Unihalvaus

[pazernus]

juu tästä asiastahan on monia teorioita liikkeellä, joista varmaan wikipediaski totes jo, jaksanu linkkii kattoo

yleisin on se "old hag" et näkee vanhan naisen istuvan rinnan päällä joka estää sinua nukkumasta. myös tuo "rituaali" teema on yleinen että hahmoja sängyn reunalla / ympärilla. itselleni onnekseni ei ole vielä tätä tullut ja toivon ettei tule, sillä se olisi 1 pahimmista fobioistani jo, olla jumissa jossain paikassa jossa en voi liikkua tai kukaan ei kuule minua, vain olla siellä tietäen että et pysty liikkumaan.

itse ajattelen että se kaikki johtuu vain ihmis mielestä, jolla moni asia nyt selitetäänkin katsoo pimeään ni tapana nähdä omiaan, varjoja liikkuu ja tuntuu että tulisi asteittain pimeampää. sit räpytät silmii ja taas normaalia.

[Ufomies]

Valveunista, ja niihin liittyvistä unihalvauksista minulla on kokemuksia noin 10 vuoden takaa. En tiedä liittyivätkö ne jotenkin elämäntilanteeseen, mutta väittäisin stressin olevan yksi osatekijä niiden esiintymisessä. Kaikkiin tapauksiin liittyy edeltävä painajainen, josta herääminen on laukaissut valveunen ja halvauksen.

Harrastin tuolloin todella paljon rajatiedon asioita, lähinnä ufoja. Lueskelin paljon von Dänikenin kirjoja ja niitä harvoja Uforaportteja (SUTry:n vuosikertomuksia) mitä tuolloin oli ehditty julkaista. Mainitsen tämän seikan, koska oletan sillä olleen vaikutusta unieni sisältöön.

Erään painajaisen muistan todella hyvin vieläkin, ja varmaan se pysyy muistissa koko loppuikäni. Harhailin jonkinlaisella leirintäalueella, jossa oli paljon asuntovaunuja parkissa. Availin vaunujen ovia ikään kuin etsien jotakin/jotakuta. Tätä jatkui tovin kunnes nykäisin erään asuntovaunun oven auki, ja tällä kertaa vaunu ei ollutkaan tyhjä. Sisällä möllötti aivan ovella klassinen harmaa humanoidi. Pelästyin tätä olentoa luonnollisesti varsin kovasti, ja tästä shokista "heräsin" huoneeseeni, jossa makasin selälläni sängyssä ja yritin vetää ilmaa keuhkoihin huutaakseeni. En saanut aikaan muuta kuin pihinää. Visuaalisista havainnoista muistan, että huone oli epäselvän harmaasävyinen, ikään kuin jonkinlaisen samean linssin tai kaukoputken valofiltterin läpi katsottuna. Kun halvaustila hellitti, en pystynyt nukkumaan loppuyönä. Olo oli myös jotenkin pirteä, ilmeisesti adrenaliinitaso nousi melko korkealle, joka tapauksessa istuin sängyssäni loppuyön valot päällä.

Erääseen tapaukseen liittyy myös kosketusaistimus (tai hallusinaatio). Edeltävästä unesta en muista, mutta "heräsin" jälleen selältäni sängystä ja säkkipimeässä huoneessa alkoi voimakkain unihalvaukseni. Mitään en kyennyt aistimaan vaikka silmäni olivat auki, ja nyt en toden teolla pystynyt edes hengittämään, ja olin varma että tukehdun. Tunsin "jonkin" läsnäolon vuoteen pääpuolen päädyssä, ja sieltä tuo "jokin" siirtyi sängyn vierelle pääni kohdalle. Samassa tunsin kun ylempiä etuhampaitani puristettiin ikään kuin peukalo-etusormi-otteella. En tiedä kuinka kauan tuota tuntemusta kesti, mutta ilmeisesti pystyin jonkin verran hengittämään. Halvauksen loputtua oli huoneessa huomattavasti valoisampaa kuin halvauksen alkaessa. Myöskään tämän tapauksen jälkeen en pystynyt nukkumaan loppuyönä, ja olin niin varma abduktiosta, että piti käydä kroppa läpi oikein lampun kanssa. Mitään jälkiä en kuitenkaan löytänyt, ja hampaatkin olivat tallella...

