Valopallot
Ajattelin kirjoittaa nyt tällaisesta aiheesta sillä tietooni tuli neljäs tapaus valopalloista jo.
Aloitan nyt alusta alkaen mitä itse olen kuullut aiheesta.
Vanhempani tietävät kiinnostuksestani paranormaaleja asioita kohtaan ja kertoivat kerran kun mummoni oli nähnyt keskellä yötä herättyään kirkkaan valon olohuoneesta. Noussut ylös ja mennyt katsomaan niin olohuoneessa leijui kirkas valopallo. Oli katsellut aikansa niin tuo oli vain himmentynyt ja hävinnyt. Uskonee kyseessä oleen enkeli, kristitty kun on. Tämä on kuulemma tapahtunut ainakin kaksi kertaa. Aluksi laskin tuon uneksi/valeheräämiseksi, sillä tapahtui keskellä yötä. Mummoni ei tosin itse usko nukkuneensa tuolla hetkellä. Juttu tosin muuttui mielenkiintoisemmaksi.
Eräs lähituttavani on myös kokenut samanlaisia ilmiöitä ja pitää niitä enkeleinä. Hän ei kuulu kirkkoon. Herännyt yöllä ja nähnyt ja koettanut herättää puolisoaankin, mutta pallo ehtinyt jo häipyä. Hän tietämäni mukaan kokee myös valeheräämisiä, joten yritin selittää tapauksen itselleni sillä -vaikka hän on kyennyt liikkumaan, puhumaan ja selvästi havainnoimaan, eli ei usko nukkuneensa sillä hetkellä.
Nyt sitten törmäsin Höyhensaaret-foorumilla (suomalainen selkouni-foorumi, kannattaa tsekata) keskusteluun UFO:ista ja muusta yliluonnollisesta ja ystäväni sielä kirjoitti näin:
Kirjoittaja Mastoraki » 27.01.2010 13:33
Tjaa, en tiiä liittyyks tää mihinkään edellämainituista, vai onko vaan joku ”yliluonnollinen” kokemus – mut meillä kävi niin, että molemmat veljet oli pitkästä aikaa kylässä ja oltiin jo menty nukkuu jne.. siskonpedillä nukuttiin, ku miulla ei ollu tarjota muuta yöpaikkaa. No sit sänkyä vastapäätä oli miun silloset undulaatit, näyttelevät pääosaa täs koko jutussa (ja josta oon jo kai täällä jossain kertonukin, näin muistelen).Eniveis, nukuttiin jo kaikki, kello oli varmaan jotain kolmen pintaan yöllä, ku mie heräsin yhtäkkiä säpsähtäen, ihan sairaan kirkkaaseen valoon – niinku ois aurinko paistanu keskellä huonetta. Olin satavarma että huoneessa oli joku – siis meidän kolmen lisäksi. Tajusin sillä sekunnin sadasosalla, että myös veljet, molemmet, oli heränneet tasan samaan aikaan ja istu siinä miun vieressä vähintään yhtä säikähtäneinä, miun isoveli (kehonrakentaja ja foliohattu) alko hokee ihan tohkeissaan, että ”Näittekö, näitteks tekin sen, näittehän?” ja toinen veli (insinööri) oli hiljaa ja pähkäili mielessään kai jotain kaavoja, että miten tommonen on ylipäätään mahdollista lol.Mie en saanu sanaa suusta, ennenku pitkän hetken jälkeen, kun tajusin, että kanarialinnut säksättää ihan helvetisti – yöksihän mie aina peitin ne peitteen alle, joten pysyivät hiljaa aamuvarhaisellaki, eivätkä ikinä olleet tommosta mekkalaa yöllä alottaneet. Nyt menin sitte rauhottelee niitä häkin luokse, koska peittäminenkään ei auttanut, vaikka pistin valot ja sammutin