Joulukalenteri 2008 – Luukku 4
Tässä neljännen luukun kokemukset.
Pinja kirjoitti:
Äitini ja hänen siskonsa oli Tiinalla (nimi muutettu) saunomassa ulkosaunassa. Sauna oli ennen ollut
kaksikerroksinen missä oli asuttu. Tiina sanoi äidilleni ja hänen siskolleen, että olisivat hiljaa, sillä kohta he kuulisivat jotain. Äitini ja hänen siskonsa olivat ihan hiljaa, kunnes kuului askelten ääni, joka kuului ”yläkerrasta”. Sitten kuului sellainen ääni, kuin ovi olisi avautunut ja isosta vesipadasta olisi otettu vettä.
Sen jälkeen askeleet jatkuivat ”yläkertaan”, vaikka saunassa ei ollut enää yläkertaa.
Suise kirjoitti:
Tämä tapahtui jonkin aikaa sitten. En tiedä onko tämä paranormaalia vai sattumaa, mutta vaikea uskoa ihan pelkäksi sattumaksi. Olin yksin kotona, kun kuulin karmean rysäyksen yläkerrasta. Menin sitten katsomaan, niin keittiössä oli pudonnut lasinen öljypullo tukevalta pöydältä monen metrin päähän ja mennyt palasiksi lattialle. Minä sitten siivosin sen ja menin kuistille tupakalle, niin samaan aikaan ovi paukahti suurella voimalla kiinni. Ulkona oli ihan tyyntä ja olisi kyllä saanut olla joku hurrikaani, että se ovi olisi niin lujaa kiinni pamahtanut. Saattaahan nuo olla ihan sattumaakin, mutta en usko, että öljypullo voi itsestään lentää pöydältä metrin päähän lattialle, tai että ovi voi paukahtaa täysin tyynellä ilmalla kiinni niin lujaa.
Ann kirjoitti:
Mummoni kertoi tämän minulla hiljattain. Hänelle tämä tapahtui pari vuotta sitten. Eräänä kauniina kesäpäivänä mummoni oli istuskellut kuistillaan. Taivas oli ollut aivan pilvetön, ei hattaraakaan missään. Äkkiä taivaalle oli ilmestynyt pilviä. Mummoni ei ymmärrä mistä ihmeestä ne olivat niin nopeasti tulleet. Näistä pilvistä muodostui enkeli. Pilvi oli kuulemma ollut täydellisesti enkelin muotoinen. Viikko tämän jälkeen mummoni poika kuoli. Mummoni sanoin: ”Enkeli tuli hakemaan poikani”.
Linda kirjoitti:
Olimme ulkomailla serkkujeni luona. Nukuimme vierashuoneessa, mutta se oli erotettuna talosta missä muut viipyivät. Vain minä, äiti ja pikkusiskoni nukuimme siellä. Minun piti laittaa pikkusiskoni nukkumaan ja sain sitten tulla takaisin sinne taloon. Kun pikkusiskoni oli nukkumassa, niin menin avamaan välioven ja olin siinä toisessa huoneessa, jossa oli myös ulko-ovi. Ulko-oveen oli vain yksi avain ja se oli sisäpuolella huonetta. Kun yritin avata ulko-oven se ei avautunut, yritin yhä uudelleen ja uudelleen, se oli lukossa ja minä jätin sen auki. Siis se oli kiinni, mutta ei lukossa. Ovi on muutenkin hankala laittaa lukkoon, niin en ikinä laitakkaan, en edes pysty laittamaan, sillä se on liian tiukka. Sitten alkoin panikoida, kyyneleet valuivat jo poskillani. Olin niin stressaantunut, koska juuri huomasin että oven voi laittaa vain sisäpuolelta lukkoon. Alkoin panikoida, että joku on sisällä. Jonkun piti olla sisällä, katsoin ympärilleni, mutta kukaan ei ollut sisällä! Sitten juoksin väliovesta huoneeseen, jossa nukkui pikkusiskoni syvässä unessa. En tiennyt miten päästä pois? Sitten sain kuitenkin idean hypätä ikkunasta ulos, se ei ollut korkealla se ikkuna. Pihalla oli todella pimeää ja minun piti juosta ilman kenkiä ja ilman sukkia ihan paljain jaloin. Pelkäsin, että astun jonkun terävän esineen päälle, tai kissan. Juoksin täysillä, itkien. Sitten aloin nähdä valoa talon ikkunasta, jossa ne muut viipyivät. Menin kertomaan heille mitä oli tapahtunut, mutta he vain nauroivat. Kun olin lähdössä vessaan, niin kuulin kun he keskustelivat siitä ja sanoivat, että ehkä minä olen laittanut sen itse
lukkoon, mutta he eivät tajunneet sitä, että minä en pysty laittamaan sitä lukkoon koska se on kauhean tiukka! Minun mielestäni siihen ei ole loogista selitystä. Se on tosi aavemaista.
Phantom kirjoitti:
Tästä on nyt parisen kuukautta aikaa. Veljeni, joka on 27v (itse olen 28v) on aina väittänyt, että hänelle tapahtuu aina kaikkea omituista ja paranormaalia. Tämän olen kuitenkin aina ajatellut olevan veljeni mielikuvituksen tuotetta. Olimme vanhempieni luona talovahteina, kun he olivat matkoilla ja istuimme iltaa ja katsoimme töllötintä. Kello oli varmaan jotain klo. 1 yöllä. Muutaman oluen olimme juoneet, mutta emme olleet missään ”paranormaalikännissä”. Veljeni sitten siinä puhui tyttöystävästään erittäin vihaisena. Samaan aikaan, kun hän sanoi että ”v*t*u että mä vihaan sitä muijaa!!” napsahti ulko terassin ja pihan valot päälle. Terassin valo paloi vähän aikaa (n.10 sekuntia), kunnes lamppu kärähti. Ulkovalo jäi palamaan. Veljeni sanoi siihen, että tällaista sille tapahtuu aina välillä ja, että tämä lamppujen syttyminenkään ei ollut sille eka kerta. Kävin sitten tarkastamassa, että oliko valojen kytkimet jääneet jotenkin puoliasentoon ja siten jotenkin päässeet itsestään syttymään. Kummatkin valokytkimet olivat ”ON”-asennossa. Ja nämä valot eivät myöskään ole millään liiketunnistimella toimivia, vaan ne pitää ihan käydä napsauttamassa päälle jos haluaa valaistuksen terassille ja pihaan. Tämä talo on melko vanha, ehkä 50-luvulla rakennettu.
Joulukalenteri 2008 – Luukku 3
Tässä kolmannen luukun kokemukset.
RM kirjoitti:
Isoäitini on suvussamme tunnettu siitä, että hän näkee enneunia syntymistä ja kuolemista. Esimerkkinä hän tiesi äitini olevan raskaana hänen odottaessaan silloin esikoistaan, ennen kuin edes äitini tiesi olevansa raskaana. Isoäitini on nähnyt sanojensa mukaan kaikkien lastenlasten, (10kpl) sekä lastenlastensa syntymät (joita hänellä on myös 10 ja 2 tulossa lisää!). Kysyin kerran isoäidiltäni millainen se uni on, jossa hän saa tämän tiedon tulevasta lapsesta. Häntä hieman hävetti kertoa, että hän näkee kaksi ihmistä rakastelemassa ja siitä hän tietää, että nämä kaksi ihmistä saa lapsen. Kuoleman unen hän kertoi olevan sellainen, jossa tämä tuleva kuoleva henkilö on pukeutunut yleensä mustiin ja on surullisen näköinen.
Tämä enneunitaito on lisäksi ilmeisesti perityvää, sillä siskoni, veljeni ja minä näemme myös enneunia (hieman toisenlaisia vain). Minulle enneunet ovat aina ollut normaali osa elämää, enkä näe siinä mitään paranormaalia. Uskon vain, että toiset ihmiset ovat intuitiivisempia kuin toiset ja sen myötä tämä kyky kehittyy joillekin.
Lisäksi samaisestä isoäidistäni eräs toinen tarina. Hänen miehensä, minun isoisäni menehtyi uutena vuonna 2002. Isoäitini jäi asumaan samaan asuntoon, jossa hän oli asunut suurinpiirtein 30 vuotta isoisäni kanssa. Hän kertoi, että öisin kun hän käy nukkumaan, hän tuntee/kuulee selvästi isoisäni hengittävän hänen vieressään. Toisinaan olohuoneesta kuuluu yskäisy, joka on selvästi isoisäni ääni (tämän olen minäkin kuullut). Tämä ei pelota meitä, vaan puolestaan antaa meillä rauhallisen olon kun tiedämme että se on isoisä. Lisäksi isoisäni kuoleman jälkeen, jonka vanhempi veljeni otti todella raskaasti, veljeni oli eräänä yönä herännyt siihen kun isoisä oli istunut hänen sängynreunallaan. Isoisä oli sanonut veljelle, että hänen ei tulisi surra niin kovasti ja että hänellä on hyvä olla. Veljeni ei meinannut aluksi kertoa tapahtumasta kenellekään, mutta myöhemmin hän paljasti tämän tarinan meille muille. Sen jälkeen veljeni ei surrut isoisää.
Sitten yksi tarina jälleensyntymisestä, johon kukaan perheestäni ei usko (paitsi minä). Tämä tarina on serkustani ja kuulin sen muutama vuosi sitten isältäni kun kerroin isälleni reinkarnaatiosta. Isäni kertoi, että kun serkkuni oli ollut todella pieni lapsi, juuri kävelemään ja puhumaan oppinut, oli hän mennyt äitinsä ja isänsä (isäni veljen) kanssa katsomaan isoisäänsä (sama josta aikaisemmin kerroin) Hennalan kasarmille, jossa isoisäni oli melkein koko elämänsä töissä. Serkkuni osasi juuri ja juuri puhua kun hän oli pysähtynyt jonkin matkaa kasarmin porttien jälkeen ja osoittanut sormella maata ja sanonut ”tohon mut ammuttiin ja mun päälle satoi lunta”. Mietimme isäni kanssa, että juuri Hennalan kasarmeilla kansalaissodan aikaan tapettiin paljon punaisia valkoisten toimesta.
Omalla lapsellani (½-vuotias) on tapana tuijottaa erästä nojatuolia asunnossamme. Hän saattaa tuijottaa sitä pitkäänkin aina toisinaan naurahtaen. Laitan hänet usein makaamaan nojatuolin viereen lattialle, sillä hän selvästi pitää siitä. Muutaman kerran olemme olleet molemmat mieheni kanssa todistamassa sitä kun lapsemme tuijottaa tuolia ja alkaa yhtäkkiä ihan räkättämään. Räkätys on sellaista, jonka me vanhemmat saamme aikaiseksi vain leikkimällä vauvamme kanssa. Missään muussa paikassa tai tilanteessa hän ei ole nauranut samalla tavalla aivan itsekseen. Olen miettinyt, että kenties lapseni isoisä (mieheni vuosia sitten edesmennyt isä) leikittää lapsensa lasta istuen nojatuolissa, jonka kaiken lisäksi kuului alunperin appivanhemmilleni.
Dämn kirjoitti:
Perheemme entisessä kodissa kuului ääniä ja minä näin hahmoja. Eräänä yönä heräsin tunteeseen, että joku katsoo minua. Avasin silmäni ja näin ovella seisovan miehen, joka oli erittäin pitkä ja sotilaspuvussa. Hän alkoi kävellä minua kohti, mutta katosi kun nousin istuma asentoon. Välittömästi kun olin noussut ja mies oli kadonnut, näin että pikkuveljeni sängyn vieressä seisoi joku (nukuimme siis samassa huoneessa). Nousin ylös ja meni hahmon luo. Luulin sitä veljekseni, joka käveli usein unissaan ja kysyin, että ”mitä sää siinä seisot”. Huomasin kuitenkin, että veljeni nukkuikin sängyssään. Hahmo katsoi minua ja nuorelta pojalta, noin veljeni ikäiseltä. Sitten hän hälveni ilmaan. Järkytyin tuosta tapahtamusta ja nukuinkin seuraavat kuukaudet vanhempieni sängyssä. Talostamme kuului usein myös kävelyä. Olin kerran yksin kotona yläkerrassa ja kuulin kuinka joku käveli alakerrassa noin 1 tunnin ajan. Kävely loppui kun vanhempani tulivat kotiin.
