EMU-petos

[Andromeda]

Tämän artikkelin sisältö eduskuntaan keskustelun sisällöksi:

Täytyisi luoda poliitikoille painetta nostaa asia esille suuressa salissa, ministereiden tulisi pystyä käymään debattia asian suhteen tällä tasolla.

Laita tämä kaikille kansanedustajille tiedoksi, saatesanoiksi mukana mainittu pyyntö keskustelun viemiseksi itse asian keskiöön.

Malinen perustelee asian hyvin, vasta-argumenttina vähintäänkin tulisi ministereiltä TAI pelastusrahaston puolestapuhujilta odottaa, että Malisen argumentointi osoitetaan vääräksi. 

Eihän pelkkä hallituksen vakuuttelu henkilökohtaisella tasolla merkitse mitään, Malinen on luonnut syvälle luotaavan katselmuksen asiaan ja sen vesittämiseen tarvitaan nyt vähän enemmän näkemyksiä, kuin mitä on nähty.

 

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/tmalin ... okunnalle/

 

Lisään vielä, että valtiosääntöoikeudellisesti Suomi ei ole EU:n eikä euro-alueen jäsen.

Tämä ei ole valemediaa.

Presidentti Koiviston toivomuksesta pääministeri Esko Aho harhautti eduskuntaa valheellisella EMU-varaumalla, joka tekaistiin 20.12.1993 EU-ministeriryhmän kokouksen pöytäkirjan 16/93 pykälään 6.

Pöytäkirjan salaiseksi julistamisen aikaan 26.1.2000 salaajat Esko Ahon lisäksi olivat ex-presidentti Koivisto ja silloiset presidentti Martti Ahtisaari, pääministeri Paavo Lipponen ja ulkoministeri Tarja Halonen. Ainakin heidän kaikkien olisi pitänyt olla salaamisesta tietoisia.

Korkein hallinto-oikeus on salaamisessa osallinen vahvistaessaan 17.10.2000 pöytäkirjan salassapidon ratkaisulla dnro 279/1/00, taltionumero 2608.

Korkein hallinto-oikeus ryhtyi ratkaisullaan suojelemaan valtiopetokselliseen toimintaan ryhtynyttä korkeata valtiojohtoa. KHO otti asiakirjojen substanssiin (sisältöön) kantaa ja muutti salassapitoargumentteja kovemmiksi kuin Ulkoministeriö.

KHO:n mielestä pöytäkirja ja liitemuistio 1075 ovat salassa pidettävä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 1. kohdan mukaan, eikä 2. kohdan mukaan kuten ulkoministeriö oli salaamisen tehnyt. KHO:n mukaan ”kysymyksessä on poliittisten ja taloudellisten suhteiden järjestäminen Suomen ja eräiden toisten valtioiden kesken”. 

KHO:n päätöstä olivat tekemässä hallintoneuvokset Ritva Koljonen (pj), Hannu Koskinen, Pekka Vihervuori, Marjatta Kajan ja Heikki Kanninen, esittelijänä toimi hallintosihteeri Mikko Rautamaa.

Olen salaisen EMU-varaumakokouspöytäkirjan asianosainen, koska sain siitä otteen jo 1.12.1999.
Asiakirjat ovat nähtävillä kotisivullani http://jormajaakkola.fi/EMU-petos

Lukekaa tämä ja laittakaa jakeluun Suomen kansalle http://jormajaakkola.fi/Medialle

Median velvollisuus on nostaa asia julkiseksi!

Jorma Jaakkola


Valtiopetos - salainen EMU-varauma

 

SALAINEN EMU-VARAUMAPÖYTÄKIRJA

 

Mihin salainen EMU-varaumapöytäkirja liittyy?

Vastaus: Valtiopetokseen eli Suomen Markan hävittämiseen Hallitusmuodon 72 §:stä ilman lakia.

Perustuslain laitonta muuttamista kutsutaan rikoslaissa valtiopetokseksi, rikokseksi, joka ei vanhene.

Suomen nykyisen taloustilanteen vuoksi valtiopetos on pikimmiten vaadittava käsittelyyn.
 
