paranormaaliblogi.net

Arkisto: ‘kokemukset’ kategorialle

Tässä paranormaalien kokemusten maaliskuisessa julkaisussa kerromme kahdesta ufohavainnosta ja anonyymin henkilön kertomista kummittelukokemuksista.

Kokija: Rape
Kokemuksen tyyppi: UFO
Paikka ja aika: Oulu 10km etelään, Kevät-talvi 1987-1988 kello 03 aikoihin.

Tapahtuman kuvaus:

Tarkoituksena oli lähteä kovan pakkasen takia poikkeuksellisesti töihin aamuyöstä kello kolmen aikoihin polkupyörällä. Otettuani pyörän mökin seunustalta, huomasin hitaasti liikkuvan valopisteen idän suunnalla kulkusuunta pohjoiseen ja aika matalalla. Kiinnitin huomiota siihen, ettei kuulunut tavanomaista lentokoneen hiljaista moottorin ääntä jota pitää kello neljän aikoihin samoilla lentolukemilla lentävä lentokone.

Siinä sitten jäin tuijottamaan hiljaista kulkijaa, joka alkoi kääntymään minua kohti. Valopisteen edetessä huomasin sen suurenevan ja alkavan kaartaa. Siinä vaiheessa tajusin sen tulevan maan ilmakehään.

Valopiste suureni edelleen ja kirkkaus voimistui lopulta sykkivän säteileväksi. Jouduin jo katsomaan aika ylös säteilevää kappaletta, joka näytti olevan lähes pysähdyksissä. Seuraavaksi valopiste räjähti voimakkaasti sigoten kappaleet spiraalin muotoiseksi kiivaasti pyöriväksi ryhmäksi. Spiraalin pyöriminen hidastui ja kappaleet alkoivat tulla valkohehkuisina juovina kohti maata. Lähempänä maata juovat muuttuivat tumman punaiseksi. Idän suunnan metsähorisontin taakse vajosivat raskaimmat kappaleet. Räjähdysääntä ei kuulunut ja koko tapahtumaan meni noin 20min.

Sydämmen läpätyksen tasaannuttua en ehtinyt ajaamaan pyörällä kuin hetken, kun kuulin vaimeaa lentokoneen ääntä. Katsoessani taivaalle Oulunsalosta tullut taistelukone kierteli korkealla räjähdyspaikan kohdalla. Mielestäni päivä oli tiistai ja torstain Kaleva lehdessä kerrottiin Madekoskelaisen naisen nähneen kotinsa ikkunasta ufon moniväriset valot, sekä pienet pyöreät ikkunat.

Tarkoitus oli sunnuntaina etsiä pudonneita kappaleita, koska oli hyvä hiihtää kestohangilla pitkiäkin matkoja. Sunnuntaiksi tulikin pohjaton nuoskakeli ja homma kuivui siihen.

Kokija: Ripe
Kokemuksen tyyppi: UFO tai muu outo ilmiö
Paikka ja aika: Kokkola, Syksyllä 2010

Tapahtuman kuvaus:

Olen lapsesta saakka tarkkaillut taivasta ja muistan siltä ajalta kun istuin joskus 6-8 vuotiaana (1969 – 1971) talvisena pakkasiltana pihalla kiikussa ja katsellen tähtikirkasta taivasta ja jotenkin tietäen syvällä sisimmässäni että “tuolla on jotain”. En osaa  kuvata tunnetta sen tarkemmin. Olen sen jälkeen aina ollut varma ja ajatellut että on olemassa jotain “tuolla”. Sikäli kun muistan olen koko elämäni ajan tähyillyt pimeälle tähtitaivaalle uteliaisuuttani tai siinä toivossa, että näkisin “jotain”. Olen pitkin elämääni lukenut paljon alan kirjallisuutta ja julkaisuja, kuten esim. Carl Sagania, Eric Von Dänikeniä yms… Mutta olen kuitenkin lukenut niitä terveellä kriittisyydellä ja aina punninnut teksteissä esitettyjä väitteitä omalla järjellä “että voiko tämä olla totta” ja hakenut niistä jutuista omien lukemien asioiden tuoman tiedon perusteella mahdollisia aukkoja tai suorastaan virheitä. No, tämä taustoista.

Tapahtuma joka minulle sattui on seuraavanlainen:
Ajan ammatikseni kemikaalirekkaa, ja tuossa syksyllä 2010 noin klo. 23 – 01 ollessani purkamassa täällä Kokkolassa OMG tehtaalla, Uudestakaupungista hakemaani raskassoodakuormaa. Siinä purkaessani kärryä seisoin kärryn vieressä odottamassa, että pitää avata venttiili numero 2 (niitä on 4). Vilkaisin itä- koilliseen taivaalle kuten minulla on ollut tapana aina kun tähdet näkyvät. Oli tähtikirkasyö ja pakkasta muutama aste. Muistaakseni silloin näkyi itätaivaalla kirkas tähti (tai pikemminkin planeetta). Kutsutaankohan sitä Pohjantähdeksi vai miksi? Oletettu pohjantähti sijaitsi siihen aikaan itätaivaalle katsottuna  noin 10 astetta horisontin yläpuolella (tämä on maallikon arvio ). Siitä vasemmalle yläviistoon noin 30 astetta huomasin kaksi kirkasta “tähteä” jotka olivat toisistaan noin 4 – 5 cm silmämääräisesti katsottuna vaakatasossa, eli aika vierekkäin. Muistan, että ajattelin “onpa kirkkaat tähdet”.

Ne olivat kirkkaammat kuin se pohjantähti ja hieman isommat ja ne pysyivät paikallaan. No, sitten tuli aika avat venttiili numero 2 ja siitä kun näin tähdet ensimmäisen kerran ja siihen kun avasin venttili numero 2:sen aikaa kului noin 15 – 20 sekuntia. Katsoin sen jälkeen uudestaan taivaalle samaan kohtaan missä näin ne kaksi “tähteä”. Nyt ne olivat himmenneet juuri ja juuri paljaalla silmällä haivaittaviksi. Aloin heti katsoa niiden ympärille, että menikö niiden eteen jotain pilviharsoa tai pilveä. En usko, että näin on koska se pohjantähti ja kaikki muut tähdet näkyivät selvästi ja missään taivaalla ei näkynyt pilviä. Hetken päästä niitä ei voinut nähdä enään ollenkaan. Siinä purkaessani kärryä joka kesti vielä 40 minuuttia havainnon jälkeen katsoin vähänväliä taivaalle jospa ne ilmestyisivät uudestaan tai että mahdolliset pilvet oilisivat häipyneet, mutta ei. Kaikki tähdet jotka näkyivät havainnon hetkellä, näkyivät yhtä hyvin nytkin ja taivas oli aivan kirkas. Ne vain yksinkertaisesti himmenivät pois lyhyen ajan sisällä ja koko tämän ajan ne pysyivät paikoillaan. Seuraavan päivänä Googlasin samankaltaisia tapahtumia ja ylltätyksekseni löysin yhden linkin useammalta vuodelta taaksepäin yhdeltä mieheltä, joka oli nähnyt samanlaisen ilmiön ja vielä KOKKOLASTA!!!. Mutta hän oli nähnyt vain yhden “tähden”.