Aakkonen kirjoitti:
Tämä tapahtui ollessani kaverini ”JP”n kanssa hänen mummolassaan yötä. Talo ei ole mikään vanha, ihan uudehko. Kello oli noin 1-2 yöllä. Kaverini kummisetä oli vielä katsomassa teeveetä olohuoneessa, joka on meidän nukkumahuoneemme vieressä.
Samaan aikaan kun rupesimme nukkumaan ja sammutimme valot, JP:n kummisetä meni omaan huoneeseensa nukkumaan ja sammutti teeveen. Rupesimme JP:n kanssa myös nukkumaan, mutta emme tietysti heti nukahtaneet. Huoneessa on kaksi ovea, toinen kulkee olohuoneeseen ja toinen komeron läpi toiseen makuuhuoneeseen, joka oli tällä hetkellä tyhjä. Huoneessa vallitsi täysi hiljaisuus, vain meidän hengityksemme kuului. Yhtäkkiä kuulimme kummatkin äänen, jota kumpikin epäili sukan laahaukseksi lattiaa pitkin. Ääni kuullosti aivan selvästi kummankin mielestä samalta, selvältä sukan laahaukselta. Säikähdimme molemmat ja vedimme peiton korviin, vaikka meillä oli kamalan kuuma ja tuskanhiki valui.
Sängystämme on suora näkymä ovelle josta ääni kuului, eikä ovella näkynyt ketään tai mitään. JP:n mamma kertoi sitten aamulla, kun olimme aamiaispöydässä, että JP:n kummisetä tapaa kävellä unissaan. Emme silti uskoneet, että se olisi ollut kummisetä, sillä kuinka hän olisi voinut nukahtaa niin nopeasti niin syvään uneen, että olisi lähtenyt kävelemään unissaan?
Kummisedän huone on talon toisessa päässä, olohuoneen jälkeen. Kuinka hän olisi voinut kävellä niin äänettömästi huoneemme ovelle ettemme olisi kuulleet hänen tuloaan vasta kun kuulimme sukan laahauksen?
Sama kaverini, JP kertoi minulle, että oli ollut makuuhuoneemme viereisessä, edellisen tapahtuman aikana tyhjänä olleessa huoneessa katsomassa televisiota illalla myöhään, kun kaikki muut olivat jo olleet nukkumassa. Vain televisiosta oli kuulunut hiljaista ääntä. TV sijaitsi ikkunan vieressä. Ikkunassa oli rullaverhot, jotka olivat vedetty kiinni ja verhojen naru oli laitettu sellaiseen ”tappiin” kiinni, ettei se voinut avautua ellei joku sitä olisi ottanut pois tapista. Samassa verho vetäytyi ylös itsestään. JP säikähti, koska ei ollut itse ikkunan luona, eikä ollut mahdollisuutta, että joku muu olisi aukaissut verhot. JP oli yksin huoneessa. Kuinka verhot voivat aueta itsekseen ja päästä irti tapista? JP tarkisti, että verhojen naru oli ehjä, eikä narun kieppi ollut auennut tai poikennut ja siitä syystä aukaissut verhoja. Naru oli ihan kunnossa.
Kuinka tämä on mahdollista?
Lotta kirjoitti:
Kerran kun tulin kotiin ja menin keittiöön nälkäisenä, hain jääkaapista jugurttia kunnes näin maitotölkin avautuvan itsestään samalla lailla, kuin se avataan sormilla. Se oli kuitenkin kiinni, joten ihmettelin, että miten se oli voinut avautua. En kinnittänyt huomiota enempää, vaikka minua pelotti ja avasin jugurttipurkkini, ja menin hakemaan lusikan. Sitten näin kuinka veitsi meni ympäri ja kaikki muut ruokailuvälineet olivat järjestyksessä. Soitin äidille, mutta hän vain sanoi että no eihän siinä ole mitään ihmeellistä ja että voi veitsi muutenkin kääntyä. Maitopurkista se sanoi, että olen voinut nähdä harhoja, eikä uskonut juttuani.
Näkijä(kö) kirjoitti:
Luultavasti kaikki tuntevat ilmiön, kun juuri unen ja valveen rajamailla tuntee esim. tippuvansa ja sitten hätkähtää hereille. Minulle sitä sattuu useasti.
Eräänä yönä tuossa rajatilassa näin tai tunsin… En osaa sanoa mitä tapahtui, mutta tiesin, että minulla oli polttavan kuuma ja tiesin tai kuulin jonkun sanovan ”Kättelen juuri ystävääsi”. Seuraavana päivänä eräs yövuorossa oleva työkaverini soitti minulle ja sanoi, että työpaikalla oli ollut pienimuotoinen tulipalo viime yönä ja hän oli polttanut koko kämmenensä ja joutuu pitkähkölle sairaslomalle.
Pikkupoikana näin unessa omillaan elävän veljeni kuolleena vessassaan. Seuraavana päivänä eräs veljeni ystävä meni käymään hänen luonaan (ystävä omisti avaimet veljelleni) ja löysi hänet vessasta kuolleena. Sydänkohtaus 23 vuotiaalla urheilevalla miehellä muka. En usko, mutta niin sanottiin kuolinsyytutkimuksessa.
Kiitos kaikille kokemuksensa lähettäneille.
_________________________________________________________________________
Onko sinulle, perheenjäsenellesi tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen yhteys(ät)paranormaaliblogi.net. Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestissäsi haluatko, että mainitaanko sivuillamme viestin yhteydessä nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiintyä tuntemattomana. Jos haluat tapauksesi tutkittavaksi, niin kerro siitä viestissäsi, jolloin ohjaan samalla viestisi tutkijalle. Viesti näkyy blogissa vasta, kun se on julkaistu sivuston ylläpitäjän taholta.
Lomake:
Huom! Yllä oleva lomake on vain kokemuksia varten. Älä kommentoi viestejä yllä olevaan lomakkeeseen, vaan tee se käyttämällä kommenttikenttää.
Joulukalenteri 2008 – Luukku 2
Tässä toisen luukun kokemukset.
Jenny kirjoitti:
Siskollani ja minulla on kyky, mitä meidän tietääksemme ei muilla suvussa ole. Me näemme henkiä. Kerron tässä siskoni muutaman kokemuksen, jotka ovat huomattavasti omia kokemuksiani kiehtovampia.
Siskollani on ollut useita poikaystäviä, joista yksi kuoli autokolarissa ja toinen teki itsemurhan hyppäämällä korkean talona katolta. Siskoni kertoo, että talon katolta hypännyt poikaystävä ilmestyy hänelle aina sillointällöin, kuin tarkastaakseen, kuinka siskoni voi.
Muutama vuosi kolarissa kuolleen poikaystävän jälkeen, siskoni alkoi seurustella uudestaan. Siskoni oli umpirakastunut tuohon poikaan, mutta sitten kolarissa kuolleen pojan henki ilmestyi siskoni luokse, verisenä, sellaisena, jona oli kuolinhetkenä ollut. Poika alkoi ilmestyä siskolleni lähes päivittäin, kunnes siskoni sai tietää, että hänen poikaystävänsä oli pettänyt häntä siitä lähtien, kun kuolleen henki oli hänelle ensi kerran ilmestynyt.
Nouneim kirjoitti:
Heräsin yöllä kolmen aikoihin. Kuulin, kun koirani vinkui ja raapi seinää unissaan. Vähän ajan päästä se alkoi häiritä minua. Huusin koirani nimeä varmaan kahdesti, kun kuulin yhtäkkiä vastapäätä olevasta huoneesta askelia. Ne kuulostivat siltä, kuin joku olisi laahustanut jollain tavalla. Ne kuulostivat laiskoilta. Se ei voinut olla isäni, koska kuulin hänen kovan kuorsauksensa ja äitini se ei myöskään voinut olla. Hänellä ei ole tapana heräillä yöllä, enkä muutenkaan nähnyt ketään siellä päin. Sängystäni näkee siis melkein suoraan vanhempieni makuuhuoneeseen. Tai siihen ovelle ainakin. Nämä askeleet eivät kuuluneet kauaa, mutta minua pelotti silti. nukahdin kuitenkin vähän ajna päästä uudelleen. En ole kuullut enää outoja askelia.
Anniina kirjoitti:
Muutimme n. 4 kuukautta sitten tampereen pispalaan. Kävimme asuntoesittelyssä katsomassa taloa, johon ihastuin heti. Asuntoesittelyssä oli perheeni lisäksi yksi vanha pari ja yksi pieni perhe. Menin tutkimaan yksin yläkertaa ja menin kylppäriin. Katsoin itseäni peiliin ja suoristin hiuksiani. Takanani näin varjomaisen läpinäkyvän naisen. Käänsin pääni, mutta olin huoneessa vain yksin. Sydän jyskytti tuhatta ja sataa koska olin niin järkyttynyt. Avasin vanhan narisevan oven ja juoksin alakertaan äitini luo. Teimme kauppoja viikon päästä asuntoesittelystä ja me ostimme talon. Olin järkyttynyt, koska minulle ei olllut koskaan ennen tapahtunut mitään tälläistä.
Noin 2 viikon päästä talon ostosta:
Menin suihkuun ja levitin shampoon hiuksiini, kun tunsin silmissä kirvelevän. Menin katsomaan peilistä, että oliko saippuaa mennyt silmään. Huuhdoin silmästä saippuan pois kunnes silmäni peitettiin kylmillä läpinäkyvillä käsillä. Näin peilistä omat kasvoni ja naisen läpinäkyvät kädet. Naisen ilme oli surullinen ja vino. Tällä kertaa sanoin, että ”lopeta, tuo ei ole yhtään kivaa”. Ääneni kuulosti pelokkaalta ja vihaiselta. Ihmettelin rohkeuttani huutaa ja hän katosi. Kaikki on tapahtunut vain tässä tietyssä kylppärissä.
Julia kirjoitti:
Itse en muista tapahtunutta ,sillä olin aika pieni, noin kaksi vuotias, mutta kuulin tarinan äidiltäni. Asuimme silloin Järvenpäässä ja minä olin leikkimässä takapihalla. Yhtäkkiä juoksin sisälle, missä äitini teki ruokaa. Sanoin äidilleni, että ”valkoinen mummo tuli ja nosti minut syliin”. Äitini juoksi takapihalle, mutta ei nähnyt ketään. Hän ihmetteli tapahtunutta, sillä takapihamme oli ympäröity suurilla pensasaidoilla, joten sinne oli vaikea päästä muuten kuin sisäkautta. Äitini antoi asian olla, sillä luuli minun keksineen kaiken.
Noin tunnin päästä äitini sai puhelinsoiton. Hänelle kerrottiin, että minun isomummoni oli kuollut. Itse en muista isomummostani mitään, mutta olen kuullut, että hän piti minusta todella paljon ja tahdon ajatella, että tämä ”valkoinen mummo” oli isomummoni haamu, joka tuli jättämään hyvästit – tosin kukaan sukulaisista ei usko, että kyseessä olisi muu kuin sattuma, että minä pienenä olin keksinyt tämän ”valkoisen mummon” ja isomummoni kuoli sattumalta kyseisenä päivänä.
Keijo kirjoitti:
Heräsin kotona kellon soittoon noin puoli seitsemältä. Olin lähdössä kouluun ja menin pesemään hiuksia, kunnes näin takanani kaksi pientä, puoliksi läpinäkyvää lasta kulkevan oviaukon ohi. Iältään ehkä 5-7 vuotiaita. Toinen oli tyttö ja toinen poika. Kummallakin oli valkoiset vaatteet ja tytön hameessa oli paljon pitsikoristeita. Poika taisi olla hieman lyhyempi. Nämä siis kulkivat käsikädessä, eivätkä katsoneet minuun, vaan ulko-ovelle päin. Pelästyin todella paljon, mutta jälkeenpäin analysoituna aivoni saattoivat olla vielä puoliksi unessa. Olin siis herännyt pari minuuttia ennemmin.
Joulukalenteri 2008 – Luukku 1
Tässä ensimmäisen luukun kokemukset.