Eduskunnan pöytäkirja 13.6.1994 kertoo EMU-varauman luonteisen asian, kun pääministeri Esko Aho vastasi hallituksensa nimissä Vasemmistoliiton (Claes Andersonin) EU-välikysymykseen. Pääministeri Aho nimittäin ilmoitti eduskunnalle mm:

"Kansalliset päätökset Suomen osallistumisesta EMU:n kolmanteen vaiheeseen tehdään aikanaan eduskunnassa ja hallituksessa. Tämän olemme neuvotteluissa Euroopan unionille ilmoittaneet.” 

 

Puheellaan Aho antoi kansanedustajille mielikuvan, että Suomi oli neuvotellut varauman päättää markasta luopumisesta liittymissopimuksen jälkeenkin. Missä neuvotteluissa ja milloin EMU-varauma oli ollut esillä? Turkulainen Viljo Vuoristo ja muutama muu henkilö etsi vastausta kysymykseen.

Pääministeri Esko Aho ja virkamiesneuvottelija Veli Sundbäck olivat EU-neuvottelujen asiantuntijoina syyskuussa 1994 antaneet perustuslakivaliokunnalle neuvoteltaessa todetun EMU-varauman luonteisen lausuman.

Perustuslakivaliokunta antoi saamastaan EMU-varaumasta hallituksen toivoman lausuman, josta seurasi, ettei hallituksen tarvinnut koskaan antaa lakiesitystä Hallitusmuodon 72 §:ään kirjoitetusta Markasta luopumiseksi.

Miksi varauma tekaistiin? Siksi, ettei Suomen Markan hävittämiseksi Hallitusmuodon 72 §:stä olisi löytynyt eduskunnasta 5/6 kiireellisyysenemmistöä. EMU-varaumalla oli vain tarkoitus antaa mielikuva, että eduskunta saa myöhemmin lakiesityksen Markan hävittämiseksi Hallitusmuodosta.

 TEKAISTUN EMU-VARAUMAN ASIANOSAISET

 

VINKKI PÖYTÄKIRJAAN
 
Lehdistöneuvos Reijo Kemppinen antoi kirjassaan ”Suomi Euroopan unionissa” , Edita 1999, vihjeen Suomen ainoasta EMU-varaumaan viittaavasta tekstistä. Vihjeen johdosta pöytäkirjaa etsittiin UM:n arkistosta muutaman viikon ajan, kunnes se löytyi. Allekirjoittanut sai pöytäkirjaotteen eduskunnasta faksattuna aamupäivällä 1.12.1999.

Pöytäkirjaotteen eduskunnan tietopalveluun luovuttanut Päivi Luostarinen (Ulkoasiainministeriön EU-sihteeristöstä) ei tiennyt, kuinka aran asian pöytäkirja sisälsi.

Lähetin kopion julkisuuteen vuotaneesta pöytäkirjaotteesta turkulaiselle Viljo Vuoristolle heti joulukuun alussa. Yksi Vuoriston edelleen lähettämä kopio oli mennyt alajärveläiselle maanviljelijälle, joka halusi tietää, ketkä kokoukseen osallistuivat. Viljelijä otti yhteyttä oman paikkakuntansa kansanedustajaan Raimo Vistbackaan. Niinpä Päivi Luostarinen lähetti 20.1.2000 eduskuntaan kokouksen ministerinimilistan sähköpostitse otsikolla "EMU-päätös". Vistbacka kiinnostui asiasta nähtyään viestin tulosteen ja pyysi koko pöytäkirjaa nähtäväkseen. Nyt ulkoasiainministeriössä havaittiin pöytäkirjan arkuus ja pöytäkirja päätettiin salata kansanedustajalta.

Pian Viljo Vuoristo oli saanut kuulla, ettei kansanedustaja Vistbacka saa sitä, jonka hän oli saanut.
Vuoristo pyysi 26.1.2000 pöytäkirjaa voidakseen valittaa salaamispäätöksestä Korkeimpaan Hallinto-oikeuteen. Pöytäkirjan salaamisen vaiheista tuonnempana.

