Paranormaalit kokemukset – Marraskuu 2011
Tässä paranormaalien kokemusten marraskuisessa julkaisussa kerromme yhdestä ufokokemuksesta sekä aaveesta joka nähtiin Vihdissä.
Kokija: Rocket
Kokemuksen tyyppi: Ufokokemus
Paikka ja aika: Kuopio, 21.8.2009 klo 23:00
Tapahtuman kuvaus:
Olen ihan pienestä asti nähnyt taivaalla todella hämmästyttäviä valoilmiöitä, jotka ovat liikkuneet tavalla jota on vaikea selittää järjellä. Ensimmäinen kokemukseni oli kun olin 8 vuotias. Nyt tuollaisia valoilmiöitä olen nähnyt tähän ikään mennessä jo 17 kertaa + 3 kertaa valoilmiöitä selkeän esineen yhteydessä.
Kuitenkin hurjin sattui 2009 Elokuun loppupuolella. Vietin rauhallista koti-iltaa avopuolisoni kanssa kun sitten ehdotin hänelle, että kävisimme ajelulla kun on noin komea tähtitaivas ja kuu näkyi hyvin (olen ollut amatööritähtiharrastaja noin 10 vuoden ajan). Ensin hän ei lämmennyt ajatukselleni kun alkoi kuitenkin olla jo aika myöhä. Sitkeästi vaan jankkasin, että lähetään vain, haluan käydä ajamassa tuon hienon Saaristokaupungin lenkin.
Lopulta hän suostui ja lähdimme matkaan. Olimme Saaristokadun tien päässä noin klo 23. Huomasin hyvin pian taivaalla, oikealla puolella vesistön yllä, ison valkean valon. Tiesin heti, ettei se ollut tähti, planeetta tai linkkitornin valo jne. Sanoin avopuolisolleni, että ”kato tuota, nyt sä sen näet” ja hiljensin vauhdin autosta melkein pois, jolloin sitä saattoi tarkkailla hyvin.
Pian valo sitten lähtikin liikkumaan hitaasti. Se laajeni silmissä, teki jotain valojuttujaan, näytti muuttavan muotoaan jne. Jännitys alkoi kasvamaan ja halusin kiirehtiä vähän matkan päässä olevalle pysähdyspaikalle samalla seuratessame valoa.
Ehdin juuri levähdyspaikalle ja pysäyttää auton, kun se tuli sieltä puiden takaa järveltä sitten esiin ja olimme aivan ihmeissämme. Pelon sekaisin tuntein katselimme, kun tämä vaalean metallin hohtoinen suuri kiinteä ALUS TULI AIVAN ETEEMME siihen yläpuolelle ja niin hitaasti, että sitä ehti tarkkailla aivan rauhassa.
Se oli vaalea, kulmikas, noin viisi metriä korkea ja vähintään linja-auton pituinen selkeä alus kaikkine valoineen! Sen keskellä vaelsi taukoamatta eri väreissä taittuva valo koko matkalta. Keulassa välkkyi kirkas valo, ylä- ja alaosassa näkyi valoja, jotka myös vilkkuivat. Kiinnitimme huomiota myös korkeisiin ”mastoihin”, jotka olivat taivasta kohti ja erottuivat selvästi. Alus oli parhaimmillaan niin lähellä, että olisin osunut siihen kivellä!
Avopuolisoni pelkäsi kovasti ja hengitys kiihtyi. Alus näytti menevän ohitsemme, kunnes se oli kuskin, eli minun puolen kohdalla ja näytti koukkaavan hämmästyttävästi kääntyen meitä kohti. Silloin totaalinen pelko ja paniikki sai minusta vallan, vaikka olen vahva ihminen henkisestikin. Aloin hyperventiloimaan kiihdyksissäni, koska tunsin, että pyörryn silkasta pelosta. Jotenkin pysyin tajuissani ja kultani huusi minulle, että nyt lähdetään tai ne vie sinut. Kaahasimme kotiin…
Seuraavana päivänä tein ilmoituksen tapauksesta myös Suomen Ufo tutkijoille. Tapaus vaikutti avopuolisooni niin, että vaikka olin jo kertonut hänelle aiemmin omista muista kokemuksista, niin nyt hän ei epäile yhtään!
Kokija: Jullgubben
Kokemuksen tyyppi: Kummittelutapaus
Paikka ja aika: Vihdin leirikeskus, 20.12.2007
Tapahtuman kuvaus:
Vuonna 2007 olin partioleirillä Vihdin leirikeskuksessa. Meillä oli tilukset vuokrattuna pikkujouluja varten. Tuo oli ensimmäinen niistä muutamista sateisista ja lumettomista talvista, joita Etelä-Suomessa nähtiin ennen viime talven kovia pakkasia ja suurta lumimäärää.
Jossain siinä illalla lähdin pihan toiselle puolelle nukkumarakennuksesta hakemaan muistiota ja kynää, sillä mieleni teki kirjoitella runoja siinä illalla. Ilma oli kostea ja tuulinen ja sade ja kylmä viima aavemaisesti piiskasivat koko kehoa. Olin ajatuksissani nukkumarakennuksen ulko-ovella, kun satuin katsomaan postilaatikon suuntaan kallioiden liepeeseen kiven heiton päähän. Jämähdin paikalleni, en kauhusta vaan kummasta tunteesta. Näin postilaatikon kohdalla ryysyisen pitkäpartaisen ja pitkähiuksisen kulkurimiehen, harmaisiin ryysyihin pukeutuneena, joka väsynyt ilme kasvoillaan katsoi minua. En nähnyt hänen ilmettään kaukaa kunnolla, mutta jostain syystä mieleeni piirtyi tarkka ilme, kuin tuo mies olisi ollut aivan naamani edessä. Tajusin miehen kummitukseksi vasta sinä vaiheessa, kun huomasin ettei hän vastannut huuteluihini tai vilkutteluuni ja kauhistuksekseni huomasin, että mies oli osittain läpinäkyvä ja muutenkin aavemaisen oloinen.
Säikähdin tietenkin tilannetta ja otin jalat alleni ja juoksin rakennukseen, jossa ruokailu oli meneillään. Ovella vielä katsahdin postilaatikon suuntaan, mutta nyt siinä oli vain postilaatikko ja vanha kulkuri oli poissa. Sinä iltana kuittasin asian hermostuneella naurulla ja pistin mielikuvituksen piikkiin. Hieman myöhemmin kuitenkin ymmärsin kyseessä olleen oikea aave, eikä vain mielikuvituksen tuote.
Miksi mies minulle näyttäytyi ja mistä hän oli tulossa tai mihin menossa, sitä en tiedä. En myöskään ole kulkuriaaveesta Vihdissä sen koommin kuullut, ei lie vihtiläinen aave sitten.
Onko sinulle tapahtunut jotain outoa? Voit kertoa omista kokemuksistasi tällä lomakkeella. Mielenkiintoisimmat kokemukset julkaisemme blogissamme nimimerkillä tai täysin anonyymisti. 🙂
Kummittelua Tuukkalan Kalmistossa
Nimimerkki KriittinenKriitikko kertoo videollaan kokemuksistaan mm. Tuukkalan Kalmistossa. Hän koki kavereidensa kanssa painostavaa tunnelmaa, huomasi oudot jalanjäljet sekä näki myöhemmin mm. oudon tumman hahmon.
– Kerron avoimesti omista kokemuksistani liittyen paranormaaleihin ilmiöihin. Ymmärrän täysin ettei tällaista helpolla sulata muut kuin ne ihmiset, jotka ovat vastaavaa kokeneet. Asiallisten youtubettajien kanssa keskustelen mielelläni näistä, hän kertoo YouTubessa.
Paranormaalit kokemukset – Syyskuu 2011
Tässä taas muutama mielenkiintoinen kokemus. Tällä kertaa kerromme kolmesta eri ufokokemuksesta, joista yksi tapahtui Iisalmella
Kokija: Simby
Kokemuksen tyyppi: Ufokokemus
Paikka ja aika: Karjaan ABC:n lähellä, 13.8.2010, yö noin klo 2
Tapahtuman kuvaus:
Katslimme kaverini kanssa tähdenlentoja, kun oli se päivä jolloin niitä näkyi sikana. Huomasin taivaalla viisi tähden näköistä pistettä, joita luulin ensin tähdenlennoiksi. Huomautin kaverilleni tästä ja hänkin näki ne. ”Tähdet” lensivät toistensa ympäri ajoittain hitaammin ja välillä nopeammin tehden outoja liikkeitä taivaalla. Katselimme niitä siihen asti kunnes ne katosivat pikkuhiljaa kaukaisuuteen. Muut tähdenlennot mitä näimme lensivät vain nopeasti välähtäen, jättäen vanan perässään (joka kyllä katosi nopeasti). Tämä tapahtui yöllä, ehkä joskus kahden aikaan. Pilviä ei taivaalla ollut, joten emme tiedä kuinka korkealla ne lensivät.
