Venäjän lennonjohto: Avaruusolento puhui kissamaisesti
Venäjän Siperiassa tapahtuu kummia. Siperialainen lennonjohto bongasi laitteillaan ufon, jonka nopeudeksi mitattiin yli 9500 km/h. Kohde lensi alueella jolla ei pitänyt olla minkäänlaista liikennettä.
Lennonjohto yritti ottaa yhteyttä kohteeseen, mutta kuuli vain outoa kissamaista puhetta.
Paikalla kuvattiin myös video jossa kohde näkyy tutkassa koodilla 00000.
Lähde: dailymail.co.uk
Kiitos vinkistä A.H. 🙂
[ad#tra]Paranormaalit Kokemukset Marraskuu 2008 (Osa 3)
Kokemuksia pukkaa taas normaalin tahtiin sähköpostiini ja olen vähän tihentänyt tätä lähetystahtia. Tässä on taas ollut pieni tauko blogin päivittämisessä, koska olen mm. päivittänyt tuota Paranormaali verkostoa ja tutustunut siellä uusiin henkilöihin. Aika hyvin se on lähtenyt käyntiin, sillä jäseniä siellä on jo yli 100 kappaletta! Liity sinäkin. 🙂
Eiköhän tässä ole löpisty jo ihan tarpeeksi. 🙂
Tässä taas näitä kokemuksia.
EVE kirjoitti:
Hei. Minulle on vähän ajan sisällä tapahtunut kaikkea outoa. esim. telkkari on mennyt päälle vaikka kukaan ei koskenut kaukosäätimeen. Tänään koululla valot sammuivat, sähkökatkos se ei ollut, koska katkaisian napit olivat alhaalla. Kaikki olimme istuneet omilla paikoillamme, kukaan ei edes terottanut. Toivon, että uskotte ja kommentoitte.
Möllykkä kirjoitti:
Kerran olimme kaverini kanssa kävelemässä n. klo. 22 metsässä. Löysimme oudon talon, mutta emme uskaltaneet mennä sisään, koska oli jo myöhä. Päätimme, että menisimme seuraavana päivänä valoisan aikaan. Kun lähdimme, laitoimme polulle erilaisia esineitä, jotta osaisimme takaisin. Sitten kun seuraavana päivänä menimme samaa polkua pitkin samaan paikkaan, talo oli KADONNUT! Eipä enää uskallettu mennä katsomaan seuraavana yönä.
Tyttöpieni kirjoitti:
Olen koko ikäni nähnyt outoja asioita, vaikka ikää on vasta 13-vuotta. En pelkää kun näen kummituksen. Tavallaan säälin niitä. Miksi ihmiset pelkäävät aaveita? Onko teille pienenä sanottu: ”ei kummituksia ole olemassakaan!”? Lapsille olisi helpompi olla sanomatta tuollaista, koska sitten ihmiset alkavat pelätä sitä, mikä ”ei” ole olemassa. Asumme vanhassa kansakoulussa. Tämä on ollut jo sodan aikaankin.
1. Olin eräs ilta menossa nukkumaan ja oli jo aika myöhä, sekä pimeää. Suljin silmäni ja olin luultavasti unessa. Unessa nousin istumaan sängylleni ja pieni valkopukuinen tyttö tuli vaatekaapistani. Hänellä oli valkoiset suuret silmät, vaalehko iho ja tummanruskea takkuinen tukka. Hän käveli luokseni, kosketti kasvojani ja näin kun sain epilepsiakohtauksen ja silmäni kääntyivät ympäri: eli ne muutuivat valkoisiksi.
2. Tein läksyjä pöytäni ääressä ilta 11 aikaan ja koirani makasi keskellä huoneeni mattoa. Yhtäkkiä se heräsi ja jäi tapittamaan ikkunaan päin. Katsoin ikkunaan ja sieltä näkyi valkoiset kengät ja olento leijui katollemme.
