Kirous

[arborman]

Onko olemassa mitään keinoa, jolla ihminen saisi tietää, onko hänet kirottu?

Lähinnä omasta puolestani kysyn. Itse en ole harjoittanut henkien kutsumista. Käytännössä olen vain lukenut aiheesta.

Tarvitaanko siihen joku erityinen(uskonnollinen/meedio) henkilö toteamaan asia, vai voiko sen itse havaita?

[Aurelia]

Onko olemassa mitään keinoa, jolla ihminen saisi tietää, onko hänet kirottu?

Lähinnä omasta puolestani kysyn. Itse en ole harjoittanut henkien kutsumista. Käytännössä olen vain lukenut aiheesta.

Tarvitaanko siihen joku erityinen(uskonnollinen/meedio) henkilö toteamaan asia, vai voiko sen itse havaita?

Mikä saa sut edes harkitsemaan että näin olisi? Laita vaikka yksityisviestiä jos aihe on arka.

[portinetsija197]

Onko olemassa mitään keinoa, jolla ihminen saisi tietää, onko hänet kirottu?

Lähinnä omasta puolestani kysyn. Itse en ole harjoittanut henkien kutsumista. Käytännössä olen vain lukenut aiheesta.

Tarvitaanko siihen joku erityinen(uskonnollinen/meedio) henkilö toteamaan asia, vai voiko sen itse havaita?

Ihmisen aurasta sen voi muistaakseni havaita jonkun lähteen mukaan. En kylläkään muista väriä, musta tai joku punaisen laajaan skaalaan kuuluva se taisi olla. Jotkut henkiyhteydet taitaa näkyä hopeisena aurassa.

[Hartsa]

Itseänikin tavallaan kiinnostaisi tämä. Yksi vaikuttavin uneni nimittäin pyöri tämän ympärillä kun kesken 'normaalin' unen eräs vanha mummeli, hieman unen kontekstin ulkopuolelta, ilmestyi osoittamaan minua ja sanoi että sinut on kirottu. Heräsin tuohon, enkä loppuyönä pystynyt nukkumaan.. ja siinä sitten kaikui korvissani tuo lausunto ja näin kyseistä mummelia sitten sivusilmällä vähän jokapaikassa. Ei toki kerrottuna tunnu miltään, mutta ne tuntemukset mitkä siihen liittyi erotti sen kovasti jostain normipainajaisesta tjsp. Ja olisihan tuo 'painajaikseksi' erittäin laimeakin.

Mutta pitkän aikaa (monia vuosia) jälkikäteen ajatellessa edes kyseistä unta nousi karvat pystyyn jne.

[portinetsija197]

Katselin tuossa muutamia auraväreistä kertovia juttuja ja ainakin yksi väitti mustan värin ilmeisesti mattamustan merkitsevän kirousta.

[Verninia]

En usko kirouksiin tai kaiken maailman manauksiin. Kirouksen voima tulee tietoisuudesta ja tai epäilystä.

[Yochanan]

njoo.. kirouksetha perustuu sinänsä voimakkaaseen negatiiviseen tsaikkolokiaan (käsittääkseni), kiroajan & "uhrin"
välisellä vaikutuksella.. jonkillaista telepatiaa ehkä - tai sitte it´s just pure coincidense (there is no coincidense xD )

mulla on omakohtasia kokemuksia (kiroajana) ainaski 3 kappaletta (ja ne o toimineet) :

erään entiseni kans oli melko myrskyisä ero (petos-kolmiodraama;itte en tosin ollu se kekä enstemmäisenä petti)..
olin lähteny kämpiltä ovetpaukkuen kävelemää (mulla oli -ja on tapana tehrä pitkiä kävelyreissuja rauhottuakseni,kootakseni
itteni/ajatukseni..); tämä entiseni oli kans sitten myähemmi lähteny nykysen siippansa (entisen kaverini huom! ) kanssa
autoilemaan johonkin kaupungille. mää vietin kävelyllä vissii 3-4 tuntia; oli melko mustat miätteet..

