ME NA3MM3 S1NUT! NA3TKO SINA M31DAT???
Tietoa

ParanormaaliBlogi.net on Suomen seuratuin rajatiedon media. Olemme uutisoineet paranormaaleista ja muista oudoista ilmiöistä vuodesta 2007 lähtien.

Korostettu kommentti

Arska:

Kolumbiassa Medellin kaupungissa näköjään paljon tunnistamattomia objekti havaintoja, video ja kuvatallenteilla on useita silminnäkijöitä. Mielestäni nuo kiekkomaiset lentävä lautanen kuva ja videotallenteet ovat aika vakuuttavia todisteita siitä että emme ole todellakaan yksin.

Lentäjä pilotin kuvaama video pallomaisesta objektista pilvien yläpuolella on myös hyvä todiste vieraan älyn ohjauksessa olevasta kohteesta lähellä lentokonetta. Etelä-Amerikassa yleisesti on kaiketi jonkinlainen UFO – aalto menossa parasta aikaa. Mielenkiintoisia videoita nuo kaikki ja joissakin on mahdollisuus muuttaa selostuksen teksti Suomi kielelle.

Kommentoitu artikkeliin: Massahavaintoja Kolumbiassa

Tulossa

Paranormaalit Kokemukset Lokakuu 2008 (Osa 2)

62% kyselyyn vastanneista oli sitä mieltä, että kokemuksia julkaistaan liian harvoin ja siksi päätinkin nyt julkaista näitä useammin.

Tässä pieni rypäs kiinnostavia kokemuksia. Nauttikaa ja pohtikaa. 🙂

Jäbä kirjoitti:

Kun olin n 11-vuotias niin näin taivaalla jonkinlaisen pallon, joka oli tulessa ja siinä pyöri samaan aikaan vastakkaiseen suuntaan kaksi pienempää tulipalloa. Se liikui aika hitaasti ja katsoin sitä niin kauan, että sitä ei pysytynyt enään näkemään. Yritin kutsua äitini paikalle, mutta hän ei kerennyt. Mikä hemmetti se oli?

Eräs kirjoitti:

Viime syksynä, päivää ennen kaverini hautajaisia olin aivan maassa ja menossa nukkumaan. Olin yksin kissani ja koirani kanssa kotona. Menin makaamaan sänkyyni ja silitin kissaani, jolloin eteisestä alkoi kuulumaan outoa ääntä. Aivan kuin ihminen olisi kävellyt paljain varpain keittiöön ja siitä olkkariin. Olin aivan paniikissa ja kuuntelin vain ihmeissäni. Koira se ei voinut olla, koska sen tassuista lähtee aivan erilainen ääni ja sekin nukkui sikeästi. Voi olla, että olin niin stressaantunut ja uupunut, että pää alkoi sekoamaan, mutta edelleen se kyllä hämmästyttää.

Nina kirjoitti:

Olin saanut lapsen pari vuorokautta aiemmin ja makasin sairaalavuoteessani yöllä selälläni ja huomasin tuijottavani katossa kävelevään isoon karvaiseen hämähäkkiin, joita ei Suomessa ole luonnossa. Ihmettelin, että mitä se tekee täällä ja sitten se hävisi seinän ja katon yhtymäkohtaan. Nukahdin. Taas silmäni olivat auki ja sänkyni jalkopäässä seisoi n. 2,5m pitkä mies hahmo, jonka ääriviivat vain näin. Lierihattu ja 1800-luvun ajurinviitta… Hahmo alkoi kaatua vuoteeni päälle kuin puu! Heräsin omaan kirkunaani ja istuin tikkusuorana sängyssäni nyyhkyttäen kauhusta. Minut oli leikattu pari vuorokautta aiemmin ja ihme, ettei haavani revennyt! Pystyin liikkumaan vain milli kerrallaan normaalisti, mutta mikä riuhtaisu!
4kk kuluttua terve poikalapseni kuoli kätkytkuoleman.