 
KOKOUKSEEN OSALLISTUNEET

Kokoukseen osallistuneet ovat pääministeri Esko Aho ja ministerit Pertti Salolainen, Heikki Haavisto, Sirpa Pietikäinen, Ilkka Kanerva, Toimi Kankaanniemi sekä EU-ryhmän ulkopuolisena osallistujana sisäministeri Mauri Pekkarinen.
Kokouspöytäkirjan salaista liitemuistiota 1075 esitteli kokouksessa virkamiespääneuvottelija, alivaltiosihteeri Veli Sundbäck.
Mukana olivat myös osastopäällikkö Antti Satuli, ylijohtaja Bo Göran Eriksson, apulaisosastopäällikkö Eikka Kosonen, toimistopäällikkö Marita Eerikäinen, toimistopäällikkö Antti Kuosmanen, finanssineuvos Lasse Aarnio, lainsäädäntöneuvos Niilo Jääskinen, kaupallinen neuvos Esa Härmälä ja sihteerinä Kare Halonen.
Mukana olivat EU-virkamiesryhmän ulkopuolisina osp Jaakko Laajava ja Pekka Huhtaniemi.

Pöytäkirjassa on maininta:
"JAKELU EU-ministeriryhmä, virkamiestason EU-neuvotteluryhmä, osp Laajava, arkisto"
 

Muistion 1075 perään on kirjoitettu:
"TIEDOKSI:
Tasavallan Presidentti
JAKELU:
EU-ministeriryhmä
EU-neuvotteluvaltuuskunta
Arkisto"

Juttu jatkuu Jorma Jaakkolan omilla sivuilla:
http://jormajaakkola.fi/EMU-petos

[Andromeda]

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/tmalin ... okunnalle/

Tuomas Malinen
Lausuntoni eduskunnan talousvaliokunnalle

Tiivistän tässä lausunnon, jonka annoin eduskunnan talousvaliokunnalle 16.2.2021. Minulta oli pyydetty lausuntoa EU:n elpymisvälineeseen tai -rahastoon. Keskityin lausunnossani julkisessa keskustelussa puuttuvaan kriittiseen elementtiin: valuuttaunioneiden kohtaloon.

Tutustuin valuuttaunioneiden historiaan noin vuoden ajan ollessani mukana professori Vesa Kanniaisen perustamassa EuroThinkTank -ryhmässä. Ryhmä päätti kirjoittaa kirjan euroalueen tulevaisuudesta ja minun osalleni tuli valuuttaliittojen historiaan tutustuminen. Kävin sitä varten läpi kymmeniä akateemisia tutkimuksia.

Valuuttaunioneita on käytännössä kahdenlaisia. Ne voivat olla liittovaltion valuuttoja, kuten Yhdysvaltojen dollarialue, tai ne voivat olla yhteisvaluuttoja, kuten euro tai keski- ja läntisen Afrikan CFA-frangialue. Riippumatta, miten valuuttaliitot on perustettu, ne päätyvät aina samoihin lopputulemiin.

Valuuttaunionit voivat muuttua joko:

Tulonsiirtoja jakavaksi poliittiseksi unioniksi, eli liittovaltioksi taiExit-mekanismilla vakautetuksi yhteisvaluutaksi.

Tai sitten ne hajoavat. Yksinkertaistettuna: yhteisvaluutta-alueet joko muuttuvat tulonsiirtoja jakaviksi liittovaltioiksi tai sitten ne hajoavat (kokonaan tai exit-mekanismin luomisen kautta osittain). Maailmanhistoria ei käytännössä tunne tähän yhtä ainutta poikkeusta.

Euroalue on käytännössä ollut nopeutetulla liittovaltiokehityksen tiellä velkakriisistä 2010-2012 lähtien. EU:n ehdottama ”elpymisrahasto” on keskeinen askel tällä tiellä, koska se aukaisisi tien tulonsiirtounioniin ja sitä kautta EU:n liittovaltioon.

Tehdään nyt lyhyt katsaus valuutta-alueiden historiaan.

Yhteisvaluutta-alueiden historiaa

Valuuttaliittoja on ollut, hieman laskentavasta riippuen, reilut 200. Maailmanhistoria ei kuitenkaan juuri tunne esimerkkejä onnistuneista, itsenäisten valtioiden valuuttaliitoista. Käyn tässä lyhyesti läpi muutaman esimerkin kautta niiden ongelmat.

