Tässä luukun yhdeksäntoista kokemukset.

Marie kirjoitti:

Syysloman loppupuolella minä ja kolme ystävääni istuimme auton kyydissä. Kello oli noin kuusi aamulla ja oli sysipimeää. Ystäväni Nette (nimi muutettu) istui vasemmanpuoleisella ikkunapaikalla. Hän katsoi ulos ja näki kolme melko suurta, kolmion muotoista valoa kolmion muotoisessa kehässä. Koska olin seurueen ainut, joka uskoo ufoihin, Nette tökkäisi minua ja käski katsomaan. Kolmiot hohtivat kummallisesti, ja oikeanpuoleisella ikkunapaikalla istuva Anna (nimi muutettu) näki ne myös. Vain etupenkillä istuva Jasmin (nimi muutettu) ja hänen äitinsä Tuuli (nimi muutettu) eivät katsoneet. Auto oli ilmiön aikaan pienellä tiellä keskellä metsää. Kun olimme noin kymmenen sekuntia kaikki pällistelleet, ne katosvat jättäen jälkeensä kummallisen vanan. Katuvaloja ei ollut lähellä.

Nimetön kirjoitti:

Olen aloittanut spiritismin pelaamisen yli puoli vuotta sitten, muistaakseni. Pelasin kahden parhaan ystäväni kanssa. Pelit sujuivat hyvin aluksi, ja henki kertoi nimekseen Cefi. Kaveri kertoi, että hänen vanhempansa ja hän on havainnut talosaan kummittelua, mutta mitään pahaa ei ole tapahtunut, minäkin olen vaistonnut aina, ennen kuin olin asiasta edes tietoinen, että siinä talossa, tietyssä huoneessa on joku, jota en kykene näkemään. Tunnen vain kun se kävelee lähelleni. Joku ihmishahmo se on, siitä on valokuvakin. Se otettiin vahingossa, kun testattiin toimiiko salama kamerassa. Siinä on selvä ihmishahmo istumassa nojatuolissa ja se katsoo lattiaa. Naamalla näkyisi olevan ihan perusilme, en saa kunnolla selvää. En tiedä onko tuo mies vai nainen. Olen aina ajatellut sen olevan mies. Joku Cefi tyyppinen nimi oli kaverin selitysten mukaan edellisellä ihmisellä, joka asui heidän talossaan. Hän myi talon heille, se oli ollut puoliksi kauppa, ja puoliksi hänen asuntonsa jossa hän eleli. Spiritismipeleihin otettiin lisää ihmisiä mukaan, ensin yksi kaveri. Henki ei enää sanonut nimeään. Peli meni hyvin. Sitten tuli taas yksi lisää, meitä oli jo neljä pelaajaa. Pelasimme joka ilta parisen tuntia. Peli alkoi vähän jumitella. Se ei kertonut kysymyksiimme vastauksia. Se vain sanoi yhden numeron ja kirjaimen vuorotellen. Pelasin toisen ystäväni kanssa kerran ensimmäistä kertaa kahdestaan. Peli sekoili ja tuli koko ajan seitsemän ja joku kirjain, seitsemän ja joku kirjain… lopulta tuli 666  ja kantapäätäni pisti aivan älyttömästi. Siihen oli tullut itsestään syvä viilto, enkä pystynyt kävelemään. Tekisi mieli pelata uusikis pitkästä aikaa, mutta haluan vain unohtaa henkien maailmaan liittyvät jutut, koska ne vievät yöunet. Halusin kysyä Cefiltä, että tuleeko hän valosta. En kuitenkaan voi tehdä sitä, kuin parhaan ystäväni kanssa. Sen kanssa ainoastaan peli sujuu hyvin ja Cefi haluaa vain meihin kahteen yhteyden. Cefi ei ole tehnyt sen kummempia nyt pitkään aikaan, paitsi sen että suihkukopin liukuovi on kerran auennut itsestään ollessani suihkussa, ensin hitaasti ja sitten paiskautunut loppuun asti auki. Pamaus kuului.

Mira kirjoitti:

Kaverini ja hänen exänsä hakivat minut vapun viettoon v. 1998. Menimme kaverini kanssa sisälle, kun hänen exänsä ajoi auton autotalliin, lukitsi oven ulkopuolelta, tuli kanssamme sisälle ja ripusti avainnipun roikkumaan ulko-oveen sisäpuolelle kuten hänellä oli tapana.

Jonkin ajan kuluttua kaverin ex lähti hakemaan muutamaa tuttua myös viettämään vappua. Hän siis aivan normaalisti otti avainnipun ovesta, meni ulos avaamaan autotallin ovea, mutta sepä ei auennutkaan. Ei autotallin oven avaimella, eikä millään muullakaan avaimella. Hän kokeili useita kertoja, mutta ovi ei vain auennut, sillä mikään avaimista ei sopinut lukkoon. Hän tuli sitten sisälle aivan ymmällään kertomaan asiasta meille ja silloin kaverini huomasi, että avainnipussa ei enää ollut normaalia autotallin oven avainta (se oli kuulemma selvästi erotettavissa, sillä kyseessä oli ruosteinen, vanhahko Abloy-avain) vaan sen sijaan nippuun oli jostain ”ilmestynyt” täysin uusi avain, jota siinä ei aivan varmasti ennen ollut ollut ja joka ei käynyt mihinkään talon lukoista! Tämä uusi avain oli lähes käyttämättömän Abloy-avaimen näköinen.

