Vic Rattlehead kirjoitti:Stinttunen kirjoitti:Mulla ainaki henkilökohtasesti elämän tarkotus on elää, päivä kerrallaan ja kattoa mitä se tuo mukanaan. En niinkään usko tuohon että elämän tarkoitus on sitte loppujenlopuksi kuolema. Ehkä jonkun mielestä oman elämän tarkotus on sitte odotella sitä viikatemiestä, mut näin ei kuitenkaan mun kohdalla ole
Totta kai kaikki sanoo noin, koska se kuolema koetaan ajatuksena niin synkkänä ja pahana asiana, "ei se voi olla elämän tarkoitus hyi kauheeta kun sä nyt sanot noin! Pohditko sä itsemurhaa?". Säälittävää. Kuolema on osa elämää ja itse näen sen pikemminkin hyvänä kuin huonona asiana.
Voin vannoa, että kukaan ei pysty kumoamaan väitettäni millään tapaa, sitä vaan ei tahdota uskoa todeksi, kuten ei montaa muutakaan vuosien aikana todeksi osoittautuneita asioita ole tahdottu uskoa.
Kylläpäs itse väität kovinkin tiukasti vastaan. "Minä tiedän tämän varmasti, olen ainoa, joka uskaltaa todeta kylmän tosiasian, te kaikki muut olette niin säälittäviä omissa, tyhjissä mielipiteissänne!" Oletko edes oikeasti pohtinut, miten muut ovat mielipiteitään perustelleet? Ei tarvitse olla "säälittävä" uskoakseen, ettei kuolema ole elämän ainoa tarkoitus. En minäkään kuolemaa pelkää tai välttele, vaikka ajatukseni poikkeavat omistasi aika radikaalisti.
Et ilmeisesti ole kuitenkaan miettinyt, mitä ajan takaa kysyessäni, mikä sinut pitää vielä kiinni elämässä. Väitit vain, ettei vastaus liity mitenkään elämän tarkoitukseen, sillä se on jotakin, joka riippuu ihmisestä itsestään. No, miksei elämän tarkoitus voi olla yksilöllinen? Kaikilla ihmisillä omanlaisensa?
Tuo ruokavertauksesi ontuu ainakin yhtä pahasti kuin oma vertaukseni parisuhteesta. Ainoa syy ruoan tekemiseen kun ei ole se, että se saataisiin syötyä, "loppumaan". Taitava kokki voi saada suurta mielihyvää valmistaessaan ruokaa. Saman idean voi siirtää elämiseen; ei sen tarkoitus tarvitse olla loppuminen, vaan pikemminkin siitä nauttiminen.
Eikö elämän tarkoitus voi siis kaikessa yksinkertaisuudessaan olla se, että itse tekee elämästään elämisen arvoisen?