Tässä luukun kuusitoista kokemukset.

Frost kirjoitti:

Näin viime viikolla jotain todella outoa. Näin todella ison ja kirkkaana hohtavan valopallon. Erikoisin asia oli se, että näin sen sisällä talossamme paljain silmin. Olin istunut hyvän tovin olohuoneessa läppärin ääressä, kun tuli vaan tunne, että nyt pitää katsoa ympärilleen ja olla varovainen. Näin valon eteisessämme. Sisimmässäni tunsin pelkoa, mutta jotenkin en halunnut näyttää sitä ulospäin.

Istun sohvalla ja yritin rauhoittua, mutta se valo katosi. Tätä kesti hädintuskin kymmentäkään sekuntia, mutta olen edelleen ymmälläni asiasta. Tässä samaisessa talossa on näkynyt runsaasti kirkkaita valoja ja vilkkuvia valoja. Nämä valot yleensä peittävät kokonaisen huoneen, eivätkä ole kotoisin ”normaalista” valon lähteestä. Huoneeni ikkunastakin on näkynyt sininen valo, joka seilasi ikkunassa edestakaisin. Myös talomme yläpuoletla kuuluu usein hurinaa ja toisinaan punainen valo kuultaa ikkunasta sisään.

Tänä aamuna sattui toinen erikoinen asia. Olin menossa vessaan ja yhtäkkiä jokin sammutti vessasta valon. Katkaisija oli kyllä päällä. Sanoin isälleni, että lamppu paloi. Isäni ei kuullut sitä, vaan itse meni vessaan ja kappas, lamppu kyllä syttyi tällä kertaa. Katsoin ihmeissäni ja äitini tokaisi, että ”taidat vaan olla niin sähköinen tyyppi”.

Mimmu kirjoitti:

Viime kesän alussa olimme kaverini kanssa juttelemassa joenrannalla olevalla rakennuksella. Aikamme olimme siellä jutelleet ja yhtäkkiä kuulimme kumpikin useaan otteeseen pikkuisen tytön äänen huutavan nimiämme. Katsoimme ympärillemme moneen suuntaan, mutta ei siellä näkynyt ketään. Silloin ihmettelimme, että ei kai kukaan niin pieni tyttö (arvelimme äänen perusteella tytön iäksi n. 3-5v.) tiedä nimiämme, saatika sitten menisi piiloon, kun etsimme häntä. Parin päivän päässä olimme samassa paikassa tämän saman kaverini kanssa ja lisäksemme mukana oli myös toinen kaverini. Istuimme siellä juttelemassa ja samassa kuulimme jälleen saman tytön äänen huutavan nimiämme. Tosin nyt tämä ”uusi kaverimme” ei kuullut yhtään mitään. Jälleen kerran jäimme vain avuttomina pyörittelemään päitämme ja etsimään ”huutajaa”.

Itselläni on nyt kahden viikon ajan ollut aina välillä koulussa tunnilla tunne, että nyt pitää laittaa puhelin äänettömälle. Koulussamme jos puhelin soi tunnilla, se varikoidaan loppupäiväksi. Seuraavalla tunnilla tai sitä seuraavalla puhelin on sitten alkanut soimaan taskussa. Yleensä minulle ei soita kukaan kesken koulupäivän, tai ylipäätänsäkkään. Onneksi kuitenkin olin totellut ”sisäistä ääntäni” ja laittanut puhelimeni äänettömälle.

Hybridfriend kirjoitti:

Olimme saksalaisen mieheni kanssa syyskuussa tavanomaisella Saksanreissulla autolla. Trier’issä tapasimme mielenkiintoisen naisen, joka sanoi olevansa hybridi. Hän kertoi, että hänen isänsä on toiselta planeetalta ja äitinsä on tavallinen Maan ihminen. Ensin vähän oudoksuin ajatusta, mutta…

Hän syntyi Ruotsissa. Lääkärit kertoivat vanhemmille: ”Lapsi on terve ja kaunis, mutta… me emme tiedä mikä hän on. Hänellä ei ole sukupuolta. Voitte kasvattaa hänet miten haluatte… pojaksi tai tytöksi.” He päättivät kasvattaa hänet pojaksi.

12-vuotiaana hän alkoi muistuttaa enemmän ja enemmän tyttöä. Lääkärit tutkivat häntä ja todettiin, että hänellä on kohtu ja kaikki naisen ”vehkeet” sisällään. Hänelle tehtiin leikkaus ja hänestä tuli tyttö, Julia. Samoihin aikoihin Julia sai ensimmäisen kontaktin ”oikeaan isäänsä” toiselta planeetalta. Sen jälkeen hän on käynyt ”siellä” ja kontakteja on silloin tällöin.

Julia on elänyt naisen elämää ja hänellä on 18-vuotias lapsi. Tällä hetkellä hän on kuitenkin naimisissa naisen kanssa Saksassa. Julia on siis lesbo. Vai onkohan kuitenkaan, kun oli alunperin poika?

Hän on kaunis ja naisellinen, mutta samalla poikamaisen näköinen sekä hyvin pitkä (yli 190 cm). ”Oikea isä” on myös pitkä, yli 250 cm.
Mitähän tästä ajattelisi? Pidän Juliasta kovasti ja hänestä tuli minulle oikein hyvä ja lämmin ystävä. Onko hybridejä olemassa? Onko Suomessa tavattu hybridejä? Toivoisin, että joku tutkija voisi kertoa minulle, voiko tälläista olla. Kaikkea muutakin jännää tapahtui Julian kanssa Saksassa.

Tia kirjoitti:

Olin varmaan 5-6v ja vanhempani olivat silloin vielä yhdessä. Asuimme edellisessä talossamme, joka oli rivitalo. Nukuin äitini ja isäni välissä heidän huoneessaan enkä saanut unta. Sitten ykskaks aloin näkemään, että verhojen ja oven, joka oli auki, takaa tuli jotain hahmoja. Ne olivat samantapaisia, kuin Egyptin jumalat (esim ihminen, jolla on härän pää) ja en tiedä onko tämäkin Egyptistä: nainen, jolla oli hiusten tilalla käärmeitä. Ne kävelivät huoneen perällä oven ja verhojen taakse ja sitten katosivat. Liikkuessaan he katsoivat minua.

Elina kirjoitti:

Kerran kun ystäväni oli yökylässä luonani, olimme menneet nukkumaan aamuyöstä. Hieman ennen auringon nousua, heräsimme kumpikin kamalaan jysäykseen. Emme huomanneet mitään erikoista, muuta kuin DVD-kotelon, joka oli vielä nukkumaan mennessämme kirjahyllyssä. Pointtini tässä on: 1 DVD-kotelosta ei voisi kuulua niin kovaa ääntä pudotessaan. 2 Kirjahyllyni on toisessa päässä huonetta ja DVD-kotelo oli päämme vieressä, kun heräsimme. DVD-kotelon olisi pitänyt lentää vaakasuorassa toiseen päähän huonetta.