3. Eräs ilta oli hirveän kylmä ja lunta oli ainakin metri. Mummoni käveli sisälle ja meni nukkumaan uuninpangon päälle. Pirtti oli pimeä lumimyräkän takia. Ainoa valonlähde oli muutama kynttilä ja leipäuunin hiilos. Mummoni oli jo nukahtanut. Jossain vaiheessa yöstä hän heräsi siihen, kun joku itki ja valitteli tuskissaan, mutta hiljaa. Hän katsoi uunin nurkkaan ja näki kun siellä istui pieni tyttö silittelemässä öljylamppua, kuin lämmitelläkseen mustilla paleltuneilla sormillaan.
girls2 kirjoitti:
Menin nukkumaan klo. 21.00. Puhelimeni soi ja katsoin kelloa, joka oli noin neljä aamulla. Vastasin puhelimeeni ja sanoin ”haloo”. Kuulin vain outoa läähätystä ja muminaa ja sanoin taas ”haloo”. Kuului vain sama ääni ja suljin puhelimen. Laitoin silmät kiinni ja kuulin sen äänen taas vieressäni. En uskaltanut katsoa. Aamulla kun heräsin, näin paikat huiskin haiskin ja äiti luuli, että minä olin sotkenut, mutta en ollut. Pelkäsin kauheasti joten seuraavana yönä nukuin äidin ja isän vieressä.
Mökkihöperö kirjoitti:
Tämä tapahtui vähän yli vuosi sitten kun olin yksin kesämökillä ainoastaan kissa seuranani. Oli kesäloma ja ennen nukkumaanmenoa päätin mennä ulos hengittämään raitista ilmaa. Oli jo todella pimeää, joten laitoin ulkovalon päälle ja menin seisoskelemaan kalliolle, ja kissakin tuli ulos käpöttelemään. Hengittelin ja katselin tähtitaivasta.
Yhtäkkiä aloin kuulla miehen puhuvan. Ensin ajattelin, että ääni varmaan kantautui metsän takaa, n. parin kilometrin takaa jossa asustelee joku pariskunta. Mutta kun aloin tarkemmin kuunnella, puhe ei lainkaan kuulostanut huudolta, eikä tavallinen puhe olisi voinut mitenkään kantautua metsän yli. Sitten mieleeni tuli, että ehkä joku metsurimies oli metsässä puhuen kännykkään, mutta tiirailessani en nähnyt mitään, ja kuka ihme olisi ollut puolen yön jälkeen metsätöissä?!
Ääni tuntui voimistuvan ja kuuntelin yhä tarkemmin, ja sydämeni jätti varmasti pari iskua väliin, kun yhtäkkiä puhe kuulosti pelottavan tutulta. Olin järkyttynyt kuulessani isoisäni hieman uupuneen ja puisen äänen pimeyden keskellä. Mitään outoahan tässä muuten ei olisi, mutta isoisäni on kuollut monta vuotta sitten, ja hän asui eläessään kesäisin isoäitini kanssa mökissä jokusen viikon.
Jähmetyin kauhusta ja yritin kuunnella mitä ääni kertoi, mutta se tuntui vain olevan puheensorinaa. Olin niin peloissani, että hengitykseni alkoi katkoilla, joten nappasin äkkiä kissan syliini ja menin kiireesti sisälle mökkiin. En muista miltä mökissä olo tuntui sen jälkeen, mutta jälkikäteen ajatellen en ymmärrä miten pystyin sinä yönä nukkumaan.
Voisi uskoa, että olisin kuvitellut koko jutun, mutta olen 95% varma etten kuvitellut. En ajatellut mitään siellä ulkona seisoskellessani, joten en olisi voinut esim. isovanhempieni muistelulla aiheuttaa tällaista. En vieläkään ymmärrä miten tällaista voi tapahtua, mutta mökillä nukkuminen tapahtuneen jälkeen on tuntunut ahdistavalta.
Esc kirjoitti:
Oli yhdeksänvuotis syntymäpäiväni. Synttärit pidettiin lämpimänä aurinkoisena elokuun päivänä. Ohjelmaan kuului tikanheitto vesi-ilmapallojen kera.
Pari tuntia ennen synttäreiden alkua menin täyttämään vesi-ilmapalloja kylpyhuoneeseemme. Olin hetken aikaa kerennyt äheltää pallojen kanssa, kun kuulin ulkoa ääniä. Äänet kuulostivat siltä, kuin naapurin pihalla olisi huudeltu jotain, tai pidetty kovaäänisiä leikkejä.
