Kokemuksia kuolinhetkeltä tai "vähältä piti"-tilanteista

[Danae]

En huomannut, että tästä olisi jotain omaa ketjua. Jos on niin pahoittelen turhaa aloitusta.

Eli onko kukaan kokenut tai kuullut tutuilta/ sukulaisilta oudoista, mieleenpainuneista kokemuksista, kun joku omainen on kuollut tai kun henkilö itse on ollut lähellä kuolemaa- tai tapaturmaa-tilanteissa?

Kellojen pysähtymiset, oudot hahmot, näyt, kuuloaistimukset,... On mielenkiintoista, kuinka paljon ihmisillä on tämänkaltaisia kokemuksia.

Itsekin olen muutamia kuullut, ihan lähipiiristä, joka on suht täysipäistä ja jonka en usko minulle valehtelevan. He ovat siis kokeneet kyseiset asiat.

Tämän olen kuullut äidiltäni:
Äitini oli noin 30-vuotiaana ollut sairaan lähisukulaisen vuoteen vieressä sairaalassa, eikä huoneessa ollut muita. Hän oli kuullut yhtäkkiä miesäänen, joka ilmoitti viileän asiallisesti: "Tämä ihminen ei selviä vaan kuolee." (Sanat olivat lähes tarkalleen nuo.) Äiti hätkähti, sillä huoneessa ei todellakaan ollut ketään. Muutama viikko tapauksen jälkeen sukulainen kuoli. Asia jäi voimakkaasti äitini mieleen, ja siksi hän sen on minullekin kertonut.

Olisi mukava kuulla muidenkin kokemuksista.

[ridikulous]

Kellojen pysähtymisiä on tapahtunut ihan lähipiirissä. En usko sattumaan, sillä on niin epätodennäköistä, että vuosia käynyt kello voisi pysähtyä juuri kuolinhetkellä.

Sitten on tällaisia tapahtumia, jotka eivät sinällään ulkopuolisen silmin näytä kovinkaan erikoisilta...vahvoja tuntemuksia, outoja yhteensattumia, sen sellaista.

Aamupäivällä sattuneen, veljeni kuolemaan johtaneen onnettomuuden aikoihin siskoni kertoi, että oli yhtäkkiä kesken koulupäivän saanut hirveän väsymyskohtauksen. Se oli kestänyt muutaman minuutin ja mennyt sitten ohi.

Samaan aikaan toinen siskoni oli koulun ruokalassa, piirtämässä makaronilaatikon päälle sydäntä ketsupilla.

Edelleen veljeni kuolinpäivänä kotiini oli tulossa vieraita kello viideltä. Äitini oli kuitenkin tuntenut vahvasti, että kaikki täytyy saada valmiiksi jo neljään mennessä. Sytytti kynttilöitä, laittautui, siisti paikkoja. Ja kun kaikki oli neljään mennessä valmista, pihaan ajoi poliisiauto.

Ja veljeni hautajaisissa meidän sisarusten oli tarkoitus heittää hautaan arkun päälle kolme ruusua, yksi kultakin. Kuitenkin yksi ruusu jotenkin "jäi" kappeliin, pienten sekaannusten jälkeen kukaan ei tajunnut ottaa sitä mukaan. Niinpä haudalla heitimme kaksi ruusua yhdessä, ja otimme sen yksinäisen ruusun mukaan. Tuli tunne, että se on veljeltä meille Kotosalla sitten äiti laittoi ruusun maljakkoon. Hän saa yleensä ruusut pysymään pitkään kauniina, mutta tämä ruusu kuihtui muutamassa päivässä.

Semmoista. Tosiaan, pelkkiä yhteensattumia, sanovat jotkut. Siitä vain. Paljon, paljon muutakin on tapahtunut näiden muutaman viikon aikana, mutten viitsi kaikkea listata.

