"Tyhjät ihmiset" -- onko heitä

[arborman]

Näin alkuun selvennyksenä: Tyhjällä ihmisellä tarkoitan henkilöä, joka on ulospäin täysin "normaalin" oloinen. Mutta kuitenkin jokin puuttuu.

Jos on enemmän tekemisissä ko. kaltaisen ihmisen, tai -ihmisten kanssa, tulee väistämättä tunne, että heistä ei löydä sitä todellista, inhimillistä olentoa.

Eikä tämä ole kenenkään syrjimistä, vaan pelkästään omaan kokemukseeni perustuva havainto.

Esimerkkinä olkoon äitini ja sisareni, joiden kanssa olen viime vuosina ollut tiiviimmin tekemisissä sitten lapsuusvuosien, olosuhteiden pakosta. Täytyy myöntää, että en löydä heistä enää sitä "mutsia", tai "siskoa".

Ainoastaan ulkoa opittuja rutiineja toistavat koneet, jotka saa helposti mykäksi, kun kohtaavat perheensä "mustan lampaan".

Luulenko sitten itseni olevan poikkeus? Tuskin. Mutta aikanaan jo murrosikäisenä, kun olin enemmän tekemisissä sukulaisten kanssa, havaitsin selkeitä käyttäytymiskuvioita, kuitenkaan käsittämättä niitä.

Tunsin olevani kaiken sen keskellä, isättömänä, miespuolisten sukulaisten nälvimisen kohteena tyyliin: "sun pitää perustaa perhe, hankkia auto, hankkia vaimo, hankkia ties mitä", "leikkaa jo toi hampuusitukka", "nyt menet armeijaan". Mitään tukea heiltä ei koskaan herunut. Eipä sillä, että olisin sitä heiltä edes kaivannut tähän päivään mennessä.

Paska homma, mutta en ole vieläkään, yli 30 vuoden jälkeen, sisäistänyt yhtäkään noista sukulaisten ja yhteiskunnan "hyväksymistä" säännöistä.

Ymmärrän kyllä, että monet ihmisistä tekevät kaikkensa tyydyttääkseen yhteiskunnan heille asettamat tarpeet, päästäkseen eteenpäin ainoalla ymmärtämällään tavalla.

Useimmiten tuo tapahtunee(tapahtuu) heidän heikoimmaksi havaitsemiensa ihmisten kustannuksella, täysin ilman minkäänlaista syyllisyydentuntoa.

Tunnen olevani kaiken tuon, ei niinkään ylä- tai alapuolella, vaan ulkopuolella.

Enkä tunne olevani vahva, vaan helvetin heikko, verrattuna heihin, koska oma "veneeni" menee helposti nurin, ulkoisten muuttujien vaikutuksesta.

Onko ketään muuta, joka tuntee ulkopuolisuutta eläessään tässä maailmassa?

[Andromeda]

Jossain merkityksessä, kyllä. Onneksi kaikki eivät suostu taipumaan opittuihin malleihin.

[A MAN OF A TIME STORM]

Erittäin hyvä kirjoitus. Alku tekstissäsi osuu täysin oikeaan, kuvailet hyvin nukkuvia, kyse on nukkuvista Gurdjieffin opin mukaan ja jos huomaat heidän unen olet ainakin osittain hereillä, ainakin ulkopuolella heidän unestaan, täysi herääminen vaatisi näkemään heidän läpi monelta kantilta löytäen heistä hyvääkin, mitä kyllä löysitkin, olettaisin että sieluusi on myös tällöin yhteys sinulla. Kyse on siitä että heidän aivoradat, eli ajattelu on yksipuolistunut näkemään kaiken opitulla, eli opetetulla tietyllä tavalla mitä yhteiskunta vaatii oravanpyörässä oloon ja heidän sielu on hautautunut tuon opitun moskan taakse, yhteys sieluun katkeaa jos ajattelu yksipuolistuu näkemään kaiken vain yhdestä kulmasta, tämä tarkoittaa mm. uraputkiihmisiä, vanhemmilta opittuja normeja jotka on kuin ohjenuorana kuinka pitää elää, koko yhteiskunta pyrki vaivuttamaan yksilön uneen, he eivät ole ihmisiä vaan koneita Gurdjieffin mukaan, he toimivat vain tietyllä opitulla tavalla. Kärjistetty esimerkki unitilasta on Natsisaksan sotilas kaasuttamassa oman maansa juutalaisia, eli unitila on vaarallinen yhtälö yhteiskunnalle, hyvä esimerkki Ranskan tilanteesta jossa armeija jopa lähti osittain keltaliivien puolelle, eli he eivät olleet vallassa olevan eliitin mukaan tarpeeksi unessa olevia sotilaita, joten avuksi otettiin idea siitä että rauhallisiakin mielenosoituksia tullaan tukahduttamaan EU:n sisällä toisteen maiden armeijoilla jolloin ei muodostu myönteisiä tunnesiteitä, tällöin armeija käyttäytyy kuin kone, ihmisyyttä löytyy todella vähän unessa olevalta.