noh, siinä sitten ku rupesin palailemaa pikkuhiljaa kämpille päin aattelin tähän tapaan : "nää kaks sais kokee rankasun
teostaan; joutua kolariin tms" tämmöttiä miätin melko intensiivisesti monta minuuttia (ja siis yhä varsin vihasena) ja kas !
seuraavana päivänä sain kuulla että entiseni ja tämä hänen uus olivat risteyksessä kolaroineet joittenkin ulkomaalaisturis-
tien auton kanssa siihen malliin että eksän auto meni lunastukseen, rusinaks.. en mää sentäs (onneks) toivonu kummallek-
kaan, en eksälleni enkä tälle entiselle (lyhytaikaselle) kaverituttavuudelle kuolemaa, mutta kyä siittä sairaalareissu tuli,tiätty.


toine tapaus sattu yläkoulu (lue:yläaste) aikaan, semmone melko pikkujuttu vaan.. meillä oli luakka täys eriasteisia häirikkö-
oppilaita (koulukiusaajia yms tarkkisporukkaa ; 3-4 hiljasempaa; joista yks olin minä, jotka oltiin häirikköluakalla vaan sentähren ettei meiltä jonku aineen opiskelu sujunu yhtä hyvin ku muilta..) no kävi sitte yks aamu näi että tämmöne nälvijä-
suunsoittaja, Antti-poika, oli aukonu mulle kokoaika päätään eriasteisesti ennen enstemmäisiä tunteja.. määhä e ollu siihen
aikaa mikää suupaltti (itteasiassa olin kouluaikaan kiusattu & erittäi hiljane/syrjäävetäytyvä -enämpi ku mitä nykyään oon),
en siis sanonu mitää tän tyypin aukomisiin,mutta tottakai vitutti.. siinä sitte rupesin tujjottamaan altakulmain tätä Anttia
ja miättimää että toivottavasti saat tänää kunnolla turpaas, toivottavasti saat tänää kunnolla turpaas.. eihä siittä sitte menny
ku pari-kolme tuntia ku yks meirä luakan isompikokosimpia häirikköjä oli menny välitunnilla hivauttaa Antti-boyta sewerra
kunnolla nenulle että suanet oli aukastu, punasta tuli kuulemma ku hanasta.. ja Ana keskenpäivää lähti kotio parantelee
kolviaan. joo, no .. tämmötteessä ympäristössä o tiätenkä mikää ihme että käy näi.. tarkkisvalmiit kersat ne osaa olla toisil-
lensa viäläki v-mäisempiä ku kersat yleensä (kaikki varmana tiätää) ja tuski siihe kummosia alitajusia/psyykkisiä kykyjä
tarvittiinka ku tän kaltaset tapahtumat oli lähes päivittäisiä muutenki.. mutta kyä musta sillon tuntu siltä että mun "kirous"
olis jollaki tavalla onstunu siinä tilanteessa...

((siihe aikaan mää asuin semmotteella pikkupaikkakunnalla, sisäänpäi lämpenevää kuppikuntaa,ulkopaikkakunnilta tulleita
sorsittiin -ainaha se o ollu näi, siinä mitää- ja mää varmaa kerkesin kiroomaa järjestäi puali koulua sen kolmen vuaden aika-
na jollonka siälä peruskouluni loppuun kävin.. tuski siis mikää ylläri että olin masentunu, rupesin leikkimää jopa jonkillaista
"satanistia" (ku sillon oli vahvana ajatus että prkl kaikki ihmiset o luannostaa,pohjimmiltaa vaa pahoja & ne tahtoo pahaa
toisilleen, hyätyä vaa ittekkäästi) tätä kautta kestiki sitte useempi vuosi, teini-ikäsestä 15-vuotiaasta ~21-22-vuotiaaks.

