Hei. Tulin itse tälle sivustolle koska tunsin tarvetta löytää ihmisiä, joilla on ollut edes jossain määrin samanlaisia kokemuksia kuin itselläni ja jotka sen lisäksi ovat kiinnostuneita näkymättömästä ja näkyvästä energiasta, hengistä, jne. Kerron alla omia kokemuksiani, näkemyksiäni ja mielipiteitäni enkä millään tavalla väitä, että ne olisivat jotain ainoaa oikeaa totuutta ja ainoa oikea tapa nähdä, kokea ja kohdata näitä asioita. Olen kuitenkin näihin näkemyksiini vähä vähältä kasvanut oman kokemusmaailmani edetessä. En edusta mitään lahkoa, kulttia tai ryhmittymää.
Aika moni ihminen on kokenut jotain, paranormaalia, mutta sen luokittelu siihen kategoriaan, että sen todella kokee todeksi ilman epäilystä vaatii joko toistuvia kokemuksia tai sellaisen kokemuksen, joka menee kalloon ilman suurempia nikotteluja. Niitä, joilla kokemuksia on joko paljon tai ne ovat vaikuttavia on jo sitten hieman vähemmän. Heidän joukossaan on niitä, joiden lähipiirissä ei ole muita samankaltaisia kokemuksia omaavia, jolloin yksinäisyys, jopa eristäytyminen voi vähä vähältä olla määräävin piirre elämässä. Tämä joukko on taas edellisiä hieman pienempi. Onko tämä persoonallisuuden tuotos vai henkien työtä? Uskon, että kyse voi olla joko-tai sekä sekä-että -ilmiöstä.
Minullakin on siis ollut näitä "outoja" kokemuksia, jotka saivat jossain vaiheessa epäilemään kuuloa, näköä, muistia, todellisuudentajua etc, mutta koska olen aina ollut ennemminkin avaramielinen kuin mihinkään uskova olen antanut asioiden jotenkin – vain olla. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kokemukseni ovat lisääntyneet ja vahvistuneet oikeastaan samassa tahdissa kuin olen eristäytynyt sosiaalisista tilanteista. Lopputuloksena voisi sanoa, että oma persoonallisuuteni ja sen "kukkaan puhkeaminen"
on varmasti aiheuttanut sen, että minun seurassani viihtyviä ei ole yhtä paljon elävissä ihmisissä kuin "henki"maailmassa. Kyynisenä ja analyyttisenä olen tietysti käynyt läpi prosessin mm. mielikuvitusystävien luomisen mahdollisuudesta. Eikä mikään sitä voi todella edelleenkään sulkea pois, toisaalta ei myöskään vahvistaa – muille ihmisille. Itselleni asia ei ole epäselvä. Tapahtumat ja "persoonat" ovat itseni ulkopuolella, joskin oman tietoisuuteni avoimuus, uteliaisuus, valppaus ja harjoittaminen on oivallinen tilaisuus henkimaailmalle päästä yhteyteen kanssani. On ollut pitkä tie, n. 30 vuotta, ymmärtää, että todella olen yhteydessä johonkin, joka ilmenee kuin häkä; hajuton, väritön, mauton... tappava... ; ) Noh, toki aistihavaintoja on todella paljon, mutta koskaan ei voi etukäteen tietää tuleeko seuraava yhteys suoraan tajuntaan, näkö-, haju- tai makuaistin havaittavaksi. Tai tuntoaistin.
En ole koskaan toivonut kohtaavani minkäänlaista epänormaalia tai paranormaalia olentoa, tilannetta tai tapahtumaa. En ole pyytänyt niitä, en odottanut enkä halunnut. Toisaalta en ole koskaan kieltäytynyt hyväksymästä sitä, etteikö kosmoksessa ole jotain, josta koulukirjamme eivät vielä suuremmin kerro. Olen hiljattain tutustunut reikiparantamiseen, jonka olen huomannut vaikuttavan omiin kokemuksiini suhtautumiseen rennommin, luonnollisemmin. En minä tiedä uskonko reikiparantamiseenkaan, mutta sen tiedän, että en ole uskomatta. Se on kuitenkin tuonut minulle varmuutta ottaa vastaan, palauttaa, käsitellä ja välittää kaikenlaista energiassa liikkuvaa tietoa. Olipa sitten kyse persoonista, heidän jättämistä tunnelatauksista ( hyvyydestä, kirouksesta ) tai hoitamisesta. Kokemukseni hoitojen aikana ja itse kurssin aikana ovat olleet hyvin vahvoja. Olen nähnyt jo ennen reikiin tutustumista mm. enteitä, usein ihmisten kuolemasta, mutta kaikenlaisen tiedon luokseni etsiytyminen on selvästi lisääntynyt viime vuosien aikana. Reikihoidon aikana, etenkin henkilön ensimmäisellä hoitokerralla, saan usein runsaasti tietoa ja opastusta suoraan reikienergialta tai joltain läsnäolevalta, kutsutulta oppaalta tai muulta "toimijalta", kuten vaikka enkeliltä. Myös hoidokkini ovat kokeneet vahvasti reikienergian läsnäolon, liikkeen ja vaikutuksen.
