ME NA3MM3 S1NUT! NA3TKO SINA M31DAT???

Tietoa

ParanormaaliBlogi.net on Suomen seuratuin rajatiedon media. Olemme uutisoineet paranormaaleista ja muista oudoista ilmiöistä vuodesta 2007 lähtien.

Korostettu kommentti

Arska:

Kolumbiassa Medellin kaupungissa näköjään paljon tunnistamattomia objekti havaintoja, video ja kuvatallenteilla on useita silminnäkijöitä. Mielestäni nuo kiekkomaiset lentävä lautanen kuva ja videotallenteet ovat aika vakuuttavia todisteita siitä että emme ole todellakaan yksin.

Lentäjä pilotin kuvaama video pallomaisesta objektista pilvien yläpuolella on myös hyvä todiste vieraan älyn ohjauksessa olevasta kohteesta lähellä lentokonetta. Etelä-Amerikassa yleisesti on kaiketi jonkinlainen UFO – aalto menossa parasta aikaa. Mielenkiintoisia videoita nuo kaikki ja joissakin on mahdollisuus muuttaa selostuksen teksti Suomi kielelle.

Kommentoitu artikkeliin: Massahavaintoja Kolumbiassa

Tulossa

spiritismi

Sivu 1. Yhteensä 1.1

Paranormaalit kokemukset – Maaliskuu 2011

Aika julkaista taas hieman kokemuksia. Tällä kertaa kokemuksissa kerrotaan mm. spiritismistä ja kummittelusta.

Kokija: Penttijuhanin isä
Kokemuksen tyyppi: Hengellinen kokemus
Paikka ja aika: Pohjois-Karjalassa 1913

Tapahtuman kuvaus:

Tässä tarina joka on seurannut minua nuoruusvuosilta, jolloin isäni kertoi sen tapahtuneen. Isäni oli syntynyt 1905, Suomi oli melkoisen köyhä maa ja kaikesta oli pulaa, isäni joutui lähtemään ”maailmalle” jo 10 vuotiaana.

Tämä tapahtuma sattui noin 1913 Polvijärvellä. Isäni oli poikajoukon mukana mennyt uimaan läheiselle järvelle. Oli kuuma, kaunis keskikesän päivä. Pojat leikkivät ja uivat nauttien kauniista päivästä kunnes yht´äkkiä jostain kaukaa alkoi kuulua hentoa, kaunista musikkia, ihan kuin jotain hopeakelloja olisi soitettu. Musiikki voimistui ja pojat alkoivat katsella ympärilleen mistä moinen oikein kuuluu, sitten joku huomasi, että taivaalle oli ”avautunut” koko taivaankannen mittainen kirkas aukko ja sieltä tämä musiikki kuului yhä kovempaa. Samalla pojat panivat merkille kuinka kirkasta oli sen aukon sisällä. Pojille tuli pelko, että mitähän mahtaa seurata ja osa olikin jo juossut rannalta piiloon, kunnes taivaassa oleva aukko alkoi hiljaa mennä kiinni, samalla soitto alkoi vaimentua ja muutaman minuutin päästä oli taas hiljaista.

Isäni oli myöhemmin kysynyt Kirkkoherralta, että mikä merkitys sellaisella mahtaa olla? Tuo pappi oli vaan sanonut, että jonkin pyhän ihmisen poismenon edellä tapahtuu joskus näitä ilmestyksiä. Varmasti se oli jäänyt isälleni mieleen koska hän kertoi sen minulle joskus teini iässä enkä usko, että tässä olisi mitään keksittyä.

Kokija: Unnamed Angel
Kokemuksen tyyppi: Kummituskokemuksia
Paikka ja aika: Jyväskylä, lapsuudenkoti – kevät/kesä -97/98, kesä 2001/2003, talvi 2007-2010
Kokemusikä: 5-6, 15-18

Tapahtuman kuvaus:

Olin noin 5 tai 6 vuotias, kun ensimmäinen paranormaali tai hengellinen kokemus tapahtui. Pikkusiskoni kuoli synnytyksessä ollessani 2-3 vuotias.

Olen ollut pienestä pitäen aamuvirkku eli nousin aamuisin kuuden, seitsemän aikoihin leikkimään tai piirtämään. Tänä kyseisenä aamuna heräsin piirtämään. Piirsin kaikessa rauhassa, kunnes jokin herätti huomioni takanani. Käännyin ympäri ja näin n. 30-50cm päässä minusta tumman hahmon, joka oli minua n. 20cm lyhyempi. Sillä oli valkoiset silmät, muuten se oli tumma. Hahmo seisoi edessäni sekunnin tai kaksi, kunnes katosi kun räpsäytin silmiäni. En usko, että se oli vain lapsuuden mielikuvitusta, sillä muistan kokemuksen kuin se olisi tapahtunut eilen.
Ja nyt, kun olen lukenut ja kokenut enemmän paranormaalista, tiedän että hahmo oli pikkusiskoni.

Seuraava tapaus tapahtui kesällä vuonna 2001 tai 2003, en muista tarkkaa vuotta enkä ikääni. Meillä on suvussa sukumökki, joka on saarella. Kyseisenä kesäyönä oli kirjaimellisesti myrsky. Sade piiskasi ikkunoita ja tuuli heilutti puita melkein kaatumispisteeseen, ukkosti ja salamoi.
Olin serkkuni kanssa kahdestaan nukkumassa pienessä aitassa ja luulimme, että voisimme nukkua koko yön kahdestaan siellä. Salamointi ja ukkonen ei millään loppunut ja melkein itkimme serkun kanssa, koska meitä pelotti niin paljon. Uskaltauduin katsomaan ulko-ovea vastapäätä meistä ja näin vaalean hahmon seisovan ilmassa. Mieleni rauhoittui ja sanoin serkulleni: ”Meillä ei ole mitään hätää. Mennään aikuisten luo nukkumaan.” Kerroin aamulla aikuisille kokemuksestani ja kerroin suojelusenkelini olleen luonamme, mutta aikuiset nauroivat ja sanoivat minun kuvitelleen jutun.