Kokija: Anonyymi
Kokemuksen tyyppi: Kummittelutapaus
Paikka ja aika: Kotona, 2010

Tapahtuman kuvaus:

Olin 11 -vuotias, kun tämä tapahtui.
Olin yksin kotona, sillä vanhempani olivat lähteneet töihin ja molemmat siskoni kouluun. Päätin etsiä yhdet kauan etsimäni verkkarit, kun koulun alkuun oli vielä noin tunti. Kaivelin yhtä kaappia vanhempieni huoneessa. Huoneesta näkee vessaan, joka on huonetta vastapäätä. Samalla kun kaivelin kaappia polvillani lattialla, vilkaisin huoneen ovesta ulos vessaan. Siellä, aivan WC -pöntön edessä oli jokin musta hahmo. Se seisoi suoraan pöntön edessä ja otti askeleen kohti sitä. En tarkemmin katsonut hahmoa, mutta muistan että se oli aivan kokonaan musta, iho oli musta, hiukset ja vaatteet olivat mustat. Käänsin katseeni peloissani muualle, ja kun katsoin uudelleen vessaan, hahmo ei enää ollut siellä. Juoksin äkkiä vessan ohi omaan huoneeseeni ja käperryin pikkusiskon leopardipehmolelun kanssa peiton alle. Itkin ja tärisin, kunnes uskaltauduin kävelemään olohuoneeseen katsomaan telkkaria. Päivän mittaan, kun pääsin kouluun, asia unohtui. Mutta tapaus tulee mieleeni aina, kun olen yksin kotona.

Toinen tapaus tapahtui, kun olin – ylläri- yksin kotona. Olohuoneen ovi oli hieman raollaan, kun katsoin telkkaria. Jos joku kävelee vessan kohdalla, olohuoneen oveen heijastuu varjo. Sitä on vaikea selittää, mutta silti. Ja tietenkin oveen heijastui varjo. Katsoin sitä pitkään, ja vaikka katselin muualle, se ei kadonnut. Varjo ei myöskään liikkunut. Lopulta varjo hävisi. Kävelin heti vessan eteen ja katsoin ilmestyikö minun varjoni myös olohuoneen oveen. Kyllä ilmestyi, seisoin samassa kohdassa missä tuo heppu oli juuri seisonut. Ehkä tämäkin oli vain mielikuvitusta.

Mummolamme vintillä kävelee haamuja. Talo on ikivanha ja siellä on kuollut monia ihmisiä. Nukuimme huoneessa vintin alla siskojeni kanssa ja vintillä kuului selviä kävelyaskelia, me kaikki kuulimme ne. Ja vintillä ei ollut ketään! Kun vintille menee, vintin ovi paukahtaa äänekkäästi kiinni, emmekä olleet kuulleet, että kukaan olisi mennyt sinne. Talossa ei ollut mummomme lisäksi ketään muita, ja mummokin oli vetänyt unipillereitä ja kuorsasi äänekkäästi seinän toisella puolella.

Mummolassa on myös tapahtunut paljon outoja asioita. Olohuoneen ovi aukenee ja menee kiinni itsestään yöllä ja askeleet kävelevät eteisessä. Vintillä alkaa yöllä kuulua askeleita, jotka sitten loppuvat kuin seinään. Kerran hengasimme vintillä, vuosi sitten kesällä, siskoni kanssa. Piirtelimme vihkoihin, kun vintin ovi paukahti ja portaista alkoi kuulua askelia. Ajattelimme, että jaa no nyt se meidän pikkusisko tulee tänne vintille, mutta yllätys, kukaan ei tullutkaan. Kurkkasimme portaisiin, eikä siellä ketään ollut. Olimme ihan kysymysmerkkeinä. Seuraavana päivänä olimme jälleen vintillä ja makoilimme patjoilla piirrellen taas vihkoihin. Rappusista alkoi tulla aivan kauhea löyhkä! Se levisi vintille ja siskoni kanssa ihmettelimme hajua. Se tuli selvästi rapusta. Se haisi mädälle, ummehtuneelle, pilaantuneelle maidolle ja homeisille kananmunille. Yököttelimme molemmat niskavillat pystyssä. Tilanne oli todella pelottava, ja olin kauhuissani. Ajattelimme, että kyseessä on jonkun talossa kuolleen haamu. Menimme ulos haukkaamaan happea ja tapaus oli saanut molempien niskavillat pystyyn. Sen jälkeen emme ole enää vintillä nukkuneet, mutta päätimme käydä siellä viime kesänä. Molemmille tuli levoton tunne, kun astuimme ullakolle. Kylmä tuuli puhalsi vaatteiden alle ja minulle tuli tunne, ettei pitäisi olla täällä. Päätimme vielä käydä vintillä. Mummomme oli kertonut, että siellä oli yhdeltä yövieraalta alettu yöllä kiskoa peittoa pois päältä, vaikka vieras oli ollut yksin vintillä. Ikkuna oli aivan likainen ja aurinko paistoi huoneeseen. Silti meillä oli kauhea kylmä. Ikkunanpieliä koristivat hämähäkinseitit ja ikkunalaudoilla oli kuolleita ampiaisia. Seinillä roikkui setämme metsästysaseita; kivääreitä ja haulikkoja. Minusta tuntui vieläkin, ettei pitäisi olla täällä ja minulle tuli kauhea kylmä, kuten siskollenikin. Pakenimme äkkiä alakertaan, emmekä ole tähänkään mennessä enää palanneet vintille. Mutta olen varma, että vintillä asuu kuolleiden ihmisten henkiä.

Onko sinulle tapahtunut jotain outoa? Voit kertoa omista kokemuksistasi tällä lomakkeella. Mielenkiintoisimmat kokemukset julkaisemme blogissamme nimimerkillä tai täysin anonyymisti.

Tässä paranormaalien kokemusten helmikuisessa julkaisussa kerromme kolmesta kummittelukokemuksesta. Outoja on koettu mm. Haukiputaalla ja Kalle-kummitus häiritsee asumista Kotkassa.

Kokija: Nnou
Kokemuksen tyyppi: Kummittelutapaus
Paikka ja aika: Kotona Haukiputtaalla, Talvi 2011

Tapahtuman kuvaus:

Olimme kaverini kanssa kahdestaan meillä. Kello oli puolen yön paikkeilla, ja istuimme sohvalla olohuoneessa katselemassa televisiota. Siinä sitten hetken hiljaa istuimme ja tuijotimme telvisiota, kunnes kaveri yhtäkkiä säikähti ja hypähti minua päin. Kysin että mitä hän säikähti, ja kaveri sanoi, että ihan niinkuin tuolta nurkalta olisi joku tullut tähän (olohuone sijaitsee pitkän eteiskäytävän nurkassa). Emme miettineet asiaa sen enempään, vaan jatkoimme television katselua. Vähän ajan päästä tunsin niinkuin joku olisi hivellyt hiuksiani yläpuolelta. Sitä ei kovin kauan kestänyt. Kokemus ei tuntunut pelottavalta,oikeastaan turvalliselta. Kosketuskin oli niin hellä.

En tiedä, kuvittelinko kaiken, vai olisiko kenties ollut edesmennyt pappani. Hän kun niin paljon piti minusta kun eli. Hänen kuolemastaan on kylläkin jo 11 vuotta, mutta ei olisi ensimmäinen kerta, jos hän yrittäisi kertoa, että hän on lähellä…

Kokija: Anonyymi
Kokemuksen tyyppi: Kummittelutapaus
Paikka ja aika: Kustavi, 13.7.2010

Tapahtuman kuvaus:

Olimme kaverin kanssa päättäneet, että lähdemme hänen mammansa luo viettämään tyttöjen iltaa kahdestaan, kun ”Jennin”(nimi muutettu) mummo ei ollut kotona vaan lähti pariksi päiväksi sairaalaan katsomaan aviomiestään.

Lähdimme  sitten illalla ulos kaverini koiran kanssa, kunnes molemmille tuli sellainen olo, että joku tarkkailee jossain. Hätääntyneenä juoksimme takaisin sisälle ja suljimme ovet ja ikkunat. Sitten menimme olohuoneeseen istumaan ja puhelemaan omiamme, kunnes saunalta kuului naksahdus, kuin joku olisi laittanut saunan päälle. Menimme Jennin kanssa katsomaan ja sauna oli kuin olikin päällä, vaikkei meistä kumpikaan sitä ollut laittanut päälle. Kun tulimme takaisin, olohuoneen telkkari oli auki ja urheilukanavalla, johon sitä emme todellakaan olleet jättäneet. Sammutimme telkkarin ja päätimme mennä nukkumaan, jotta tapahtuma menisi yli.

