Paranormaalit Kokemukset Marraskuu 2008
Aika hämmästyttäviä kokemuksia on taas tullut tiuhaan tahtiin. Tässä niistä muutamia.
Jennnni kirjoitti:
Meidän mummola on syrjäseudulla, jossa kummittelee. Talossa on asunut papan veli, sillon kun äitini oli vielä nuori. Papan veljellä ja sen vaimolla tuli keskenmeno vintillä, ja sikiö piilotettiin sinne. Kun he muuttivat pois, pappa yritti ettiä sitä sikiötä, mutta sitä ei ikinä ole löydetty. Vintillä ei enää käy ketään, mutta monena iltana kun olen siellä, kuuluu oven paukutuksia. Menimme kerran sinne illalla katsomaan, että onko tavarat taas vaihteeksi vaihtaneet paikkojaan, mutta kun seisoin ovella niin käytävällä oleva ovi pamahti ja minun ohi meni kylmä viima. Siellä melkein aina tavarat vaihtavat paikkaa ja verhot aukeilevat, sekä menevät kiinni itsestään. Viime syksynä kun nukuin siellä yksin, niin toisesta huoneesta kuului kauheaa naurua ja käkätystä, mutten uskalatanut mennä alakertaan. Moni haluaisi käydä siellä, mutta ei sinne voi ketä tahansa ottaa mukaan.
Mömmö kirjoitti:
Serkkuni kertoi, että hänen lapsensa joka on n. 5-vuotias oli sanonut, että siellä on mies ulkona jolla on silinterihattu päässä, sekä tummat vaatteet. Lapsi näki toistuvasti miehen ulkona istumassa eräällä penkillä. Yhtenä päivänä tuttu joka väitti näkevänsä henkiä (meedio) tuli kylään. Kun hän astui ovesta sisään hän sanoi serkulleni, että ”jaahas teilläkö on täällä tällainen silinterihattuinen mies”. Kukaan ei ollut kertonut tälle serkkuni tutulle siitä miehestä. Itsellenikin on tapahtunut tällaisia joskus, mutta ne eivät olleet mitenkään näin erityisiä.
Purkka-poika kirjoitti:
Olin kaverini mökillä yötä n. 2 vuotta sitten. Mökin pihassa on puro, sekä nukkumapaikka ja huussi. Paistoimme makkaraa rauhassa tulen ääressä, kunnes kaveri sanoi kayvänsä hakemassa mökiltä lisää makkaraa. Odottelin siinä rauhassa, kunnes päätin mennä puron viereiselle puupölkylle istumaan. Heittelin kiviä veteen, mutta yhtäkkiä huomasin vedessä heijastuvan jonkun hahmon. Lähdin heti mökille päin juoksemaan ja kertomaan kaverille. Huusin ja menin sisälle kirkuen. Kaverini kysyi miksi minä kiljuin. Sanoin näkeväni hahmon, mutta kaverini rupesi nauramaan eikä hän uskonut siihen.
Teresia kirjoitti:
Pappani on tällä hetkellä 73-vuotias ja täysin järjissään. Hän kertoi minulle muutama vuosi takaperin erään tapahtuman nuoruudestaan, minkä hän muistaa selvästi vielä tänäkin päivänä. Mainittakoon, pappani on kunnian mies, ei mikään valehtelija. Jos kuka tahansa muu olisi tämän minulle kertonut, en olisi lotkauttanut korvaani millään tavalla. Luotan pappani sanaan täysin, muiden mielipiteistä välittämättä.
Pappa kertoi olleensä teini-ikäinen ja palaamassa metsäreissulta (tuoden perheelleen riistaa pöytään, kyseessä kuitenkin oli köyhä perhe, koska isä oli kuollut heti sodan jälkeen ja pieniä lapsia oli aika paljon) ja oli kävellyt Pyhäjärvellä suoraa hiekkatietä kohti kotia illalla. Häntä vastaan oli tullut mies jolla oli puku päällä ja sellanen musta lierihattu. Pappa oli kävellyt ihan normaalisti miehen ohi, mutta oli ruvennut kummaksumaan sitä, että siihen aikaan illasta (klo 21 jälkeen) joku oli siisti puku päällä keskellä metsätietä kävelemässä. Pappa kääntyi katsomaan taakseen ihmetellen, muttei yllättäen nähnytkään mitään. Hän pysähtyi aivan katsomaan, että heittääkö hänellä silmissä vai hyppäsikö mies lähimetsään. Mitään risahduksia tai muita ääniä ei kuulunut ja pappa käveli varovasti vielä kohtaamispaikalle hiljaa kuuntelemaan olisiko mies metsässä, mutta mitään ei kuulunut tai näkynyt. Tie oli kaiken lisäksi vielä suora, joten mutkan tai mäen taakse mies ei ollut voinut kadota. Pappa ei tiedä kuka tuo mies oli tai minne hän meni, mutta säikähtäneenä meni kovaa vauhtia kotiin.
En tiedä mitä sitten tapahtui, mutta tämä on jäänyt itselleni elävästi mieleen papan tarinoina. Olen itse aika kriittinen kaiken paranormaalin suhteen, mutten kiellä etteivätkö jotkin tapahtumat ole vaikuttaneet uskomukseeni ”paranormaalista”. Mutta vaikken tällä kertaa voi saada tarinasta mitään todisteita, luotan pappani sanaan.