Kun aloin etsimään lisää tietoa aaveista, hengistä ja muutenkin paranormaalista, kaikki kokemukset aivan kuin on-nappulaa painamalla tulivat päälle.

Seuraavia kokemuksia/tapahtumia on tapahtunut lapsuudenkodissani (kerrostalo, rakennettu -90, alue on vanhaa sota varikkoa) niin useasti, etten muista edes kaikkia. Muutamat ovat painautuneet mieleeni kuin pysyvästi.

Olisko ollut viime talvena, kun olin yksin kotona katsomassa tv:tä, kuulin kuinka ulko-ovemme kävi. Luulin isäpuoleni tulleen töistä, joten en kiinnittänyt aluksi siihen mitään huomiota, vaan jatkoin tv:n katselua. Kuitenkin huomioni herpaantui, kun kuulin eteisessämme kävelyn ääniä matolla. Kävely jatkui eteisen ja olohuoneen oven luo, pysähtyi hetkeksi ja kääntyi takaisin ulko-ovelle. Nousin sohvalta katsomaan eteiseen, mutta siellä ei ollut ketään tai mitään.

Useasti, kun olen katsomassa olohuoneessa tv:tä, näen eteisen peilin kautta liikettä, vaikka olisinkin yksin kotona. Aina ajattelen, että se on mielikuvitustani, mutta tiedän, etten usko ajatustani. Näen myös välillä (tv:tä katsoessani) kylpyhuoneen hieman avoinnaisen oven takaa hahmon, joka katsoo minua. Kun katson tarkemmin huoneeseen päin, siellä ei ole mitään.

Muutaman kerran on käynyt, kun olen ollut yksin kotona ja suihkussa, kuulen perheeni tulleen kotia. Lähden suihkusta, mutta ketään ei ole kotona. Kun menen takaisin suihkuun samat tutut äänet kuuluvat, mutta ketään ei näy. Kuulen myös keittiön ovien avautuvat ja jääkaapin äänen aivan kuin se olisi auki.

Lapsuudenkotini vanhassa huoneessani olen tuntenut jonkin läsnäolon. Kuulen matollani kävely-ääniä (reipasta kävelyä ja/tai laahausta), vinkuvaa hengitystä ja aivan kuin miljoona ihmistä kuiskisi huoneessani. Pystyn myös aistimaan nukkumaan mennessäni vierelläni hahmon, joka katsoo minua. Olen myös aistinut ystäväni huoneessa kaksi hahmoa, jotka katselevat meitä, kun nukumme.

Äitini sekä tätini ovat kokeneet myös hengellisiä ja paranormaaleja asioita, mutta niistä ehkä seuraavalla kerralla…

Kokija: Darma
Kokemuksen tyyppi: Spiritismi
Paikka ja aika: Lahti, Kesä 1999 yöllä
Kokemusikä: 18

Tapahtuman kuvaus:

Tulimme baarista kaverini luokse kahdestaan. Pikku jurrissa tietty, mutta se tuskin selittää aukottomasti tapahtumia.

Kaverini on elokuvien keräilijä. Iso kirjahylly täynnä leffoja. Alkuperäisiä, sekä puolinopeudella nauhoitettuja vhs-kasetteja. Yhteen nauhoitettuun kasettiin menee monta leffaa, joten ne on numeroitu. Siis, numerot on laitettu vihkoon ja perään kirjoitettu leffan nimi.

No, kaveri oli tehnyt ouijalaudan kopioimalla sen suoraan manaajasta pausettamalla. Pelattiin sitten sitä. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut.
Istuskeltiin sen jälkeen hissukseen, kun yhtäkkiä mun mieleen iskee pakottava käsky: ”Ota kolmannesta rivistä toinen alhaalta!”. En sanonut kaverille mitään. Nousin ylös, otin filmin sieltä pinon alhaalta ja kysyin: ”Mikä tää on”? Kaveri ei tiennyt, enkä voinut itsekkään tietää. Sano, että: ”Kato tosta vihosta.” Aukaisin vihon jostain keskeltä ja siinä oli sama numero ku filmissä, se oli Manaaja!

Laitettiin filmi pyörii ja ajateltiin hakee se kohta mikä numero filmis oli. Lähempänä kohtaa laitettiin kuva kuvalta eteenpäin leffaa. Siinä vaiheessa, kun seuraava kuva ois ollu se mitä haluttiin, loppu kaukosäätimestä yllättäen patterit, se ei enään toiminut ja kohta jäi näkemättä. Patterit piti kyllä olla toimivat. Sen illan jälkeen kaveri sano haistaneensa rikin hajua tullessaan kotiin muina päivinä.

Onko sinulle tapahtunut jotain outoa? Voit kertoa omista kokemuksistasi tällä lomakkeella. Mielenkiintoisimmat kokemukset julkaisemme blogissamme nimimerkillä tai täysin anonyymisti. 🙂

Tykkäys ja jakotoiminnot:

Paranormaalit kokemukset – Lokakuu 2010

Aika julkaista taas hieman kokemuksia. Tällä kertaa kokemuksissa kerrotaan mm. etiäisistä, spiritismistä ja koulussa kummittelevasta kuolleen rehtorin haamusta.