Seuraavana aamuna kerroin kaverilleni nähneeni outoa unta hänestä ja jostakusta vanhasta miehestä, joka poltti vanhoja valokuvia. Jenni sanoi nähneensä saman unen, mutta siinä unessa mies oli hänen ukkinsa. Kävelimme keittiöön hakemaan aamupalaa, ja katselimme lattialla loikoilevia rikkinäisiä lautasia. Siivosimme sirut pois ja veimme roskikseen. Kuitenkin olohuoneeseen mentyäni lattialla oli palaneita valokuvia siellä sun täällä ja minua alkoi pelottaa. Yhdessä kuvassa näkyi mies, jonka olin nähnyt unessani. Jenni sanoi sen olevan hänen ukkinsa, hän myös kertoi, että ukki tykkäsi usein katsoa urheilua ja mennä sen jälkeen saunaan. Minua alkoi puistattamaan ajats siitä että talossa kummittelee.  Kun Jennin mamma tuli takaisin, hän kertoi että ukki oli kuollut edellisenä päivänä, joskus kello 16 aikaan, kun talossa oli alkanut tapahtua. En ikinä tule unohtamaan sitä mitä silloin tapahtui ja tapaus minua karmii yhä.

Kokija: Anonyymi
Kokemuksen tyyppi: Kummittelutapaus
Paikka ja aika: Kotona Kotkassa, 1987-2011

Tapahtuman kuvaus:

Vuonna 1957 rakennetussa ja omistukseeni 1987 siirtyneessä omakotitalossa kummittelee “Kalle-kummitus”. Kallen temperamentista ovat saaneet kokea itseni lisäksi tietysti tyttäreni ja sukulaisista äitini, veljeni ja siskoni perhe. Ulkopuolisia ovaat olleet putkifirman työntekijä, lasteni isä ja ystävättäreni.

Aluksi Kalle saapui 01:20 ulko ovesta ja käveli yläkerran rappusia tasanteelle asti ja herätti tytöt (3 ja 4 vuotiaat). Kun kysyin miksi molemmat itkivät oli joko jalkaa nipistetty tai pahoja unia. Tyttöjen nukkuessa  makuuhuoneessani tai alakerrassa ei kyseistä tapahtunut. Samoin kokivat veljeni ja siskoni yläkerrassa nukkuessaan. Siskoni tunsi jotakin päällään, eikä pystynyt liikkumaan eikä huutamaan apua. Veljeni ei saanut nukutuksi kolinan ja askelten vuoksi. Heillä oli tunne, että tilassa on joku. Siirryimme alakertaan nukkumaan.

Putkimies sanoi, että taloni on siitä kumma, ettei mikään sähkölaite esim. pumppu toimi täällä, vaikka on juuri liikkeessä toiminut. Temppuilevat aina vain täällä. Lasten isä ei tule taloon, koska aina kuuluu kummaa meteliä yläkerrasta. Kalle on jopa polttanut sohvaan ja pirttipöytään pyöreän palojäljen. Äitini oli sitä todistamassa. Harmaan ihmisen muotoisen savu hahmon on nähnyt useampi samaan aikaan. Miehistä Kalle ei pidä.

Huoneen lämpötila on noin 22 astetta ja kun Kalle ilmestyy menee kananlihalle. Mikäli puhumme ystävättäreni kanssa asiasta alkaa tavaroita putoilemaan kylmyyden lisäksi. Kylmyys häviää, kun laitan kynttilöitä jokahuoneeseen. Minulle on ehdoitettu talon siunausta, mikä on oikea uskonto, ettei mene pahemmaksi? Olen miettinyt talon myymistä sekä manaamista.

Valkotakkiset hakisivat, jos tästä muille puhuisi. Nyt asun koirieni kanssa yksin ja Kalle on tyytyväinen. Taloni on rauhoittunut mukavasti ja saamme asua alakerrassa rauhassa. Mikäli meno yltyy liian kovaksi, menemme tyttäreni kaupunkiasuntoon yöksi. Siirrynkin taas kynttilöitä sytyttämään.

Onko sinulle tapahtunut jotain outoa? Voit kertoa omista kokemuksistasi tällä lomakkeella. Mielenkiintoisimmat kokemukset julkaisemme blogissamme nimimerkillä tai täysin anonyymisti.

Tässä paranormaalien kokemusten marraskuisessa julkaisussa kerromme yhdestä ufokokemuksesta sekä aaveesta joka nähtiin Vihdissä.

Kokija: Rocket
Kokemuksen tyyppi: Ufokokemus
Paikka ja aika: Kuopio, 21.8.2009 klo 23:00

Tapahtuman kuvaus:

Olen ihan pienestä asti nähnyt taivaalla todella hämmästyttäviä valoilmiöitä, jotka ovat liikkuneet tavalla jota on vaikea selittää järjellä. Ensimmäinen kokemukseni oli kun olin 8 vuotias. Nyt tuollaisia valoilmiöitä olen nähnyt tähän ikään mennessä jo 17 kertaa + 3 kertaa valoilmiöitä selkeän esineen yhteydessä.

Kuitenkin hurjin sattui 2009 Elokuun loppupuolella. Vietin rauhallista koti-iltaa avopuolisoni kanssa kun sitten ehdotin hänelle, että kävisimme ajelulla kun on noin komea tähtitaivas ja kuu näkyi hyvin (olen ollut amatööritähtiharrastaja noin 10 vuoden ajan). Ensin hän ei lämmennyt ajatukselleni kun alkoi kuitenkin olla jo aika myöhä. Sitkeästi vaan jankkasin, että lähetään vain, haluan käydä ajamassa tuon hienon Saaristokaupungin lenkin.

Lopulta hän suostui ja lähdimme matkaan. Olimme Saaristokadun tien päässä noin klo 23. Huomasin hyvin pian taivaalla, oikealla puolella vesistön yllä, ison valkean valon. Tiesin heti, ettei se ollut tähti, planeetta tai linkkitornin valo jne. Sanoin avopuolisolleni, että “kato tuota, nyt sä sen näet” ja hiljensin vauhdin autosta melkein pois, jolloin sitä saattoi tarkkailla hyvin.

Pian valo sitten lähtikin liikkumaan hitaasti. Se laajeni silmissä, teki jotain valojuttujaan, näytti muuttavan muotoaan jne. Jännitys alkoi kasvamaan ja halusin kiirehtiä vähän matkan päässä olevalle pysähdyspaikalle samalla seuratessame valoa.

Ehdin juuri levähdyspaikalle ja pysäyttää auton, kun se tuli sieltä puiden takaa järveltä sitten esiin ja olimme aivan ihmeissämme. Pelon sekaisin tuntein katselimme, kun tämä vaalean metallin hohtoinen suuri kiinteä ALUS TULI AIVAN ETEEMME siihen yläpuolelle ja niin hitaasti, että sitä ehti tarkkailla aivan rauhassa.

Se oli vaalea, kulmikas, noin viisi metriä korkea ja vähintään linja-auton pituinen selkeä alus kaikkine valoineen! Sen keskellä vaelsi taukoamatta eri väreissä taittuva valo koko matkalta. Keulassa välkkyi kirkas valo, ylä- ja alaosassa näkyi valoja, jotka myös vilkkuivat. Kiinnitimme huomiota myös korkeisiin “mastoihin”, jotka olivat taivasta kohti ja erottuivat selvästi. Alus oli parhaimmillaan niin lähellä, että olisin osunut siihen kivellä!

