ViestiKirjoittaja Blasphemer » 05 Maalis 2009, 16:04
Thrash ja black on kyllä itsellä aika kovassa kuuntelussa, deathia menee sitten vähemman. Thrashissa omat suosikit löytyy saksanmaalta: Kreator, Sodom, Destruction, Mekong Delta. Sepultura Maxin ajoilta on myös kovaa tavaraa. Slayeriäkin löytyy omasta levyhyllystä, vaikken niin noita amerikkalaisia bändejä arvosta. Blackistä menee yleensä kaikki naapureiden vanhemmat bändit (Bathory, Darkthrone, Immortal...), mutta sen melodinen puoli ei ole itselle ikinä toiminut. Kyllähän jotain Dimmua aina kuuntelemaan pystyy, ei sillä, mutta ei sen pariin kyllä koskaan tule tietoisesti hakeuduttua. Kai se mustan metallin karuus ja minimalistisuus viehättää itseä eniten. Deathin osalta juttu on samoin, kuuntelu vain pienemmässä mittakaavassa, eniten menee Deathia ja Entombedia. Paljon tulee kyllä muutakin kuunneltua, mutta eipä tuolta levyhyllystä kovin kevyttä tavaraa silti löydy, ainakaan paljoa.
Älä koskaan aliarvioi ihmisen tyhmyyttä.