~Yelre~ kirjoitti:Olen 13 vuotias tyttö, olen kuin poika.
Jo 5 vuotiaana tykkäsin olla poikien kanssa, enkä viihtynyt tyttöjen seurassa. En koskaan ymärtänyt tytöjen koti leikejä tai baarbeja sun muita.
6 vuotiiana aloin käytämään poikien vaateita. Inhosin tyttöjen vaateita yli kaiken.
8 vuotiaana aloin opetelemaan poikamaista kävelyä sen muuta.
10 Vuotiaana aloin itsekin ihmetellä omaa käytöstäni, mutta en voinut lopettaa. Olen totunut olemaan tytöjen seurassa vaikka poikien kanssa on aina mukavempaa. Kaiken kruunaa se että ruumiin rakenteeni on myös eritäin poikamainen. Minut huomaa siitä että minulla on poikien housut, kengät ja pääkallo paita, hiukset ovat lyhyeet ja poikamaiset.
Nykyään ainoa tapa tunistaa minut tytöksi on ääneni. Rakastan sitä jos joku katsoo minua tai joku kaverin kaveri kysyy "Onko tuo tyttö vai poika " Itse aina vastaan poika, mutta he huomaavat äänestäni heti että olen tyttö joten he pitävät sanomaani vitsinä. Yritän sopeutua elämään niinkuin tyttö mutta se on vaikeaa ja en itse oikeasti haluisikaan.
Aina kun mietin tilanettani minulle tulee vain mieleen että minulla on joku ruuvi vähän väärässä kohtaa, tai että sieluni on pojan, mutta se vain yksin kertaiseti eksyi väärään ruumiseen.
Itse en ongelmaani uskalla/tahdo aikuselle sanoa, koska vastaus on kuminkin aina, että se johtuu murros iästä tai jostain muusta kehitymiseen kuuluvaa. Ja muuten olen bi joten sekin hankaloittaa asiaa.
Keksitekö te mitään muuta selitystä tai neuvoa?
Vic Rattlehead kirjoitti:~Yelre~ kirjoitti:Olen 13 vuotias tyttö, olen kuin poika.
Jo 5 vuotiaana tykkäsin olla poikien kanssa, enkä viihtynyt tyttöjen seurassa. En koskaan ymärtänyt tytöjen koti leikejä tai baarbeja sun muita.
6 vuotiiana aloin käytämään poikien vaateita. Inhosin tyttöjen vaateita yli kaiken.
8 vuotiaana aloin opetelemaan poikamaista kävelyä sen muuta.
10 Vuotiaana aloin itsekin ihmetellä omaa käytöstäni, mutta en voinut lopettaa. Olen totunut olemaan tytöjen seurassa vaikka poikien kanssa on aina mukavempaa. Kaiken kruunaa se että ruumiin rakenteeni on myös eritäin poikamainen. Minut huomaa siitä että minulla on poikien housut, kengät ja pääkallo paita, hiukset ovat lyhyeet ja poikamaiset.
Nykyään ainoa tapa tunistaa minut tytöksi on ääneni. Rakastan sitä jos joku katsoo minua tai joku kaverin kaveri kysyy "Onko tuo tyttö vai poika " Itse aina vastaan poika, mutta he huomaavat äänestäni heti että olen tyttö joten he pitävät sanomaani vitsinä. Yritän sopeutua elämään niinkuin tyttö mutta se on vaikeaa ja en itse oikeasti haluisikaan.
Aina kun mietin tilanettani minulle tulee vain mieleen että minulla on joku ruuvi vähän väärässä kohtaa, tai että sieluni on pojan, mutta se vain yksin kertaiseti eksyi väärään ruumiseen.
Itse en ongelmaani uskalla/tahdo aikuselle sanoa, koska vastaus on kuminkin aina, että se johtuu murros iästä tai jostain muusta kehitymiseen kuuluvaa. Ja muuten olen bi joten sekin hankaloittaa asiaa.
Keksitekö te mitään muuta selitystä tai neuvoa?
Olet ilmeisesti transseksuaali. Tai Transsukupuolinen. http://fi.wikipedia.org/wiki/Transsukupuolisuus
Jopelius kirjoitti:Tai sitten olet vain psyykkeeltäsi poikamainen, fyysisesti ei tarvitse olla mitään vikaa.
Jopelius kirjoitti:Vic Rattlehead kirjoitti:~Yelre~ kirjoitti:Olen 13 vuotias tyttö, olen kuin poika.
Jo 5 vuotiaana tykkäsin olla poikien kanssa, enkä viihtynyt tyttöjen seurassa. En koskaan ymärtänyt tytöjen koti leikejä tai baarbeja sun muita.
6 vuotiiana aloin käytämään poikien vaateita. Inhosin tyttöjen vaateita yli kaiken.
8 vuotiaana aloin opetelemaan poikamaista kävelyä sen muuta.
10 Vuotiaana aloin itsekin ihmetellä omaa käytöstäni, mutta en voinut lopettaa. Olen totunut olemaan tytöjen seurassa vaikka poikien kanssa on aina mukavempaa. Kaiken kruunaa se että ruumiin rakenteeni on myös eritäin poikamainen. Minut huomaa siitä että minulla on poikien housut, kengät ja pääkallo paita, hiukset ovat lyhyeet ja poikamaiset.
Nykyään ainoa tapa tunistaa minut tytöksi on ääneni. Rakastan sitä jos joku katsoo minua tai joku kaverin kaveri kysyy "Onko tuo tyttö vai poika " Itse aina vastaan poika, mutta he huomaavat äänestäni heti että olen tyttö joten he pitävät sanomaani vitsinä. Yritän sopeutua elämään niinkuin tyttö mutta se on vaikeaa ja en itse oikeasti haluisikaan.