Latinalainen rahaliitto vuosina 1865 – 1927 kärsi koko olemassaolonsa ajan joidenkin osallistujamaiden, erityisesti Kreikan, yrityksistä alentaa kolikoiden arvometallipitoisuutta. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen perustettu ruplaunioni hajosi kahdessa vuodessa osallistujamaiden itsenäisten keskuspankkien harjoittamaan voimakkaaseen luotonluontiin.

Ruotsin, Tanskan ja Norjan vuosina 1873 – 1914 (1924) muodostamaa Skandinavian valuutta-aluetta pidetään yleisesti onnistuneimpana kaikista Euroopan itsenäisistä valuuttaliitoista. Rahaliiton maat kuitenkin kärsivät useista maakohtaisista epäsymmetrisistä sokeista kyseisten neljän vuosikymmenen aikana, joihin sopeuduttiin lähinnä työttömyyden kasvun kautta. Rahaliitto hajosi ensimmäisen maailmansodan aiheuttamiin vakaviin vaihtotaseongelmiin, joiden tasapainottaminen olisi vaatinut maakohtaisia valuuttakursseja, sekä keskuspankkien rahanpainamiseen sotakustannuksien kattamiseksi.

Yhä toiminnassa oleva CFA-frangialue keski- ja läntisessä Afrikassa on ollut ehkä toimivin kaikista itsenäisistä, usean maan yhteisvaluutta-alueista. Siihen kuuluvien maiden talouskasvu on kuitenkin ollut alhaista ja kiinteä valuuttakurssi on voimistanut ulkoisten sokkien vaikutusta. CFA-alueesta on myös vuosien saatossa eronnut useita maita. Alueella on käytössä exit-mekanismi.

Yhdysvaltojen dollarialue koki kohtalonhetkensä 1930-luvun suuressa lamassa. Lama iski koko maahan, mutta se kohteli erittäin raa-asti Keskilännen ja eteläisiä osavaltioita. Uhkana oli jopa joiden osavaltioiden lähtö dollarialueesta. Isku kompensoitiin liittovaltion vastikkeettomilla tulonsiirroilla, kuten työttömyyskorvauksilla, sosiaaliturvamaksuilla ja maataloustuilla. Vuosien 1929 ja 1933 välillä esimerkiksi Minneapolisin keskuspankkialue menetti 247 miljoonan dollarin edestä pankkitalletuksia, mutta saman ajan kuluessa se vastaanotti 229 miljoonan dollarin edestä liittovaltion tulonsiirtoja. Samanaikaisesti Bostonin keskuspankkialue vastaanotti 664 miljoonan dollarin edestä yksityisiä tilinsiirtoja menettäen samanaikaisesti 575 miljoonan dollarin edestä liittovaltion tulonsiirtoja (ks. esim. tämä ja tämä).

Valuuttaunionien historia kertoo, että yhteisvaluutat ovat toistuvasti altistuneet rahapolitiikkaan, kilpailukykyyn ja tuotantoon kohdistuville sokeille (ks. esim. tämä ja tämä). Näillä sokeilla tarkoitetaan esimerkiksi jonkin maan kohtaamaa (epäsymmetristä) talouskriisiä, kuten Kreikassa 2010, tai koko alueeseen kohdistuvaa (symmetristä) sokkia, esim. koronaviruksen aiheuttamat talouden sulkutoimet.

Valuutta-alueen ominaispiirteistä johtuu, että iski sokki sitten yksittäiseen maahan tai koko valuutta-alueeseen, sillä tulee aina johtamaan epäsymmetriseen reaktioon valuutta-alueen jäsenmaiden kesken. Jäsenmaat ovat monella tavalla taloudellisesti erilaisia.  Yhteisvaluutat tahtovat heikentää jo ennestään taloudeltaan heikkoja jäsenmaita.

Kaikki pidempään toimineet useiden maiden muodostamat yhteisvaluuttamekanismit ovatkin olleet liittovaltioita tai valtioliittoja (ks. esim. tämä, tämä ja tämä). Jotkin itsenäiset valuuttaliitot ovat kestäneet toiminnassa pitkäänkin, mutta ne ovat altistaneet osallistujamaat sekä ulkoisille että sisäisille sokeille ja niistä on eronnut useita maita (ks. esim. tämä, tämä ja tämä).  Itsenäisten valuuttaliittojen riesana on ollut myös hidas taloudellinen kasvu.

