Sivustomme käsittelee paranormaaleja sekä yliluonnollisia ilmiöitä, joihin kuuluvat mm. kummitukset, avaruusolennot, ufot, viljapeltokuviot ja enkelit.

PB sisältää tuoreita uutisia yliluonnolliselta saralta, kiinnostavimpia kuvia sekä videoita. Jo yli 1700 artikkelia/postausta!


Sivu 1. Yhteensä 1.1

Dyatlovin solan onnettomuus vuonna 1959

Kohtalaisen kuumottava keissi, joka vaatii IMO oman artikkelinsa. Englanninkielinen copy/paste ATS:n foorumilta. Tapaus myös Wikipediassa. Alkuperäisen jutun kirjoittanut ATS:n jäsen Rising Against. Tässä vielä erilainen versio hiihtoreissusta.

Menehtyneiden muistomerkki

This is the fascinating case of a group of 9 students on a skiing holiday in the Ural Mountains of Russia in Sverdlovsk Oblast, in 1959 led by expedition leader Igor Dyatlov (Hence the official name of the case).

Despite this group of 8 men and 2 women being students though, they were still said to have been particularly experienced in skiing tours, expeditions and overall pursuits of this nature. This being so, a couple of days into there expedition, one which would be there last, the weather started to drastically deteriorate, thus forcing the group to eventually pitch up there tents on the Kholat-Syakhl mountain in an open space as opposed to the preferred wooded terrain.

According to the official story we have, all of the students, apart from one whom stayed behind due to illness (please see diagram below), mysteriously disappeared shortly after setting up camp here sometime in the middle of the night. It then became one of the most mysterious of it’s kind…

Yuri Yudin halaamassa Lyudmila Dubininaa. Dubinina jätti ryhmän sairastuttuaan. Igor Dyatlov seuraa sivusta.

Reports bizarrely show that no struggle had taken place inside the tent due to the disappearance, but instead, something had seemingly startled the group and caused them to rapidly flee. A total set of 9 footprints leading away from the campsite are said to have been found, along with everyones equipment, there clothes – Some of the students actually ran off into the middle of the night with one shoe on, some with the most basis levels of attire, some with just mere socks on, and some were found completely barefoot. Not forgetting the temperatures can reach far below Minus 30 degrees Celsius for example here.

Even so, a few of the group seem to have made it quite a distance from the campsite – around a kilometer away in fact as that’s roughly where the bodies were eventually found. All unfortunately dead.

Now, originally, the group were supposed to send a telegraph a mere couple of days after disappearing to the local sports club in the hope of contacting the only surviving member of this group – the one whom had previously stayed behind due to an illness. But, as the group met there demise, no such telegraph obviously could be sent.

So, as the days passed, the relatives of the group eventually forced a rescue operation to be undertook. It was this rescue team whom, On February 26, had eventually found the tent and later the bodies of the students, in what was one of the most bizarre and to this day remaining unsolved cases of this nature potentially ever recorded. Here is the state of the tent that they originally found:

Hiihtäjien teltta löydettiin helmikuun 26. päivänä vuonna 1959. Teltan sisältä ei löydetty merkkejä kamppailusta.

Following the footprints I had previously mentioned, they were led to the nearby woods, situated on the opposite of the pass. What they found here was the remains of a fire, along with the first two dead bodies, those of Krivonischenko and Doroshenko – both of which were in basic under clothing and both had no shoes on. Whatever had startled the group, It had caused them to flee very quickly indeed. The cause of death was officially classed as Hypothermia.

The group then found 3 more bodies close by – the bodies of Dyatlov (the expedition leader), Kolmogorova and Slobodin. All found at separate distances from each other. And all found in relatively close situations to the first 2 bodies.

The rest of the group (Nicolas Thibeaux-Brignollel, Alexander Zolotaryov, and Alexander Kolevatov) were then found around 2 months later buried deep under snow near a ravine in a stream valley further into the wood. It was this though which sparked a great deal of interest in this case by many as the group found were shown to have suffered no external injuries at all, instead, very severe internal injuries. Something likened to that of a severe car accident. 

Thibeaux-Brignollel for example was found with a fractured skull, with no external showing of this, remember. Dubinina and Zolatarev had numerous broken ribs – and strangely of all, Dubinina’s tongue had been completely removed.

Nämä kuvat otettu luultavasti kohtalonpäivänä. Yllä ryhmä asentaa telttaa.

One can only imagine what really occurred here it would seem – then again, imagining what could’ve caused this exactly would prove very difficult indeed. After all, no suspicious footprints were found in the snow (just the set of 9 footprints from the original group), no signs of any struggles taken place and most strange of all, severe injuries were sustained with absolutely no external damage to any of the group members. Even bruises on any of the students were not found.

I believe the case was then eventually closed a few months later, and then sent to a secret military archive. Prior to this though the official story stated that there was absolutely no evidence of wrong doing from any of the parties involved. And the surrounding area was also closed off for around three years to skiers and other adventurers. Presumably due to these events and also I’m sure due to the other strange events which have occurred in this strange Russian Mountain.

For example, the death of another group of Nine Mansi have been reported missing in a location nearby also, Although I believe it wasn’t at the same time as the original group being discussed in this thread, and eve an incident involving a plane crash again involving 9 individuals occurring here also. Theses strange occurrences seemingly giving this area a reputation for ”strange” behaviors particularly involving 9 individuals every time too.

Here is a diagram of the path of the students as well as the locations of some of these other incidents:

According to locals, as well as Lee Ivanov, the head Investigator, something odd was spotted in the surrounding area during the investigations – ”Flying spheres” were said to have been spotted here. Many attributing the mysterious circumstances of the missing students to these strange flying spheres also.

Tests of the clothing found, according to De-classified documents in 1990, also seem to show that at the sites of the dead bodies extremely high does of radiation had been found, as if they had been handling radioactive materials even or as if they had been in a highly radioactive area. The original chief investigator, Lev Ivanov, described how he took a Geiger counter with him to the campsite on the mountain slope; as he approached, the device started to click rapidly and loudly.

This perhaps giving the extraterrestrial and paranormal conclusions more weight It seems. Evidence at the campsite itself also seemingly points to the conclusion that the students had been blinded also. What could have caused this I wonder? Something we simply do not know yet but interesting to ponder over nonetheless.

And last but not least, the relatives of the family’s of the group claim that the skin of their dead loved ones was even tanned and tinted dark orange or brown. And their hair had all turned completely gray.

This truly is a fascinating case of disappearance – one which points to something potentially extraordinary happening here.

History Channelin video tapahtuneesta:


Tykkäys ja jakotoiminnot:

Frederick Valentichin outo katoaminen

Frederick Valentich

Frederick Valentich oli australialainen lentäjä. Hän kuitenkin katosi lentäessään kesken lennon 21. lokakuuta 1978. Tuolloin Frederick oli 20-vuotias. Katoamisaikana hän oli yksinlennolla Bassinsalmen yllä, jolloin tuuli oli heikkoa ja näkyvyys erinomainen.

Tapauksesta oudon tekee se, että Frederick kuvaili hieman ennen katoamistaan lennonjohdolle outoa lentävää alusta.

Wikipedia kertoo oudosta aluksesta seuraavaa:

19.06 Valentich otti yhteyden lennonjohtoon ja kysyi tietoa muista hänen lentokorkeudellaan (alle 5 000 jalkaa eli noin 1 500 metriä) olevista lentokoneista. Lennonjohdon Steve Robey ilmoitti , ettei muuta liikennettä pitäisi olla. Tähän Valentich vastasi ilmoittamalla näkevänsä suuren tuntemattoman aluksen, joka näytti olevan neljän kirkkaan laskeutumisvalon valaisema. Hän ei osannut määrittää sen tyyppiä, mutta sanoi aluksen ylittäneen hänet noin 300 metrin etäisyydeltä suurella nopeudella. Tämän jälkeen Valentich ilmoitti aluksen lähestyvän häntä jälleen idästä, ja epäili toisen lentäjän tarkoituksellisesti härnäävän häntä.

Kello 19.09 Robey pyysi Valentichia vahvistamaan korkeutensa ja sen, ettei ollut kyennyt tunnistamaan alusta. Hän vastasi korkeudekseen 4 500 jalkaa ja kuvaili alusta: se oli pitkä, mutta liikkui niin nopeasti, ettei sitä voinut kuvailla tarkemmin. Hän piti 30 sekunnin tauon, jonka aikana Robey pyysi arviota aluksen koosta. Valentich vastasi, että alus ”kiersi hänen yläpuolellaan” ja että siinä oli kiiltävä metallipinta ja vihreä valo. 28 sekunnin hiljaisuuden jälkeen hän ilmoitti aluksen kadonneen. Hetken kuluttua Valentich pohti olisiko alus häntä seuraava armeijan lentokone.

Robey yritti kysellä lisää tietoa tunnistamattomasta aluksesta ja sen sijainnista, ja Valentich vastasi sen lähestyvän häntä uudestaan lounaasta. Kello 19.12 Valentich ilmoitti ongelmista koneen moottorissa ja sanoi jatkavansa King Islandille. Sitten hän mainitsi ”sen oudon lentokoneen” leijuvan taas yläpuolellaan. Lyhyen hiljaisuuden jälkeen hän totesi: ”Se leijuu, eikä se ole lentokone.” Tätä seurasi 17 sekuntia tunnistamattomia signaaleja, joita on kuvailtu ”raapiviksi metallisiksi ääniksi”. Näiden äänten jälkeen kaikki yhteydet koneeseen katkesivat.

Valentichin löytämiseksi aloitettiin etsinnät, mutta miestä ja lentokonetta ei koskaan löytynyt. Australian liikenneministeriön johtamissa tutkimuksissa päädyttiin tulokseen, että katoamisen syytä ei voida selvittää ja lentäjän oletetaan kuolleen.

Tässä vielä video tapaukseen liittyen.

Lähde: wikipedia.fi

Kiitos vinkistä Kasparaitis. 🙂

Tykkäys ja jakotoiminnot:

Paranormaalit Kokemukset Marraskuu 2008 (Osa 3)

Kokemukset marraskuu 2008Kokemuksia pukkaa taas normaalin tahtiin sähköpostiini ja olen vähän tihentänyt tätä lähetystahtia. Tässä on taas ollut pieni tauko blogin päivittämisessä, koska olen mm. päivittänyt tuota Paranormaali verkostoa ja tutustunut siellä uusiin henkilöihin. Aika hyvin se on lähtenyt käyntiin, sillä jäseniä siellä on jo yli 100 kappaletta! Liity sinäkin. 🙂

Eiköhän tässä ole löpisty jo ihan tarpeeksi. 🙂

Tässä taas näitä kokemuksia.

EVE kirjoitti:

Hei. Minulle on vähän ajan sisällä tapahtunut kaikkea outoa. esim. telkkari on mennyt päälle vaikka kukaan ei koskenut kaukosäätimeen. Tänään koululla valot sammuivat, sähkökatkos se ei ollut, koska katkaisian napit olivat alhaalla. Kaikki olimme istuneet omilla paikoillamme, kukaan ei edes terottanut. Toivon, että uskotte ja kommentoitte.

Möllykkä kirjoitti:

Kerran olimme kaverini kanssa kävelemässä n. klo. 22 metsässä. Löysimme oudon talon, mutta emme uskaltaneet mennä sisään, koska oli jo myöhä. Päätimme, että menisimme seuraavana päivänä valoisan aikaan. Kun lähdimme, laitoimme polulle erilaisia esineitä, jotta osaisimme takaisin. Sitten kun seuraavana päivänä menimme samaa polkua pitkin samaan paikkaan, talo oli KADONNUT! Eipä enää uskallettu mennä katsomaan seuraavana yönä.