Tämähän oli ihan normaalia, sillä naapurimme todellakin asuu lähellä meitä ja se olisi ollut mahdollista, että naapurin lapset leikkivät pihalla, mutta tässä tapauksessa se ei vain ollut. Kävin nopeasti ikkunassa (2 metrin päässä kodinhoitohuoneessa) enkä nähnyt ketään. En ketään. Palasin hiljaa täyttämään palloja ja kuuntelin tarkasti. Taas kuulin ihan selvää puhetta ja menin taas ikkunalle, sillä en saanut 9- vuotiaan voimilla ovea auki, jonka lävitse äänet kuuluivat. Taisin jopa kuulla oman nimeni.
Kun en vain nähnyt ketään, en sitten millään, jätin pallot lillumaan siihen ja otin hatkat. Pyyhälsin keittiön läpi ja ilmoitin kuiskaavaan ääneen, että joku muu saa tehdä homman loppuun. Synttärit sujuivat hyvissä tunnelmissa, mutta kylpyhuone-ilmiö jatkuu yhä joinakin talvi-iltapäivinä, kun pitää ripustaa sukat kuivumaan patterille. Itse olen skeptikko ja tämä saa minut hyvin ärsyyntyneeksi.
Nipletius kirjoitti:
1. Näin joskus monia vuosia sitten valopallon, joka oli n. 0,5 m leveä ja leijui n. 3 m korkeudessa. Silloin se ei ollut mitenkään hirveen ihmellistä, mutta nyt se on alkanut mietityttämään.
2. Viime vuoden lopulla, kun olin kävelemässä kotiin rivitalojen ohi, kuulin ääntä takanani. Se ääni oli askelia ja pyöriä, eli samanlainen ääni kuin nainen työntäisi rattaita. Katsoin taakseni, siellä ei ollut mitään. Sitten kuulin taas ääntä ja näin rivitalojen ikkunien heijastuksesta, että takanani meni nainen rattaiden kanssa. Taas käännyin eikä mitään. Aika pelottavaa.
Wendigo kirjoitti:
Tämä tapahtui isäni isoisälle joskus 1900-luvun alussa. Hän asui vanhassa talossa, joka oli joskus toiminut myös jonkinlaisena sairaalana (joten siellä oli luultavasti kuollut paljon ihmisiä). Kerran kun hän oli vaimonsa kanssa menossa nukkumaan, kaikki talon ovet avautuivat yhtäkkiä yhtä aikaa (sille ei löydetty mitään luonnollista selitystä). Näitä tapauksia oli muitakin, joka tapauksessa taloa sanottiin tuohon aikaan kummitustaloksi. Isäni isoisä ei uskonut kummituksiin, mutta hänkin myönsi, että jotain outoa siinä talossa oli.
Mirri, marsu ja eltsu kirjoittivat:
1. Minä Mirri ja Marsu olimme illalla n. 23:00 ulkona talon viereisessä puistossa. Olimme istuskelleet hetken keinuissa ja päätimme mennä sisälle takaisin kun tuli kylmä. Yhtäkkiä huomasimme musta-valkoisen kissan, joka tuli meidän viereiselle hiekkalaatikolle. Se huomasi meidät ja juoksi puskan viereen. Menimme sitä kohti ja se katosi puskan taakse. Päätimme jättää kissan rauhaan ja jatkoimme matkaa, sekä katsoimme oliko kissa lähtenyt peräämme, se oli siirtynyt puskan viereen. Katsoimme 50 metrin päässä olevaa taloa ja näimme kissan, joka oli samanlainen kuin ennen näkemämme kissa. Katsoimme taakse ja kissa oli kadonnut.
2. Tällä kertaa minä Eltsu ja Marsu oltiin ulkona ja minä Marsu kerroin Eltsulle pelottavasta kissasta ja sen jälkeen heti näimme eräältä päiväkodilta poistuessamme juuri saman musta-valkoisen kissan. Eltsu kaivoi kännykkänsä esiin ja otti kuvia kamerallaan. Kun loppujen lopuksi katsoimme kuvia, niissä ei näkynyt koko kissaa! Näytimme myöhemmin tämän myös Mirrille. Katsoin ne vielä kotona pimeässä läpi, milloin sen olisi pitänyt erottaa. Kolmessa kuvassa: ei kissaa. Se pelotti meidät kauttaaltaan.
