Joulukalenteri 2008 – Luukku 1
Tässä ensimmäisen luukun kokemukset.
BlackEye kirjoitti:
Pari vuotta sitten kaverini oli meillä (olin silloin 8-vuotias). Kävelimme pihassani ja päätimme mennä tutkimaan/kurkistelemaan ikkunasta vanhaa kesämökkiämme (se on siis perheeni). Kurkistelimme ikkunasta ja yhtäkkiä näin ikkunasta sisällä irtonaisen, irvistelevän, pitkähiuksisen, tumma tukkaisen miehen pään. Aloin kiljua, kaverinikin kiljui, mutta en tiedä näkikö hän saman kuin minä. Kaverin lähdettyä en puhunut asiasta muille mitään, mutta äiti sanoi, että naapurissa oli ollut samana päivänä joku musta ja pitkähiuksinen mies, joka oli lainannut isiltä jotain työkalua. En vieläkään mene mielelläni kesämökin luokse. Sen pään paikalla on vain teepannu. Oliko se heijastuma?
Kuvatko täällä kummittelee kirjoitti:
Olimme ystäväni kanssa Paranormaali Blogissa ja vähän ajan päästä jouduin menemään syömään. Ystäväni jäi katselemaan kuvia aaveista.
Kun tulin syömästä, jatkoimme kuvien katselua. Lopulta tulimme sen kuvan kohdalle, missä nuorisojoukko poseerasi kameralle ja nurkassa näkyi sellanen aave. Silloin kaiuttimesta alkoi tulla hirvittävää rätinää ja kuulua pätkiä musiikkia. Ystäväni käski sulkea kaiuttimet ja sen tehtyäni jäin tuijottamaan näyttöä.
Ystäväni kertoi, että oli kuullut samanlaisia ääniä jo aijemmin ollessaan meillä, kun hän katseli tätä samaista kuvaa ollessani poissa. Se tapahtui kun olin ollut syömässä.
Siitä on jo viikko. Mietimme, että onko koneessani jonkinlainen virus, vai yrittävätkö kuvan kummitukset päästä pois?
Etf kirjoitti:
Tästä on noin vuosi aikaa. Olin yksin kotona lauantaiaamuna, mutta heräsin aika aikaisin, noin klo. 7 vaikka yleensä nukun puolille päivin, kun ei ole koulua. Menin ottamaan aamupalaa ja saatuani leivän pussista ihan kuin joku olisi kuiskannut korvaani ”älä syö sitä”. Aluksi jähmetyin ja tuli kylmä. Vähän ajan päästä minulle tuli kamalan kuuma. Tietenkin säikähdin kuulemastani ja muusta sen verran, että juoksin omaan huoneeseeni pukemaan vaatteet päälleni ja etsin avaimet, jonka jälkeen lähdin epäkohteliaasti herättämään kaverini.
Aaveista kiinnostunut kirjoitti:
Tämä tapahtui joskus, kun olin 11-vuotias ja niin oli kaverinikin. Olimme kaverini luona, kun he asuivat vielä ikivanhassa talossa. Hänen äitinsä ja isänsä olivat töissä ja kello oli melkein 10 illalla. Pelasimme jotakin lautapeliä (jossa hävisin) niin yhtäkkiä kuulimme ullakolta jotain omituista ääntä. Ihan kuin joku olisi kävellyt ja mumissut siellä (kuulosti ihan miehen ääneltä). Menimme peloissamme katsomaan kuka tai mikä siellä oli. Avasimme lattia luukun, josta pääsi ullakolle. Siellä ei ollut ketään! Pelkkää vanhoja tavaroita ja hämähäkinseittiä. Luulimme kuulevamme vain harhoja, joten laitoimme luukun kiinni ja saavuimme takaisin lautapelin ääreen. Ääni kuului taas ja ihan selvästi. Televisio, sekä radio olivat molemmat pois päältä. Ääni kuului selvästi ullakolta. Nyt olimme paniikissa ja lähdimme kaverini kotoa pois ja menimme meille. Kaverini oli myös yötä meillä ja aamulla hän lähti takaisin kotiinsa. Nyt he eivät asu enää siellä ja siitä onkin jo kaksi vuotta aikaa.
