Olin kerran mummolassani yötä. Nukuin vierashuoneessa ja n. vuosisitten isomummoni oli kuollut. Hän oli lähtenyt viimeisenkerran äiten päivänä. Äitien päivään oli enään 3 viikkoa. Yöllä nukkumassa heräsin ja näin isomummoni istumassa sängynlaidalla. Hänellä oli päällä mekko ja joku hieno kuru. Katsoin mummoani silmiin ja hän katosi. Olen aina peloissani mennessä mummolaan.
Isäni kuoli -92 vahingolliseen lääkkeiden yliannostukseen. Kuollessaan hän oli 32 vuotias. Viime yönä koin jotain joka muutti koko elämäni.
Mä näin unta että olin mun siskon kanssa jossain vanhassa talossa. Oli yö ja ulkona satoi rankasti. Seistiin yhden huuruisen ikkunan edessä. Yhtäkkiä siihen huuruiseen ikkuinaan tuli kädenjälki. Sitten toinen ja useampia ja ne liikku kamalaa vauhtia. Säikähdettiin ja lähdettiin juoksemaan toiseen huoneeseen. Sielläkin oli ikkuna mutta siihen ilmestyi vain yksi käden jälki. Aistin iskän läsnäolon. Tunsin sen äänen mun sisällä ja se sanoi että sillä on meitä ikävä, ja jos se olis tienny miten paljon vastoinkäymisiä me joudutaan kohtaamaan niin se ei olis koskaan lähtenyt, ja että se rakastaa meitä. Tunsin sen rakkauden ja lämmön ja itkin vaan.
Heräsin aamuyöstä tuohon uneen ja pelkäsin helvetisti. Itkin vaan ja mulla oli ihan kamala ikävä iskää. Tunsin etten ole yksin ja se tunne häiritsi. Menin sohvalle nukkumaan. Aamulla olin kuolemanväsynyt, ja itkin lisää. Menin tunnin myöhässä kouluun. Kirjoitin mun feissariin unestani, ja yhtäkkiä siskoni vastasi mulle näin kun olin tunnilla:
”Ei oo totta! Mä näin melkein samanlaista unta! Mä näin unta että istuttiin autossa sateella, ja ikkunat oli ihan huurussa. Sitten ikkunaan ilmesty käden jälki ja sydän. Tuijotettiin sitä jälkeä, ja sitten radiosta alkoi kuulua iskän ääni. Se sanoi että on pahoillaan siitä että on hylänny meidät, ja että se tietää että meidän elämä olisi ollut paljon helpompaa jos se olisi jäänyt meidän luokse, mutta menneitä ei pysty muuttamaan. Sitten radiosta alkoi soida Yön Ihmisen poika. Sitten musiikki taukosi, ja radiosta kuului vielä, että iskä rakastaa meitä, ja että kukaan ei voisi olla ylpeämpi lapsistaan, kun mitä se on meistä. Sen jälkeen musiikki jatkui. Meillä oli niin lämmin ja hyvä olla. Me pidettiin vaan toisiamme kädestä kiinni ja itkettiin.”
Juoksin luokasta järkyttyneenä yhteen tyhjään luokkahuoneeseen ja itkin hysteerisenä. Mun luokkakaveri tuli mun perässä sinne luokkaan ja kuunteli häkeltyneenä tätä mun tarinaa. Elämää kuoleman jälkeen ON olemassa.. Iskä oli oikeasti käynyt meidän luona, se ei ole kadonnut mihinkään vaikka se on kuollut. Se rakastaa meitä ja vahtii ettei meille tapahdu mitään pahaa. Äiti kertoi että iskällä olis ollu ens torstaina synttärit. Jos mä koskaan aikasemmin epäilin näitä juttuja ni en epäile enää.
muistan kerran hyvän ystävättäreni kanssa pelailimme spiritismiä laudalla jonka olin löytänyt uffin kirpputorilta 2005, samainen lauta edelleenkin omistuksessani. no ilta meni ei kummempia tapahtunut , lopettelimme ja lähdimme kummatkin kotiimme. kun itse pääsin kotiin ystävättäreni soittaa että hän näki juuri karmean kokoisen höyryveturin menevän raiteillaan puiston halki vaikkei siellä mitään oikeasti ollut. vähän yllättyneenä kaivoin itseni peiton alle ja kävin nukkumsan. seuraavana päivänä töistä soitetaan että pitäs tulla tarkistaan patologin kirjanpito. tottakai menin ja yllätys yllätys henkilö joka kuollut oli ystävättäreni isoveli. ja patologin kirjanpidon mukaan kuolinsyy junaonnettomuus vaikkei kyseinen mieshenkilö ollut lähimaillakaa junia saati rautateitä. itse laudan pohjassa kirjaimet LSF 1866 en koommin ole laudan alkuperää tutkinut vain tuo tapaus jäi mieleen
Olin kerran mummolassani yötä. Nukuin vierashuoneessa ja n. vuosisitten isomummoni oli kuollut. Hän oli lähtenyt viimeisenkerran äiten päivänä. Äitien päivään oli enään 3 viikkoa. Yöllä nukkumassa heräsin ja näin isomummoni istumassa sängynlaidalla. Hänellä oli päällä mekko ja joku hieno kuru. Katsoin mummoani silmiin ja hän katosi. Olen aina peloissani mennessä mummolaan.