Avopuolisoni pelkäsi kovasti ja hengitys kiihtyi. Alus näytti menevän ohitsemme, kunnes se oli kuskin, eli minun puolen kohdalla ja näytti koukkaavan hämmästyttävästi kääntyen meitä kohti. Silloin totaalinen pelko ja paniikki sai minusta vallan, vaikka olen vahva ihminen henkisestikin. Aloin hyperventiloimaan kiihdyksissäni, koska tunsin, että pyörryn silkasta pelosta. Jotenkin pysyin tajuissani ja kultani huusi minulle, että nyt lähdetään tai ne vie sinut. Kaahasimme kotiin…

Seuraavana päivänä tein ilmoituksen tapauksesta myös Suomen Ufo tutkijoille. Tapaus vaikutti avopuolisooni niin, että vaikka olin jo kertonut hänelle aiemmin omista muista kokemuksista, niin nyt hän ei epäile yhtään!

Kokija: Jullgubben
Kokemuksen tyyppi: Kummittelutapaus
Paikka ja aika: Vihdin leirikeskus, 20.12.2007

Tapahtuman kuvaus:

Vuonna 2007 olin partioleirillä Vihdin leirikeskuksessa. Meillä oli tilukset vuokrattuna pikkujouluja varten. Tuo oli ensimmäinen niistä muutamista sateisista ja lumettomista talvista, joita Etelä-Suomessa nähtiin ennen viime talven kovia pakkasia ja suurta lumimäärää.

Jossain siinä illalla lähdin pihan toiselle puolelle nukkumarakennuksesta hakemaan muistiota ja kynää, sillä mieleni teki kirjoitella runoja siinä illalla. Ilma oli kostea ja tuulinen ja sade ja kylmä viima aavemaisesti piiskasivat koko kehoa. Olin ajatuksissani nukkumarakennuksen ulko-ovella, kun satuin katsomaan postilaatikon suuntaan kallioiden liepeeseen kiven heiton päähän. Jämähdin paikalleni, en kauhusta vaan kummasta tunteesta. Näin postilaatikon kohdalla ryysyisen pitkäpartaisen ja pitkähiuksisen kulkurimiehen, harmaisiin ryysyihin pukeutuneena, joka väsynyt ilme kasvoillaan katsoi minua. En nähnyt hänen ilmettään kaukaa kunnolla, mutta jostain syystä mieleeni piirtyi tarkka ilme, kuin tuo mies olisi ollut aivan naamani edessä. Tajusin miehen kummitukseksi vasta sinä vaiheessa, kun huomasin ettei hän vastannut huuteluihini tai vilkutteluuni ja kauhistuksekseni huomasin, että mies oli osittain läpinäkyvä ja muutenkin aavemaisen oloinen.

Säikähdin tietenkin tilannetta ja otin jalat alleni ja juoksin rakennukseen, jossa ruokailu oli meneillään. Ovella vielä katsahdin postilaatikon suuntaan, mutta nyt siinä oli vain postilaatikko ja vanha kulkuri oli poissa. Sinä iltana kuittasin asian hermostuneella naurulla ja pistin mielikuvituksen piikkiin. Hieman myöhemmin kuitenkin ymmärsin kyseessä olleen oikea aave, eikä vain mielikuvituksen tuote.

Miksi mies minulle näyttäytyi ja mistä hän oli tulossa tai mihin menossa, sitä en tiedä. En myöskään ole kulkuriaaveesta Vihdissä sen koommin kuullut, ei lie vihtiläinen aave sitten.

Onko sinulle tapahtunut jotain outoa? Voit kertoa omista kokemuksistasi tällä lomakkeella. Mielenkiintoisimmat kokemukset julkaisemme blogissamme nimimerkillä tai täysin anonyymisti.

Nimimerkki KriittinenKriitikko kertoo videollaan kokemuksistaan mm. Tuukkalan Kalmistossa. Hän koki kavereidensa kanssa painostavaa tunnelmaa, huomasi oudot jalanjäljet sekä näki myöhemmin mm. oudon tumman hahmon.

- Kerron avoimesti omista kokemuksistani liittyen paranormaaleihin ilmiöihin. Ymmärrän täysin ettei tällaista helpolla sulata muut kuin ne ihmiset, jotka ovat vastaavaa kokeneet. Asiallisten youtubettajien kanssa keskustelen mielelläni näistä, hän kertoo YouTubessa.

Tässä taas muutama mielenkiintoinen kokemus. Tällä kertaa kerromme kolmesta eri ufokokemuksesta, joista yksi tapahtui Iisalmella

Kokija: Simby
Kokemuksen tyyppi: Ufokokemus
Paikka ja aika: Karjaan ABC:n lähellä, 13.8.2010, yö noin klo 2

Tapahtuman kuvaus:

Katslimme kaverini kanssa tähdenlentoja, kun oli se päivä jolloin niitä näkyi sikana. Huomasin taivaalla viisi tähden näköistä pistettä, joita luulin ensin tähdenlennoiksi. Huomautin kaverilleni tästä ja hänkin näki ne. “Tähdet” lensivät toistensa ympäri ajoittain hitaammin ja välillä nopeammin tehden outoja liikkeitä taivaalla. Katselimme niitä siihen asti kunnes ne katosivat pikkuhiljaa kaukaisuuteen. Muut tähdenlennot mitä näimme lensivät vain nopeasti välähtäen, jättäen vanan perässään (joka kyllä katosi nopeasti). Tämä tapahtui yöllä, ehkä joskus kahden aikaan. Pilviä ei taivaalla ollut, joten emme tiedä kuinka korkealla ne lensivät.

Kokija: Pete
Kokemuksen tyyppi: Ufokokemus
Paikka ja aika: Iisalmi, Kesä 2000

Tapahtuman kuvaus:

Olin käyttämässä koiraa ulkona. Oli yö ja päätin katsella taivaalle, josko siellä näkyisi tähdenlentoja/satelliitteja. Näinkin “tähdenlennon” joka alkoi kuten tähdenlennot yleensä, pieni nopea valopiste joka menee suoraan, mutta yhtäkkiä kyseinen kohde tekikin massiivisen s-kirjaimen muotoisen lentoradan. Kohde lensi koko taivaankannen yli noin yhden sekunnin aikana. Eli sen nopeus oli jotain “älytöntä”.

Jäin pohtimaan, että mikä “luonnollinen” selitys tuohon kävisi, mutta en keksinyt mitään. Lentokoneet/satelliitit matelevat tuohon verrattuna ja tähdenlennot eivät kirjoittele s-kirjaimia taivaalle, joten tämä meni osastoon UFO.

Kokija: Anonyymi
Kokemuksen tyyppi: Ufokokemus
Paikka ja aika: Kainuu, talvi 2002 tai 2003

Tapahtuman kuvaus:

Oli kova pakkanen. Olin kävelemässä pihalla, kunnes näin vihreitä valojuovia tippuvan avaruudesta maahan. Yksi tippui suoraan omakotitalon seinään. Kävin katsomassa, mutta se ei jättänyt mitään jälkeä.

Samana iltana kun pääsin kotiin uutisissa sanottiin, että pohjanmaalla on tehty useita UFO-havaintoja ja hälytyskeskukseen tullut paljon soittoja. Uutisissa kerrottiin, että samanlaisia vihreitä juovia oli tippunut järven jäälle, jälkiä jättämättä.

Kiinostaisi tietää mitä nämä ovat olleet. Olen yrittänyt etsiä tietoa netistä sitä koskaan löytämättä.

PS: Uutisissa tämä tapahtuma oli pohjanmaalla mutta oma kokemukseni oli taas Kainuussa.

-

Onko sinulle tapahtunut jotain outoa? Voit kertoa omista kokemuksistasi tällä lomakkeella. Mielenkiintoisimmat kokemukset julkaisemme blogissamme nimimerkillä tai täysin anonyymisti.