Tyttöpieni kirjoitti:

Olen koko ikäni nähnyt outoja asioita, vaikka ikää on vasta 13-vuotta. En pelkää kun näen kummituksen. Tavallaan säälin niitä. Miksi ihmiset pelkäävät aaveita? Onko teille pienenä sanottu: ”ei kummituksia ole olemassakaan!”? Lapsille olisi helpompi olla sanomatta tuollaista, koska sitten ihmiset alkavat pelätä sitä, mikä ”ei” ole olemassa. Asumme vanhassa kansakoulussa. Tämä on ollut jo sodan aikaankin.

1. Olin eräs ilta menossa nukkumaan ja oli jo aika myöhä, sekä pimeää. Suljin silmäni ja olin luultavasti unessa. Unessa nousin istumaan sängylleni ja pieni valkopukuinen tyttö tuli vaatekaapistani. Hänellä oli valkoiset suuret silmät, vaalehko iho ja tummanruskea takkuinen tukka. Hän käveli luokseni, kosketti kasvojani ja näin kun sain epilepsiakohtauksen ja silmäni kääntyivät ympäri: eli ne muutuivat valkoisiksi.

2. Tein läksyjä pöytäni ääressä ilta 11 aikaan ja koirani makasi keskellä huoneeni mattoa. Yhtäkkiä se heräsi ja jäi tapittamaan ikkunaan päin. Katsoin ikkunaan ja sieltä näkyi valkoiset kengät ja olento leijui katollemme.

3. Eräs ilta oli hirveän kylmä ja lunta oli ainakin metri. Mummoni käveli sisälle ja meni nukkumaan uuninpangon päälle. Pirtti oli pimeä lumimyräkän takia. Ainoa valonlähde oli muutama kynttilä ja leipäuunin hiilos. Mummoni oli jo nukahtanut. Jossain vaiheessa yöstä hän heräsi siihen, kun joku itki ja valitteli tuskissaan, mutta hiljaa. Hän katsoi uunin nurkkaan ja näki kun siellä istui pieni tyttö silittelemässä öljylamppua, kuin lämmitelläkseen mustilla paleltuneilla sormillaan.

girls2 kirjoitti:

Menin nukkumaan klo. 21.00. Puhelimeni soi ja katsoin kelloa, joka oli noin neljä aamulla. Vastasin puhelimeeni ja sanoin ”haloo”. Kuulin vain outoa läähätystä ja muminaa ja sanoin taas ”haloo”. Kuului vain sama ääni ja suljin puhelimen. Laitoin silmät kiinni ja kuulin sen äänen taas vieressäni. En uskaltanut katsoa. Aamulla kun heräsin, näin paikat huiskin haiskin ja äiti luuli, että minä olin sotkenut, mutta en ollut. Pelkäsin kauheasti joten seuraavana yönä nukuin äidin ja isän vieressä.

Mökkihöperö kirjoitti:

Tämä tapahtui vähän yli vuosi sitten kun olin yksin kesämökillä ainoastaan kissa seuranani. Oli kesäloma ja ennen nukkumaanmenoa päätin mennä ulos hengittämään raitista ilmaa. Oli jo todella pimeää, joten laitoin ulkovalon päälle ja menin seisoskelemaan kalliolle, ja kissakin tuli ulos käpöttelemään. Hengittelin ja katselin tähtitaivasta.

Yhtäkkiä aloin kuulla miehen puhuvan. Ensin ajattelin, että ääni varmaan kantautui metsän takaa, n. parin kilometrin takaa jossa asustelee joku pariskunta. Mutta kun aloin tarkemmin kuunnella, puhe ei lainkaan kuulostanut huudolta, eikä tavallinen puhe olisi voinut mitenkään kantautua metsän yli. Sitten mieleeni tuli, että ehkä joku metsurimies oli metsässä puhuen kännykkään, mutta tiirailessani en nähnyt mitään, ja kuka ihme olisi ollut puolen yön jälkeen metsätöissä?!

Ääni tuntui voimistuvan ja kuuntelin yhä tarkemmin, ja sydämeni jätti varmasti pari iskua väliin, kun yhtäkkiä puhe kuulosti pelottavan tutulta. Olin järkyttynyt kuulessani isoisäni hieman uupuneen ja puisen äänen pimeyden keskellä. Mitään outoahan tässä muuten ei olisi, mutta isoisäni on kuollut monta vuotta sitten, ja hän asui eläessään kesäisin isoäitini kanssa mökissä jokusen viikon.