ettei tästäki postauksesta tulis samallaista novellia ku näköjää mun kaikista jutuista tulee (pahottelen, oikeesti xP )
i´ll keep it short & sanon vaa että "pahin" kirous minkä tein ~18v:nä olin ku kirosin äiteni & meirän sillosen piänen perheyrityk-
sen (tästä en o mitenkä ylpee... ) ajat&olot oli siihe aikaa ninki surkeet ku oli (henkisesti) mulla, ja rupes teini-iän loppupualel
la nousemaa pintaan nää mun ADHD/ADD - Asperger - asiat (ja samalla lääkäritutkimuksissa rupes ilmenemää mun krooni-
set sairaudet esmes munuaisten vajaatoiminta & kilpirauhasen vajaatoiminta) ; mää rupesin olemaa masennuksen lisäks tosi
herkkä suuttuun (mutta oon Aina onneks ollu noilee leppymään -ja osaan pyytää anteeks (pyydänkin) räiskähtelyjäni )
, mun ressinsiatokykyni vaa oli hävinny johtuen 9v. koulukiusattuna olemisesta (ja muutamista muistaki syistä mistä en ny
tässä/täälä kerro..) ja meillä oli sillo perheyrityksessä kiiru kausi menossa ni yks kerta sitte mulla vaa palo hermot ja
kirosin koko yrityksen & äiten kiiruusta johtuvan (ja ihan ymmärrettävän) kireyden..mää en o ikänä ollu mikää noilee toimija
paineenalasissa tehtävissä,elikkä ku on kiirus.. siinä sitte tapahtu semmottia ikäviä asioita että loppuaikoina (siis sen ajan
loppupualella ku me sitä perheyritystä enää pidettii) se meirä pulju ryästettii (äite oli lopettelemassa aamuyästä töitänsä,
vei roskia ku pari tyyppiä tuli sisää puukon & aseen kans, sitoivat äiten lattialle, nyysi tupakkia & varmana heidän miälestää
melko laihan pohjakassan (pirettii syystäki aina piäntä kassaa - justiinsa täntapasten juttujen tähren.. yrittäjät kyä tiätää &
ymmärtää), häippäsivät yähön (onneks eivät tehneet sentäs mitää ruumiillista vahinkoo) .. kiinnihä niitä ei tiätenkä ikänä saatu. jotta juttu loppuis äkäsee ni kerroin tossa sitte äitelle tästä mun kirouksestani ~parikymppisenä ja hän oli tolaltaan/
(hualissaan musta); kerto että hän oli ikäänku nähny nukkumaa mennessään jonku punasen, ku nyljetyn /nahat ympäri-
käännetyn sarvipäisen (hmm.stereotypiaa??) tyypin makaavan viäressään; se vaan oli siinä & tujjotti, ei tehny mitää..

sitä kirousta en o (muistaakseni) viäläkä nostanu poijes... mutta asian muistelu pisti ajattelemaan vakavia.. pitäähän se
poistaa.

että tämmöttiä sitä o tullu tehtyä/ajateltua nuarempana nöösinä..

[Kasetti]

huu, pelottavaa... joo, okei, nyt lasken leikkiä, mutta.... toivo voittavas loton !

[Koalani]

KIrous toimii niin, et jos se lausutaan todellisella vihalla, vedetään puoleensa paha ajatushahmo taikka demoni, joka menee vihamme kohteeseen ja toteuttaa toivomuksemme. Se yleensä pysyy kiroojan kanssa, ja löytää sen jopa tulevissa inkarnaatioissa. Jos on kyse demonista, se voi kutsua toisen demonin ja asettaa sen kirotun ihmisen auraan. On siis syytä hillitä itseään!

[Teresia_]

Tämä on mielenkiintoinen aihe! Tässä kohden voisin makustella omaakin elämääni, mutta tulisi vielä pitempi novelli kuin Yochananilla. Sen vain sanon, että pitää kuitenkin muistaa erottaa se kirous omista valinnoista, jotka johtavat toistuvasti samankaltaisiin tilanteisiin. Kaavan toistuessa samanlaisena tai vastaavana on usein jonkinlaisen oivalluksen paikka, jotta kaavasta pääsisi eroon ja eteenpäin.

Kun nyt aurat mainittiin, niin mainitsenpa itsekin jotain niistä viime aikoina kokemaani. Minä en näe auroja vaikka muutoin aistin ihmisten energiat ikään kuin vahvistimen kautta. (Toisaalta minulla tuntuu olevan moniin sellainen vaikutus. )Tämä oli suurempi ongelma 36 kulunutta vuotta kuin nyt viimeisen kahden-kolmen kuukauden aikana. Tässäkin siis tarvittiin oivallusta. Mutta siis se, mitä piti sanomani on, että en näe auroja, yleisesti ottaen, mutta eräänä iltana (tai yötä se jo oli) näin kirjaa lukiessani toisen käteni ympärillä selvästi tummanharmaan, hiilenmustan... savun. Tjsp. Samalla viikolla näin erään reikihoidon jälkeen samaisen käden ympärillä vihreänä leijuvan kerrostuman. Siitä ehkä seuraavalla viikolla heräsin eräänä yönä kesken unen, oli valotkin päällä, ja avattuani silmäni jostain syystä katsoin vartaloani makaamassa siinä sängyllä, päätä liikuttamatta, ja kaikkialla ympärilläni oli sellainen magentaan vivahtava punertava "vaippa". Ainakin 20-30 cm paksu. Siitä ehkä viikon päästä näin ruokapöydässä vieressäni istuvan poikani kädestä leiskuvan, siis aivan kuin se olisi liekeissä, violettia. Ja erään toisen henkilön ympärillä olen nähnyt aina välillä sinistä. Tämä nyt menee vähän eri aihepiiriin, mutta tuli tuosta mustasta mieleeni, että ja kun olen ajatellut noita näkemiäni värejä, olen miettinyt tapahtumia niitä ennen ja voin sanoa seuraavaa:

