Paranormaalit Kokemukset Lokakuu 2008

Onhan tässä ollutkin jo aika pitkä tauko viimekerrasta, kun olemme julkaisseet yliluonnollisia/paranormaaleja kokemuksia. Tässä niitä nyt sitten taas tulee. Tarkoituksena olisi myös lähipäivinä julkaista lisää kokemuksia.

Anonyymi kiroitti:

Tämä tapahtui n. 2-3kk sitten. Olemme asuneet tässä talossa 7-8v ja ennen taloja tässä oli vain metsää.

Olimme isoveljen kanssa yksin kotona. Illalla sammutin tietokoneen ja menin nukkumaan. Kuulin outoja ääniä keittiöstä/alakerrasta ja sitten kuulin ääniä, ihan kuin joku olisi kävellut rappusia ylös. Ääniä kuului noin kymmenen minuutin ajan. Kymmenen minuutin päästä kuulin, että joku oli ihan rappusien yläpäässä. Kuulin sitten ääniä, että joku olisi kävellyt yläkerrassa ja olin ihan sanaton, en ehkä peloissani, mutta hämmästynyt. En aukassut ovea, koska ajattelin, että mielikuvitus vaan laukkaa ja yritin saada unta. Seuraavaksi kuulin kunnolla, että ihan kuin joku olisi ruvennut ravistelemaan meidän pyykkitelinettä. Pelästyin hieman ja sitten jokin aukaisi vessan oven. Huomasin harmaan valon oveni alareunassa, koska se valo paistoi niin kirkkaasti. Myöhemmin myös näin, että oveni kahva oli aukemaisllaan. Pelästyin ja laitoin valot päälle.

Kännykällä laitoin veistiä isoveljelle, joka oli nukkumassa, että oliko se käymässä yläkerrassa. Hän sanoi ettei ollut.

iGnotuS kirjoitti:

Olin ala-aste ikäinen, kun seuraava tapahtui minulle. Mummoni nimeltä Siiri, jota nimitin tuttavallisesti Siiri mummoksi oli kuollut noin pari vuotta ennen tapahtuneen päivää, jolloin tulin kotiin yksin koulusta, ja aloin tekemään läksyjä sängyllä, jonka vieressä oli silloin vielä käytössä ollut lankapuhelin.

Olin siis kotona yksin, jolloin puhelin alkoi soida. Vastasin puhelimeen kertoen etunimeni ja sukunimeni, jonka jälkeen linjan toisessa päässä vastattiin tuttavallisella vanhan naisen äänellä: ”Siiri mummo täällä, onko äitisi kotona?” – Ihmettelin jo tässä vaiheessa, että miksi hän kutsuu itseään Siiri mummoksi, eihän hän ollut enää hengissä.

Kerroin kuitenkin mummolle, että äiti ei ole kotona, ja etten saa häntä juuri silloin puhelimeen. Siiri kuitenkin jatkoi puhelua kysymällä minulta, että mitä minulle kuuluu, ja vastasin asianmukaisesti. Juttelimme vielä hetken, mutta mummolla oli ilmeisesti kiire, ja hän lupasi soittaa myöhemmin uudelleen.

En ihmetellyt tapahtunutta, koska en ollut varma oliko kyseessä joku vanhempieni tutuista, kun en niistä aina pysynyt luvussa. Mainitsin kuitenkin samana iltana äidilleni asiasta, ja hän meni ymmälleen. ”Kuka ihmeen Siiri mummo?” -oli ainut vastaus. Kun koitin inttää hänelle, että se oli Siiri, hän ei uskonut minua. Ymmärsin vasta silloin, että kyseessä on ollut yksi ja sama mummo, joka kuoli kolme vuotta sitten.

Anna kirjoitti:

Olin ala-asteen ekaluokkalaisina pimeänä talviaamuna ystäväni kanssa koulun pihassa odottelemassa koulupäivän alkua. Koulumme sijaitsi pellon keskellä, ja koulun pihaan johtavan kapean tien lisäksi pellon läpi kulki toinenkin päällystämätön tie noin 40m päässä koulun pihan rajaavasta aidasta, johon nojailimme. Tuo tie näkyi meihin päin suoraan poikittaisena. Tien vieressä, sen keskivaiheilla mutta silti vielä koulun kohdalla, kasvoi yksi ainoa puu, keskikokoinen mänty. Se oli ainoa puu koko pellolla.

No, nojailtiin siinä siihen aitaan ja katselimme pellolle. Puu oli suoraan edessämme, ja muistan, kun yhtäkkiä ystäväni ojensi kätensä ja osoitti puuta 40 metrin päähän. Pimeässä, jossa juuri ja juuri erotti puun ja tien, ystäväni oli huomannut juuri puun vieressä ihmiset muotoista sumua. Ja totta, minäkin huomasin sen. Ystäväni ja minä olimme aivan varmoja että se oli enkeli. Koko loppupäivä meni muistaakseni täysin keskittymättä, vakavana ja hiljaisena.

Hahmo on vieläkin syvänä pinttyneenä aivoihini, siinä erottuu selvästi kädet ja pää, mutta ei jalkoja, ihan kuin sillä olisi pitkä mekko päällä.