Ajattelin kirjoittaa nyt tällaisesta aiheesta sillä tietooni tuli neljäs tapaus valopalloista jo.

Aloitan nyt alusta alkaen mitä itse olen kuullut aiheesta.

Vanhempani tietävät kiinnostuksestani paranormaaleja asioita kohtaan ja kertoivat kerran kun mummoni oli nähnyt keskellä yötä herättyään kirkkaan valon olohuoneesta. Noussut ylös ja mennyt katsomaan niin olohuoneessa leijui kirkas valopallo. Oli katsellut aikansa niin tuo oli vain himmentynyt ja hävinnyt. Uskonee kyseessä oleen enkeli, kristitty kun on. Tämä on kuulemma tapahtunut ainakin kaksi kertaa. Aluksi laskin tuon uneksi/valeheräämiseksi, sillä tapahtui keskellä yötä. Mummoni ei tosin itse usko nukkuneensa tuolla hetkellä. Juttu tosin muuttui mielenkiintoisemmaksi.

Eräs lähituttavani on myös kokenut samanlaisia ilmiöitä ja pitää niitä enkeleinä. Hän ei kuulu kirkkoon. Herännyt yöllä ja nähnyt ja koettanut herättää puolisoaankin, mutta pallo ehtinyt jo häipyä. Hän tietämäni mukaan kokee myös valeheräämisiä, joten yritin selittää tapauksen itselleni sillä -vaikka hän on kyennyt liikkumaan, puhumaan ja selvästi havainnoimaan, eli ei usko nukkuneensa sillä hetkellä.

Nyt sitten törmäsin Höyhensaaret-foorumilla (suomalainen selkouni-foorumi, kannattaa tsekata) keskusteluun UFO:ista ja muusta yliluonnollisesta ja ystäväni sielä kirjoitti näin:

Kirjoittaja Mastoraki » 27.01.2010 13:33

Tjaa, en tiiä liittyyks tää mihinkään edellämainituista, vai onko vaan joku “yliluonnollinen” kokemus – mut meillä kävi niin, että molemmat veljet oli pitkästä aikaa kylässä ja oltiin jo menty nukkuu jne.. siskonpedillä nukuttiin, ku miulla ei ollu tarjota muuta yöpaikkaa. No sit sänkyä vastapäätä oli miun silloset undulaatit, näyttelevät pääosaa täs koko jutussa (ja josta oon jo kai täällä jossain kertonukin, näin muistelen).Eniveis, nukuttiin jo kaikki, kello oli varmaan jotain kolmen pintaan yöllä, ku mie heräsin yhtäkkiä säpsähtäen, ihan sairaan kirkkaaseen valoon – niinku ois aurinko paistanu keskellä huonetta. Olin satavarma että huoneessa oli joku – siis meidän kolmen lisäksi. Tajusin sillä sekunnin sadasosalla, että myös veljet, molemmet, oli heränneet tasan samaan aikaan ja istu siinä miun vieressä vähintään yhtä säikähtäneinä, miun isoveli (kehonrakentaja ja foliohattu) alko hokee ihan tohkeissaan, että “Näittekö, näitteks tekin sen, näittehän?” ja toinen veli (insinööri) oli hiljaa ja pähkäili mielessään kai jotain kaavoja, että miten tommonen on ylipäätään mahdollista lol.

Mie en saanu sanaa suusta, ennenku pitkän hetken jälkeen, kun tajusin, että kanarialinnut säksättää ihan helvetisti – yöksihän mie aina peitin ne peitteen alle, joten pysyivät hiljaa aamuvarhaisellaki, eivätkä ikinä olleet tommosta mekkalaa yöllä alottaneet. Nyt menin sitte rauhottelee niitä häkin luokse, koska peittäminenkään ei auttanut, vaikka pistin valot ja sammutin uudelleen, eläinparat oli ihan poissa tolaltaan ja kesti pitkään, ennenku rauhottuivat taas.Johtopäätös -> en tiedä mitä siinä sillon tapahtui, mutta totta oli se, että me kolme herättiin yhtä aikaa, kirkkaaseen valoon, ikään ku iso, valtavan kirkas valopallo ois leijunu siinä meidän yläpuolella, meidän ja lintujen välissä. Oli se sit mitä tahansa, ni eläimet sen näki myös, näin päättelen, koska moista mekkalaa eivät sen koomminkaan päästäneet. Se oli uniikki yö, jos luojakaan tietää mitä siinä sillon oli/tapahtui – tuskin nyt kolme ihmistä samaa unta kummiskaan näkee, josta herätä yhtä aikaa.. eikä olla sen koommin yhteen kokoonnuttu, isompaa veljeä en oo sit enää nähnykään

No, ehkä tää ois kuulunu tonne yliluonnollisiin, mut tulipa sanottua – ku kerran energioista oli puhe =))

Mutta eipä siinä kaikki! Kuluu ehkä joku 15 min ja kaikki ovat jo nukahtamaisillaan kun minä näen sinne äsken mainitun vertsaan taakse laskeutuvan ehkä metrin läpimitaltaan olevan valopallon melko hitaasti. Se on kirkaskin kuin mikä! Reippaasti normaalia taskulamppua kirkkaampi. Vertaisiko vaikka nykypäivän sinisiin autonvaloihin, mutta silti se kirkkaus ulottui vain lyhyelle matkalle. Herätän muut ja kysyn näittekö tuota? Selitän tapahtumat ja noustaan kaverin kans ylös ja aatellaan että mennään kahtomaan mikä se oli mutta ei sitten kumpikaan tohdittu. Sielläpäin ei sitten ole muuta kuin metsää joten autonvalot tms ne ei tosiaankaan ollu. Nykyään epäilen mahdollisesti pallosalamaa, mutta varma en voi siitä olla. Jää arvoitukseksi…

Tällä ScienceChannelin videolla kerrotaan Alexanderin kuolemanrajakokemuksesta. Alexander oli koomassa muutamia päiviä, mutta koomasta palatessaan hän muisti olleensa mm. mato sekä matkanneensa universumin ulkopuolelle.

Tässä taas muutama mielenkiintoinen kokemus. Tällä kertaa kokemuksissa kerrotaan tapauksesta jossa kuolleen miehen kummitus antoi merkkejä olemassaolostaan, oudosta tietokoneen sammumisesta painajaisen jälkeen sekä tapauksesta jossa kummitus oli liikutellut tyynyjä.

Kokija: Anonyymi
Kokemuksen tyyppi: Kummittelukokemus
Paikka ja aika: Kotona Harjavallassa, kesällä 1985 tai 1986.
Kokemusikä: 28 vuotta

Tapahtuman kuvaus:

Eli näin aluksi haluan vakuuttaa tämän olevan täyttä totta. Olen koko ikäni ollut skeptikko ja olen vieläkin, joskin olen alkanut hieman uskoa, että kaikella on tarkoituksensa ja että sattumia ei ole.

Tämä tapahtui kesäaikaan, vuosi oli joko -85 tai -86. Tiedän tämän siitä, että silloin oli yöllä valoisaa ja että vanhin lapseni oli tuolloin aivan pieni (s. -84) ja toinen lapseni ei ollut vielä syntynyt (s. -87). Silloinen aviomieheni oli joskus kännipäissään tehnyt erään kaverinsa Pertin (nimi muutettu) kanssa sopimuksen, että se, kumpi heistä kuolee ennemmin, ilmaantuu tälle toiselle kuolemansa jälkeen niin selvästi, ettei siitä voi erehtyä. Ja ei yhden kerran, vaan kahdesti koska yksi kertahan voisi olla sattumaa.

Myöhemmin tämä Pertti oli sitten päättänyt elämänsä itse, ilmeisesti muutamia kuukausia ennen näitä outoja tapahtumia joista kerron.