Aina kun mietin tilanettani minulle tulee vain mieleen että minulla on joku ruuvi vähän väärässä kohtaa, tai että sieluni on pojan, mutta se vain yksin kertaiseti eksyi väärään ruumiseen.
Itse en ongelmaani uskalla/tahdo aikuselle sanoa, koska vastaus on kuminkin aina, että se johtuu murros iästä tai jostain muusta kehitymiseen kuuluvaa. Ja muuten olen bi joten sekin hankaloittaa asiaa.
Keksitekö te mitään muuta selitystä tai neuvoa?
Olet ilmeisesti transseksuaali. Tai Transsukupuolinen. http://fi.wikipedia.org/wiki/Transsukupuolisuus
Tai sitten olet vain psyykkeeltäsi poikamainen, fyysisesti ei tarvitse olla mitään vikaa.
Jopelius kirjoitti:Meinasin lähinnä siihen ettei ole molempia sukuelimiä sisässä
Wespa kirjoitti:Tietääkseni molemmat sukupuolielimet omaava on hermafrodiitti. Transvesiitti taas esim. pukeutuu naisten asusteisiin, meikkaa ja korostaa naisellisia piirteitään vaikka on mies.
~Yelre~ kirjoitti:Aina kun mietin tilanettani minulle tulee vain mieleen että minulla on joku ruuvi vähän väärässä kohtaa, tai että sieluni on pojan, mutta se vain yksin kertaiseti eksyi väärään ruumiseen.
Itse en ongelmaani uskalla/tahdo aikuselle sanoa, koska vastaus on kuminkin aina, että se johtuu murros iästä tai jostain muusta kehitymiseen kuuluvaa. Ja muuten olen bi joten sekin hankaloittaa asiaa.
Mursu kirjoitti:joillakin ei pää kestä saunaa, kuumuus ja sen aiheuttama hikoilu tuottaa pienimuotoisen nestevajauksen ja saa useimmiten oudon olon ja saattaa tulla sekava olo....mutta kyllä mullakin on ihan normaali oloissa sellanen olo että en kuulu tähän aikaan oon tullu siihen tulokseen että oon syntynyt liian myöhään ja monen muun mielestä oon syntyny 10 vuotta liian myöhään tms
Aurelia kirjoitti:Tervetuloa kerhoon. *naur*
Olen koko ikäni kamppaillut sen asian kanssa etten oikein koskaan oppinut olemaan täysin tyttö ja myöhemmin nainen. Lapsesta asti olen aina ihastunut palavasti ihmisiin iästä tai sukupuolesta riippumatta ja on ollut vaikea käsittää miksi se on väärin.
En tiedä voiko sielulla varsinaisesti olla sukupuolta. Olen pohtinut kuinka sukupuolelleen tyypillisesti ne ihmiset mahtaisivat käyttäytyä jotka kasvaisivat sillälailla eristyksissä ettei heille kerrottaisi mitään sukupuolistreotypioista...mahtaisiko koko asia enää olla merkittävä.
Mutta se minun pohdinnoistani tästä aiheesta. Jaksamisia ja paljon voimia oman polun kulkemiseen.
Olen 13 vuotias tyttö, olen kuin poika.
Jo 5 vuotiaana tykkäsin olla poikien kanssa, enkä viihtynyt tyttöjen seurassa. En koskaan ymärtänyt tytöjen koti leikejä tai baarbeja sun muita.
6 vuotiiana aloin käytämään poikien vaateita. Inhosin tyttöjen vaateita yli kaiken.
8 vuotiaana aloin opetelemaan poikamaista kävelyä sen muuta.
10 Vuotiaana aloin itsekin ihmetellä omaa käytöstäni, mutta en voinut lopettaa. Olen totunut olemaan tytöjen seurassa vaikka poikien kanssa on aina mukavempaa. Kaiken kruunaa se että ruumiin rakenteeni on myös eritäin poikamainen. Minut huomaa siitä että minulla on poikien housut, kengät ja pääkallo paita, hiukset ovat lyhyeet ja poikamaiset.
Nykyään ainoa tapa tunistaa minut tytöksi on ääneni. Rakastan sitä jos joku katsoo minua tai joku kaverin kaveri kysyy "Onko tuo tyttö vai poika " Itse aina vastaan poika, mutta he huomaavat äänestäni heti että olen tyttö joten he pitävät sanomaani vitsinä. Yritän sopeutua elämään niinkuin tyttö mutta se on vaikeaa ja en itse oikeasti haluisikaan.
Aina kun mietin tilanettani minulle tulee vain mieleen että minulla on joku ruuvi vähän väärässä kohtaa, tai että sieluni on pojan, mutta se vain yksin kertaiseti eksyi väärään ruumiseen.
Itse en ongelmaani uskalla/tahdo aikuselle sanoa, koska vastaus on kuminkin aina, että se johtuu murros iästä tai jostain muusta kehitymiseen kuuluvaa. Ja muuten olen bi joten sekin hankaloittaa asiaa.
Keksitekö te mitään muuta selitystä tai neuvoa?
Tai sitten olet vain psyykkeeltäsi poikamainen, fyysisesti ei tarvitse olla mitään vikaa.
Mä kyllä näen transsukupuolisuudenkin pikemminkin mielen sairautena kuin jonain "fyysisenä sairautena".
Olen pohtinut kuinka sukupuolelleen tyypillisesti ne ihmiset mahtaisivat käyttäytyä jotka kasvaisivat sillälailla eristyksissä ettei heille kerrottaisi mitään sukupuolistreotypioista...
Palaa sivulle “Epätavalliset kokemukset ja havainnot”
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa