Parhaat ufovideot Toukokuulta ja Huhtikuulta
Anonymous Flying Object -kanava Youtubessa on kerännyt Toukokuun ja Huhtikuun parhaat videot kahdelle videokokoelmalle.
Katso mielenkiintoiset videokokoelmat suoraan tästä.
Huhtikuu
Toukokuu
Paranormaalit Kokemukset Huhtikuu 2008 (Osa 4)
Nyt on aika taas tuoda julki ihmisten kiinnostavia ja vähemmän kiinnostavia kokemuksia.
Kaikkeen tottuu kirjoitti:
Oli kaunis helteinen kesä ja meille syntyi ihana poikavauva, vuosi oli 1994. Tämän kaiken keskellä mieli oli surullinen, koska rakas äitini oli syöpäsairauden loppuvaiheessa sairaalassa. Tiesimme, että aikaa oli enää vähän jäljellä. Eräänä aamuna, vain muutamia päiviä ennen kuin äitini nukkui pois meidän iso kello olohuoneemme seinällä tuli kuin heittämällä ja rytisten alas! Tiesin heti, että äitini loppu oli lähellä. Outoa, että kello, joka on vuosikaudet pysynyt paikoillaan lentää alas ryrinällä. Vanha kansahan sanoo, että kellon putoaminen, pysähtyminen yms. tietää kuolemaa. Meilllä tämä ainakin kävi toteen.
Kun lapseni täytti vuoden, ajattelin mielessäni edesmennyttä äitiäni rakkaudella ja sitäkin, että hän on mummuna vaan toisessa ulottuvuudessa. Silloin lapseni hoitopöydällä pomppasi tutti lattialle itsestään ja värikäs leikkipallo pomppasi korista itsestään lattialle pomppimaan! Kiitin äitiäini ääneen synttärionnitteluista!
SK kirjoitti:
Tämä tapahtui vuosi sitten. Olin tyttöystäväni kanssa käymässä kaupassa. No saimme ostokset tehtyä ja olimme valmiita lähtemään kävelemään kotia kohti. Mietimme pitkään, että menisimmekö tietä pitkin vai metsän poikki. Oli tosi pimeää, mutta valitsimme metsäreitin, koska se oli 1,5km lyhyempi. Käveltyämme jonkin aikaa metsäpolkua pitkin (ei valaistusta) rupesin kuulemaan puitten latvojen korkuudelta, että isoja oksia meni poikki. Pelästyin tosi paljon ja kysyin tyttöystävältäni, että kuulitko tuon, johon hän vastasi kyllä. Meitä rupesi pelottamaan aivan hirveästi, koska äänet vain voimistuivat koko ajan. Yhtäkkiä äänet loppuivat ja näimme kirkkaan valon yläpuolellamme. Se ei pitänyt minkäänlaista ääntä, se vain oli siinä. Pidin itseäni ihan hulluna siihen asti, kun tyttöystäväni alkoi itkeä, jolloin tajusin, että se tosiaan oli siinä. Valo katosi tosi nopeasti puitten latvojen uumeniin, jonka jälkeen taas kuulimme
suurten oksien menevän poikki. Silloin lähdimme juoksemaan kotia kohti niin lujaa kun ikinä jaksoimme, pysähdyimme vasta pihassa. Se oli todella pelottavaa. Kun kirjoitin tätä sain koko ajan kylmänväreitä, kun muistelin mitä silloin tapahtui. En vieläkään tiedä mikä siellä oli, mutta mitään normaalia se ei TODELLAKAAN ollut.