[Wespa]

Mummoni on käynyt lähellä kuolemaa. Hän oli kuolleena joitakin minuutteja sairaalassa, mutta vähän ajan päästä sydän alkoikin itsestään taas lyömään. Hän kertoi, että oli noussut pimeää tunnelia pitkin kohti valoa, jossa jokin valoisa hahmo (jonka hän tulkisti muistaakseni Jumalaksi) sanoi hänelle, että "aikasi ei ole vielä tullut" ja niin hän palasi takaisin tunnelia alas kehoonsa ja alkoi taas elää. Aika tyypillinen kuolemanrajakokemus siis.

[viltsu]

Itse olen jäänyt auton alle. Muistan aina sen tunteen. Kävelen tien yli. Sitten katson oikealle ja sitten auto tulee 60km/h suoraan päiten. Ennen törmäystä koko elämä vilisi silmien edessä. Mieleeni tuli kaikki hyvät hetket, jotka olin kokenut. Ei siinä sitten mitään, tunnen kovan iskun ja kaikki sumenee. Herään sairaalasta. Oikea käsi murtui kahdesta kohtaa ja muutama kylkiluu katkesi jos oikein muista.

[Arctica]

Tällainen kokemus tapahtui viime kesänä:
Olin menossa pyörällä kaverini luokse kylään ja ajoin yhtä tien reutaa pitkin (Koska siitä oli lyhin reitti ) Ja tietenkin väärällä puolella tietä. En edes katsonut tuliko autoja vaan olin vain kääntymässä tien toiselle puolelle. Samassa puhkesi pyörän eturengas ja kaaduin viereiseen ojaan ja ohi aloi lujaa auto ihan vierestäni. Jos kumi ei olisi puhjennut, niin olisin kääntynyt suoraan auton eteen.

[ShadowPeople]

Muutama vuosi sitten syksy iltana ajoin mopolla suurta alamäkeä jossa alapuolella oli risteys ja kuuntelin muistaakseni musiikkia mp3 soittimella, vauhtia oli varmaan lähemmäs 70-75kmh alamäessä kunnes olin varma että joku heilutti kättänsä siinä viereisellä pyörätiellä ja oli pakko pysäyttää mopo ja käydä katsomassa oliko siinä joku tuttu vai mikä siinä heiluu, no samalla hetkellä risteyksestä paukahti räjähtävää vauhtia joku venäläinen rekka tjtn ilman valoja. Pyörätiellä ei ollut ketään ja rekka suhahti n.3 metrin päästä. Olisin jäänyt alle jos en olisi pysähtynyt

[Phantom]

Tällainen kokemus tapahtui viime kesänä:
Olin menossa pyörällä kaverini luokse kylään ja ajoin yhtä tien reutaa pitkin (Koska siitä oli lyhin reitti ) Ja tietenkin väärällä puolella tietä. En edes katsonut tuliko autoja vaan olin vain kääntymässä tien toiselle puolelle. Samassa puhkesi pyörän eturengas ja kaaduin viereiseen ojaan ja ohi aloi lujaa auto ihan vierestäni. Jos kumi ei olisi puhjennut, niin olisin kääntynyt suoraan auton eteen.

Ens kerrallla varmaan muistat kattoa tuleeko autoja...Ei millään pahalla mutta melko tyhmää ylittää tie kattomatta tuleeko autoja. Kaikki autoilijat eivät ole profeettoja ja täten he eivät osaa ennustaa pyöräilijän/jalankulkijan seuraavaa liikettä.

[Arctica]

Tällainen kokemus tapahtui viime kesänä:
Olin menossa pyörällä kaverini luokse kylään ja ajoin yhtä tien reutaa pitkin (Koska siitä oli lyhin reitti ) Ja tietenkin väärällä puolella tietä. En edes katsonut tuliko autoja vaan olin vain kääntymässä tien toiselle puolelle. Samassa puhkesi pyörän eturengas ja kaaduin viereiseen ojaan ja ohi aloi lujaa auto ihan vierestäni. Jos kumi ei olisi puhjennut, niin olisin kääntynyt suoraan auton eteen.