Itse olen aika hereillä ja koen myös nukkuvilta hyväksynnän puutetta koska en toimi aina normien mukaan, en kaasuta juutalaisia näin kärjistäen jotta ymmärrätte, mutten hyväksy väestönsekoitustakaan koska sen takana on vain päättäjiltä muodostaa yhä enempi unessa oleva orjakansa, hyviä esimerkkejä on slummiutuminen, sen muodostama taso joka johtaa herännäisyyden laskuun, tilanne joka vaivuttaa lähes kaikki tuohon tilanteeseen joutuneet uneen. Mutta palataan enempi aiheeseen, en hyväksy syrjintää, eriarvoistamista, jne. Eli saan olla vastahangassa tiettyjen henkilöiden kanssa toimintani ja näkemysteni takia, mm. siskojeni ja toinen panikin minuun täysin välit poikki. Joten näen asian niin ettei minun tarvi olla unessa olevien kanssa enempää tekemisissä. Tietysti voi naamioitua nukkuvaksi, pukeutua samoin ja leikata muodin mukainen tukka, hautautuu yleisillä paikoilla massaan ja pääsee tsompeilta helpommalla. Nimimerkin käyttö täälläkin on ihan järkevää samoista syistä koska suurin osa aikuisista on unessa, todella heränneitä on erittäin vähän, osa on osittain hereillä ymmärtäen että meitä ohjataan ja tämä näkyykin keltaliiviaatteessa, jossain määrin myös Suomessa, koska vaihtoehtomediaa luetaan yllättävän paljon, mutta persut, hyvä kannatus, mutta Hallaahon johto on kuin entinen isänmaallinen kokoomus, Kekkonen sanoi aikanaan ettei kokoomusta saa päästää hallitukseen, vaikuttaa heränneeltä valtionjohtajalta jo vuosikymmeniä sitten sanoessaan että kokoomus myy Suomen ulkomaille päästyään hallitukseen ja näinhän kävi.
Jos joku haluaa enempi hereille, niin yksi helppo konsti on opetella näkemään ensin sama asia myönteiseltä että kielteiseltä kantilta, näin aletaan purkamaan jumiutuneita opittuja aivoratoja, myöhemmin tähän tulee kirjoa ja näkee asiat monina väreinä, ei pelkästään mustavalkoisena, ehkä se sielukin alkaa sieltä tulla samalla enempi esiin.

Jos haluaa enempi opiskella tuosta unesta ja kuinka siitä herätään, niin Gurdjieffiä käsittelevää kirjallisuutta lukemalla, itse en ole muuta lukenut kuin P.D.Ouspensky Sirpaleita tuntemattomasta opetuksesta
Toinen tieteilijän kirjoittama kirja samasta aiheesta, mutta vaikea saada on J.G.Bennett Aineen, elämän ja kosmoksen energiat, kirjat ei ole tärkeitä kunhan oppii kyseenalaistamaan syötetyn tiedon siten että se on vain yksi näkemys ja pyrkii näkemään asiat useammalta kantilta mikä vapauttaa sielun.

[Andromeda]

Aborman
Paljon on hyviä kirjoja olemassa ja jossain kohtaa elämääsi et koe enää suurempa vetoa mihinkään erityiseen teokseen eli tiedät sisäisesti mihin suuntaan kulkea. Vinkkejä on hyvä kuunnella mutta joudut kuitenkin aina käsittelemään kaiken kuulemasi ja lukemasi niiden omien suodattimiesi lävitse.
viewtopic.php?f=7&t=3876#p54220
Tuossa Kryonin selvitys ihmisen suodattimista.

[arborman]

Tottahan se tuntuu olevan, että nuo suodattimet ovat ikäänkuin sisäänrakennettuja jokaiseen ihmiseen.

Niin monet meistä valitsevat sen sinisen pillerin, punaisen sijaan(taas kerran Matrix), ja vetävät tämän maailman 'todellisuuden' hupun päälleen, jotta ei tarvitsisi koskaan kohdata sitä, niinikään saman maailman tyhjyyttä omana alastomana itsenään.

Omalla kohdallani valinta on tullut jo aikoinaan tuskallisen selväksi: en halunnut kuulua, enkä sopia omien sukulaisteni 'maailmaan' missään muodossa.

Tänä päivänä sanonta kuuluu : "elämä on valintoja". Niinhän se taitaa mennä, kunhan ei vaan tarvitse pitkällä kepilläkään riisua sitä huppua silmiltään.

Myönnän olevani luuseri, koska tekemäni valinnat johtivat minut asemaan, jossa elämä ei ole enää 'valintoja', vaan menemistä kaiken sen ulkopuolelle, toivoen löytäväni edes jotakin, johon voisin 'ankkuroitua', oikeuttaakseni olemassaoloni.

Maailmahan on täynnä ihmisiä, joille "elämä on valintoja". Ja mitä he valitsevatkaan? No tottakai rivoimmat tavat tuoda itseään esille kaikissa mahdollisissa muodoissa.

Mitä tulee kirjojen lukemiseen, en vaan kykene enää lukemaan kenenkään tulkintaa tästä todellisuudesta.

Ei sillä, että tietäisin paremmin, mutta havaintoni tästä maailmasta kertovat, että mitä enemmän kuvittelen tietäväni, sitä vähemmän ymmärrän.

[A MAN OF A TIME STORM]

Aloin muuten lukemaan Gurdjieffistä uudelleen, P.D.Ouspensky hyvin oppinut mies kysyy Gurdjieffiltä, mitä mieltä hän on nykypsykologiasta, vuosi on 1915, vastaus on mielenkintoinen, miten voidaan tehdä psykologiaa koneista. (eli ihmisistä). Muuta mielenkiintoista, sodat tulee, ei niitä pystytä estämään, niihin ajaudutaan, no ensimmäinen maailmansota tuli sitten 1917.

Ei kirjoista löydy totuutta, vaan vain tietoa toteuttaa unta eri tavoin. Heräämiseen tarvii nähdä asiat monelta kantilta, myös nähdä itsensä monelta kantilta, jolloin alkaa välähtämään, että olen luuseri vain tämän tehdyn unessa olevan järjestelmän näkökannalta, sinut on aivopesty näkemään asiat näin, voit hyväksyä sen, mutta samalla otetaan muita näkökantoja, sinut tuomitsee koneihmisten näkökanta, näkökanta joka johti sotiin, eriarvoisuuteen, ties mihin jossa veli tappaa veljeä, jos menet opettamaan alkuasukkaita Brasilian viidakkoon kuinka helpotat heidän elämää, niin olet heille jumalan lahja, jos menet ajassa taaksepäin, olisit kaupungin viisain. Eli ei kannata takertua yhteen näkökantaan joka on unessa olevien muodostama, sen voi hyväksyä vain yhtenä näkökantana avaruudessa, jossa on miljoona muuta näkökantaa.