Näin minut siis sidottiin rautaköysin. Näiden tapausten lisäksi muistan vielä hämärämmin pari muuta, joista toisessa onnistuin rikkomaan halvauksen huutamalla, tämä manööveri oli tosin työn ja tuskan takana. Huutokin oli epämääräinen "gaaaaaa"-ääni. Tämän kuultuani kuitenkin heräsin (omaan ääneeni?)

En muista että esimerkiksi lukioaikoinani minulla olisi enää ollut näitä valveunia tai halvauksia, joten ne rajoittuivat nähdäkseni (ja toivoakseni!) elämässäni vain noin parin vuoden yhtenäiselle ajalle. Hyvä niin.

Lisäänpä tähän loppuun vielä yhen mielenkiintoisen (uni)kokemuksen, jota en oikein osaa luokitella, mutta joka oli taas vuorostaan hyvin positiivinen. Noin pari vuotta sitten heräilin isovanhempieni luona vierashuoneen sängystä. Olin jälleen selälläni, ja muistan katsoneeni kelloa seinällä ja todenneeni että onpas aikaista vielä. Olin todella unisessa tilassa ja suljin silmäni olettaen saavani taas unenpäästä kiinni. Niin todella taisikin käydä, joskin olin hyvin selkeässä tilassa, ja tunne oli erittäin miellyttävä. Samassa hoksasin leijuvani vuoteen yläpuolella. Pelästyin, ajatukseni karkasivat ja heräsin yllättäen. Sama vireystila oli kuitenkin mielestäni vielä yllä, joten päätin että nyt en pelkää kokemusta, vaan psyykkaan itseni siihen täysillä mukaan. Toisella kerralla sitten "levitoinkin" todella antaumuksellisesti itseni saman tien katonrajaan, ja tajusin että en ollut enää fyysinen olento, tai ainakin olin paennut jotenkin fyysistä tilaani tähän outoon psyykkiseen "kokemuspalloon", jona leijailin nyt vapaana materian kahleista. Liihottelin huoneessa kohti ikkunaa ja havainnoin ympäristöäni aivan kuin olisin ollut hereillä. Olin todella korkealla ja ikkunasta tulviva valo sokaisi minua. Lopulta ikkunaa lähestyessäni pelästyin jälleen, tällä kertaa sitä että mitäpä jos lennänkin jonnekin taivaalle enkä löydä enää takaisin.

Herätessäni tunsin vireystilan hävinneen, ja osin pettyneenäkin nousin viimein ylös. Jäin kuitenkin spekuloimaan, että mitäpä jos vastaava sattuisi esim. liikkuvassa ajoneuvossa nukkuessa, ja sieltä sitten ponnahtaisi ulos?

Edellisenä iltana olin nauttinut jonkin verran alkoholia, mutta mitään krapulaan viittaavia tuntemuksia ei kuitenkaan ollut havaittavissa. Tapaus on jäänyt ainoaksi lajissaan kohdallani. Pitäisikö tässä nyt sitten puhua OOBE:sta vai mistä? Joka tapauksessa: Hatunnoston arvoinen suoritus ihmisaivoilta, pitänee jatkossa perehtyä tarkemmin ilmiön takana piilevään psykologiaan ja neurologiaan/psykofysiologiaan.

[Eob]

Ää, nyt se tapahtu.

Makasin sohvalla ja vissiin nukahin, ja kun heräsin, niin en pystyny liikahtamaankaan.
Aivan kamala tunne.
Ei kiitos tuota kokemusta uudelleen.

[tuputhy]

Olen itsekin niin hyvä meditoimaan, että joskus oikeasti pelkään irtoavani ruumiistani autolla ajon aikana. Jonkunlaisesta kokemuksesta voin kyllä sanoa, että kroppa toimii, kuten pitääkin, mutta silti pelottaa, että jos vaikka irtaudun tuolla tiellä ajaessani, niin mitenkähän mahtaa käydä...

[Tunhhu]

Mulla ei kyllä ole kokemusta kyseisestä asiasta ?.. Enkä nyt välttämättä kyllä haluais kokeakkaan tuota varsinaista "halvausta"... Eikös se kuitenkin just usein tule painajaisten aikana ?.. Tästä on nimittäin aikaa kun viimeks olen nähny painajaista (joka sikäli on kyllä ihan kiva juttu)

[viltsu]

Mää näin tossa taannoin unen jossa en voinu liikkua kun heräsin...jos niin kävis oikeesti

[ropsoni]

.............