Ens kerrallla varmaan muistat kattoa tuleeko autoja...Ei millään pahalla mutta melko tyhmää ylittää tie kattomatta tuleeko autoja. Kaikki autoilijat eivät ole profeettoja ja täten he eivät osaa ennustaa pyöräilijän/jalankulkijan seuraavaa liikettä.

Joo, tiedän että toimin kyllä aika tyhmästi

[Blasphemer]

Itse olen kahdesti käynyt lähellä kuolemaa, molemmilla kerroilla olen meinannut hukkua. En ollut kovin vanha, kun nämä tapaukset sattuivat (opin uimaan 4 tai 5-vuotiaana), mutta ne ovat jääneet aika vahvasti mieleen. Molemmilla kerroilla menetin tajuntani veden alla. Muistan niistä tilanteista sen, että aivan kuin aika olisi hidastunut tai lähes pysähtynyt, ajantaju katosi aivan täysin. En myöskään muista tunteneeni lainkaan pelko tai hätääntyneeni. Minulla oli molemmilla kerroilla ihmeen levollinen olo. Sitten muistan vajonneeni hitaasti johonkin pimeyteen (mitä ilmeisemmin menetin tajuntani tässä kohtaa). Ja kokoajan vallitsi täysi hiljaisuus (tietysti, olin veden alla, mutta silti se hiljaisuus on jäänyt mieleen niin täydellisenä). "Heräsin" molemmilla kerroilla siihen, kun isä nykäisi minut pintaan ja olin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mitään pelkoja veteen minulle ei myöskään ole jäänyt.

[Danae]

Itse olen kahdesti käynyt lähellä kuolemaa, molemmilla kerroilla olen meinannut hukkua. En ollut kovin vanha, kun nämä tapaukset sattuivat (opin uimaan 4 tai 5-vuotiaana), mutta ne ovat jääneet aika vahvasti mieleen. Molemmilla kerroilla menetin tajuntani veden alla. Muistan niistä tilanteista sen, että aivan kuin aika olisi hidastunut tai lähes pysähtynyt, ajantaju katosi aivan täysin. En myöskään muista tunteneeni lainkaan pelko tai hätääntyneeni. Minulla oli molemmilla kerroilla ihmeen levollinen olo. Sitten muistan vajonneeni hitaasti johonkin pimeyteen (mitä ilmeisemmin menetin tajuntani tässä kohtaa). Ja kokoajan vallitsi täysi hiljaisuus (tietysti, olin veden alla, mutta silti se hiljaisuus on jäänyt mieleen niin täydellisenä). "Heräsin" molemmilla kerroilla siihen, kun isä nykäisi minut pintaan ja olin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mitään pelkoja veteen minulle ei myöskään ole jäänyt.

Hurjaa. Et sitten ollut kuitenkaan hengittänyt vettä sisään?
Hyvä, ettei käynyt pahemmin. Vaikuttavia ja kamalia tilanteita ollut ihmisillä.

[Blasphemer]

*lyhennetään lainausta, kts. alkuperäinen viesti*

Hurjaa. Et sitten ollut kuitenkaan hengittänyt vettä sisään?
Hyvä, ettei käynyt pahemmin. Vaikuttavia ja kamalia tilanteita ollut ihmisillä.

Ensimmäisellä kerralla saatoin vetäistä vettä henkeen, mutten muista sitä niin tarkkaan, olin silloin korkeintaan 2-vuotias. Siitä kerrasta en oikeastaan muista muuta kuin sen kun oli veden alla ja kaikki pimeni. Toisella kertaa vain vajosin syvemmälle, mutten vetänyt vettä henkeen (sinäänsä outoa, isä kertoi minun vajonneen aika nopeasti, vaikka minulla keuhkot täynnä ilmaa).
Vielä on muuten kerran käynyt kuoleman melko lähellä, kun kaverilta laukesi vahingossa jalkajousi minua kohti. Se oli ihan kunnon metsästysjousi jossa oli nuoli "tappokärjellä". Nuoli raapaisi minulle ihan kunnollisen haavan kaulaan. Siinä ei olisi tarvinnut osua montaa senttiä oikealla, että se repäissyt valtimon auki (sattui juuri sopivalle kohdalle). Tosin tästä ei ehtinyt juuri mitään kokemuksia jäädä, se oli vain naps-perkele!-elä nyt s*atana minuu tapa! kahden sekunnin sisään.