Lapsen kuolinpäivän iltana pelasin silloisen mieheni kanssa korttia. Oli syysmyrsky ulkona. Yht’äkkiä sanoin hänelle, että mitä tekisit, jos ovesta astuis nyt kuolema sisään? Ja se oli astunut, sillä saimme sen kohta huomata, kun oli aika herätellä vauva iltasyönnille. Näin siis vuonna 1988.

Nukuimme silloisen mieheni kanssa jo, kun kuulin rivitalon viereiseltä kadulta marssiääntä, kuin joukko-osasto marssisi ohi. Menin katsomaan, mutta ketään ei näkynyt. Asuinalueellamme oli monia juoksuhautoja sodan jäljiltä. Tämä tapahtui vuonna 1992.

Olin n. 16-vuotias ja oli syksy. Poikaystäväni saattoi minut kotiin ja huoneeseeni asti, koska kukaan ei ollut kotona silloin. Oli myöhäinen ilta. Sanoin hänelle, että mitä jos yöpöytäni lamppu sammuu, kun hän on lähtenyt ja olen yksin pimeässä talossa? Hän naurahti ja lohdutti, ettei niin voi käydä. Pelkäsin herkkänä mm. pimeää. Kuulin renkaiden ruopaisu äänen hiekkapihallamme ja hän oli pois, samoin valoni! Vedin peiton korviin ja nyyhkytin kauhuissani yksin pimeydessä. Lopuksi en enää kestänyt, vaan hivuttauduin seinävalokatkaisimen luo ja sain valot päälle ja samaan aikaan tuli myös pikkusiskoni kotiin koiramme kanssa. Mikä helpotus!

Olin Tuomarinkartanossa museokierroksella 1990 luvulla mieheni kanssa ainoana oppaan lisäksi. Kierroksen lopulla lähetin kiitokset ja terveiset kartanossa itsemurhan tehneelle rouvalle, joka menettänyt traagisesti lapsensa. Samana yönä heräsimme makuuhuoneen kirjoituspöytäni luota kuuluviin ison kirjan lehtien plaraus ääneen, joka toistui pari kertaa ja sen jälkeen iso näkymätön kirja pamautettiin pöydälle voimalla!
Oli viimeinen kerta, kun edes leikkimielellä lähettelen terveisiä hengille.

Hiiri kirjoitti:

Pelasimme kahden kaverini kanssa spiritismiä. Pyysimme henkiä antamaan meille äänimerkin ystäväni puhelimeen ja lasi vastasi kyllä. Samantien kännykästä kuului ääni, joka kuuluu, kun siitä on akku loppumassa. Aluksi en meninannut uskoa sitä. Huomasimme, että äänestä huolimatta akku oli ihan täysi.

Silent 1 kirjoitti:

Muutama vuosi sitten muutimme erääseen taloon, jossa jo entisen omistajan mukaan tapahtui kummia. Hän kertoi, että joka kerta, kun hänen kissansa tai koiransa sai pentuja näkyi talossa vaaleapukuinen naishenkilö, joka käveli seinien lävitse ja kurkki ikkunoista. Emme tietenkään uskoneet häntä vaan jatkoimme normaalisti elämistä talossa. Olin huoneeni vinttikerroksesta jonne pääsi rappusien kautta. Kulkiessani rappusista alas tai ylös tunsin aina rappujen keskikohdassa, ihan kuin joku kulkisi ohitseni vauhdilla ja samalla tuli kylmä tunne koko vartaloon. Kertoessani tästä muille perheenjäsenille he eivä aluksi uskoneet.

Muutaman kuukauden kuluttua saimme kissanpentuja ja tuntui, että talomme heräsi eloon! Äitini näki useaan otteeseen naisen kävelevän huoneissamme. Jokin tuntui silittävän kissanpentuja ja emoa ollessamme aivan vieressä. Pikkusiskoni heräsi eräänä iltana siihen, että joku istahti hänen sängylleen. Kurkatessaan peiton yli istui tuntematon naishenkilö hänen jalkopäässään ja katsoi häntä. Hetken katsottuaan nainen hymyili ja sen jälkeen hänen hymynsä vääntyi irvistykseen, jonka jälkeen siskoni veti peiton korvilleen ja nainen hävisi.