[viltsu]

Saisin paremmin pershalveuksen jos noin kävis.

[Jaarno]

Menin eilen nukkumaan aika myöhään ja olin pirun väsynyt ja nukahinkin aika nopeesti no sit yhtääkkiä ovi pamahti auki ja ulkoa kuulu hirveä jyrinä niiku siel ois ollu myrsky tai jotain ja sen jälkee menin kattomaan sitä siis unessa ja sit vessan ovi aukes sillon säikähin oikeen kunnolla ja sit heräsin kesti vähä aikaa relata että mitä ihmettä tapahtu sitten menin kattomaan mitä se oli mutta ovet oli kii ja kaikki oli ihan rauhallista ja fiilikset oli sellanet et en tienny oliko tää enää unta vai ei

Kuulostaa lucid-unelta

Lucid-unihan on uni jossa tietää olevansa unessa ja pystyy tekemään mitä ikinä mieleen tulee.

Ja asiaan: Itselle pari kertaa tullut unihalvaus lucid-unen yhteydessä. Olen päässyt lucidiin ja herännyt kesken kaiken. Itselle ei ole pahoja hallusinaatioita tullut. Jotain varjoja on liikkunut huoneessa jne. Enkä muutenkaan pelännyt kauheasti koska tiesin että näin voi käydä ja että miksi näin tapahtui.

Kannattaa muuten katsoa lucidiin pääsy ohjeet tuolta-->http://hoyhensaaret.info/index.php?sivu=tekniikat

E: Ufomies. OOBEhan tuo alin kokemuksesi on. Itse olen yrittänyt päästä samaan tilaan Paranormaaliblogin ohjeilla mutta en ole onnistunut. Lucidiin kyllä pääsen n. 25% varmuudella.

[Jaarno]

Näinhän se toimii. Kun ihminen on unessa aivot estävät kaikenlaisen liikkumisen ettei ihminen vahingoita itseään tai muita unen aikana.

[Korvapuikko]

Näinhän se toimii. Kun ihminen on unessa aivot estävät kaikenlaisen liikkumisen ettei ihminen vahingoita itseään tai muita unen aikana.

Näin yleensä, poikkeushan on unissakavelijät.

[Jaarno]

Käsittääkseni unihalvaus on vain REM-unen (vilkeuni) aikana ja unissakävely tapahtuu NREM-unen (hortouni) aikana.

[Mya_]

Lisäänpä tähän loppuun vielä yhen mielenkiintoisen (uni)kokemuksen, jota en oikein osaa luokitella, mutta joka oli taas vuorostaan hyvin positiivinen. Noin pari vuotta sitten heräilin isovanhempieni luona vierashuoneen sängystä. Olin jälleen selälläni, ja muistan katsoneeni kelloa seinällä ja todenneeni että onpas aikaista vielä. Olin todella unisessa tilassa ja suljin silmäni olettaen saavani taas unenpäästä kiinni. Niin todella taisikin käydä, joskin olin hyvin selkeässä tilassa, ja tunne oli erittäin miellyttävä. Samassa hoksasin leijuvani vuoteen yläpuolella. Pelästyin, ajatukseni karkasivat ja heräsin yllättäen. Sama vireystila oli kuitenkin mielestäni vielä yllä, joten päätin että nyt en pelkää kokemusta, vaan psyykkaan itseni siihen täysillä mukaan. Toisella kerralla sitten "levitoinkin" todella antaumuksellisesti itseni saman tien katonrajaan, ja tajusin että en ollut enää fyysinen olento, tai ainakin olin paennut jotenkin fyysistä tilaani tähän outoon psyykkiseen "kokemuspalloon", jona leijailin nyt vapaana materian kahleista. Liihottelin huoneessa kohti ikkunaa ja havainnoin ympäristöäni aivan kuin olisin ollut hereillä. Olin todella korkealla ja ikkunasta tulviva valo sokaisi minua. Lopulta ikkunaa lähestyessäni pelästyin jälleen, tällä kertaa sitä että mitäpä jos lennänkin jonnekin taivaalle enkä löydä enää takaisin. :ghost2:

----
Pitäisikö tässä nyt sitten puhua OOBE:sta vai mistä?

