Facebook




Sivustomme käsittelee paranormaaleja sekä yliluonnollisia ilmiöitä, joihin kuuluvat mm. kummitukset, avaruusolennot, ufot, viljapeltokuviot ja enkelit.

PB sisältää tuoreita uutisia yliluonnolliselta saralta, kiinnostavimpia kuvia sekä videoita. Jo yli 1700 artikkelia/postausta!

kokemukset

Sivu 1. Yhteensä 9.123456Viimeinen »

Professori: Yliluonnolliset kokemukset ovat normaaleja

Turun yliopiston kulttuurisen terveys- ja hyvinvointitutkimuksen professori Marja-Liisa Honkasalo on tutkinut suomalaisten yliluonnollisia kokemuksia. Honkasalon mukaan yliluonnolliset kokemukset ovat normaaleja ja luonnollisia.

Professori Marja-Liisa Honkasalo

Professori Marja-Liisa Honkasalo

Tutkimusprojektin alettua hän alkoi saamaan heti useampia soittoja, joissa kerrottiin niin sanotuista yliluonnollisista kokemuksista, eli kokemuksista jotka ovat harvinaisempia ja uniikkeja, mutta joita tiede ei ole vielä täysin pystynyt selittämään.

Yksi professori Honkasalolle soittanut nainen kertoi seuraavaa:

Oli ollut tavallinen talvi-ilta. Nainen kertoi olleensa menossa nukkumaan, kun hän yhtäkkiä näki olohuoneessa häilyväreunaisen hahmon.

Kuulostaahan se kummalliselta, hän pohti ja jatkoi.
Tunsin edesmenneen äitini läsnäolon huoneessa. Se oli lyhyt häivähdys, ja hahmo oli poissa.

Kahden viikon aikana Honkasalo sai yli sata vastaavaa soittoa, joissa kerrottiin mm. ennaltanäkemisistä, näiden lisäksi hän vastaanotti myös useita kirjeitä. Eniten hänen keräämissä kokemuksissa kerrottiin ennaltatietämisestä. Mm. kello pysähtyi tai taulu putosi samalla hetkellä, kun joku läheinen kuoli. Moni kertoi vainajakokemuksista, joissa kuollut omainen ilmestyi hahmona tai voimakkaana läsnäolon tunteena kokijan luokse. Jotkut sanoivat nähneensä kummituksia ja toiset itsestään liikkuvia esineitä.

Honkasalo pitää kokemuksia luonnollisina:

Iso osa meihin yhteyttä ottaneista oli akateemisesti koulutettuja. Mukana oli muutama, joka kertoi kärsineensä mielenterveysongelmista, mutta suurin osa korosti olevansa terveitä, eivätkä he pitäneet mielen järkkymistä selityksenä kokemuksilleen.

– Ihmismielen vähemmän tutkituilla reuna-alueilla ovat sellaiset toiminnot kuin uni, leikki ja luovuus. Tällä samalla alueella voi syntyä havaintoja, jotka ovat tutkimiemme kokemusten taustalla. Oletan, että kyky kokea niin sanottuja yliluonnollisia kokemuksia on ihmiselle luonnollista. Toisilla kyky vain on voimakkaampi.

– Sen sijaan, että esimerkiksi vainajakokemuksestaan puhuva ihminen leimattaisiin heti mielenterveysongelmaiseksi, hänelle voisi kertoa, että nykyaikaisen surututkimuksen mukaan vainajakokemukset ovat yleisiä surevien keskuudessa.

Pitää siis muistaa, että harvoin koettu ilmiö voi olla täysin normaali ja sen harvinaisuus ei tee siitä hörhöilyä. Tai toisin sanoen, ehkä on ihan normaalia hörhöillä ja kokea luonnollista maailmaa laajemmastakin perpektiivistä.

Lähde: hs.fi

Jaa sosiaalisissa medioissa:

Veeran vlogi: Paranormaaleja kokemuksia

YouTuben puolella tunnettu vlogaaja Arlo Punk, eli Veera kertoo videolla paranormaaleista lapsuuden kokemuksistaan.

Katso video suoraan alta.

Arlo Punkin kanavalle pääset tästä.

Jaa sosiaalisissa medioissa:

Suomalainen ylilääkäri irtosi ruumiistaan

Iltalehti kertoo ylilääkäri Matti Kiviluodon ruumiistairtautumiskokemuksesta.

Kaikki alkaa siitä kun Kiviluoto huomaa voivansa huonosti ja sydämensä vajaatoimivan. Hän soittaa työpaikalleen päästäkseen tutkittavaksi. Ambulanssissa sydän pysähtyy ja Kiviluoto kokee ruumiistairtautumiskokemuksen. Tätä ilmiötä kutsutaan myös nimellä kuolemanrajakokemus.

Ruumiista irtautuminen tapahtuu yleisellä tavalla, hän kokee kehon toiminnan lakkaavan ja nousee leijailemaan itse ruumiinsa yläpuolelle. Hän näkee oman ruumiinsa makaamassa paareilla ja matkaavaan kohti sairaalaa.

Kuolemanrajakokemuksessa tietoisuus irtoaa ruumiista – Taiteilijan näkemys ruumiista irtautumisesta – Kuvan lähde mrpist.com

Pian Kiviluoto löytää itsensä pilvistä, josta hän siirtyy paratiisimaisen kauniiseen alppimaisemaan. Näky on kuin kauniista sadusta: syvänsinisiä järviä ja vihreitä metsiä, erivärisiä lintuja ja perhosia. Kauniin kylän läpi kulkiessaan hän näkee paljon ihmisiä: tuttuja ja tuntemattomia, kuolleita ja eläviä. Kylässä vallitsee erityinen rauha ja lämmin rakkauden tunne koko elämään. Kulkua säestää erikoinen ”taivaallinen” musiikki.

Matkaan kuuluu myös klassinen kokemus jonkinlaisesta tunnelista ja valosta. Matti Kiviluoto näkee tunnelin ja sen päässä valoa, jota kohti lähtee leijumaan. Valoon saavuttuaan hän löytää itsensä Helsingin Itäkeskuksesta ja Transit-pakettiauton kyydistä. Auto kuljettaa hänet huoneeseen, jossa sieraimiin tulvahtaa lääkärille tuttu röntgenkehitysaineen haju. Kiviluoto kokee vielä muutamia muita pienempiä kokemuksia ja painuu koomaan.