[arborman]

Suuri osa meistä tuntuu olevan noita "koneita". Menevät riemusta kiljuen puolustamaan "demokratiaa", ymmärtämättä olevansa pelkkiä pelinappuloita.

Ilman heitä mitään sotia ei käytäisi. Näin siis länsimaisessa maailmassa. Sokea usko "isänmaan" puolesta tappamiseen on säilynyt käsittämättömän vahvana tähän päivään saakka. Mitään isänmaata ei ole enää missään muodossa olemassa, oli se sitten suomi tahi amerikka.

Luulisi, että jo tänä päivänä lapsille opetettaisiin totuutta sodankäymisen järjettömyydestä ja julmuudesta, mutta ei, systeemi ei kerta kaikkiaan tunnu sallivan sitä.

Muutenkin ne, jotka kyseenalaistavat systeemin hyväksymiä tapoja, ja toimivat eri lailla, joutuvat herkästi lammaslauman silmätikuksi.

Syyllistäminen on kaikkein yleisin muoto. "Miksi et ole tehnyt niin tai näin, olet varmasti homo". Kaikessa siinä haisee vahvasti asenne: "noin ei ole kukaan koskaan toiminut, eikä mikään tieteen tai uskonnon lahko ole ikinä toimittanut mitään todisteita siitä, että niin saisi toimia nytkään".

Eikä tuota ole luettu kirjasta, vaan koettu useaan kertaan käytännössä.

Mitä tulee "tyhjiin" ihmisiin, oma sisareni olkoon taas esimerkkinä. Hän muutti pois miehensä luota aviokriisin vuoksi. Jouduin sillä aikaa asumaan hänen luonaan pari viikkoa.

Tuona aikana siskoni ei ollut se sama itsensä lainkaan. Pelkkiä pakotettuja rutiineja tyyliin: "nyt pitää laittaa pesukone taas pyörimään, ja siksi aikaa salille rääkkiin". "Nyt kutsun kaverini luokseni syömään ja juomaan hyvin". No pääsipähän minusta eroon.

Kuinka ollakkaan, hänellä tuli pakottava tarve muuttaa takaisin miehensä luokse, jostä hän itkua vääntäen halusi pois aiemmin.

Mutta näin lopuksi, siskoni ei tunnu tietävän mitään muita keinoja selvitä, kuin matkimalla sanasta sanaan miehensä käyttäytymistä. Nyt hän on taas hyvässä kuosissa, täysin laput silmillä. Karjuu auton ratissa edessä kulkevien hitaudelle, sekä käyttää hyväksyttyä "äijäkieltä".

Aivan loistavan kuvottavaa on tämä todellisuus.

[A MAN OF A TIME STORM]

Näen tuon isänmaa jutun erillain, siten mitä tuodaan ulkoa isänmaan tilalle, keltaliiviaate lähti tästä juuri liikkeelle ja marssijoina on myös muita rotuja Ranskassa, liivi yhdistää ja taistelevat omien oikeuksiensa puolesta samalla maaperällä, mitä mm. Entinen roskapankkiiri Macron on heiltä vienyt, joka ajettiin valtamedian avulla presidentiksi Ranskassa, keltaliiviliike on levinnyt ympäri maailmaa, viimeksi se on tuonut päätään esiin Hongonkissa, jossa ihmiset ovat joukoin nousseet Kiinan johtoa vastaan. Eli sama kansan riisto meininki on kaikkialla maailmasssa käynnissä, riistäjänä on globalismin taakse kätkeytyvä häikäilemätön eliitti.

Mielestäni marssijat ovat puoliheränneitä ja ne jotka menevät globalismin mukana on valtamedian aivopesemiä nukkujia tajuamatta että heidän tilansa ja hyvinvointinsa riistetään pala palalta pikku hiljaa huomaamattomasti uusin lakisäädöksin mitä mm. Kiina ajaa, näin toimii myös EU ja sen alaiseksi ajettu Suomi ja samoin Kiina ja sen alaisuuteen joutunut Hongkonki. Kyse on myös siitä luodaanko YK:n ajamasta yhdestä maailmanjärjestyksestä demokraattinen missä kansaa ei riistetä vai globalistisen eliitin ohjaama jossa kansalla on vain orjan asema. Onko meillä vaihtoehtoja? mielestäni ei ole ja näinpä EU hajoaa kuten Nostra on ennustanut, toki se johtaa hetkellisesti parempiin aikoihin.
Näinpä Niinistö esittääkin etuajassa pohjoimaiden yhteistä puolustusliittoa, miksi? Siksi että hän tietää että Nato poistuu ainakin EU-alueelta, mutta onko se etuajassa, joko kolmas maailmansota on käynnnissä? No ei ole ja yhteinen puolustusliitto syntyy vasta myöhemmin 2046 jälkeen.

[Hartsa]

Alkuperäinen kirjoitus tuntui aikalailla vastaavalta mitä omat kokemukset ovat olleet.

Itse aina olen ollut yhteiskunnan, suvun ja muutenkin ihmisten kanssa tekemisissä aikalailla sen minimin mikä on pakko selviytyäkseen. Nyttemmin ehkä ajatusmaailma ja uskomukset ovat muuttuneet hieman siihen suuntaan että pystyy jo vähän enemmän ihmisten ilmoilla olemaan, mutta vieläkin nautintoa siitä harvoin osakseen helpolla saa.