1) harmaata, hiilenmustaa nähdessäni olin ollut hyvin... hyvin syvissä vesissä, ja olin tavallaan yhä siinä mentaalitilassa

2) vihreää nähdessäni olin vain hetkiä aiemmin antanut reikihoitoa eräälle henkilölle

3) magentaan/ fuksiaan vivahtavaa punaista nähdessäni olin meditoinut illalla verrattain pitkään ja nukuin (kerrankin) hetken aika tasapainoisessa olotilassa

4) poikani on erittäin herkkä, hyvin aistikas ja toisaalta hänessä on jotain hyvin vahvaa ja salaperäistä

Auroista olen jonkin verran lukenut, mutta oikeastaan lähes kaikki lukemani on ristiriidassa keskenään. Enkä siis millään tavalla yritä nähdä mitään värejä. Kuten en mitään muutakaan. Mutta tulipa tuosta mustasta väristä mieleen, että ehkä se kertoo henkilön olevan sillä hetkellä keskittynyt johonkin muuhun kuin yleisesti elämää pirskahtelevan iloisesti ajattelemaan. Musta voisi siis kuvastaa pelkästään Syviä Vesiä, Tummia Tunteita. Vai mitä tuumaatte? En kyllä täysin lue pois tuota kiroustakaan.



Nyt pitää kyllä tunnustaa, että jotain auroja sentään olen nähnyt satunnaisesti ennenkin, mutta muistaakseni ainoastaan kasvien ympärillä. Itseni ympärillä näen nykyisin usein jonkinlaisen värittömän väreilevän ilman. Siitä en tiedä onko se edes aura.

[Koalani]

Entiteetin läsnäolo ei merkitse pakosta sitä, että olisi kirouksen kohde, vaan se voisi olla tullut henkilön omista peloista tai heikkouksista, tai sitten edellisestä elämästä. Esim. jos me ollaan vahingoittaneet jotain ihmistä, eikä tämä antanut meille anteeksi, sen kuoleman jälkeen se voi pysytellä matalassa astraalimaailmassa ja löytää meidät jokaisessa inkarnaatiossamme ja vahingoittaa meitä.

Toisaalta entiteetti ei aina ole meidän aurassamme, vaan se voi toimia kaukaa, aiheuttaen meille vastoinkäymisiä ja vaikuttaen meidän tuttuja ja rakkaita, niin että he vahingoittavat meitä, halusiko ne vai ei.

Teresia: Jos sä annat toisille reikihoitoa, sä imet niiden aurojen negatiivista energiaa, kunnes sä vähitellen lasket sitä pois. Mä luulisin, että sun näkemät värit oli juuri sitä. Täytyy kyllä sanoa, et usein kun hoidettavissa ihmisissä on entiteetti, tää vahvistuu reikillä, koska ne imee reikihoitajalta energiaa. Eli jos sä tunnet heikentyväsi joidenkin asiakkaiden hoidon jälkeen, olisi parasta olla antamatta niille lisää reikihoitoja, kunnes entiteetti ajetaan pois. Mutta jos sä olet kokenut ennenkin pahaa oloa tai huonoa tuuria yms, ehkä sussa oli jo ennen jokin entiteetti, olisiko se kirouksesta tai eri syystä. Jos sä toisaalta vaikutit toisiin niin, et ne sai hankaluuksia, voi olla, et sä oot haluamatta yhteistyössä jonkin entiteetin kanssa. Mun työopas voi katsoa sua ja sanoa, onks sussa mitään semmoista.