Kokija: Pete
Kokemuksen tyyppi: Ufokokemus
Paikka ja aika: Iisalmi, Kesä 2000
Tapahtuman kuvaus:
Olin käyttämässä koiraa ulkona. Oli yö ja päätin katsella taivaalle, josko siellä näkyisi tähdenlentoja/satelliitteja. Näinkin ”tähdenlennon” joka alkoi kuten tähdenlennot yleensä, pieni nopea valopiste joka menee suoraan, mutta yhtäkkiä kyseinen kohde tekikin massiivisen s-kirjaimen muotoisen lentoradan. Kohde lensi koko taivaankannen yli noin yhden sekunnin aikana. Eli sen nopeus oli jotain ”älytöntä”.
Jäin pohtimaan, että mikä ”luonnollinen” selitys tuohon kävisi, mutta en keksinyt mitään. Lentokoneet/satelliitit matelevat tuohon verrattuna ja tähdenlennot eivät kirjoittele s-kirjaimia taivaalle, joten tämä meni osastoon UFO.
Kokija: Anonyymi
Kokemuksen tyyppi: Ufokokemus
Paikka ja aika: Kainuu, talvi 2002 tai 2003
Tapahtuman kuvaus:
Oli kova pakkanen. Olin kävelemässä pihalla, kunnes näin vihreitä valojuovia tippuvan avaruudesta maahan. Yksi tippui suoraan omakotitalon seinään. Kävin katsomassa, mutta se ei jättänyt mitään jälkeä.
Samana iltana kun pääsin kotiin uutisissa sanottiin, että pohjanmaalla on tehty useita UFO-havaintoja ja hälytyskeskukseen tullut paljon soittoja. Uutisissa kerrottiin, että samanlaisia vihreitä juovia oli tippunut järven jäälle, jälkiä jättämättä.
Kiinostaisi tietää mitä nämä ovat olleet. Olen yrittänyt etsiä tietoa netistä sitä koskaan löytämättä.
PS: Uutisissa tämä tapahtuma oli pohjanmaalla mutta oma kokemukseni oli taas Kainuussa.
–
Onko sinulle tapahtunut jotain outoa? Voit kertoa omista kokemuksistasi tällä lomakkeella. Mielenkiintoisimmat kokemukset julkaisemme blogissamme nimimerkillä tai täysin anonyymisti. 🙂
Valopallot
Ajattelin kirjoittaa nyt tällaisesta aiheesta sillä tietooni tuli neljäs tapaus valopalloista jo.
Aloitan nyt alusta alkaen mitä itse olen kuullut aiheesta.
Vanhempani tietävät kiinnostuksestani paranormaaleja asioita kohtaan ja kertoivat kerran kun mummoni oli nähnyt keskellä yötä herättyään kirkkaan valon olohuoneesta. Noussut ylös ja mennyt katsomaan niin olohuoneessa leijui kirkas valopallo. Oli katsellut aikansa niin tuo oli vain himmentynyt ja hävinnyt. Uskonee kyseessä oleen enkeli, kristitty kun on. Tämä on kuulemma tapahtunut ainakin kaksi kertaa. Aluksi laskin tuon uneksi/valeheräämiseksi, sillä tapahtui keskellä yötä. Mummoni ei tosin itse usko nukkuneensa tuolla hetkellä. Juttu tosin muuttui mielenkiintoisemmaksi.
Eräs lähituttavani on myös kokenut samanlaisia ilmiöitä ja pitää niitä enkeleinä. Hän ei kuulu kirkkoon. Herännyt yöllä ja nähnyt ja koettanut herättää puolisoaankin, mutta pallo ehtinyt jo häipyä. Hän tietämäni mukaan kokee myös valeheräämisiä, joten yritin selittää tapauksen itselleni sillä -vaikka hän on kyennyt liikkumaan, puhumaan ja selvästi havainnoimaan, eli ei usko nukkuneensa sillä hetkellä.
Nyt sitten törmäsin Höyhensaaret-foorumilla (suomalainen selkouni-foorumi, kannattaa tsekata) keskusteluun UFO:ista ja muusta yliluonnollisesta ja ystäväni sielä kirjoitti näin:
Kirjoittaja Mastoraki » 27.01.2010 13:33
Tjaa, en tiiä liittyyks tää mihinkään edellämainituista, vai onko vaan joku ”yliluonnollinen” kokemus – mut meillä kävi niin, että molemmat veljet oli pitkästä aikaa kylässä ja oltiin jo menty nukkuu jne.. siskonpedillä nukuttiin, ku miulla ei ollu tarjota muuta yöpaikkaa. No sit sänkyä vastapäätä oli miun silloset undulaatit, näyttelevät pääosaa täs koko jutussa (ja josta oon jo kai täällä jossain kertonukin, näin muistelen).Eniveis, nukuttiin jo kaikki, kello oli varmaan jotain kolmen pintaan yöllä, ku mie heräsin yhtäkkiä säpsähtäen, ihan sairaan kirkkaaseen valoon – niinku ois aurinko paistanu keskellä huonetta. Olin satavarma että huoneessa oli joku – siis meidän kolmen lisäksi. Tajusin sillä sekunnin sadasosalla, että myös veljet, molemmet, oli heränneet tasan samaan aikaan ja istu siinä miun vieressä vähintään yhtä säikähtäneinä, miun isoveli (kehonrakentaja ja foliohattu) alko hokee ihan tohkeissaan, että ”Näittekö, näitteks tekin sen, näittehän?” ja toinen veli (insinööri) oli hiljaa ja pähkäili mielessään kai jotain kaavoja, että miten tommonen on ylipäätään mahdollista lol.Mie en saanu sanaa suusta, ennenku pitkän hetken jälkeen, kun tajusin, että kanarialinnut säksättää ihan helvetisti – yöksihän mie aina peitin ne peitteen alle, joten pysyivät hiljaa aamuvarhaisellaki, eivätkä ikinä olleet tommosta mekkalaa yöllä alottaneet. Nyt menin sitte rauhottelee niitä häkin luokse, koska peittäminenkään ei auttanut, vaikka pistin valot ja sammutin uudelleen, eläinparat oli ihan poissa tolaltaan ja kesti pitkään, ennenku rauhottuivat taas.Johtopäätös -> en tiedä mitä siinä sillon tapahtui, mutta totta oli se, että me kolme herättiin yhtä aikaa, kirkkaaseen valoon, ikään ku iso, valtavan kirkas valopallo ois leijunu siinä meidän yläpuolella, meidän ja lintujen välissä. Oli se sit mitä tahansa, ni eläimet sen näki myös, näin päättelen, koska moista mekkalaa eivät sen koomminkaan päästäneet. Se oli uniikki yö, jos luojakaan tietää mitä siinä sillon oli/tapahtui – tuskin nyt kolme ihmistä samaa unta kummiskaan näkee, josta herätä yhtä aikaa.. eikä olla sen koommin yhteen kokoonnuttu, isompaa veljeä en oo sit enää nähnykäänNo, ehkä tää ois kuulunu tonne yliluonnollisiin, mut tulipa sanottua – ku kerran energioista oli puhe =))
Mutta eipä siinä kaikki! Kuluu ehkä joku 15 min ja kaikki ovat jo nukahtamaisillaan kun minä näen sinne äsken mainitun vertsaan taakse laskeutuvan ehkä metrin läpimitaltaan olevan valopallon melko hitaasti. Se on kirkaskin kuin mikä! Reippaasti normaalia taskulamppua kirkkaampi. Vertaisiko vaikka nykypäivän sinisiin autonvaloihin, mutta silti se kirkkaus ulottui vain lyhyelle matkalle. Herätän muut ja kysyn näittekö tuota? Selitän tapahtumat ja noustaan kaverin kans ylös ja aatellaan että mennään kahtomaan mikä se oli mutta ei sitten kumpikaan tohdittu. Sielläpäin ei sitten ole muuta kuin metsää joten autonvalot tms ne ei tosiaankaan ollu. Nykyään epäilen mahdollisesti pallosalamaa, mutta varma en voi siitä olla. Jää arvoitukseksi…
Alexanderin kuolemanrajakokemus
Tällä ScienceChannelin videolla kerrotaan Alexanderin kuolemanrajakokemuksesta. Alexander oli koomassa muutamia päiviä, mutta koomasta palatessaan hän muisti olleensa mm. mato sekä matkanneensa universumin ulkopuolelle.