En tiedä koenko ihmisiä "tyhjinä" kuten sinä kuvasit, mutta pikemminkin vähän kuin rakennettuina koneen palasina.. joiden olisi ihan mahdollista havahtua katsomaan ympärilleen, mutta herääminen ja kasvaminen tapahtuu yleensä kärsimyksen kautta, joten on helpompi ja turvallisempi pitää silmät ummessa.

Itse kullakin meillä on kasvatuksen, koulutuksen, kulttuurin ja yhteiskunnan peruilta rakennetut näkymättömät konstruktit ja uskomusjärjestelmät ympärillämme, jotka ohjaavat ja melkeinpä määräävät päivittäiset toimemme. Jos näitä ei havahdu missään vaiheessa tarkastelemaan ja/tai purkamaan, niin ennemmin tai myöhemmin menemme autopilotilla melkein kaiken ajan elämästämme. Ainoastaan kun joudumme uuteen tilanteeseen johon ei ole valmista ohjelmaa havahdumme hetkeksi.. paniikissa ja peloissamme tekemään päätöksiä ihan itse. Yleensä etsien suorinta tietä takaisin autopilotille.

Aivopesuhan yleensä alkaa heti lapsena kotona kun isät ja äitit valuttavat omat uskomusjärjelmänsä omiin lapsiinsa, hyvää tarkoittaen toki. Jonka jälkeen siirrymme kouluun missä viimeistään survotaan jokainen palikka menemään samanmuotoisesta kolosta. Mitä pidemmälle kouluttaudut sitä pienemmästä kolosta tulee mahtuman jos mielit siellä pärjätä. Onneksi sentään Steiner koulut ovat olemassa, joissa ei ihan tämän kaavan mukaan mennä.

Tähän päälle vielä media sulattamaan aivoja ja syöttämään mielipiteet sinulle sinun puolestasi niin ei se ihme ole jos ihmiset saattaa vähän ontoilta tuntua. Internet toki tekemässä pikkuhiljaa vanhasta valtamediasta reliikin, niin on mahdollista päästä näkemään asioista mahdollisesti toisenkin puolen.. jos haluaa.

Miksi sitten kaikille tämä aivopesu ei toimi samallalailla kaikille, niin se on hankalampi sanoa. Osa saa oman henkisen kokemuksensa myötä kipinän rueta havahtumaan ja näkemään laajemmin, osa porukasta ehkä on vain erilaista materiaalia yleiseen massaan verrattuna. Toki löytyy myös perheitä, tuttuja yms. joiden kautta voidaan havahtua.

Mutta valmista polkua pitkin on niin paljon helpompi mennä kuin lähteä yksin ryteikköön rämpimään.

Omalla kohdallani voisin sanoa että sekä veli että omat kokemukset vaikuttivat kovasti jo nuorena. Toisaalta myös luonteeni on ollut aina altavastaajan puolustaja, niin ehkä sekin jotenkin vaikutti siihen että asiasta yritti nähdä aina myös sen toisen puolen jos jotakin valmista näkemystä tuputettiin.

Ei sillä että omat suojakonstruktit olisi purettu tai omat uskomusjärjestelmät hiottu viimeisen päälle, mutta lähinnä jossain vaiheessa niistä tuli vain tietoiseksi ja sitä kautta niitä on helpompi nähdä itsessä.. ja muissa ihmisissä. Ja sitä kautta niiden näkeminen helpottaa myös muiden ymmärtämistä.

Oliko itselläsi kenties joku juttu taustalla mikset tullut valinneeksi sitä sinistä pilleriä?

[arborman]

Mitä tulee siihen siniseen pilleriin, niin jo aikanaan murrosiässä havaitsin, että olen täysin ulkopuolinen.

Silloiset kaverini tuntuivat omaavan jonkun "koodin", jonka mukaan he toimivat. En ymmärtänyt, miksi heidän pitää toimia niin.
Ehkä se oli vaan sitä lapsuuden aikaisten kaverien "menettämisen" tunnetta.

Niinpä sitten hylkäsin heidät, kun ei ollut enää mitään yhteistä heidän kanssaan. Siitä alkoi eristäytymiseni. Oma siskonikin alkoi toimia(ja toimii vielä tänäkin päivänä) saman "koodin" mukaisesti. Mitään kiinnekohtaa ei ollut enää olemassa.

Tuntui kuin olisin kellunut sulamattomana herneenä tämän maailman ripulimeren pinnalla.
Siinä kohtaa, kun huomaa olevansa täysin yksin, ei ole enää mitään vapaaehtoista valintaa sinisen tai punaisen pillerin välillä.

Jos nyt voi näin rasistisesti luonnehtia, niin ne sinisen pillerin valinneet... he ovat täysin tämän maailman olentoja tyyliin "games people play".

Mutta auta armias, jos valitset sen punaisen pillerin. Matrix -elokuvassa Neo tekee niin, ja kuinka ollakkaan, hänestä leivotaan supervoimat omaava sankari.

Tosielämässä moinen valinta tekee ihmisestä todella hauraan tämän maailman kourissa, joten se siitä Neo-idolista.

Näin puolivuosisataa eläneenä tunnen edelleen, että olen tipahtanut tähän maailmaan kuin pulun paska. Minkä tai kenen perseestä, sitä en osaa sanoa.

[A MAN OF A TIME STORM]

Onko kyseessä heräämisestä jos ei lähde mukaan oravanpyörään, ehkä onkin, kuten sanoin että olen itsekkin unessa, mutta kun sen tajuaa on alkanut herätä, avuksi otan Gurdjieffiä, häneltähän tämä idea heräämisestä on lähtöisin. "Tietysti suurin osa nukkuvista ihmisistä sanoo, että heillä on päämäärä ja että he ovat menossa jonnekin. Kun ihminen oivaltaa ettei hänellä ole päämäärää ja ettei hän ole menossa minnekään, (kuten suurin osa Suomalaisista ovat), on se ensimmäinen merkki lähestyvästä heräämisestä tai siitä mahdollisuudesta, että herääminen olisi hänelle mahdollinen. Herääminen alkaa kun ihminen oivaltaa, ettei hän ole menossa minnekään, eikä tiedä minne mennä."