Ensimmäinen tapahtui päivällä. Olin pihallamme ottamassa aurinkoa (makasin silmät kiinni), kun yhtäkkiä jokin varjo peitti auringonvalon hetkeksi (tehän tiedätte, että vaikka makaa auringossa silmät kiinni, niin sen huomaa, jos joku tulee auringon eteen), ikäänkuin joku olisi kävellyt ohi. Avasin heti silmäni, olettaen sen olleen aviomieheni mutta ketään ei näkynyt missään. Suljin silmät ja hetken päästä tämä tapahtui uudelleen. Tällä kertaa avasin silmäni heti – ei ketään. Eikä kyseessä voinut olla pilvi, koska avattuani silmäni aurinko räkötti suoraan silmiini eikä mikään pilvi voi peittää aurinkoa ja sitten väistyä niin nopeasti.

Seuraavat ilmiöt tapahtuivat yöllä. Varmuudella en voi sanoa, että olisi ollut juuri seuraava yö mutta kumminkin: nukuin mieheni kanssa kunnes heräsin ääneen; huoneen ikkunaan koputettiin kaksi kertaa. Herätin mieheni ja pian tuli toiset kaksi koputusta. Hänkin kuuli sen mutta tokaisi vain, että “se on varmaan Pertti” ja jatkoi nukkumista.

Tämän jälkeen menin keittiön pöydän ääreen kirjoittamaan tuntemuksistani. En siis näistä tapahtumista vaan rankoista kokemuksistani; kai ne jotenkin tuli pintaan näiden tapahtuman jälkeen, en tiedä. Kirjoitin paljon erilaisia asioita, mutta aina kun kirjoitin isästäni (joka kuoli muutama vuosi taaksepäin) niin mustekynän muste muuttui eriväriseksi. Tämäkin tapahtui kaksi kertaa.

Vähän ajan päästä aloin kuulla jotakin musiikkia. Jotain outoa, muistutti ehkä hieman rokkia. Muistan jonkin verran edelleen, mutta sitä on erittäin vaikea kuvailla, mutta sen voin sanoa että sellaista musiikkia ei ole olemassa. Tällä kertaa päätin ottaa selvää. Se kuului takahuoneesta, joten menin sinne (meillä oli koti ja liikeyritys samassa rakennuksessa, ja huoneita oli paljon). Kun saavuin sinne, musiikki loppui. Palasin takaisin keittiöön ja musiikki alkoi taas. Muistaakseni tällä kertaa en mennyt enää takaisin katsomaan ja muistikuvani siltä yöltä loppuvatkin tähän. Muistan aamulla kertoneeni miehelleni myös siitä musiikista, mutta hän sanoi taas että “se oli varmaan Pertti“. Pertti oli muuten musiikkimiehiä; hän soitti haitaria, kuten miehenikin, vaikkakin haitarimusiikkia se ei missään nimessä ollut, mitä kuulin.

24 vuoden jälkeenkään en ole keksinyt mitään selitystä tälle tapahtumasarjalle. Olen kertonut näistä lapsilleni ja heistäkin tämä on jotakin aivan käsittämätöntä. Vähän ihmetyttää sellainenkin seikka, että miksi Pertti “ilmestyi” minulle? Hänhän oli tenhyt diilin mieheni kanssa, ja vaikka hän kuulikin ne kaksi jälkimmäistä koputusta ikkunaan, häntä ei tuntunut kiinnostavan asia ollenkaan. Hän on myös jo kuollut, eikä hän ollut koskaan kertonut näistä ilmiöistä lapsillemme, ja minäkin kerroin ne vasta hänen kuolemansa jälkeen. Nuo kirjeetkin olen joskus mennyt hävittämään. Olen erittäin skeptinen, mutta pidän tuota tapahtumasarjaa aivan liian todellisena ollakseen pelkkää sattumaa.

Kokija: Ede
Kokemuksen tyyppi: Kummittelukokemus
Paikka ja aika: Tampereella kotona, 30.9. 2010 klo 03:00
Kokemusikä: 21 vuotta

Tapahtuman kuvaus:

Olin nukkumassa naisystäväni kanssa makuuhuoneessani ja näin erittäin epämiellyttävää unta, sellaista jossa ei mielestäni olut mitään järkeä ja sitten heräsin, katsoin kelloa joka näytti klo 03:00 ja yht’äkkiä tietokoneeni käynnistyi. Sitten tuli todella epämiellyttävä olo, ihankuin joku olisi tuijottanut. En edes liikkunut, vaan puristin silmät kiinni vaikka kovasti teki mieli mennä katsomaan mikä tietokoneessa on. Oudointa on se, että kun sitten rauhotuin otin naisystävän halaukseeni. Huomasin jopa hänenkin olleen hereillä ja kun siinä olimme hetken sylikkäin tietokone sammui!

Olen aikaisemminkin kokenut tällaista, enkä tiedä onko tämä nyt vain sitä huonoa säkää. Olen ollut melko skeptinen kaikenmaailman kummittelun suhteen, mutta kun itselle sattuu, eikä ole vastausta miksi näin tapahtui, niin alkaa miettimään sitä, että jos kuitenkin jotain tavanomaisesta poikeavaa on kuitenkin tapahtunut.

Kokija: Joni
Kokemuksen tyyppi: Kummittelutapaus
Paikka ja aika: Kempeleessä kotona, keväällä 2010
Kokemusikä: 12 vuotta

Tapahtuman kuvaus:

Oli kouluaamu, koulua oli kymmeneltä. Istuin kotona ja katsoin nauhalta 4D:tä. Lähdin keittiöön hakemaan vettä. Kun tulin takaisin, niin sohvatyynyt olivan liikkuneet itsestään tällaiseen muodostelmaan; _ _–_ _ .

Säikähdin pois tolaltani. Kotonamme ei ollut ketään muita kuin minä. Äitini lähti viemään koiraamme eläinlääkärille ja isosiskot olivat menneet jo kouluun. Järjestelin tyynyt uudelleen. Kun olin menossa keittiöön viemään  juomalasiani pöydälle kuului sohvan takaa olevalta ovelta lonksahdus. Menin katsomaan mistä ääni tuli. Sohvan takana oleva ovi oli itsestään auennut puoliksi. Kyseinen ovi vei kodinhoitohuoneeseen ja sieltä pääsi pesuhuoneeseen. Omasta mielestäni mikään ei voinut vaikuttaa oven avautumiseen. Lähdin kiireellä kouluun ja tapahtunut jäi lujasti mieleeni. Olemme muuttaneet neljä vuotta sitten tähän kyseiseen taloon ja täällä on nähty varjoihmisiä ja valoilmiöitä. Ullakoltammekin kuuluu melkein joka yö painavia askelia, tömähdyksiä ja raahaamisen ääniä.

-

Onko sinulle tapahtunut jotain outoa? Voit kertoa omista kokemuksistasi tällä lomakkeella. Mielenkiintoisimmat kokemukset julkaisemme blogissamme nimimerkillä tai täysin anonyymisti.

Tässä taas muutama mielenkiintoinen kokemus. Tällä kertaa kokemuksissa kerrotaan Ufo-kokemuksesta, kummittelusta sekä viestistä rajan takaa.

Kokija: TarArse
Kokemuksen tyyppi: UFO
Paikka ja aika: Raahe, 12.12.2007, noin yhden aikaan yöllä
Kokemusikä: 18 vuotta

Tapahtuman kuvaus:

Päätin mennä tupakille, kun en saanut nukuttua (klo noin 01:05). Katselin taivaalle jos siellä vaikka sattuisi jotain näkymään. Jonkin aikaa katseltuani päätin mennä takaisin sisälle, mutta vilkaisin vielä hetkeksi taivaalle.