Isäni kuoli -92 vahingolliseen lääkkeiden yliannostukseen. Kuollessaan hän oli 32 vuotias. Viime yönä koin jotain joka muutti koko elämäni.
Mä näin unta että olin mun siskon kanssa jossain vanhassa talossa. Oli yö ja ulkona satoi rankasti. Seistiin yhden huuruisen ikkunan edessä. Yhtäkkiä siihen huuruiseen ikkuinaan tuli kädenjälki. Sitten toinen ja useampia ja ne liikku kamalaa vauhtia. Säikähdettiin ja lähdettiin juoksemaan toiseen huoneeseen. Sielläkin oli ikkuna mutta siihen ilmestyi vain yksi käden jälki.
Aistin iskän läsnäolon. Tunsin sen äänen mun sisällä ja se sanoi että sillä on meitä ikävä, ja jos se olis tienny miten paljon vastoinkäymisiä me joudutaan kohtaamaan niin se ei olis koskaan lähtenyt, ja että se rakastaa meitä.
Tunsin sen rakkauden ja lämmön ja itkin vaan.
Heräsin aamuyöstä tuohon uneen ja pelkäsin helvetisti. Itkin vaan ja mulla oli ihan kamala ikävä iskää. Tunsin etten ole yksin ja se tunne häiritsi. Menin sohvalle nukkumaan. Aamulla olin kuolemanväsynyt, ja itkin lisää. Menin tunnin myöhässä kouluun. Kirjoitin mun feissariin unestani, ja yhtäkkiä siskoni vastasi mulle näin kun olin tunnilla:
”Ei oo totta! Mä näin melkein samanlaista unta!
Mä näin unta että istuttiin autossa sateella, ja ikkunat oli ihan huurussa. Sitten ikkunaan ilmesty käden jälki ja sydän. Tuijotettiin sitä jälkeä, ja sitten radiosta alkoi kuulua iskän ääni. Se sanoi että on pahoillaan siitä että on hylänny meidät, ja että se tietää että meidän elämä olisi ollut paljon helpompaa jos se olisi jäänyt meidän luokse, mutta menneitä ei pysty muuttamaan. Sitten radiosta alkoi soida Yön Ihmisen poika. Sitten musiikki taukosi, ja radiosta kuului vielä, että iskä rakastaa meitä, ja että kukaan ei voisi olla ylpeämpi lapsistaan, kun mitä se on meistä. Sen jälkeen musiikki jatkui. Meillä oli niin lämmin ja hyvä olla. Me pidettiin vaan toisiamme kädestä kiinni ja itkettiin.”
Juoksin luokasta järkyttyneenä yhteen tyhjään luokkahuoneeseen ja itkin hysteerisenä. Mun luokkakaveri tuli mun perässä sinne luokkaan ja kuunteli häkeltyneenä tätä mun tarinaa. Elämää kuoleman jälkeen ON olemassa..
Iskä oli oikeasti käynyt meidän luona, se ei ole kadonnut mihinkään vaikka se on kuollut. Se rakastaa meitä ja vahtii ettei meille tapahdu mitään pahaa. Äiti kertoi että iskällä olis ollu ens torstaina synttärit.
Jos mä koskaan aikasemmin epäilin näitä juttuja ni en epäile enää.
muistan kerran hyvän ystävättäreni kanssa pelailimme spiritismiä laudalla jonka olin löytänyt uffin kirpputorilta 2005, samainen lauta edelleenkin omistuksessani. no ilta meni ei kummempia tapahtunut , lopettelimme ja lähdimme kummatkin kotiimme. kun itse pääsin kotiin ystävättäreni soittaa että hän näki juuri karmean kokoisen höyryveturin menevän raiteillaan puiston halki vaikkei siellä mitään oikeasti ollut.
vähän yllättyneenä kaivoin itseni peiton alle ja kävin nukkumsan. seuraavana päivänä töistä soitetaan että pitäs tulla tarkistaan patologin kirjanpito. tottakai menin ja yllätys yllätys henkilö joka kuollut oli ystävättäreni isoveli. ja patologin kirjanpidon mukaan kuolinsyy junaonnettomuus vaikkei kyseinen mieshenkilö ollut lähimaillakaa junia saati rautateitä.
itse laudan pohjassa kirjaimet LSF 1866 en koommin ole laudan alkuperää tutkinut vain tuo tapaus jäi mieleen