Radiosta tuli hyvä juttu, jossa suomalaiset naiset toi itsensä esiin mitä ovat ja kuvasta tässä osiossa kerrottua, ovat täydessä unessa ja kuinka he ovat kadottaneet itsensä. Kerroin tämän kaverille ja hän sanoi että suvakit ovat kadottaneet itsensä, mutta muut ovat enempi ok, ehkä näin onkin.
Mies kysyy radiossa miksi naiset eivät ala enään hänen kanssaan olemaan, kun hän jäi työttömäksi ja muutti kotiinsa takaisin vanhempien luo jotta säästäisi, no mies oli 32v. Naisilta tuli vastauksia joita toimittaja kauhisteli, luuseri, mene töihin, ota vastaan mikä työ vaan, et ole mies kun asut vanhempien helmassa, et ole sopiva kun et asu omillasi, tule omilla toimeen, jne. mitään muuta suomi naisilta ei tullut, tosin lopetin kuuntelemisen tässä vaiheessa muista syistä eikä paskan suoltaminen huonoosaisen päälle muutenkaan ilahduta minua.

Suomi akat on paskoja, ehkä ne aivopestyt vain, en haluaisi yleistää vaikka toimittajalle ei muuta tullut, uskon kuitenkin että hyviäkin suomalaisia naisia vielä on, ainakin ne jotka lukevat täällä eivät voi olla huonoja. tästä on omaakin kokemusta, ei kaikki, mutta hyvin hyvin monet laulaa samaa mantraa kuinka ja minkälainen sinun täytyy olla, olen itsekkin ollut paljon työttömänä, mutta voin silti paksusti, töissä jossain koulutusta vastaavassa koko ikäni en olisi näin hyvin voinut, että se siitä vanhakantaisesta näkemyksestä mitä media syytää salattujen elämien ja muiden kautta opastaen kuinka eletään ja tuleehan se vanhemmilta myös perintönä, mutta maailma muttuu ja siihen pitäisi sopeutua, työelämä poistuu, koneet tekee yhä enempi töitä, maailma muuttuu, muututko sinä?

Olen itse huomannut tämän saman mitä tässä on kirjoiteltu ja viime vuosina vain naispuolisilta tullut sitä suoltamista, suku on pahin sanotaan, toki olen nytkin Venakon kanssa kirjeenvaihdossa ja mitään tällaista ei ole, ainakin hän on romantikko ja pukeutuvat hyvin, ei ole tuulipukuja, meikit viimeisen päälle, he haluavat miellyttää miestä, hienoa, arvostan tällaista naista, pidin myös virolaisesta, tosin parikymmentä vuotta Suomessa oli jo lyönyt leimaa häneenkin, suomettunut, mutta pohjalta löytyi aito Virolainen. Lopuksi mikä tässä maassa vaivaa.

[Hartsa]

Tästä tulee kovasti mieleen äärivasemmiston jutut mitä Aikamyrskyn mies tässä haastelet. En itsessään millään tavalla pidä pahana suvaitsevaisuutta, kannatan suuresti sitä! Mutta jos sen eteen pitää uhrata hyväksi nähdyt ja toimivat arvot, niin sitten pidän hyvinkin pahana tätä nykyajan "suvaitsevaisuutta". Tämä on tullut keskustelujen kautta koettua että kaikista ahdasmielisimpiä ovat nämä mainitsemasi "suvaitsevat". He ovat sosiaalimaailman vegaaneja jotka suvaitsevat tasan ja tarkkaan sen yhden näkemyksen - joka on heidän omansa. Ahdasmielisiä ovat kaikki he jotka eivät ole samaa mieltä.

Mikä mielenkiintoista, niin ajatusmaailmaltani olen varmaankin enemmän vasempaan nojaava, jos politiikkaan mentäisiin. Mutta niin naurettavaa pelleilyä kun se on tänä päivänä, niin siihen en toki halua koskea muutoin kuin ajatusmaailmassani.. ja ehkä potentiaalisesti avoimessa keskustelussa, jos ajatuksen voimaa hyväksi käyttävä ihmisolento vastaan joskus tulisi tilanteessa jossa molemmat voisi mahdollisesti omaa näkemystään rakentaa eteenpäin, sen sijaan että pönkittäisi vain omaansa.

Itsekin koen tipahtaneeni tähän elämään.. erilaisena, valmistautumattomana. Ja koen että voisin jatkaa omaa "erakko"elämääni yhteiskunnan keskuudessa vaikka hautaan asti, mikäli tässä ei mitään radikaalia tapahdu.. mutta samalla koen että tässä on myös mahdollisuus kasvaa ja mahdollisesti antaa jotakin arvokasta ympärillä olevalle maailmalle, ihan jo sillä että massasta poikenneena me pystymme näkemään ja kokemaan asiat erilailla normista. Laatikon ulkopuolelta asioiden näkeminen on yllättävän arvokas lahja.

Omassa mielessäni ainut asia mitä olen yrittänyt etsiä on se, että elämälläni olisi jotain merkitystä, järkeä.. logiikkaa. Yleisesti se on ihmisille juuri se selviytymisvietti, suvun jatkaminen, geenien eteenpäin vieminen. Minulle tuo ei merkitse juuri mitään. Ymmärrän silti toki hyvin, että monelle se on elämän tarkoitus. Se on eläimellinen perusvietti, heti oman selviytymisen jälkeen. Koen että jos saisin nostettua itseni sille tasolle, mikä on "saavuttamattoman" korkealla minulle tällä hetkellä, voisin jatkaa sukua/geenejä ihan sen verukkeella, että se muka kasvattaisi omalta pieneltä osaltaan yhteiskuntaa. Yhtäaikaa koen tuon ajatelman absurdina, sovittaessa yhden ihmisen elämää maailmankaikkeuteen. Toisaalta, mistäpä muusta se maailmankaikkeus koostuu kuin yksittäisistä elämistä..