Keskeistä valuuttaliittojen onnistumiselle on ollut poliittinen tahto ja halu kasvavaan fiskaaliseen integraatioon, eli liittovaltiokehitykseen. Usein on arvioitu, ettei EU:ssa ole riittävän yleistä  poliittista tahtoa liittovaltioksi. Jos näin on, uhkaisi jossain vaiheessa euroaluetta hallitsematon purkautuminen.

Oma valuuttakurssi ja yhteisvaluuttojen ongelmat

Olen selittänyt oman valuuttakurssin tehtäviä ja yhteisvaluuttojen aiheuttamia talousongelmia tarkemmin tässä blogissani, joten tiivistän ne vain tässä lisäten muutaman tutkimusviitteen.

Yhteisvaluutta poistaa maiden väliltä keskeisen tasapainotusmekanismin: oman valuuttakurssin. Sen tehtävänä on:

Tasata maiden välisiä kilpailukykyeroja.Rajoittaa valtion (holtitonta) velkaantumista.Joustaa maan talouden tarpeiden mukaan.

Koska oma valuuttakurssi heijastelee maan talouden tilaa, tasaa se myös joltain osin eroja maiden välisessä kilpailukyvyssä. Kilpailukykyerot syntyvät esimerkiksi korkeista tai matalista palkankorotuksista, maiden tuottavuuskasvun eroista tai sääntelyyn, työkulttuuriin tai muihin talouden rakenteisiin riippuvista tekijöistä. Niiden yhdenmukaistuminen maiden välillä vie erittäin pitkään, eikä sitä välttämättä tapahdu koskaan.

Kun maiden valuutat poistetaan yhteisvaluutassa, kaikki yllämainitut taloutta tasapainottavat mekanismit menetetään. Tämä ei välttämättä näy kovin dramaattisesti nousukautena. Kilpailukyky- ja tuottavuuserot voivat kuitenkin rasittaa yhteisvaluuttoja myös nousukausina. Näiden seurauksena esimerkiksi Yhdysvalloissa jotkin osavaltiot ovat jatkuvasti liittovaltion tulojen nettosaajia ja toiset nettomaksajia.

Yhteisvaluuttojen rakenteelliset ongelmat (kilpailukykyerot ym.) tulevat esille taantumissa ja talouskriiseissä, joiden aikana yhteinen rahapolitiikka ei sovi kaikille valuuttaunioniin kuuluville maille (ks. esim. tämä ja tämä). Taantumissa ja talouskriiseissä yhteisvaluuttojen suurimmaksi ongelmaksi muodostuvat eritoten ns. sudden stop -tilanteet, joissa yksityisten pääomien virta yhtäkkisesti kääntyy ulos heikoimmista valuutta-alueen maista. Näissä tilanteissa pääomat yleensä hakeutuvat yhteisvaluutan muihin, taloudeltaan vahvempiin maihin. Vuosien 2007 – 2009 finanssikriisi esimerkiksi aiheutti yksityisten pääomien vetäytymisen euroalueen eteläisistä maista pohjoisiin maihin (ks. esim. tämä ja tämä).

Sudden stop -tilanteet johtavat itsenäisen valuutan maassa valuutan ulkoisen arvon nopeaan laskuun. Tämä vähentää maan tuontia, lisää sen vientiä ja tekee maan houkuttelevammaksi investointikohteeksi. Nämä muutokset tasapainottavat maan vaihtotasetta. Yhteisvaluutassa tämä tasapainotusmekanismi kuitenkin puuttuu, minkä seurauksena yksityisen pääoman poistuminen johtaa nopeasti maan rahoitussektorin ongelmiin, ellei poistunutta yksityistä pääomaa korvata muulla rahalla.

Vuosien 2007 – 2009 finanssikriisin jälkeen euroalueella toimittiin juuri näin. Yksityinen raha pakeni Kreikasta, Irlannista, Portugalista ja Espanjasta, ja se korvattiin Target2 järjestelmän, ERVV:n, IMF:n ja euromaiden kahdenkeskisten sopimuksien kautta annetuilla lainoilla (ks. tämä ja tämä). Tämä turvasi kriisimaiden maksukyvyn, mutta velkojen ehtona olleet säästötoimet johtivat myöhemmin kyseisten maiden maksukyvyttömyysongelmiin.