Kuolemanrajakokemuksen aitoutta varmentaa se, että 20 minuutin  kestäneen sydämenpysähdyksen aikana Kiviluoto on ollut kliinisesti kuollut, tuona aikana sydänkäyrää mittaava laite on näyttänyt tasaista viivaa ja täten aivoihin ei ole mennyt tarvittavaa energiaa esim. ajattelu- tai kuulokokemusten aikaansaamiseksi. Tämä on asia jota tiede ei vielä täysin pystynyt selittämään, ainakaan tavanomaisin konstein.

Kaikki kulminoituu siihen kysymykseen, että onko ruumiin kuoleman jälkeen elämää? Myös neurogirurgi Eben Alexander on kokenut kuolemanrajakokemuksen. Molempien lääkäreiden kuolemanrajakokemus muutti heidän käsityksensä elämästä ja kuolemasta, niin neurogirurgi Eben Alexander, kuin myös ylilääkäri Matti Kiviluoto ovat nyt vakuuttuneita siitä, että kuoleman jälkeen on elämää.

Myös lääkäri, kirjailija Rauni-Leena Luukanen-Kilde on kertonut ruumiistairtautumiskokemuksestaan, hän kertoi aiheesta luennollaan Porissa vuonna 2012.

Toinen kysymys on se, että onko ihmisellä sielu tai jonkinlainen tietoisuus, joka ei ole ankkuroitu pelkästään ruumiiseen? Tätä aihetta olemme käsitelleet artikkelissa Onko ihmisen sielu todellinen?, joka kannattaakin lukaista lävitse jos aihe kiinnostaa enemmän.

Iltalehti kysyy gallupissa, että ”Uskotko kuolemanjälkeiseen elämään?”. Tähän asti vastanneista 72% uskoo (ääniä annettu 6335, 14.9.2014 klo 17:56).

Lähde: Iltalehti.fi

Jaa sosiaalisissa medioissa:

Lentävä alus ja muita kokemuksia

Nimimerkki Arkipäivää kertoo kokemuksistaan seuraavaa:

  • Kaikki alkoi talvella 2009

Ensimmäinen aikuisiällä tapahtunut yliluonnolinen kokemus sattui talvella 2009. Kokija oli ajamassa autolla Nallikarista Kuusamontietä pitkin noin puolen yön aikaan. Oli pakkassää ja taivas oli pilvetön.

Näin kirkkaan valon loistavan kaukana taivalla, joka lähestyi nopeaa vauhtia. Mitä lähemmäs valo tuli, sitä kirkkaampi se oli. Hidastin auton vauhdin lähes pysähdyksiin, koska muuta liikennettä ei ollut, nimimerkki Arkipäivää kertoo Paranormaali Blogille.

Valon tullessa lähemmäs nainen näki, että auton vierestä kaarsi lentävä alus

Alus teki auton yläpuolla 90 asteen käännöksen hidastaen vauhdin todella hiljaiseksi. Käännöksen tehtyä alus ampaisi huimaa vauhtia ja katosi nopeasti näkyvistä. Olin suunnitaltani pelosta ja ajoin kotiin. Tämä tapahtuma herätti uinuvan tietoisuuteni kasvun.

Arkistokuva mahdollisesta UFO-aluksesta

Arkistokuva mahdollisesta UFO-aluksesta

  • Asunnossa alkoi tapahtumaan outoja

Pian tapahtuman jälkeen naisen kotona alkoi kummitella öisin.

Kuului ovien narinaa. Joku kävi kääntämässä oven kahvoja ja istumassa suljetun vessan pöntön kannen päälle. Vauvan lelun äänen kuulin myös, joka sattumoisin oli kolmion muotoinen. Aina jonkun äänen kuuluttua pieni lapseni rupesi itkemään kesken yöunien ja oli kauhuissaan.

Hän kävi lapsensa kanssa kiertämässä talon lävitse, mutta mitään ihmeellistä ei löytynyt. Ainoastaan kolmion muotoinen lelu oli keskellä olohuoneen lattiaa.

Minä koin äänet jälkeen päin, että henget/enkelit/jotkin yrittävät herätellä minua toimimaan oman sisäisen ääneen mukaan ja elämään omaa elämääni todeksi. Elämäntilanne, jossa olin tapahtumien aikaan oli toiveideni vastainen, muttei minulla ollut uskallusta tehdä muutosta, koska pelkäsin etten selviä. Äänet pelottottivat toki silloin, mutta jälkeen päin ajatellen ne rohkaisivat minua menemään elämässäni eteenpäin. Tein suuria muutoksia elämässäni, jonka jälkeen äänet loppuivat. Sen jälkeen olen aistinut useasti jonkin läsnäolon ja kokenut sen voimaannuttavaksi. Nämä kokemukset herättivät uinuvan hengellisyyteni, kokija kertoo.

Muutosten jälkeen silmäni avautivat kaikelle. En pidä enää mitään mahdottoman ja olen avoin kaikelle mahdolliselle. Ensin perehdyin hengellisiin kirjoihin, astrologiaan, työskentelyyn omien unien kanssa jne. Tänä päivänä ”oudot” tapahtuman, yhteensattumat ja näkymättömien voimien johdatus on arkipäivää. Itsetuntemus ja vahva intuitio ovat voimani.

  • Uusi kohtaaminen kesällä 2012

Uskomattomin kohtaaminen tapahtui kesällä 2012. Olimme kahden ystäväni kanssa Kiimingissä. Makoilimme kolmestaan isolla sohvalla. Olohuoneessa oli suuri ikkuna, josta avautui näkymä järvelle. Yhtäkkiä ystäväni pomppasi ylös ja kehotti meitä katsomaan järven suuntaan. Kaukana taivaalla näkyi valkoinen valo, joka tuli järveä kohti.

Järven keskelle ilmestyi valo, joka pysähtyi ja leijaili sen yläpuolella.

Lähemmäs tullessa valkoisen valon takaa pystyi erottamaan kolme pienempää punaista valoa, jotka käärmemäisesti kiemurtelivat häntänä valkoisen valon perässä.  Yhtäkkiä valo ”laajeneni” näyttämään kirkkaalta ihmishahmolta. Pian valo himmentyi ja kääntyi lähtien kulkemaan pois päin, kolmivaloinen häntä perässään.