Todennäköisesti en siis ole jatkamassa sukuani, ja se ei ole tragedia omalta näkemyskannaltani, niinkuin se ympärillä olevilleni ihmisille tuntuu olevan. Mutta se on toinen tarina

Mutta mitä Myrskynmies tässä olet useampaan kertaan maininnut niin Gurdjieff on minulle uusi tuttavuus. Olisiko suosituksia ensikosketukseen hänen ajatusmaailmaansa?

Ja mitä Arborman sanoisin sinulle, niin vaikka koemme olevamme ulkopuolella tätä kaikkea, niin luulen että jonkinasteinen autuus voisi odottaa ottamalla se askel kohti sitä kaikkeutta siitä huolimatta. En tiedä onko tuttu kaveri sinulle Jordan Peterson, mutta hänen järkiperäinen lähestymistapansa asioihin ainakin puhuttelee minua kuuntelemaan ja miettimäään asioita uudella tavalla. Ja vaikka olen asioista erimieltä hänen kanssaan niin olen erittäin paljon kasvanut ja kasvattanut itseäni kuunnellessani hänen näkemyksiään asioista. Joten suosittelen ihan sillä että samaistun kirjoittamiisi asioisihin, tässäpä vaikka yksi linkki Joe Roganin podcastista näin alkuun: https://www.youtube.com/watch?v=vIeFt88Hm8s

[A MAN OF A TIME STORM]

Aikamyrskymies, tuo nimi tulee lähikontaktistani jonkin tiedon kanssa, mies jolla polvinivelet kääntyi väärinpäin kävellessä ja hän käveli kuin tarkin sotilas, rinnalla hänellä oli dopermannikoira jolla silmät paloivat keltaisina lamppuina, perässä tuli täysin vaaleaihoinen mutta mustatukkainen nainen joka oli pukeutunut sähkönsiniseen turkkiin tammikuisessa metsässä joka oli hämärtymässä, he tulivat taivaalta kuin hissillä laskeutuen samalla tiivistyen "ihmisiksi". He katosivat hetkessä kun katsoin muuallepäin ja samalla ilta pimeni selvästi, eli sen ajan pimeni mitä olivat siinä lähelläni, noin parikymmmentä minuuttia, eli pysähtynyt aika palautui hetkessä, en pysty selittämään mistä on tarkasti kyse. Entisaikaan vammaisia, epämuodostuneita, varsinkin jalkojen osalta ja jos vielä kääntyi väärinpäin, oli paholaisen ilmentymää, jos näitä nähtiin, eli samoja on nähty ennenkin, lamppuna palavat silmät koiralla kuvataan paholaiseksi, nainen oli lumikuningatar, eli noita. Kyse on näystä jonka kokee materialisoituneena, mielenkiintoista on aikamyrsky sen yhteydessä, Jenny Randles on tehnyt kirjan aikamyrskystä. Mutta en ole samalla linjalla selityksessä Jennyn enkä aihetta puivan Borgin kanssa, toki heidän omat näkemykset on otettava huomioon, nimittäin kyse voisi olla myös poltergeist tyyppisestä ilmiöstä, mikä on täysin tasoa henkinen vaikka siinä tapahtuisi mitä tahansa materialisointeja, dematerialisointeja, aikakatoa, paikasta toiseen siirtymistä, jne.
https://www.fufora.fi/kirjat/esittely.php?id=167

Taasen Gurdjieffiin tutustuminen tuli sen kautta että Patanjalin rajayoga kirja ei avautunut, sen ymmärtää jo siitä että nykyversioissa on poistettu tarkempi ohjeistus, tämän tiedän siitä että Pekka Ervastin 1900-luvun alussa on tarkempi ohjeistus, missä Pekka on lainannut rajayoga tekstiä kirjoihinsa sen ajan kirjoista, on tietysti ikävää että meiltä salataan näin tietoa nykyihmiseltä. Näinpä tiedon janoisena päädyin Gurdjieffiin. Minkä kautta olen oivaltanut mistä on kyse.

Pari kirjaa joita olen opiskellut.
P.D.Ouspensky Sirpaleita tuntemattomasta opetuksesta
Toinen kirja J.G.Bennett Aineen, elämän ja kosmoksen energiat

Sinänsä mielenkiintoista että Gurdjieff käytännössä paneutuu aivojen uudelleen ohjelmointiin ja tunteiden uudelleen ohjelmointiin, tätä kautta heräisi ylemmät tunne ja älykeskukset mitkä eivät ole mitenkään sidottu aivotoimintaan, sanotaanko että ne olisi tasoa henkinen, joista voi saada ylitietoa, vaikka kykyä nähdä tulevaisuus Nostran tavoin. Kokea yllä mainittu aikamyrskytapaus, kokea ufotapaus.
Kyse on sitten vielä eri tasoista, pääsy jatkuvaan yhteyteen ylempien keskusten kanssa on hieno tavoite, se vaatii kuitenkin hyvin paljon.
Oma tapaukseni on vain tila jossa olen ollut jonkinaikaa hereillä. Mutta kaikki lähtee siitä että ymmärtää ensin mistä on kyse.

[arborman]

Vielä yksi esimerkki: koen olevani tässä maailmassa kuin vajaa lasi, jota maailma, sekä sen ihmisten tuotokset koittavat väkisin täyttää.

Tätä nykyä on onneksi rauhallisempaa sen suhteen, mutta havainnot vuosien varrelta ovat tuoreessa muistissa.