Euroalueen koossapitäminen vaatii tulonsiirtomekanismin, ja liittovaltion

Monelta osin euroalue on uudelleen elänyt itsenäisten valuuttaliittojen historiaa. Sitä ovat viimeisten reilun kymmenen vuoden aikana ravistelleet sekä ulkoiset että sisäiset sokit. Samalla euroalueen talouskasvu on merkittävästi taantunut.

Euroalue ei ole johtanut jäsenmaiden talouksien lähentymiseen, eli konvergenssiin vaan erot ovat päinvastoin kasvaneet (ks. esim. tämä ja tämä). Kehitys näyttää syntyvän syvistä rakenteellisista eroista maiden välillä. Tämäkään ei ole uusi ilmiö valuuttaliittojen historiassa. Ei voidakaan olettaa, että euroalueen rakenteelliset ongelmat tulisivat korjaantumaan lyhyellä tai edes pitkällä aikavälillä.

Tämän vuoksi elpymisrahaston kautta luotava tulonsiirtomekanismi tulee hyvin todennäköisesti olemaan pysyvä ja kasvava, selityksen olevan aina sama ”euron pelastaminen”. Sen turvaksi tarvitaan luonnollisesti rahojenjaon poliittista kontrollia, mikä johtaa lopulta poliittiseen unioniin ja liittovaltioon.

Elpymisrahasto olisi EU:n liittovaltion alku

Elpymisrahaston tarkoitus on luoda Eurooppaan uusi, ylikansallinen velkakerros. Sen julkisanomaton tehtävä on alkaa kerätä ylivelkaantuneiden jäsenmaiden, eritoten Italian ja Espanjan, valtionvelkaa EU-tasolle. Tätä kautta esim. Yhdysvallat kehittyi nykyiseksi liittovaltioksi.

Yhdysvaltojen liittovaltio kieltäytyi osavaltioiden velkapelastusoperaatioista 1840 -luvulla mikä suisti useita osavaltioita velkakriiseihin. Siitä lähtien osavaltiot ovat noudattaneet hyvin tiukkaa budjettikuria. 1930-luvun lamassa, kun dollarialue ja sitä kautta liittovaltio uhkasi hajota, Yhdysvaltoihin luotiin pikavauhtia laaja tulonsiirtojärjestelmä osavaltioiden välille. Nykyään se toimii enimmäkseen verojärjestelmän kautta. Esimerkiksi yhden dollarin nousu osavaltion tuloissa asukasta kohti johtaa liittovaltion nettomaksujen nousuun 31 sentillä, ja päinvastoin. Kyseessä on toisin sanoen huomattava osavaltioiden välinen tulonsiirtomekanismi. Kaikki puheet, että Yhdysvalloissa osavaltiot pärjäisivät esim. pelkän integroituneen pääoma- ja työmarkkinan avulla, ovatkin täysin harhaanjohtavia.

Olisi äärimmäisen naiivia ajatella, että elpymisrahaston kautta luotua uutta velkakerrosta ei käytettäisi euroalueella toistuvasti uudelleen. Italian ja Espanjan massiiviset valtionvelat sekä yhteisvaluutta-alueen taloudeltaan heikkoihin jäsenmaihin kohdistamat paineet takaavat sen. 

Itse asiassa tulonsiirrot tulevat jatkumaan kahdesta syystä. Jos kehitys käy kohti liittovaltiota ovat ne osa liittovaltioelämää. Jollei kehitytä kohti liittovaltiota, tarvitaan tulonsiirtoja pitämään euroalue vielä jonkin aikaa koossa.

EU on tienristeyksessä. Valuuttaliittojen historia ja taloustieteellinen tutkimus osoittavat, että euroalue viime kädessä voi edetä vain kahteen suuntaan: liittovaltioon tai (osittaiseen tai täydelliseen) hajoamiseen.

On tärkeää huomioida, että jälkimmäinen ei tietenkään merkitsisi, että EU tai yhteismarkkinat samalla hajoaisivat. Se kuitenkin merkitsisi, että jäsenmaiden on otettava itse taas vastuu toimintansa rahoittamisesta. Käytännössä kyseessä olisi paluu no-bailout periaatteeseen, kuten tapahtui Yhdysvalloissa 1840-luvulla.

