Tässä taas muutama mielenkiintoinen kokemus. Tällä kertaa kokemuksissa kerrotaan Ufo-kokemuksesta, kummittelusta sekä viestistä rajan takaa.

Kokija: TarArse
Kokemuksen tyyppi: UFO
Paikka ja aika: Raahe, 12.12.2007, noin yhden aikaan yöllä
Kokemusikä: 18 vuotta

Tapahtuman kuvaus:

Päätin mennä tupakille, kun en saanut nukuttua (klo noin 01:05). Katselin taivaalle jos siellä vaikka sattuisi jotain näkymään. Jonkin aikaa katseltuani päätin mennä takaisin sisälle, mutta vilkaisin vielä hetkeksi taivaalle.

Sitten alkoi tapahtua. Pikkuhiljaa puiden takaa valui salmiakin muotoinen sinisiä ja vihertäviä valoja ”vilkuttava” lentävä ”salmiakki”. Lähdin seuraamaan esinettä, joka näytti menevän hitaasti, mutta varmasti asuntoni edustalla olevan parkkipaikan ylle, alkoi vilkuttamaan punaista valoa ja pysähtyi.

Vähän aikaa siinä oltuaan alus vaihtoi suuntansa oikeaan ja lähti vauhdilla metsän suojaan.

Asuin tuolloin vähän syrjemmässä Sairaalan takana olevissa asunnoissa. Tapahtuma kesti varmaan noin 5-10 minuuttia ja kohde lensi puiden korkuudella, ainakin se tuntui olevan todella matalalla.

Olen myöhemminkin nähnyt samankaltaisen esineen taivaalla myös kaverini kanssa.

Kokija: Vilze
Kokemuksen tyyppi: Muutama erityyppinen kokemus
Paikka ja aika: Ilmoitettu kokemuksessa alla

Tapahtuman kuvaus:

6.10.1999 – Ääni/Poltergeist Tapaus

Olen ollut tavattoman herkkä yliluonnolliselle tapahtumille vuosien saatossa, ja kaikki alkoi vasta kun olin yhdeksänvuotias ja olin yökylässä kaverini kotona. Kaverini koko perhe oli matkustanut viikonlopuksi Norjaan kalastusreissulle, sillä perheen isä on varsinainen kalahullu.

Olimme juuri asettuneet peteihimme piristävän pelisession päätteeksi ja juttelimme tavallisesti, kunnes päätimme olla hiljaksiin ja jatkaa puuhastelua seraavana päivänä. Mutta jo vain viiden minuutin päästä alkoi tapahtua, tai paremmin kuvailtuna kuulua outoja. Talon keittiöstä alkoi kuulua epäselvää supatusta, joka kuulosti voimakkalta kuiskuttelulta. Kaverini ja minä jäykistyimme peteihimme, ovet oli lukossa, eikä sisäänpääsyä taloon ollut. Olimme varmasti yksin talossa. Emme uskaltautuneet avaamaan ovea, vaan päädyimme värisemään tunteja sängyssä, ennenkuin saimme unenpäästä kunnolla kiinni.

Aamulla meitä koitti hämmentävä näky, saavuttuamme keittiöön. Huomasimme, että jokainen kaappi sekä lokero keittiössä oli auki, jääkaappi mukaanlukien joka oli luonut pienen lammikon alleen sulaneesta jäästä. Tapauksen jälkeen menimme nukkumaan aina meille, kunnes kaverini perhe palasi.

8.9.2001 – Valoilmiö

Olin vetämässä iltalenkkiä, asuessani maaseudulla ja laiska kaverini ei jaksanut tulla mukaan. Kävelin pitkin maantietä noin kaksi kilometriä reippaalla vauhdilla kunnes pääsin määränpäähäni vanhalle postilaatikolle, joka ei ollut enään käytössä, sillä talo jolle laatikko kuului oli ollut  asumiskelvoton ja sähkötön jo viisikymmentä vuotta. Satuin vilkaisemaan taloon ja huomasin kuinka tuon autiotalon yläkerrassa paloi sähkölamput. Tämä kammostutti minua syvästi, enkä halunnut enää jäädä tätä tutkimaan. Pingoin kotiin ennätys vauhtia, tai niin kovaa kuin jaloillani vain pääsin.

15.9.2005 – Deja Vu / Uni

Ensimmäinen lukuisista unistani jotka alkoivat mentyäni päivänokosille. Unissa näen yleensä paljon erilaisia asioita, muun muassa pystyn muistamaan mitä tietyssä kohdassa päivää tapahtuu, aivan kuin olisin elänyt sen ennenkin. Kerran pystyin pysäyttämään Isäni valituksen huonosta matikan kokeestani sanomalla ensiksi mitä hän oli aikonut minulle selittää, nimittäin olin kuin kuullut sen unissani, se oli hyvin hämmentävää.