Ihmisissä tuntuu olevan selkeä ero; on niitä, joilla on täysi työ pitää se elämän lasi edes puolillaan pakon edessä.

Sitten on taas niitä, joiden lasi pursuaa koko ajan yli, jotka monesti syyllistäen koittavat kusta vajaat lasit "täyteen", tyyliin, "sinä olet heikko, joten minäpä käytän tilaisuuden hyväkseni".

Näin yksinkertaistettuna: ihmiset, joiden täytyy koko ajan, mahdollisuuden tultua, "purkautua", kuin kiihotettu penis, kaikkien heitä ympäröivien päälle.

Jos ko. asiasta ei ole tietoa, ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan. Riittää, kun avaat television. Jo pelkästään kotimaiset "hauskat" sarjat kertovat karua kieltään. Niiden tekijöille kaikki on vaan niin saatanan kivaa, koska heille on kerrottu niin. Pakko vaan päästä suoltamaan.

Nooh se sama pätee muuhunkin tv-ohjelmistoon. Mitä rivompaa, tappavampaa, murhaavampaa, pornompaa se on, sitä haluttavanpaahan se on?

Tatuloidut julkkikset kirnuavat housut märkänä sitä reikää, jonka heille auliisti myöntää joko kotimainen, tahi ulkomainen media. Reikää retkuille.
Eikä tuo ole pelkkää elokuvaa. Lähikaupassakin löytyy rumia ämmiä, joille tuntuu olevan todella tärkeätä saada ne ripulitatatuloinnit pidettyä esillä.

Eikä Youtube ole poikkeus. Tokihan sieltä löytyy asiallistakin sisältöä. Mutta sen perusteella, mitä ihmiset katsovat miljoonittain, ei ole paljoakaan toivoa.

Ovatko he siis tyhjiä ihmisiä? Vaikka lasinsa pursuisivat yli, kaipaavat kenties täydennystä, joka toisi tunteen eheydestä, ja sen lasin täyteydestä, jota maailma tuntuu niin kovasti tyrkyttävän kaikille.

Todettakoon, että en tiedä teoriasta hevon häntää.

[portinetsija197]

Äärimaterialistiset ihmiset saattavat vaikuttaa vähän "tyhjiltä" yhdensuuntaisine ajatuksineen, mutta en pidä ihmisiä "tyhjinä". Gurdijieffillä oli periaatteessa hyvä idea itsetietoisuuden kohottamisesta henkisen kasvun lisäämiseksi, mutta hänen ihmiskuvansa ihmisistä "koneina" oli turhan negatiivinen. Itsetietoisuuden tason tavoittanut olento ei ole kone. Olennot jotka eivät ole itsetietoisia (eivät tunnista itseään esim. peilikuvasta) ovat sitten "konemaisia" ainakin jossain määrin.

[A MAN OF A TIME STORM]

Luin Abormanin viimeisen, ei voi muuta sanoa kuin että maailma on alennustilassa tuosta kulmasta katsoen, herääminen on kuitenkin useamman kulman hakemista katsantokantoihin, se kehittyy vain pikkuhiljaa, juuri kenelläkään ei ole sitä luontaisesti, se täytyy opetella, tarttumatta kiinni liikaa yhteen näkökulmaan, yhteen katsantokantaan, yhteen näkemykseen, tavallaan ollen henki joka ei reakoi mutta näkee kaiken, ollen pyhä rauha, koska henki ei pysty reakoimaan, mielellä ei ole tarttumapintaa henkeen, tällöin muu maailma menettää merkityksen minkä eteen taistella, on aivan sama mitä muut ovat, mitä he tyrkyttävät, mitä he yrittävät, ymmärtäen ettei voi muuttaa maailmaa paljoakaan, sen muuttaminen olisi astumista takaisin taistelukentälle ja takaisin uneen, vaikka näkee ulkopuolelta maailman tietäen olevan enempi anarkistina, mihin siinä oravanpyörässä mukana olevat ei edes pysty näkemään enempää, eli anarkisti on lähtökohta heräämiselle. Näinpä ajan kanssa voi päästä irti yhdestä katsantokannasta kun pyrkii hengeksi, tämä johtaa siihen positiivisuuten että koen kuitenkin itse että on enempi olemassa, jos toivoo sitä vankasti, toiveet toteutuu tässä vaiheessa kun henki ohjaa mieltä, ylempi siirtyy ohjaamaan, mielen jäädessä ohjattavaksi, pahuuden hyökkäykset jää voimattomaksi koska eivät saa vastakaikua, henkeä ei voi mikään pahuus maanpäällä murtaa, kuin yrittäisi pommeilla tuhota meren, henkeä ei voi tuhota maanpäällisellä pahuudella, se ei muutu. Tavallaan näen tuon pahuuden, kurjuuden mitä Aborman kirjoitti, toki en reakoi siihen noin voimakkaasti, olen jo sen ulkopuolella kun näkee useamman näkökannan, jos reakoi voimakkaasti on tavallan osa sitä pääsemättä parempaan tilaan, nousematta seuraavalle portaalle, jää kiinni vaikka on sen ulkopuolella nähden ihmisten kurjuudellisen tilan, mitä muuta tatuoinnit todistaa valitettavasti. Andro on monesti sanonut ettei saa jäädä liikaa kiinni asioihin, muuten olet osa sitä, pahimmillaan itse kurjuutta. Andro tavallaan voit tiedottaa kuten minäkin, ollen viestintuoja jos tuot viestin henkenä, tällöin et ole siinä kiinni ollenkaan.