Oman haasteeni näiden ilmiöiden kohdalla uskon olevan enemmän sillä puolella, että minun tulisi uskoa niihin, todella uskoa, lujasti, ja työstää niitä ja pyrkiä niihin syvemmälle. Uskon useimmille ihmisille olevan korkea kynnys luopua omasta ns. järkiperäisyydestään ja antautua pelkästään intuition käsiin. Mutta jos joku asia tässä maailmassa ei ole tuottanut minulle pettymystä, niin se on juuri intuitio. Se on ollut aina oikeassa, satoi tai paistoi, kummitteli eli ei. Mutta kuinka löytää se lapsen usko, jolla sokeasti ottaa vastaan kaikki, mitä maailma on valmis antamaan? Huom, maailma, ei ihminen. Tämä nk. järkemme on useinkin se, joka on kaikkein vähiten rationaalinen kohdatessamme jotain, jonka läsnäolon mahdollisuutta ja oikeutusta auktoriteettien edustamat instanssit eivät voi tai halua vahvistaa. Ymmärrettävääkin se on.
Periaatteessa pidän ihmisistä, mutta käytännössä en. Ihmiset ovat jotain muuta kuin aitoa energiaansa. He tekevät koko ikänsä työtä peittääkseen kaiken aidon itsessään. Jollain tavalla sen lopputulos kuitenkin tekee minut levottomaksi ja mielelläni vietän aikaa itsekseni tai huolella valikoidussa seurassa. Mutta henget... niillä tuntuu olevan tarve päästä puheilleni. Talossamme on jos jonkinlaista hiippailijaa ja kolkuttelijaa, vakituista ja vierailevaa kävijää. Jossain vaiheessa olin kiipeillä pitkin seiniä, kun en vielä ymmärtänyt, mistä on kyse. Mutta kun lopulta kohtasin sen, mikä oli väistämätöntä, olen havainnut verrattain lohdulliseksi, hyödylliseksi sekä myös tarkoituksenmukaiseksi tämän ominaisuuteni olla yhteydessä ns. aineettomaan. Hulluahan tämä kaikki on, mutta mielestäni on vielä hullumpaa kieltää kaikki. Niin kauan, kun en kuule ääniä, jotka kehottavat minua satuttamaan jotakuta olen täysin levollinen itseni ja näiden ilmiöiden kanssa. En edelleenkään erityisesti halua niitä, odota niitä tai toivo niitä, mutta koen ne osana luonnollista yhteyttä kaikkeuteen. Satuttamisesta puheenollen, en ole koskaan edes ajatuksen tasolla kyennyt toivomaan kenellekään pahaa. Vaikka olisin kuinka satutettu, vahingoitettu, fyysisesti, henkisesti, emotionaalisesti, en vain kykene haluamaan kenellekään tapahtuvaksi pahaa. Ainoa, mihin asti ajatukseni olen saattanut viedä on se, että olen toivonut muita satuttavien ihmisten saavan kokea yhteyden yleismaailmalliseen rakkauteen niin, että he tulevat tietoiseksi siitä, millä tavoin ovat tuottaneet vahinkoa. Rakkauden avulla, ei vihan, koston tai katkeruuden. Mutta se ei ole minun käsissäni, millä tavoin ja missä aikataulussa tällainen toive toteutuu. Sen tiedän, että se toteutuu ja haluankin muistuttaa kaikille, että olkaa varovaisia toiveittenne kanssa, sillä ne todella toteutuvat. Olen aidosti toivonut kanssaihmisille aina hyvää ja vaikka elävät ihmiset eivät jostain kumman syystä tätä tunnu minusta koskaan uskovan niin ehkäpä henkimaailmassa asioiden laita on toinen. Se selittäisi, miksi niin monet ymmärrystä hakevat henget saapuvat juuri minunkin luokse.