Paranormaalit kokemukset – Toukokuu 2011
Tässä taas muutama mielenkiintoinen kokemus. Tällä kertaa kokemuksissa kerrotaan tapauksesta jossa kuolleen miehen kummitus antoi merkkejä olemassaolostaan, oudosta tietokoneen sammumisesta painajaisen jälkeen sekä tapauksesta jossa kummitus oli liikutellut tyynyjä.
Kokija: Anonyymi
Kokemuksen tyyppi: Kummittelukokemus
Paikka ja aika: Kotona Harjavallassa, kesällä 1985 tai 1986.
Kokemusikä: 28 vuotta
Tapahtuman kuvaus:
Eli näin aluksi haluan vakuuttaa tämän olevan täyttä totta. Olen koko ikäni ollut skeptikko ja olen vieläkin, joskin olen alkanut hieman uskoa, että kaikella on tarkoituksensa ja että sattumia ei ole.
Tämä tapahtui kesäaikaan, vuosi oli joko -85 tai -86. Tiedän tämän siitä, että silloin oli yöllä valoisaa ja että vanhin lapseni oli tuolloin aivan pieni (s. -84) ja toinen lapseni ei ollut vielä syntynyt (s. -87). Silloinen aviomieheni oli joskus kännipäissään tehnyt erään kaverinsa Pertin (nimi muutettu) kanssa sopimuksen, että se, kumpi heistä kuolee ennemmin, ilmaantuu tälle toiselle kuolemansa jälkeen niin selvästi, ettei siitä voi erehtyä. Ja ei yhden kerran, vaan kahdesti koska yksi kertahan voisi olla sattumaa.
Myöhemmin tämä Pertti oli sitten päättänyt elämänsä itse, ilmeisesti muutamia kuukausia ennen näitä outoja tapahtumia joista kerron.
Ensimmäinen tapahtui päivällä. Olin pihallamme ottamassa aurinkoa (makasin silmät kiinni), kun yhtäkkiä jokin varjo peitti auringonvalon hetkeksi (tehän tiedätte, että vaikka makaa auringossa silmät kiinni, niin sen huomaa, jos joku tulee auringon eteen), ikäänkuin joku olisi kävellyt ohi. Avasin heti silmäni, olettaen sen olleen aviomieheni mutta ketään ei näkynyt missään. Suljin silmät ja hetken päästä tämä tapahtui uudelleen. Tällä kertaa avasin silmäni heti – ei ketään. Eikä kyseessä voinut olla pilvi, koska avattuani silmäni aurinko räkötti suoraan silmiini eikä mikään pilvi voi peittää aurinkoa ja sitten väistyä niin nopeasti.
Seuraavat ilmiöt tapahtuivat yöllä. Varmuudella en voi sanoa, että olisi ollut juuri seuraava yö mutta kumminkin: nukuin mieheni kanssa kunnes heräsin ääneen; huoneen ikkunaan koputettiin kaksi kertaa. Herätin mieheni ja pian tuli toiset kaksi koputusta. Hänkin kuuli sen mutta tokaisi vain, että ”se on varmaan Pertti” ja jatkoi nukkumista.
Tämän jälkeen menin keittiön pöydän ääreen kirjoittamaan tuntemuksistani. En siis näistä tapahtumista vaan rankoista kokemuksistani; kai ne jotenkin tuli pintaan näiden tapahtuman jälkeen, en tiedä. Kirjoitin paljon erilaisia asioita, mutta aina kun kirjoitin isästäni (joka kuoli muutama vuosi taaksepäin) niin mustekynän muste muuttui eriväriseksi. Tämäkin tapahtui kaksi kertaa.
Vähän ajan päästä aloin kuulla jotakin musiikkia. Jotain outoa, muistutti ehkä hieman rokkia. Muistan jonkin verran edelleen, mutta sitä on erittäin vaikea kuvailla, mutta sen voin sanoa että sellaista musiikkia ei ole olemassa. Tällä kertaa päätin ottaa selvää. Se kuului takahuoneesta, joten menin sinne (meillä oli koti ja liikeyritys samassa rakennuksessa, ja huoneita oli paljon). Kun saavuin sinne, musiikki loppui. Palasin takaisin keittiöön ja musiikki alkoi taas. Muistaakseni tällä kertaa en mennyt enää takaisin katsomaan ja muistikuvani siltä yöltä loppuvatkin tähän. Muistan aamulla kertoneeni miehelleni myös siitä musiikista, mutta hän sanoi taas että ”se oli varmaan Pertti”. Pertti oli muuten musiikkimiehiä; hän soitti haitaria, kuten miehenikin, vaikkakin haitarimusiikkia se ei missään nimessä ollut, mitä kuulin.
24 vuoden jälkeenkään en ole keksinyt mitään selitystä tälle tapahtumasarjalle. Olen kertonut näistä lapsilleni ja heistäkin tämä on jotakin aivan käsittämätöntä. Vähän ihmetyttää sellainenkin seikka, että miksi Pertti ”ilmestyi” minulle? Hänhän oli tenhyt diilin mieheni kanssa, ja vaikka hän kuulikin ne kaksi jälkimmäistä koputusta ikkunaan, häntä ei tuntunut kiinnostavan asia ollenkaan. Hän on myös jo kuollut, eikä hän ollut koskaan kertonut näistä ilmiöistä lapsillemme, ja minäkin kerroin ne vasta hänen kuolemansa jälkeen. Nuo kirjeetkin olen joskus mennyt hävittämään. Olen erittäin skeptinen, mutta pidän tuota tapahtumasarjaa aivan liian todellisena ollakseen pelkkää sattumaa.
Kokija: Ede
Kokemuksen tyyppi: Kummittelukokemus
Paikka ja aika: Tampereella kotona, 30.9. 2010 klo 03:00
Kokemusikä: 21 vuotta
Tapahtuman kuvaus:
Olin nukkumassa naisystäväni kanssa makuuhuoneessani ja näin erittäin epämiellyttävää unta, sellaista jossa ei mielestäni olut mitään järkeä ja sitten heräsin, katsoin kelloa joka näytti klo 03:00 ja yht’äkkiä tietokoneeni käynnistyi. Sitten tuli todella epämiellyttävä olo, ihankuin joku olisi tuijottanut. En edes liikkunut, vaan puristin silmät kiinni vaikka kovasti teki mieli mennä katsomaan mikä tietokoneessa on. Oudointa on se, että kun sitten rauhotuin otin naisystävän halaukseeni. Huomasin jopa hänenkin olleen hereillä ja kun siinä olimme hetken sylikkäin tietokone sammui!
Olen aikaisemminkin kokenut tällaista, enkä tiedä onko tämä nyt vain sitä huonoa säkää. Olen ollut melko skeptinen kaikenmaailman kummittelun suhteen, mutta kun itselle sattuu, eikä ole vastausta miksi näin tapahtui, niin alkaa miettimään sitä, että jos kuitenkin jotain tavanomaisesta poikeavaa on kuitenkin tapahtunut.
Kokija: Joni
Kokemuksen tyyppi: Kummittelutapaus
Paikka ja aika: Kempeleessä kotona, keväällä 2010
Kokemusikä: 12 vuotta
Tapahtuman kuvaus:
Oli kouluaamu, koulua oli kymmeneltä. Istuin kotona ja katsoin nauhalta 4D:tä. Lähdin keittiöön hakemaan vettä. Kun tulin takaisin, niin sohvatyynyt olivan liikkuneet itsestään tällaiseen muodostelmaan; _ _–_ _ .
Säikähdin pois tolaltani. Kotonamme ei ollut ketään muita kuin minä. Äitini lähti viemään koiraamme eläinlääkärille ja isosiskot olivat menneet jo kouluun. Järjestelin tyynyt uudelleen. Kun olin menossa keittiöön viemään juomalasiani pöydälle kuului sohvan takaa olevalta ovelta lonksahdus. Menin katsomaan mistä ääni tuli. Sohvan takana oleva ovi oli itsestään auennut puoliksi. Kyseinen ovi vei kodinhoitohuoneeseen ja sieltä pääsi pesuhuoneeseen. Omasta mielestäni mikään ei voinut vaikuttaa oven avautumiseen. Lähdin kiireellä kouluun ja tapahtunut jäi lujasti mieleeni. Olemme muuttaneet neljä vuotta sitten tähän kyseiseen taloon ja täällä on nähty varjoihmisiä ja valoilmiöitä. Ullakoltammekin kuuluu melkein joka yö painavia askelia, tömähdyksiä ja raahaamisen ääniä.
–
Onko sinulle tapahtunut jotain outoa? Voit kertoa omista kokemuksistasi tällä lomakkeella. Mielenkiintoisimmat kokemukset julkaisemme blogissamme nimimerkillä tai täysin anonyymisti. 🙂
[ad#tra-1]Paranormaalit kokemukset – Maaliskuu 2011 – Osa 3
Tässä taas muutama mielenkiintoinen kokemus. Tällä kertaa kokemuksissa kerrotaan Ufo-kokemuksesta, kummittelusta sekä viestistä rajan takaa.
Kokija: TarArse
Kokemuksen tyyppi: UFO
Paikka ja aika: Raahe, 12.12.2007, noin yhden aikaan yöllä
Kokemusikä: 18 vuotta
Tapahtuman kuvaus:
Päätin mennä tupakille, kun en saanut nukuttua (klo noin 01:05). Katselin taivaalle jos siellä vaikka sattuisi jotain näkymään. Jonkin aikaa katseltuani päätin mennä takaisin sisälle, mutta vilkaisin vielä hetkeksi taivaalle.
Sitten alkoi tapahtua. Pikkuhiljaa puiden takaa valui salmiakin muotoinen sinisiä ja vihertäviä valoja ”vilkuttava” lentävä ”salmiakki”. Lähdin seuraamaan esinettä, joka näytti menevän hitaasti, mutta varmasti asuntoni edustalla olevan parkkipaikan ylle, alkoi vilkuttamaan punaista valoa ja pysähtyi.
Vähän aikaa siinä oltuaan alus vaihtoi suuntansa oikeaan ja lähti vauhdilla metsän suojaan.
Asuin tuolloin vähän syrjemmässä Sairaalan takana olevissa asunnoissa. Tapahtuma kesti varmaan noin 5-10 minuuttia ja kohde lensi puiden korkuudella, ainakin se tuntui olevan todella matalalla.
Olen myöhemminkin nähnyt samankaltaisen esineen taivaalla myös kaverini kanssa.
Kokija: Vilze
Kokemuksen tyyppi: Muutama erityyppinen kokemus
Paikka ja aika: Ilmoitettu kokemuksessa alla
Tapahtuman kuvaus:
6.10.1999 – Ääni/Poltergeist Tapaus
Olen ollut tavattoman herkkä yliluonnolliselle tapahtumille vuosien saatossa, ja kaikki alkoi vasta kun olin yhdeksänvuotias ja olin yökylässä kaverini kotona. Kaverini koko perhe oli matkustanut viikonlopuksi Norjaan kalastusreissulle, sillä perheen isä on varsinainen kalahullu.
Olimme juuri asettuneet peteihimme piristävän pelisession päätteeksi ja juttelimme tavallisesti, kunnes päätimme olla hiljaksiin ja jatkaa puuhastelua seraavana päivänä. Mutta jo vain viiden minuutin päästä alkoi tapahtua, tai paremmin kuvailtuna kuulua outoja. Talon keittiöstä alkoi kuulua epäselvää supatusta, joka kuulosti voimakkalta kuiskuttelulta. Kaverini ja minä jäykistyimme peteihimme, ovet oli lukossa, eikä sisäänpääsyä taloon ollut. Olimme varmasti yksin talossa. Emme uskaltautuneet avaamaan ovea, vaan päädyimme värisemään tunteja sängyssä, ennenkuin saimme unenpäästä kunnolla kiinni.
Aamulla meitä koitti hämmentävä näky, saavuttuamme keittiöön. Huomasimme, että jokainen kaappi sekä lokero keittiössä oli auki, jääkaappi mukaanlukien joka oli luonut pienen lammikon alleen sulaneesta jäästä. Tapauksen jälkeen menimme nukkumaan aina meille, kunnes kaverini perhe palasi.
8.9.2001 – Valoilmiö
Olin vetämässä iltalenkkiä, asuessani maaseudulla ja laiska kaverini ei jaksanut tulla mukaan. Kävelin pitkin maantietä noin kaksi kilometriä reippaalla vauhdilla kunnes pääsin määränpäähäni vanhalle postilaatikolle, joka ei ollut enään käytössä, sillä talo jolle laatikko kuului oli ollut asumiskelvoton ja sähkötön jo viisikymmentä vuotta. Satuin vilkaisemaan taloon ja huomasin kuinka tuon autiotalon yläkerrassa paloi sähkölamput. Tämä kammostutti minua syvästi, enkä halunnut enää jäädä tätä tutkimaan. Pingoin kotiin ennätys vauhtia, tai niin kovaa kuin jaloillani vain pääsin.
15.9.2005 – Deja Vu / Uni
Ensimmäinen lukuisista unistani jotka alkoivat mentyäni päivänokosille. Unissa näen yleensä paljon erilaisia asioita, muun muassa pystyn muistamaan mitä tietyssä kohdassa päivää tapahtuu, aivan kuin olisin elänyt sen ennenkin. Kerran pystyin pysäyttämään Isäni valituksen huonosta matikan kokeestani sanomalla ensiksi mitä hän oli aikonut minulle selittää, nimittäin olin kuin kuullut sen unissani, se oli hyvin hämmentävää.
Asuin maalla vuoteen 2009, kunnes muutin kaupunkiin.
25.8.2010 – Kummitus
Eräs useista kummituskohtauksistani, mutta valitsin kirjoittaa tämän sillä tämä on parhaassa muistissa sekä uusin ja yllättävän häiritsevä tapaus, sillä se tapahtui päivällä. Kävelin pitkin katua ja pääsin nurkalle, josta alkoi harmaa seinämä aitoineen. En ollut erityisen keskittynyt muuhun paitsi edelläni kävelevään linkuttavaan kävelijään, joka oli pukeutunut harmaaseen tuulipuseroon ja vanhentuneen harmaasinertäviin farkkuihin. Kävelin noin kymmenen metriä miehen takana ja katsoin hänne vaappumista, näytti siltä että voisi kaatua minä hetkensä. Mies kuitenkin kääntyi seuraavaan kortteliin ja katosi harmaan seinävän taakse. Onneksi matkani oli sama ja käännyin noin 5 sekuntia miehen jälkeen nähden edessäni pitkän tyhjän, noin 300 metriä pitkän kujan jossa ei ollut kukaan, eikä ollut paikkaa mihin kukaan voisi piiloutua. Sain kylmät väreet.
Kokija: Marja
Kokemuksen tyyppi: Viesti henkimaailmasta
Paikka ja aika: Helsinki, kaverin kotona, Syyskuu 2007
Tapahtuman kuvaus:
Kummitteleva pää
Olin kolme vuotta sitten vasta tapaamani mukavan miehen kanssa toisilla treffellä hänen kotonaan. Istuimme teekupposten äärellä rupatellen niitä näitä. Jonkin ajan kuluttua tajusin, että hänen päänsä vieressä, oikean olkapään yläpuolella leijui miehen pää. Sanoin äänettömästi tälle päälle, että ”Mene pois, ei nyt. Olen treffeillä, huono ajankohta!”.
Kun pää vain sinnikkäästi jatkoi kellumistaan ja sähkötti silmillään, kysyin teetä ryystävältä mieheltä, tunteeko hän kuvailemaani henkilöä. Miehen silmät pullahtivat päästä ja hän katsoi minua todella oudosti. Selitin, että minulla on tällainen kyky, että näen noita tuonne toiselle puolelle siirtyneitä, vaikka aina en olekaan varma, onko sielu fyysisesti täällä vai toisella puolella. Siis elääkö yhä vai ei. Tästä sielusta aavistelin, että on jättänyt maallisen vaelluksensa tällä kertaa. Mies nyökytteli päätään ja kysyi, mitä asiaa kaverilla on. Hän kyllä sanoi tunnistavansa henkilön kuvaukseni perusteella. Välitin terveiset ja asian mentyä ymmärrettävästi perille, sielu vetäytyi kauemmaksi ja teki kädellään John Wayne -tervehdyksen. Kun näytin edessäni istuvalle pöllämystyneelle miehelle käden liikkeen, jonka sielu tervehdykseksi heitti, mies alkoi itkeä. Hän kertoi, että sielu, jonka näin, oli hänen hyvä ystävänsä, joka oli tehnyt itsemurhan puolisen vuotta aiemmin. Hänellä oli aina lähtiessään tapana heittää sellainen käden liike, jonka näytin. Miehellä oli kertomansa mukaan ystävän kuoleman jälkeen ollut tunne, että ystävä kutsuu häntäkin sinne toiselle puolelle. Tämä fiilis oli aiheuttanut hänelle pahoja ahdistuskohtauksia. Kun mies kuuli ystävänsä terveiset nyt, hän ymmärsi ettei ystävä ollut häntä hakemassa, päinvastoin.