Anni kirjoitti:
Minulle ei oikeastaan ole koskaan juurikaan tapahtunut mitään outoa, kun en yliluonnolliseen juurikaan usko, mutta yksi tapaus on jäänyt mieleeni. Olin 5-vuotias ja olin tarhassa, kun tämä tapahtui. Minun lisäkseni vielä pari lasta odotti vanhempiaan. Menin tarhamme ”päiväunihuoneeseen” joka on ainut paikka mistä pääsee takahuoneeseen. Takahuonetta käytettiin eskaritilana. Päiväunihuoneen ja takahuoneen välisessä seinässä on ikkuna, jonka sälekaihtimet ovat aina olleet kiinni. Ei ihmekään sillä se ikkuna on aika turhassa paikassa. Jokatapauksessa menin käymään päiväunihuoneessa odotellessani vanhempiani. Huomasin, että ikkunasta näkyi valoa ja kahden ihmisen varjot. Toisella heistä oli hiukset ponihännällä. Päiväunihuoneessa ei ollut valoja päällä, joten varjot erottuivat selvästi. Kuulin myös puhetta takahuoneesta ja tunnistin toisen äänistä kaverini ääneksi. Sanoin kaverini nimen, mutta kukaan ei vastannut. Sanoin uudestaan ja kun olin sanonut sen valot yllättäen sammuivat. Juoksin hoitotätien luokse ja kerroin tapahtuneesta ja vaadin heitä tulemaan kanssani tarkistamaan ketä huoneessa oli, mutta kun menimme huoneeseen, siellä ei ollut ketään. Olin jo lähes unohtanut tämän, mutta kun eksyin tänne sivulle, tämä palasi mieleeni.
Pate kirjoitti:
Itselleni ja kaverilleni kävi todella outo juttu kerran metsässä. Kun olimme pimeällä metsässä, kuulin vaimeaa kilinää, ihan kuin metallin paloja olisi hakattu yhteen. Kuljimme hetken kaverini kanssa ääntä päin ja kun pysähdyimme taas kuuntelemaan, ääni läheni. Se läheni koko ajan. Sitten sanoin, että juoksisimme ja juoksimme täyttä vauhtia pois. Ääni tuntui seuraavan. Juoksimme pois metsästä kotiini. Kun aamulla menimme katsomaan, mikä siellä oli, niin huomasimme että kivi, niin isoa että aikuinen mies jaksaisi juuri ja juuri nostaa, oli kadonnut ja sen tilalla oli kaksi erilaista kiveä. Tämä on oudoin minulle tapahtunut ilmiö.
Fimbulla kirjoitti:
Olimme kotona omakotitalossamme eräs talvi vuonna 2003, minä äiti ja pikkusiskoni.
Istuimme tavalliseen tapaan katsomassa illan viihde ohjelmia television ääressä koko porukka. Yhtäkkiä kuului ääniä verannalta ja samassa kuului ääni kuin ovi aukaistaan ja joku pyyhkii jalat ovi mattoon. Äiti huusi sohvalta ”kuka sieltä tähän aikaan tulee” kellokin oli jo lähellä puolta yötä. Siskoni kanssa huusimme perään ”kuka siellä”. Ei kuulunut mitään vastausta ja mentiin katsomaan koko kööri. Ulko ovi oli lukossa ja avattiin ovi ja mietittiin, että jos joku olis käynyt oven takana. Mutta ei näkynyt jälkiäkään vaikka oli satanut puhdasta lunta monta senttiä, eikä minkään näköisiä jälkiä missään, ei edes pihatiellä.
Tämä on toistunut muutamina vuosina peräkanaan. Kuka lie kummitus tullut vierailulle?
_________________________________________________________________________
Onko sinulle tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen yhteys(ät)paranormaaliblogi.net. Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestissäsi haluatko, että mainitaanko sivuillamme viestin yhteydessä nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiintyä tuntemattomana. Viesti näkyy vasta, kun se on julkaistu sivuston ylläpitäjän taholta.
Lomake:
Huom! Yllä oleva lomake on vain omia kokemuksia varten. Älä kommentoi viestejä yllä olevaan lomakkeeseen, vaan tee se käyttämällä kommenttikenttää.
Paranormaalit Kokemukset Huhtikuu 2008 (Osa 3)
Taas pitää vähän tyhjennellä kokemusvarastoja.