On vaikea pysyä kaiken varsinkin pahuuden ulkopuolella, jos vastaat pahuuteen pahuudella, olet jo mukana siinä mihin pahuus pyrkiikin, tällöin se korkeampi itse jää yhteyden ulkopuolelle ja olet jälleen muurahaispesän muurahainen joka vain kapinoi vallitsevaa järjestelmää vastaan, toki anarkistejakin tarvitaan kehitykseen, mutta unessa ovat hekin. Tämä ei estä Nostran näkyjen toteutumista, keltaliivit ei estä sitä eikä globalistit eikä euroopan neuvosto, eikä kukaan politikko, jokainen on vain nappulana toteuttamassa Nostran näkyjä.

[arborman]

Hyvin kirjoitettu. Tiedostan itsessäni olevan osan, joka on täynnä voimatonta vihaa tämän maailman epäkohtien, sekä myös omien negatiivisten kokemusteni edessä.

Haluan kyllä päästä eroon edellämainituista ominaisuuksistani. Suurin ongelma lienee se, että ne ominaisuudet ovat aikanaan jo murrosiästä lähtien auttaneet minua pääsemään irti sukulaisten(sekä yhteiskunnan) odotuksien vaikutuspiiristä.

Näin ollen ne ovat siis edelleen osa selviytymisviettiäni, joka itse asiassa sisältää vain yhden tekijän: pitää ihmiset loitolla.

Vaikka kuinka haluaisin pitää ihmiset loitolla, takerrun vastapainona edelleen maailman, sekä sen ihmisten epäkohtiin.

Itse luomani selviytymistapa on tänä päivänä pääosin raskas taakka, jonka luomasta kuvitteellisesta, 40 vuotta vanhasta turvan tunteesta on vaikea luopua.

[Andromeda]

"Tiedostan itsessäni olevan osan, joka on täynnä voimatonta vihaa tämän maailman epäkohtien, sekä myös omien negatiivisten kokemusteni edessä".

Tämä "voimaton vihantunne", onko se oikeasti omia tuntemuksiasi vai aistitko ihmiskollektiivin vihantunteita. Tällainen todella pysäyttää ja pistää ajattelemaan että mistä tällaiset voimakkaat tuntemukset oikein voivat tulla. Kun alkaa aistimaan ympäristön energioita tällaisiin tuntemuksiin törmää aika usein. Viisaammat ovat neuvoneet kehittämään sitä kuuluisaa erottelukykyä. Kuten Haasiosalo taisi myös Ultran nettikolumnissaan todeta, monen muun lisäksi, niin sitä erottelukykyämme testataan ihan tämän tästä.

[A MAN OF A TIME STORM]

Yritin etsiä tietoa netistä Venäläisten elintavoista, positiivista näkemystä, mutta huomasin että netti työnsi esiin vain otsikoita epäoikeudenmukaisuudesta, Venäläisten väärästä politiikasta, kuinka välttää Venäjällä ongelmat, kaikki oli negatiivistä otsikointia, politikointia, enemmän etsien löysin sitten neutraaliakin tietoa. Ehkäpä nyt eletään vihan täyttämää aikaa Suomessa. Ei ole kuitenkaan hyvää että kansa kääntyy kansaa vastaan, tämä huomattiin mm. työttömien kyykyttämisessä edellisen hallituksen aikana. Jotta näkisi tämän mitä juuri kerroin, niin täytyy olla rakkaudellisessa ilmapiirissä jonkin aikaa.

[arborman]

Kyllä tuo voimaton vihantunne on lähtöisin jo lapsuudesta, silloista "isäpuoltani" kohtaan, johtuen hänen roistomaisesta käytöksestään.

Hän on hyvä esimerkki siitä, kuinka räkänokka haluaa olla "mies", ja perustaa perhettä.

Alku meni ihan kivasti, mutta hänen korkeat odotuksensa eivät kaiketi täyttyneet. Joten hän ryhtyi uhkailemaan, sekä varastamaan rahaa mutsin käsilaukusta, tämän pois ollessa. Kunhan ensin komensi minut ja siskon makuuhuoneesen.

Olin silloin täysin pihalla koko jutusta, koska lapsena kuvittelin, että aikuiset toimivat aina oikealla tavalla.

Toinen esimerkki: tv:stä tuli onnen päivät, ja olimme siskon kanssa katsomassa sitä, tämän "miehen" läsnäollessa. Mutsi oli silloin vielä töissä.
Siinä oli kohtaus, jossa suudeltiin kiihkeästi, ja minä siihen tokaisin "noi nussii". Tämä sama miehimys oli heti että "mitä sä sanoit?".

Saman tien hän lähti lähimpään räkälään ryyppäämään. Kun mutsi oli tullut töistä, niin tämä räkänokka saapui takaisin, ja alkoi ripittämään mutsia siitä, minkälaista kieltä hänen lapsensa käyttävät. Tosi "isällistä". Vaikka mistä helvetistä minä olisin tiennyt, kun ei sitä oikeata isähahmoa koskaan ollut.

Kolmas säälittävä esimerkki: tämä räähkä oli taas kerran meillä, kännissä. En muista mistä oli puhe, mutta hän sanoi hirttävänsä itsensä pyykkinaruihin, hyppäämällä parvekkeelta. Asuimme silloin ekassa kerroksessa...

Tämä sama "isä" -wannabe asui kuitenkin vielä oman äiskänsä helmoissa. Alkaa kyllä oikeasti vituttamaan tähän aiheeseen kajoaminen, eikä kaikkea ole vielä edes kerrottu.

Mitä tuolla kaikella onkaan tekemistä tyhjän ihmisen kanssa?

Ja mitä sillä on tekemistä sen kanssa, että jouduin lapsena toistamiseen kiusatuksi, vuodesta toiseen.

Teini-iän jälkeen muutin pois kotoa, toiseen kaupunkiin työn merkeissä. Silti tänäkin päivänä nuo kultaiset muistot kalvavat minua rotan lailla, vaikka olen jo ikääntyvä, rupinen kurppa.