[Teresia_]

No tähän minun tarvinnee ensimmäisenä mainita, että en itse ole kenellekään toivottanut tai suunnannut minkäänlaista vihamielistä tunnetta (tässä elämässä). Kirous kiinnostaa minua ihan samasta syystä kuin kaikki muukin henkimaailman elämä.

Koalani:

Olen erittäin paljon samalla linjalla siinä, että ihmisten tulisi hillitä itseään, mutta painottaisin sen vielä niin, että varoa, mitä toivoo, toiveilla kun on tapana toteutua.

Myös passiivinen viha ja negaatiot vaikuttavat ihmiseen ja kanssaihmisiin etc. Ei siis ole kyse pelkästään teoista ja aktiivisesta ajatus- tai tunnetyöstä vaan siitä, mitä ihminen kantaa hallussaan. Kaikenlaisen työstämisen pitäisi siis lähteä liikkeelle ja tapahtua sydämen, hengen, mielen ja sielun tasolla. Karmaakin voi puhdistaa, jos on suotuisat olosuhteet ja riittävästi tahtoa.

Oliko viestisi minulle tarkoitettu provokaatioksi tai oliko kyseessä jokin muu väärinkäsitys, en tiedä, mutta tunnut tehneen jonkinlaisia yksioikoisia johtopäätelmiä minusta, reikistä ja hoidoistani. Vastakommenttisi oli aikamuodoiltaankin hieman epäselvä, siitä ei saanut yksiselitteisesti selvää, mitkä asioista liittyivät yhteen ja mitkä toiseen. Kiitos kuitenkin näkemyksistäsi. Niissä oli minulle uutta ainakin tuo konkreettinen toisen demonin kutsuminen. Minun tapani on kokea ja tuntea. Käytän siis itse lähdeteoksenani intuitiota ja henkivirtaa, jos asiaa näin voisi kuvata, ja silloin usein jää näkemättä jotain, mitä joku on jo todennut ja paikantanut kokeellisemmin. Luen toki asioista, mutta maailmassa on niin paaljon hyvää luettavaa.

Teen reikihoitoja ainakin toistaiseksi hyvin vähän ja teen ne aina hyvin huolellisesti. Jos en voi olla läsnä kaikilla tasoilla en tee hoitoa. En tunne kokemuksiasi reikihoidosta, mutta kommenttisi perusteella kokemuksesi joko ei ole kovin syvällinen tai sitten se on yksinkertaisesti huono. Reikissä, kuten kaikessa muussakin, voi tekijä olla läsnä joko hyvin tai huonosti ja kaikkea siltä väliltä.

En haluaisi kuulostaa epäkiitolliselta ja tarjouksesi työoppaasi katsomisesta on arvostettavaa, mutta en tunne sinua enkä työopastasi enkä edes tiedä, mitä tässä tarkoitat työoppaalla. Siksi en voi lupautua tuollaiseen, niin mielenkiintoista kuin se varmasti olisikin.

Mitä tulee syviin ja tummiin vesiin, niin toisilla ne ovat persoonallisuuden piirteitä eivät persoonallisuuden häiriöitä!

[Koalani]

Mun tarkoitus ei ollut tietenkään provosoida sua eikä mitään semmoista, mä puhuin yleiseisesti käyttämällä sun kokemuksia, eli mä annoin joitakin mahdollisia selityksiä niihin. Mun selitykset perustuvat mun kokemuksiin negatiivisten entiteettien kanssa, ei reikin kanssa. Mutta mulla on ollut useita tapauksia, joissa reikihoitajat imi asiakkaiden negatiivista energiaa tai itsellä oli semmoista, siksi mä manitsin sitä. Mut jos sä tunsit sitä henkilökohtaisena hyökkäyksenä mä pyydän anteeksi, kun en esittänyt asiaa hienovaraisemmin!

Mä oon ihan samaa mieltä, ettei pahat teot ainoastaan aiheuta toisille pahanvointia, vaan pahat ajatukset ja tunteetkin, ja meidän on oppia hillitä niitäkin.

Ehdotus, et mun opas voisi tarkista, onks sulla jokin ongelma oli vain siksi, et mä käsitin väärin sun kommenttia kirouksista, toisin sanoen mä käsitin, et sulla oli jokin vastaavanlainen ongelma. Hyvä ettei oo!