Milja kirjoitti:
Kun olin ajamassa kesäyönä skootterillani n. vuosi sitten kotiin maantietä pitkin. Kello oli jotain 23-01. Skootterista tyhjeni rengas ja jäin pimeään pelkän tähtitaivaan alle, ja katselin sitten lohdutukseksi tähtiä kun odottelin, että isä tulisi hakemaan minut kotiin. Näin siinä pari tähdenlentoa ja lisäksi vielä sellaisen tähtiä isomman valopallon, joka liikkui todella tasaista tahtia tosi nopeasti yhteen suuntaan, kunnes hävisi yhtäkkiä näkyvistä. Se ei ollut sinäänsä kovin kummoinen tapaus, mutta kun näin seuraavan kerran kaksi sellaista yhtäaikaa. Ne etenivät aluksi tasaisen nopeasti ja sitten liikkuivat ristiin ja hidastivat, sekä vähän ajan päästä taas nopeuttivat vauhtiaan.
Kerroin sitten äidilleni tämän ensimmäisen valopallon näkemisen jälkeen mitä näin ja hän kertoi, että on nähnyt niitä myös, mutta paljon lähempää. Äidin ollessa 8-vuotias hän heräsi ikkunasta tulevaan kirkkaaseen valoon. Hän meni katsomaan katsomaan ja paikalla olivat taivastelemassa myös hänen isovanhempansa, joiden luona hän asui. Ladon katon päällä oli iso kirkas valo, jonka nähtyään äiti komennettiinkin sisälle eikä siitä puhuttu sen koommin.
Suvussani on myös ennustusunien näkemistä aika paljon. Äitini näkee unia, joissa kaikki hänen läheisensä kulkevat polkua/metsätietä. Unessa jotakuta puree valkoinen käärme ja se jota purraan sairastuu yleensä vakavasti. Jos käärme on pieni, sairaus ei välttämättä ole vakava tai on hoidettavissa. Hän näki joskus unta, jossa häntä itseään puri pieni valkoinen käärme ja hän sai vyöruusun parin päivän sisällä. Hän näki myös oman äitinsä aikoinaan unessa, jossa häntä puri kookkaampi valkoinen käärme ja hänen äidllään todettiin pian diabetes.
Kun itse olin 8-10 -vuotias, olin alakerran vessassa ja olin AIVAN varmasti laittanut oven lukkoon. Pesin muistaakseni käsiä lavuaarissa, jolloin näin lukon ja oven avautuvan itsekseen. Itkin siitä äidille, mutta minua ei uskottu. Lukon tässä vessassa ja yleensä muissakin saa auki vain sisäpuolelta.
Minä täällä kirjoitti:
Olin kaverini luona yötä. Katsoimme elokuvaa. Vähänajan päästä kaverini meni ikkuunaan ja sanoi minulle: ”Tuu kattoon!” Menin katsomaan ja taivaalla lensi joku kohde, joka näytti suipolta. Se ei ollut, tai näyttänyt lentokoneelta, tai joltain muulta normaalisti selitettävältä. Se oli väriltään valkoinen ja siinä vilkkui valoja. Siinä oli myös niiden valojen päällä vihreä viiva. Mikä se mahtoi olla?
_________________________________________________________________________
Onko sinulle tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen yhteys(ät)paranormaaliblogi.net. Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestissäsi haluatko, että mainitaanko sivuillamme viestin yhteydessä nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiintyä tuntemattomana. Jos haluat tapauksesi tutkittavaksi, niin kerro siitä viestissäsi, jolloin ohjaan samalla viestisi tutkijalle. Viesti näkyy blogissa vasta, kun se on julkaistu sivuston ylläpitäjän taholta.
Lomake:
Huom! Yllä oleva lomake on vain kokemuksia varten. Älä kommentoi viestejä yllä olevaan lomakkeeseen, vaan tee se käyttämällä kommenttikenttää.
Viestejä Tuonpuoleisesta
Poliisi TV:n entinen juontaja Raija Pelli kertoo Seura -lehdessä, kuinka hän saa viestejä tuonpuoleisesta.
– Itse pidän tätä herkkyyttä lahjana. Näen enteet usein unen ja valveen rajamailla, ja aamulla asia, jota pohdin, on minulle selvä, Raija Pelli kertoo Seuran haastattelussa.
Pelli kertoo kokeneensa yliluonnollisia kokemuksia jo pitkään.
– Olen joskus työntänyt kykyäni syrjään. Tämä herkkyys on voimistunut silloin, kun elämäni on ollut tienristeyskohdissa, kuten vaikeittein ihmissuhdekoukeroitten aikoina ja kun työelämässä on ollut suuria haasteita, Pelli mainitsee.
Raija Pellin ensimmäinen outo kokemus sattui jo lapsena, kun hän näki unessa oman sukulaisensa kuoleman.
– Kaksi päivää ennen faijani kuolemaa näin unen, jossa hän tuli minua pitkällä käytävällä vastaan. Vähän ennen kuin kohtasimme, hän aivan kuin suli kirkkaaksi valoksi ja kun hän ohitti minut, tunsin lämmön. Samassa hän sanoi: ”Kuule sie Rätvänä. Kuolemaa ei ole”, Pelli kertoo kokemuksestaan.
Raija paljastaa myös, ettei hän ole suvussaan ainoa, joka saa viestejä tuonpuoleisesta.
Hänen molempien vanhempien suvuissa on ollut näkijöitä, joten vanhemmat ymmärsivät alusta alkaen myös tyttärensä taipumusta.
Raija Pelli myöntää, että yliluonnolliset kokemukset kuitenkin myös pelottavat häntä.
– Tätä kykyä pitäisi itse kehittää, ja se vähän pelottaa. Mietin joskus läheisteni kanssa, että jaksankohan tämän. Olen vielä aika alussa näiden asioiden kanssa, mutta avaan itseäni niille.
Lähde: iltalehti.fi
Kiitokset vinkistä TheMagicianille.
Viimeisimmät kommentit