Kaikki siis alkoi siitä, kun halusin näyttää isälleni, että aurat ovat yhtä huuhaata. Pitelin käsiäni valkoista paperitaustaa vasten niin, että etusormet miltei koskettavat toisiaan. Jo parin sekuninn päästä näin valkoisten, kirkkaiden ääriviivojen muodostuvan käsieni ympärille, mutta leimasin ne heti näköharhaksi. Jatkoin kuitenkin katselemista, isä vierelläni. Sitten aivan yhtäkkiä näin jotain, mikä oli ajaa minut hulluksi. Kirkas, sinivihreä ääriviiva alkoi rajata käsiäni ja se levisi levisemistään, ollen lopulta yli 5 cm pitkä. Se oli päivänselvä ja erittäin kirkas, kaunis valo. Haukoin henkeäni ja kysyin paniikissa isältäni, näkeekö hän saman minkä minäkin. Yllätyksekseni hän sanoi, ettei näe yhtään mitään. Minä en voinut uskoa silmiäni. Liikuttelin käsiäni ja sama, kirkkaan turkoosi valo hehkui minusta yhä. Yhdessä vaiheessa se oli niin kirkas ja selkeä, että luulin oikeasti menettäneeni järkeni.
Samana iltana tein saman testin isälleni. Sama homma tapahtui, mutta turkoosin sijasta väri oli kirkkaan keltainen. Todella puhdas, kaunis ja kirkas, mutta isä ei vieläkään nähnyt sitä. Minä sen sijaan ihastelin kaunista väriä, en enää niin paljoa peläten kuin äsken. Se oli ihana näky. Jonkin ajan kuluttua isä seisoi keittiössämme kaappien edessä ja selitti minulle jotain auroista ja niiden olemassaolosta. Huomasin, että huomioni kiinnittyi jonnekin ihan muualle: sama valkoinen ääriviiva alkoi rajata koko miehen vartaloa. Siinä samassa hänen päänsä ylle, sivuille ja olkapäille levittäytyi aivan mielettömän kaunis, keltainen hohde. Se oli äskeistä paljon kirkkaampi ja kauniimpi. Naurahdinkin yhdessä kohtaa, koska mielestäni isäukko muistutti hieman kirkkojen seinille maalattuja Jeesuksia, joilla on aina iso ja keltainen aura. Tätä näkyä kesti yli kolme minuuttia, mutten kertaakaan maininnut isälleni, että katselen parhaillaan hänen auraansa. Tahdoin pitää miehen neutraalina, jottei se häiritsisi keskittymistäni tai auran näkemistä. Juttelimme siinä oman aikamme, ja sinä iltana mennessäni nukkumaan olin vähintäänkin hämmentynyt. Iloisella tavalla tosin. Aion kokeilla monella eri ihmisellä, erivärisillä taustoilla ja eri valaistuksilla samaa. Jos tämä todella toimii, olen erittäin onnekas saadessani auroja nähdä.
mitäs kummaa..