Hyviä vaihtoehtoja ei käytännössä enää ole. Jokaisen kansanedustajan, ja suomalaisen, onkin nyt syytä miettiä, kuinka paljon euron pelastaminen saa Suomelle maksaa.

32+

Tuomas Malinen SitoutumatonIlmoita asiaton viesti

Taloustieteen dosentti, Helsingin yliopisto. Toimitusjohtaja, GnS Economics. Kiinnostuksen kohteita: makrotaloustiede, talouskasvu, talouskriisit, tulonjako. Disclaimer: Täällä esitetyt näkemykset eivät välttämättä vastaa GnS Economicsin kantoja.

[Andromeda]

Vuonna 2012 ilmestynyt Esko Seppäsen Emumunaus-kirja jo tiesi mainita että Suomi liitettiin mukaan EMUun perustuslakiimme sorvatusta aukosta. Minulla on oma kappaleeni täällä kotona
Lukekaa se ja sivistäkää itseänne. Kaikki ei ole mennyt perustuslakimme mukaisesti.

[Andromeda]

http://jormajaakkola.fi/EMU-petos
Katsoitteko Operaatiokeskuksen striimejä tuosta eduskunnan välikysymyksestä? Ei kokkareiden ryhmä oikeasti ihan niin tiivis ole mitä se näyttää ulospäin. Kanerva kun piti omat puheensa eduskunnassa, eivät lähteneet kaatamaan hallitusta. Asia selviää kun katsotte Jaakkolan sivut. Siellä on Ike ollut myös mukana aikoinaan hyväksymässä tätä emu asiaa. Jaakkolalla on näistä dokumenteista omat kappaleensa, sen vuoksi kopioin tämän tekstin lähes kokonaan tähän ketjuun, netistä kun poistetaan paljon valolle arkaa materiaalia. Osa papereista siis näkyy vain tuolla Jaakkolan omilla sivuilla.

Tuomas Malinen toteaa että yhteisvastuiden lisääminen johtaa yleensä liittovaltioiden perustamiseen. Mutta nykyinen hallituksemme sai mandaatin jatkaa toimintaansa.

[A MAN OF A TIME STORM]

Eli ymmärsin että hallitus vastuuseen liittovaltioon vedosta, Marin erotettava heti ja tuomiolle!
Tämä Suomen eliitin kärki on täysin globalistejä ja heitä suojellaan hyvä veli periaatteen vuoksi kaikilla tasoilla, eli salaseura tuhoamassa Suomen. Tilalle globalistinen EU jossa kansa nähdään ongelmana jota pitää harventaa ja heikentää ja tyhmentää pakko rokotuksilla. Malinen tuossa todistaa että mm. Marin on tehnyt valtiopetoksen, koska tukipaketti johtaa aina liittovaltioon, näin minäkin tämän näen, mitään ei kuitenkaan tehdä, sabotoija saa jatkaa Suomen alasajoa, koko järjestemä näin on täysin mätä ja joutaa kaataa heidän kunnioitus kokonaan. Kieroudella liittovaltioon, ei mene oikein.

[A MAN OF A TIME STORM]

Lisää vain ongelmia tulossa EU:n taholta, lisää veroja joka lähtöön, eli huithaipeli Marin menee noin vain hyväksymään EU tukipaketin tosi huonoin ehdoin Suomelle joka johtaa vielä liittovaltioon.
Sen seurauksena EU on tuomassa uusia veroja meille, eli kysymys, kannattaako edes kenenkään enään kuulua Suomessa EU:hun, tässä on nyt se hyvä, että jo EU vannoutujat kyselee kanattaako?
Erotaanko?

EU:n hiilivero, digivero, liikenneverot… – Uudet EU-verot tulevat, oletko valmis?
Poliitikko Eija-Riitta Korhola nosti esiin keskellä EU-elvytyspaketista käytävää kohinaa, että juuri sen kautta EU-liittovaltion ylikansallinen verotus on tulossa voimalla Brysselistä suomalaisten muutoinkin ankarasti verotetuille kukkaroille.
https://mvlehti.net/2021/02/22/eun-hiil ... ko-valmis/

[Andromeda]

Liittovaltio kehitys on hyvin huomattavissa.