Vähän ajan päästä valo laskeutui metsän keskellä ja nousi sieltä pian takaisin ilmaan jatkaen matkaansa. Kohtaaminen kesti noin 10 minuuttia.

  • Tammikuussa 2013 annettiin merkki

Tammikuussa 2013 menin aamulla ulos ja pyysin ajatuksissani ohjausta elämäntilanteeseeni. Kysyin olenko oikealla polulla erään ideani suhteen ja pyysin merkkiä. Saman tien yksi ”tähdistä” lähti liikkumaan vasemmalle. ”Tähti” liikkui pitkän matkaa kunnes pysähtyi ja lähti liikkumaan suoraan alaspäin. Lähdin sisälle rakkauden täyttämänä ja hymyillen, että olin saanut vastaukseni.

Nimimerkki Arkipäivää lopettaa kertomuksensa sanoihin: Yliluonnollinen on luonnollista.

Tämä oli yksi yli 2500:sta Paranormaali Blogiin lähetetystä kokemuksesta. Voit jakaa kokemuksesi Parablogin kokemuslomakkeella. Mielenkiintoisimmat julkaisemme nimimerkillä tai anonyymisti sivustollamme.

Jaa sosiaalisissa medioissa:

Suomalaisilla kontaktikokemuksia avaruusolentojen kanssa

Paranormaali Blogin kautta olemme saaneet tutkailtavaksemme paljon ihmisten kokemuksia. Kokemuksia on kummitelutapauksista ufoihin ja ufoista kontakteihin avaruusolentojen kanssa.

Tässä kahden suomalaisen outo kontaktikokemus.

Nimimerkki Krisanderi kertoo kontaktikokemuksestaan:

Sairastin lapsena kroonista sylkirauhastulehdusta. En ole varma olikos se uni vai mikä koska tapahtuma oli todella todellisen tuntuinen. Olin kärsinyt tosiaan jo pidemmän aikaa kivuliaasta sylkirauhastulehduksesta, ja sylkirauhasiini oli tullut ns. sylkikiviä. Lääkäri oli sitä mieltä, että ne pitää kirurgisesti poistaa.

Heräsin keskellä yötä siihen tunteeseen, että minun pitää mennä alakertaan (asuimme kaksikerroksisessa talossa). Menin alakerran vessaan ja huomasin jo ennenkuin aukaisin vessan oven, että sieltä oven alhaalta loistaa kirkas valo. Aukaisin oven ja näin pienen, n 120-130cm pitkän laihan olennon. Harmaa kylmä iho, ja todella isot kissamaiset mustat silmät. Olento sanoi telepaattisesti minulle, ettei minun tarvitse pelätä. Olento laittoi pitkät kätensä minun kipeille kohdille, joissa sylkirauhaset sijaitsevat ja alkoi henkiparantamaan minua. Jännää oli se, etten pelannyt ollenkaan kyseistä tilannetta, vaan olin todella rauhallinen kokoajan. Seuraava muistikuva onkin sitten se, että heräsin aamulla, ja kipu oli täysin kadonnut.

Seuraava lääkärireissu, jossa piti käydä tutkituttamassa sylkirauhaseni niin lääkärin ja minun hämmästykseksi ne olivat parantuneet täysin. En uskaltanut/kehdannut kertoa kokemuksestani mitään. Lääkäri oli täysin ällikällä lyöty. Tuon kokemuksen jälkeen aloin tutkimaan ja lukemaan paljon mm- ufo-kirjallisuutta.

Kokemuksen aikana Krisanderi kertoo olleensa 9-11 vuotias.

Elina taas kertoo oudoista ufounistaan:

Minulla on ufo-kokemuksia unissa. Kaikki alkoi kesällä 2003. Nukuin silloin kaverin mökillä sohvalla Salossa. Unessa oli 4 tai 5 olentoa, ja olin jonkinlaisessa huoneessa missä oli paljon valoa. Yksi koski minua ja minua valtasi suunnaton onnellisuuden tunne. En muista tarkkaan mitä he sanoivat, eivätkä he sanoneet, vaan tiesin mitä ne sanoivat. Uni oli kuitenkin niin uskomattoman upea, positiivinen ja enkä olisi halunnut herätä sieltä ja olinkin hyvin vihainen herätessäni siitä, että olin taas täällä. Pari kuukautta tapahtuman jälkeen kaveripiirini vaihtui ja oli paljon muutoksia elämässä.

Olen alkanut maalaamaan ufo-tauluja ja maalasin tapahtumastakin taulun.

Elinan tekemää alientaidetta

Asia on jäänyt minulle pitkälle tauolle käsiteltäväksi, enkä ole puhunut siitä juuri lainkaan, koska ihmisiä jotka kertovat ufoista nauretaan (vaikka suurin osa ihmisistä uskoo johonkin tarinaan). Työkaveri sanoi leikkisästi, että Elina sanasta muodostuu Alien.

En tiedä miksi näin sellaista unta, liittyiko se tietyn kasvun vaiheeseen, jolloin haluaisi olla hyväksytty?  Näen nykyään aina välillä unia valopalloista taivaalla ja avaruusolennoista. Unissa on olemassa sekä pahoja että hyviä avaruusolentoja, välillä tuntuu, että he kamppailevat tästä maaplaneetasta.

Olin vähällä hakea apua suggestoterapiasta unieni kanssa, tai voisin palata sinne päivää jolloin näin ensimmäisen Ufo-kontaktin unessa, mitä silloin yöllä oikein tapahtui, en tiedä? Kunnes viimekesänä löysin yhdenlain ja aloin itse opiskelemaan maailmankaikkeuden ykseyttä, avaruutta, multiuniversumia, ja energioita. Sielussani on tällähetkellä niin kirkas rakkauden valo kaikkeen, jota kukaan ei pysty sammuttamaan.

Jaa sosiaalisissa medioissa:

Paranormaalit kokemukset – Maaliskuu 2012

Tässä paranormaalien kokemusten maaliskuisessa julkaisussa kerromme kahdesta ufohavainnosta ja anonyymin henkilön kertomista kummittelukokemuksista.

Kokija: Rape
Kokemuksen tyyppi: UFO
Paikka ja aika: Oulu 10km etelään, Kevät-talvi 1987-1988 kello 03 aikoihin.