BlackEye kirjoitti:
Pari vuotta sitten kaverini oli meillä (olin silloin 8-vuotias). Kävelimme pihassani ja päätimme mennä tutkimaan/kurkistelemaan ikkunasta vanhaa kesämökkiämme (se on siis perheeni). Kurkistelimme ikkunasta ja yhtäkkiä näin ikkunasta sisällä irtonaisen, irvistelevän, pitkähiuksisen, tumma tukkaisen miehen pään. Aloin kiljua, kaverinikin kiljui, mutta en tiedä näkikö hän saman kuin minä. Kaverin lähdettyä en puhunut asiasta muille mitään, mutta äiti sanoi, että naapurissa oli ollut samana päivänä joku musta ja pitkähiuksinen mies, joka oli lainannut isiltä jotain työkalua. En vieläkään mene mielelläni kesämökin luokse. Sen pään paikalla on vain teepannu. Oliko se heijastuma?
Kuvatko täällä kummittelee kirjoitti:
Olimme ystäväni kanssa Paranormaali Blogissa ja vähän ajan päästä jouduin menemään syömään. Ystäväni jäi katselemaan kuvia aaveista.
Kun tulin syömästä, jatkoimme kuvien katselua. Lopulta tulimme sen kuvan kohdalle, missä nuorisojoukko poseerasi kameralle ja nurkassa näkyi sellanen aave. Silloin kaiuttimesta alkoi tulla hirvittävää rätinää ja kuulua pätkiä musiikkia. Ystäväni käski sulkea kaiuttimet ja sen tehtyäni jäin tuijottamaan näyttöä.
Ystäväni kertoi, että oli kuullut samanlaisia ääniä jo aijemmin ollessaan meillä, kun hän katseli tätä samaista kuvaa ollessani poissa. Se tapahtui kun olin ollut syömässä.
Siitä on jo viikko. Mietimme, että onko koneessani jonkinlainen virus, vai yrittävätkö kuvan kummitukset päästä pois?
Etf kirjoitti:
Tästä on noin vuosi aikaa. Olin yksin kotona lauantaiaamuna, mutta heräsin aika aikaisin, noin klo. 7 vaikka yleensä nukun puolille päivin, kun ei ole koulua. Menin ottamaan aamupalaa ja saatuani leivän pussista ihan kuin joku olisi kuiskannut korvaani ”älä syö sitä”. Aluksi jähmetyin ja tuli kylmä. Vähän ajan päästä minulle tuli kamalan kuuma. Tietenkin säikähdin kuulemastani ja muusta sen verran, että juoksin omaan huoneeseeni pukemaan vaatteet päälleni ja etsin avaimet, jonka jälkeen lähdin epäkohteliaasti herättämään kaverini.
Aaveista kiinnostunut kirjoitti:
Tämä tapahtui joskus, kun olin 11-vuotias ja niin oli kaverinikin. Olimme kaverini luona, kun he asuivat vielä ikivanhassa talossa. Hänen äitinsä ja isänsä olivat töissä ja kello oli melkein 10 illalla. Pelasimme jotakin lautapeliä (jossa hävisin) niin yhtäkkiä kuulimme ullakolta jotain omituista ääntä. Ihan kuin joku olisi kävellyt ja mumissut siellä (kuulosti ihan miehen ääneltä). Menimme peloissamme katsomaan kuka tai mikä siellä oli. Avasimme lattia luukun, josta pääsi ullakolle. Siellä ei ollut ketään! Pelkkää vanhoja tavaroita ja hämähäkinseittiä. Luulimme kuulevamme vain harhoja, joten laitoimme luukun kiinni ja saavuimme takaisin lautapelin ääreen. Ääni kuului taas ja ihan selvästi. Televisio, sekä radio olivat molemmat pois päältä. Ääni kuului selvästi ullakolta. Nyt olimme paniikissa ja lähdimme kaverini kotoa pois ja menimme meille. Kaverini oli myös yötä meillä ja aamulla hän lähti takaisin kotiinsa. Nyt he eivät asu enää siellä ja siitä onkin jo kaksi vuotta aikaa.
Ilona ja Suski kirjoitti:
Olimme katsomassa televisiota, kun minä menin makoilemaan sohvalle. Yhtäkkiä pääni eteen ilmestyi musta klöntti, jolla oli silmät. Se oli edessäni tuijottamassa noin 10 sekunttia. Menin äkkiä ylös pelästyneenä ja kerroin äkkiä Suskille. Sitten hän näki popkornin liikkuvan hänen edessään ja se oli totta, koska se liikkui edessämme uudestaan. Seuraavaksi näimme joka paikassa mustia klönttejä, joilla oli silmät. Menimme pelästyneenä peiton alle ja Suski laittoi television kiinni. Kumpikaan ei uskaltanut mennä aukaisemaan televisiota. Lopulta kuitenkin uskalsimme, mutta kutsuimme Minttu-koiran apuun, koska pelotti vielä. Minttu häipyi luoltamme, koska pussasimme sitä ja halimme kokoajan sitä. Ennen se haukkui jotain, mutta lopulta rauhoituimme. Kokijat olivat 10 ja 11-vuotiaita.
Paranormaalit Kokemukset Marraskuu 2008 (Osa 3)
Kokemuksia pukkaa taas normaalin tahtiin sähköpostiini ja olen vähän tihentänyt tätä lähetystahtia. Tässä on taas ollut pieni tauko blogin päivittämisessä, koska olen mm. päivittänyt tuota Paranormaali verkostoa ja tutustunut siellä uusiin henkilöihin. Aika hyvin se on lähtenyt käyntiin, sillä jäseniä siellä on jo yli 100 kappaletta! Liity sinäkin. 🙂
Eiköhän tässä ole löpisty jo ihan tarpeeksi. 🙂
Tässä taas näitä kokemuksia.
EVE kirjoitti:
Hei. Minulle on vähän ajan sisällä tapahtunut kaikkea outoa. esim. telkkari on mennyt päälle vaikka kukaan ei koskenut kaukosäätimeen. Tänään koululla valot sammuivat, sähkökatkos se ei ollut, koska katkaisian napit olivat alhaalla. Kaikki olimme istuneet omilla paikoillamme, kukaan ei edes terottanut. Toivon, että uskotte ja kommentoitte.
Möllykkä kirjoitti:
Kerran olimme kaverini kanssa kävelemässä n. klo. 22 metsässä. Löysimme oudon talon, mutta emme uskaltaneet mennä sisään, koska oli jo myöhä. Päätimme, että menisimme seuraavana päivänä valoisan aikaan. Kun lähdimme, laitoimme polulle erilaisia esineitä, jotta osaisimme takaisin. Sitten kun seuraavana päivänä menimme samaa polkua pitkin samaan paikkaan, talo oli KADONNUT! Eipä enää uskallettu mennä katsomaan seuraavana yönä.
Tyttöpieni kirjoitti:
Olen koko ikäni nähnyt outoja asioita, vaikka ikää on vasta 13-vuotta. En pelkää kun näen kummituksen. Tavallaan säälin niitä. Miksi ihmiset pelkäävät aaveita? Onko teille pienenä sanottu: ”ei kummituksia ole olemassakaan!”? Lapsille olisi helpompi olla sanomatta tuollaista, koska sitten ihmiset alkavat pelätä sitä, mikä ”ei” ole olemassa. Asumme vanhassa kansakoulussa. Tämä on ollut jo sodan aikaankin.
1. Olin eräs ilta menossa nukkumaan ja oli jo aika myöhä, sekä pimeää. Suljin silmäni ja olin luultavasti unessa. Unessa nousin istumaan sängylleni ja pieni valkopukuinen tyttö tuli vaatekaapistani. Hänellä oli valkoiset suuret silmät, vaalehko iho ja tummanruskea takkuinen tukka. Hän käveli luokseni, kosketti kasvojani ja näin kun sain epilepsiakohtauksen ja silmäni kääntyivät ympäri: eli ne muutuivat valkoisiksi.
2. Tein läksyjä pöytäni ääressä ilta 11 aikaan ja koirani makasi keskellä huoneeni mattoa. Yhtäkkiä se heräsi ja jäi tapittamaan ikkunaan päin. Katsoin ikkunaan ja sieltä näkyi valkoiset kengät ja olento leijui katollemme.
3. Eräs ilta oli hirveän kylmä ja lunta oli ainakin metri. Mummoni käveli sisälle ja meni nukkumaan uuninpangon päälle. Pirtti oli pimeä lumimyräkän takia. Ainoa valonlähde oli muutama kynttilä ja leipäuunin hiilos. Mummoni oli jo nukahtanut. Jossain vaiheessa yöstä hän heräsi siihen, kun joku itki ja valitteli tuskissaan, mutta hiljaa. Hän katsoi uunin nurkkaan ja näki kun siellä istui pieni tyttö silittelemässä öljylamppua, kuin lämmitelläkseen mustilla paleltuneilla sormillaan.
girls2 kirjoitti:
Menin nukkumaan klo. 21.00. Puhelimeni soi ja katsoin kelloa, joka oli noin neljä aamulla. Vastasin puhelimeeni ja sanoin ”haloo”. Kuulin vain outoa läähätystä ja muminaa ja sanoin taas ”haloo”. Kuului vain sama ääni ja suljin puhelimen. Laitoin silmät kiinni ja kuulin sen äänen taas vieressäni. En uskaltanut katsoa. Aamulla kun heräsin, näin paikat huiskin haiskin ja äiti luuli, että minä olin sotkenut, mutta en ollut. Pelkäsin kauheasti joten seuraavana yönä nukuin äidin ja isän vieressä.
Mökkihöperö kirjoitti:
Tämä tapahtui vähän yli vuosi sitten kun olin yksin kesämökillä ainoastaan kissa seuranani. Oli kesäloma ja ennen nukkumaanmenoa päätin mennä ulos hengittämään raitista ilmaa. Oli jo todella pimeää, joten laitoin ulkovalon päälle ja menin seisoskelemaan kalliolle, ja kissakin tuli ulos käpöttelemään. Hengittelin ja katselin tähtitaivasta.
Yhtäkkiä aloin kuulla miehen puhuvan. Ensin ajattelin, että ääni varmaan kantautui metsän takaa, n. parin kilometrin takaa jossa asustelee joku pariskunta. Mutta kun aloin tarkemmin kuunnella, puhe ei lainkaan kuulostanut huudolta, eikä tavallinen puhe olisi voinut mitenkään kantautua metsän yli. Sitten mieleeni tuli, että ehkä joku metsurimies oli metsässä puhuen kännykkään, mutta tiirailessani en nähnyt mitään, ja kuka ihme olisi ollut puolen yön jälkeen metsätöissä?!
Ääni tuntui voimistuvan ja kuuntelin yhä tarkemmin, ja sydämeni jätti varmasti pari iskua väliin, kun yhtäkkiä puhe kuulosti pelottavan tutulta. Olin järkyttynyt kuulessani isoisäni hieman uupuneen ja puisen äänen pimeyden keskellä. Mitään outoahan tässä muuten ei olisi, mutta isoisäni on kuollut monta vuotta sitten, ja hän asui eläessään kesäisin isoäitini kanssa mökissä jokusen viikon.
Jähmetyin kauhusta ja yritin kuunnella mitä ääni kertoi, mutta se tuntui vain olevan puheensorinaa. Olin niin peloissani, että hengitykseni alkoi katkoilla, joten nappasin äkkiä kissan syliini ja menin kiireesti sisälle mökkiin. En muista miltä mökissä olo tuntui sen jälkeen, mutta jälkikäteen ajatellen en ymmärrä miten pystyin sinä yönä nukkumaan.
Voisi uskoa, että olisin kuvitellut koko jutun, mutta olen 95% varma etten kuvitellut. En ajatellut mitään siellä ulkona seisoskellessani, joten en olisi voinut esim. isovanhempieni muistelulla aiheuttaa tällaista. En vieläkään ymmärrä miten tällaista voi tapahtua, mutta mökillä nukkuminen tapahtuneen jälkeen on tuntunut ahdistavalta.
Esc kirjoitti:
Oli yhdeksänvuotis syntymäpäiväni. Synttärit pidettiin lämpimänä aurinkoisena elokuun päivänä. Ohjelmaan kuului tikanheitto vesi-ilmapallojen kera.