[Teresia_]

Mun tarkoitus ei ollut tietenkään provosoida sua eikä mitään semmoista, mä puhuin yleiseisesti käyttämällä sun kokemuksia, eli mä annoin joitakin mahdollisia selityksiä niihin. Mun selitykset perustuvat mun kokemuksiin negatiivisten entiteettien kanssa, ei reikin kanssa. Mutta mulla on ollut useita tapauksia, joissa reikihoitajat imi asiakkaiden negatiivista energiaa tai itsellä oli semmoista, siksi mä manitsin sitä. Mut jos sä tunsit sitä henkilökohtaisena hyökkäyksenä mä pyydän anteeksi, kun en esittänyt asiaa hienovaraisemmin!

Mä oon ihan samaa mieltä, ettei pahat teot ainoastaan aiheuta toisille pahanvointia, vaan pahat ajatukset ja tunteetkin, ja meidän on oppia hillitä niitäkin.

Ehdotus, et mun opas voisi tarkista, onks sulla jokin ongelma oli vain siksi, et mä käsitin väärin sun kommenttia kirouksista, toisin sanoen mä käsitin, et sulla oli jokin vastaavanlainen ongelma. Hyvä ettei oo!

Saat tietenkin anteeksi. Tämä aihealue on kaikinpuolin todella mielenkiintoinen. Ja näissä energia- ja henkiasioissa saa huomata tämän tästä, ettei niitä oikein voi erottaa toisistaan. Kaikki kiertää yhteen.

En minä sitä sano, etteikö tällaisia pahojen toivomusten aiheuttamia negatiivisia energiavaikuttajia voisi olla jossain läheisyydessäni. Ympärilläni on aina pyörinyt paljon "näkymätöntä elämää" ja olisi suorastaan naiivia kuvitella, että se kaikki olisi pelkästään hyvää ja positiivista.


Joissain paikoissa ja joidenkin ihmisten läheisyydessä näkymätön elämä tuntuu vahvistuvan, joko paikasta, henkilöstä johtuen tai sitten oma aistimiseni vahvistuu ko. tilanteissa. Vaikka olen tällaisten parissa elellyt ikäni olen silti oikeastaan vasta viimeisten muutaman vuoden aikana alkanut syvemmin tutkimaan näitä asioita ja oikeasti pysähtymään näiden kohdalla. Tähän vaiheeseen on pakko tunkea numerologiasta sen verran, että se ilmaisee kyllä hyvin selkeästi sen, mikä on "moottorini".

Edelleen voin vain ihailla tätä kaiken yhteistä kudelmaa... Ja vaikka tässä voisi mainita myös ihailun niitä kohtaan, jotka näissä asioissa ovat valovuosia edellä minua, on pakko laajentaa ihailu koskemaan kaikkia ihmisiä kohtaan. Jokainen on omintakeinen. Ainutlaatuinen pakkaus ja itse hämmästelen joka päivä ihmisten upeutta. Omaa upeutta on vaikeampi arvioida eikä mielestäni ole tarpeenkaan, sillä tunnen oman vahvuuteni ja heikkouteni, tai vahvuuksiani ja heikkouksiani, joka on ja ovat sekin eräänlainen kyltti, suuntaviitta siitä, mitä kohden kulkea. Jos vain aina muistaisi, näkisi/ olisi muistanut, nähnyt. Meidän ei ole tarkoitus olla tässä elämässämme kaikkivoipia vaan toteuttaa sitä nimenomaista elämänopetusta, jota olemme tänne nyt tulleet hakemaan. Kaikilla se ei ole suora matka syntymästä kuolemaan. Vaikka puhutaan elämänkoulusta se on silti jotain ihan muuta kuin ihmisen luoma yhteiskunnan koulutusjärjestelmä.

Olen miettinyt paljon sitäkin, että on ilmeisesti harvinaista ominaisuuteni olla toivomatta ja toivottamatta kenellekään pahaa - niin syvästi sitä aina epäillään. Ja jos nyt puhutaan vaikka reikihoidosta tai energiahoidosta tai henkiparantamisesta tai vaikka vain hieromisesta ja toisen hoitamisesta, tai ihan vaan läsnäolemisesta, niin elämä on minulle niin paljon pyhä asia, että ryhtyessäni hoitamaan ihan ketä vain, keskityn kyllä todella hänen korkeimmaksi parhaakseen. Eikä se ole minulle vain sanoja vaan se tulee sydämestä. Se on kuin tila, johon astun. En ole mikään hoitaja, en pidä itseäni hoitajana tai parantajana. Enkä ole.

