Tutkijat spekuloivat niin sanotuilla Boltzmannin aivoilla, jotka syntyvät tyhjästä. Jos ne ovat yleisiä, mekin ehkä olemme pelkät aivot ja kuvamme universumista on silkkaa illuusiota.
- Tiede-lehti 6.5.-08
Ludvig Boltzmann, oli mies joka järkeili, että universumi syntyi, kun avaruudessa tapahtui harvinainen häiriö.
Nykymaailmaa kuitenkin katsotaan erilaisen linssin läpi, kun Boltzmannin aikoihin. Tyhjyyttäkin kuvataan eri tavoin.
- Kvanttifysiikan tyhjiö ei ole tyhjää täynnä samassa mielessä kuin tyhjä avaruus, vaan siihen liittyy mm. minimienergia, jonka ajatellaan olevan universumia kiihdyttävää pimeää energiaa. Näin toteaa Turun yliopistossa kosmologiaa tutkiva Jari Sainio.
Pimeä energia tekee tyhjiöstä epävakaan. satunnaisten kvanttifluktuaatioiden, heilahtelujen, takia yhteen paikkaan voi pakkautua niin paljon energiaa, että siitä pulpahtaa kokonainen universumi, syntyy musta aukko tai sitten paikalle ilmestyy havainnoija, jota nimitetään Boltzmannin aivoiksi, Sainio selittää.
Yksinkertaistettuna tälläisten Boltzmannin aivojen syntyminen on kiinni ajasta. Mitä monimutkaisemmasta asiasta on kysymys, sitä epätodennäköisempää sen syntyminen on.
Kastelukannun ilmestyminen on todennäköisempää kuin älypuhelimen.
Näin ollen Boltzmannin aivojen ilmestyminen on yhtä todennäköistä, kuin metsäpalot Marsissa...
Mutta kyse on nyt todella pitkästä ajasta. Kyse on monta kertaa niin pitkä aika kuin universumimme ikä. Ja jos joku ei ole erityisesti kiellettyä, se tapahtuu, kunhan aikaa on tarpeeksi.
Mitä Bolzmannin aivot nyt sitten ovat?
-Ne ovat eräänlaisia havainnoijia, jotka syntyvät tyhjiössä tapahtuneen häiriön, kvanttiheilahtelun, takia.
Moni varmaan kuvittelee jo vaaleanpunaisia aivoja leijumassa avaruudessa, mutta niiden ei tarvitse muistuttaa omiamme, kunhan ne pystyvät havainnoimaan.
Entä sitten?? Mitä siitä jos jotkut aivan randomit aivot roikkuvat avaruudessa?
-Jos Boltzmannin aivoja on kehittynyt yksi tai jopa, muutama, se voisi tarkoittaa sitä, että mekin voisimme olla niitä.
Boltzmannin aivojen muistikuvat perustuisivat kvanttifluktuaatioihin, eli näihin heilahteluihin, ja niiden universumikäsitys olisi vailla todellisuuspohjaa, tai täysin absurdi...
Fyysikoita ja tähtitieteilijöitä ajatus ei viehätä, ja niinpä he etsivät keinoja tuhota universumi, ennenkuin aivoja kerkiää kehittyä. Järkeily etenee tähän tapaan: Jos laskelmat osoittavat universumin kuolevan ennen kuin tyhjästä ehtii syntyä aivoja, mekään emme todennäköisesti ole niitä.
Mutta hetkinen, onko tällä spekuloinnilla järkeä? Jos olemme aivoja, emme sitä saa koskaan tietää, koska käsityksemme universumista on vääristynyt. Kaikki on illuusiota, tämä artikkeli, minä, ja myös sinä hyvä lukija...