Hei.. piti ihan rekisteröityä foorumille, jotta voin kertoa oman tapaukseni.. Siis olen jostain syystä ihan nappulasta asti pelännyt kuollakseni hysteerisesti niitä nk. "harmaita" olentoja.. Muistan joskus kakarana, kun äiti tykkäs katsoa salaisia kansioita, ja siinä jossakin jaksossa vilahti sellanen, niin sain ihan hillittömän paniikkikohtauksen, äiti joutu tosissaan tekemään aika paljon että rauhotuin... enkä varmaan viikkoon sen jälkeen uskaltanu olla yksi missään..
Mistä lie johtuu moinen, en tiedä. Joskus kerroin asiasta psykoterapeutille, jonka luona teini-iässä jouduin käymään kun koulu meni päin puuta ja mua kiusattiin aika rankasti siellä, sain sellasia selittämättömiä kohtauksia joista en itse muista mitään. Jokatapauksessa, terapeutti mietti että saanko ahdistusta kun näen esim. ultaäänikuvan sikiöstä, onhan siinä aika paljon samankaltaisuutta tollasiin isopäisiin mustasilmäisiin olentoihin.. en saa.
Jostakin lapsuudesta muistan hyvin selkeitä unia, jotka miellän painajaisiksi, jokainen uni on kaavaltaan sama: Herään yöllä tunteeseen, että joku tuijottaa, on vähän jano/vessahätä tai vastaavaa. Nousen ylös ja tunnen edelleen sellasen epämääräsen vähän ahdistavan tarkkailuntunteen. En uskalla nousta sängystä, vaikka onkin vessahätä/jano, ja menen peiton alle piiloon. Havahdun siihen, että ikäänkuin nousen patjan yläpuolelle "leijumaan" enkä pysty liikuttamaan itseäni, olen kuin halvaantunut, koitan huutaa, mutta en saa ääntä. Kyyneleet valuvat silmistäni, olen hysteerisessä tilassa ja pelkään ihan hulluna. Joitain hahmoja liikkuu ympärilläni, valo himmenee ja kirkastuu ajoittain, kuulen jonkunlaista ikäänkuin puhetta, mutta en saa siitä mitään selvää. Äänet ikäänkuin kaikuvat päässäni enemmän kuin korvissa, en osaa selittää sitä.
Jossakin vaiheessa tunnen, kuinka jokin pistää oikeaa reittäni, tunne on vähän polttava, ikäänkuin jotain kuuma painettaisiin ihoa vasten. Tämä oli yhdessä unessa, toisissa on muita kohtia joihin pistetään, tai joskus ei tapahdu mitään sellaista, tunnen vaan halvaantuvani ja nousevani ilmaan. Tältä reiden pistämiskerralta tosin minulla on edelleen olemassa jälki. Silloin kun se tapahtui, heräsin aamulla ja löysin vasemmasta reidestäni sormenpään kokoisen reijän, sellaisen ihan kuin olisi pieni pala otettu pois. siisti, sormenpään mentävä reikä.
Tästä syystä en nyt ole sitten ihan varma olenko nähnyt unta, vai onko minulle tapahtunut tuollainen kokemus ihan oikeasti. Kun tuo reiden pistäminen tapahtui, olen ollut jotain alle 10 vuotias, ja näitä unia oli silloin todella paljon. Teini-ikään päästessä niitä tuli säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta kuitenkin niitä oli vähintään kerran kuussa.
Nyt aikuisiällä harvemmin, ehkä kerran vuodessa koen vastaavia unia, mutta olen miettinyt myös unihalvauksen mahdollisuutta, kerran jopa mieheni on joutunut väkisin herättämään minua kun olen huutanut kauhuissani.. Viimeisin kerta taisi olla Joulun alla, siinä oli myös epämääräisiä hahmoja ja ääniä, tunne että tarkkaillaan ja sörkittiin eri kehon osia. Oikean rinnan sivussa, kainalon alueella on aristava pahkula ollut tästä lähtien ja kyllä, olen käynyt sen tutkituttamassa, ei ole rintasyöpä
Samalla olen miettinyt sitä, että mistä ihmeestä se johtuu, että olen lapsesta asti vaistonnut ihmisissä fyysiset heikkoudet, kuten esim. "ennustin" isoisoäitini kuoleman karmivana ennenäkynä, ikäänkuin sain sähköiskun kaltaisen tunteen, näin silmieni editse kuvan sykkivästä sydämestä, joka pumppaa ja yhtäkkiä alkaa pumpata epätasaisesti, veren seassa on jotain kokkareita jotka vaikeuttavat pumppaamista, ja sitten sydän ikäänkuin "räjähtää" ylikuormittuneesta veren ja kokkareiden määrästä.. Isoisoäitini kuoli seuraavana päivänä sydänkohtaukseen.
Tämän kaltaisia on ollut paljon, lähinnä jokainen vähänkään minulle läheinen henkilö, joka on kuollut, olen saanut jonkunlaisen flashin siitä.. yleensä se tulee juuri kun olen koskettanut henkilöä, jos hänellä on jokin vakava fyysinen tila joka johtaa kuolemaan lähipäivinä. (tästä syystä inhoan, kun ihmiset tulee liian lähelle ja halailee ja koskettelee.)
Kummallisia kokemuksia on juu siis ollut, ovatko sitten unia, jonkunlaista mielen herkkyyttä vai ihan oikeita kohtaamisia. Sen verran täytyy sanoa, että koska olen tavallaan jo "tottunut" siihen tunteeseen että yöllä näen noin todellisen tuntuisia unia (ne ihme leijumiset ja sörkkimiset) niin en enää suoranaisesti pelkää niitä, ne vain ovat senverran epämiellyttäviä, että niitä ei haluaisi, en vaan oikein tiedä millä niitä estäisikään. Katoilevat, paikkaa vaihtelevat esineet, tuntemukset tarkkailusta, tietynlaiset valoilmiöt, lämpötilojen vaihtelut, kadonneet muutamat tunnit toisinaan, kummalliset mustelmat sekä haavaumat, pistojäljet, palohaavat yms ovat niin jokapäiväisiä minulle sekä muulle perheelleni, että niitä ei oikeastaan edes osaa ottaa mitenkään kummallisina. Alkuun tietysti sitä pelkäsi ja mietti että onkohan joku kamala muistisairaus tai jokin, että teloo otseään tai menettää tajun tai muuta, mutta koska kukaan meistä ei ole loukkaantunut, tai muuten traumatisoitunut, niin elämä jatkuu kummallisten asioiden lomassa normaalisti.
Lähipiiristäkään oikeastaan kenellekään emme ole asioista puhuneet, kerran anoppi uimahallissa käydessämme ihmetteli täysin tasaisen pyöreää mustelmaa lonkkani seudulla, johon totesin vaan että olen vähän sählä ja että telon itseäni.. vaikka todellisuudessa ei ollut hajuakaan, mistä sellainen jälki olisi voinut tulla, sekin oli aamulla vaan mystisesti siinä, vaikka vielä illalla ei ollut.
Noh, tässä nyt oli mun omat kummalliset unet/kokemukset..