uudelleen, eläinparat oli ihan poissa tolaltaan ja kesti pitkään, ennenku rauhottuivat taas.Johtopäätös -> en tiedä mitä siinä sillon tapahtui, mutta totta oli se, että me kolme herättiin yhtä aikaa, kirkkaaseen valoon, ikään ku iso, valtavan kirkas valopallo ois leijunu siinä meidän yläpuolella, meidän ja lintujen välissä. Oli se sit mitä tahansa, ni eläimet sen näki myös, näin päättelen, koska moista mekkalaa eivät sen koomminkaan päästäneet. Se oli uniikki yö, jos luojakaan tietää mitä siinä sillon oli/tapahtui – tuskin nyt kolme ihmistä samaa unta kummiskaan näkee, josta herätä yhtä aikaa.. eikä olla sen koommin yhteen kokoonnuttu, isompaa veljeä en oo sit enää nähnykäänNo, ehkä tää ois kuulunu tonne yliluonnollisiin, mut tulipa sanottua – ku kerran energioista oli puhe =))
Mutta eipä siinä kaikki! Kuluu ehkä joku 15 min ja kaikki ovat jo nukahtamaisillaan kun minä näen sinne äsken mainitun vertsaan taakse laskeutuvan ehkä metrin läpimitaltaan olevan valopallon melko hitaasti. Se on kirkaskin kuin mikä! Reippaasti normaalia taskulamppua kirkkaampi. Vertaisiko vaikka nykypäivän sinisiin autonvaloihin, mutta silti se kirkkaus ulottui vain lyhyelle matkalle. Herätän muut ja kysyn näittekö tuota? Selitän tapahtumat ja noustaan kaverin kans ylös ja aatellaan että mennään kahtomaan mikä se oli mutta ei sitten kumpikaan tohdittu. Sielläpäin ei sitten ole muuta kuin metsää joten autonvalot tms ne ei tosiaankaan ollu. Nykyään epäilen mahdollisesti pallosalamaa, mutta varma en voi siitä olla. Jää arvoitukseksi…
Suvaitsematon Suomi – paranormaaleja kokeneita syrjitään! -IS -keskustelut
Aika huiman keskustelun aikaan saanut artikkeli sattui kohdalle:
http://keskustelut.iltasanomat.fi/thread.jspa?threadID=32801
Foorumillakin usein huomaa miten aletaan leimaamaan. Miten on, oletko itse tullut syrjityksi kokemustesi perusteella? Kerro meille.
Ilmoitusasiaa ihmisten kokemuksista
Heipä hei paraihmiset. Kiva kun taas seurailet blogiamme. 🙂
Lisäsin juuri uuden osion tuohon yläpalkkiin. Siellä on nyt nimittäin oma osionsa kokemusten lähettämistä varten. Kyseinen härpäke mahdollistaa entistä helpommin omien kokemusten lähettämisen ja tällä kertaa ne käsitellään googlen formin kautta, joka avittaa ylläpitoa järjestelyasioissa ja tekee kokemusten julkaisuista entistä helpompaa ja nopeampaa.
Jos olet lähettänyt aikasemmin kokemuksesi ja sitä ei ole vielä julkaistu, niin voit nopeuttaa sen julkaisia lähettämällä sen uudestaan uuden lomakkeemme kautta.
Kokemuksia tullaan jatkossa julkaisemaan entistä tiheempään tahtiin.
Kirjanurkkaus – Kuudes aisti
Tervehdys väki, on taas aika kurkistaa painetun tiedon saloihin, vuorossa on juuri lukemani Diane Hennacy Powellin Kuudes Aisti –kirja (Atena 2010) ja tämäkin kuuluu taasen niihin pakosti luettaviin. Kirjan voi hankkia kirjastosta, kirjakaupasta tai Tajunnan nettikaupasta.