Ilona ja Suski kirjoitti:
Olimme katsomassa televisiota, kun minä menin makoilemaan sohvalle. Yhtäkkiä pääni eteen ilmestyi musta klöntti, jolla oli silmät. Se oli edessäni tuijottamassa noin 10 sekunttia. Menin äkkiä ylös pelästyneenä ja kerroin äkkiä Suskille. Sitten hän näki popkornin liikkuvan hänen edessään ja se oli totta, koska se liikkui edessämme uudestaan. Seuraavaksi näimme joka paikassa mustia klönttejä, joilla oli silmät. Menimme pelästyneenä peiton alle ja Suski laittoi television kiinni. Kumpikaan ei uskaltanut mennä aukaisemaan televisiota. Lopulta kuitenkin uskalsimme, mutta kutsuimme Minttu-koiran apuun, koska pelotti vielä. Minttu häipyi luoltamme, koska pussasimme sitä ja halimme kokoajan sitä. Ennen se haukkui jotain, mutta lopulta rauhoituimme. Kokijat olivat 10 ja 11-vuotiaita.
Mielestäni joulukalenteri on hyvä idea! Kokemuksia on hauska aina lukea. Ilonan ja Suskin kokemus on lähempänä vitsiä kuin kokemusta.
Toivottavasti päivien kokemukset paranee loppua lähestyttäessä. Nämä tämänpäiväiset oli kaikki kakaroiden kertomia, ja liekö peräti valetta ja omaa keksintöä. Viimeisin oli todellinen läppä! Älkää tytöt katsoko enää Pokemonia ja Stephen Kingin Langorieerejä samaan aikaan.
Ei pikkuset ole niin fiksuja, että keksivät tommosta, mutta omiaan ovat voineet olettaa. Tosin, mistäs sitä koskaan tietää?
mä ja mun kaveri ollaa nähty enkeli:ensin mun kaveri:Sillä on astma. Yöllä sillä oli tullu sellanen astmakohtaus ja se ei saannu henkee. Sitten se näki kun sen huoneen ovi aukes. sen äiti oli nukkumassa ja se kuorsas siellä niin. Niillä ei ollu muita. Sitten siihen ilmestu sellanen valkonen hohtava käsi, Niinku enkelin käsi. sitten sieltä astu esiin semmonen nainen joka hohti ja katto mun kamuu ja sitte se mun kamu pyörty noin. 5 min ja yleensä sen astmakohtaus jatkuu noin 30min. sitten se heräs a sillä ei ollu enää astmaa. Sitten mä ( se oli ennemmin kamalaa ja muutenki jotenkuten hyvää):): olin yöllä ulkona kello oli noin 17.00- jotain kun talvellahan tulee niin pimeetä jo neljältä. Yhtäkkiä näin valon meijän ulkoautotallista. Menin kattomaan mikä siellä oli. Aukasin oven ja siellä oli meijän koira. Kuolleena. Menin sen luokse se eli viellä vähän ja sitten menin autoon kun pelkäsin niin sitten uskalsin mennä takasin kattomaa näinkö vaa harhoja. Näin valkosen hohtavan naisen meijän koiran luona ja se kosketti meijän koiraa. Sitten se katos Ja meijän koira alko elämää taas. sanoin kiitos itsekseen ja alasin koiraa. itkin ihan sairaasti. sitten menin rauhottumaan ruohikolle. makasin siinnä vähän aikaa kunnes näin kirkkaan siis tosi kirkkan tähden ja sillä oli joku muoto. en muista mikä sitten se silleen kun iskee silmää niin se valo teki niin ihann niin ku meteoriitti ja sitten se katos. uskokaa tai älkää ihan sama noi on totta!
ja muuten Mercs, sinuna miettisin hetken mitä päästelet suusta, ”kakaroiden”, miksi luulet niin? Mistä hemmetistä sinä voit tietää näiden iän?
Itse ainakin luulisin monenkin olevan jopa täys-ikäisen, nuoruuden kokemuksia.
Ada:”olin yöllä ulkona kello oli noin 17.00- jotain kun talvellahan tulee niin pimeetä jo neljältä. ”
———————————————————–
Ada:”Sitten menin ruohikolle rauhoittumaan”
———————————————————–
On muuten ollut melkoisen vähäluminen talvi…vai?
Ada, sinuna lähettäisin nuo kokemukset tuonne Wespan sähköpostiin, niin sekin voitaisiin julkaista, vaikkapa joulukalenterissa… 😀
ei kaikkialla oo vielä lunta ja tuol misä toi ada o ollu nii sielt o voinu lumet sulaa
Ilonan ja Suskin tarinaa ei taida uskoa kukaan 😀
Ada: olin yöllä ulkona noin 17:00.. ??????? Wut?! 17:00 ja yö?! En usko adan juttuun pätkääkään…
cursedmind93:”ei kaikkialla oo vielä lunta ja tuol misä toi ada o ollu nii sielt o voinu lumet sulaa”
———————————————————
Täysin totta, mutta ei ainakaan itse tekisi mieli mennä mihinkään mutaselle, märälle nurmikollekkaan ”rauhoittumaan”. Varsinkin, jos tuo rauhoittuminen tarkoittaa sitä, että köpsähtää siihen makuulleen. Ja se on jo vähän epätavallista, jos talvella ei ole nurmikko märkä eikä luminen.