Sitten alkoi tapahtua. Pikkuhiljaa puiden takaa valui salmiakin muotoinen sinisiä ja vihertäviä valoja “vilkuttava” lentävä “salmiakki”. Lähdin seuraamaan esinettä, joka näytti menevän hitaasti, mutta varmasti asuntoni edustalla olevan parkkipaikan ylle, alkoi vilkuttamaan punaista valoa ja pysähtyi.

Vähän aikaa siinä oltuaan alus vaihtoi suuntansa oikeaan ja lähti vauhdilla metsän suojaan.

Asuin tuolloin vähän syrjemmässä Sairaalan takana olevissa asunnoissa. Tapahtuma kesti varmaan noin 5-10 minuuttia ja kohde lensi puiden korkuudella, ainakin se tuntui olevan todella matalalla.

Olen myöhemminkin nähnyt samankaltaisen esineen taivaalla myös kaverini kanssa.

Kokija: Vilze
Kokemuksen tyyppi: Muutama erityyppinen kokemus
Paikka ja aika: Ilmoitettu kokemuksessa alla

Tapahtuman kuvaus:

6.10.1999 – Ääni/Poltergeist Tapaus

Olen ollut tavattoman herkkä yliluonnolliselle tapahtumille vuosien saatossa, ja kaikki alkoi vasta kun olin yhdeksänvuotias ja olin yökylässä kaverini kotona. Kaverini koko perhe oli matkustanut viikonlopuksi Norjaan kalastusreissulle, sillä perheen isä on varsinainen kalahullu.

Olimme juuri asettuneet peteihimme piristävän pelisession päätteeksi ja juttelimme tavallisesti, kunnes päätimme olla hiljaksiin ja jatkaa puuhastelua seraavana päivänä. Mutta jo vain viiden minuutin päästä alkoi tapahtua, tai paremmin kuvailtuna kuulua outoja. Talon keittiöstä alkoi kuulua epäselvää supatusta, joka kuulosti voimakkalta kuiskuttelulta. Kaverini ja minä jäykistyimme peteihimme, ovet oli lukossa, eikä sisäänpääsyä taloon ollut. Olimme varmasti yksin talossa. Emme uskaltautuneet avaamaan ovea, vaan päädyimme värisemään tunteja sängyssä, ennenkuin saimme unenpäästä kunnolla kiinni.

Aamulla meitä koitti hämmentävä näky, saavuttuamme keittiöön. Huomasimme, että jokainen kaappi sekä lokero keittiössä oli auki, jääkaappi mukaanlukien joka oli luonut pienen lammikon alleen sulaneesta jäästä. Tapauksen jälkeen menimme nukkumaan aina meille, kunnes kaverini perhe palasi.

8.9.2001 – Valoilmiö

Olin vetämässä iltalenkkiä, asuessani maaseudulla ja laiska kaverini ei jaksanut tulla mukaan. Kävelin pitkin maantietä noin kaksi kilometriä reippaalla vauhdilla kunnes pääsin määränpäähäni vanhalle postilaatikolle, joka ei ollut enään käytössä, sillä talo jolle laatikko kuului oli ollut  asumiskelvoton ja sähkötön jo viisikymmentä vuotta. Satuin vilkaisemaan taloon ja huomasin kuinka tuon autiotalon yläkerrassa paloi sähkölamput. Tämä kammostutti minua syvästi, enkä halunnut enää jäädä tätä tutkimaan. Pingoin kotiin ennätys vauhtia, tai niin kovaa kuin jaloillani vain pääsin.

15.9.2005 – Deja Vu / Uni

Ensimmäinen lukuisista unistani jotka alkoivat mentyäni päivänokosille. Unissa näen yleensä paljon erilaisia asioita, muun muassa pystyn muistamaan mitä tietyssä kohdassa päivää tapahtuu, aivan kuin olisin elänyt sen ennenkin. Kerran pystyin pysäyttämään Isäni valituksen huonosta matikan kokeestani sanomalla ensiksi mitä hän oli aikonut minulle selittää, nimittäin olin kuin kuullut sen unissani, se oli hyvin hämmentävää.

Asuin maalla vuoteen 2009, kunnes muutin kaupunkiin.

25.8.2010 – Kummitus

Eräs useista kummituskohtauksistani, mutta valitsin kirjoittaa tämän sillä tämä on parhaassa muistissa sekä uusin ja yllättävän häiritsevä tapaus, sillä se tapahtui päivällä. Kävelin pitkin katua ja pääsin nurkalle, josta alkoi harmaa seinämä aitoineen. En ollut erityisen keskittynyt muuhun paitsi edelläni kävelevään linkuttavaan kävelijään, joka oli pukeutunut harmaaseen tuulipuseroon ja vanhentuneen harmaasinertäviin farkkuihin. Kävelin noin kymmenen metriä miehen takana ja katsoin hänne vaappumista, näytti siltä että voisi kaatua minä hetkensä. Mies kuitenkin kääntyi seuraavaan kortteliin ja katosi harmaan seinävän taakse. Onneksi matkani oli sama ja käännyin noin 5 sekuntia miehen jälkeen nähden edessäni pitkän tyhjän, noin 300 metriä pitkän kujan jossa ei ollut kukaan, eikä ollut paikkaa mihin kukaan voisi piiloutua. Sain kylmät väreet.

Kokija: Marja
Kokemuksen tyyppi: Viesti henkimaailmasta
Paikka ja aika: Helsinki, kaverin kotona, Syyskuu 2007

Tapahtuman kuvaus:

Kummitteleva pää

Olin kolme vuotta sitten vasta tapaamani mukavan miehen kanssa toisilla treffellä hänen kotonaan. Istuimme teekupposten äärellä rupatellen niitä näitä. Jonkin ajan kuluttua tajusin, että hänen päänsä vieressä, oikean olkapään yläpuolella leijui miehen pää. Sanoin äänettömästi tälle päälle, että “Mene pois, ei nyt. Olen treffeillä, huono ajankohta!“.

Kun pää vain sinnikkäästi jatkoi kellumistaan ja sähkötti silmillään, kysyin teetä ryystävältä mieheltä, tunteeko hän kuvailemaani henkilöä. Miehen silmät pullahtivat päästä ja hän katsoi minua todella oudosti. Selitin, että minulla on tällainen kyky, että näen noita tuonne toiselle puolelle siirtyneitä, vaikka aina en olekaan varma, onko sielu fyysisesti täällä vai toisella puolella. Siis elääkö yhä vai ei. Tästä sielusta aavistelin, että on jättänyt maallisen vaelluksensa tällä kertaa. Mies nyökytteli päätään ja kysyi, mitä asiaa kaverilla on. Hän kyllä sanoi tunnistavansa henkilön kuvaukseni perusteella. Välitin terveiset ja asian mentyä ymmärrettävästi perille, sielu vetäytyi kauemmaksi ja teki kädellään John Wayne -tervehdyksen. Kun näytin edessäni istuvalle pöllämystyneelle miehelle käden liikkeen, jonka sielu tervehdykseksi heitti, mies alkoi itkeä. Hän kertoi, että sielu, jonka näin, oli hänen hyvä ystävänsä, joka oli tehnyt itsemurhan puolisen vuotta aiemmin. Hänellä oli aina lähtiessään tapana heittää sellainen käden liike, jonka näytin. Miehellä oli kertomansa mukaan ystävän kuoleman jälkeen ollut tunne, että ystävä kutsuu häntäkin sinne toiselle puolelle. Tämä fiilis oli aiheuttanut hänelle pahoja ahdistuskohtauksia. Kun mies kuuli ystävänsä terveiset nyt, hän ymmärsi ettei ystävä ollut häntä hakemassa, päinvastoin.

Kun mies oli aikansa itkenyt olkapäätäni vasten, hän niisti ja sanoi olonsa olevan aivan erilainen. Kevyt, vapaa ja iloinen. Kuin musta huppu olisi nostettu hänen päästään. Olin iloinen, että olin voinut auttaa häntä vaikka samalla tajusin, että ei meistä sen kummempaa paria sitten tulisikaan. Meidän piti tavata tämän kuolleen ystävän takia.