”Yliaistilliset ilmiöt ovat kiistelty keskustelunaihe, koska meillä on rationaalisina olentoina tapana epäillä kaikkea, mitä ei voi selittää tieteellisesti. Yliaistilliset ilmiöt eivät välttämättä perustukaan yliluonnolliseen, vaan johonkin sellaiseen, jota nykytiede ei vielä osaa selittää. Kuudes aisti on ensimmäinen teos, joka etsii yliaistillisille ilmiöille – telepatialle, ennustamiselle, selvänäköisyydelle ja ajatuksen voimalla vaikuttamiselle – selityksiä aivojen toiminnasta.”
Kirjoittaja, M.D. Diane Hennacy Powell on neuropsykiatri, joka on toiminut professorina Harvardin lääketieteellisessä tiedekunnassa, eli hänellä on erinomainen tausta ja tieto hommasta mitä tekee. Kirja on aiemmin ylös nostamani Karagullan kirjan kaltainen, paitsi että tämä on enemmän tutkimus kannalla, kun se toinen taas kirjasi havaintoja ja todisteita. Kirjassa kerrotaan niin ennustamisesta, selvänäköisyydestä, ruumiista irtautumisista kuin myös unista.
Esimerkki kirjasta:
Kirjassa on mielenkiintoinen kertomus Jim-kaksosista, jotka ovat erotetut toisistaan neljän viikon iässä ja tapaavat uudelleen kolmekymmenenyhdeksän ikäisinä. Hämmästyttävää on, miten samanlaiset elämäpiirteet heillä on: Kummankin nimi on Jim, kumpikin meni naimisiin Linda -nimisen naisen kanssa, erosi tästä ja nai Betty nimisen. Molemmilla oli lapsuudessaan samanniminen koira ja myöhemmin saman niminen poika. Molemmilla oli kaksi samaa ammattia takanaan, kärsi mikreenistä, poltti saman merkkisiä savukkeita, joi samanmerkkistä olutta ja pureskeli kynsiä. Paino ja pituus oli samat, kampaus vain eri. Saman merkkinen ja värinen Chervolet. Mikä vielä kummallista, molemmat olivat juuri ennen jälleentapaamistaan rakentaneet pihapuunsa ympärille valkoisen penkin. Kaiken kukkuraksi molemmat kuolivat samaan sairauteen samana päivänä.
Kirjassa myös kerrotaan mm. naisesta, joka valvotuissa olosuhteissa suoritti ruumiistapoistumisen ja näin kykeni lukemaan viisinumeroisen luvun, joka oli hänen katseensa ulottumattomissa. Hän oli kokeen aikana EEG-laitteessa, eli oli muutenkin kykenemätön liikkumaan.
On kertomus myös kuolemanraja-kokemuksista, joissa henkilöt näkevät jotain, mitä he eivät olisi voineet silmin nähdä. Jopa syntymästään asti sokeiden kokemuksia on kirjattu!
Myös kysymyksiä mitä tietoisuus on ja missä se sijaitsee, mitkä ovat aivojen asema paranormaaleissa kokemuksissa, esitetään.
Tämä tosiaan kuuluu kategoriaan ”koulussa pakkoluetettavat” -kirjat!
[ad#tra-1]Joka neljäs tanskalainen uskoo kummituksiin
Joka neljäs tanskalainen uskoo kummituksiin, kertoo vähän aikaa sitten valmistunut selvitys. Selvitykseen osallistui 1020 iältään 18-75-vuotiasta ja sen mukaan 15 prosentilla tanskalaisista on omakohtaisia kummituskokemuksia.
– Yleensä luonnollisille tapahtumille annetaan yliluonnollinen tai uskonnollinen selitys. Kummituksiin uskominen on usein yhteydessä siihen, mitä ajattelemme tapahtuvan kuoleman jälkeen. Siinä mielessä ihmiset ovat uskonnollisia, kertoo Tim Jensen, apulaisprofessori Tanskan yliopistosta.
Piispa Kjeld Holmin mielestä taas uskonnolla ja kummituksilla ole mitään tekemistä toistensa kanssa.
Lähde: iltasanomat.fi
Viimeisimmät kommentit