Tapahtuman kuvaus:

Tarkoituksena oli lähteä kovan pakkasen takia poikkeuksellisesti töihin aamuyöstä kello kolmen aikoihin polkupyörällä. Otettuani pyörän mökin seunustalta, huomasin hitaasti liikkuvan valopisteen idän suunnalla kulkusuunta pohjoiseen ja aika matalalla. Kiinnitin huomiota siihen, ettei kuulunut tavanomaista lentokoneen hiljaista moottorin ääntä jota pitää kello neljän aikoihin samoilla lentolukemilla lentävä lentokone.

Siinä sitten jäin tuijottamaan hiljaista kulkijaa, joka alkoi kääntymään minua kohti. Valopisteen edetessä huomasin sen suurenevan ja alkavan kaartaa. Siinä vaiheessa tajusin sen tulevan maan ilmakehään.

Valopiste suureni edelleen ja kirkkaus voimistui lopulta sykkivän säteileväksi. Jouduin jo katsomaan aika ylös säteilevää kappaletta, joka näytti olevan lähes pysähdyksissä. Seuraavaksi valopiste räjähti voimakkaasti sigoten kappaleet spiraalin muotoiseksi kiivaasti pyöriväksi ryhmäksi. Spiraalin pyöriminen hidastui ja kappaleet alkoivat tulla valkohehkuisina juovina kohti maata. Lähempänä maata juovat muuttuivat tumman punaiseksi. Idän suunnan metsähorisontin taakse vajosivat raskaimmat kappaleet. Räjähdysääntä ei kuulunut ja koko tapahtumaan meni noin 20min.

Sydämmen läpätyksen tasaannuttua en ehtinyt ajaamaan pyörällä kuin hetken, kun kuulin vaimeaa lentokoneen ääntä. Katsoessani taivaalle Oulunsalosta tullut taistelukone kierteli korkealla räjähdyspaikan kohdalla. Mielestäni päivä oli tiistai ja torstain Kaleva lehdessä kerrottiin Madekoskelaisen naisen nähneen kotinsa ikkunasta ufon moniväriset valot, sekä pienet pyöreät ikkunat.

Tarkoitus oli sunnuntaina etsiä pudonneita kappaleita, koska oli hyvä hiihtää kestohangilla pitkiäkin matkoja. Sunnuntaiksi tulikin pohjaton nuoskakeli ja homma kuivui siihen.

Kokija: Ripe
Kokemuksen tyyppi: UFO tai muu outo ilmiö
Paikka ja aika: Kokkola, Syksyllä 2010

Tapahtuman kuvaus:

Olen lapsesta saakka tarkkaillut taivasta ja muistan siltä ajalta kun istuin joskus 6-8 vuotiaana (1969 – 1971) talvisena pakkasiltana pihalla kiikussa ja katsellen tähtikirkasta taivasta ja jotenkin tietäen syvällä sisimmässäni että ”tuolla on jotain”. En osaa  kuvata tunnetta sen tarkemmin. Olen sen jälkeen aina ollut varma ja ajatellut että on olemassa jotain ”tuolla”. Sikäli kun muistan olen koko elämäni ajan tähyillyt pimeälle tähtitaivaalle uteliaisuuttani tai siinä toivossa, että näkisin ”jotain”. Olen pitkin elämääni lukenut paljon alan kirjallisuutta ja julkaisuja, kuten esim. Carl Sagania, Eric Von Dänikeniä yms… Mutta olen kuitenkin lukenut niitä terveellä kriittisyydellä ja aina punninnut teksteissä esitettyjä väitteitä omalla järjellä ”että voiko tämä olla totta” ja hakenut niistä jutuista omien lukemien asioiden tuoman tiedon perusteella mahdollisia aukkoja tai suorastaan virheitä. No, tämä taustoista.

Tapahtuma joka minulle sattui on seuraavanlainen:
Ajan ammatikseni kemikaalirekkaa, ja tuossa syksyllä 2010 noin klo. 23 – 01 ollessani purkamassa täällä Kokkolassa OMG tehtaalla, Uudestakaupungista hakemaani raskassoodakuormaa. Siinä purkaessani kärryä seisoin kärryn vieressä odottamassa, että pitää avata venttiili numero 2 (niitä on 4). Vilkaisin itä- koilliseen taivaalle kuten minulla on ollut tapana aina kun tähdet näkyvät. Oli tähtikirkasyö ja pakkasta muutama aste. Muistaakseni silloin näkyi itätaivaalla kirkas tähti (tai pikemminkin planeetta). Kutsutaankohan sitä Pohjantähdeksi vai miksi? Oletettu pohjantähti sijaitsi siihen aikaan itätaivaalle katsottuna  noin 10 astetta horisontin yläpuolella (tämä on maallikon arvio ). Siitä vasemmalle yläviistoon noin 30 astetta huomasin kaksi kirkasta ”tähteä” jotka olivat toisistaan noin 4 – 5 cm silmämääräisesti katsottuna vaakatasossa, eli aika vierekkäin. Muistan, että ajattelin ”onpa kirkkaat tähdet”.

Ne olivat kirkkaammat kuin se pohjantähti ja hieman isommat ja ne pysyivät paikallaan. No, sitten tuli aika avat venttiili numero 2 ja siitä kun näin tähdet ensimmäisen kerran ja siihen kun avasin venttili numero 2:sen aikaa kului noin 15 – 20 sekuntia. Katsoin sen jälkeen uudestaan taivaalle samaan kohtaan missä näin ne kaksi ”tähteä”. Nyt ne olivat himmenneet juuri ja juuri paljaalla silmällä haivaittaviksi. Aloin heti katsoa niiden ympärille, että menikö niiden eteen jotain pilviharsoa tai pilveä. En usko, että näin on koska se pohjantähti ja kaikki muut tähdet näkyivät selvästi ja missään taivaalla ei näkynyt pilviä. Hetken päästä niitä ei voinut nähdä enään ollenkaan. Siinä purkaessani kärryä joka kesti vielä 40 minuuttia havainnon jälkeen katsoin vähänväliä taivaalle jospa ne ilmestyisivät uudestaan tai että mahdolliset pilvet oilisivat häipyneet, mutta ei. Kaikki tähdet jotka näkyivät havainnon hetkellä, näkyivät yhtä hyvin nytkin ja taivas oli aivan kirkas. Ne vain yksinkertaisesti himmenivät pois lyhyen ajan sisällä ja koko tämän ajan ne pysyivät paikoillaan. Seuraavan päivänä Googlasin samankaltaisia tapahtumia ja ylltätyksekseni löysin yhden linkin useammalta vuodelta taaksepäin yhdeltä mieheltä, joka oli nähnyt samanlaisen ilmiön ja vielä KOKKOLASTA!!!. Mutta hän oli nähnyt vain yhden ”tähden”.