Tunnen syvän jumalallisen yhteyden kaikissa niissä toimissa, jotka liittyvät jollain tavalla elämän ja kuoleman käsitteeseen, henkeen. Se ei ole ulkoa opittu oppi tai aatteita vaan sisällä syttynyt. Sitä voisi sanoa kutsuksi, sillä en ole koskaan siihen pyrkinyt. Käyn sisällä paljon asioita läpi, muodostan polkuja ja sitten hämmästyn lukiessani siitä samasta jonkun toisen kirjoittamana. Se on hämmentävää ja hienoa samanaikaisesti!

Ykseyden ymmärtäminen, rakkauden syvimmän olemuksen näkeminen, jumalallisen hengen virtaamisen tunteminen ja kokeminen kaikessa on jotain sellaista, jolle ei ole sanoja. Se on kuin usko, se on kuin rakkaus, se on kuin jumalan kosketus. Se vain on. Sen kokeneet varmasti tietävät, mistä puhun. Eikä sillä ole mitään tekemistä uskonnon tai jonkin tietynlaisen rituaalisen harjoittamisen kanssa. Uskontona, hoitona, elämänfilosofiana. Mutta ihminen kun olen, olen suuresti kuin puunlehti. Kasvaessani kiinni puussa olen yhtä hengen virrassa, irrotessani olen ihminen, pelkkä ihminen. Jumalaisten säiden armoilla. Mutta silti ihminen on kuin uudestaansyntyvä lehti, samasta lehtisilmusta, yhä uudelleen. Kiinni, irti, kiinni, irti. Muutoin ei olisi mahdollista sekä kokeminen ja toteuttaminen että henkinen kasvaminen.

Juu, menee aiheesta ihan poskelleen, mutta... Tavallaan sitten taas ei. Kirous ja negatiiviset energiat kun ovat hyvin vahvasti sidoksissa juurikin tällaiseen jumalalliseen aspektiin.



Todella, miksi aloittaja olikaan tällaista asiaa tullut edes ajatelleeksi, kirousta itsessään? Sama minullakin tuli mieleen (kuin Aurelialla).

Koalani: Oletko meedio/ manaaja? Olet hyvin perehtynyt moniin asioihin. Olisi kiva kuulla ihan kertomuksia ja esimerkkejä näistä kirouksista, kirotuista, entiteeteistä jne. Ehkä sitten jossain vaiheessa uskaltaudun tähän katselmukseesikin.


Että tällaista, aamuvaahtoa, tänään. Lähetän tämän nyt ja kadun hetken päästä, mutta hey, kerranhan täällä vaan eletään. Vai?

[Koalani]

Mainiosti teit, kun kirjoitit juuri sitä miltä tuntui, Teresia! Ja on myös hyvä, ettäa sä luotat intuitioosi ja pystyt erottamaan sitä logiikasta tai peloista. Mä en vielä siihen pysty, eli meedio en missään tapauksessa ole! Mä olen hypnoterapeutti ja työtoverini kanssa (joka on meedio) teen kanavointeja ja henkien pois manaamisia. Kuten sinä, en koskaan pyrkinyt tähän toimintaan, vaan se tuli itsestään.

Mä aloin kiinnostua paranormaaliin n. 10 vuotta sitten, kun kävi ilmi, et mun poikaystävä oli mustan magian uhri. Mä menin kaikkiin maailman meedioihin ja luin satoja krijoja ja tuhansia artikkeleita. Kukaan meedio ei pystynyt auttamaan mun poikaystävää ja mä jatkoin etsimisen. N. 5 vuotta sitten mun kaksoissielu kuoli ja mä olin kuolla itsekin surusta. Mut kokemus muutti silti mua positiivisesti ja pitkän parantamisprosessin jälkeen mä menin Jenkkeihin seuraamaan hypnoosikursseja, ihan huviksi, koska mä olin lukenut opettajan kirjoittaman kirjan ja olin pitänyt siitä. Mä tulin takaisin kotiin ja aloin huviksi tehdä regressioita. Se onnistui hämmästyttävän hyvin ja siitä vaan jatkoin ja uusi ura alkoi.