Kokija: Jane
Kokemuksen tyyppi: Usea kokemus, (mm. etiäisiä)
Paikka ja aika: Kotona ja naapurissa – talvi 2000 /syksy 2002/syksy 2010
Kokemusikä: 36 – 46

Tapahtuman kuvaus:

Talvi 2000:
Lapseni nukkui, katselin tv:tä. Mieheni tulisi reissusta puolen yön aikaan. Menin pimeään keittiöömme omakotitalossamme. Näin kuinka mieheni
ajoi autolla autotallin oven eteen, lumeen jäi renkaan jäljet. Ilahduin, hän tulikin kotiin tunteja aiottua aiemmin. Menin sohvalle jatkamaan tv:n katselua. Odotin ja ihmetteilin miksi hän ei tule jo sisään. Menin uudestaan keittiön ikkunaan kurkistamaan missä hän on. Silloin mieheni auto kaarsi portista pihaamme rikkoutumatonta lumipeitettä pitkin. Mieheni tuli heti sisälle. Kerroin tapauksen hänelle. Olin jotenkin vaistonnut tai aistinut hänen tulevan etukäteen. Tämä oli erikoista.

Syksy 2002:
Tiskasin astioita kun ulko-ovi kävi, reppu heitettiin nurkkaan ja tarralenkkarin tarrat repäistiin auki. Sanoin vuoden ikäiselle lapselleni ilahtuneena: ”veljesi tuli koulusta”. Menimme iloisena eteiseen vastaan, siellä ei kuitenkaan ollut ketään. Avasin oven ja poikani kaarsi juuri tieltä pyörällä pihaan.

Syksy 2010:
Tämä tuntuu pelottavalta. Lenkin jälkeen menimme naapurini luo kahville. Naapurini meni pesemään koiransa jalkoja. Riisuin ulkovaatteita eteisessä kun kuulin naapurin pikkupojan sanovan: ”äiti missä ne minun farkut ovat”? Ajattelin että ai Pekka ei ole vielä lähtenyt kouluun. Sanoin naapurilleni, että ai poikasi on vielä kotona. Hän hämmästyi ja sanoi ettei täällä ole ketään, hän tarkisti vielä kaikki huoneet. Kun kerroin pojan sanomisesta, äiti meni kalpeaksi ja sanoi: ”pitkästä aikaa sain Pekan pukemaan farkut kouluun ja just noilla sanoilla Pekka kyseli farkkuja aamulla”. Ihmettelen mitä tuo voi olla.

Lapsena:
Pienenä koin lapsuuden kodissani vahvasti kummittelun tunnetta ja pelkoa muutamia kertoja. Muut eivät kuulleet samoja ääniä tms. Löysin esim. silloiselta ullakolta pyykkinarulta (käytettin talvella pyykin kuivaamiseen) kymmenkunta naisen tummaa kiiltävää kaunista hiusta noin 30-40 cm. Muistan kun ihmettelin niitä äidilleni. Silloin ei kenelläkään perheessäni ollut pitkiä hiuksia ja itselleni kasvatin ne myöhemmin ja kaikilla muilla ja lähi suvun naisilla oli lyhyet ja permanentatut hiukset. Tämä tapahtui noin vuonna 79. Hevonen meillä oli ja tunnen toki hiusten ja hevosen jouhien eron.

Järjellä noita kokemuksia ei voi selittää. Nyt lapsuuden maisemissa on uusi koti mutta entisessä oli paljon outoa ja pelottavaa. Entisessä kodissa oli kyllä elänyt jo 5 sukupolvea.

Kokija: Screenager
Kokemuksen tyyppi: Spiritismi
Paikka ja aika: Mikkeli, ystävän luona, 3.7.2010
Kokemusikä: 17

Tapahtuman kuvaus:

Olin kahden ystäväni, Melissan ja Kiian (nimet muutettu) kanssa Melissan luona yökylässä. Olimme tylsityneitä, ja koska vanhemmat eivät olleet kotona päätimme kokeilla pelata spiritismiä. Kiialle tämä oli uutta, eikä hän uskonut sen toimivan, mutta minä ja Melissa olimme yrittäneet samaa aiemmin, lähes aina tuloksetta, mutta olimme silti innokkait, ja uskoimme sen toimivan Melissan kotona, jossa hän itse oli aiemmin nähnyt ja kuullut paranormaaleja asioita.

Aloimme tehdä spiritismilautaa internetistä hankkimiemme ohjeiden mukaan ja lopulta saimme sen valmiiksi. Menimme kylpyhuoneeseen ja aloimme pelata. Rehellisesti sanoen en uskonut, että lasi olisi liikkunut, ainakaan niin paljoa. Mutta kyllä se liikkui.

Paikalla oli Melissan edesmennyt isoisä, samoin muutamaa kuukautta aiemmin kuollut poika, joka kävi samaa koulua kanssamme. Kukaan meistä ei ollut tuntenut tätä poikaa, mutta hän oli erään ystäväni ystävä, ja hänen ilmaantumisensa paikalle kosketti minua syvästi.

Paikalla oli myös monia tuhansia vuosia vanha henki, joka sanoi olevansa Melissan äiti edellisestä elämästä. Kysyimme hengen ikää, saimme pitkän liudan numeroita, emmekä pysyneet perässä, mutta päättelimme, että henki olisi saattanut elää kivikaudella. Pyysimme hengiltä äänimerkkejä, ja kuulimmekin seinän takaa uikutuksen ja itkun kaltaista ääntä. Melissa kuuli myös muualta talosta kovaäänistä tuskanhuutoa. Minä ja Kiia emme kuulleet mitään sellaista, mutta minä näin saunassa Melissan selän takana suuren varjon, joka oli ikään kuin kumartunut katsomaan meitä, ja kun huomasin hänet, hän vetäytyi nurkan taakse. Olen käynyt päässäni asiaa lävitse, olisiko varjo voinut tulla meistä, mutta kumpikaan ystävistäni ei heilunut paikallaan, niinkuin varjo teki.