Jähmetyin kauhusta ja yritin kuunnella mitä ääni kertoi, mutta se tuntui vain olevan puheensorinaa. Olin niin peloissani, että hengitykseni alkoi katkoilla, joten nappasin äkkiä kissan syliini ja menin kiireesti sisälle mökkiin. En muista miltä mökissä olo tuntui sen jälkeen, mutta jälkikäteen ajatellen en ymmärrä miten pystyin sinä yönä nukkumaan.

Voisi uskoa, että olisin kuvitellut koko jutun, mutta olen 95% varma etten kuvitellut. En ajatellut mitään siellä ulkona seisoskellessani, joten en olisi voinut esim. isovanhempieni muistelulla aiheuttaa tällaista. En vieläkään ymmärrä miten tällaista voi tapahtua, mutta mökillä nukkuminen tapahtuneen jälkeen on tuntunut ahdistavalta.

Esc kirjoitti:

Oli yhdeksänvuotis syntymäpäiväni. Synttärit pidettiin lämpimänä aurinkoisena elokuun päivänä. Ohjelmaan kuului tikanheitto vesi-ilmapallojen kera.
Pari tuntia ennen synttäreiden alkua menin täyttämään vesi-ilmapalloja kylpyhuoneeseemme. Olin hetken aikaa kerennyt äheltää pallojen kanssa, kun kuulin ulkoa ääniä. Äänet kuulostivat siltä, kuin naapurin pihalla olisi huudeltu jotain, tai pidetty kovaäänisiä leikkejä.
Tämähän oli ihan normaalia, sillä naapurimme todellakin asuu lähellä meitä ja se olisi ollut mahdollista, että naapurin lapset leikkivät pihalla, mutta tässä tapauksessa se ei vain ollut. Kävin nopeasti ikkunassa (2 metrin päässä kodinhoitohuoneessa) enkä nähnyt ketään. En ketään. Palasin hiljaa täyttämään palloja ja kuuntelin tarkasti. Taas kuulin ihan selvää puhetta ja menin taas ikkunalle, sillä en saanut 9- vuotiaan voimilla ovea auki, jonka lävitse äänet kuuluivat. Taisin jopa kuulla oman nimeni.
Kun en vain nähnyt ketään, en sitten millään, jätin pallot lillumaan siihen ja otin hatkat. Pyyhälsin keittiön läpi ja ilmoitin kuiskaavaan ääneen, että joku muu saa tehdä homman loppuun. Synttärit sujuivat hyvissä tunnelmissa, mutta kylpyhuone-ilmiö jatkuu yhä joinakin talvi-iltapäivinä, kun pitää ripustaa sukat kuivumaan patterille. Itse olen skeptikko ja tämä saa minut hyvin ärsyyntyneeksi.

Nipletius kirjoitti:

1. Näin joskus monia vuosia sitten valopallon, joka oli n. 0,5 m leveä ja leijui n. 3 m korkeudessa. Silloin se ei ollut mitenkään hirveen ihmellistä, mutta nyt se on alkanut mietityttämään.

2. Viime vuoden lopulla, kun olin kävelemässä kotiin rivitalojen ohi, kuulin ääntä takanani. Se ääni oli askelia ja pyöriä, eli samanlainen ääni kuin nainen työntäisi rattaita. Katsoin taakseni, siellä ei ollut mitään. Sitten kuulin taas ääntä ja näin rivitalojen ikkunien heijastuksesta, että takanani meni nainen rattaiden kanssa. Taas käännyin eikä mitään. Aika pelottavaa.

Wendigo kirjoitti:

Tämä tapahtui isäni isoisälle joskus 1900-luvun alussa. Hän asui vanhassa talossa, joka oli joskus toiminut myös jonkinlaisena sairaalana (joten siellä oli luultavasti kuollut paljon ihmisiä). Kerran kun hän oli vaimonsa kanssa menossa nukkumaan, kaikki talon ovet avautuivat yhtäkkiä yhtä aikaa (sille ei löydetty mitään luonnollista selitystä). Näitä tapauksia oli muitakin, joka tapauksessa taloa sanottiin tuohon aikaan kummitustaloksi. Isäni isoisä ei uskonut kummituksiin, mutta hänkin myönsi, että jotain outoa siinä talossa oli.

