![\"\"](\"http:\/\/paranormaaliblogi.files.wordpress.com\/2008\/04\/kokemukset_huhtikuu_2008_2.jpg\")
Nyt on aika taas tuoda julki ihmisten kiinnostavia ja v\u00e4hemm\u00e4n kiinnostavia kokemuksia.<\/p>\nNyt on aika taas tuoda julki ihmisten kiinnostavia ja v\u00e4hemm\u00e4n kiinnostavia kokemuksia.<\/p>\n
Kaikkeen tottuu kirjoitti:<\/strong><\/p>\n Oli kaunis helteinen kes\u00e4 ja meille syntyi ihana poikavauva, vuosi oli 1994. T\u00e4m\u00e4n kaiken keskell\u00e4 mieli oli surullinen, koska rakas \u00e4itini oli sy\u00f6p\u00e4sairauden loppuvaiheessa sairaalassa. Tiesimme, ett\u00e4 aikaa oli en\u00e4\u00e4 v\u00e4h\u00e4n j\u00e4ljell\u00e4. Er\u00e4\u00e4n\u00e4 aamuna, vain muutamia p\u00e4ivi\u00e4 ennen kuin \u00e4itini nukkui pois meid\u00e4n iso kello olohuoneemme sein\u00e4ll\u00e4 tuli kuin heitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ja rytisten alas! Tiesin heti, ett\u00e4 \u00e4itini loppu oli l\u00e4hell\u00e4. Outoa, ett\u00e4 kello, joka on vuosikaudet pysynyt paikoillaan lent\u00e4\u00e4 alas ryrin\u00e4ll\u00e4. Vanha kansahan sanoo, ett\u00e4 kellon putoaminen, pys\u00e4htyminen yms. tiet\u00e4\u00e4 kuolemaa. Meilll\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ainakin k\u00e4vi toteen.<\/p>\n Kun lapseni t\u00e4ytti vuoden, ajattelin mieless\u00e4ni edesmennytt\u00e4 \u00e4iti\u00e4ni rakkaudella ja sit\u00e4kin, ett\u00e4 h\u00e4n on mummuna vaan toisessa ulottuvuudessa. Silloin lapseni hoitop\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 pomppasi tutti lattialle itsest\u00e4\u00e4n ja v\u00e4rik\u00e4s leikkipallo pomppasi korista itsest\u00e4\u00e4n lattialle pomppimaan! Kiitin \u00e4iti\u00e4ini \u00e4\u00e4neen syntt\u00e4rionnitteluista!<\/p>\n SK kirjoitti:<\/strong><\/p>\n T\u00e4m\u00e4 tapahtui vuosi sitten. Olin tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4ni kanssa k\u00e4ym\u00e4ss\u00e4 kaupassa. No saimme ostokset tehty\u00e4 ja olimme valmiita l\u00e4htem\u00e4\u00e4n k\u00e4velem\u00e4\u00e4n kotia kohti. Mietimme pitk\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 menisimmek\u00f6 tiet\u00e4 pitkin vai mets\u00e4n poikki. Oli tosi pime\u00e4\u00e4, mutta valitsimme mets\u00e4reitin, koska se oli 1,5km lyhyempi. K\u00e4velty\u00e4mme jonkin aikaa mets\u00e4polkua pitkin (ei valaistusta) rupesin kuulemaan puitten latvojen korkuudelta, ett\u00e4 isoja oksia meni poikki. Pel\u00e4styin tosi paljon ja kysyin tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4lt\u00e4ni, ett\u00e4 kuulitko tuon, johon h\u00e4n vastasi kyll\u00e4. Meit\u00e4 rupesi pelottamaan aivan hirve\u00e4sti, koska \u00e4\u00e4net vain voimistuivat koko ajan. Yht\u00e4kki\u00e4 \u00e4\u00e4net loppuivat ja n\u00e4imme kirkkaan valon yl\u00e4puolellamme. Se ei pit\u00e4nyt mink\u00e4\u00e4nlaista \u00e4\u00e4nt\u00e4, se vain oli siin\u00e4. Pidin itse\u00e4ni ihan hulluna siihen asti, kun tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4ni alkoi itke\u00e4, jolloin tajusin, ett\u00e4 se tosiaan oli siin\u00e4. Valo katosi tosi nopeasti puitten latvojen uumeniin, jonka j\u00e4lkeen taas kuulimme Anni kirjoitti:<\/strong><\/p>\n Minulle ei oikeastaan ole koskaan juurikaan tapahtunut mit\u00e4\u00e4n outoa, kun en yliluonnolliseen juurikaan usko, mutta yksi tapaus on j\u00e4\u00e4nyt mieleeni. Olin 5-vuotias ja olin tarhassa, kun t\u00e4m\u00e4 tapahtui. Minun lis\u00e4kseni viel\u00e4 pari lasta odotti vanhempiaan. Menin tarhamme ”p\u00e4iv\u00e4unihuoneeseen” joka on ainut paikka mist\u00e4 p\u00e4\u00e4see takahuoneeseen. Takahuonetta k\u00e4ytettiin eskaritilana. P\u00e4iv\u00e4unihuoneen ja takahuoneen v\u00e4lisess\u00e4 sein\u00e4ss\u00e4 on ikkuna, jonka s\u00e4lekaihtimet ovat aina olleet kiinni. Ei ihmek\u00e4\u00e4n sill\u00e4 se ikkuna on aika turhassa paikassa. Jokatapauksessa menin k\u00e4ym\u00e4\u00e4n p\u00e4iv\u00e4unihuoneessa