Vaikka haluan uskoa yliluonnolliseen ja kuoleman jälkeiseen elämään, olen realisti ja epäilen kaikkea kokemaani ja ajattelen, että kaikelle voi olla jokin aivan luonnollinen selitys, esim. varjo jonka näin saattoi aivan hyvin tulla vieressäni istuneesta Kiiasta.

Mainos:

Kokija: Elovena
Kokemuksen tyyppi: Kummittelutapaus
Paikka ja aika: Länsi-Uudellamaalla, työpaikka, syys-lokakuu 1995
Kokemusikä:

Tapahtuman kuvaus:

Muutin paikkakunnalle 1990 luvulla keväällä ja sain myöhemmin työtehtävän, jossa työnkuvani muuttui tiuhaan tahtiin. Pidin ja pidän edelleenkin työstäni. Se että en tuntenut paikkakuntaa ollenkaan ei minua haitannut. Aina löysin kuin ”sattumalta” oikeaan paikkaan.

Tällä kertaa tehtäviini kuului ruoan kuljetus, – jakelu ja koko koulurakennuksen jälkisiivous. Mainittakoon heti alkuun, että olen ollut ja asunnutkin vanhoissa taloissa (rakennuksissa) eikä minua ole peloittanut koskaan. Enkä muutenkaan ole ”arkalasta” kotoisin!

Aamupäivällä n.klo 9.30 saavuin koulun rapun eteen ruokakuljetukseni kanssa. Olin vähän täpinöissäni siitä, että kuinkahan päiväni menee, kun en tiedä talon työtavoista yhtään mitään (en edes ruoanjaon ajankohdasta). Siinä sekalaisin ajatuksin lähdin etsimään tasovaunua jolla voisin kuljettaa ruoat keittiöön. Sellaisen sopivan löysinkin heti keittiöltä ja ajattelin, ”vaikka onkin vanha ränsistynyt ulospäin, niin välineet ainakin on uudet ja komeat”, sillä tasovaunu oli uusi ja pyörät pyörivät kuin itsestään. Lastasin kuormani vaunulle ja vein auton parkkiin. Tarkoituksenani oli ottaa ruoat mukaani mennessäni sisälle. Siispä otin kärrystä kiinni molemmin käsin ja aloin varovasti työntää, ettei keitto loiskuisi astiasta yli. Kärry ei liikahtunutkaan ajattelin, että olikohan joku koulun henkilökunnasta lukinnut kärryn? Kärryn ohi en päässyt koska käytävä oli ahdas. Mietin kuinka pääsisin toiselle puolelle, pitääkö kiertää rakennuksen takaa sivuovelle, (jos sellaista edes onkaan). Yritin työntää kovemmin, mutta kärry ei liikkunut. Sitten alkoi jo mieliala olemaan sellainen, että ajattelin kiipeämistä koko höskän yli! Kiroilin mielessäni ”on se p**kele, että kakarat jää ilman ruokaa, kun kaikenmaailman kyläkouluja pitää hyysätä”. Samalla kärry lähti liikkumaan, kevyesti, ei mitään kummallista. En jäänyt sen kummemmin miettimään syytä.

Lapset saivat ruokansa, minä tiskasin astiat, opettajat kävivät vuorollaan keittiössä hakemassa kahvinkeittimeen vettä ja samalla sain kyseltyä työpäivän rutiineista.

Koulupäivä loppui lapsilta yleensä n. klo 13.00 ja silloin aloitin siivoamisen jumppasalista, joka oli yläkerrassa. Siellä ollessani kuulin, että alakerran ovi kävi ja lähdin tarkistamaan, mutta ulko-ovet olivat lukossa. Ajattelin, että ehkä koulun rehtori/opettajat kulkivat ovista (unohtivat jotain ja palasivat hakemaan). Sitten kun olin alhaalla kuulin ”asumisen ääniä” yläkerrasta (kolinaa, pauketta, laahausääniä). Ne minä selitin itselleni, että ”vuokralainen, ainahan niitä on koulurakennuksissa” vaikka en ollut ketään nähnytkään. Pelkoa en tuntenut muuta kuin vasta sitten kun tulin alas likaisten moppieni kanssa ja minun piti mennä siivouskomeroon, joka oli rappujen alla. Tajusin vain yhtäkkiä että en ollut yksin! Kysyin ääneen ”mitä minä teen”. Olin niin hämmentynyt etten ensin osannut ajatella mitään. Sitten ajattelin, että pakko minun on työni tehdä ja nappasin pölyimurin mukaani. Aloin imuroida ovien edessä olevaa mattoa ja hoin mielessäni ”älä näyttäydy minulle, minun on pakko tehdä työni”.

Sain vihdoin työni päätökseen ja kävin keittiön toimistolla täyttämässä raportin ja kuulin yläkerrasta ääniä. Olin kuitenkin rauhoittunut ja pakkasin puhtaat astiat mukaani ja lähdin.

Seuraava päivä meni ruokien kanssa ihan ongelmitta, mutta siivouskomero tuotti minulle vaikeuksia. Aloin keskustella SEN kanssa, ”pese mopit jos on energiaa liikaa”. Aina kun olin ylhäällä, niin alhaalla ovet paukkuivat. Sitten tulin uteliaaksi, ”paukahtaako ovi tosiaankin niin kovin”. Avasin oven ja annoin sen sulkeutua. NO EI!!! Ovi meni kiinni pehmeästi.