Itse en kokenut mitään outoa kissanpentujen synnyttyä. Koiranpentujen syntyessä kaikki ilmiöt tuntuivat kohdistuvan minuun. Eräänä iltana heräsin siihen, kun pikkusiskoni keinutuoli alkoi natisemaan oveni takana. Käskin siskoani lopettamaan leikkimisen ja menemään nukkumaan, mutta ääni vain koveni. Nousin ylös sängystä ja avasin oveni ja näin kuinka tuoli keikkui itsestään kenenkään ollessa kyydissä. Pelästyin näkyä ja suljin oveni. Tuoli jatkui keikkumistaan noin puolen tunnin verran, jonka jälkeen se lakkasi. Kului 15 minuuttia ja kuulin, ihan kuin joku juoksisi lattiallani edestakaisin sänkyni vieressä. Istahdin sängylleni, mutten nähnyt mitään (oveni oli lukittu aina öisin). Kuukauden ajan minusta tuntui, että jokin oli seurassani aina öisin.

Viimeisen tapahtuman jälkeen, jonka muistan vieläkin hyvin muutin pois huoneesta. Isosiskoni kissa pääsi jollain tavalla ulkoa seinien välistä vinttiin ja tuli huoneeseeni joka ilta nukkumaan. Kuuliessani kissan naukumista menin avaamaan ovea niin kuin normaalisti aina tein. Kissa oli oveni takana, mutta ei tullut sisälle vaan sähisi samalla katsoen yhtä vintin oven rakoa. Yrittäessäni ottaa kissan kiinni se pujahti käsistäni ja juoksi oven raosta sisään. Huusin kissaa nimeltä, (Kisu) muttei mitään kuulunut. Hetken päästä Kisu juoksi kovalla vauhdilla häntä pörröllään pois oven reiästä ja sujahti huoneeseeni. Jäin seisomaan ovelle hetkeksi ja sammutin valon, sekä samalla hetkellä kuulin matalan naisäänen huutavan Kisu! Löin oveni kiinni sydän hakaten ja pistin sen ketjulukkoon, sekä yritin unohtaa koko asian. Menin hetken päästä sängylleni ja nukahdin. Heräsin unestani siihen, että kissa tökki minua naamaan ja nousin istumaan. Kisu juoksi ovelle heilutti häntää ja katsoi kiinnostuneena ovea. Meinasin ruveta uudelleen nukkumaan kunnes kuulin outoa meteliä oven suunnalta. Katsoin ovelle ja näin kuinka ovenkahvaa väännettiin hiljaa alaspäin ja loppuun mentyään se päästettiin irti. Käänsin kylkeä ja heitin peiton peloissani päälleni. Sitten kuulin kuinka jokin tai joku käveli rappuset ylös ja astui huoneeseeni avaamatta ovea! Tämän jälkeen koko selän valtasi kylmä tunne ja Kisu tunki peittoni alle piiloon aivan rintaani kiinni ja sähisi. Kului hetki ja kuulin kuinka jokin olisi ollut korvani vieressä ja piti murinan ja raskaan hengityksen sekaista ääntä. Tätä jatkui muutaman minuutin kunnes se loppui. Sen jälkeen en enää tuntenut tai havainnut outoja asioita talossa.

_________________________________________________________________________

Onko sinulle tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen yhteys(ät)paranormaaliblogi.net. Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestissäsi haluatko, että mainitaanko sivuillamme viestin yhteydessä nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiintyä tuntemattomana. Jos haluat tapauksesi tutkittavaksi, niin kerro siitä viestissäsi, jolloin ohjaan samalla viestisi tutkijalle. Viesti näkyy blogissa vasta, kun se on julkaistu sivuston ylläpitäjän taholta.