odotellessani vanhempiani. Huomasin, ett\u00e4 ikkunasta n\u00e4kyi valoa ja kahden ihmisen varjot. Toisella heist\u00e4 oli hiukset ponih\u00e4nn\u00e4ll\u00e4. P\u00e4iv\u00e4unihuoneessa ei ollut valoja p\u00e4\u00e4ll\u00e4, joten varjot erottuivat selv\u00e4sti. Kuulin my\u00f6s puhetta takahuoneesta ja tunnistin toisen \u00e4\u00e4nist\u00e4 kaverini \u00e4\u00e4neksi. Sanoin kaverini nimen, mutta kukaan ei vastannut. Sanoin uudestaan ja kun olin sanonut sen valot yll\u00e4tt\u00e4en sammuivat. Juoksin hoitot\u00e4tien luokse ja kerroin tapahtuneesta ja vaadin heit\u00e4 tulemaan kanssani tarkistamaan ket\u00e4 huoneessa oli, mutta kun menimme huoneeseen, siell\u00e4 ei ollut ket\u00e4\u00e4n. Olin jo l\u00e4hes unohtanut t\u00e4m\u00e4n, mutta kun eksyin t\u00e4nne sivulle, t\u00e4m\u00e4 palasi mieleeni.<\/p>\n Pate kirjoitti:<\/strong><\/p>\n Itselleni ja kaverilleni k\u00e4vi todella outo juttu kerran mets\u00e4ss\u00e4. Kun olimme pime\u00e4ll\u00e4 mets\u00e4ss\u00e4, kuulin vaimeaa kilin\u00e4\u00e4, ihan kuin metallin paloja olisi hakattu yhteen. Kuljimme hetken kaverini kanssa \u00e4\u00e4nt\u00e4 p\u00e4in ja kun pys\u00e4hdyimme taas kuuntelemaan, \u00e4\u00e4ni l\u00e4heni. Se l\u00e4heni koko ajan. Sitten sanoin, ett\u00e4 juoksisimme ja juoksimme t\u00e4ytt\u00e4 vauhtia pois. \u00c4\u00e4ni tuntui seuraavan. Juoksimme pois mets\u00e4st\u00e4 kotiini. Kun aamulla menimme katsomaan, mik\u00e4 siell\u00e4 oli, niin huomasimme ett\u00e4 kivi, niin isoa ett\u00e4 aikuinen mies jaksaisi juuri ja juuri nostaa, oli kadonnut ja sen tilalla oli kaksi erilaista kive\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on oudoin minulle tapahtunut ilmi\u00f6.<\/p>\n Fimbulla kirjoitti:<\/strong><\/p>\n Olimme kotona omakotitalossamme er\u00e4s talvi vuonna 2003, min\u00e4 \u00e4iti ja pikkusiskoni. T\u00e4m\u00e4 on toistunut muutamina vuosina per\u00e4kanaan. Kuka lie kummitus tullut vierailulle?<\/p>\n _________________________________________________________________________<\/p>\n Onko sinulle tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai s\u00e4hk\u00f6postilla osoitteeseen yhteys(\u00e4t)<\/strong>paranormaaliblogi.net.<\/strong> Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestiss\u00e4si haluatko, ett\u00e4 mainitaanko sivuillamme viestin yhteydess\u00e4 nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiinty\u00e4 tuntemattomana. Viesti n\u00e4kyy vasta, kun se on julkaistu sivuston yll\u00e4pit\u00e4j\u00e4n taholta.<\/strong><\/p>\n Lomake:<\/strong><\/p>\n
\nsuurten oksien menev\u00e4n poikki. Silloin l\u00e4hdimme juoksemaan kotia kohti niin lujaa kun ikin\u00e4 jaksoimme, pys\u00e4hdyimme vasta pihassa. Se oli todella pelottavaa. Kun kirjoitin t\u00e4t\u00e4 sain koko ajan kylm\u00e4nv\u00e4reit\u00e4, kun muistelin mit\u00e4 silloin tapahtui. En viel\u00e4k\u00e4\u00e4n tied\u00e4 mik\u00e4 siell\u00e4 oli, mutta mit\u00e4\u00e4n normaalia se ei TODELLAKAAN ollut.<\/p>\n
\nIstuimme tavalliseen tapaan katsomassa illan viihde ohjelmia television \u00e4\u00e4ress\u00e4 koko porukka. Yht\u00e4kki\u00e4 kuului \u00e4\u00e4ni\u00e4 verannalta ja samassa kuului \u00e4\u00e4ni kuin ovi aukaistaan ja joku pyyhkii jalat ovi mattoon. \u00c4iti huusi sohvalta ”kuka sielt\u00e4 t\u00e4h\u00e4n aikaan tulee” kellokin oli jo l\u00e4hell\u00e4 puolta y\u00f6t\u00e4. Siskoni kanssa huusimme per\u00e4\u00e4n ”kuka siell\u00e4”. Ei kuulunut mit\u00e4\u00e4n vastausta ja mentiin katsomaan koko k\u00f6\u00f6ri. Ulko ovi oli lukossa ja avattiin ovi ja mietittiin, ett\u00e4 jos joku olis k\u00e4ynyt oven takana. Mutta ei n\u00e4kynyt j\u00e4lki\u00e4k\u00e4\u00e4n vaikka oli satanut puhdasta lunta monta sentti\u00e4, eik\u00e4 mink\u00e4\u00e4n n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 j\u00e4lki\u00e4 miss\u00e4\u00e4n, ei edes pihatiell\u00e4.<\/p>\n\n<\/div>\n