Paranormaalit Kokemukset Heinäkuu 2008 (Osa 3)
Blogin lukijoiden pyynnöstä julkaisen taas lisää kokemuksia. Jotta saataisiin vähän näitä purettua varastoista, niin julkaisenkin tässä hieman normaalia isomman määrän kokemuksia.
Tarkkaavaiset kirjoitti:
Kaveriporukallemme tapahtuneita asioita.
1. Kaverini oli yksin kotonaan yläkerrassa, kun yhtäkkiä alakerrassa sijaitseva piano alkoi soida surullista sävelmää ja se loppui kun kaverini meni alas katsomaan.
2. Olen nähnyt jo kaksi kertaa oman koirani, joka on kuollut: Kerran omassa talossa olohuoneessa haistelamassa meidän vanhaa mattoa, selä kerran kävelemässä tiellä ihan kuin sitä ois kävelyttämässä.
3. Kerran kun olin menossa bussipysäkille, niin näin jäniksen joka juoksi hetken verran ja katosi hetkeksi, sitten se tuli takasin tiellä, jolloin se näytti läpinäkyvältä.
4. Olimme kolmistaan autiotalossa. Näin kaverini kanssa ikkunassa jonkun mustan hahmon, joka katsoi ikkunasta sisälle ja vähän ajan päästä se katosi. Sillä hetkellä me olimme autiotalon pihalla. Yksi kavereista kuuli myös jonkun lankun narahtavan sen jälkeen, kun menimme taloon sisälle ja yllätys yllätys ei ketään.
Tyttönen kirjoitti:
Olin koirani kanssa lenkillä. Olen aina valppaana, että milloin tulee auto, koska koira saattaa yhtäkkiä vetäistä tielle päin, joten lyhennän aina valmiiksi hihnaa, kun kuulen/näen auton tulevan.
Kävelin tiellä ja edessäni kauempana näkyi pari puuta, joiden takana oli kaksi valoa, joiden tiesin olevan autonvalot. Tarkkailin, että milloin auto tulee ja katsoin valoja. Käänsin pääni vähäksi aikaa pois ja huomasin, ettei mitään autoa tullutkaan puiden takaa. Se ei myöskään voinut kääntyä mistään, koska tieltä ei poikennut muita teitä. Ajattelin, että se oli vain mielikuvitusta, mutta en minä nyt ihan yhtäkkiä voi kuvitella autonvaloja edessäni. Enhän? En ole kertonut kenellekkään, koska ei se ole sen arvoista. Ei kukaan uskoisi. Sanoisivat varmaan: ”kuvittelit vaan”. Heh!
Undertaker kirjoitti:
Olin kaverini kanssa ulkona puoli seitsemän aikaan. Katselimme taivaalle ja näimme pienen pisteen, josta lensi sinisiä, punasia, vihreitä ja violettejä värejä. Ajattelimme, että Ufo räjähti taivaalla.
Katyah kirjoitti:
Katselimme eräs ilta poikaystäväni kanssa kauhuelokuvaa, joka kertoi vanhasta hylätystä mielisairaalasta. Olemme molemmat armottomia kauhuelokuvafaneja, vaikkakin minä säikykin myös niitä todella herkästi. No, eräässä kohdassa elokuvassa näkyy, kun kuun valo osuu mielisairaalan seiniin ja tyttö näkee sitten seinässä ihmisen varjon., joka kuitenkin katoaa todella nopeasti. Vähän ajan päästä tyttö näkee jonkun kummituksen, joka hyökkää tytön kimppuun. Säikähdin tuossa kohdassa aivan älyttömästi. No, elokuvan loputtua makoilimme poikaystäväni kanssa vierekkäin sohvalla halailen toisiamme. Olohuone oli muuten aivan pimeä, paitsi seinälle paistoi pienelle kohtaa verhojen välistä kuun valoa . Satuin vilkaisemaan seinälle ja siinä näkyi ihmisen varjo, tismalleen samalla tavalla kuin elokuvassa. Kiljaisin ja käänsin pääni pois. Kun poikaystäväni kysyi minulta mikä minulla on, kerroin hänelle ja hän katsoi seinään, mutta ei nähnyt
mitään muuta kuin kuunvalon. Nousimme ylös sohvalta ja ajattelimme lähteä tupakalle, kun poikaystäväni oli painamassa valo katkaisijaa (seisoin hänen vieressään) vilkaisimme sivulle, jossa oli raollaan oleva vessan ovi ja oven suussa seisoi pieni kalpea tyttö! Kirkaisimme yhteen ääneen ja sytytimme valot, tyttö katosi sekunnissa. Sinä yönä ei oikein enää nukuttanut…
Ernesti69 kirjoitti:
En tiedä miten mä pystyisin selittää tämän järkevästi, mutta pari kertaa minulle on käynyt niin, että aina kun tulee tekstari ja on kännykkä äänettömällä, tärinät pois päältä ja taskussa niin tavallaan tunnen sen. Se on vähän saman tapainen tunne, kuin kännykkä hieman värähtäisi, siis TODELLA vähän. Aina en sitä viestin tuloa huomaa, mutta melko usein. Hassua on, että tätä ei tapahdu silloin, kun kännykkä soi, ainoastaan viestin tullessa.