[marge15]

Olin ajamassa mopolla, kun sitten päätin antaa tilaa jalkakäytävällä odottaville, joten pysähdyin. Noh sieltä takaa sitten paahtoi 60km/H (rajoitus) pakettiauto, joka ei pysähtynyt, vaan jatkoi matkaa. Katsoin peilistä ja ajattelin "nytten tuli loppu" näin samalla jotenki oudosti sen tilanteen sivulta miltä se näyttäisi jos se ajaisi perääni, onneksi kummiskin pakettiauton kuski katsoi tietä viime sekunneilla, koska metrikin myöhemmin olis tullu paku selkään, osu kummiski repun hihnaan se paku.. Paketti-auton kuski säikähti enemmän kun minä todennäkösesti kun paku ajoi tien sivuun niin minäkin ajoin, sitten pakun kuski hyppäsi suorastaan autosta pois ja tuli kysymään onko kaikki ok. Kuski sanoi, että oli omissa ajatuksissaan ja katteli muualle ihan hetkeksi.. Tässä vaan mietin, että mikä sai kuskin kattomaan just sillä sekunnin tuhannesosalla tietä, mikä riitti, koska jos paku ajaa 60km/H niin ei sitä kovin nopeasti pysäytetä. Sen jälkeen täris 2h kädet ja ruokaa syödessäkin tippu joskus aina haarukalta kamat pois Paketti autohan meinasin samalla ajaa tolppaan kun väisti mua.

[Jimati]

Juu, kerran heinäpaaleilla navetassa olin juuri tippumassa päälleen noin 3m. Onneksi serkkupoika oli pelastamassa, otti jaloista kiinni ja kumpikin tippui metrin johonki penkkaan.

[mema]

Hmm... tämä on aika mielen kiintoinen kertomus.

Eli ystäväni kertoi minulle tämän. Ja se sai tämän tietoonsa kun serkkunsa kertoi hänelle tämän.

Eli silloin kun hänen serkkunsa oli pieni, ehkä joku 5vuotias. Ja ukkinsa oli sairaalassa (sillä oli keuhkosyöpä) niin myöhään illalla hän oli itsekseen leikkinyt ym, muuta lattialla jolloin ukkinsa käveli huoneeseensa ja sanoi jtn, että älä pelkää.. kaikki on hyvin. YMS. Sitten hän käveli ulos huoneesta jolloin äitinsä käveli huoneeseen ja serkkunsa sanoi jtn että ukki kävi täällä! . Vähän ajan päästä serkkunsa äidille oli tullut soitto että isäsi on kuollut. Kaverin serkku oli sitten kertonut tämän äidilleen vanhempana, ja takaa että hän todella koki sen.

Aika erikoinen juttu...

[Elisabeth]

Tämä tapahtui äidilleni, veljelleni ja hänen tyttöystävälleen. He olivat tulossa kaupasta ja olivat autolla liikkeellä. Äiti ajoi. Yht' äkkiä hirvi juoksi metsästä suoraan tielle. Äiti jarrutti, mutta hirvi törmäsi auton tuulilasiin vaikka se olikin yrittänyt hypätä auton yli. Hirvi kiepsahti ojaan ja jatkoi matkaansa. Oli ollut todella lähellä, ettei hirvi ollut tullut tuulilasista läpi. Äiti sai hieman lasin siruja käsiinsä mutta ihme kyllä muuten kaikki olivat kunnossa ja tajuissaa. Kun poliisi tuli paikalle hän sanoi ettei äitini ja muiden pitäisi olla hengissä ja että heillä selvästikkin oli "suojelusenkeli" matkassa. Autokin toimi hyvin vaikka tuulilasi olikin rikki ja toinen sivupeili katki, mutta poliisi sanoi, että olisi parempi mennä taxilla. X) Kun metsästäjät olivat lähteneet etsimään hirveä, he olivat sanoneet että hirvikään ei luultavasti ollut loukkaantunut, kerta sitä ei oltu löydetty. Itse näin myöhemmin auton vauriot ja oli kyllä pudota silmät päästä.