Pari tuntia ennen synttäreiden alkua menin täyttämään vesi-ilmapalloja kylpyhuoneeseemme. Olin hetken aikaa kerennyt äheltää pallojen kanssa, kun kuulin ulkoa ääniä. Äänet kuulostivat siltä, kuin naapurin pihalla olisi huudeltu jotain, tai pidetty kovaäänisiä leikkejä.
Tämähän oli ihan normaalia, sillä naapurimme todellakin asuu lähellä meitä ja se olisi ollut mahdollista, että naapurin lapset leikkivät pihalla, mutta tässä tapauksessa se ei vain ollut. Kävin nopeasti ikkunassa (2 metrin päässä kodinhoitohuoneessa) enkä nähnyt ketään. En ketään. Palasin hiljaa täyttämään palloja ja kuuntelin tarkasti. Taas kuulin ihan selvää puhetta ja menin taas ikkunalle, sillä en saanut 9- vuotiaan voimilla ovea auki, jonka lävitse äänet kuuluivat. Taisin jopa kuulla oman nimeni.
Kun en vain nähnyt ketään, en sitten millään, jätin pallot lillumaan siihen ja otin hatkat. Pyyhälsin keittiön läpi ja ilmoitin kuiskaavaan ääneen, että joku muu saa tehdä homman loppuun. Synttärit sujuivat hyvissä tunnelmissa, mutta kylpyhuone-ilmiö jatkuu yhä joinakin talvi-iltapäivinä, kun pitää ripustaa sukat kuivumaan patterille. Itse olen skeptikko ja tämä saa minut hyvin ärsyyntyneeksi.
Nipletius kirjoitti:
1. Näin joskus monia vuosia sitten valopallon, joka oli n. 0,5 m leveä ja leijui n. 3 m korkeudessa. Silloin se ei ollut mitenkään hirveen ihmellistä, mutta nyt se on alkanut mietityttämään.
2. Viime vuoden lopulla, kun olin kävelemässä kotiin rivitalojen ohi, kuulin ääntä takanani. Se ääni oli askelia ja pyöriä, eli samanlainen ääni kuin nainen työntäisi rattaita. Katsoin taakseni, siellä ei ollut mitään. Sitten kuulin taas ääntä ja näin rivitalojen ikkunien heijastuksesta, että takanani meni nainen rattaiden kanssa. Taas käännyin eikä mitään. Aika pelottavaa.
Wendigo kirjoitti:
Tämä tapahtui isäni isoisälle joskus 1900-luvun alussa. Hän asui vanhassa talossa, joka oli joskus toiminut myös jonkinlaisena sairaalana (joten siellä oli luultavasti kuollut paljon ihmisiä). Kerran kun hän oli vaimonsa kanssa menossa nukkumaan, kaikki talon ovet avautuivat yhtäkkiä yhtä aikaa (sille ei löydetty mitään luonnollista selitystä). Näitä tapauksia oli muitakin, joka tapauksessa taloa sanottiin tuohon aikaan kummitustaloksi. Isäni isoisä ei uskonut kummituksiin, mutta hänkin myönsi, että jotain outoa siinä talossa oli.
Mirri, marsu ja eltsu kirjoittivat:
1. Minä Mirri ja Marsu olimme illalla n. 23:00 ulkona talon viereisessä puistossa. Olimme istuskelleet hetken keinuissa ja päätimme mennä sisälle takaisin kun tuli kylmä. Yhtäkkiä huomasimme musta-valkoisen kissan, joka tuli meidän viereiselle hiekkalaatikolle. Se huomasi meidät ja juoksi puskan viereen. Menimme sitä kohti ja se katosi puskan taakse. Päätimme jättää kissan rauhaan ja jatkoimme matkaa, sekä katsoimme oliko kissa lähtenyt peräämme, se oli siirtynyt puskan viereen. Katsoimme 50 metrin päässä olevaa taloa ja näimme kissan, joka oli samanlainen kuin ennen näkemämme kissa. Katsoimme taakse ja kissa oli kadonnut.
2. Tällä kertaa minä Eltsu ja Marsu oltiin ulkona ja minä Marsu kerroin Eltsulle pelottavasta kissasta ja sen jälkeen heti näimme eräältä päiväkodilta poistuessamme juuri saman musta-valkoisen kissan. Eltsu kaivoi kännykkänsä esiin ja otti kuvia kamerallaan. Kun loppujen lopuksi katsoimme kuvia, niissä ei näkynyt koko kissaa! Näytimme myöhemmin tämän myös Mirrille. Katsoin ne vielä kotona pimeässä läpi, milloin sen olisi pitänyt erottaa. Kolmessa kuvassa: ei kissaa. Se pelotti meidät kauttaaltaan.
Tuntematon kirjoitti:
Sain kuvaan vanhassa asunnossani kaksi kummitusta. Luulen, että siinä on natsi-sotilas ja sen vanki. Itse olen keskellä.
Kun kuva otettiin, olin yksin talossa. Me muutettiin tuolta puoli vuotta sitten, kun sairasteltiin paljon.
Myös nauhalle saatiin jotain outoa mölinää (siis ääniä, joita ei pitäisi olla olemassa).
Me ei tunneta ketään, jolla olisi tuollaiset vaatteet ja tuona yönä olin yksin. Oikealla takana on sotilas-hahmo ja selkäni takana on joku tumma, vanki kenties? Paikka on Kajaanissa, opiskelija-kämppä. Muutimme sieltä pois, koska sairasteltiin älyttömän paljon ja heti olo tuli paremmaksi kun muutettiin.
Kuva alla:
Kuvasta muokattu ainoastaan kasvot ja lisätty nuolet. Klikkaa suuremmaksi.
Kirkastettu versio, jossa hahmo näkyy paremmin. Klikkaa suuremmaksi.
Kiitos kaikille kokemuksensa lähettäneille.
_________________________________________________________________________
Onko sinulle tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen yhteys(ät)paranormaaliblogi.net. Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestissäsi haluatko, että mainitaanko sivuillamme viestin yhteydessä nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiintyä tuntemattomana. Jos haluat tapauksesi tutkittavaksi, niin kerro siitä viestissäsi, jolloin ohjaan samalla viestisi tutkijalle. Viesti näkyy blogissa vasta, kun se on julkaistu sivuston ylläpitäjän taholta.
Lomake:
Huom! Yllä oleva lomake on vain kokemuksia varten. Älä kommentoi viestejä yllä olevaan lomakkeeseen, vaan tee se käyttämällä kommenttikenttää.
Paranormaalit Kokemukset Marraskuu 2008 (Osa 2)
Nyt on aika taas potkaista uusia kokemuksia ilmoille ja onhan niitä taas pyydettykkin. Pitäisi varmaan tehdä jatkossa vaikka niin, että joka maanantai julkaisisin kokemuksia, niin olisi niille joku selvä viikonpäivä.
girls2 kirjoitti:
Olin kesällä kaverini luona yötä. Kaverillani on todella iso talo, jopa kolme kerrosta, yläkerta, alakerta ja kellari. Olimme silloin 11-vuotiaita. Kello oli yksi yöllä ja oli ukkonen. Pelkään ukkosta joten ei tullut uni. Minulla oli yövalo päällä sillä en muuten saanut unta. Vain kaverini isosisko ja minä valvoimme, kun taas kaverini veti sikeitä unia. Yövaloni sammui ja samalla keskikerroksessa tuli hiljaista. Päättelin, että kyseessä oli sähkökatkos. He olivat vasta muuttaneet ja talossa kaikui. Kuulin askelia, enkä nähnyt Sandraa (kaverin siskoa) missään. Aluksi ajattelin, että Sandra oli mennyt vessaan, siitähän ne askeleet kuuluivat. Salama iski ja minua pelotti. Kuulin kaikuja ja kuiskauksia tietokonehuoneesta, näin tumman hahmon peilin kautta ja säikähdin kauheasti. Juoksin makuuhuoneeseen vavisten.
Raili kirjoitti:
Enkeli sanoi minulle ”Älä pelkää minä pidän sinusta huolen”.
Olin tuolloin juuri muuttanut pois kotoa ja aloittelin omaa elämää.
Myöhemmin minulla oli ruumiistapoistumiskokemus, olin silloin nuori aviovaimo.
Erilaisia ilmiöitä on sattunut koko elämäni ajan, mutta ne kaikki ovat olleet myönteisiä ja parhaakseni. Mm. unessa nähtyjä numeroita jotka myöhemmin selvisivät virsiksi joissa annettiin lohtua ja neuvoja, kun ei itse jaksanut uskoa, että selviäisi. Paljon, paljon muuta joista nyt en kirjoita on myös tapahtunut. Jumala, Jeesus, Pyhähenki ja Enkeli ovat kaikki tulleet elämääni todellisina. Emme ole yksin, paljon on näkyvää ja näkymätöntä ympärillämme. Meitä autetaan. Muistakaa KIITOKSEN kanssa PYYTÄÄ.
Noname kirjoitti:
Olin kerran ystäväni luona. Menimme ulos ja olimme siellä jonkin aikaa. Pian näimme taivaalla vähän kauempana valkoisen ”jutun”. Se oli jotenkin ’kulmikas’. Vähän kuin auto sivulta päin. Se liikkui aika hiljaa, eikä siitä kuulunut mitään ääntä. Se ei voinut olla lentokone, koska se meni niin hiljaista vauhtia. Eikä helikopteri, koska niistä kuuluu ääntä. Se oli siis valkoinen, lensi hiljaa ja oli auton mallinen sivusta. Käänsimme päämme vähäksi aikaa ja kun katsoimme uudestaan, se meni hieman nopeampaa. Harmi, että meillä ei ollut kameraa mukana, niin olisimme nähneet sen ainakin lähempää.
Tino kirjoitti:
Tämä juttu tapahtui torstaina, (viesti lähetetty 26.4.2008) kun olin välitunnilla. Huomasin kaverini kanssa mitä (kaikki) oppilaat katsoivat. Hornetti lensi koulun yläpuolella. Kun katsoin sitä, siihen ilmestyi jokin outo ufo! Aluksi luulin sen olevan hornetin palanen. Seuraavana päivänä lehdessä luki siitä hornettijutusta, joku oli soittanut hätänumeroon: ”lentokone putoaa maahan”. Lennosto sanoi, että se osa ei ollut hornetista. Siihen oli ilmestyt outo ufo, josta he eivät tienneet mitään. Jos ette usko, kysykää Siilinjärven ala-asteen oppilaita: noin 500 oppilasta + opettajat. Jotkut väittivät sen olevan heijastus, mutta sitä se ei ollut.
Nimetön tyyppi kirjoitti:
Tämä tapahtui jonkin aikaa sitten. Kuuntelin radiota ja luin kirjaa rauhassa sängylläni. Yhtäkkiä radio alkoi rätisemään ja tulostin ”sekosi”. Se alkoi raksuttamaan aivan, kuin tulostaisi jotain ja piti muutakin meteliä. Radion rätinä ja tulostimen raksutus kesti noin minuutin. Sitten yhtäkkiä radio alkoi taas toimimaan, ja tulostin lakkasi metelöimästä. Tämä nyt ei ollut niin kovin pelottavaa, mutta jos se olisi tapahtunut illalla, kyllä olisi pelottanut. Tai kyllähän tuo nyt vähän ”pelotti”.
MoiioM kirjoitti:
Tämä on jollain lailla outoa, koska nämä ovat tapahtuneet koulussani, mutta on näitä enemmänkin, kerron kuitenkin vain kaksi.
Koulussamme ei ollut sinä päivänä muita, kuin meidän luokkalaisemme. Koulumme on aika vanha… Pääsimme kotiin, eikä käytävällä ollut muita, kun laitoin kenkiä jalkaani. Koulussamme on tietenkin poikien- ja tyttöjenvessat erikseen. Vessoissa on kaksi WC-koppia, joiden ovet narahtavat aina, kun ne (sen) aukaisee. Kun sidoin kengännauhojani, kuulin vessasta, kun ovi narahti, eli ihan kuin joku tulisi vessasta ulos. Jäin viivyttelemään käytävään nähdäkseni, olisiko vessasta tulija kaverini. Sieltä ei kuitenkaan tullut ketään ulos vähään aikaan.