Limppu kirjoitti:
Tämä sattui viime viikolla. Olin kotona vessassa hyräilemässä jotain ja tanssin huvikseni peilin edessä, kun yhtäkkiä kuulin takaani äänekkään voihkauksen. Se oli hullua. Olin salvannut oven ja olin silloin yläkerrassa yksin.
Käännyin ja katsoin ympärilleni. Ei ketään. Sitten kuulin äänen: se oli kuin joku olisi kirkunut veden alla. Pelästyin ja juoksin alakertaan. Se oli kauheaa kuultavaa. Kun uskalsin takaisin, lattialla oli hieman vettä. Kirkuminen oli lakannut. Voi olla, että kuvittelin koko jutun, mutta eihän sitä tiedä.
Riisi kirjoitti:
Eräänä iltana kun olin koneella yhteentoista asti yöllä, päätin olla vielä pitempään. En halunnut jäädä kiinni, joten menin ikkunan eteen sulkemaan verhoja. Ikkunastani nimittäin pääsee suoraan parvekkeelle ja pelkäsin, että joku tulee kurkkimaan.
Silloin huomasin, että joku oli jo tullut katsomaan minua. Ensin luulin, että se oli peilikuvani ikkunassa, mutta kun virnistin ja vilkutin huvin vuoksi, ”peilikuva” ei vastannut. Hahmo näytti siskoltani, mutta sillä ei (kumma kyllä) ollut vaatteita. Se tuijotti minua hämmästyneen ja toruvan näköisenä. Se nosti kättään ja muodosti huulillaan sanat ”mene nukkumaan”. Pelästyin ja suljin verhot.
Mikä sitten hahmo olikaan, se oli varmaan tahtonut parastani. Olen yrittänyt löytää tälle järkevää selitystä, mutta turhaan.
Somekindofdyyd kirjoitti:
Joskus olin yksin kotona ja normaalisti koneella pelaamassa. Kun olin nousemassa ylös tuolista, tuntui kuin joku, tai jokin olisi tarttunut olkapäähäni. En pystynyt nousemaan tuolilta ylös. Olin paniikissa. Tunne oli kylmä, suoraansanoen jäätävä, mutta kestettävä se oli, enhän pystynyt siinä paljon mitään tekemään. No kun istuin koneelle ja aloin taas pelata, kylmä tunne tuntui jaloissani. Taas kerran tuntui, että ei pysty paljon mitään tekemään. Lopulta kun tunne loppui, katsoin jalkoihini. Siellä ei ollut mitään. Tämän jälkeen soitin kaverille ja pyysin häntä tulemaan tänne. Hän tuli ja hänkin tunsi saman, mutta emme kumpikaan tienneet, mikä tämän aiheutti. Lopulta lähdin kaverini mukana hänen kotiinsa.
Noirs kirjoitti:
1. Olin ala-asteelainen ja olin menossa serkkuni kanssa nukkumaan. Tietenkin nuorien tapaan höpöttelimme myöhään yöhön aina kun olimme toistemme luona yökylässä.
Eräs kerta keskustelumme loppui melko lyhyeen, sillä huomasimme huoneeni seinässä oudon pienen valon. Tarkistimme jokaisen mahdollisen mistä valo olisi mahdollisesti tullut, verhojen raot tukimme, heijastavat esineet piilotimme. Huidoin kädellä valopilkun päältä turvallisen välimatkan päästä. Syytä emme keksineet ja peloissamme käperryimme peittojemme alle ja nukuimme turvalliseen aamuun.
2. Ala-asteella tapahtui tämäkin. Heräsin yöllä kun huoneeni oli täyttynyt sinisestä valosta. Valo tuli ulkoa, takapihaltamme. Nousin kyllä sängystäni ylös mutten uskaltanut katsoa ikkunasta ulos.
Seuraavana päivänä takapihamme nurmikolla oli kolme, halkaisijaltaan noin puolitoistametriä olevia ympyröitä, kolmiossa. Niitä ilmestyi monia kertoja nurmikollemme 10vuoden aikana. Muistaakseni vain kesäsin. (joskus saattoi olla yksi kesä välissä ettei niitä ilmestynyt).