OOBE:han tuo, oikein klassinen esimerkki itseasiassa ! :D Tila, johon monet yrittävät hakeutua vaikka väkisin, ja toisilla se tulee aivan vahingossa :)

Hmm, taisin itsekin tässä pari yötä sitten saada unihalvauksen. Asian tajusin tosin vasta seuraavana päivänä, yöllä en pystynyt sitä oikein ajattelemaan.
Yöllä siis heräsin yhtäkkiä, en muista avasinko silmiäni sillä en muista nähneeni mitään. Tunsin, kuinka jokin ikään kuin istui rintani päällä, hengitysvaikeuksia minulla ei ollut, mutta sellainen painostava tunne joka tapauksessa. Sellainen ahdistava.
Muistan kuinka pelästyin tuota tunnetta, aloin hokea mielessäni jotain, joka lopuksi kuitenkin päättyi kutakuinkin "äiti maa, äiti maa", tässä vaiheessa tuo painostava olotila oli jo tiessään.

Suomen sana 'painajainen' tulee nimen omaan unihalvauksenomaisesta tilasta, jossa tuntuu kuin jokin painava olisi rinnan päällä, tällainen unenomainen tila siis.


//edit: lueskelin lisää noita aiempia, ja mieleeni muistuivat tällaiset kokemukset lapsuusajalta (olin siis tosiaan jotain 3-6 -vuotias..). En tiedä mitä nämä ovat, ja eivät varmaankaan edes kuuluisi tähän topiciin, mutta ...

Nukuin siis ihan normaalisti sängyssäni, kunnes 'heräsin' (silmäni olivat kiinni, mutta näin huoneeni ihan samanlaisena kuin mitä se olikin) ja näin kuinka hyllyni päältä alkoi pursuta ötököitä. Muina öinä näin muunmuassa peikon, joka pelasi yksin lentopalloa (kuulostaa huvittavalta, mutta olin paniikissa), sekä kuinka äitini kiipesi hyllyni päälle, mutta kaatuikin maahan. Näin myös ötököitä jotka valloittivat sänkyni, sekä vanhempieni sängyssä maatessani aamusella, näin vanhempieni valkoisesta pallolampusta kuoriutuvan tipun.
Muistan myös erään 'kuuloharhan': kuulosti aivan siltä kuin armeija olisi kävellyt, sellaista tasaista humps-humps-humps ääntä..

En itseasiassa muista, pystyinkö liikkumaan näiden tapausten aikana (ja kuten näkyy, niitä oli melko monta! en edes varmaan muistanut mainita jokaista..). Joidenkin aikana onnistuin huutamaan äitini paikalle. Kun nuo 'ötökät' valloittivat sänkyäni, huusin äitini paikalle ja olin kuulemma noussut istumaan ja huiskimaan niitä ötököitä käsilläni pois, silmät edelleen kiinni. Äiti sai siinä sitten vakuutella että olin nähnyt unta..
Joinakin öinä taas huusin äidin paikalle, mutta kun hän ehti huoneeseeni, näytinkin nukkuvan. Joten hän lähti, mikä sai minut pois tolaltani: olinhan huutanut äitiä, eikä hän tullutkaan. Silmäni siis olivat todella olleet kiinni.
Joskus taas muistan kuinka huusin äidille että "tuu avaamaan mun silmät!".

Toisaalta en myöskään muista pitäneeni näitä mitenkään outoina.. Mutta nyt taas mietin, että voivatko nämä olla unihalvauksia?
Tavallisia 'normiunia' ne eivät olleet, siitä olen melko varma, sillä joka kerta nämä hahmot ilmaantuivat yhtäkkiä ja sitten katosivat, jättäen huoneeni aivan normaaliksi. Nämä hahmot olivat myös hieman läpikuultavia...