Toinen tapahtui samana päivänä, mutta aiemmin. Menin vessaan välitunnilla. Vessassa ei ollut silloin ketään, paitsi minä, kun menin sinne. No, olin juuri vetämässä vessaa, kun kuulin askelia kopin ulkopuolelta. Siis, niin kuin joku olisi hiljaa ”hiipinyt” vessakopin ulkopuolella. Minua alkoi pelottamaan, joten avasin oven äkkiä, mutta ulkopuolella ei ollut ketään. Samoin ei käytävässäkään.
Muutkin ovat kuulemani mukaan kokeneet vessassa jotain ”pelottavaa”. Siellä on kuulemma joskus tehty spiritismiäkin. En tiedä, onko edes totta?
Kirppu kirjoitti:
Viimeyönä (kirjoitettu 3.5.2008) nukuin olohuoneen sohvalla (koska omassa huoneessani oli hämähäkki). Lueskelin kirjaa siinä vielä hetken, ja kun olin sammuttanut valon, aloin kirjoittaa tekstiviestiä. Kuulin kun isän makuuhuoneen ovi aukesi, joku käveli käytävällä ja avasi takkahuoneen oven. Enempää en muista kuulleeni, mutta aamulla heräsin siihen, kun muut pohdiskelivat, että kuka oli laittanut valot saunaan, sekä pesuhuoneeseen ja avannut takkahuoneen oven.
Itse oletin, että se oli isäni naisystävä, joka kävi katsomassa miten lapsensa nukkuvat, enkä siksi kiinnittänyt sen enempää huomiota asiaan. Aamulla vasta aloin miettimään, että miksi en viitsinyt kääntää päätäni ja katsoa isäni makuuhuoneen ovelle.
Aamulla sitten soitin veljelleni, jos hän olisi käynyt täällä mutta eipä ollut.
Unissakävelyä ei ole ainakaan ennen ilmennyt kenelläkään.
pelko kirjoitti:
Kun olin 14-vuotias, olin menossa kaverilleni kävellen. Sinne on matkaa n. 3 km. Lähdin kävellen koska kukaan ei voinut viedä minua sinne ja pyöräni oli rikki. No kuitenkin, kun olin kävellyt semmoiset 500 metriä, minulle tuli tunne että voisin tehdä mitä vain nyt. Olin aina halunnut uskoa paranormaaleihin juttuihin. Niin päätin uskoa, että minä olisin jo melkein perillä. Ensin se ei toiminut, mutta sitten laitoin silmäni kiinni ja toivoin samaa uudestaan, kunnes kuulin kaverini äänen jolle olin menossa. Hämmästyin ja avasin silmäni. Olin n. 30 metrin päässä heidän talostaan. Hän näki minut ikkunasta ja ryntäsi avaamaan oven. Kysyin että oletko ollut kokoaika kotona? Sitten hän vastasi että ”Kyllä” Ja sanoi vielä, että ”Mikä ihme sinulla kesti, olen odotellut jotain 2 ja puoli tuntia sinua” Normaalisti matkaan menee alle tunti ehkä jotain 15 – 30 minuuttia. Ja siinä samassa vastasin kaverilleni, että minun täytyi syödä eka. Sanoin niin, koska en viitsinyt sanoa totuutta mitä tapahtui, koska kaverini ei olisi kuitenkaan uskonut ja olisi pitänyt minua hulluna. En unohda tuota kokemusta koskaan.
Emma kirjoitti:
Minua ja siskoani on jo jonkun aikaa vaivannut se, että syöpään kuollut äitimme ilmestyy meille mitä ihmeellisimmissä paikoissa.
Olimme siskoni kanssa kävelyllä ja meillä oli koirat mukana. Menimme kuntopolkua pitkin, ja se kyseinen polku kulkee metsässä. Yhtäkkiä molempien koirien niskakarvat nousivat pystyyn ja ne rupesivat haukkumaan. Katsoimme siskoni kanssa sinne mihin koirat toljottivat lasittunein silmin. Maasta kohosi musta pallo, joka räjähti tomuksi. Tomun keskellä seisoi edesmennyt äitimme ja hymyili meille. Siskoni (9v) katsoi näkyä ja tarrasi minuun. Koiramme lähtivät vetämään häntä kohti ja ulisivat päästessään lähelle. Äitimme kosketti koiria ja ne molemmat menivät makuulle. Tässä vaiheessa päästimme kauhuissamme irti talutushihnoista ja aloimme kiljua täyttä kurkkua. Äitimme nosti katseensa ja tuijotti meitä pelokkain silmin ja sanoi hiljaa ”Olen palannut”, jonka jälkeen katosi. Otimme koirien talutushihnoista kiinni ja raahasimme ne väkisin liikkeelle. Juoksimme niin kovaa kotiin kuin pääsimme. Koirat ovat siitä asti aina menneet siihen kohtaan, jossa olimme nähneet äitimme ja ulisseet. Isämme vain naureskelee, sillä ei usko mihinkään yliluonnolliseen.
Toinen oli se, kun olin ratsastustunnilla ja hyppäsimme. Sain hevoseni käyttäytymään hyvin, ja sitten viereisellä laitumella aidan viertä laukkaavan hevosen selässä istui äitini. Kiljaisin ja tipuin selästä. Ratsastuksenopettajamme juoksi viereeni kauhuissaan ja kysyi mitä pelästyin. Selitin nopeasti ja opettaja katsoi hevoseen päin. Se seisoi rauhallisena ja nyhti ruohoa. Opettaja käski minun lähteä kotiin ja kerroin isälle. Hän ei taaskaan uskonut.
Koulussa liikuntatunnilla pelasimme pesäpalloa, joka oli äitini elämä minun ikäisenäni (15v). Kun en pariin lyöntiin osunut, kuulin hänen pehmeän äänensä ”Lyö rauhallisesti ja keskity, minä autan”. Ja niin löin kunnarin, joka lensi melkein yli rajojen. Kerroin opettajalleni tästä ja hän sentään uskoi ja käski käydä kertomassa koulupsykologille. Kerroin hänelle ja sain vihdoin turvaa. Psykologi vastasi, että jatkuvat ilmestymiset saattavat johtua kaipuusta.
Viimeisin ja ehkä kammottavin oli, kun olin juuri menossa nukkumaan ja jätin yövalon päälle. Äitini seisoi peilin edessä ja kääntyi minua päin. Hän sanoi näin ”Olen tiettävästi säikäyttänyt sinut ilmestymisilläni ja lupaan jättää sinut rauhaan. Pidä huolta siskostasi, äläkä pidä isääsi idioottina, vaikkei hän usko” Isä tuli katsomaan, kuka puhui ja näki äitini. Hän tuijotti näkyä ja räpsäytti silmiään, äiti oli poissa.
Viimeinen oli niin kammottava, että peili huoneestani on viety pois ja minä, sekä siskoni emme enää liiku niillä paikoilla, joilla äitimme on ilmestynyt näkyviin. Isäni tahtoo muuttaa, sillä haluaa yliluonnollisuudet pois pelottelemasta. Kertomukseni on ehkä melko uskomaton, mutta se on totta!
_________________________________________________________________________
Onko sinulle tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen yhteys(ät)paranormaaliblogi.net. Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestissäsi haluatko, että mainitaanko sivuillamme viestin yhteydessä nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiintyä tuntemattomana. Jos haluat tapauksesi tutkittavaksi, niin kerro siitä viestissäsi, jolloin ohjaan samalla viestisi tutkijalle. Viesti näkyy blogissa vasta, kun se on julkaistu sivuston ylläpitäjän taholta.
Lomake:
Huom! Yllä oleva lomake on vain kokemuksia varten. Älä kommentoi viestejä yllä olevaan lomakkeeseen, vaan tee se käyttämällä kommenttikenttää.
Paranormaalit Kokemukset Marraskuu 2008
Aika hämmästyttäviä kokemuksia on taas tullut tiuhaan tahtiin. Tässä niistä muutamia.
Jennnni kirjoitti:
Meidän mummola on syrjäseudulla, jossa kummittelee. Talossa on asunut papan veli, sillon kun äitini oli vielä nuori. Papan veljellä ja sen vaimolla tuli keskenmeno vintillä, ja sikiö piilotettiin sinne. Kun he muuttivat pois, pappa yritti ettiä sitä sikiötä, mutta sitä ei ikinä ole löydetty. Vintillä ei enää käy ketään, mutta monena iltana kun olen siellä, kuuluu oven paukutuksia. Menimme kerran sinne illalla katsomaan, että onko tavarat taas vaihteeksi vaihtaneet paikkojaan, mutta kun seisoin ovella niin käytävällä oleva ovi pamahti ja minun ohi meni kylmä viima. Siellä melkein aina tavarat vaihtavat paikkaa ja verhot aukeilevat, sekä menevät kiinni itsestään. Viime syksynä kun nukuin siellä yksin, niin toisesta huoneesta kuului kauheaa naurua ja käkätystä, mutten uskalatanut mennä alakertaan. Moni haluaisi käydä siellä, mutta ei sinne voi ketä tahansa ottaa mukaan.
Mömmö kirjoitti:
Serkkuni kertoi, että hänen lapsensa joka on n. 5-vuotias oli sanonut, että siellä on mies ulkona jolla on silinterihattu päässä, sekä tummat vaatteet. Lapsi näki toistuvasti miehen ulkona istumassa eräällä penkillä. Yhtenä päivänä tuttu joka väitti näkevänsä henkiä (meedio) tuli kylään. Kun hän astui ovesta sisään hän sanoi serkulleni, että ”jaahas teilläkö on täällä tällainen silinterihattuinen mies”. Kukaan ei ollut kertonut tälle serkkuni tutulle siitä miehestä. Itsellenikin on tapahtunut tällaisia joskus, mutta ne eivät olleet mitenkään näin erityisiä.
Purkka-poika kirjoitti:
Olin kaverini mökillä yötä n. 2 vuotta sitten. Mökin pihassa on puro, sekä nukkumapaikka ja huussi. Paistoimme makkaraa rauhassa tulen ääressä, kunnes kaveri sanoi kayvänsä hakemassa mökiltä lisää makkaraa. Odottelin siinä rauhassa, kunnes päätin mennä puron viereiselle puupölkylle istumaan. Heittelin kiviä veteen, mutta yhtäkkiä huomasin vedessä heijastuvan jonkun hahmon. Lähdin heti mökille päin juoksemaan ja kertomaan kaverille. Huusin ja menin sisälle kirkuen. Kaverini kysyi miksi minä kiljuin. Sanoin näkeväni hahmon, mutta kaverini rupesi nauramaan eikä hän uskonut siihen.
Teresia kirjoitti:
Pappani on tällä hetkellä 73-vuotias ja täysin järjissään. Hän kertoi minulle muutama vuosi takaperin erään tapahtuman nuoruudestaan, minkä hän muistaa selvästi vielä tänäkin päivänä. Mainittakoon, pappani on kunnian mies, ei mikään valehtelija. Jos kuka tahansa muu olisi tämän minulle kertonut, en olisi lotkauttanut korvaani millään tavalla. Luotan pappani sanaan täysin, muiden mielipiteistä välittämättä.
Pappa kertoi olleensä teini-ikäinen ja palaamassa metsäreissulta (tuoden perheelleen riistaa pöytään, kyseessä kuitenkin oli köyhä perhe, koska isä oli kuollut heti sodan jälkeen ja pieniä lapsia oli aika paljon) ja oli kävellyt Pyhäjärvellä suoraa hiekkatietä kohti kotia illalla. Häntä vastaan oli tullut mies jolla oli puku päällä ja sellanen musta lierihattu. Pappa oli kävellyt ihan normaalisti miehen ohi, mutta oli ruvennut kummaksumaan sitä, että siihen aikaan illasta (klo 21 jälkeen) joku oli siisti puku päällä keskellä metsätietä kävelemässä. Pappa kääntyi katsomaan taakseen ihmetellen, muttei yllättäen nähnytkään mitään. Hän pysähtyi aivan katsomaan, että heittääkö hänellä silmissä vai hyppäsikö mies lähimetsään. Mitään risahduksia tai muita ääniä ei kuulunut ja pappa käveli varovasti vielä kohtaamispaikalle hiljaa kuuntelemaan olisiko mies metsässä, mutta mitään ei kuulunut tai näkynyt. Tie oli kaiken lisäksi vielä suora, joten mutkan tai mäen taakse mies ei ollut voinut kadota. Pappa ei tiedä kuka tuo mies oli tai minne hän meni, mutta säikähtäneenä meni kovaa vauhtia kotiin.