Mirri, marsu ja eltsu kirjoittivat:

1. Minä Mirri ja Marsu olimme illalla n. 23:00 ulkona talon viereisessä puistossa. Olimme istuskelleet hetken keinuissa ja päätimme mennä sisälle takaisin kun tuli kylmä. Yhtäkkiä huomasimme musta-valkoisen kissan, joka tuli meidän viereiselle hiekkalaatikolle. Se huomasi meidät ja juoksi puskan viereen. Menimme sitä kohti ja se katosi puskan taakse. Päätimme jättää kissan rauhaan ja jatkoimme matkaa, sekä katsoimme oliko kissa lähtenyt peräämme, se oli siirtynyt puskan viereen. Katsoimme 50 metrin päässä olevaa taloa ja näimme kissan, joka oli samanlainen kuin ennen näkemämme kissa. Katsoimme taakse ja kissa oli kadonnut.

2. Tällä kertaa minä Eltsu ja Marsu oltiin ulkona ja minä Marsu kerroin Eltsulle pelottavasta kissasta ja sen jälkeen heti näimme eräältä päiväkodilta poistuessamme juuri saman musta-valkoisen kissan. Eltsu kaivoi kännykkänsä esiin ja otti kuvia kamerallaan. Kun loppujen lopuksi katsoimme kuvia, niissä ei näkynyt koko kissaa! Näytimme myöhemmin tämän myös Mirrille. Katsoin ne vielä kotona pimeässä läpi, milloin sen olisi pitänyt erottaa. Kolmessa kuvassa: ei kissaa. Se pelotti meidät kauttaaltaan.

Tuntematon kirjoitti:

Sain kuvaan vanhassa asunnossani kaksi kummitusta.  Luulen, että siinä on natsi-sotilas ja sen vanki. Itse olen keskellä.

Kun kuva otettiin, olin yksin talossa. Me muutettiin tuolta puoli vuotta sitten, kun sairasteltiin paljon.
Myös nauhalle saatiin jotain outoa mölinää (siis ääniä, joita ei pitäisi olla olemassa).

Me ei tunneta ketään, jolla olisi tuollaiset vaatteet ja tuona yönä olin yksin. Oikealla takana on sotilas-hahmo ja selkäni takana on joku tumma, vanki kenties? Paikka on Kajaanissa, opiskelija-kämppä. Muutimme sieltä pois, koska sairasteltiin älyttömän paljon ja heti olo tuli paremmaksi kun muutettiin.

Kuva alla:

Kuvasta muokattu ainoastaan kasvot ja lisätty nuolet. Klikkaa suuremmaksi.

Kuvasta muokattu ainoastaan kasvot ja lisätty nuolet. Klikkaa suuremmaksi.

Kirkastettu versio, jossa hahmo näkyy paremmin.

Kirkastettu versio, jossa hahmo näkyy paremmin. Klikkaa suuremmaksi.

Kiitos kaikille kokemuksensa lähettäneille.


Onko sinulle tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen yhteys(ät)paranormaaliblogi.net. Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestissäsi haluatko, että mainitaanko sivuillamme viestin yhteydessä nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiintyä tuntemattomana. Jos haluat tapauksesi tutkittavaksi, niin kerro siitä viestissäsi, jolloin ohjaan samalla viestisi tutkijalle. Viesti näkyy blogissa vasta, kun se on julkaistu sivuston ylläpitäjän taholta.


Nimi (pakollinen)

Sähköposti (pakollinen)



Huom! Yllä oleva lomake on vain kokemuksia varten. Älä kommentoi viestejä yllä olevaan lomakkeeseen, vaan tee se käyttämällä kommenttikenttää.

Lue lisää kokemuksia täältä

Tykkäys ja jakotoiminnot:

Sivu 1. Yhteensä 1.1