Valokaapelimies kirjoitti:
Tämä tapahtui oikeastaan äidilleni hänen ollessaan 15-vuotias. Hän oli juuri ollut sienestämässä äitinsä kanssa, kun puhkesi myrsky, jota vielä tänäkin päivänä kutsutaan Sannan myrskyksi. Kun he olivat kävelemässä tietä pitkin kotia päin, niin he näkivät valkoisen hartomaisen olennon leijuvan edessään pidemmänkin aikaa. Kun he olivat päässet kotia ja katsoivat ikkunasta he näkivät samaisen olennon pihalla, mutta huomasivat myös kukkaruukun siirtyvän vahingoittumana pöydältä maahan ikään kuin leijuen.
Markus kirjoitti:
27.1.2008, klo. 23:30 olin menny juuri sänkyyni nukkuma-aikeissa, kunnes tuli mieletön halu katsella taivaalle tähtiä. Kun olin hetken katsellut näin kaukana isohkon pallon, joka vilkkui eriväreillä (sininen, vihreä, keltainen, punainen) ja aina välillä se meni yhtä kirkkaaksi kuin tähdet. Mutta välillä se taas sitten oli erittäin kirkas ja isompi pallo kuin tähdet. Silmiini tuli vihreä valoympärys, kun silmäni juuttuivat siihen alukseen. Se oli näkyvissä vain 2 minuuttia.
N-ThraX kirjoitti:
Koko elämäni ajan minulle on sattunut kaikkea ihmeellistä ja haluaisin todellakin päästä eroon siitä!
Menimme mummille kylään ja sain tietenkin ukin kuolinvuoteen leposijaksi. Uskomatonta, mutta sain älyttömän hyvin nukutuks siinä. Siinä yöllä koira, joka nukkui jalkopäässä alkoi murisemaan vihasesti ja kun otin kiinni siitä se puraisi säikähdyksestä. mietin, että mitä hemmettiä ja sitten laitoin silmät kiinni ja tunsin kun se hyppäsi pois sängyltä. Hetken päästä tunsin kuin joku hengittäisi niskaani, luulin, että se koira tuli jotain pyytämään ja työnsin silmät kiinni kädellä sen pois siitä, mutta siinä oli jonkun kasvot kun katsoin. En enää ikinä ole suostunut nukkumaan siinä.
Tässä nyt lähiaikoina olen nähnyt taivaalla aina samassa kohdassa yhden valopisteen, joka katoaa yllättäen. En tiedä mikä se on. Eka havainto oli, kun tyttöystävä sano, että kato keskellä päivää tähti. Ajattelin, että joku kirkkaampi tähti vaan, mutta meidän molempien silmien edessä se katosi. Ei näkyny siinä kohalla enään mitään.
Tuohon samaan liittyvää: Näin yhtenä talvipäivänä, samalla kohtaa taivaalla jonkun. Luulin sitä helikopteriksi sen käyttäytymisen takia, mutten älyä, että miten se voi olla niin korkealla. Se meni hirveätä vauhtia, mutta sitten se alkoi hidastaa vauhtia ja jäin ihmettelemään sitä. Lopulta se pysähtyi ja vaihtoi suuntaa siihen suuntaan mistä se oli tullut.
Yksi kauheimmista mitä miulle on käynyt kävi kuitenki tässä ihan lähiaikoina, joku 2-3 pvää sitten kotonani. Joskus kun nukun ja herään yöllä, nään minun huoneeni peilin kautta jonkun mun vieressä. Sitten laitan valot päälle, eikä siinä oo mitään. Mutta yhtenä päivänä tämä meni liian pitkälle! Näin sen saman hahmon ja pelästyin, mutta kun laitoin valot päälle se ei kadonnutkaan! Joku oli minun vieressäni, se seisoi n. 1.5 metrin päässä minusta, selkä minuun päin ja katsoi alas. Olin peloissani ja hiljaa sängyssä ja sitten se käveli seinään. Sillä oli rikkinäiset pitkät housut ja se oli ilman paitaa ja kenkiä. Kalju oli pää, enkä muista paljoa enempää yksityiskohtia. Se ei ollu läpinäkyvä tai mitään, vaan ihan normaalin ihmisen näkönen.