Tällaisia tahattomia ilmestymisiä koen aina silloin tällöin. Vakuuttavimpia ne ovat juuri tällaisissa tilanteissa, kun en tunne viestin tuojaa, enkä sen paremmin viestin saajaakaan. Aina viesti on ollut tärkeä ja auttanut sen vastaanottajaa elämän jollain osa-alueella.

-

Onko sinulle tapahtunut jotain outoa? Voit kertoa omista kokemuksistasi tällä lomakkeella. Mielenkiintoisimmat kokemukset julkaisemme blogissamme nimimerkillä tai täysin anonyymisti.

Aika julkaista taas hieman kokemuksia. Tällä kertaa kokemuksissa kerrotaan muutamasta kummittelutapauksesta sekä yhdestä henkisestä kokemuksesta.

Kokija: Myy
Kokemuksen tyyppi: Kummittelutapaus
Paikka ja aika: Vantaa 2008 illalla

Tapahtuman kuvaus:

Tämä tapahtui viikko isäni kuoleman jälkeen. Kerrottakoon, että en ole koskaan uskonut kummitteluihin enkä kuoleman jälkeiseen elämään.

Istuin kotona olkkarissa lattialla, kanavasurffailin ja yritin pitää itseäni jotenkin järjissäni kaiken surun keskellä. Mieheni oli töissä, eli olin yksin kotona. Isäni pyöri koko ajan ajatuksissani, ja mietin, että mitä voisin vielä sanoa hänelle, jos saisin tilaisuuden. Sillä sekunnilla telkan kuva alkoi vilkkua valkoisena. Jotain häiriöitä, ajattelin, ja kääntelin kakavia, mutta vilkkuminen vaan jatkui. Tuota vilkkumista tapahtui ensimmäisen ja viimeisen kerran tuona iltana.

Siinä samalla, kun istuin lattialla ja naputtelin kaukosäädintä, putosi maljakko viereeni lattialle viereiseltä peilipöydältä. Istuin täysin hämmentyneenä ja katselin lattialla pystyssä, aivan niin, pystyssä olevaa maljakkoa. Maljakossa olleet surukukat olivat lattialla, mutta maljakko oli oikeinpäin pystyssä ja kaikki vedet sisällä. Kuinka on mahdollista, että jos jokin putoaa pöydältä, varsinkin hyvin kapea ja korkea maljakko, se jää pystyyn oikeinpäin? Ja vielä niin, että vedetkin pysyvät sisällä? Mikään ikkuna ei ollut auki, kukaan ei siitä kulkenut ohi, mikään ei voinut maljakkoa pudottaa, koska se oli myöskin raskas veden painosta. Mutta kukat olivat lattialla. Ja maljakko oikeinpäin. Käsittämätöntä. Se maljakko kukkineen oli kuitenkin ollut siinä jo 3-4 päivää ihmisten rampatessa siitä jatkuvasti ohi.

Tätä olen vielä tänä päivänäkin miettinyt, enkä ole ratkaisua siihen keksinyt. Mielessä välähti jo, että isä oli tullut sanomaan ettei pidä surra.

Myöhemmin sisko kertoi, että hänelle oli sattunut kummia samana iltana. Hän oli lastensa kanssa kotona, 2-vuotiaan pojan ja 2kk vanhan vauvan kanssa. Nuo pojat olivat isällemme silmäterä. Tuona iltana sisko oli käynyt jo vähän aikaisemmin poikien kanssa nukkumaan, toinen toisella puolella ja toinen toisella puolella nukkuen. Yhtäkkiä sisko heräsi kylmään tuulen vireeseen. Ovet ja ikkunat oli kiinni. Tuuli kävi ensi vanhemman pojan puolelta, sitten vauvan puolelta. Sisko pelästyi, että onko pojilla kaikki hyvin. Hän nousi ja tarkasti kummankin pojan, kunnes yhtäkkiä hän kuuli äänen sanovan “nuku vaan“. Kuulemma lämmin ja rauhallinen olotila täytti hänen mielensä ja hän nukahti heti. Sisko oli myös heti sitä mieltä, että isä oli käynyt hyvästelemässä rakkaat lapsenlapsensa.

Vielä tänä päivänäkään en silti usko kuolemanjälkeiseen elämään, mutta nämä tapahtumat kyllä tulen aina muistamaan. Tiedä sitten, mistä oli kysymys.

Videomainos:

Kokija: Juhana
Kokemuksen tyyppi: Hengellinen kokemus
Paikka ja aika: Keväällä 2010, kotona sängyssä
Kokemusikä: 20 vuotta

Tapahtuman kuvaus:

Menin nukkumaan, tarkkailen untani jossa olen teatterilavalla julkisesti esillä. Hyväksyin uni-itseni “outouden” ja ujouden. Herään selälläni maaten, mutta jotain erilaista on tapahtunut: koko rintakehäni alueelta ja varsinkin sydämestä syöksyy paksu magneettinen/säköinen purkaus. Sen pituus oli määrittämätön, mutta voimakkaana se tuntui noin kahden metrin päähän. Ajattelin: “tämäpäs outoa, en tohdi avata silmiäni, se voisi hajoittaa keskittymiseni.” Asetin käteni säteeseen ja käteni imeytyi purkaukseen niin kuin voima olisi pitänyt sitä ylhäällä. Erikoinen tilanne jatkuu kunnes avaan silmäni ja huomaan käteni ja purkauksen kadonneen.

Spekulaatio:
Kyseessä oli mielestäni sydänchakran avautuminen ja astraalitasolla havannoiminen. Havainnoitu purkaus ja ruumis käsi muukaanlukien oli yhteydessä toisiinsä. Jälkeenpäin ajatellen käteni tuntui ihottomalta. Unessa hyväksyin itseni/kuvan itsestäni/alitajuntani kokonaisvaltaisesti.  Sydänchakran (rakkaus, tunnelämä) hyvinvointi sekä kolmannen silmän (objektiivinen, intuitiivinen tarkkailukyky) selkeys on tietoni mukaan “kriteeri” astraalitason suoralle kokemukselle.

Kokija: Karmiva-apina
Kokemuksen tyyppi: Kummittelutapaus
Paikka ja aika: Kotona sängyssä, 19.9.2010
Kokemusikä: 15

Tapahtuman kuvaus:

Tämä tapahtui illalla, ennen kun menin nukkumaan. Minä kuuntelin illalla musiikkia kännykän radiosta (kuulokkeilla). Olin kuunnellut ehkä jotain pari minuuttia, kunnes kännykkääni syttyi valo, (en ollut painanut mitään nappia silloin). Kuulokkeista alkoi kuulua outoa suhinaa, otin kännykän käteeni ja liikuttelin sitä itseni ympäri. Yhdessä kohdassa suhina oli voimakkaampi ja kuului napsutusta. Otin puhelimen pois kohdasta, jossa suhina kuului voimakkaasti. Voimakas suhina hiljentyi ja napsutus lähti pois. Koitin uudestaan  ja suhina ja napsutus kuului jälleen. Pidin puhelinta siinä kohdassa ehkä pari minuuttia, kunnes puhelimen valo sammui, ja radiosta kuului taas musiikkia. Huoneessani on televisio, katsoin sinne päin, näin television yläpuolella jonkin välähdyksen. Sen jälkeen tuli ihan outo olo, ihan kuin joku olisi ollut vierelläni koko ajan.

Onko sinulle tapahtunut jotain outoa? Voit kertoa omista kokemuksistasi tällä lomakkeella. Mielenkiintoisimmat kokemukset julkaisemme blogissamme nimimerkillä tai täysin anonyymisti.