Mä jossain vaiheessa hypnotisoin kaveria auttaakseni sitä löytämään henkiopastaan, sillä silloin se voi aika huonosti. Se meni niin syvään hypnoosiin, et opas puhui sen suusta ilman et kaveri olisi tietoinen. Niinpä siitä tuli myöhemmin mun työtoveri. Oppaalta mä sain tietää, et mussa oli kirous edellisestä elämästä, joka oli yhteinen mulle ja mun kaksoissielulle, jonka kuolema oli uhraus. Se uhraus rikkoi kirouksen ja me oltiin vihdoinkin molemmat vapaita kirouksen tuomista demoneista. Mä olin siihen mennessä jatkanut tutkimista ja oppinut ajamaan pois demoneja asiakkailtani. Suurimmassa osassa niistä, jotka tuli katsomaan edellistä elämää oli nimittäin jokin entiteetti. Jotkut pystyi saamaan infoa ja mä pystyin ajamaan pois entiteetin hypnoosissa ja lähettämään sen valolle, mut monet ei pystynyt. Entiteetti esti niitä näkemästä edellistä elämäänsä tai antoi niille väärän informaation. Sen sijaan, et mä tekisin työtä suoraan niiden päälle, mä aloitin tehdä sitä oppaan kanssa, työtoverini kautta, ja sillä tavalla ei ollut ongelmia. Mä sain myös tietää, et tää oli mun kutsu, tän elämän oikea ura, jota ikävä kyllä löysin hyvin myöhään. Kirous ei antanut mun löytää sitä aikaisemmin. Se opas oli meille yhteinen ja se odotti, kunnes me oltaisiin valmiita. Lisäksi, menettyäni omaisuuden meedioihin poikaystävääni varten, löysin olevani ainoa, joka pystyi auttamaan sitä. Hänessä oli nimittäin 25 demonia ja vielä enemmän pimeitä alieneita. Ei siis tavalliset meediot voinut mitenkään auttaa, vaikka ne luulikin.

Threadin aloittaja oli mun mielestä oikeassa ajatella, et sillä ehkä oli kirous, koska ne on aika tavallisia. N. 10 prosenttia asiakkaistani on kirous, 20% mustaa magiaa ja yhteensä 60-70% jonkinlainen entiteetti eri syistä.

Mä oon varma siitä, että säkin löydät elämäntehtäväsi, ellet ole jo löytänyt sitä. Jatka vaan samalla tiellä, intuitioosi luottamalla!

[Koalani]

Siitä lukemisesta vielä: nyt mun sivusto ei toimi, mut sä voit lukea esim. William Baldwinin Spirit Releasement Therapy: A Manual, niin saat tietää tosi paljon entiteeteistä!

[portinetsija197]

Vihreä on aika tyypillinen väri parantamiseen liittyen, harmaa savumainen väri liittyy aika usein synkkiin ajatuksiin ja masennukseen, musta negatiiviseen energiaan, toisaalta musta väri aurassa voi liittyä salaisuuksiin joita henkilö piiloittelee, magentan/purppuran ja violetin suhteen on aika paljon vaihtoehtoja mutta parilla papilla olen itse nähnyt violetin auran ja joissain yhteyksissä violetti yhdistetään henkisyyteen, liekehtivä/pilvimäinen violetti yhdistetään joissain tapauksissa spirituaalisiin ajatuksiin , purppuraa väriä olen nähnyt omassa aurassanikin varsinkin jos olen rentoutunut ja rauhallinen.

[Koalani]

Niin on, auran värit vaihtelevat mielialan mukaan, eikä mustan värin läsnäolo merkitse välttämättä entiteetin läsnäoloa. Toisaalta entiteetti voi olla ajatushahmokin ja jos on henki, joka liittyy kiroukseen, se voi toimia kaukaa, eikä olla aurassa.

[Teresia_]

Pääsimmekö tässä nyt siihen johtopäätelmään, että kirousta ei voi varmuudella nähdä ainakaan aurasta?

[Koalani]

Tietysti! Siksi harvat meediot voi nähdä, onks jollakulla kirous vai ei. Monet sanoo olevan, mut ne vaan käyttää sanaa väärin, ne tulkitsee kaikkea pahaa energiaa kirouksena!