Kun mies oli aikansa itkenyt olkapäätäni vasten, hän niisti ja sanoi olonsa olevan aivan erilainen. Kevyt, vapaa ja iloinen. Kuin musta huppu olisi nostettu hänen päästään. Olin iloinen, että olin voinut auttaa häntä vaikka samalla tajusin, että ei meistä sen kummempaa paria sitten tulisikaan. Meidän piti tavata tämän kuolleen ystävän takia.
Tällaisia tahattomia ilmestymisiä koen aina silloin tällöin. Vakuuttavimpia ne ovat juuri tällaisissa tilanteissa, kun en tunne viestin tuojaa, enkä sen paremmin viestin saajaakaan. Aina viesti on ollut tärkeä ja auttanut sen vastaanottajaa elämän jollain osa-alueella.
–
Onko sinulle tapahtunut jotain outoa? Voit kertoa omista kokemuksistasi tällä lomakkeella. Mielenkiintoisimmat kokemukset julkaisemme blogissamme nimimerkillä tai täysin anonyymisti. 🙂
Paranormaalit kokemukset – Maaliskuu 2011 – Osa 2
Aika julkaista taas hieman kokemuksia. Tällä kertaa kokemuksissa kerrotaan muutamasta kummittelutapauksesta sekä yhdestä henkisestä kokemuksesta.
Kokija: Myy
Kokemuksen tyyppi: Kummittelutapaus
Paikka ja aika: Vantaa 2008 illalla
Tapahtuman kuvaus:
Tämä tapahtui viikko isäni kuoleman jälkeen. Kerrottakoon, että en ole koskaan uskonut kummitteluihin enkä kuoleman jälkeiseen elämään.
Istuin kotona olkkarissa lattialla, kanavasurffailin ja yritin pitää itseäni jotenkin järjissäni kaiken surun keskellä. Mieheni oli töissä, eli olin yksin kotona. Isäni pyöri koko ajan ajatuksissani, ja mietin, että mitä voisin vielä sanoa hänelle, jos saisin tilaisuuden. Sillä sekunnilla telkan kuva alkoi vilkkua valkoisena. Jotain häiriöitä, ajattelin, ja kääntelin kakavia, mutta vilkkuminen vaan jatkui. Tuota vilkkumista tapahtui ensimmäisen ja viimeisen kerran tuona iltana.
Siinä samalla, kun istuin lattialla ja naputtelin kaukosäädintä, putosi maljakko viereeni lattialle viereiseltä peilipöydältä. Istuin täysin hämmentyneenä ja katselin lattialla pystyssä, aivan niin, pystyssä olevaa maljakkoa. Maljakossa olleet surukukat olivat lattialla, mutta maljakko oli oikeinpäin pystyssä ja kaikki vedet sisällä. Kuinka on mahdollista, että jos jokin putoaa pöydältä, varsinkin hyvin kapea ja korkea maljakko, se jää pystyyn oikeinpäin? Ja vielä niin, että vedetkin pysyvät sisällä? Mikään ikkuna ei ollut auki, kukaan ei siitä kulkenut ohi, mikään ei voinut maljakkoa pudottaa, koska se oli myöskin raskas veden painosta. Mutta kukat olivat lattialla. Ja maljakko oikeinpäin. Käsittämätöntä. Se maljakko kukkineen oli kuitenkin ollut siinä jo 3-4 päivää ihmisten rampatessa siitä jatkuvasti ohi.
Tätä olen vielä tänä päivänäkin miettinyt, enkä ole ratkaisua siihen keksinyt. Mielessä välähti jo, että isä oli tullut sanomaan ettei pidä surra.
Myöhemmin sisko kertoi, että hänelle oli sattunut kummia samana iltana. Hän oli lastensa kanssa kotona, 2-vuotiaan pojan ja 2kk vanhan vauvan kanssa. Nuo pojat olivat isällemme silmäterä. Tuona iltana sisko oli käynyt jo vähän aikaisemmin poikien kanssa nukkumaan, toinen toisella puolella ja toinen toisella puolella nukkuen. Yhtäkkiä sisko heräsi kylmään tuulen vireeseen. Ovet ja ikkunat oli kiinni. Tuuli kävi ensi vanhemman pojan puolelta, sitten vauvan puolelta. Sisko pelästyi, että onko pojilla kaikki hyvin. Hän nousi ja tarkasti kummankin pojan, kunnes yhtäkkiä hän kuuli äänen sanovan ”nuku vaan”. Kuulemma lämmin ja rauhallinen olotila täytti hänen mielensä ja hän nukahti heti. Sisko oli myös heti sitä mieltä, että isä oli käynyt hyvästelemässä rakkaat lapsenlapsensa.
Vielä tänä päivänäkään en silti usko kuolemanjälkeiseen elämään, mutta nämä tapahtumat kyllä tulen aina muistamaan. Tiedä sitten, mistä oli kysymys.
Videomainos:
Kokija: Juhana
Kokemuksen tyyppi: Hengellinen kokemus
Paikka ja aika: Keväällä 2010, kotona sängyssä
Kokemusikä: 20 vuotta
Tapahtuman kuvaus:
Menin nukkumaan, tarkkailen untani jossa olen teatterilavalla julkisesti esillä. Hyväksyin uni-itseni ”outouden” ja ujouden. Herään selälläni maaten, mutta jotain erilaista on tapahtunut: koko rintakehäni alueelta ja varsinkin sydämestä syöksyy paksu magneettinen/säköinen purkaus. Sen pituus oli määrittämätön, mutta voimakkaana se tuntui noin kahden metrin päähän. Ajattelin: ”tämäpäs outoa, en tohdi avata silmiäni, se voisi hajoittaa keskittymiseni.” Asetin käteni säteeseen ja käteni imeytyi purkaukseen niin kuin voima olisi pitänyt sitä ylhäällä. Erikoinen tilanne jatkuu kunnes avaan silmäni ja huomaan käteni ja purkauksen kadonneen.
Spekulaatio:
Kyseessä oli mielestäni sydänchakran avautuminen ja astraalitasolla havannoiminen. Havainnoitu purkaus ja ruumis käsi muukaanlukien oli yhteydessä toisiinsä. Jälkeenpäin ajatellen käteni tuntui ihottomalta. Unessa hyväksyin itseni/kuvan itsestäni/alitajuntani kokonaisvaltaisesti. Sydänchakran (rakkaus, tunnelämä) hyvinvointi sekä kolmannen silmän (objektiivinen, intuitiivinen tarkkailukyky) selkeys on tietoni mukaan ”kriteeri” astraalitason suoralle kokemukselle.
Kokija: Karmiva-apina
Kokemuksen tyyppi: Kummittelutapaus
Paikka ja aika: Kotona sängyssä, 19.9.2010
Kokemusikä: 15
Tapahtuman kuvaus:
Tämä tapahtui illalla, ennen kun menin nukkumaan. Minä kuuntelin illalla musiikkia kännykän radiosta (kuulokkeilla). Olin kuunnellut ehkä jotain pari minuuttia, kunnes kännykkääni syttyi valo, (en ollut painanut mitään nappia silloin). Kuulokkeista alkoi kuulua outoa suhinaa, otin kännykän käteeni ja liikuttelin sitä itseni ympäri. Yhdessä kohdassa suhina oli voimakkaampi ja kuului napsutusta. Otin puhelimen pois kohdasta, jossa suhina kuului voimakkaasti. Voimakas suhina hiljentyi ja napsutus lähti pois. Koitin uudestaan ja suhina ja napsutus kuului jälleen. Pidin puhelinta siinä kohdassa ehkä pari minuuttia, kunnes puhelimen valo sammui, ja radiosta kuului taas musiikkia. Huoneessani on televisio, katsoin sinne päin, näin television yläpuolella jonkin välähdyksen. Sen jälkeen tuli ihan outo olo, ihan kuin joku olisi ollut vierelläni koko ajan.