Sitten neljäntenä päivänä en enää malttanut. Kysyin koulun rehtorilta” Onko hän huomannut ettei ole rakennuksessa yksin, vaikka niin olettaa”? Hän kielsi kummittelun, mutta sanoi sen olevan huhua. Minkä?? Kysyin minä. Siihen hän ei enää ottanut kantaa.

Seuraavana päivänä meno oli samaa. Oli pimeää ja satoi aivan kaatamalla, niin ajattelin että onpa hyvä, pääsen pesemään ulkoraput hiekasta sadevedellä huuhtelemalla. Tuumasta toimeen otin sangon mukaani, menin ulos ja otin vettä tynnyristä ja humautin sen pitkin ulkoterassia ja rappuja, samalla sain kumman ajatuksen, HÄN katsoo ikkunasta ja tuumii minusta” onpa ahkera naisihminen, mutta ei sais tuhlata hyvää vettä pitkin pihaa”. Ihan minua puistatti.

Viikon viimeisenä päivänä perjantaina jäin yksikseni taas tekemään tehtäviäni. Samat kolinat ja paukkeet. En kuitenkaan pelännyt. Sitten toimistossa raporttia taas täyttäessäni kuulin kuinka joku liikkui aulassa, laski vettä jossain lähellä olevasta hanasta ja meni opettajien huoneeseen (oletin sen olevan rehtorin, mutta ihmettelin miksi kummassa veden voi koulun jälkeen ottaa toisesta hanasta kuin keittiöltä). Sitten alkoi kuulumaan vanhanaikaisen kirjoituskoneen ääni. Ajattelin, että tällaisia kyläkouluja, vanhat koneet, eikö täällä nyt ole edes tietokonetta. Jatkoin raportin täyttämistä ja omenan syömistäni.

Sitten tuli aika lähteä kotiin. Kirjoitukone kävi harvakseltaan, aula oli pimeä. Sanon vielä rehtorille hyvät viikonloput, avaan oven, huone on pimeä ja tyhjä. Lamaannuin niin, että oletin näkeväni (pahaa) unta. Niskassa hiukset nousivat pystyyn ja kummallista, samalla sain mielikuvan hahmosta ja hänen luonteenpiirteestään. Tajusin ettei hän halunnut minulle pahaa, on vaan niin ilkikurinen.

Kotimatkasta joka on n. 15 km en muistanut mitään. Jauhoin asiaa kotona ja päätin ottaa asiasta selvää. Aikanaan sitten kun rehtori tuli työpaikalleen kerroin hänelle mitä olin kokenut. Hän kuunteli ihmeissään ja kun kuvailin hahmoa ja hänen luonnettaan, jotka olivat hyvin henkilökohtaisia, niin rehtori kysyi ”puhutko sinä Martista”? (nimi muutettu). Sanoin, että nimeä en tiedä eikä koulun seinällä ole yhtään kuvaa joka häntä muistuttaisi. Sillä en tunne ketään ihmisiä hyvin paikkakunnalla, koska olin asunut täällä vasta vähän aikaa. Silloin hän vasta uskoi, miten asia oli ja kertoi minulle, että Martti oli aikoinaan ollut koulun rehtori ja kuollut sairauskohtaukseen kotonaan (vuonna 1981), joka tuolloin oli ollut osittain koulun keittiön tiloissa. Rehtori lupasi tuoda näytteille valokuvan. Valokuvan sain nähdä myöhemmin, mutta se onkin toinen juttu…

Onko sinulle tapahtunut jotain outoa? Voit kertoa omista kokemuksistasi tällä lomakkeella. Mielenkiintoisimmat kokemukset julkaisemme blogissamme nimimerkillä tai täysin anonyymisti. 🙂

Tykkäys ja jakotoiminnot:

Paranormaalit Kokemukset Lokakuu 2008 (Osa 2)

62% kyselyyn vastanneista oli sitä mieltä, että kokemuksia julkaistaan liian harvoin ja siksi päätinkin nyt julkaista näitä useammin.

Tässä pieni rypäs kiinnostavia kokemuksia. Nauttikaa ja pohtikaa. 🙂

Jäbä kirjoitti:

Kun olin n 11-vuotias niin näin taivaalla jonkinlaisen pallon, joka oli tulessa ja siinä pyöri samaan aikaan vastakkaiseen suuntaan kaksi pienempää tulipalloa. Se liikui aika hitaasti ja katsoin sitä niin kauan, että sitä ei pysytynyt enään näkemään. Yritin kutsua äitini paikalle, mutta hän ei kerennyt. Mikä hemmetti se oli?

Eräs kirjoitti:

Viime syksynä, päivää ennen kaverini hautajaisia olin aivan maassa ja menossa nukkumaan. Olin yksin kissani ja koirani kanssa kotona. Menin makaamaan sänkyyni ja silitin kissaani, jolloin eteisestä alkoi kuulumaan outoa ääntä. Aivan kuin ihminen olisi kävellyt paljain varpain keittiöön ja siitä olkkariin. Olin aivan paniikissa ja kuuntelin vain ihmeissäni. Koira se ei voinut olla, koska sen tassuista lähtee aivan erilainen ääni ja sekin nukkui sikeästi. Voi olla, että olin niin stressaantunut ja uupunut, että pää alkoi sekoamaan, mutta edelleen se kyllä hämmästyttää.