[mary jane]

mulla olis tällänen tarina kerrottavana!olin tuilloin 17v(nyt 23v)!asuin kotona vielä äidilläni ja olin nukkumassa omassa huoneessani yläkerrassa.heräsin yöllä siihen että etten pystynyt liikkumaan tai tekemään yhtään mitään,olin noin puoli metriä sänkyni yläpuolellä,ilmassa!!!koko kehoni tärisi ja yritin kaikin voimin pistää hanttiin,sänkynikin tärisi ja yläpuolellani leijui musta savuinen olento joka yritti vetää minua puoleensa.muistan vieläkin tarkkaan minkä näkönen se oli ja miltä minusta tuntui silloin,täysi pakokauhu ja kun ei pystynyt tekemään yhtään mitään.en ole varma kauan se tilanne kesti mutta yhtäkkiä olento alkoi hiipumaan pois ja laskeuduin takaisin sängylleni.olin koko ajan hereillä.aivan hiestä märkä ja niin paniikissa etten uskaltanut liikkua!hetken sulattelin kokemaani ja sitten juoksin alakertaan äitini viereen nukkumaan ja sanoin että näin pahaa unta,mutta ongelma on siinä että se ei jumankauta ollut unta,vaan olin täysin hereillä.en usko mihinkään unihalvauksiin,tälläisille on vain keksitty joku "järkevä" selitys jolla ihmiset voivat kuitata sen.mutta kumma juttu että niin monilla esiintyy samanlaisia näkyjä ja kokemuksia....mitä lie on,mutta joku paha siinä huoneessa oli,se oli niin "ruma",vääntyneet kasvot yms...yksi työkaverini koki tämän "unihalvauksen" ja heräsi niiden pihalla olevasta täynnä olevasta uimaaltaasta!!!!ei ole sen jälkeen mielellään uinut meressä eikä altaassa.ei harratanut unissa kävelyä,eikä osaa selittää miten oli joutunut sinne

[Jaarno]

tekstiä tekstiä

Et usko unihalvaukseen? Se on ihan tutkittu juttu. No tietenkin saat uskoa mihin haluat mutta kuitenkin. Juuri tuollainen on unihalvaus. Et pysty liikkumaan, hallusinaatioita yms. Nuo tärisemiset johtuvat jostain aivojen sähköimpulsseista joita unen aikana tulee. (Jostakin kuulin, en muista kunnolla, korjatkaa jos tiedätte paremmin.) Ja se ei ole unta. Olet hereillä mutta aivosi "luulevat" että olet unessa joten et voi liikkua.

Tuosta kaverisi tapauksesta en osaa sanoa. Luulisin että hän on kokenut unihalvauksen, nukahtanut uudestaan ja kävellyt altaaseen. Joskushan se ensimmäinen unissaan kävely tulee jos tulee.

[Riwander]

Joskus muutama vuosi sitten kesällä koin pahan unihalvauksen. Olin vielä muuttamassa seuraavina päivinä pois kotoa.

Heräsin aivan yks kaks ja en pystynyt liikumaan. Tuli suunnattoman pahaa oloa ja tuntui kuin joku olisi istunut rintani päällä ja pelkäsin, että esim. sydämeni räjähtäisi Rintaani puristi niin paljon, että koski. Päässä oli melua ja se tuntui kuin olisi kerääntynyt kaikki maaliman melut päähäni mitä olen koskaan kuullut. Ja silloin tuntui kuin päänikin räjähtäisi. Ja se ääni voimistui ja voimistui. Se tuntui voimistuvan aina joka sydämen lyönnistä.

Kroppani tärisi myös kauttaaltaan ja se oli myös sellaista kivun sekavaa säkenöintiä. Enkä pystynyt liikkumaan ja tottahan toki ajattelin, että tässäkö tämä nyt oli? Jäisin tällaiseksi loppu elämäkseni ja katsoisin kattoa. Pelkäsin aivan suunnattomasti ja olin melkein varma, että nyt kuolisin siihen. Ja kamalinta oli, etten tiennyt mitä se oli ja järki oli ainoa asia mikä pelasi, koko muu kroppa oli poissa pelistä.

Monien minuuttien kuluessa pystyin nousemaan vasta istuaalleni ja minulla oli suunnattoman paha olo ja ihmettelin, miksen oksennellut. Istuin siinä varmaan 15 minuuttia ja ääni hälveni päästä hyvin vähitellen ja siinä ajassa kropan tärinät.

Olin nukkunut ylhäällä vintillä ja menin toiseen rakennukseen vanhempien läsnä jatkamaan uniani ja kerroin äidilleni pelon sekavasti mitä oli tapahtunut ja olimme aivan ymmällämme. Luulin todellakin, että se oli loppu nyt. Koko sen päivän olin voinut huonosti. Tuntui kuin olisin ollut oksennustaudissa ja keskustassa oli vielä käytävä ja koko ajan pukkasi huonoa oloa. Ja pelkoa.