Onko sinulle tapahtunut jotain outoa? Voit kertoa omista kokemuksistasi tällä lomakkeella. Mielenkiintoisimmat kokemukset julkaisemme blogissamme nimimerkillä tai täysin anonyymisti. 🙂
Paranormaalit kokemukset – Maaliskuu 2011
Aika julkaista taas hieman kokemuksia. Tällä kertaa kokemuksissa kerrotaan mm. spiritismistä ja kummittelusta.
Kokija: Penttijuhanin isä
Kokemuksen tyyppi: Hengellinen kokemus
Paikka ja aika: Pohjois-Karjalassa 1913
Tapahtuman kuvaus:
Tässä tarina joka on seurannut minua nuoruusvuosilta, jolloin isäni kertoi sen tapahtuneen. Isäni oli syntynyt 1905, Suomi oli melkoisen köyhä maa ja kaikesta oli pulaa, isäni joutui lähtemään ”maailmalle” jo 10 vuotiaana.
Tämä tapahtuma sattui noin 1913 Polvijärvellä. Isäni oli poikajoukon mukana mennyt uimaan läheiselle järvelle. Oli kuuma, kaunis keskikesän päivä. Pojat leikkivät ja uivat nauttien kauniista päivästä kunnes yht´äkkiä jostain kaukaa alkoi kuulua hentoa, kaunista musikkia, ihan kuin jotain hopeakelloja olisi soitettu. Musiikki voimistui ja pojat alkoivat katsella ympärilleen mistä moinen oikein kuuluu, sitten joku huomasi, että taivaalle oli ”avautunut” koko taivaankannen mittainen kirkas aukko ja sieltä tämä musiikki kuului yhä kovempaa. Samalla pojat panivat merkille kuinka kirkasta oli sen aukon sisällä. Pojille tuli pelko, että mitähän mahtaa seurata ja osa olikin jo juossut rannalta piiloon, kunnes taivaassa oleva aukko alkoi hiljaa mennä kiinni, samalla soitto alkoi vaimentua ja muutaman minuutin päästä oli taas hiljaista.
Isäni oli myöhemmin kysynyt Kirkkoherralta, että mikä merkitys sellaisella mahtaa olla? Tuo pappi oli vaan sanonut, että jonkin pyhän ihmisen poismenon edellä tapahtuu joskus näitä ilmestyksiä. Varmasti se oli jäänyt isälleni mieleen koska hän kertoi sen minulle joskus teini iässä enkä usko, että tässä olisi mitään keksittyä.
Kokija: Unnamed Angel
Kokemuksen tyyppi: Kummituskokemuksia
Paikka ja aika: Jyväskylä, lapsuudenkoti – kevät/kesä -97/98, kesä 2001/2003, talvi 2007-2010
Kokemusikä: 5-6, 15-18
Tapahtuman kuvaus:
Olin noin 5 tai 6 vuotias, kun ensimmäinen paranormaali tai hengellinen kokemus tapahtui. Pikkusiskoni kuoli synnytyksessä ollessani 2-3 vuotias.
Olen ollut pienestä pitäen aamuvirkku eli nousin aamuisin kuuden, seitsemän aikoihin leikkimään tai piirtämään. Tänä kyseisenä aamuna heräsin piirtämään. Piirsin kaikessa rauhassa, kunnes jokin herätti huomioni takanani. Käännyin ympäri ja näin n. 30-50cm päässä minusta tumman hahmon, joka oli minua n. 20cm lyhyempi. Sillä oli valkoiset silmät, muuten se oli tumma. Hahmo seisoi edessäni sekunnin tai kaksi, kunnes katosi kun räpsäytin silmiäni. En usko, että se oli vain lapsuuden mielikuvitusta, sillä muistan kokemuksen kuin se olisi tapahtunut eilen.
Ja nyt, kun olen lukenut ja kokenut enemmän paranormaalista, tiedän että hahmo oli pikkusiskoni.
Seuraava tapaus tapahtui kesällä vuonna 2001 tai 2003, en muista tarkkaa vuotta enkä ikääni. Meillä on suvussa sukumökki, joka on saarella. Kyseisenä kesäyönä oli kirjaimellisesti myrsky. Sade piiskasi ikkunoita ja tuuli heilutti puita melkein kaatumispisteeseen, ukkosti ja salamoi.
Olin serkkuni kanssa kahdestaan nukkumassa pienessä aitassa ja luulimme, että voisimme nukkua koko yön kahdestaan siellä. Salamointi ja ukkonen ei millään loppunut ja melkein itkimme serkun kanssa, koska meitä pelotti niin paljon. Uskaltauduin katsomaan ulko-ovea vastapäätä meistä ja näin vaalean hahmon seisovan ilmassa. Mieleni rauhoittui ja sanoin serkulleni: ”Meillä ei ole mitään hätää. Mennään aikuisten luo nukkumaan.” Kerroin aamulla aikuisille kokemuksestani ja kerroin suojelusenkelini olleen luonamme, mutta aikuiset nauroivat ja sanoivat minun kuvitelleen jutun.
Kun aloin etsimään lisää tietoa aaveista, hengistä ja muutenkin paranormaalista, kaikki kokemukset aivan kuin on-nappulaa painamalla tulivat päälle.
Seuraavia kokemuksia/tapahtumia on tapahtunut lapsuudenkodissani (kerrostalo, rakennettu -90, alue on vanhaa sota varikkoa) niin useasti, etten muista edes kaikkia. Muutamat ovat painautuneet mieleeni kuin pysyvästi.
Olisko ollut viime talvena, kun olin yksin kotona katsomassa tv:tä, kuulin kuinka ulko-ovemme kävi. Luulin isäpuoleni tulleen töistä, joten en kiinnittänyt aluksi siihen mitään huomiota, vaan jatkoin tv:n katselua. Kuitenkin huomioni herpaantui, kun kuulin eteisessämme kävelyn ääniä matolla. Kävely jatkui eteisen ja olohuoneen oven luo, pysähtyi hetkeksi ja kääntyi takaisin ulko-ovelle. Nousin sohvalta katsomaan eteiseen, mutta siellä ei ollut ketään tai mitään.
Useasti, kun olen katsomassa olohuoneessa tv:tä, näen eteisen peilin kautta liikettä, vaikka olisinkin yksin kotona. Aina ajattelen, että se on mielikuvitustani, mutta tiedän, etten usko ajatustani. Näen myös välillä (tv:tä katsoessani) kylpyhuoneen hieman avoinnaisen oven takaa hahmon, joka katsoo minua. Kun katson tarkemmin huoneeseen päin, siellä ei ole mitään.
Muutaman kerran on käynyt, kun olen ollut yksin kotona ja suihkussa, kuulen perheeni tulleen kotia. Lähden suihkusta, mutta ketään ei ole kotona. Kun menen takaisin suihkuun samat tutut äänet kuuluvat, mutta ketään ei näy. Kuulen myös keittiön ovien avautuvat ja jääkaapin äänen aivan kuin se olisi auki.
Lapsuudenkotini vanhassa huoneessani olen tuntenut jonkin läsnäolon. Kuulen matollani kävely-ääniä (reipasta kävelyä ja/tai laahausta), vinkuvaa hengitystä ja aivan kuin miljoona ihmistä kuiskisi huoneessani. Pystyn myös aistimaan nukkumaan mennessäni vierelläni hahmon, joka katsoo minua. Olen myös aistinut ystäväni huoneessa kaksi hahmoa, jotka katselevat meitä, kun nukumme.
Äitini sekä tätini ovat kokeneet myös hengellisiä ja paranormaaleja asioita, mutta niistä ehkä seuraavalla kerralla…
Kokija: Darma
Kokemuksen tyyppi: Spiritismi
Paikka ja aika: Lahti, Kesä 1999 yöllä
Kokemusikä: 18
Tapahtuman kuvaus:
Tulimme baarista kaverini luokse kahdestaan. Pikku jurrissa tietty, mutta se tuskin selittää aukottomasti tapahtumia.
Kaverini on elokuvien keräilijä. Iso kirjahylly täynnä leffoja. Alkuperäisiä, sekä puolinopeudella nauhoitettuja vhs-kasetteja. Yhteen nauhoitettuun kasettiin menee monta leffaa, joten ne on numeroitu. Siis, numerot on laitettu vihkoon ja perään kirjoitettu leffan nimi.