Olisin kiitollinen jos joku voisi keroa miten nämä saisi lopetettua. Minua alkaa oikeasti pelottamaan.
Jenny kirjoitti:
Mummoni ja ukkini muuttivat n. 10-vuotta sitten nykyiseen taloonsa, jossa väitettiin kummittelevan. Eiväthän he sitä uskoneet, mutta kun heidän painavat muuttolaatikkonsa kaatuivat itsestään, kaljapullo ja tuhkakuppi lensivät pöydältä ja yläkerrasta kuului ääniä, alkoivat mielipiteet muuttua.
Setäni oli joskus vuosia sitten mennyt avaimillaan sinne sisälle, etsien ukkiani, mutta ei tiennyt että he olivat lähteneet mökille. Alakerran saunassa oli laatoitusremppa kesken ja setäni kävellessä sinne, kuuli hän saunasta remonttiääniä. Silloin saunassa vielä oli puuovi ja sen aukaistuaan loppuivat äänet. Hänen poistuttuaan äänet (kai) alkoivat uudestaan.
Isäni ei ikinä uskonut kummitteluun, mutta silloin yöllä, joskus kolmen jälkeen, kun hän kuuli jonkun kävelevän rappusissa ja ei nähnyt ketään, vakuuttui hänkin. Minäkin kuulin vuosi tuon tapahtuman jälkeen ne askeleet rappusissa. Tämä tapahtui myös siinä kolmen jälkeen. Kaiken lisäksi ne rappuset kolahtavat, kun kummitus kävelee niissä. Isäni kanssa yritimme joskus pomppia, jotta saisimme rappuset kolahtamaan, mutta niistä ei kolahda, kuin vain alimmainen.
Kaikenlaista muutakin pientä on tapahtunut, esimerkiksi aina niin peloton koiramme säntäsi kerran alakerrassa ollessaan yhtäkkiä nurkkaan ja pissi matkalla pelästyksestä. Lopun illan se kökötti korvat alhaalla pannuhuoneeseen katsoen.
Merkittävin kummittelutapaus on kuitenkin se, kun isäni kaveri näki tämän kummituksen. Hän ei tietenkään uskonut kummitteluun ja nauroi meille, mutta kolmen jälkeen yöllä hän oli herännyt siellä alakerrassa ja ollut niin paniikissa, ettei pystynyt kertomaan, mitä oli tapahtunut ja poistui talosta keskellä yötä. Myöhemmin hän kuitenkin oli kertonut, että oli nähnyt isäni näköisen miehen, tosin paljon vanhempana, ja tämä oli kalju, mutta hänellä oli pitkä takatukka.
Mummoni sitten puhui naapurille tästä joskus ja naapuri kertoi, että talossa asui aikoinaan sen näköinen mies, joka ampui itsensä.
Antti kirjoitti:
Joskus kun olin 6 tai 7-vuotias, niin isäni heräsi siihen, että kävelin vanhempieni makuuhuoneeseen. Kömmin isän viereen nukkumaan sanaakaan sanomatta, mutta yhtäkkiä aloin itkemään. Isäni ihmetteli moista, joten hän päätti kysyä itkuni syytä, mutta vastaukseni oli että ”En mä itke”. Isäni oli ihmeissään tästä, mutta jatkoi nukkumista. Kymmenen minuutin kuluttua sairaalasta soitettiin, että mummoni oli kuollut. Isä kyseli vielä aamulla tapahtuneesta minulta, mutta en muistanut mitään tämän tapaistakaan. Isäni ajatteli, että kuolinhetkellään mummoni ajatteli minua.
Pappani äiti on kotoisin Rovaniemeltä, mutta lähti opiskelemaan Helsingin yliopistoon. Eräänä iltana pappani jäi auton alle ja hänen vasen reisiluunsa murtui. Isotätini, joka oli Rovaniemellä ”kuuluisa” koska osasi ennustaa lähitulevaisuuden tapahtumia, näki samana yönä unta, jossa pappani oli tullut vasen reisi veressä kotiin. Isotätini herätti kaikki talossa ja tunnin kuluttua Helsingin sairaalasta X soitettiin, että pappani oli joutunut auton alle ja murtanut vasemman reitensä.