[mema]

no minkä laiset ne vauriot sitten oli? kuvia? Ja meinaatko tossa että sitä hirveä ei ollutkaan..

[Jaarno]

Kyllähän Elisabeth ne vauriot tuossa selitti. Tuulilasi ja toinen sivupeili rikki?

[Elisabeth]

no minkä laiset ne vauriot sitten oli? kuvia? Ja meinaatko tossa että sitä hirveä ei ollutkaan..

Kun sattuu hirvikolari, niin silloin metsästäjien on mentävä etsimään se hirvi, sillä jos se on loukkantunut pahasti se pitää ampua ettei se kärsi tai etsiä sen raato. No, autoon törmännyt hirvi ei luultavasti ollut vahingoittunut, kerta sitä ei löydetty, eli hirvi on terveenä jatkanut matkaansa. Sitä paitsi tuulilasissa oli karvoja todisteena, vai väitätkö että äitini tai minä valehtelisi? Ô.o Kuvia on mutta ne ovat paperi kuvia, eikä meillä ole skanneria. Toivottavasti tämä tietoisku valaisi asiaa niille, jotka eivät sitä tajunneet.

[Tenkku]

Meilläkin on tuommoonen hirvikolari-ihme tapahtunut. Äiti oli kovasti kinunnut minua ja siskoa mukaan mökille, mutta me ei suostuttu (ei yksinkertaasesti tehny mieli lähtä). No äiti sitte nappas koiran matkaan ja lähti huristelemaan mökille, minne on 3 tunnin ajomatka. Sitte josaki vaiheessa matkaa hirvi oli vaa yhtäkkiä loikannu siihen tielle ja riks raks poks sen takajalat oli tullu tuulilasista läpi. Äitille tuli vaivaiset pari harmitonta naarmua lasinsiruista, koirakin lensi vain lattialle (tosin sen selkä oli jo valmiiksi aika huonossa kunnossa, ja kolari vaan pahensi sitä). Hirvi oli päässy 30 metrin päähän ojaan ja kuollu sinne. Auto meni lunastukseen ja ku katoin niitä kuvia siitä, nii näki että jos olisin siskon kans lähteny mukaan nii se kumpi ois siihe toiselle etupenkille istunu ois 100% varmuudella kuollu, lasista oli tullut oikeen semmoonen iso piikki joka olis just iskeny istujan sydämen/kaulan/pään läpi. Olinpa kyllä nii ilone etten lähteny mukkaan !

[killokki]

Itte oon ollu lahella kuolemaa. Joskus pienena (kuulemma 2v) olin pudonnu kurkijarvella veteen ja jaany kelluu paa veteen pain. Sisko oli onneks siina ja kuttu muut paikalle ku itte ei tienny mita teha (tai jtn sinne pain) ja sit isko nosti mut siita rannasta.

Ja aiti on ollu viela lahempana. Han oli saanu jonkun kohtauksen kylmana talvipaivana juuri oven eessa eika voinu liikkuu (vaha niinku unihalvaus) mut sen serkku naki hanet ja kutsu sen iskan. Ne toi aitini sisalle ja sit se mun seta ihmeparansi aidin sillai, et se kosketti rannetta ja aiti sano et tuntu ku kaks palloo ois vieriny sita kautta aivoihin ja sit se heras.