En tiedä mitä sitten tapahtui, mutta tämä on jäänyt itselleni elävästi mieleen papan tarinoina. Olen itse aika kriittinen kaiken paranormaalin suhteen, mutten kiellä etteivätkö jotkin tapahtumat ole vaikuttaneet uskomukseeni ”paranormaalista”. Mutta vaikken tällä kertaa voi saada tarinasta mitään todisteita, luotan pappani sanaan.
Milja kirjoitti:
Kun olin ajamassa kesäyönä skootterillani n. vuosi sitten kotiin maantietä pitkin. Kello oli jotain 23-01. Skootterista tyhjeni rengas ja jäin pimeään pelkän tähtitaivaan alle, ja katselin sitten lohdutukseksi tähtiä kun odottelin, että isä tulisi hakemaan minut kotiin. Näin siinä pari tähdenlentoa ja lisäksi vielä sellaisen tähtiä isomman valopallon, joka liikkui todella tasaista tahtia tosi nopeasti yhteen suuntaan, kunnes hävisi yhtäkkiä näkyvistä. Se ei ollut sinäänsä kovin kummoinen tapaus, mutta kun näin seuraavan kerran kaksi sellaista yhtäaikaa. Ne etenivät aluksi tasaisen nopeasti ja sitten liikkuivat ristiin ja hidastivat, sekä vähän ajan päästä taas nopeuttivat vauhtiaan.
Kerroin sitten äidilleni tämän ensimmäisen valopallon näkemisen jälkeen mitä näin ja hän kertoi, että on nähnyt niitä myös, mutta paljon lähempää. Äidin ollessa 8-vuotias hän heräsi ikkunasta tulevaan kirkkaaseen valoon. Hän meni katsomaan katsomaan ja paikalla olivat taivastelemassa myös hänen isovanhempansa, joiden luona hän asui. Ladon katon päällä oli iso kirkas valo, jonka nähtyään äiti komennettiinkin sisälle eikä siitä puhuttu sen koommin.
Suvussani on myös ennustusunien näkemistä aika paljon. Äitini näkee unia, joissa kaikki hänen läheisensä kulkevat polkua/metsätietä. Unessa jotakuta puree valkoinen käärme ja se jota purraan sairastuu yleensä vakavasti. Jos käärme on pieni, sairaus ei välttämättä ole vakava tai on hoidettavissa. Hän näki joskus unta, jossa häntä itseään puri pieni valkoinen käärme ja hän sai vyöruusun parin päivän sisällä. Hän näki myös oman äitinsä aikoinaan unessa, jossa häntä puri kookkaampi valkoinen käärme ja hänen äidllään todettiin pian diabetes.
Kun itse olin 8-10 -vuotias, olin alakerran vessassa ja olin AIVAN varmasti laittanut oven lukkoon. Pesin muistaakseni käsiä lavuaarissa, jolloin näin lukon ja oven avautuvan itsekseen. Itkin siitä äidille, mutta minua ei uskottu. Lukon tässä vessassa ja yleensä muissakin saa auki vain sisäpuolelta.
Minä täällä kirjoitti:
Olin kaverini luona yötä. Katsoimme elokuvaa. Vähänajan päästä kaverini meni ikkuunaan ja sanoi minulle: ”Tuu kattoon!” Menin katsomaan ja taivaalla lensi joku kohde, joka näytti suipolta. Se ei ollut, tai näyttänyt lentokoneelta, tai joltain muulta normaalisti selitettävältä. Se oli väriltään valkoinen ja siinä vilkkui valoja. Siinä oli myös niiden valojen päällä vihreä viiva. Mikä se mahtoi olla?
_________________________________________________________________________
Onko sinulle tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen yhteys(ät)paranormaaliblogi.net. Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestissäsi haluatko, että mainitaanko sivuillamme viestin yhteydessä nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiintyä tuntemattomana. Jos haluat tapauksesi tutkittavaksi, niin kerro siitä viestissäsi, jolloin ohjaan samalla viestisi tutkijalle. Viesti näkyy blogissa vasta, kun se on julkaistu sivuston ylläpitäjän taholta.
Lomake:
Huom! Yllä oleva lomake on vain kokemuksia varten. Älä kommentoi viestejä yllä olevaan lomakkeeseen, vaan tee se käyttämällä kommenttikenttää.
Paranormaalit Kokemukset Lokakuu 2008 (Osa 2)
62% kyselyyn vastanneista oli sitä mieltä, että kokemuksia julkaistaan liian harvoin ja siksi päätinkin nyt julkaista näitä useammin.
Tässä pieni rypäs kiinnostavia kokemuksia. Nauttikaa ja pohtikaa. 🙂
Jäbä kirjoitti:
Kun olin n 11-vuotias niin näin taivaalla jonkinlaisen pallon, joka oli tulessa ja siinä pyöri samaan aikaan vastakkaiseen suuntaan kaksi pienempää tulipalloa. Se liikui aika hitaasti ja katsoin sitä niin kauan, että sitä ei pysytynyt enään näkemään. Yritin kutsua äitini paikalle, mutta hän ei kerennyt. Mikä hemmetti se oli?
Eräs kirjoitti:
Viime syksynä, päivää ennen kaverini hautajaisia olin aivan maassa ja menossa nukkumaan. Olin yksin kissani ja koirani kanssa kotona. Menin makaamaan sänkyyni ja silitin kissaani, jolloin eteisestä alkoi kuulumaan outoa ääntä. Aivan kuin ihminen olisi kävellyt paljain varpain keittiöön ja siitä olkkariin. Olin aivan paniikissa ja kuuntelin vain ihmeissäni. Koira se ei voinut olla, koska sen tassuista lähtee aivan erilainen ääni ja sekin nukkui sikeästi. Voi olla, että olin niin stressaantunut ja uupunut, että pää alkoi sekoamaan, mutta edelleen se kyllä hämmästyttää.
Nina kirjoitti:
Olin saanut lapsen pari vuorokautta aiemmin ja makasin sairaalavuoteessani yöllä selälläni ja huomasin tuijottavani katossa kävelevään isoon karvaiseen hämähäkkiin, joita ei Suomessa ole luonnossa. Ihmettelin, että mitä se tekee täällä ja sitten se hävisi seinän ja katon yhtymäkohtaan. Nukahdin. Taas silmäni olivat auki ja sänkyni jalkopäässä seisoi n. 2,5m pitkä mies hahmo, jonka ääriviivat vain näin. Lierihattu ja 1800-luvun ajurinviitta… Hahmo alkoi kaatua vuoteeni päälle kuin puu! Heräsin omaan kirkunaani ja istuin tikkusuorana sängyssäni nyyhkyttäen kauhusta. Minut oli leikattu pari vuorokautta aiemmin ja ihme, ettei haavani revennyt! Pystyin liikkumaan vain milli kerrallaan normaalisti, mutta mikä riuhtaisu!
4kk kuluttua terve poikalapseni kuoli kätkytkuoleman.
Lapsen kuolinpäivän iltana pelasin silloisen mieheni kanssa korttia. Oli syysmyrsky ulkona. Yht’äkkiä sanoin hänelle, että mitä tekisit, jos ovesta astuis nyt kuolema sisään? Ja se oli astunut, sillä saimme sen kohta huomata, kun oli aika herätellä vauva iltasyönnille. Näin siis vuonna 1988.
Nukuimme silloisen mieheni kanssa jo, kun kuulin rivitalon viereiseltä kadulta marssiääntä, kuin joukko-osasto marssisi ohi. Menin katsomaan, mutta ketään ei näkynyt. Asuinalueellamme oli monia juoksuhautoja sodan jäljiltä. Tämä tapahtui vuonna 1992.
Olin n. 16-vuotias ja oli syksy. Poikaystäväni saattoi minut kotiin ja huoneeseeni asti, koska kukaan ei ollut kotona silloin. Oli myöhäinen ilta. Sanoin hänelle, että mitä jos yöpöytäni lamppu sammuu, kun hän on lähtenyt ja olen yksin pimeässä talossa? Hän naurahti ja lohdutti, ettei niin voi käydä. Pelkäsin herkkänä mm. pimeää. Kuulin renkaiden ruopaisu äänen hiekkapihallamme ja hän oli pois, samoin valoni! Vedin peiton korviin ja nyyhkytin kauhuissani yksin pimeydessä. Lopuksi en enää kestänyt, vaan hivuttauduin seinävalokatkaisimen luo ja sain valot päälle ja samaan aikaan tuli myös pikkusiskoni kotiin koiramme kanssa. Mikä helpotus!
Olin Tuomarinkartanossa museokierroksella 1990 luvulla mieheni kanssa ainoana oppaan lisäksi. Kierroksen lopulla lähetin kiitokset ja terveiset kartanossa itsemurhan tehneelle rouvalle, joka menettänyt traagisesti lapsensa. Samana yönä heräsimme makuuhuoneen kirjoituspöytäni luota kuuluviin ison kirjan lehtien plaraus ääneen, joka toistui pari kertaa ja sen jälkeen iso näkymätön kirja pamautettiin pöydälle voimalla!
Oli viimeinen kerta, kun edes leikkimielellä lähettelen terveisiä hengille.
Hiiri kirjoitti:
Pelasimme kahden kaverini kanssa spiritismiä. Pyysimme henkiä antamaan meille äänimerkin ystäväni puhelimeen ja lasi vastasi kyllä. Samantien kännykästä kuului ääni, joka kuuluu, kun siitä on akku loppumassa. Aluksi en meninannut uskoa sitä. Huomasimme, että äänestä huolimatta akku oli ihan täysi.
Silent 1 kirjoitti:
Muutama vuosi sitten muutimme erääseen taloon, jossa jo entisen omistajan mukaan tapahtui kummia. Hän kertoi, että joka kerta, kun hänen kissansa tai koiransa sai pentuja näkyi talossa vaaleapukuinen naishenkilö, joka käveli seinien lävitse ja kurkki ikkunoista. Emme tietenkään uskoneet häntä vaan jatkoimme normaalisti elämistä talossa. Olin huoneeni vinttikerroksesta jonne pääsi rappusien kautta. Kulkiessani rappusista alas tai ylös tunsin aina rappujen keskikohdassa, ihan kuin joku kulkisi ohitseni vauhdilla ja samalla tuli kylmä tunne koko vartaloon. Kertoessani tästä muille perheenjäsenille he eivä aluksi uskoneet.
Muutaman kuukauden kuluttua saimme kissanpentuja ja tuntui, että talomme heräsi eloon! Äitini näki useaan otteeseen naisen kävelevän huoneissamme. Jokin tuntui silittävän kissanpentuja ja emoa ollessamme aivan vieressä. Pikkusiskoni heräsi eräänä iltana siihen, että joku istahti hänen sängylleen. Kurkatessaan peiton yli istui tuntematon naishenkilö hänen jalkopäässään ja katsoi häntä. Hetken katsottuaan nainen hymyili ja sen jälkeen hänen hymynsä vääntyi irvistykseen, jonka jälkeen siskoni veti peiton korvilleen ja nainen hävisi.
Itse en kokenut mitään outoa kissanpentujen synnyttyä. Koiranpentujen syntyessä kaikki ilmiöt tuntuivat kohdistuvan minuun. Eräänä iltana heräsin siihen, kun pikkusiskoni keinutuoli alkoi natisemaan oveni takana. Käskin siskoani lopettamaan leikkimisen ja menemään nukkumaan, mutta ääni vain koveni. Nousin ylös sängystä ja avasin oveni ja näin kuinka tuoli keikkui itsestään kenenkään ollessa kyydissä. Pelästyin näkyä ja suljin oveni. Tuoli jatkui keikkumistaan noin puolen tunnin verran, jonka jälkeen se lakkasi. Kului 15 minuuttia ja kuulin, ihan kuin joku juoksisi lattiallani edestakaisin sänkyni vieressä. Istahdin sängylleni, mutten nähnyt mitään (oveni oli lukittu aina öisin). Kuukauden ajan minusta tuntui, että jokin oli seurassani aina öisin.