Tuntematon kirjoitti:
Sain kuvaan vanhassa asunnossani kaksi kummitusta. Luulen, että siinä on natsi-sotilas ja sen vanki. Itse olen keskellä.
Kun kuva otettiin, olin yksin talossa. Me muutettiin tuolta puoli vuotta sitten, kun sairasteltiin paljon.
Myös nauhalle saatiin jotain outoa mölinää (siis ääniä, joita ei pitäisi olla olemassa).
Me ei tunneta ketään, jolla olisi tuollaiset vaatteet ja tuona yönä olin yksin. Oikealla takana on sotilas-hahmo ja selkäni takana on joku tumma, vanki kenties? Paikka on Kajaanissa, opiskelija-kämppä. Muutimme sieltä pois, koska sairasteltiin älyttömän paljon ja heti olo tuli paremmaksi kun muutettiin.
Kuva alla:
Kuvasta muokattu ainoastaan kasvot ja lisätty nuolet. Klikkaa suuremmaksi.
Kirkastettu versio, jossa hahmo näkyy paremmin. Klikkaa suuremmaksi.
Kiitos kaikille kokemuksensa lähettäneille.
_________________________________________________________________________
Onko sinulle tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen yhteys(ät)paranormaaliblogi.net. Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestissäsi haluatko, että mainitaanko sivuillamme viestin yhteydessä nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiintyä tuntemattomana. Jos haluat tapauksesi tutkittavaksi, niin kerro siitä viestissäsi, jolloin ohjaan samalla viestisi tutkijalle. Viesti näkyy blogissa vasta, kun se on julkaistu sivuston ylläpitäjän taholta.
Lomake:
Huom! Yllä oleva lomake on vain kokemuksia varten. Älä kommentoi viestejä yllä olevaan lomakkeeseen, vaan tee se käyttämällä kommenttikenttää.
Paranormaalit Kokemukset Lokakuu 2008 (Osa 2)
62% kyselyyn vastanneista oli sitä mieltä, että kokemuksia julkaistaan liian harvoin ja siksi päätinkin nyt julkaista näitä useammin.
Tässä pieni rypäs kiinnostavia kokemuksia. Nauttikaa ja pohtikaa. 🙂
Jäbä kirjoitti:
Kun olin n 11-vuotias niin näin taivaalla jonkinlaisen pallon, joka oli tulessa ja siinä pyöri samaan aikaan vastakkaiseen suuntaan kaksi pienempää tulipalloa. Se liikui aika hitaasti ja katsoin sitä niin kauan, että sitä ei pysytynyt enään näkemään. Yritin kutsua äitini paikalle, mutta hän ei kerennyt. Mikä hemmetti se oli?
Eräs kirjoitti:
Viime syksynä, päivää ennen kaverini hautajaisia olin aivan maassa ja menossa nukkumaan. Olin yksin kissani ja koirani kanssa kotona. Menin makaamaan sänkyyni ja silitin kissaani, jolloin eteisestä alkoi kuulumaan outoa ääntä. Aivan kuin ihminen olisi kävellyt paljain varpain keittiöön ja siitä olkkariin. Olin aivan paniikissa ja kuuntelin vain ihmeissäni. Koira se ei voinut olla, koska sen tassuista lähtee aivan erilainen ääni ja sekin nukkui sikeästi. Voi olla, että olin niin stressaantunut ja uupunut, että pää alkoi sekoamaan, mutta edelleen se kyllä hämmästyttää.
