Joulukalenteri 2008 – Luukku 4

Tässä neljännen luukun kokemukset.

Pinja kirjoitti:

Äitini ja hänen siskonsa oli Tiinalla (nimi muutettu) saunomassa ulkosaunassa. Sauna oli ennen ollut
kaksikerroksinen missä oli asuttu. Tiina sanoi äidilleni ja hänen siskolleen, että olisivat hiljaa, sillä kohta he kuulisivat jotain. Äitini ja hänen siskonsa olivat ihan hiljaa, kunnes kuului askelten ääni, joka kuului ”yläkerrasta”. Sitten kuului sellainen ääni, kuin ovi olisi avautunut ja isosta vesipadasta olisi otettu vettä.
Sen jälkeen askeleet jatkuivat ”yläkertaan”, vaikka saunassa ei ollut enää yläkertaa.

Suise kirjoitti:

Tämä tapahtui jonkin aikaa sitten.  En tiedä onko tämä paranormaalia vai sattumaa, mutta vaikea uskoa ihan pelkäksi sattumaksi. Olin yksin kotona, kun kuulin karmean rysäyksen yläkerrasta. Menin sitten katsomaan, niin keittiössä oli pudonnut lasinen öljypullo tukevalta pöydältä monen metrin päähän ja mennyt palasiksi lattialle. Minä sitten siivosin sen ja menin kuistille tupakalle, niin samaan aikaan ovi paukahti suurella voimalla kiinni. Ulkona oli ihan tyyntä ja olisi kyllä saanut olla joku hurrikaani, että se ovi olisi niin lujaa kiinni pamahtanut. Saattaahan nuo olla ihan sattumaakin, mutta en usko, että öljypullo voi itsestään lentää pöydältä metrin päähän lattialle, tai että ovi voi paukahtaa täysin tyynellä ilmalla kiinni niin lujaa.

Ann kirjoitti:

Mummoni kertoi tämän minulla hiljattain. Hänelle tämä tapahtui pari vuotta sitten. Eräänä kauniina kesäpäivänä mummoni oli istuskellut kuistillaan. Taivas oli ollut aivan pilvetön, ei hattaraakaan missään. Äkkiä taivaalle oli ilmestynyt pilviä. Mummoni ei ymmärrä mistä ihmeestä ne olivat niin nopeasti tulleet. Näistä pilvistä muodostui enkeli. Pilvi oli kuulemma ollut täydellisesti enkelin muotoinen. Viikko tämän jälkeen mummoni poika kuoli. Mummoni sanoin: ”Enkeli tuli hakemaan poikani”.

Linda kirjoitti:

Olimme ulkomailla serkkujeni luona. Nukuimme vierashuoneessa, mutta se oli erotettuna talosta missä muut viipyivät. Vain minä, äiti ja pikkusiskoni nukuimme siellä. Minun piti laittaa pikkusiskoni nukkumaan ja sain sitten tulla takaisin sinne taloon. Kun pikkusiskoni oli nukkumassa, niin menin avamaan välioven ja olin siinä toisessa huoneessa, jossa oli myös ulko-ovi. Ulko-oveen oli vain yksi avain ja se oli sisäpuolella huonetta. Kun yritin avata ulko-oven se ei avautunut, yritin yhä uudelleen ja uudelleen, se oli lukossa ja minä jätin sen auki. Siis se oli kiinni, mutta ei lukossa. Ovi on muutenkin hankala laittaa lukkoon, niin en ikinä laitakkaan, en edes pysty laittamaan, sillä se on liian tiukka. Sitten alkoin panikoida, kyyneleet valuivat jo poskillani. Olin niin stressaantunut, koska juuri huomasin että oven voi laittaa vain sisäpuolelta lukkoon. Alkoin panikoida, että joku on sisällä. Jonkun piti olla sisällä, katsoin ympärilleni, mutta kukaan ei ollut sisällä! Sitten juoksin väliovesta huoneeseen, jossa nukkui pikkusiskoni syvässä unessa. En tiennyt miten päästä pois? Sitten sain kuitenkin idean hypätä ikkunasta ulos, se ei ollut korkealla se ikkuna. Pihalla oli todella pimeää ja minun piti juosta ilman kenkiä ja ilman sukkia ihan paljain jaloin. Pelkäsin, että astun jonkun terävän esineen päälle, tai kissan. Juoksin täysillä, itkien. Sitten aloin nähdä valoa talon ikkunasta, jossa ne muut viipyivät. Menin kertomaan heille mitä oli tapahtunut, mutta he vain nauroivat. Kun olin lähdössä vessaan, niin kuulin kun he keskustelivat siitä ja sanoivat, että ehkä minä olen laittanut sen itse
lukkoon, mutta he eivät tajunneet sitä, että minä en pysty laittamaan sitä lukkoon koska se on kauhean tiukka! Minun mielestäni siihen ei ole loogista selitystä. Se on tosi aavemaista.

Phantom kirjoitti:

Tästä on nyt parisen kuukautta aikaa. Veljeni, joka on 27v (itse olen 28v) on aina väittänyt, että hänelle tapahtuu aina kaikkea omituista ja paranormaalia. Tämän olen kuitenkin aina ajatellut olevan veljeni mielikuvituksen tuotetta. Olimme vanhempieni luona talovahteina, kun he olivat matkoilla ja istuimme iltaa ja katsoimme töllötintä. Kello oli varmaan jotain klo. 1 yöllä. Muutaman oluen olimme juoneet, mutta emme olleet missään ”paranormaalikännissä”. Veljeni sitten siinä puhui tyttöystävästään erittäin vihaisena. Samaan aikaan, kun hän sanoi että ”v*t*u että mä vihaan sitä muijaa!!” napsahti ulko terassin ja pihan valot päälle. Terassin valo paloi vähän aikaa (n.10 sekuntia), kunnes lamppu kärähti. Ulkovalo jäi palamaan. Veljeni sanoi siihen, että tällaista sille tapahtuu aina välillä ja, että tämä lamppujen syttyminenkään ei ollut sille eka kerta. Kävin sitten tarkastamassa, että oliko valojen kytkimet jääneet jotenkin puoliasentoon ja siten jotenkin päässeet itsestään syttymään. Kummatkin valokytkimet olivat ”ON”-asennossa. Ja nämä valot eivät myöskään ole millään liiketunnistimella toimivia, vaan ne pitää ihan käydä napsauttamassa päälle jos haluaa valaistuksen terassille ja pihaan. Tämä talo on melko vanha, ehkä 50-luvulla rakennettu.