Kokija: Anonyymi
Kokemuksen tyyppi: Kummittelutapaus
Paikka ja aika: Kotona, 2010

Tapahtuman kuvaus:

Olin 11 -vuotias, kun tämä tapahtui.
Olin yksin kotona, sillä vanhempani olivat lähteneet töihin ja molemmat siskoni kouluun. Päätin etsiä yhdet kauan etsimäni verkkarit, kun koulun alkuun oli vielä noin tunti. Kaivelin yhtä kaappia vanhempieni huoneessa. Huoneesta näkee vessaan, joka on huonetta vastapäätä. Samalla kun kaivelin kaappia polvillani lattialla, vilkaisin huoneen ovesta ulos vessaan. Siellä, aivan WC -pöntön edessä oli jokin musta hahmo. Se seisoi suoraan pöntön edessä ja otti askeleen kohti sitä. En tarkemmin katsonut hahmoa, mutta muistan että se oli aivan kokonaan musta, iho oli musta, hiukset ja vaatteet olivat mustat. Käänsin katseeni peloissani muualle, ja kun katsoin uudelleen vessaan, hahmo ei enää ollut siellä. Juoksin äkkiä vessan ohi omaan huoneeseeni ja käperryin pikkusiskon leopardipehmolelun kanssa peiton alle. Itkin ja tärisin, kunnes uskaltauduin kävelemään olohuoneeseen katsomaan telkkaria. Päivän mittaan, kun pääsin kouluun, asia unohtui. Mutta tapaus tulee mieleeni aina, kun olen yksin kotona.

Toinen tapaus tapahtui, kun olin – ylläri- yksin kotona. Olohuoneen ovi oli hieman raollaan, kun katsoin telkkaria. Jos joku kävelee vessan kohdalla, olohuoneen oveen heijastuu varjo. Sitä on vaikea selittää, mutta silti. Ja tietenkin oveen heijastui varjo. Katsoin sitä pitkään, ja vaikka katselin muualle, se ei kadonnut. Varjo ei myöskään liikkunut. Lopulta varjo hävisi. Kävelin heti vessan eteen ja katsoin ilmestyikö minun varjoni myös olohuoneen oveen. Kyllä ilmestyi, seisoin samassa kohdassa missä tuo heppu oli juuri seisonut. Ehkä tämäkin oli vain mielikuvitusta.

Mummolamme vintillä kävelee haamuja. Talo on ikivanha ja siellä on kuollut monia ihmisiä. Nukuimme huoneessa vintin alla siskojeni kanssa ja vintillä kuului selviä kävelyaskelia, me kaikki kuulimme ne. Ja vintillä ei ollut ketään! Kun vintille menee, vintin ovi paukahtaa äänekkäästi kiinni, emmekä olleet kuulleet, että kukaan olisi mennyt sinne. Talossa ei ollut mummomme lisäksi ketään muita, ja mummokin oli vetänyt unipillereitä ja kuorsasi äänekkäästi seinän toisella puolella.

Mummolassa on myös tapahtunut paljon outoja asioita. Olohuoneen ovi aukenee ja menee kiinni itsestään yöllä ja askeleet kävelevät eteisessä. Vintillä alkaa yöllä kuulua askeleita, jotka sitten loppuvat kuin seinään. Kerran hengasimme vintillä, vuosi sitten kesällä, siskoni kanssa. Piirtelimme vihkoihin, kun vintin ovi paukahti ja portaista alkoi kuulua askelia. Ajattelimme, että jaa no nyt se meidän pikkusisko tulee tänne vintille, mutta yllätys, kukaan ei tullutkaan. Kurkkasimme portaisiin, eikä siellä ketään ollut. Olimme ihan kysymysmerkkeinä. Seuraavana päivänä olimme jälleen vintillä ja makoilimme patjoilla piirrellen taas vihkoihin. Rappusista alkoi tulla aivan kauhea löyhkä! Se levisi vintille ja siskoni kanssa ihmettelimme hajua. Se tuli selvästi rapusta. Se haisi mädälle, ummehtuneelle, pilaantuneelle maidolle ja homeisille kananmunille. Yököttelimme molemmat niskavillat pystyssä. Tilanne oli todella pelottava, ja olin kauhuissani. Ajattelimme, että kyseessä on jonkun talossa kuolleen haamu. Menimme ulos haukkaamaan happea ja tapaus oli saanut molempien niskavillat pystyyn. Sen jälkeen emme ole enää vintillä nukkuneet, mutta päätimme käydä siellä viime kesänä. Molemmille tuli levoton tunne, kun astuimme ullakolle. Kylmä tuuli puhalsi vaatteiden alle ja minulle tuli tunne, ettei pitäisi olla täällä. Päätimme vielä käydä vintillä. Mummomme oli kertonut, että siellä oli yhdeltä yövieraalta alettu yöllä kiskoa peittoa pois päältä, vaikka vieras oli ollut yksin vintillä. Ikkuna oli aivan likainen ja aurinko paistoi huoneeseen. Silti meillä oli kauhea kylmä. Ikkunanpieliä koristivat hämähäkinseitit ja ikkunalaudoilla oli kuolleita ampiaisia. Seinillä roikkui setämme metsästysaseita; kivääreitä ja haulikkoja. Minusta tuntui vieläkin, ettei pitäisi olla täällä ja minulle tuli kauhea kylmä, kuten siskollenikin. Pakenimme äkkiä alakertaan, emmekä ole tähänkään mennessä enää palanneet vintille. Mutta olen varma, että vintillä asuu kuolleiden ihmisten henkiä.

 

Onko sinulle tapahtunut jotain outoa? Voit kertoa omista kokemuksistasi tällä lomakkeella. Mielenkiintoisimmat kokemukset julkaisemme blogissamme nimimerkillä tai täysin anonyymisti.