Nina kirjoitti:
Olin saanut lapsen pari vuorokautta aiemmin ja makasin sairaalavuoteessani yöllä selälläni ja huomasin tuijottavani katossa kävelevään isoon karvaiseen hämähäkkiin, joita ei Suomessa ole luonnossa. Ihmettelin, että mitä se tekee täällä ja sitten se hävisi seinän ja katon yhtymäkohtaan. Nukahdin. Taas silmäni olivat auki ja sänkyni jalkopäässä seisoi n. 2,5m pitkä mies hahmo, jonka ääriviivat vain näin. Lierihattu ja 1800-luvun ajurinviitta… Hahmo alkoi kaatua vuoteeni päälle kuin puu! Heräsin omaan kirkunaani ja istuin tikkusuorana sängyssäni nyyhkyttäen kauhusta. Minut oli leikattu pari vuorokautta aiemmin ja ihme, ettei haavani revennyt! Pystyin liikkumaan vain milli kerrallaan normaalisti, mutta mikä riuhtaisu!
4kk kuluttua terve poikalapseni kuoli kätkytkuoleman.
Lapsen kuolinpäivän iltana pelasin silloisen mieheni kanssa korttia. Oli syysmyrsky ulkona. Yht’äkkiä sanoin hänelle, että mitä tekisit, jos ovesta astuis nyt kuolema sisään? Ja se oli astunut, sillä saimme sen kohta huomata, kun oli aika herätellä vauva iltasyönnille. Näin siis vuonna 1988.
Nukuimme silloisen mieheni kanssa jo, kun kuulin rivitalon viereiseltä kadulta marssiääntä, kuin joukko-osasto marssisi ohi. Menin katsomaan, mutta ketään ei näkynyt. Asuinalueellamme oli monia juoksuhautoja sodan jäljiltä. Tämä tapahtui vuonna 1992.
Olin n. 16-vuotias ja oli syksy. Poikaystäväni saattoi minut kotiin ja huoneeseeni asti, koska kukaan ei ollut kotona silloin. Oli myöhäinen ilta. Sanoin hänelle, että mitä jos yöpöytäni lamppu sammuu, kun hän on lähtenyt ja olen yksin pimeässä talossa? Hän naurahti ja lohdutti, ettei niin voi käydä. Pelkäsin herkkänä mm. pimeää. Kuulin renkaiden ruopaisu äänen hiekkapihallamme ja hän oli pois, samoin valoni! Vedin peiton korviin ja nyyhkytin kauhuissani yksin pimeydessä. Lopuksi en enää kestänyt, vaan hivuttauduin seinävalokatkaisimen luo ja sain valot päälle ja samaan aikaan tuli myös pikkusiskoni kotiin koiramme kanssa. Mikä helpotus!
Olin Tuomarinkartanossa museokierroksella 1990 luvulla mieheni kanssa ainoana oppaan lisäksi. Kierroksen lopulla lähetin kiitokset ja terveiset kartanossa itsemurhan tehneelle rouvalle, joka menettänyt traagisesti lapsensa. Samana yönä heräsimme makuuhuoneen kirjoituspöytäni luota kuuluviin ison kirjan lehtien plaraus ääneen, joka toistui pari kertaa ja sen jälkeen iso näkymätön kirja pamautettiin pöydälle voimalla!
Oli viimeinen kerta, kun edes leikkimielellä lähettelen terveisiä hengille.
Hiiri kirjoitti:
Pelasimme kahden kaverini kanssa spiritismiä. Pyysimme henkiä antamaan meille äänimerkin ystäväni puhelimeen ja lasi vastasi kyllä. Samantien kännykästä kuului ääni, joka kuuluu, kun siitä on akku loppumassa. Aluksi en meninannut uskoa sitä. Huomasimme, että äänestä huolimatta akku oli ihan täysi.
Silent 1 kirjoitti:
Muutama vuosi sitten muutimme erääseen taloon, jossa jo entisen omistajan mukaan tapahtui kummia. Hän kertoi, että joka kerta, kun hänen kissansa tai koiransa sai pentuja näkyi talossa vaaleapukuinen naishenkilö, joka käveli seinien lävitse ja kurkki ikkunoista. Emme tietenkään uskoneet häntä vaan jatkoimme normaalisti elämistä talossa. Olin huoneeni vinttikerroksesta jonne pääsi rappusien kautta. Kulkiessani rappusista alas tai ylös tunsin aina rappujen keskikohdassa, ihan kuin joku kulkisi ohitseni vauhdilla ja samalla tuli kylmä tunne koko vartaloon. Kertoessani tästä muille perheenjäsenille he eivä aluksi uskoneet.