Kirjoitustavasta, enkä tällä väitä todellakaan itse olevani mikään paranormaaliekspertti.
Ja viestien sisällöstä.
iha läppä noiden tyttöjen tarina,siis ei tommosta ny usko sokea reettakaan!!!!!;(
mahtavaa… taas joulukalenteri tääläkin 😛 kiitoksi Wespa
kun viimetalvena ei ollu lunta ainakaa porvoossa ja älkää uskoko jos ette usko
ja siinnä tuli kirjotusvirhe se *yö* pahoitteluni siitä
Heh, tuo viimeinen kokemus on aivan selvästi läpällä kirjoitettu ja lähetetty.
Ilonan ja Suskin kertomus on kyllä jotain ihan omaa. Mutta eiköhän jo sekin kerro jotain, että kirjoittajat ovat 11 ja 10 vuotiaita. Pientä tarinoinnin makua!
Hihihih : D Toi BlackEye olen minä : DDDDDDDDDDDDd Mahtavaa : D Toi kävi oikeasti, kun olin 8v.
”Ei pikkuset ole niin fiksuja, että keksivät tommosta, mutta omiaan ovat voineet olettaa. Tosin, mistäs sitä koskaan tietää?”
Vastalause! Itse tuon ikäisenä olin kummitusjuttujen suurkuluttaja, ja kirjoitin niitä itsekin – jopa niin paljon, että aloin jossain vaiheessa uskoa niitä itsekin.
Ei tuon ikäiset mitään ääliöitä ole, vaikka itsekin vähän naurahdin lentävän popkornin kohdalla.
Pikkulasten kuvaus tapahtuneesta voi kuulostaa lapselliselta tai keksityltä, mutta mielestäni on huono pistää vain sen perusteella juttua valehtelun tai keksityn jutun piikkiin. Mustan klönti, jolla on silmät olisi aikuinen voinut kuvailla eri tavalla esim. ”näin tumman varjomaisen hahmon, jolla näytti olevan silmät”… Vaikea siis tietää onko juttu totta vai ei, mutta havaintojeni mukaan nuoressa iässä ihmiset ovat herkempiä kokemaan näitä juttuja.
”Avasimme lattia luukun, josta pääsi ullakolle.”
Että lattialuukku ullakolle ihan? :DD Missä se ullakko sitten sijaitsi, kellarissako? 😉
Wespa, juuri tätä samaa hain takaa. Sitäpaitsi ihmisten itseilmaisu on muutoinkin niin eritasoista jopa aikuisiällä, että enpä lähtisi juttujen oikeellisuutta arvioimaan yksittäisten sanavalintojen perusteella. Tämän takia kaikki eivät ole best seller-kirjailijoita. Että eiköhän vaan lueta juttuja ja muutenkin kiinnitetä vähemmän huomiota siihen, voiko jokin olla totta vai ei, eiks je? 😉
Meil o sellanen valokuva meidän talosta jossa on kummitus 😀 se näyttää aivan naiselta, se seisoo meidän talon nurkalla ja sillä on selkeesti kasvot. Se täysin valkonen :0 Voiskohan se olla medän äitin mummun kummitus ? :–)
Meillä kotona aina iltaisin kuuluu rapinaa katonrajasta. Se kuulostaa aivan hiireltä, mutta missään ei ole tietä sille! Miten se on voinut päästä sinne? Vai onko se kenties joku Poltergeist? :s
Mustan kuun lapsi: Kokemuksesta voin sanoa, että hiiret on aika lahjakkaita pääsemään lähes ” mahdottomiin ” paikkoihin, esim. katonrajaan 🙂 Kuten myös kärpäset. 🙂
Hmmmmm…toi Ilonan ja Suskin kokemus voitais liittää demoneihin. Mulla asuateli sellane ihan täs lähi aikoina (alivuokralainen)…ne on mustia varjomaisia hahmoja ja todella nopeita kuten joku mainitsikin jotain asiasta.
Juuh, annetaahan ihmisten kirjottaa omia kokemuksiaan ihan rauhassa. Ei saa olla niin lapsellinen et alkaa arvostelemaan lasten juttuja tosissaan. Mun mielestä noi jutut oli mukavia.
~Kaoru~ lähetätkö sen kuvan mulle. jos teillä siis on vielä se: emppu1997@luukku.com