Viimeisen tapahtuman jälkeen, jonka muistan vieläkin hyvin muutin pois huoneesta. Isosiskoni kissa pääsi jollain tavalla ulkoa seinien välistä vinttiin ja tuli huoneeseeni joka ilta nukkumaan. Kuuliessani kissan naukumista menin avaamaan ovea niin kuin normaalisti aina tein. Kissa oli oveni takana, mutta ei tullut sisälle vaan sähisi samalla katsoen yhtä vintin oven rakoa. Yrittäessäni ottaa kissan kiinni se pujahti käsistäni ja juoksi oven raosta sisään. Huusin kissaa nimeltä, (Kisu) muttei mitään kuulunut. Hetken päästä Kisu juoksi kovalla vauhdilla häntä pörröllään pois oven reiästä ja sujahti huoneeseeni. Jäin seisomaan ovelle hetkeksi ja sammutin valon, sekä samalla hetkellä kuulin matalan naisäänen huutavan Kisu! Löin oveni kiinni sydän hakaten ja pistin sen ketjulukkoon, sekä yritin unohtaa koko asian. Menin hetken päästä sängylleni ja nukahdin. Heräsin unestani siihen, että kissa tökki minua naamaan ja nousin istumaan. Kisu juoksi ovelle heilutti häntää ja katsoi kiinnostuneena ovea. Meinasin ruveta uudelleen nukkumaan kunnes kuulin outoa meteliä oven suunnalta. Katsoin ovelle ja näin kuinka ovenkahvaa väännettiin hiljaa alaspäin ja loppuun mentyään se päästettiin irti. Käänsin kylkeä ja heitin peiton peloissani päälleni. Sitten kuulin kuinka jokin tai joku käveli rappuset ylös ja astui huoneeseeni avaamatta ovea! Tämän jälkeen koko selän valtasi kylmä tunne ja Kisu tunki peittoni alle piiloon aivan rintaani kiinni ja sähisi. Kului hetki ja kuulin kuinka jokin olisi ollut korvani vieressä ja piti murinan ja raskaan hengityksen sekaista ääntä. Tätä jatkui muutaman minuutin kunnes se loppui. Sen jälkeen en enää tuntenut tai havainnut outoja asioita talossa.
_________________________________________________________________________
Onko sinulle tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen yhteys(ät)paranormaaliblogi.net. Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestissäsi haluatko, että mainitaanko sivuillamme viestin yhteydessä nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiintyä tuntemattomana. Jos haluat tapauksesi tutkittavaksi, niin kerro siitä viestissäsi, jolloin ohjaan samalla viestisi tutkijalle. Viesti näkyy blogissa vasta, kun se on julkaistu sivuston ylläpitäjän taholta.
Lomake:
Huom! Yllä oleva lomake on vain kokemuksia varten. Älä kommentoi viestejä yllä olevaan lomakkeeseen, vaan tee se käyttämällä kommenttikenttää.
Paranormaalit Kokemukset Lokakuu 2008
Onhan tässä ollutkin jo aika pitkä tauko viimekerrasta, kun olemme julkaisseet yliluonnollisia/paranormaaleja kokemuksia. Tässä niitä nyt sitten taas tulee. Tarkoituksena olisi myös lähipäivinä julkaista lisää kokemuksia.
Anonyymi kiroitti:
Tämä tapahtui n. 2-3kk sitten. Olemme asuneet tässä talossa 7-8v ja ennen taloja tässä oli vain metsää.
Olimme isoveljen kanssa yksin kotona. Illalla sammutin tietokoneen ja menin nukkumaan. Kuulin outoja ääniä keittiöstä/alakerrasta ja sitten kuulin ääniä, ihan kuin joku olisi kävellut rappusia ylös. Ääniä kuului noin kymmenen minuutin ajan. Kymmenen minuutin päästä kuulin, että joku oli ihan rappusien yläpäässä. Kuulin sitten ääniä, että joku olisi kävellyt yläkerrassa ja olin ihan sanaton, en ehkä peloissani, mutta hämmästynyt. En aukassut ovea, koska ajattelin, että mielikuvitus vaan laukkaa ja yritin saada unta. Seuraavaksi kuulin kunnolla, että ihan kuin joku olisi ruvennut ravistelemaan meidän pyykkitelinettä. Pelästyin hieman ja sitten jokin aukaisi vessan oven. Huomasin harmaan valon oveni alareunassa, koska se valo paistoi niin kirkkaasti. Myöhemmin myös näin, että oveni kahva oli aukemaisllaan. Pelästyin ja laitoin valot päälle.
Kännykällä laitoin veistiä isoveljelle, joka oli nukkumassa, että oliko se käymässä yläkerrassa. Hän sanoi ettei ollut.
iGnotuS kirjoitti:
Olin ala-aste ikäinen, kun seuraava tapahtui minulle. Mummoni nimeltä Siiri, jota nimitin tuttavallisesti Siiri mummoksi oli kuollut noin pari vuotta ennen tapahtuneen päivää, jolloin tulin kotiin yksin koulusta, ja aloin tekemään läksyjä sängyllä, jonka vieressä oli silloin vielä käytössä ollut lankapuhelin.
Olin siis kotona yksin, jolloin puhelin alkoi soida. Vastasin puhelimeen kertoen etunimeni ja sukunimeni, jonka jälkeen linjan toisessa päässä vastattiin tuttavallisella vanhan naisen äänellä: ”Siiri mummo täällä, onko äitisi kotona?” – Ihmettelin jo tässä vaiheessa, että miksi hän kutsuu itseään Siiri mummoksi, eihän hän ollut enää hengissä.
Kerroin kuitenkin mummolle, että äiti ei ole kotona, ja etten saa häntä juuri silloin puhelimeen. Siiri kuitenkin jatkoi puhelua kysymällä minulta, että mitä minulle kuuluu, ja vastasin asianmukaisesti. Juttelimme vielä hetken, mutta mummolla oli ilmeisesti kiire, ja hän lupasi soittaa myöhemmin uudelleen.
En ihmetellyt tapahtunutta, koska en ollut varma oliko kyseessä joku vanhempieni tutuista, kun en niistä aina pysynyt luvussa. Mainitsin kuitenkin samana iltana äidilleni asiasta, ja hän meni ymmälleen. ”Kuka ihmeen Siiri mummo?” -oli ainut vastaus. Kun koitin inttää hänelle, että se oli Siiri, hän ei uskonut minua. Ymmärsin vasta silloin, että kyseessä on ollut yksi ja sama mummo, joka kuoli kolme vuotta sitten.
Anna kirjoitti:
Olin ala-asteen ekaluokkalaisina pimeänä talviaamuna ystäväni kanssa koulun pihassa odottelemassa koulupäivän alkua. Koulumme sijaitsi pellon keskellä, ja koulun pihaan johtavan kapean tien lisäksi pellon läpi kulki toinenkin päällystämätön tie noin 40m päässä koulun pihan rajaavasta aidasta, johon nojailimme. Tuo tie näkyi meihin päin suoraan poikittaisena. Tien vieressä, sen keskivaiheilla mutta silti vielä koulun kohdalla, kasvoi yksi ainoa puu, keskikokoinen mänty. Se oli ainoa puu koko pellolla.
No, nojailtiin siinä siihen aitaan ja katselimme pellolle. Puu oli suoraan edessämme, ja muistan, kun yhtäkkiä ystäväni ojensi kätensä ja osoitti puuta 40 metrin päähän. Pimeässä, jossa juuri ja juuri erotti puun ja tien, ystäväni oli huomannut juuri puun vieressä ihmiset muotoista sumua. Ja totta, minäkin huomasin sen. Ystäväni ja minä olimme aivan varmoja että se oli enkeli. Koko loppupäivä meni muistaakseni täysin keskittymättä, vakavana ja hiljaisena.
Hahmo on vieläkin syvänä pinttyneenä aivoihini, siinä erottuu selvästi kädet ja pää, mutta ei jalkoja, ihan kuin sillä olisi pitkä mekko päällä.
Portaat, ovi ja naapuri kirjoitti:
Minulle on käynyt tietynlaisia ääni ilmiöitä ja välillä tuntuu yöllä, sekä monesti iltaisin, että joku tarkkailee ja tulee ”kylmä” tunne. Naapurin pappa on kuollut jokin aikaa sitten. Silloin kun hän kuoli herättiin isoveljen kanssa monesti siihen, kun joku olisi väännellyt ulko-oven kahvaa. Sitä kesti monia viikkoja tasasin välein, kunnes minulla keitti yli. En voinut nukkua enää ilman, että yöpöydällä olisi jokin puolustautumisase. Yksi ilta pimahdin, kuulin kokoyön ääntä ja herätin isoveljeni. Ottimme kummatki puukot ja menimme ulko-ovelle, mistä ääni kuului. Kun pääsimme ovelle kahva heilui muutaman kerran ja kun aukasimme oven ketään ei ollut siellä. Minua alkoi ärsyttämään ja menin keskellä yötä ulos ja huusin hermoissani, että ”KUKA OOTKAAN JÄTÄ MEIDÄT RAUHAA!!”. Sen jälkeen ei ovelta ole kuulunut mitään, mutta nykyään portaat narisevat ärsyttävästi. Naapurin mummo on tullut myös ovelle yöllä ja kertonut ettei saa unta kun hänen kuollut miehensä kummittelee.
Keke kirjoitti:
Laitoin lapsenlapsen sähkörataa kuntoon, kun vieressä ollut sininen pikkuauto lähti liikkeelle, kulki noin 30 cm matkan ja pysähtyi. En osannut tehdä vähään aikaan mitään. Otin auton ja tarkastin, että millä jousella se kulkee eteenpäin. Ei siinä ollut mitään voimanlähdettä! Olen täysin sielun ja ruumiin voimissa oleva normaali mies. Joskus nämäkin varmasti selviävät, kun tieto lisääntyy.
Tpo kirjoitti:
Olin käymässä muutama vuosi sitten nukkumaan ja mietin sängyssä maaten asiota, kuten aina ennen nukahtamista. Tuijottelin kattoa, kunnes kuulin ääntä lattialta. Ajattelin sen olevan koiramme, joka silloin tuli usein sängyn alle/edustalle nukkumaan. No ihmettelin hieman, koska en nähnyt tai kuullut sen tuloa. Katsoin sitten lattialle ja hämmästykseni näin lattialla noin 2-vuotiaan lapsen. Se näytti kuin nukkuvan. Lapsi oli lyhyt hiuksinen ja ilmeisesti poika. Säikähdin hieman ja ajattelin näkeväni harhoja. Hieroin silmiäni ja kun katsoin uudestaan oli lapsi edelleen lattialla. Pian tämän jälkeen lapsi avasi silmänsä ja alkoi valumaan lattiaa pitkin sängyn alle. Tuijotin lipuvaa lasta aivan hämmentyneenä ja kun sen pää oli omani kohdalla alkoi sen pää jollain tapaa häviämään samalla, kun se jatkoi lipumista. Katsekontaktin jälkeen tajusin, että nyt ei kaikki ole normaalisti ja iski suunnaton paniikki.
Menin peiton alle kokoamaan ajatuksia ja hikoilin kuin sika. En uskaltanu millään katsoa peiton alta pois. Sitten yllättäen kuului sellainen ääni, mikä lähtee kun esimerkiksi laitat kaiuttimet päälle ym. Säpsähdin ja olin todella peloissani, eikä sitä auttanut se että tuon äänen jälkeen alkoi eräänlainen helinä. Helinä kierti alakertamme ja pystyi kuulemaan kuinka se kierti keittiöön ja olohuoneeseen palaten huoneeseeni. Sen jälkeen kuului sama kaiuitinääni ja heliniä loppui. Sen jälkeen ei kuulunut enää mitään, mutta yö meni valvoessa peiton alla. Edelleen varon jotenkin lattialle katsomista.