Muutaman kuukauden kuluttua saimme kissanpentuja ja tuntui, että talomme heräsi eloon! Äitini näki useaan otteeseen naisen kävelevän huoneissamme. Jokin tuntui silittävän kissanpentuja ja emoa ollessamme aivan vieressä. Pikkusiskoni heräsi eräänä iltana siihen, että joku istahti hänen sängylleen. Kurkatessaan peiton yli istui tuntematon naishenkilö hänen jalkopäässään ja katsoi häntä. Hetken katsottuaan nainen hymyili ja sen jälkeen hänen hymynsä vääntyi irvistykseen, jonka jälkeen siskoni veti peiton korvilleen ja nainen hävisi.
Itse en kokenut mitään outoa kissanpentujen synnyttyä. Koiranpentujen syntyessä kaikki ilmiöt tuntuivat kohdistuvan minuun. Eräänä iltana heräsin siihen, kun pikkusiskoni keinutuoli alkoi natisemaan oveni takana. Käskin siskoani lopettamaan leikkimisen ja menemään nukkumaan, mutta ääni vain koveni. Nousin ylös sängystä ja avasin oveni ja näin kuinka tuoli keikkui itsestään kenenkään ollessa kyydissä. Pelästyin näkyä ja suljin oveni. Tuoli jatkui keikkumistaan noin puolen tunnin verran, jonka jälkeen se lakkasi. Kului 15 minuuttia ja kuulin, ihan kuin joku juoksisi lattiallani edestakaisin sänkyni vieressä. Istahdin sängylleni, mutten nähnyt mitään (oveni oli lukittu aina öisin). Kuukauden ajan minusta tuntui, että jokin oli seurassani aina öisin.
Viimeisen tapahtuman jälkeen, jonka muistan vieläkin hyvin muutin pois huoneesta. Isosiskoni kissa pääsi jollain tavalla ulkoa seinien välistä vinttiin ja tuli huoneeseeni joka ilta nukkumaan. Kuuliessani kissan naukumista menin avaamaan ovea niin kuin normaalisti aina tein. Kissa oli oveni takana, mutta ei tullut sisälle vaan sähisi samalla katsoen yhtä vintin oven rakoa. Yrittäessäni ottaa kissan kiinni se pujahti käsistäni ja juoksi oven raosta sisään. Huusin kissaa nimeltä, (Kisu) muttei mitään kuulunut. Hetken päästä Kisu juoksi kovalla vauhdilla häntä pörröllään pois oven reiästä ja sujahti huoneeseeni. Jäin seisomaan ovelle hetkeksi ja sammutin valon, sekä samalla hetkellä kuulin matalan naisäänen huutavan Kisu! Löin oveni kiinni sydän hakaten ja pistin sen ketjulukkoon, sekä yritin unohtaa koko asian. Menin hetken päästä sängylleni ja nukahdin. Heräsin unestani siihen, että kissa tökki minua naamaan ja nousin istumaan. Kisu juoksi ovelle heilutti häntää ja katsoi kiinnostuneena ovea. Meinasin ruveta uudelleen nukkumaan kunnes kuulin outoa meteliä oven suunnalta. Katsoin ovelle ja näin kuinka ovenkahvaa väännettiin hiljaa alaspäin ja loppuun mentyään se päästettiin irti. Käänsin kylkeä ja heitin peiton peloissani päälleni. Sitten kuulin kuinka jokin tai joku käveli rappuset ylös ja astui huoneeseeni avaamatta ovea! Tämän jälkeen koko selän valtasi kylmä tunne ja Kisu tunki peittoni alle piiloon aivan rintaani kiinni ja sähisi. Kului hetki ja kuulin kuinka jokin olisi ollut korvani vieressä ja piti murinan ja raskaan hengityksen sekaista ääntä. Tätä jatkui muutaman minuutin kunnes se loppui. Sen jälkeen en enää tuntenut tai havainnut outoja asioita talossa.