Jaa sosiaalisissa medioissa:

Paranormaalit kokemukset – Helmikuu 2012

Tässä paranormaalien kokemusten helmikuisessa julkaisussa kerromme kolmesta kummittelukokemuksesta. Outoja on koettu mm. Haukiputaalla ja Kalle-kummitus häiritsee asumista Kotkassa.

Kokija: Nnou
Kokemuksen tyyppi: Kummittelutapaus
Paikka ja aika: Kotona Haukiputtaalla, Talvi 2011

Tapahtuman kuvaus:

Olimme kaverini kanssa kahdestaan meillä. Kello oli puolen yön paikkeilla, ja istuimme sohvalla olohuoneessa katselemassa televisiota. Siinä sitten hetken hiljaa istuimme ja tuijotimme telvisiota, kunnes kaveri yhtäkkiä säikähti ja hypähti minua päin. Kysin että mitä hän säikähti, ja kaveri sanoi, että ihan niinkuin tuolta nurkalta olisi joku tullut tähän (olohuone sijaitsee pitkän eteiskäytävän nurkassa). Emme miettineet asiaa sen enempään, vaan jatkoimme television katselua. Vähän ajan päästä tunsin niinkuin joku olisi hivellyt hiuksiani yläpuolelta. Sitä ei kovin kauan kestänyt. Kokemus ei tuntunut pelottavalta,oikeastaan turvalliselta. Kosketuskin oli niin hellä.

En tiedä, kuvittelinko kaiken, vai olisiko kenties ollut edesmennyt pappani. Hän kun niin paljon piti minusta kun eli. Hänen kuolemastaan on kylläkin jo 11 vuotta, mutta ei olisi ensimmäinen kerta, jos hän yrittäisi kertoa, että hän on lähellä…

Kokija: Anonyymi
Kokemuksen tyyppi: Kummittelutapaus
Paikka ja aika: Kustavi, 13.7.2010

Tapahtuman kuvaus:

Olimme kaverin kanssa päättäneet, että lähdemme hänen mammansa luo viettämään tyttöjen iltaa kahdestaan, kun ”Jennin”(nimi muutettu) mummo ei ollut kotona vaan lähti pariksi päiväksi sairaalaan katsomaan aviomiestään.

Lähdimme  sitten illalla ulos kaverini koiran kanssa, kunnes molemmille tuli sellainen olo, että joku tarkkailee jossain. Hätääntyneenä juoksimme takaisin sisälle ja suljimme ovet ja ikkunat. Sitten menimme olohuoneeseen istumaan ja puhelemaan omiamme, kunnes saunalta kuului naksahdus, kuin joku olisi laittanut saunan päälle. Menimme Jennin kanssa katsomaan ja sauna oli kuin olikin päällä, vaikkei meistä kumpikaan sitä ollut laittanut päälle. Kun tulimme takaisin, olohuoneen telkkari oli auki ja urheilukanavalla, johon sitä emme todellakaan olleet jättäneet. Sammutimme telkkarin ja päätimme mennä nukkumaan, jotta tapahtuma menisi yli.

Seuraavana aamuna kerroin kaverilleni nähneeni outoa unta hänestä ja jostakusta vanhasta miehestä, joka poltti vanhoja valokuvia. Jenni sanoi nähneensä saman unen, mutta siinä unessa mies oli hänen ukkinsa. Kävelimme keittiöön hakemaan aamupalaa, ja katselimme lattialla loikoilevia rikkinäisiä lautasia. Siivosimme sirut pois ja veimme roskikseen. Kuitenkin olohuoneeseen mentyäni lattialla oli palaneita valokuvia siellä sun täällä ja minua alkoi pelottaa. Yhdessä kuvassa näkyi mies, jonka olin nähnyt unessani. Jenni sanoi sen olevan hänen ukkinsa, hän myös kertoi, että ukki tykkäsi usein katsoa urheilua ja mennä sen jälkeen saunaan. Minua alkoi puistattamaan ajats siitä että talossa kummittelee.  Kun Jennin mamma tuli takaisin, hän kertoi että ukki oli kuollut edellisenä päivänä, joskus kello 16 aikaan, kun talossa oli alkanut tapahtua. En ikinä tule unohtamaan sitä mitä silloin tapahtui ja tapaus minua karmii yhä.

Kokija: Anonyymi
Kokemuksen tyyppi: Kummittelutapaus
Paikka ja aika: Kotona Kotkassa, 1987-2011

Tapahtuman kuvaus:

Vuonna 1957 rakennetussa ja omistukseeni 1987 siirtyneessä omakotitalossa kummittelee ”Kalle-kummitus”. Kallen temperamentista ovat saaneet kokea itseni lisäksi tietysti tyttäreni ja sukulaisista äitini, veljeni ja siskoni perhe. Ulkopuolisia ovaat olleet putkifirman työntekijä, lasteni isä ja ystävättäreni.

Aluksi Kalle saapui 01:20 ulko ovesta ja käveli yläkerran rappusia tasanteelle asti ja herätti tytöt (3 ja 4 vuotiaat). Kun kysyin miksi molemmat itkivät oli joko jalkaa nipistetty tai pahoja unia. Tyttöjen nukkuessa  makuuhuoneessani tai alakerrassa ei kyseistä tapahtunut. Samoin kokivat veljeni ja siskoni yläkerrassa nukkuessaan. Siskoni tunsi jotakin päällään, eikä pystynyt liikkumaan eikä huutamaan apua. Veljeni ei saanut nukutuksi kolinan ja askelten vuoksi. Heillä oli tunne, että tilassa on joku. Siirryimme alakertaan nukkumaan.

Putkimies sanoi, että taloni on siitä kumma, ettei mikään sähkölaite esim. pumppu toimi täällä, vaikka on juuri liikkeessä toiminut. Temppuilevat aina vain täällä. Lasten isä ei tule taloon, koska aina kuuluu kummaa meteliä yläkerrasta. Kalle on jopa polttanut sohvaan ja pirttipöytään pyöreän palojäljen. Äitini oli sitä todistamassa. Harmaan ihmisen muotoisen savu hahmon on nähnyt useampi samaan aikaan. Miehistä Kalle ei pidä.