3. Nykysin, kun asumme perheeni kanssa hautausmaan lähettyvillä, niin uskallan mennä sen ohi koirani kanssa vain kun on valosaa, koska pimeän tultua tuntuu kuin joku tuijottaisi ja pari kertaa olen nähnyt siellä jonkun mustan hahmon liikkumassa ja joskus tulee todella paha olo. Koirallenikin tulee aina kova kiire sen vieressä.
4. Asuttuani omassa kämpässä huomasin joinakin iltoina jonkin pitkän, hieman ”vääntyneen valo viivan” kulkevan pitkin lattiaa edestakas, tvpöytäni takana ja hieman sen yläpuolella.
5. Kerran näin epäselvän vaalean ihmisen pään toisessa nojatuolissani, päänkohdalla leijumassa. Pariin otteeseen laitoin valot päälle ja katsoin onko siitä kohtaa tuoli vaaleampi (tuoli on musta). Ei auttanut kun koittaa väkisin nukahtaa. Sen jälkeen sitä ei ole näkynyt.
_________________________________________________________________________
Onko sinulle tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen yhteys(ät)paranormaaliblogi.net. Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestissäsi haluatko, että mainitaanko sivuillamme viestin yhteydessä nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiintyä tuntemattomana. Jos haluat tapauksesi tutkittavaksi, niin kerro siitä viestissäsi, jolloin ohjaan samalla viestisi tutkijalle. Viesti näkyy blogissa vasta, kun se on julkaistu sivuston ylläpitäjän taholta.
Lomake:
Huom! Yllä oleva lomake on vain kokemuksia varten. Älä kommentoi viestejä yllä olevaan lomakkeeseen, vaan tee se käyttämällä kommenttikenttää.
Paranormaalit Kokemukset Huhtikuu 2008 (Osa 4)
Nyt on aika taas tuoda julki ihmisten kiinnostavia ja vähemmän kiinnostavia kokemuksia.
Kaikkeen tottuu kirjoitti:
Oli kaunis helteinen kesä ja meille syntyi ihana poikavauva, vuosi oli 1994. Tämän kaiken keskellä mieli oli surullinen, koska rakas äitini oli syöpäsairauden loppuvaiheessa sairaalassa. Tiesimme, että aikaa oli enää vähän jäljellä. Eräänä aamuna, vain muutamia päiviä ennen kuin äitini nukkui pois meidän iso kello olohuoneemme seinällä tuli kuin heittämällä ja rytisten alas! Tiesin heti, että äitini loppu oli lähellä. Outoa, että kello, joka on vuosikaudet pysynyt paikoillaan lentää alas ryrinällä. Vanha kansahan sanoo, että kellon putoaminen, pysähtyminen yms. tietää kuolemaa. Meilllä tämä ainakin kävi toteen.
Kun lapseni täytti vuoden, ajattelin mielessäni edesmennyttä äitiäni rakkaudella ja sitäkin, että hän on mummuna vaan toisessa ulottuvuudessa. Silloin lapseni hoitopöydällä pomppasi tutti lattialle itsestään ja värikäs leikkipallo pomppasi korista itsestään lattialle pomppimaan! Kiitin äitiäini ääneen synttärionnitteluista!
SK kirjoitti:
Tämä tapahtui vuosi sitten. Olin tyttöystäväni kanssa käymässä kaupassa. No saimme ostokset tehtyä ja olimme valmiita lähtemään kävelemään kotia kohti. Mietimme pitkään, että menisimmekö tietä pitkin vai metsän poikki. Oli tosi pimeää, mutta valitsimme metsäreitin, koska se oli 1,5km lyhyempi. Käveltyämme jonkin aikaa metsäpolkua pitkin (ei valaistusta) rupesin kuulemaan puitten latvojen korkuudelta, että isoja oksia meni poikki. Pelästyin tosi paljon ja kysyin tyttöystävältäni, että kuulitko tuon, johon hän vastasi kyllä. Meitä rupesi pelottamaan aivan hirveästi, koska äänet vain voimistuivat koko ajan. Yhtäkkiä äänet loppuivat ja näimme kirkkaan valon yläpuolellamme. Se ei pitänyt minkäänlaista ääntä, se vain oli siinä. Pidin itseäni ihan hulluna siihen asti, kun tyttöystäväni alkoi itkeä, jolloin tajusin, että se tosiaan oli siinä. Valo katosi tosi nopeasti puitten latvojen uumeniin, jonka jälkeen taas kuulimme
suurten oksien menevän poikki. Silloin lähdimme juoksemaan kotia kohti niin lujaa kun ikinä jaksoimme, pysähdyimme vasta pihassa. Se oli todella pelottavaa. Kun kirjoitin tätä sain koko ajan kylmänväreitä, kun muistelin mitä silloin tapahtui. En vieläkään tiedä mikä siellä oli, mutta mitään normaalia se ei TODELLAKAAN ollut.