_________________________________________________________________________
Onko sinulle tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen yhteys(ät)paranormaaliblogi.net. Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestissäsi haluatko, että mainitaanko sivuillamme viestin yhteydessä nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiintyä tuntemattomana. Jos haluat tapauksesi tutkittavaksi, niin kerro siitä viestissäsi, jolloin ohjaan samalla viestisi tutkijalle. Viesti näkyy blogissa vasta, kun se on julkaistu sivuston ylläpitäjän taholta.
Lomake:
Huom! Yllä oleva lomake on vain kokemuksia varten. Älä kommentoi viestejä yllä olevaan lomakkeeseen, vaan tee se käyttämällä kommenttikenttää.
Paranormaalit Kokemukset Huhtikuu 2008
Piti lisätä uusi aihe kokemuksista jo eilen, mutta jostain syystä sähköpostini ei toiminut kunnolla, joten päädyin lisäämään kokemukset tänään. Tällä hetkellä kokemuksia on n. 100 kappaletta jonossa ja niitä julkaistaan aina silloin tällöin. Lisää saa edelleen lähettää. 🙂
Romutärpätti kirjoitti:
8-vuotiaana siskoni kissa jouduttiin lopettamaan. Menin nukkumaan äitini viereen (isä ei vielä tullut nukkumaan) enkä meinannut saada unta. Vähän ajan päästä aloin kuulla kehräystä ja näin kissan kokoisen kuopan vieressä. Katsoin siihen kuoppaan, jossa kissamme oli ja kysyin ”oletko sinä se meidän kissa” sain vastaukseksi naukaisun ja aloin silittämää näkymätöntä kissaamme. Tunsin sen sileän turkin ja kuulin kehräyksen, mutta en nähnyt mitään. Seuraavana päivänä kävin kylppärissä ja näin kirkkaan mustavalkoisen kissan saunan lauteella istumassa. Hätkähdin niin että juoksin keittiöön ja huusin ”meidän kissa on saunassa!” mutta kukaan muu ei uskonut kuin äiti, jonka tuttu on nähnyt enkeleitä ja kenties osaa kutsua niitä.
Pari viikkoa sitten nukuin huoneeni ovi raollaan ja yövalo päällä (kuten aina). Kahdentoista jälkeen heräsin ja katsoin käytävälle. Näin vessan oven edessä pöydän, jonka päällä oli korkealasinen maljakko ja maljakossa oli ruusu. Säikähdin sitä niin, että tunkeuduin peiton alle. Käytävältä kuului askelia ja meillä joka yö kuuluu askelia käytävältä, sekä joskus vaimeaa puhetta tai laulua. Heräsin monta kertaa vielä yöllä ja aina oli se pöytä ja ruusu. Kuuden aikaan aamulla pöytää ei ollut. Sen jälkeen nukuin viikon kamera kainalossa, että voisin ottaa kuvan mutta en ole nähnyt enää mitään ihmeellistä.
Joku kirjoitti:
Tässä pari päivää sitten kaverini oli meillä yötä. Sitten aamulla kun herättiin ja oltiin siinä sängyllä niin minä keksin, että soitetaampa ihan kokeen vuoks 666 numeroon! Ei siinä sitten mitää kamu oli sillain, että juu vaikka jos ei oo muutakaan tekemistä. Eikun luuri vain käteen. Sitten soitin siihen. Aluksi ihmettelin, kun puhelin hälytti ihan tavallisesti ja säikähdin aika lailla, kun joku vastasikin luurin toisella puolella. Läppäsin luurin kiinni ja katsoin kaveriani ja hänkin ilmeisesti tajusi ,että joku oli vastannut. Nyt emme kaverin kanssa puhu tästä muille. Voihan se olla, että se oli jonkun numero, mutta eikös yleensä ihan tavalliset numerot ole vähän pidempiä, kuin 3 numeroisia?
Enkelityttö kirjoitti:
Tämä tapahtui, kun olin 5 tai 6-vuotias. Olin mennyt petiin, ja isäni tuli sanomaan hyvät yöt.
Sen jälkeen vaivuin unen ja valveen välitilaan, olin kuitenkin enemmän hereillä, kuin unessa.