_________________________________________________________________________
Onko sinulle tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen yhteys(ät)paranormaaliblogi.net. Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestissäsi haluatko, että mainitaanko sivuillamme viestin yhteydessä nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiintyä tuntemattomana. Viesti näkyy vasta, kun se on julkaistu sivuston ylläpitäjän taholta.
Lomake:
Huom! Yllä oleva lomake on vain omia kokemuksia varten. Älä kommentoi viestejä yllä olevaan lomakkeeseen, vaan tee se käyttämällä kommenttikenttää.
Paranormaalit Kokemukset Huhtikuu 2008 (Osa 2)
Sähköpostiin tulvii taas uusia kokemuksia aika mukavaan tahtiin, niin lisätäämpäs niitä nyt taas tänne luettavaksi. 🙂
Markus kirjoitti:
Olin Thaimaassa, Cha-Amissa hotellin viereisessä hiekkarannassa. Olin juuri saapunut paikalle ja katsoin normaaliin tapaan taivaalle tähystääkseni tähtiä. Kummastuksekseni näin matalalla lentävän ison tulipallon (en tiedä mikä se oli, mutta ei ainakaan meteoriitti). Se meni eteen päin hitaasti ja nousi samalla niin korkealle, ettei liekkiä enää näkynyt tai sitten se sammui. Mikä se mahtoi olla?
Mass Hypnosis kirjoitti:
Tämä tapahtui vuoden 2006 syksyllä.
Olin kaverini luona ja katsoimme illalla tähtiä. Samalla näimme meidän yli liikkuvan matalalla lentävän meteoriitin näköinen esineen/kappaleen, joka peitti melkein koko taivaan yllämme. Emme keksi sille mitään selitystä, koska se oli niin suuri ja liikui ääneti, sekä nopeasti. En myöskään usko, että se olisi ollut mikään harhanäky, koska me molemmat näimme sen. Tietääkö joku tälle mahdollista selitystä?
Galileas kirjoitti:
Olen kuullut monesti ulkoa askelten ääniä ja sen jälkeen sisältä rappusista. Joskus myös olen kuullut ulko-ovemme avautuvan ja sen jälkeen alhaalta askelten ääniä. Olen aina käynyt tarkistamassa, että onko siellä ollut ketään ja koskaan ei ole näkynyt mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Tarkistamisen jälkeen äänet ovat loppuneet ja olen taas saanut unta.
Unnamed kirjoitti:
Tästä tapahtuneesta on jo muutama vuosi.
Olin tupakalla kaverini talon nurkilla yollä (ehkä joskus puolen yön aikoihin). Sauhuttelin siinä rauhassa, kunnes kuulin räsähdyksen viereisestä metsästä. Käännyin tietysti katsomaan, että mikä elukka siellä menee, mutta ei se kyllä elukka ollut. Näin vaalean hahmon tulevan minua päin sieltä metsästä. Luulin tietysti, että se on kaverini, koska hän lähti vähän aikaa sitten virtsaamaan sinne metsän reunalle. Ajattelin, että hän yrittää pelotella minua, mutta sitten tämä kaverini kopauttikin minua olkapäälle ja pyysi tupakasta jämiä. Hämmennyin ja rupesin tuijottamaan sinne metsään päin, mutta ei siellä enää näkynyt mitään. Vähän ajan kuluttuam kun olimme kävelemässä takaisin sisälle niin kuului taas räsähdysm mutta silloin ei kyllä metsässä näkynyt enää mitään.
En sen jälkeen ole sitä nähnyt, mutta siitä asti olen mietiskellyt kaikkea yliluonnollista.