Asuin maalla vuoteen 2009, kunnes muutin kaupunkiin.

25.8.2010 – Kummitus

Eräs useista kummituskohtauksistani, mutta valitsin kirjoittaa tämän sillä tämä on parhaassa muistissa sekä uusin ja yllättävän häiritsevä tapaus, sillä se tapahtui päivällä. Kävelin pitkin katua ja pääsin nurkalle, josta alkoi harmaa seinämä aitoineen. En ollut erityisen keskittynyt muuhun paitsi edelläni kävelevään linkuttavaan kävelijään, joka oli pukeutunut harmaaseen tuulipuseroon ja vanhentuneen harmaasinertäviin farkkuihin. Kävelin noin kymmenen metriä miehen takana ja katsoin hänne vaappumista, näytti siltä että voisi kaatua minä hetkensä. Mies kuitenkin kääntyi seuraavaan kortteliin ja katosi harmaan seinävän taakse. Onneksi matkani oli sama ja käännyin noin 5 sekuntia miehen jälkeen nähden edessäni pitkän tyhjän, noin 300 metriä pitkän kujan jossa ei ollut kukaan, eikä ollut paikkaa mihin kukaan voisi piiloutua. Sain kylmät väreet.

Kokija: Marja
Kokemuksen tyyppi: Viesti henkimaailmasta
Paikka ja aika: Helsinki, kaverin kotona, Syyskuu 2007

Tapahtuman kuvaus:

Kummitteleva pää

Olin kolme vuotta sitten vasta tapaamani mukavan miehen kanssa toisilla treffellä hänen kotonaan. Istuimme teekupposten äärellä rupatellen niitä näitä. Jonkin ajan kuluttua tajusin, että hänen päänsä vieressä, oikean olkapään yläpuolella leijui miehen pää. Sanoin äänettömästi tälle päälle, että ”Mene pois, ei nyt. Olen treffeillä, huono ajankohta!”.

Kun pää vain sinnikkäästi jatkoi kellumistaan ja sähkötti silmillään, kysyin teetä ryystävältä mieheltä, tunteeko hän kuvailemaani henkilöä. Miehen silmät pullahtivat päästä ja hän katsoi minua todella oudosti. Selitin, että minulla on tällainen kyky, että näen noita tuonne toiselle puolelle siirtyneitä, vaikka aina en olekaan varma, onko sielu fyysisesti täällä vai toisella puolella. Siis elääkö yhä vai ei. Tästä sielusta aavistelin, että on jättänyt maallisen vaelluksensa tällä kertaa. Mies nyökytteli päätään ja kysyi, mitä asiaa kaverilla on. Hän kyllä sanoi tunnistavansa henkilön kuvaukseni perusteella. Välitin terveiset ja asian mentyä ymmärrettävästi perille, sielu vetäytyi kauemmaksi ja teki kädellään John Wayne -tervehdyksen. Kun näytin edessäni istuvalle pöllämystyneelle miehelle käden liikkeen, jonka sielu tervehdykseksi heitti, mies alkoi itkeä. Hän kertoi, että sielu, jonka näin, oli hänen hyvä ystävänsä, joka oli tehnyt itsemurhan puolisen vuotta aiemmin. Hänellä oli aina lähtiessään tapana heittää sellainen käden liike, jonka näytin. Miehellä oli kertomansa mukaan ystävän kuoleman jälkeen ollut tunne, että ystävä kutsuu häntäkin sinne toiselle puolelle. Tämä fiilis oli aiheuttanut hänelle pahoja ahdistuskohtauksia. Kun mies kuuli ystävänsä terveiset nyt, hän ymmärsi ettei ystävä ollut häntä hakemassa, päinvastoin.

Kun mies oli aikansa itkenyt olkapäätäni vasten, hän niisti ja sanoi olonsa olevan aivan erilainen. Kevyt, vapaa ja iloinen. Kuin musta huppu olisi nostettu hänen päästään. Olin iloinen, että olin voinut auttaa häntä vaikka samalla tajusin, että ei meistä sen kummempaa paria sitten tulisikaan. Meidän piti tavata tämän kuolleen ystävän takia.

Tällaisia tahattomia ilmestymisiä koen aina silloin tällöin. Vakuuttavimpia ne ovat juuri tällaisissa tilanteissa, kun en tunne viestin tuojaa, enkä sen paremmin viestin saajaakaan. Aina viesti on ollut tärkeä ja auttanut sen vastaanottajaa elämän jollain osa-alueella.

–

Onko sinulle tapahtunut jotain outoa? Voit kertoa omista kokemuksistasi tällä lomakkeella. Mielenkiintoisimmat kokemukset julkaisemme blogissamme nimimerkillä tai täysin anonyymisti. 🙂