Lomake:

Nimi (pakollinen)

Sähköposti (pakollinen)

Aihe

Viesti

Huom! Yllä oleva lomake on vain kokemuksia varten. Älä kommentoi viestejä yllä olevaan lomakkeeseen, vaan tee se käyttämällä kommenttikenttää.

Tykkäys ja jakotoiminnot:

14 kommenttia aiheeseen: Paranormaalit Kokemukset Lokakuu 2008 (Osa 2)

Sivu 1. Yhteensä 1.1
  • KeyWay sanoo:

    Mun pitäisi lopettaa näitten lukeminen öisin! 😀

  • ahet sanoo:

    niin munkin

  • Ronsu sanoo:

    munki, vainoharhaisuuttani ei meinää uskaltaa pois huoneestani yöllä kun näitä on lukenu

  • k-vuohi sanoo:

    Muualla näitä kutsuttaisiin ”kummitustarinoiksi”.

  • ninjani sanoo:

    Uskompa, että suurin osa näistä on ollu unta, koska kokoajan nämä kirjottajat rupesivat nukkumaan tai jotain sellaista.
    Mutta mikä on kätkytkuolema?

  • . sanoo:

    http://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4tkytkuolema
    Siinäpä ois tietoa kätkytkuolemasta

  • Lemmy Kilmister sanoo:

    Olis se kiva tavata kummituksia. Kunhan ei koske mun viskeihin.

  • spideri sanoo:

    Silent 1 erittäin mielenkiintoinen kokemus.

  • KP sanoo:

    Itse oisin varmaan tortut housuissa, tai vähintään tulisi sydän vikainen jos jotain silent 1:sen tyylistä tapahtuisi :F . Muuttaisin ainakin varmaan seuraavana päivänä toiseen paikkaan 😀

  • Jonizz sanoo:

    Toi Ninan kokemus lapsesta oli kyllä aika paha…

  • tupu01 sanoo:

    Ei siinä musta oo mitään paranormaalia jos jollain mielikuvitus omastamielestäänki laukkaa ja sit pelotaa..

  • XD Mixeri sanoo:

    No mutta, eikös paranormaali ole tavallaan sama kuin selittämättömät, luonnottomat tapahtumat? Ja sitten, kun niille saadaan selitys, eivät ne enää ole paranormaaleja… Eikös niin?

  • Jonizz sanoo:

    Paranormaaleilla ilmiöillä on tarkoitettu erilaisia epätavallisilta ja selittämättömiltä vaikuttavia ilmiöitä.

    Eli siis kaikki selittämätön,yliluonnollinen ja tavallisesta poikkeavaa.

    Esim kameran kuvaa ilmestyy ihmisen raajan muotoinen kuva joka on nyt paranormaali ilmiö.Mutta jos selitys löytyy miksi ja miten tämä ilmestyi niin Kuva ei ole enään Paranormaali.

  • gh0stb0y sanoo:

    Ninalla ja Silent 1:llä oli kauheimmat/kiinnostavimmat

Sivu 1. Yhteensä 1.1

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Huomio!

Hei arvoisa Parablogin seuraaja,

Tämä sivusto toimii yksityisesti, täysin ilman ulkopuolista vaikutusta.

Sivuston toimintaa ja ylläpitokuluja (domaini, sivustotila) voit tukea lahjoittamalla haluamasi summan.

Olemme osa Suomen Galaktista Liittoa.

suomengalaktinenliitto.net

Voit tukea toimintaamme lahjoittamalla (PayPal ja pankkikortit)





Tai tilisiirrolla suoraan tilillemme.

Lahjoitustili:
Vesa Äijälä
FI98 5280 0020 0103 93
Kirjoita viestikenttään viestiksi: lahjoitus

Mainosyhteistyössä, otathan yhteyttä sähköpostilla: info.paranormaaliblogi(ät)gmail.com

Arkistot
Liity e-maillistaamme (uudet artikkelit mailiisi)
YHTEISTYÖSSÄ JA MUKANA
arkku net kotisivutilaa

suomen galaktinen liitto