Janita kirjoitti:
Muistan tämän hyvin vaikka olinkin 8-vuotias. Olin käymässä nukkumaan ja olin todella väsyny, joten menin sitten nukkumaan. Tätä ennen en ollut uskonut mihinkään yli luonnolliseen, mutta nyt on jo pakko uskoa. Nukahdin lähes samantien. Unessa kuulin outoa suhinaa ja kun heräsin, näin suoraan edessäni harmaan hahmon, se seisoi paikallaan vaatekaappini edessä. Menin peittoni alle ja aloin kuulla pientä suhinaa hahmon suunnasta. Tunnin päästä uskalsin kurkistaa ja hahmoa ei ollut enää.
Olin käymässä nukkumaan siskoni kanssa ja heräsin parin tunnin päästä tunteeseen, että minua tuijotettiin. Avasin silmäni ja huomasin ikkunasta tulevan valoa. Nousin ylös ja katsoin ikkunaan, ei ollut enää mitään. Aluksi luulin autoksi, mutta se valo tuskin tulee suoraan 5 kerrokseen asti. Samalla vielä käännyin vilkasemaan hyllyäni niin sen varjossa oli outo tumma hahmo.
_________________________________________________________________________
Onko sinulle tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen yhteys(ät)paranormaaliblogi.net. Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestissäsi haluatko, että mainitaanko sivuillamme viestin yhteydessä nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiintyä tuntemattomana. Viesti näkyy vasta, kun se on julkaistu sivuston ylläpitäjän taholta.
Lomake:
Huom! Yllä oleva lomake on vain omia kokemuksia varten. Älä kommentoi viestejä yllä olevaan lomakkeeseen, vaan tee se käyttämällä kommenttikenttää.
Paranormaalit Kokemukset Huhtikuu 2008
Piti lisätä uusi aihe kokemuksista jo eilen, mutta jostain syystä sähköpostini ei toiminut kunnolla, joten päädyin lisäämään kokemukset tänään. Tällä hetkellä kokemuksia on n. 100 kappaletta jonossa ja niitä julkaistaan aina silloin tällöin. Lisää saa edelleen lähettää. 🙂
Romutärpätti kirjoitti:
8-vuotiaana siskoni kissa jouduttiin lopettamaan. Menin nukkumaan äitini viereen (isä ei vielä tullut nukkumaan) enkä meinannut saada unta. Vähän ajan päästä aloin kuulla kehräystä ja näin kissan kokoisen kuopan vieressä. Katsoin siihen kuoppaan, jossa kissamme oli ja kysyin ”oletko sinä se meidän kissa” sain vastaukseksi naukaisun ja aloin silittämää näkymätöntä kissaamme. Tunsin sen sileän turkin ja kuulin kehräyksen, mutta en nähnyt mitään. Seuraavana päivänä kävin kylppärissä ja näin kirkkaan mustavalkoisen kissan saunan lauteella istumassa. Hätkähdin niin että juoksin keittiöön ja huusin ”meidän kissa on saunassa!” mutta kukaan muu ei uskonut kuin äiti, jonka tuttu on nähnyt enkeleitä ja kenties osaa kutsua niitä.
Pari viikkoa sitten nukuin huoneeni ovi raollaan ja yövalo päällä (kuten aina). Kahdentoista jälkeen heräsin ja katsoin käytävälle. Näin vessan oven edessä pöydän, jonka päällä oli korkealasinen maljakko ja maljakossa oli ruusu. Säikähdin sitä niin, että tunkeuduin peiton alle. Käytävältä kuului askelia ja meillä joka yö kuuluu askelia käytävältä, sekä joskus vaimeaa puhetta tai laulua. Heräsin monta kertaa vielä yöllä ja aina oli se pöytä ja ruusu. Kuuden aikaan aamulla pöytää ei ollut. Sen jälkeen nukuin viikon kamera kainalossa, että voisin ottaa kuvan mutta en ole nähnyt enää mitään ihmeellistä.