No, kaveri oli tehnyt ouijalaudan kopioimalla sen suoraan manaajasta pausettamalla. Pelattiin sitten sitä. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut.
Istuskeltiin sen jälkeen hissukseen, kun yhtäkkiä mun mieleen iskee pakottava käsky: ”Ota kolmannesta rivistä toinen alhaalta!”. En sanonut kaverille mitään. Nousin ylös, otin filmin sieltä pinon alhaalta ja kysyin: ”Mikä tää on”? Kaveri ei tiennyt, enkä voinut itsekkään tietää. Sano, että: ”Kato tosta vihosta.” Aukaisin vihon jostain keskeltä ja siinä oli sama numero ku filmissä, se oli Manaaja!
Laitettiin filmi pyörii ja ajateltiin hakee se kohta mikä numero filmis oli. Lähempänä kohtaa laitettiin kuva kuvalta eteenpäin leffaa. Siinä vaiheessa, kun seuraava kuva ois ollu se mitä haluttiin, loppu kaukosäätimestä yllättäen patterit, se ei enään toiminut ja kohta jäi näkemättä. Patterit piti kyllä olla toimivat. Sen illan jälkeen kaveri sano haistaneensa rikin hajua tullessaan kotiin muina päivinä.
Onko sinulle tapahtunut jotain outoa? Voit kertoa omista kokemuksistasi tällä lomakkeella. Mielenkiintoisimmat kokemukset julkaisemme blogissamme nimimerkillä tai täysin anonyymisti. 🙂
Paranormaalit kokemukset – Lokakuu 2010
Aika julkaista taas hieman kokemuksia. Tällä kertaa kokemuksissa kerrotaan mm. etiäisistä, spiritismistä ja koulussa kummittelevasta kuolleen rehtorin haamusta.
Kokija: Jane
Kokemuksen tyyppi: Usea kokemus, (mm. etiäisiä)
Paikka ja aika: Kotona ja naapurissa – talvi 2000 /syksy 2002/syksy 2010
Kokemusikä: 36 – 46
Tapahtuman kuvaus:
Talvi 2000:
Lapseni nukkui, katselin tv:tä. Mieheni tulisi reissusta puolen yön aikaan. Menin pimeään keittiöömme omakotitalossamme. Näin kuinka mieheni
ajoi autolla autotallin oven eteen, lumeen jäi renkaan jäljet. Ilahduin, hän tulikin kotiin tunteja aiottua aiemmin. Menin sohvalle jatkamaan tv:n katselua. Odotin ja ihmetteilin miksi hän ei tule jo sisään. Menin uudestaan keittiön ikkunaan kurkistamaan missä hän on. Silloin mieheni auto kaarsi portista pihaamme rikkoutumatonta lumipeitettä pitkin. Mieheni tuli heti sisälle. Kerroin tapauksen hänelle. Olin jotenkin vaistonnut tai aistinut hänen tulevan etukäteen. Tämä oli erikoista.
Syksy 2002:
Tiskasin astioita kun ulko-ovi kävi, reppu heitettiin nurkkaan ja tarralenkkarin tarrat repäistiin auki. Sanoin vuoden ikäiselle lapselleni ilahtuneena: ”veljesi tuli koulusta”. Menimme iloisena eteiseen vastaan, siellä ei kuitenkaan ollut ketään. Avasin oven ja poikani kaarsi juuri tieltä pyörällä pihaan.
Syksy 2010:
Tämä tuntuu pelottavalta. Lenkin jälkeen menimme naapurini luo kahville. Naapurini meni pesemään koiransa jalkoja. Riisuin ulkovaatteita eteisessä kun kuulin naapurin pikkupojan sanovan: ”äiti missä ne minun farkut ovat”? Ajattelin että ai Pekka ei ole vielä lähtenyt kouluun. Sanoin naapurilleni, että ai poikasi on vielä kotona. Hän hämmästyi ja sanoi ettei täällä ole ketään, hän tarkisti vielä kaikki huoneet. Kun kerroin pojan sanomisesta, äiti meni kalpeaksi ja sanoi: ”pitkästä aikaa sain Pekan pukemaan farkut kouluun ja just noilla sanoilla Pekka kyseli farkkuja aamulla”. Ihmettelen mitä tuo voi olla.
Lapsena:
Pienenä koin lapsuuden kodissani vahvasti kummittelun tunnetta ja pelkoa muutamia kertoja. Muut eivät kuulleet samoja ääniä tms. Löysin esim. silloiselta ullakolta pyykkinarulta (käytettin talvella pyykin kuivaamiseen) kymmenkunta naisen tummaa kiiltävää kaunista hiusta noin 30-40 cm. Muistan kun ihmettelin niitä äidilleni. Silloin ei kenelläkään perheessäni ollut pitkiä hiuksia ja itselleni kasvatin ne myöhemmin ja kaikilla muilla ja lähi suvun naisilla oli lyhyet ja permanentatut hiukset. Tämä tapahtui noin vuonna 79. Hevonen meillä oli ja tunnen toki hiusten ja hevosen jouhien eron.
Järjellä noita kokemuksia ei voi selittää. Nyt lapsuuden maisemissa on uusi koti mutta entisessä oli paljon outoa ja pelottavaa. Entisessä kodissa oli kyllä elänyt jo 5 sukupolvea.
Kokija: Screenager
Kokemuksen tyyppi: Spiritismi
Paikka ja aika: Mikkeli, ystävän luona, 3.7.2010
Kokemusikä: 17
Tapahtuman kuvaus:
Olin kahden ystäväni, Melissan ja Kiian (nimet muutettu) kanssa Melissan luona yökylässä. Olimme tylsityneitä, ja koska vanhemmat eivät olleet kotona päätimme kokeilla pelata spiritismiä. Kiialle tämä oli uutta, eikä hän uskonut sen toimivan, mutta minä ja Melissa olimme yrittäneet samaa aiemmin, lähes aina tuloksetta, mutta olimme silti innokkait, ja uskoimme sen toimivan Melissan kotona, jossa hän itse oli aiemmin nähnyt ja kuullut paranormaaleja asioita.
Aloimme tehdä spiritismilautaa internetistä hankkimiemme ohjeiden mukaan ja lopulta saimme sen valmiiksi. Menimme kylpyhuoneeseen ja aloimme pelata. Rehellisesti sanoen en uskonut, että lasi olisi liikkunut, ainakaan niin paljoa. Mutta kyllä se liikkui.
Paikalla oli Melissan edesmennyt isoisä, samoin muutamaa kuukautta aiemmin kuollut poika, joka kävi samaa koulua kanssamme. Kukaan meistä ei ollut tuntenut tätä poikaa, mutta hän oli erään ystäväni ystävä, ja hänen ilmaantumisensa paikalle kosketti minua syvästi.
Paikalla oli myös monia tuhansia vuosia vanha henki, joka sanoi olevansa Melissan äiti edellisestä elämästä. Kysyimme hengen ikää, saimme pitkän liudan numeroita, emmekä pysyneet perässä, mutta päättelimme, että henki olisi saattanut elää kivikaudella. Pyysimme hengiltä äänimerkkejä, ja kuulimmekin seinän takaa uikutuksen ja itkun kaltaista ääntä. Melissa kuuli myös muualta talosta kovaäänistä tuskanhuutoa. Minä ja Kiia emme kuulleet mitään sellaista, mutta minä näin saunassa Melissan selän takana suuren varjon, joka oli ikään kuin kumartunut katsomaan meitä, ja kun huomasin hänet, hän vetäytyi nurkan taakse. Olen käynyt päässäni asiaa lävitse, olisiko varjo voinut tulla meistä, mutta kumpikaan ystävistäni ei heilunut paikallaan, niinkuin varjo teki.
Vaikka haluan uskoa yliluonnolliseen ja kuoleman jälkeiseen elämään, olen realisti ja epäilen kaikkea kokemaani ja ajattelen, että kaikelle voi olla jokin aivan luonnollinen selitys, esim. varjo jonka näin saattoi aivan hyvin tulla vieressäni istuneesta Kiiasta.