Nina kirjoitti:

Olin saanut lapsen pari vuorokautta aiemmin ja makasin sairaalavuoteessani yöllä selälläni ja huomasin tuijottavani katossa kävelevään isoon karvaiseen hämähäkkiin, joita ei Suomessa ole luonnossa. Ihmettelin, että mitä se tekee täällä ja sitten se hävisi seinän ja katon yhtymäkohtaan. Nukahdin. Taas silmäni olivat auki ja sänkyni jalkopäässä seisoi n. 2,5m pitkä mies hahmo, jonka ääriviivat vain näin. Lierihattu ja 1800-luvun ajurinviitta… Hahmo alkoi kaatua vuoteeni päälle kuin puu! Heräsin omaan kirkunaani ja istuin tikkusuorana sängyssäni nyyhkyttäen kauhusta. Minut oli leikattu pari vuorokautta aiemmin ja ihme, ettei haavani revennyt! Pystyin liikkumaan vain milli kerrallaan normaalisti, mutta mikä riuhtaisu!
4kk kuluttua terve poikalapseni kuoli kätkytkuoleman.

Lapsen kuolinpäivän iltana pelasin silloisen mieheni kanssa korttia. Oli syysmyrsky ulkona. Yht’äkkiä sanoin hänelle, että mitä tekisit, jos ovesta astuis nyt kuolema sisään? Ja se oli astunut, sillä saimme sen kohta huomata, kun oli aika herätellä vauva iltasyönnille. Näin siis vuonna 1988.

Nukuimme silloisen mieheni kanssa jo, kun kuulin rivitalon viereiseltä kadulta marssiääntä, kuin joukko-osasto marssisi ohi. Menin katsomaan, mutta ketään ei näkynyt. Asuinalueellamme oli monia juoksuhautoja sodan jäljiltä. Tämä tapahtui vuonna 1992.

Olin n. 16-vuotias ja oli syksy. Poikaystäväni saattoi minut kotiin ja huoneeseeni asti, koska kukaan ei ollut kotona silloin. Oli myöhäinen ilta. Sanoin hänelle, että mitä jos yöpöytäni lamppu sammuu, kun hän on lähtenyt ja olen yksin pimeässä talossa? Hän naurahti ja lohdutti, ettei niin voi käydä. Pelkäsin herkkänä mm. pimeää. Kuulin renkaiden ruopaisu äänen hiekkapihallamme ja hän oli pois, samoin valoni! Vedin peiton korviin ja nyyhkytin kauhuissani yksin pimeydessä. Lopuksi en enää kestänyt, vaan hivuttauduin seinävalokatkaisimen luo ja sain valot päälle ja samaan aikaan tuli myös pikkusiskoni kotiin koiramme kanssa. Mikä helpotus!

Olin Tuomarinkartanossa museokierroksella 1990 luvulla mieheni kanssa ainoana oppaan lisäksi. Kierroksen lopulla lähetin kiitokset ja terveiset kartanossa itsemurhan tehneelle rouvalle, joka menettänyt traagisesti lapsensa. Samana yönä heräsimme makuuhuoneen kirjoituspöytäni luota kuuluviin ison kirjan lehtien plaraus ääneen, joka toistui pari kertaa ja sen jälkeen iso näkymätön kirja pamautettiin pöydälle voimalla!
Oli viimeinen kerta, kun edes leikkimielellä lähettelen terveisiä hengille.

Hiiri kirjoitti:

Pelasimme kahden kaverini kanssa spiritismiä. Pyysimme henkiä antamaan meille äänimerkin ystäväni puhelimeen ja lasi vastasi kyllä. Samantien kännykästä kuului ääni, joka kuuluu, kun siitä on akku loppumassa. Aluksi en meninannut uskoa sitä. Huomasimme, että äänestä huolimatta akku oli ihan täysi.

Silent 1 kirjoitti:

Muutama vuosi sitten muutimme erääseen taloon, jossa jo entisen omistajan mukaan tapahtui kummia. Hän kertoi, että joka kerta, kun hänen kissansa tai koiransa sai pentuja näkyi talossa vaaleapukuinen naishenkilö, joka käveli seinien lävitse ja kurkki ikkunoista. Emme tietenkään uskoneet häntä vaan jatkoimme normaalisti elämistä talossa. Olin huoneeni vinttikerroksesta jonne pääsi rappusien kautta. Kulkiessani rappusista alas tai ylös tunsin aina rappujen keskikohdassa, ihan kuin joku kulkisi ohitseni vauhdilla ja samalla tuli kylmä tunne koko vartaloon. Kertoessani tästä muille perheenjäsenille he eivä aluksi uskoneet.

Muutaman kuukauden kuluttua saimme kissanpentuja ja tuntui, että talomme heräsi eloon! Äitini näki useaan otteeseen naisen kävelevän huoneissamme. Jokin tuntui silittävän kissanpentuja ja emoa ollessamme aivan vieressä. Pikkusiskoni heräsi eräänä iltana siihen, että joku istahti hänen sängylleen. Kurkatessaan peiton yli istui tuntematon naishenkilö hänen jalkopäässään ja katsoi häntä. Hetken katsottuaan nainen hymyili ja sen jälkeen hänen hymynsä vääntyi irvistykseen, jonka jälkeen siskoni veti peiton korvilleen ja nainen hävisi.

Itse en kokenut mitään outoa kissanpentujen synnyttyä. Koiranpentujen syntyessä kaikki ilmiöt tuntuivat kohdistuvan minuun. Eräänä iltana heräsin siihen, kun pikkusiskoni keinutuoli alkoi natisemaan oveni takana. Käskin siskoani lopettamaan leikkimisen ja menemään nukkumaan, mutta ääni vain koveni. Nousin ylös sängystä ja avasin oveni ja näin kuinka tuoli keikkui itsestään kenenkään ollessa kyydissä. Pelästyin näkyä ja suljin oveni. Tuoli jatkui keikkumistaan noin puolen tunnin verran, jonka jälkeen se lakkasi. Kului 15 minuuttia ja kuulin, ihan kuin joku juoksisi lattiallani edestakaisin sänkyni vieressä. Istahdin sängylleni, mutten nähnyt mitään (oveni oli lukittu aina öisin). Kuukauden ajan minusta tuntui, että jokin oli seurassani aina öisin.