Anni kirjoitti:
Minulle ei oikeastaan ole koskaan juurikaan tapahtunut mitään outoa, kun en yliluonnolliseen juurikaan usko, mutta yksi tapaus on jäänyt mieleeni. Olin 5-vuotias ja olin tarhassa, kun tämä tapahtui. Minun lisäkseni vielä pari lasta odotti vanhempiaan. Menin tarhamme ”päiväunihuoneeseen” joka on ainut paikka mistä pääsee takahuoneeseen. Takahuonetta käytettiin eskaritilana. Päiväunihuoneen ja takahuoneen välisessä seinässä on ikkuna, jonka sälekaihtimet ovat aina olleet kiinni. Ei ihmekään sillä se ikkuna on aika turhassa paikassa. Jokatapauksessa menin käymään päiväunihuoneessa odotellessani vanhempiani. Huomasin, että ikkunasta näkyi valoa ja kahden ihmisen varjot. Toisella heistä oli hiukset ponihännällä. Päiväunihuoneessa ei ollut valoja päällä, joten varjot erottuivat selvästi. Kuulin myös puhetta takahuoneesta ja tunnistin toisen äänistä kaverini ääneksi. Sanoin kaverini nimen, mutta kukaan ei vastannut. Sanoin uudestaan ja kun olin sanonut sen valot yllättäen sammuivat. Juoksin hoitotätien luokse ja kerroin tapahtuneesta ja vaadin heitä tulemaan kanssani tarkistamaan ketä huoneessa oli, mutta kun menimme huoneeseen, siellä ei ollut ketään. Olin jo lähes unohtanut tämän, mutta kun eksyin tänne sivulle, tämä palasi mieleeni.
Pate kirjoitti:
Itselleni ja kaverilleni kävi todella outo juttu kerran metsässä. Kun olimme pimeällä metsässä, kuulin vaimeaa kilinää, ihan kuin metallin paloja olisi hakattu yhteen. Kuljimme hetken kaverini kanssa ääntä päin ja kun pysähdyimme taas kuuntelemaan, ääni läheni. Se läheni koko ajan. Sitten sanoin, että juoksisimme ja juoksimme täyttä vauhtia pois. Ääni tuntui seuraavan. Juoksimme pois metsästä kotiini. Kun aamulla menimme katsomaan, mikä siellä oli, niin huomasimme että kivi, niin isoa että aikuinen mies jaksaisi juuri ja juuri nostaa, oli kadonnut ja sen tilalla oli kaksi erilaista kiveä. Tämä on oudoin minulle tapahtunut ilmiö.
Fimbulla kirjoitti:
Olimme kotona omakotitalossamme eräs talvi vuonna 2003, minä äiti ja pikkusiskoni.
Istuimme tavalliseen tapaan katsomassa illan viihde ohjelmia television ääressä koko porukka. Yhtäkkiä kuului ääniä verannalta ja samassa kuului ääni kuin ovi aukaistaan ja joku pyyhkii jalat ovi mattoon. Äiti huusi sohvalta ”kuka sieltä tähän aikaan tulee” kellokin oli jo lähellä puolta yötä. Siskoni kanssa huusimme perään ”kuka siellä”. Ei kuulunut mitään vastausta ja mentiin katsomaan koko kööri. Ulko ovi oli lukossa ja avattiin ovi ja mietittiin, että jos joku olis käynyt oven takana. Mutta ei näkynyt jälkiäkään vaikka oli satanut puhdasta lunta monta senttiä, eikä minkään näköisiä jälkiä missään, ei edes pihatiellä.
Tämä on toistunut muutamina vuosina peräkanaan. Kuka lie kummitus tullut vierailulle?
_________________________________________________________________________
Onko sinulle tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen yhteys(ät)paranormaaliblogi.net. Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestissäsi haluatko, että mainitaanko sivuillamme viestin yhteydessä nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiintyä tuntemattomana. Viesti näkyy vasta, kun se on julkaistu sivuston ylläpitäjän taholta.
Lomake:
Huom! Yllä oleva lomake on vain omia kokemuksia varten. Älä kommentoi viestejä yllä olevaan lomakkeeseen, vaan tee se käyttämällä kommenttikenttää.
Viimeisimmät kommentit