Tuon tapauksen jälkeen olin pelännyt pidemmän aikaa, että mitäs jos se vielä kertaalleen tulisi? Mitä minä voisin tehdä? Mitä se on? Ja ajattelin kuolevani seuraavalla kerralla, jos se vielä tulisi.

Eli muutin sitten toiselle puolen Suomea ja keskustelin hyvien ystävien kanssa tuosta tapauksesta ja kaveri kertoi kokeneensa saman tyylistä ja selitti olevan sydän rytmihäiriöiden vika. Tottakai sitä asiaa epäilin, koska omistanhan sydänrytmi häiriöitä itsekin, joita en tunne, mutta terkkarit sanoneet, että minulla on niitä. Ja harva lyöntinen sydän muutenkin. Urheilijan sydän se on

Vähän aika sitten koin samaa uudestaan, mutta olin vain hetken jännittyneenä ja nousin sitten ja säikähdin kamalasti, että taasko se alkaa. Voi ei. Koin nyt viime syksyllä joskus. Menin koneelle ja löysin aivan umpi sattumalta gootti.netistä juttua unihalvauksesta Ja luin niitä juttuja ja wikipediasta ja totesin, että tuohan se minulla oli. Mikä helpotus, mutta mitä noissa linkeissä on selitetty niin olisin kokenut ne harvinaisimmat oireet.

Toivottavasti nyt väsyneenä muistin kaikki kertoa siitä ensimmäisestä ja pahimmasta unihalvauksesta Selällään olin nukkunut, vaikka yleensä nukun mahallani, mutta tuolloin satun nukahtamaan selälleni. Ja voikin olla että ennemmin nukun mahallani, koska en halua kokea sitä uudestaan, vaikka kuinka tiedän sen olevan vaaraton, mutta se oli melkein kamalinta mitä elämässäni olin kokenut

[Avin]

Olen saanut aika monta kertaa unihalvauksen. Ennen niitä tuli useammin, mutta nykyään harvemmin. Epäilen sen johtuvan osittain siitä, että nykyään osaan hallita itseni niiden aikana paremmin. Tai päätän siis pitää silmät kiinni, etten näe niitä kaikenmaailman olentoja.

Olen saanut unihalvuksia eniten aamuyöllä. Herään ja en pysty liikuttamaan mitään muuta kuin silmiäni. Vaikka miten yritän liikuttaa käsiä tai jalkoja, se ei onnistu. Fyysiset tuntemukset ovat tosi voimakkaita. Esimerkiksi tunnen painon rinnalla, tunnen jonkun lyövän minua tai raapivan, kuulen juoksuaskelia jne.
Siihen liittyy myös näköharhoja. Olen nähnyt esim. huoneessani kissan jättikokoisena, vieressäni sängyllä käärmeen, huoneen seinät täynnä outoa tekstiä, oman käteni lyövän minua ja kehoni nousevan ilmaan. Tekstin näkeminen on minulla yleisintä.
Lisäksi päällä on ollut kauhea pelko. Sydän hakkaa ja on paniikinomainen tunne.

Ensimmäinen unihalvaus oli niin kamala, että en olisi uskaltanut enää nukkua. Jälkikäteenkin sydän hakkasi vielä pitkään. Onneksi olin jostain lukenut unihalvauksista, niin tiesin päivällä mennä nettiin etsimään tietoa.

Niitä tuli ennen aika tasaiseen tahtiin ja aina hirveä pelko niiden aikana. Sen jälkeen ne ovat vähentyneet, kun niitä on tullut enemmän ja olen saanut lisää tietoa ja olen pystynyt jotenkin pitämään itseni rauhallisena ja päättänyt pitää silmät tiukasti kiinni, ettei joudu näkemään kaikkia olioita.

Olen myös nähnyt noita harhoja nukahtamisvaiheessa tai herätessä ilman halvaustilaa. Silloin näen eniten huoneeni täynnä palloja.

[Riwander]

Ei ole kyllä järin ihania kokemuksia -.- Mutta onneksi sain tietää mistä oli kyse. Pelkäsin niin, että nyt on kuolema tulossa vielä jonakin aamuyönä.