Viimeisen tapahtuman jälkeen, jonka muistan vieläkin hyvin muutin pois huoneesta. Isosiskoni kissa pääsi jollain tavalla ulkoa seinien välistä vinttiin ja tuli huoneeseeni joka ilta nukkumaan. Kuuliessani kissan naukumista menin avaamaan ovea niin kuin normaalisti aina tein. Kissa oli oveni takana, mutta ei tullut sisälle vaan sähisi samalla katsoen yhtä vintin oven rakoa. Yrittäessäni ottaa kissan kiinni se pujahti käsistäni ja juoksi oven raosta sisään. Huusin kissaa nimeltä, (Kisu) muttei mitään kuulunut. Hetken päästä Kisu juoksi kovalla vauhdilla häntä pörröllään pois oven reiästä ja sujahti huoneeseeni. Jäin seisomaan ovelle hetkeksi ja sammutin valon, sekä samalla hetkellä kuulin matalan naisäänen huutavan Kisu! Löin oveni kiinni sydän hakaten ja pistin sen ketjulukkoon, sekä yritin unohtaa koko asian. Menin hetken päästä sängylleni ja nukahdin. Heräsin unestani siihen, että kissa tökki minua naamaan ja nousin istumaan. Kisu juoksi ovelle heilutti häntää ja katsoi kiinnostuneena ovea. Meinasin ruveta uudelleen nukkumaan kunnes kuulin outoa meteliä oven suunnalta. Katsoin ovelle ja näin kuinka ovenkahvaa väännettiin hiljaa alaspäin ja loppuun mentyään se päästettiin irti. Käänsin kylkeä ja heitin peiton peloissani päälleni. Sitten kuulin kuinka jokin tai joku käveli rappuset ylös ja astui huoneeseeni avaamatta ovea! Tämän jälkeen koko selän valtasi kylmä tunne ja Kisu tunki peittoni alle piiloon aivan rintaani kiinni ja sähisi. Kului hetki ja kuulin kuinka jokin olisi ollut korvani vieressä ja piti murinan ja raskaan hengityksen sekaista ääntä. Tätä jatkui muutaman minuutin kunnes se loppui. Sen jälkeen en enää tuntenut tai havainnut outoja asioita talossa.

_________________________________________________________________________

Onko sinulle tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen yhteys(ät)paranormaaliblogi.net. Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestissäsi haluatko, että mainitaanko sivuillamme viestin yhteydessä nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiintyä tuntemattomana. Jos haluat tapauksesi tutkittavaksi, niin kerro siitä viestissäsi, jolloin ohjaan samalla viestisi tutkijalle. Viesti näkyy blogissa vasta, kun se on julkaistu sivuston ylläpitäjän taholta.

Lomake:

Nimi (pakollinen)

Sähköposti (pakollinen)

Aihe

Viesti

Huom! Yllä oleva lomake on vain kokemuksia varten. Älä kommentoi viestejä yllä olevaan lomakkeeseen, vaan tee se käyttämällä kommenttikenttää.

Tykkäys ja jakotoiminnot:

Paranormaalit Kokemukset Toukokuu 2008 (Osa 3)

Julkaistaampas tähän väliin lisää kiinnostavia kokemuksia.

Kaipuu kirjoitti:

Jonkin aikaa sitten olin yksin kotona, kun isä oli lähtenyt iltaa viettämään kavereidensa kanssa (oli siis viikonloppu). Odottelin kaveria kylään, piti katsoa leffoja. Silloin ei tapahtunut oikein mitään outoa, mutta kun kaveri tuli, pyysin häntä lukitsemaan ulko-oven (johon siis näkee suoraan sohvalta, jossa leffoja katsoimme). Olimme katsoneet jonkun aikaa jotain elokuvaa, kun kuulimme molemmat että olko-oven lukkoon sovitettiin avainta, ja ovi yritettiin avata. Menin katsomaan, mutta siellä ei ollut ketään. Olemme kaverin kanssa molemmat täysi-ikäisiä, eikä kumpikaan ollut nauttinut alkoholia tai vastaavaa. Pelottava kokemus, koska molemmat kuulivat sen, mutta mitään siellä ei ollut. Pieni lisäys vielä, asumme omakotitalossa maalla, eli yksikään naapuri tai ohikulkija ei olisi voinut poistua ovelta niin nopeasti.

idanblogi kirjoitti:

Minulle on käynyt niin, että isoisäni kuoltua kello kolme päivällä sairaalassa kaikki kellot hänen kodistaan pysähtyivät kolmen kohdalle.

Minä olin tuolloin puolivuotias, mutta kuulin tästä asiasta myöhemmin. Isoisäni käytti usein saappaita ja lapsena mummolassa kuulin usein askeleita. Askeleiden ääni ei ollut kevyt, vaan raskas ja useimmiten askeleet kuuluivat ullakolle vievästä portaikosta, kun paikalla ei ollut kuin minä.

Nämä kokemukset eivät ole koskaan pelottaneet minua, koin askeleet osana mummolaa, en mitenkään uhkaavana. Omituista oli myös, että mummoni kuoltua ei näitä askeleita ole enään kuulunut.