Huoneen lämpötila on noin 22 astetta ja kun Kalle ilmestyy menee kananlihalle. Mikäli puhumme ystävättäreni kanssa asiasta alkaa tavaroita putoilemaan kylmyyden lisäksi. Kylmyys häviää, kun laitan kynttilöitä jokahuoneeseen. Minulle on ehdoitettu talon siunausta, mikä on oikea uskonto, ettei mene pahemmaksi? Olen miettinyt talon myymistä sekä manaamista.

Valkotakkiset hakisivat, jos tästä muille puhuisi. Nyt asun koirieni kanssa yksin ja Kalle on tyytyväinen. Taloni on rauhoittunut mukavasti ja saamme asua alakerrassa rauhassa. Mikäli meno yltyy liian kovaksi, menemme tyttäreni kaupunkiasuntoon yöksi. Siirrynkin taas kynttilöitä sytyttämään.

 

Onko sinulle tapahtunut jotain outoa? Voit kertoa omista kokemuksistasi tällä lomakkeella. Mielenkiintoisimmat kokemukset julkaisemme blogissamme nimimerkillä tai täysin anonyymisti.

Jaa sosiaalisissa medioissa:

Paranormaalit kokemukset – Marraskuu 2011

Tässä paranormaalien kokemusten marraskuisessa julkaisussa kerromme yhdestä ufokokemuksesta sekä aaveesta joka nähtiin Vihdissä.

Kokija: Rocket
Kokemuksen tyyppi: Ufokokemus
Paikka ja aika: Kuopio, 21.8.2009 klo 23:00

Tapahtuman kuvaus:

Olen ihan pienestä asti nähnyt taivaalla todella hämmästyttäviä valoilmiöitä, jotka ovat liikkuneet tavalla jota on vaikea selittää järjellä. Ensimmäinen kokemukseni oli kun olin 8 vuotias. Nyt tuollaisia valoilmiöitä olen nähnyt tähän ikään mennessä jo 17 kertaa + 3 kertaa valoilmiöitä selkeän esineen yhteydessä.

Kuitenkin hurjin sattui 2009 Elokuun loppupuolella. Vietin rauhallista koti-iltaa avopuolisoni kanssa kun sitten ehdotin hänelle, että kävisimme ajelulla kun on noin komea tähtitaivas ja kuu näkyi hyvin (olen ollut amatööritähtiharrastaja noin 10 vuoden ajan). Ensin hän ei lämmennyt ajatukselleni kun alkoi kuitenkin olla jo aika myöhä. Sitkeästi vaan jankkasin, että lähetään vain, haluan käydä ajamassa tuon hienon Saaristokaupungin lenkin.

Lopulta hän suostui ja lähdimme matkaan. Olimme Saaristokadun tien päässä noin klo 23. Huomasin hyvin pian taivaalla, oikealla puolella vesistön yllä, ison valkean valon. Tiesin heti, ettei se ollut tähti, planeetta tai linkkitornin valo jne. Sanoin avopuolisolleni, että ”kato tuota, nyt sä sen näet” ja hiljensin vauhdin autosta melkein pois, jolloin sitä saattoi tarkkailla hyvin.

Pian valo sitten lähtikin liikkumaan hitaasti. Se laajeni silmissä, teki jotain valojuttujaan, näytti muuttavan muotoaan jne. Jännitys alkoi kasvamaan ja halusin kiirehtiä vähän matkan päässä olevalle pysähdyspaikalle samalla seuratessame valoa.

Ehdin juuri levähdyspaikalle ja pysäyttää auton, kun se tuli sieltä puiden takaa järveltä sitten esiin ja olimme aivan ihmeissämme. Pelon sekaisin tuntein katselimme, kun tämä vaalean metallin hohtoinen suuri kiinteä ALUS TULI AIVAN ETEEMME siihen yläpuolelle ja niin hitaasti, että sitä ehti tarkkailla aivan rauhassa.

Se oli vaalea, kulmikas, noin viisi metriä korkea ja vähintään linja-auton pituinen selkeä alus kaikkine valoineen! Sen keskellä vaelsi taukoamatta eri väreissä taittuva valo koko matkalta. Keulassa välkkyi kirkas valo, ylä- ja alaosassa näkyi valoja, jotka myös vilkkuivat. Kiinnitimme huomiota myös korkeisiin ”mastoihin”, jotka olivat taivasta kohti ja erottuivat selvästi. Alus oli parhaimmillaan niin lähellä, että olisin osunut siihen kivellä!

Avopuolisoni pelkäsi kovasti ja hengitys kiihtyi. Alus näytti menevän ohitsemme, kunnes se oli kuskin, eli minun puolen kohdalla ja näytti koukkaavan hämmästyttävästi kääntyen meitä kohti. Silloin totaalinen pelko ja paniikki sai minusta vallan, vaikka olen vahva ihminen henkisestikin. Aloin hyperventiloimaan kiihdyksissäni, koska tunsin, että pyörryn silkasta pelosta. Jotenkin pysyin tajuissani ja kultani huusi minulle, että nyt lähdetään tai ne vie sinut. Kaahasimme kotiin…

Seuraavana päivänä tein ilmoituksen tapauksesta myös Suomen Ufo tutkijoille. Tapaus vaikutti avopuolisooni niin, että vaikka olin jo kertonut hänelle aiemmin omista muista kokemuksista, niin nyt hän ei epäile yhtään!

Kokija: Jullgubben
Kokemuksen tyyppi: Kummittelutapaus
Paikka ja aika: Vihdin leirikeskus, 20.12.2007

Tapahtuman kuvaus:

Vuonna 2007 olin partioleirillä Vihdin leirikeskuksessa. Meillä oli tilukset vuokrattuna pikkujouluja varten. Tuo oli ensimmäinen niistä muutamista sateisista ja lumettomista talvista, joita Etelä-Suomessa nähtiin ennen viime talven kovia pakkasia ja suurta lumimäärää.