Joku kirjoitti:
Tässä pari päivää sitten kaverini oli meillä yötä. Sitten aamulla kun herättiin ja oltiin siinä sängyllä niin minä keksin, että soitetaampa ihan kokeen vuoks 666 numeroon! Ei siinä sitten mitää kamu oli sillain, että juu vaikka jos ei oo muutakaan tekemistä. Eikun luuri vain käteen. Sitten soitin siihen. Aluksi ihmettelin, kun puhelin hälytti ihan tavallisesti ja säikähdin aika lailla, kun joku vastasikin luurin toisella puolella. Läppäsin luurin kiinni ja katsoin kaveriani ja hänkin ilmeisesti tajusi ,että joku oli vastannut. Nyt emme kaverin kanssa puhu tästä muille. Voihan se olla, että se oli jonkun numero, mutta eikös yleensä ihan tavalliset numerot ole vähän pidempiä, kuin 3 numeroisia?
Enkelityttö kirjoitti:
Tämä tapahtui, kun olin 5 tai 6-vuotias. Olin mennyt petiin, ja isäni tuli sanomaan hyvät yöt.
Sen jälkeen vaivuin unen ja valveen välitilaan, olin kuitenkin enemmän hereillä, kuin unessa.
Katselin kattoon, kunnes kuulin onnellisen huokaisun. Isäni ja äitini olivat aivan toisella puolella kämppää. Niinpä tietysi ajattelin sen olevan enkeli. Kuulin vielä toisen onnellisen huokaisun. Ne olivat niin onnellisia huokaisuja, että itsekin vaivuin onnelliseen uneen.
Kokemus oli todella rauhallinen ja mukava.
Indigo kirjoitti:
Olin viime vuoden syksynä serkkuni kanssa lenkillä. Menimme erään talon ohi ja satuin katsomaan talolle päin ja näin kuinka nuori tyttö valkeassa puvussa haravoi lehtiä. Sanoin serkulleni ja hän katsoi myös. Ihmettelimme tytön vaatetusta, mutta jatkoimme matkaa. Noin puolen tunnin päästä tulimme samaa reittiä takaisin. Ajattelin katsoa vieläkö tyttö haravoi. Tyttö oli tismalleen samalla kohtaa haravoimassa kuin aikaisemminkin. Liikkeet olivat samat, mutta mitään lehtikasaa ei ollut. Ihmettelimme serkkuni kanssa, että mitä ihmettä se oikein oli. Myöhemmin saimme tietää että siinä talossa, jonka pihassa tyttö oli haravoimassa, oli joku hirttäytynyt autotallin kattoon.
Kikkailija kirjoitti:
Kaikki muut nukkuivat meidän talossa paitsi minä, joka olin yläkerrassa koneella. Viereisessä huoneessa nukkui isäni ja sen naisystävä, sekä alakerrassa pikkusisko. Yhtäkkiä pikkusisko alkoi huutamaan ihan hysteerisesti (5v) ja itkemään. Itku ja huuto rupesi lieventymään sen verran, että niiden takaa kuului iloisten joululaulujen soiminen. Iskä heräsi siinä vaiheessa ja lähti alas katsomaan mikä ihme siellä soi ja mitä se pikkusisko siellä huutaa. No mikä siel sitten soi oli n. 2,5m korkeudessa oleva pieni joulupukki, josta kuuluu semmonen ääni vain silloin, kun avaa sen ”takin” ja painaa nappia. Siinä ei ole mitään herätystoimintoa, eikä siihen oo koskettu n. 2kk. Niin ja siinä joulupukissa on todella vanhat patterit, jonka takia sitä ei saa nyt enää soimaan, eikä 2kk sittenkään saanut. Kytkin oli myös off-tilassa.
_________________________________________________________________________
Onko sinulle tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen yhteys(ät)paranormaaliblogi.net. Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestissäsi haluatko, että mainitaanko sivuillamme viestin yhteydessä nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiintyä tuntemattomana. Viesti näkyy vasta, kun se on julkaistu sivuston ylläpitäjän taholta.
Lomake:
Huom! Yllä oleva lomake on vain omia kokemuksia varten. Älä kommentoi viestejä yllä olevaan lomakkeeseen, vaan tee se käyttämällä kommenttikenttää.
Viimeisimmät kommentit