Tatti kirjoitti:

Tämä sattui viime vuonna, kun olin lähdössä ulos kaverini kanssa. Tarkoitukseni oli vain hakea laukkuni ja lähteä, mutta kun kaverini soitti ja olin puhumassa hänelle, kuulin kuinka jokin putosi lattialle. Kiljuin ja kaverini pelästyi. Tarkistin kaikki huoneet, mutta mikään, ei siis mikään lojunut lattialla. Olimme juuri tehneet kevätsiivouksen. Jätin asian sikseen, mutta myöhemmin olen alkanut kuulla samankaltaisia ääniä, kuin joku tai jokin putoaisi portaita alas tai kaatuisi. Tämä kaikki tapahtuu vain silloin, kun olen yksin.

Satsugeki kirjoitti:

Tämä tapahtui noin neljä-viisi vuotta sitten joulun jälkeisenä pyhänä, muutamaa päivää myöhemmin kun kummisetäni menehtyi. Olimme istumassa perheen kanssa olohuoneessa, kun ovikello soi ja oven kahva vääntyi alas silmieni edessä. Ihmettelin, että kuka sieltä tulee ja tietenkin menin ovelle vastaan, työnsin oven kokonaan auki ja en nähnyt mitään. Lumi oli tuoretta enkä löytänyt pienintäkään havaintoa siitä, että kukaan olisi pystynyt tekemään näin.

Perheeni näki tapahtuneet ja ihmettelivät tapahtunutta, eivätkä itsekkään osanneet sanoa mitä tapahtui. Tämän jälkeen olen nähnyt monia todellisia unia, missä olen ollut kummisetäni kanssa tai hän on puhunut minulle hänen asunnossaan.

Inka kirjoitti:

Tässä vähän aikaa sitten kuulin tyttöystävältäni, kuinka hänen siskonsa oli pelannut spiritismiä ystävänsä luona. Tytöt olivat halunneet saada yhteyden Spede Pasaseen ja pyysivät tätä spiritismin kautta. Tytöt pyysivät merkkiä Spedeltä, jos hän olisi paikalla. Hetkeen ei tapahtunut mitään, mutta pian he kaikki kolme saivat tekstiviestin yhtä aikaa. He olivat hetken epäluuloisia, mutta katsoivat saamansa viestin. Viestissä ei lukenut mitään, mutta lähettäjän numeron paikalla luki SPEDE. Tämä viesti pelästytti Sannan, Tiian ja Pihlan (nimet muutettu). Sanna pelästyi kovasti ja oli jo lähdössä pois, kunnes hän katsoi vaistomaisesti ulko-oven alle ja mitäs muutakaan siellä näkyi kuin sorkat.

Aluksi en uskonut spiritismin toimivan, mutta nähtyäni sen, olen muuttanut mieltäni.

_________________________________________________________________________

Onko sinulle tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen yhteys(ät)paranormaaliblogi.net. Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestissäsi haluatko, että mainitaanko sivuillamme viestin yhteydessä nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiintyä tuntemattomana. Viesti näkyy vasta, kun se on julkaistu sivuston ylläpitäjän taholta.

Lomake:

Nimi (pakollinen)

Sähköposti (pakollinen)

Aihe

Viesti

Huom! Yllä oleva lomake on vain omia kokemuksia varten. Älä kommentoi viestejä yllä olevaan lomakkeeseen, vaan tee se käyttämällä kommenttikenttää.

Tykkäys ja jakotoiminnot:

Ouija-lauta & spiritismi

Ouija-laudan tarkoitus on ottaa yhteyttä demoneihin, aaveisiin sekä kuolleisiin. Lautaa ollaan erityisesti käytetty spiritismi-istunnoissaouija-gothic1.jpg kuolleiden viestien vastaanottamisessa. Laudassa kuuluu olla aakkoset, numerot nollasta yhdeksään ja sanat kyllä, ei ja hyvästi. Laudan käyttäminen etenee siten, että pentagrammin päälle asetetaan kevyt, läpikuultava lasi, lasin sivuille pistetään etu -ja keskikormi yhdestä kädestä (tämä on tosin aiheuttanut kritiikkiä siinä mielessä, että käyttäjät itse liikuttelisivat lautaa ennemmin kuin henki) ja kysytään mahdollisia läsnäolijoita. Lopetus tapahtuu kysymällä, ”saako lopettaa”. En tosin tiedä mitä voisi seurata, jos käyttämisen lopettaa ilman hengen lupaa.

Jotkut ovat jopa väittäneet, että henget ovat alkaneet siirrellä tavaroita yhteydenoton aikana. Myös kuulemma kaikkea outoa on päässyt tapahtumaan, kuten järjen menettämistä sekä fyysisiä jälkiä.

Kuvaa klikkaamalla saat sen suurennettua.

Parablogin ylläpito ei suosittele kokeilemaan laudan käyttöä!

Lähde: Lukuiset foorumit ja wikipedia

– Rega

Tykkäys ja jakotoiminnot:

Sivu 1. Yhteensä 1.1

Huomio!

Hei arvoisa Parablogin seuraaja,

Tämä sivusto toimii yksityisesti, täysin ilman ulkopuolista vaikutusta.

Sivuston toimintaa ja ylläpitokuluja (domaini, sivustotila) voit tukea lahjoittamalla haluamasi summan.

Olemme osa Suomen Galaktista Liittoa.

suomengalaktinenliitto.net

Voit tukea toimintaamme lahjoittamalla (PayPal ja pankkikortit)





Tai tilisiirrolla suoraan tilillemme.

Lahjoitustili:
Vesa Äijälä
FI98 5280 0020 0103 93
Kirjoita viestikenttään viestiksi: lahjoitus

Mainosyhteistyössä, otathan yhteyttä sähköpostilla: info.paranormaaliblogi(ät)gmail.com

Arkistot

Liity e-maillistaamme (uudet artikkelit mailiisi)

YHTEISTYÖSSÄ JA MUKANA

arkku net kotisivutilaa

suomen galaktinen liitto