Itse epäilen sähäköitä elämän muutoksia ja kaikenlaisia stressaavia tapahtumia elämässä. Ja mahallaan nukkuminen ehkäisee Näin minulla. Myös unissakävelen, jos on ollut stressiä tai masennusta tms.

[Zhinarkos]

Ensimmäinen tuli neljä vuotiaana, sen jälkeen niitä on tullut vaihtelevasti pitkin ikää(ehkä 20 kertaa) kunnes ovat loppuneet(toivottavasti) tuossa 12 vuotiaana.

Näin se suurinpiirtein minulle tapahtuu: näen jotain unta ihan mitä tahansa, tosin yleensä pahansupaa, pelottavaa tai muuten vain ikävää. Sitten jokin laukaisee sen, jonkin näkeminen unessa joku sanoo jotain tai tajuan jotain, mutta kuitenkin. Huomaan, että päässäni alkaa surista. Alan tuntea itseni yhtäkkiä todella pelokkaaksi ja sydämeni syke kiihtyy tasaista vauhtia kunnes sykkeeni on(varmaan) jossain 170. Rupeaa kuumottamaan ja tunnen pahan läsänolon. jokin mustanpuhuva hahmo seisoo huoneessa. Yritän kääntää päätä tai nousta istumaan tai mitä vaan, mutta se ei onnistu. Tunnen melkein jonkun hengittävän. Huonee alkaa ikään kuin täyttyä tuosta pahasta olennosta. Sitten jonkin ajan kuluttua keho alkaa rentoutua ja pääsen ikään kuin "irti" unesta. Tiedän, että unihalvaus kokemuksia on vaikea selittää ja niistä jää paljon selittämättä, mutta sellaista kauhun tunnetta ei vain voi kuvailla, kuten tekin varmasti tiedätte.

Halvauksen jälkeen en yleensä pysty nukkumaan, koska tiedän, että kohtaus tulee melkeinpä väistämättä uudestaan. Yleensä kohtauksen laukaisee uudestaan jokin ihan sattumanvarainen asia(yleensä sana) jonka kuulen tai näen unessa.

Olen huomannut, että olen yleennsä todella väsynyt kun kohtaus iskee. Se tapahtuu joko aivan keskellä yötä tai sitten sinä "maagisena" aikana, jolloin käyn vessassa. Juuri siinä aamun tienoilla milloin on ehkä enää tunti pari aikaa nukkua(aamu 5-7).

Täytyy sanoa että unihalvaus on ehdottomasti pelottavista kauhukokemuksista ykkösenä. Sellaista kauhua ei vaan voi mikään leffa saada aikaan! Olen selvästi herkkä kaikenlaisille pelottaville asioille. Osaksi sen takia, että omaan erittäin vilkkaan mielikuvituksen. Pienenä saadut kohtaukset liittyvät mitä luultavimmin stressiin, josta kärsin silloin.

Olen melko varma siitä, että voisin vielä aivan hyvin saada kohtauksen, sillä saan vieläkin monta kertaa yön aikana pieniä purkauksia, jolloin sydän rupeaa tykyttämään kiihtyvästi ja alkaa kuulua surinaa. Toisaalta en tiedä.. Yleensä pystyn heräämään ennen kuin mitään vakavampaa sattuu.

Ilmiö on sinäänsä mielestäni erittäin kiehtova. Miettikää nyt. Mitä ihmettä silloin tapahtuu, tai siis kyllä minä ymmärrän, että se liittyy johonkin tilapäiseen häiriöön aivoissa ja juuttumista rem uneen, mutta että kauhua? Olen kuullut sellaisia spekulaatioita, että unihalvauksella olisi yhteys ruumista irtautumiseen. Tietääkseni jotkin kokevat jopa levitaatiota, tai ainakin sen tunnetta. Kun sitä kaikkea hömpötystä miettii, miten se tunne on niin rento unihalvauksessa(tietyllä tavalla) ja olet 100% mukana unessa, mutta aistisi pelaavat, niin tulee sellainen kuva, että unen hallinta olisi mahdollista. Voisit saattaa itsesi omasta tahdostasi selkouneen, missä olet vapaa ja voit tehdä mitään.

[Dezil]

Mulle tuli unihalvaus viime yönä..
Näin unta et mua jahdattii ja sit mut tapettii, ja sitku heräsin en pystyny liikkumaan ja tuli iha omituinen olo... Kyl siit sit vähä ajan pääst pysty käymää vessas...