Mainos:
Kokija: Elovena
Kokemuksen tyyppi: Kummittelutapaus
Paikka ja aika: Länsi-Uudellamaalla, työpaikka, syys-lokakuu 1995
Kokemusikä: –
Tapahtuman kuvaus:
Muutin paikkakunnalle 1990 luvulla keväällä ja sain myöhemmin työtehtävän, jossa työnkuvani muuttui tiuhaan tahtiin. Pidin ja pidän edelleenkin työstäni. Se että en tuntenut paikkakuntaa ollenkaan ei minua haitannut. Aina löysin kuin ”sattumalta” oikeaan paikkaan.
Tällä kertaa tehtäviini kuului ruoan kuljetus, – jakelu ja koko koulurakennuksen jälkisiivous. Mainittakoon heti alkuun, että olen ollut ja asunnutkin vanhoissa taloissa (rakennuksissa) eikä minua ole peloittanut koskaan. Enkä muutenkaan ole ”arkalasta” kotoisin!
Aamupäivällä n.klo 9.30 saavuin koulun rapun eteen ruokakuljetukseni kanssa. Olin vähän täpinöissäni siitä, että kuinkahan päiväni menee, kun en tiedä talon työtavoista yhtään mitään (en edes ruoanjaon ajankohdasta). Siinä sekalaisin ajatuksin lähdin etsimään tasovaunua jolla voisin kuljettaa ruoat keittiöön. Sellaisen sopivan löysinkin heti keittiöltä ja ajattelin, ”vaikka onkin vanha ränsistynyt ulospäin, niin välineet ainakin on uudet ja komeat”, sillä tasovaunu oli uusi ja pyörät pyörivät kuin itsestään. Lastasin kuormani vaunulle ja vein auton parkkiin. Tarkoituksenani oli ottaa ruoat mukaani mennessäni sisälle. Siispä otin kärrystä kiinni molemmin käsin ja aloin varovasti työntää, ettei keitto loiskuisi astiasta yli. Kärry ei liikahtunutkaan ajattelin, että olikohan joku koulun henkilökunnasta lukinnut kärryn? Kärryn ohi en päässyt koska käytävä oli ahdas. Mietin kuinka pääsisin toiselle puolelle, pitääkö kiertää rakennuksen takaa sivuovelle, (jos sellaista edes onkaan). Yritin työntää kovemmin, mutta kärry ei liikkunut. Sitten alkoi jo mieliala olemaan sellainen, että ajattelin kiipeämistä koko höskän yli! Kiroilin mielessäni ”on se p**kele, että kakarat jää ilman ruokaa, kun kaikenmaailman kyläkouluja pitää hyysätä”. Samalla kärry lähti liikkumaan, kevyesti, ei mitään kummallista. En jäänyt sen kummemmin miettimään syytä.
Lapset saivat ruokansa, minä tiskasin astiat, opettajat kävivät vuorollaan keittiössä hakemassa kahvinkeittimeen vettä ja samalla sain kyseltyä työpäivän rutiineista.
Koulupäivä loppui lapsilta yleensä n. klo 13.00 ja silloin aloitin siivoamisen jumppasalista, joka oli yläkerrassa. Siellä ollessani kuulin, että alakerran ovi kävi ja lähdin tarkistamaan, mutta ulko-ovet olivat lukossa. Ajattelin, että ehkä koulun rehtori/opettajat kulkivat ovista (unohtivat jotain ja palasivat hakemaan). Sitten kun olin alhaalla kuulin ”asumisen ääniä” yläkerrasta (kolinaa, pauketta, laahausääniä). Ne minä selitin itselleni, että ”vuokralainen, ainahan niitä on koulurakennuksissa” vaikka en ollut ketään nähnytkään. Pelkoa en tuntenut muuta kuin vasta sitten kun tulin alas likaisten moppieni kanssa ja minun piti mennä siivouskomeroon, joka oli rappujen alla. Tajusin vain yhtäkkiä että en ollut yksin! Kysyin ääneen ”mitä minä teen”. Olin niin hämmentynyt etten ensin osannut ajatella mitään. Sitten ajattelin, että pakko minun on työni tehdä ja nappasin pölyimurin mukaani. Aloin imuroida ovien edessä olevaa mattoa ja hoin mielessäni ”älä näyttäydy minulle, minun on pakko tehdä työni”.
Sain vihdoin työni päätökseen ja kävin keittiön toimistolla täyttämässä raportin ja kuulin yläkerrasta ääniä. Olin kuitenkin rauhoittunut ja pakkasin puhtaat astiat mukaani ja lähdin.
Seuraava päivä meni ruokien kanssa ihan ongelmitta, mutta siivouskomero tuotti minulle vaikeuksia. Aloin keskustella SEN kanssa, ”pese mopit jos on energiaa liikaa”. Aina kun olin ylhäällä, niin alhaalla ovet paukkuivat. Sitten tulin uteliaaksi, ”paukahtaako ovi tosiaankin niin kovin”. Avasin oven ja annoin sen sulkeutua. NO EI!!! Ovi meni kiinni pehmeästi.
Sitten neljäntenä päivänä en enää malttanut. Kysyin koulun rehtorilta” Onko hän huomannut ettei ole rakennuksessa yksin, vaikka niin olettaa”? Hän kielsi kummittelun, mutta sanoi sen olevan huhua. Minkä?? Kysyin minä. Siihen hän ei enää ottanut kantaa.
Seuraavana päivänä meno oli samaa. Oli pimeää ja satoi aivan kaatamalla, niin ajattelin että onpa hyvä, pääsen pesemään ulkoraput hiekasta sadevedellä huuhtelemalla. Tuumasta toimeen otin sangon mukaani, menin ulos ja otin vettä tynnyristä ja humautin sen pitkin ulkoterassia ja rappuja, samalla sain kumman ajatuksen, HÄN katsoo ikkunasta ja tuumii minusta” onpa ahkera naisihminen, mutta ei sais tuhlata hyvää vettä pitkin pihaa”. Ihan minua puistatti.
Viikon viimeisenä päivänä perjantaina jäin yksikseni taas tekemään tehtäviäni. Samat kolinat ja paukkeet. En kuitenkaan pelännyt. Sitten toimistossa raporttia taas täyttäessäni kuulin kuinka joku liikkui aulassa, laski vettä jossain lähellä olevasta hanasta ja meni opettajien huoneeseen (oletin sen olevan rehtorin, mutta ihmettelin miksi kummassa veden voi koulun jälkeen ottaa toisesta hanasta kuin keittiöltä). Sitten alkoi kuulumaan vanhanaikaisen kirjoituskoneen ääni. Ajattelin, että tällaisia kyläkouluja, vanhat koneet, eikö täällä nyt ole edes tietokonetta. Jatkoin raportin täyttämistä ja omenan syömistäni.
Sitten tuli aika lähteä kotiin. Kirjoitukone kävi harvakseltaan, aula oli pimeä. Sanon vielä rehtorille hyvät viikonloput, avaan oven, huone on pimeä ja tyhjä. Lamaannuin niin, että oletin näkeväni (pahaa) unta. Niskassa hiukset nousivat pystyyn ja kummallista, samalla sain mielikuvan hahmosta ja hänen luonteenpiirteestään. Tajusin ettei hän halunnut minulle pahaa, on vaan niin ilkikurinen.
Kotimatkasta joka on n. 15 km en muistanut mitään. Jauhoin asiaa kotona ja päätin ottaa asiasta selvää. Aikanaan sitten kun rehtori tuli työpaikalleen kerroin hänelle mitä olin kokenut. Hän kuunteli ihmeissään ja kun kuvailin hahmoa ja hänen luonnettaan, jotka olivat hyvin henkilökohtaisia, niin rehtori kysyi ”puhutko sinä Martista”? (nimi muutettu). Sanoin, että nimeä en tiedä eikä koulun seinällä ole yhtään kuvaa joka häntä muistuttaisi. Sillä en tunne ketään ihmisiä hyvin paikkakunnalla, koska olin asunut täällä vasta vähän aikaa. Silloin hän vasta uskoi, miten asia oli ja kertoi minulle, että Martti oli aikoinaan ollut koulun rehtori ja kuollut sairauskohtaukseen kotonaan (vuonna 1981), joka tuolloin oli ollut osittain koulun keittiön tiloissa. Rehtori lupasi tuoda näytteille valokuvan. Valokuvan sain nähdä myöhemmin, mutta se onkin toinen juttu…
Onko sinulle tapahtunut jotain outoa? Voit kertoa omista kokemuksistasi tällä lomakkeella. Mielenkiintoisimmat kokemukset julkaisemme blogissamme nimimerkillä tai täysin anonyymisti. 🙂
Viimeisimmät kommentit