Tuo tapahtui vain kerran, mutta seuraavalla viikolla eräänä yönä naapurista kuului yöllä pianonsoittoa. He olivat muuttamassa pois ja ajattelin että joku on jäänyt vanhaan asuntoon yöksi ja soittelee sitten vielä yöllä. No selvisi, ettei siellä ketään kotona ollut ja ainut tavara mikä oli sinne jätetty oli juuri tuo piano, jonka he hakivat sitten seuraavana päivänä. Kerkesin asua tuossa talossa reilut kymmenen vuotta ilman mitään outoja kokemuksia. Muutimme pois asunnosta muutamia kuukausia myöhemmin.
_________________________________________________________________________
Onko sinulle tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen yhteys(ät)paranormaaliblogi.net. Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestissäsi haluatko, että mainitaanko sivuillamme viestin yhteydessä nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiintyä tuntemattomana. Jos haluat tapauksesi tutkittavaksi, niin kerro siitä viestissäsi, jolloin ohjaan samalla viestisi tutkijalle. Viesti näkyy blogissa vasta, kun se on julkaistu sivuston ylläpitäjän taholta.
Lomake:
Huom! Yllä oleva lomake on vain kokemuksia varten. Älä kommentoi viestejä yllä olevaan lomakkeeseen, vaan tee se käyttämällä kommenttikenttää.
Paranormaalit Kokemukset Heinäkuu 2008 (Osa 3)
Blogin lukijoiden pyynnöstä julkaisen taas lisää kokemuksia. Jotta saataisiin vähän näitä purettua varastoista, niin julkaisenkin tässä hieman normaalia isomman määrän kokemuksia.
Tarkkaavaiset kirjoitti:
Kaveriporukallemme tapahtuneita asioita.
1. Kaverini oli yksin kotonaan yläkerrassa, kun yhtäkkiä alakerrassa sijaitseva piano alkoi soida surullista sävelmää ja se loppui kun kaverini meni alas katsomaan.
2. Olen nähnyt jo kaksi kertaa oman koirani, joka on kuollut: Kerran omassa talossa olohuoneessa haistelamassa meidän vanhaa mattoa, selä kerran kävelemässä tiellä ihan kuin sitä ois kävelyttämässä.
3. Kerran kun olin menossa bussipysäkille, niin näin jäniksen joka juoksi hetken verran ja katosi hetkeksi, sitten se tuli takasin tiellä, jolloin se näytti läpinäkyvältä.
4. Olimme kolmistaan autiotalossa. Näin kaverini kanssa ikkunassa jonkun mustan hahmon, joka katsoi ikkunasta sisälle ja vähän ajan päästä se katosi. Sillä hetkellä me olimme autiotalon pihalla. Yksi kavereista kuuli myös jonkun lankun narahtavan sen jälkeen, kun menimme taloon sisälle ja yllätys yllätys ei ketään.
Tyttönen kirjoitti:
Olin koirani kanssa lenkillä. Olen aina valppaana, että milloin tulee auto, koska koira saattaa yhtäkkiä vetäistä tielle päin, joten lyhennän aina valmiiksi hihnaa, kun kuulen/näen auton tulevan.
Kävelin tiellä ja edessäni kauempana näkyi pari puuta, joiden takana oli kaksi valoa, joiden tiesin olevan autonvalot. Tarkkailin, että milloin auto tulee ja katsoin valoja. Käänsin pääni vähäksi aikaa pois ja huomasin, ettei mitään autoa tullutkaan puiden takaa. Se ei myöskään voinut kääntyä mistään, koska tieltä ei poikennut muita teitä. Ajattelin, että se oli vain mielikuvitusta, mutta en minä nyt ihan yhtäkkiä voi kuvitella autonvaloja edessäni. Enhän? En ole kertonut kenellekkään, koska ei se ole sen arvoista. Ei kukaan uskoisi. Sanoisivat varmaan: ”kuvittelit vaan”. Heh!
Undertaker kirjoitti:
Olin kaverini kanssa ulkona puoli seitsemän aikaan. Katselimme taivaalle ja näimme pienen pisteen, josta lensi sinisiä, punasia, vihreitä ja violettejä värejä. Ajattelimme, että Ufo räjähti taivaalla.
Katyah kirjoitti:
Katselimme eräs ilta poikaystäväni kanssa kauhuelokuvaa, joka kertoi vanhasta hylätystä mielisairaalasta. Olemme molemmat armottomia kauhuelokuvafaneja, vaikkakin minä säikykin myös niitä todella herkästi. No, eräässä kohdassa elokuvassa näkyy, kun kuun valo osuu mielisairaalan seiniin ja tyttö näkee sitten seinässä ihmisen varjon., joka kuitenkin katoaa todella nopeasti. Vähän ajan päästä tyttö näkee jonkun kummituksen, joka hyökkää tytön kimppuun. Säikähdin tuossa kohdassa aivan älyttömästi. No, elokuvan loputtua makoilimme poikaystäväni kanssa vierekkäin sohvalla halailen toisiamme. Olohuone oli muuten aivan pimeä, paitsi seinälle paistoi pienelle kohtaa verhojen välistä kuun valoa . Satuin vilkaisemaan seinälle ja siinä näkyi ihmisen varjo, tismalleen samalla tavalla kuin elokuvassa. Kiljaisin ja käänsin pääni pois. Kun poikaystäväni kysyi minulta mikä minulla on, kerroin hänelle ja hän katsoi seinään, mutta ei nähnyt
mitään muuta kuin kuunvalon. Nousimme ylös sohvalta ja ajattelimme lähteä tupakalle, kun poikaystäväni oli painamassa valo katkaisijaa (seisoin hänen vieressään) vilkaisimme sivulle, jossa oli raollaan oleva vessan ovi ja oven suussa seisoi pieni kalpea tyttö! Kirkaisimme yhteen ääneen ja sytytimme valot, tyttö katosi sekunnissa. Sinä yönä ei oikein enää nukuttanut…
Ernesti69 kirjoitti:
En tiedä miten mä pystyisin selittää tämän järkevästi, mutta pari kertaa minulle on käynyt niin, että aina kun tulee tekstari ja on kännykkä äänettömällä, tärinät pois päältä ja taskussa niin tavallaan tunnen sen. Se on vähän saman tapainen tunne, kuin kännykkä hieman värähtäisi, siis TODELLA vähän. Aina en sitä viestin tuloa huomaa, mutta melko usein. Hassua on, että tätä ei tapahdu silloin, kun kännykkä soi, ainoastaan viestin tullessa.
Limppu kirjoitti:
Tämä sattui viime viikolla. Olin kotona vessassa hyräilemässä jotain ja tanssin huvikseni peilin edessä, kun yhtäkkiä kuulin takaani äänekkään voihkauksen. Se oli hullua. Olin salvannut oven ja olin silloin yläkerrassa yksin.
Käännyin ja katsoin ympärilleni. Ei ketään. Sitten kuulin äänen: se oli kuin joku olisi kirkunut veden alla. Pelästyin ja juoksin alakertaan. Se oli kauheaa kuultavaa. Kun uskalsin takaisin, lattialla oli hieman vettä. Kirkuminen oli lakannut. Voi olla, että kuvittelin koko jutun, mutta eihän sitä tiedä.
Riisi kirjoitti:
Eräänä iltana kun olin koneella yhteentoista asti yöllä, päätin olla vielä pitempään. En halunnut jäädä kiinni, joten menin ikkunan eteen sulkemaan verhoja. Ikkunastani nimittäin pääsee suoraan parvekkeelle ja pelkäsin, että joku tulee kurkkimaan.
Silloin huomasin, että joku oli jo tullut katsomaan minua. Ensin luulin, että se oli peilikuvani ikkunassa, mutta kun virnistin ja vilkutin huvin vuoksi, ”peilikuva” ei vastannut. Hahmo näytti siskoltani, mutta sillä ei (kumma kyllä) ollut vaatteita. Se tuijotti minua hämmästyneen ja toruvan näköisenä. Se nosti kättään ja muodosti huulillaan sanat ”mene nukkumaan”. Pelästyin ja suljin verhot.
Mikä sitten hahmo olikaan, se oli varmaan tahtonut parastani. Olen yrittänyt löytää tälle järkevää selitystä, mutta turhaan.
Somekindofdyyd kirjoitti:
Joskus olin yksin kotona ja normaalisti koneella pelaamassa. Kun olin nousemassa ylös tuolista, tuntui kuin joku, tai jokin olisi tarttunut olkapäähäni. En pystynyt nousemaan tuolilta ylös. Olin paniikissa. Tunne oli kylmä, suoraansanoen jäätävä, mutta kestettävä se oli, enhän pystynyt siinä paljon mitään tekemään. No kun istuin koneelle ja aloin taas pelata, kylmä tunne tuntui jaloissani. Taas kerran tuntui, että ei pysty paljon mitään tekemään. Lopulta kun tunne loppui, katsoin jalkoihini. Siellä ei ollut mitään. Tämän jälkeen soitin kaverille ja pyysin häntä tulemaan tänne. Hän tuli ja hänkin tunsi saman, mutta emme kumpikaan tienneet, mikä tämän aiheutti. Lopulta lähdin kaverini mukana hänen kotiinsa.
Noirs kirjoitti:
1. Olin ala-asteelainen ja olin menossa serkkuni kanssa nukkumaan. Tietenkin nuorien tapaan höpöttelimme myöhään yöhön aina kun olimme toistemme luona yökylässä.
Eräs kerta keskustelumme loppui melko lyhyeen, sillä huomasimme huoneeni seinässä oudon pienen valon. Tarkistimme jokaisen mahdollisen mistä valo olisi mahdollisesti tullut, verhojen raot tukimme, heijastavat esineet piilotimme. Huidoin kädellä valopilkun päältä turvallisen välimatkan päästä. Syytä emme keksineet ja peloissamme käperryimme peittojemme alle ja nukuimme turvalliseen aamuun.
2. Ala-asteella tapahtui tämäkin. Heräsin yöllä kun huoneeni oli täyttynyt sinisestä valosta. Valo tuli ulkoa, takapihaltamme. Nousin kyllä sängystäni ylös mutten uskaltanut katsoa ikkunasta ulos.
Seuraavana päivänä takapihamme nurmikolla oli kolme, halkaisijaltaan noin puolitoistametriä olevia ympyröitä, kolmiossa. Niitä ilmestyi monia kertoja nurmikollemme 10vuoden aikana. Muistaakseni vain kesäsin. (joskus saattoi olla yksi kesä välissä ettei niitä ilmestynyt).
3. Nykysin, kun asumme perheeni kanssa hautausmaan lähettyvillä, niin uskallan mennä sen ohi koirani kanssa vain kun on valosaa, koska pimeän tultua tuntuu kuin joku tuijottaisi ja pari kertaa olen nähnyt siellä jonkun mustan hahmon liikkumassa ja joskus tulee todella paha olo. Koirallenikin tulee aina kova kiire sen vieressä.
4. Asuttuani omassa kämpässä huomasin joinakin iltoina jonkin pitkän, hieman ”vääntyneen valo viivan” kulkevan pitkin lattiaa edestakas, tvpöytäni takana ja hieman sen yläpuolella.
5. Kerran näin epäselvän vaalean ihmisen pään toisessa nojatuolissani, päänkohdalla leijumassa. Pariin otteeseen laitoin valot päälle ja katsoin onko siitä kohtaa tuoli vaaleampi (tuoli on musta). Ei auttanut kun koittaa väkisin nukahtaa. Sen jälkeen sitä ei ole näkynyt.
_________________________________________________________________________
Onko sinulle tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen yhteys(ät)paranormaaliblogi.net. Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestissäsi haluatko, että mainitaanko sivuillamme viestin yhteydessä nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiintyä tuntemattomana. Jos haluat tapauksesi tutkittavaksi, niin kerro siitä viestissäsi, jolloin ohjaan samalla viestisi tutkijalle. Viesti näkyy blogissa vasta, kun se on julkaistu sivuston ylläpitäjän taholta.
Lomake:
Huom! Yllä oleva lomake on vain kokemuksia varten. Älä kommentoi viestejä yllä olevaan lomakkeeseen, vaan tee se käyttämällä kommenttikenttää.
Viimeisimmät kommentit