Katselin kattoon, kunnes kuulin onnellisen huokaisun. Isäni ja äitini olivat aivan toisella puolella kämppää. Niinpä tietysi ajattelin sen olevan enkeli. Kuulin vielä toisen onnellisen huokaisun. Ne olivat niin onnellisia huokaisuja, että itsekin vaivuin onnelliseen uneen.
Kokemus oli todella rauhallinen ja mukava.
Indigo kirjoitti:
Olin viime vuoden syksynä serkkuni kanssa lenkillä. Menimme erään talon ohi ja satuin katsomaan talolle päin ja näin kuinka nuori tyttö valkeassa puvussa haravoi lehtiä. Sanoin serkulleni ja hän katsoi myös. Ihmettelimme tytön vaatetusta, mutta jatkoimme matkaa. Noin puolen tunnin päästä tulimme samaa reittiä takaisin. Ajattelin katsoa vieläkö tyttö haravoi. Tyttö oli tismalleen samalla kohtaa haravoimassa kuin aikaisemminkin. Liikkeet olivat samat, mutta mitään lehtikasaa ei ollut. Ihmettelimme serkkuni kanssa, että mitä ihmettä se oikein oli. Myöhemmin saimme tietää että siinä talossa, jonka pihassa tyttö oli haravoimassa, oli joku hirttäytynyt autotallin kattoon.
Kikkailija kirjoitti:
Kaikki muut nukkuivat meidän talossa paitsi minä, joka olin yläkerrassa koneella. Viereisessä huoneessa nukkui isäni ja sen naisystävä, sekä alakerrassa pikkusisko. Yhtäkkiä pikkusisko alkoi huutamaan ihan hysteerisesti (5v) ja itkemään. Itku ja huuto rupesi lieventymään sen verran, että niiden takaa kuului iloisten joululaulujen soiminen. Iskä heräsi siinä vaiheessa ja lähti alas katsomaan mikä ihme siellä soi ja mitä se pikkusisko siellä huutaa. No mikä siel sitten soi oli n. 2,5m korkeudessa oleva pieni joulupukki, josta kuuluu semmonen ääni vain silloin, kun avaa sen ”takin” ja painaa nappia. Siinä ei ole mitään herätystoimintoa, eikä siihen oo koskettu n. 2kk. Niin ja siinä joulupukissa on todella vanhat patterit, jonka takia sitä ei saa nyt enää soimaan, eikä 2kk sittenkään saanut. Kytkin oli myös off-tilassa.
_________________________________________________________________________
Onko sinulle tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen yhteys(ät)paranormaaliblogi.net. Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestissäsi haluatko, että mainitaanko sivuillamme viestin yhteydessä nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiintyä tuntemattomana. Viesti näkyy vasta, kun se on julkaistu sivuston ylläpitäjän taholta.
Lomake:
Huom! Yllä oleva lomake on vain omia kokemuksia varten. Älä kommentoi viestejä yllä olevaan lomakkeeseen, vaan tee se käyttämällä kommenttikenttää.
Kissa joka vaistoaa kuoleman
Amerikkalaisella Oscar-kissalla on eriskummallinen kyky: se vaistoaa kuoleman. Näin uskoo ainakin henkilökunta Rhode Islandin Providencessa sijaitsevassa hoitokodissa, jossa 2-vuotias kolli asuu.
Yhdysvaltalaisen hoitokodin lääkärit ja hoitajat ovat huomanneet, että aina muutamaa tuntia ennen potilaan kuolemaa Oscar hyppää tämän sängylle, käpertyy keräksi ja alkaa kehrätä. Henkilökunnan mukaan näin on tapahtunut tähän mennessä jo yli 25 kertaa.
– Se ei tee kovinkaan paljon virheitä. Se tuntuu ymmärtävän, milloin potilaat ovat kuolemaisillaan, sanoi lääkäri David Dosa, joka kuvaa ilmiötä tuoreessa New England Journal of Medicine -julkaisussa.
– Monet perheenjäsenet saavat siitä lohtua. He arvostavat kissan heidän kuolevalle rakkaalleen antamaa seuraa, Dosa kertoi.
Lähde: iltasanomat.fi
Viimeisimmät kommentit