Henget ovat energiaa ja energian vahvistuessa voi se saada sellaiset mittasuhteet, että sitä on enää vaikea hallita. Kuten ihmistä, jolla on 5-vuotiaan emotionaalinen tunne-elämä ja aikuisen ihmisen kyvyt ja oikeudet. Voimakkaat tunteet vetävät energioita puoleensa. Ne voivat myös aiheuttaa energiapyörteitä. Energiatihentymä vetää puoleensa lisää energiaa ja tämä puolestaan perässään henkiä, kuten valo yöperhosia. Hyvä Jatkuvassa pelossa eläjä, on siis hyvin tärkeää, että opettelet hallitsemaan oman pelkosi. Tutustu siihen aluksi jossain muualla kuin siellä, missä se on voimakkaimmillaan. Opettele rauhoittamaan itsesi ja ottamaan tunteesi haltuun. Opettele myös vahvistamaan oma tilasi, oma energiakenttäsi, jotta voit estää ulkopuolisten persoonien, henkien, tunkeutumisen siihen ja estää niiden mahdollisuuden manipuloida kokemuksiasi. Tunteellinen, herkkä ja intohimoinen/ intensiivinen ihminen on ilmaisua hakevalle hengelle kuin kasvualusta mikrobille. Voit opetella myös kommunikoimaan henkien kanssa ja kenties kanavoimaan energiaa piirtämiseen, kirjoittamiseen, käsitöihin, liikuntaan jne.
Vinkki: Hiljenny ja kuvittele, että ympärilläsi on vahva valkoisen valon luoma tila, joka myötäilee kehoasi. Ajattele se läpäisemättömäksi ja voit tarkentaa mielessäsi ajatuksen, että tuosta tilasta ei pääse läpi mikään muu kuin korkeampi rakkaudellinen energia. Tunne olosi varmaksi ja vahvaksi. Voimakkaaksi ja seesteiseksi. Pyri olemaan tunteiltasi täysin neutraali. Sinä olet tuon tilan hallitsijatar. Seesteinen, rauhallinen, ymmärtäväinen. Viisas, vahva ja lempeä. Ajattele sitten tuon valotilan ulkopuolelle jonkin matkan päähän itsestäsi energiamuuri. Kuvittele sen seinämään pienen pieni reikä. Päästä reiästä tihkumaan vain hyvin hitaasti ulkopuolista energiaa omaan kenttääsi, jolloin voit kommunikoida levottoman hengen kanssa hitaammin ja pyytää tätä kertomaan asiansa. Kehota henkeä kertomaan rauhallisesti, mikä hänellä on ongelmana, mikä häntä painaa. Vastauksena voi tulla suoraa tekstiä, kuvia, puhetta, musiikkia, lähes mitä vain. Mikäli alat tuntea kiihkeitä tunteita, sano hengelle päättäväisesti, että hän on nyt sinun energiatilassasi ja jos mielii saada asiansa hoidetuksi hänen täytyy käyttäytyä hyvin. Hengillä on usein valtava paine saada asiansa julki. Yleensä se on vain tunne, epäoikeudenmukaisuuden kohtaamisesta, jota he eivät ole saaneet purettua, jolle he eivät ole eläessään löytäneet ymmärtäjää. Mikäli henki saattaa tietoosi jotain, ota se vastaan ja käytä omaa luontaista viisauttasi tietoon reagoimisessa. Saata henki tietoon, että olet ymmärtänyt hänen taakkansa ja pyydä astumaan kohti valoa. Hengen ollessa valmis on läsnä usein enkeli, joka tämän johdattaa pois "välitilasta".
Henkiä on toki moneen lähtöön, mutta sinun on muistettava, että mitään, mitä et halua ottaa vastaan, ei ole lupa saataa sinun tilaasi. Sinun on syytä myös työstää omia toiveitasi ja elämääsi rehellisenä itsellesi, sillä aina on syy sille, miksi henget/ energia valitsee juuri sen ihmisen tai paikan, jolle tai jossa ilmenevät.
Tämä kaikki kuulostaa tietysti vinksahtaneelta kaikille niille, joilla ei ole ollut lähikokemusta hengistä ja niiden kyvystä kommunikoida. Itseäni eivät tällaiset ajatukset ja kuuloluulot paljoa kiinnosta, sillä jokainen ihminen kulkee omaa tietään, sillä tavalla, joka on hänelle sillä hetkellä se ainoa oikea. Henkistä tietään. Minulle on sama olenko kuussa vai maassa, elävä vai kuollut, en luovu tietoisuudestani enkä suostu sitä rajaamaan vain siksi, että jonkun toisen elävän olennon mielestä olen... jotain "outoa". Toivon Pelossaeläjälle rauhaa ja rakkautta sekä enkeleitä ohjaamaan häntä tässä luonnollisessa, mutta vaikeassa tilanteessa. Toivon, että kirjoituksestani oli jotain iloa jollekin.