Jossain siinä illalla lähdin pihan toiselle puolelle nukkumarakennuksesta hakemaan muistiota ja kynää, sillä mieleni teki kirjoitella runoja siinä illalla. Ilma oli kostea ja tuulinen ja sade ja kylmä viima aavemaisesti piiskasivat koko kehoa. Olin ajatuksissani nukkumarakennuksen ulko-ovella, kun satuin katsomaan postilaatikon suuntaan kallioiden liepeeseen kiven heiton päähän. Jämähdin paikalleni, en kauhusta vaan kummasta tunteesta. Näin postilaatikon kohdalla ryysyisen pitkäpartaisen ja pitkähiuksisen kulkurimiehen, harmaisiin ryysyihin pukeutuneena, joka väsynyt ilme kasvoillaan katsoi minua. En nähnyt hänen ilmettään kaukaa kunnolla, mutta jostain syystä mieleeni piirtyi tarkka ilme, kuin tuo mies olisi ollut aivan naamani edessä. Tajusin miehen kummitukseksi vasta sinä vaiheessa, kun huomasin ettei hän vastannut huuteluihini tai vilkutteluuni ja kauhistuksekseni huomasin, että mies oli osittain läpinäkyvä ja muutenkin aavemaisen oloinen.

Säikähdin tietenkin tilannetta ja otin jalat alleni ja juoksin rakennukseen, jossa ruokailu oli meneillään. Ovella vielä katsahdin postilaatikon suuntaan, mutta nyt siinä oli vain postilaatikko ja vanha kulkuri oli poissa. Sinä iltana kuittasin asian hermostuneella naurulla ja pistin mielikuvituksen piikkiin. Hieman myöhemmin kuitenkin ymmärsin kyseessä olleen oikea aave, eikä vain mielikuvituksen tuote.

Miksi mies minulle näyttäytyi ja mistä hän oli tulossa tai mihin menossa, sitä en tiedä. En myöskään ole kulkuriaaveesta Vihdissä sen koommin kuullut, ei lie vihtiläinen aave sitten.

 

Onko sinulle tapahtunut jotain outoa? Voit kertoa omista kokemuksistasi tällä lomakkeella. Mielenkiintoisimmat kokemukset julkaisemme blogissamme nimimerkillä tai täysin anonyymisti. 🙂

Jaa sosiaalisissa medioissa:

Kummittelua Tuukkalan Kalmistossa

Nimimerkki KriittinenKriitikko kertoo videollaan kokemuksistaan mm. Tuukkalan Kalmistossa. Hän koki kavereidensa kanssa painostavaa tunnelmaa, huomasi oudot jalanjäljet sekä näki myöhemmin mm. oudon tumman hahmon.

Kerron avoimesti omista kokemuksistani liittyen paranormaaleihin ilmiöihin. Ymmärrän täysin ettei tällaista helpolla sulata muut kuin ne ihmiset, jotka ovat vastaavaa kokeneet. Asiallisten youtubettajien kanssa keskustelen mielelläni näistä, hän kertoo YouTubessa.

Jaa sosiaalisissa medioissa:

Paranormaalit kokemukset – Syyskuu 2011

Tässä taas muutama mielenkiintoinen kokemus. Tällä kertaa kerromme kolmesta eri ufokokemuksesta, joista yksi tapahtui Iisalmella

Kokija: Simby
Kokemuksen tyyppi: Ufokokemus
Paikka ja aika: Karjaan ABC:n lähellä, 13.8.2010, yö noin klo 2

Tapahtuman kuvaus:

Katslimme kaverini kanssa tähdenlentoja, kun oli se päivä jolloin niitä näkyi sikana. Huomasin taivaalla viisi tähden näköistä pistettä, joita luulin ensin tähdenlennoiksi. Huomautin kaverilleni tästä ja hänkin näki ne. ”Tähdet” lensivät toistensa ympäri ajoittain hitaammin ja välillä nopeammin tehden outoja liikkeitä taivaalla. Katselimme niitä siihen asti kunnes ne katosivat pikkuhiljaa kaukaisuuteen. Muut tähdenlennot mitä näimme lensivät vain nopeasti välähtäen, jättäen vanan perässään (joka kyllä katosi nopeasti). Tämä tapahtui yöllä, ehkä joskus kahden aikaan. Pilviä ei taivaalla ollut, joten emme tiedä kuinka korkealla ne lensivät.

Kokija: Pete
Kokemuksen tyyppi: Ufokokemus
Paikka ja aika: Iisalmi, Kesä 2000

Tapahtuman kuvaus:

Olin käyttämässä koiraa ulkona. Oli yö ja päätin katsella taivaalle, josko siellä näkyisi tähdenlentoja/satelliitteja. Näinkin ”tähdenlennon” joka alkoi kuten tähdenlennot yleensä, pieni nopea valopiste joka menee suoraan, mutta yhtäkkiä kyseinen kohde tekikin massiivisen s-kirjaimen muotoisen lentoradan. Kohde lensi koko taivaankannen yli noin yhden sekunnin aikana. Eli sen nopeus oli jotain ”älytöntä”.

Jäin pohtimaan, että mikä ”luonnollinen” selitys tuohon kävisi, mutta en keksinyt mitään. Lentokoneet/satelliitit matelevat tuohon verrattuna ja tähdenlennot eivät kirjoittele s-kirjaimia taivaalle, joten tämä meni osastoon UFO.

Kokija: Anonyymi
Kokemuksen tyyppi: Ufokokemus
Paikka ja aika: Kainuu, talvi 2002 tai 2003

Tapahtuman kuvaus:

Oli kova pakkanen. Olin kävelemässä pihalla, kunnes näin vihreitä valojuovia tippuvan avaruudesta maahan. Yksi tippui suoraan omakotitalon seinään. Kävin katsomassa, mutta se ei jättänyt mitään jälkeä.

Samana iltana kun pääsin kotiin uutisissa sanottiin, että pohjanmaalla on tehty useita UFO-havaintoja ja hälytyskeskukseen tullut paljon soittoja. Uutisissa kerrottiin, että samanlaisia vihreitä juovia oli tippunut järven jäälle, jälkiä jättämättä.

Kiinostaisi tietää mitä nämä ovat olleet. Olen yrittänyt etsiä tietoa netistä sitä koskaan löytämättä.

PS: Uutisissa tämä tapahtuma oli pohjanmaalla mutta oma kokemukseni oli taas Kainuussa.

Onko sinulle tapahtunut jotain outoa? Voit kertoa omista kokemuksistasi tällä lomakkeella. Mielenkiintoisimmat kokemukset julkaisemme blogissamme nimimerkillä tai täysin anonyymisti. 🙂

Jaa sosiaalisissa medioissa:

Sivu 1. Yhteensä 9.123456Viimeinen »