Portaat, ovi ja naapuri kirjoitti:

Minulle on käynyt tietynlaisia ääni ilmiöitä ja välillä tuntuu yöllä, sekä monesti iltaisin, että joku tarkkailee ja tulee ”kylmä” tunne. Naapurin pappa on kuollut jokin aikaa sitten. Silloin kun hän kuoli herättiin isoveljen kanssa monesti siihen, kun joku olisi väännellyt ulko-oven kahvaa. Sitä kesti monia viikkoja tasasin välein, kunnes minulla keitti yli. En voinut nukkua enää ilman, että yöpöydällä olisi jokin puolustautumisase. Yksi ilta pimahdin, kuulin kokoyön ääntä ja herätin isoveljeni. Ottimme kummatki puukot ja menimme ulko-ovelle, mistä ääni kuului. Kun pääsimme ovelle kahva heilui muutaman kerran ja kun aukasimme oven ketään ei ollut siellä. Minua alkoi ärsyttämään ja menin keskellä yötä ulos ja huusin hermoissani, että ”KUKA OOTKAAN JÄTÄ MEIDÄT RAUHAA!!”. Sen jälkeen ei ovelta ole kuulunut mitään, mutta nykyään portaat narisevat ärsyttävästi. Naapurin mummo on tullut myös ovelle yöllä ja kertonut ettei saa unta kun hänen kuollut miehensä kummittelee.

Keke kirjoitti:

Laitoin lapsenlapsen sähkörataa kuntoon, kun vieressä ollut sininen pikkuauto lähti liikkeelle, kulki noin 30 cm matkan ja pysähtyi. En osannut tehdä vähään aikaan mitään. Otin auton ja tarkastin, että millä jousella se kulkee eteenpäin. Ei siinä ollut mitään voimanlähdettä! Olen täysin sielun ja ruumiin voimissa oleva normaali mies. Joskus nämäkin varmasti selviävät, kun tieto lisääntyy.

Tpo kirjoitti:

Olin käymässä muutama vuosi sitten nukkumaan ja mietin sängyssä maaten asiota, kuten aina ennen nukahtamista. Tuijottelin kattoa, kunnes kuulin ääntä lattialta. Ajattelin sen olevan koiramme, joka silloin tuli usein sängyn alle/edustalle nukkumaan. No ihmettelin hieman, koska en nähnyt tai kuullut sen tuloa. Katsoin sitten lattialle ja hämmästykseni näin lattialla noin 2-vuotiaan lapsen. Se näytti kuin nukkuvan. Lapsi oli lyhyt hiuksinen ja ilmeisesti poika. Säikähdin hieman ja ajattelin näkeväni harhoja. Hieroin silmiäni ja kun katsoin uudestaan oli lapsi edelleen lattialla. Pian tämän jälkeen lapsi avasi silmänsä ja alkoi valumaan lattiaa pitkin sängyn alle. Tuijotin lipuvaa lasta aivan hämmentyneenä ja kun sen pää oli omani kohdalla alkoi sen pää jollain tapaa häviämään samalla, kun se jatkoi lipumista. Katsekontaktin jälkeen tajusin, että nyt ei kaikki ole normaalisti ja iski suunnaton paniikki.

Menin peiton alle kokoamaan ajatuksia ja hikoilin kuin sika. En uskaltanu millään katsoa peiton alta pois. Sitten yllättäen kuului sellainen ääni, mikä lähtee kun esimerkiksi laitat kaiuttimet päälle ym. Säpsähdin ja olin todella peloissani, eikä sitä auttanut se että tuon äänen jälkeen alkoi eräänlainen helinä. Helinä kierti alakertamme ja pystyi kuulemaan kuinka se kierti keittiöön ja olohuoneeseen palaten huoneeseeni. Sen jälkeen kuului sama kaiuitinääni ja heliniä loppui. Sen jälkeen ei kuulunut enää mitään, mutta yö meni valvoessa peiton alla. Edelleen varon jotenkin lattialle katsomista.

Tuo tapahtui vain kerran, mutta seuraavalla viikolla eräänä yönä naapurista kuului yöllä pianonsoittoa. He olivat muuttamassa pois ja ajattelin että joku on jäänyt vanhaan asuntoon yöksi ja soittelee sitten vielä yöllä. No selvisi, ettei siellä ketään kotona ollut ja ainut tavara mikä oli sinne jätetty oli juuri tuo piano, jonka he hakivat sitten seuraavana päivänä. Kerkesin asua tuossa talossa reilut kymmenen vuotta ilman mitään outoja kokemuksia. Muutimme pois asunnosta muutamia kuukausia myöhemmin.

_________________________________________________________________________

Onko sinulle tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen yhteys(ät)paranormaaliblogi.net. Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestissäsi haluatko, että mainitaanko sivuillamme viestin yhteydessä nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiintyä tuntemattomana. Jos haluat tapauksesi tutkittavaksi, niin kerro siitä viestissäsi, jolloin ohjaan samalla viestisi tutkijalle. Viesti näkyy blogissa vasta, kun se on julkaistu sivuston ylläpitäjän taholta.

Lomake:

Huom! Yllä oleva lomake on vain kokemuksia varten. Älä kommentoi viestejä yllä olevaan lomakkeeseen, vaan tee se käyttämällä kommenttikenttää.