Kaverini ja exänsä ihmettelivät tätä tovin eivätkä voineet käsittää, mistä oli kyse. Lopulta kaverin exä meni autotalliin sisäkautta ja pääsi sitä kautta avaamaan tallin oven, sisäpuolelta, joten kaverit saatiin vapun viettoon.

Kyseessä on joskus 40-50 -luvulla rakennettu omakotitalo, joka oli aikoinaan kaverini mummon omistuksessa. Entisen saunan paikalle oli rakennettu pieni asunto, jossa kaverini perheineen oli asunut lapsena ja johon hän oli nyt aikuisena muuttanut opiskelemaan. Tämän hänen asuntonsa ja talon omistajien (kaverin äidin veli ja hänen vaimonsa) asunnon välissä oli pieni eteiskäytävä, josta pääsi siis kumpaankin asuntoon sekä ulos ja autotalliin (sekä saunatiloihin). Ketään muita ei kuitenkaan tuolloin ollut kotona, sillä kaverini eno oli lähtenyt vaimoineen risteilylle vapuksi. Ulko-ovi oli lukossa, joten kukaan ei olisi voinut sisälle päästä vaihtamaan avainta; toiseksi, olisimme nähneet jos joku olisi tullut sillä ikkunoista näkee suoraan ulko-ovelle. Eteiskäytävän erotti tästä asunnosta vain tavallinen yksinkertainen sisäovi, ja olisimme aivan varmasti kuulleet, jos joku siinä sisällä olisi ollut vaihtamassa avainta.

Tultuaan takaisin risteilyltä kaverini ja exänsä olivat kertoneet enolle, mitä oli tapahtunut, eikä tämäkään ollut voinut käsittää, mitä oli tapahtunut. Lopulta he päätyivät kuitenkin varmuuden vuoksi vaihtamaan kaikki talon lukot. Tämä tapaus on kuitenkin edelleen täysi mysteeri, ja siihen kuulemma vielä viitataan monesti kun kaverini on enonsa luona käymässä :D. Ettei vain olisi vitsikkäät henget olleet asialla 😀 Todellisuus ei ole sitä, miltä se näyttää!

Niclas kirjoitti:

Olin yhtenä päivänä yöllä meidän uima-altaassa. Makasin selälläni uimapatjan päällä ja katselin taivaalle. Siellä lenteli tähden näkösiä outoja kirkkaita valoja. Ne lensivät kummatkin samaan suuntaan ja sitten ne alkoivat menemään ristiin ja rastiin. Vähän ajan päästä ne himmenivät ja hävisivät. Sitten taas vähän ajan päästä ne tulivat uudelleen näkyviin ja olivat ihan mielettömän kirkkaita. Taas ne pyörivät siellä ja sitten tuli iso välähdys, jolloin ne katosivat kokonaan.

Unknown kirjoitti:

Äitini näkee enneunia. Kerran se näki sellaista unta, että sillle tuli kauhea kiire aamulla ja se meni autoon ja ajo kännykkänsä päältä. Sen puhelin oli siinä unessa puoliksi sorassa pystyssä. Sitten se heräsi sen unen jälkeen vähän liian myöhään, söi äkkiä ja laittoi hiukset. Äiti meni autoon ja ihmetteli, että missä sen puhelin on. Se peruutti auton ja nous sitte kattomaan, että minkä päältä se oli ajanut. Sen puhelin oli siinä sorassa kuin sen unessakin.

Yhtenä päivänä äiti ajatteli, että sen pitäisi mennä käymään yhden sen kaverin luona sairaalassa. Hän ajatteli, että tekee sen huomenna. Seuraavana aamuna sen äidin kaverin mies soitti äidille ja sano, että tämä on kuollut.

Yhtenä päivänä hän ajatteli,  että pitäisi mennä juttelemaan naapurin kanssa, kun ei ole nähnyt sitä vähään aikaan. Samana iltana kun äiti ja isä olivat lenkillä, niin meidän toinen naapurimme kertoi, että se oli kuollut.

Äiti näki kerran myös sellaista unta, että minulla oli kauhea kuume ja itkin, sekä huusin huoneessani, kun särki niin paljon joka paikkaan. Parin päivän päästä minulle tosiaan nousi kova kuume ja joka paikkaan sattui niin paljon, ettei henki kulkenut kunnolla.

Tässä luukun kahdeksantoista kokemukset.

Tuntematon kirjoitti:

Sukumme naisia sanotaan noidiksi, koska meillä kaikilla on kyky nähdä enneunia ja saada ”etiäisiä”, myös minulla. Tämä tapahtui kuitenkin mummolleni hänen ollessaan pieni.

Mummoni nukkui silloin veljensä kanssa samassa sängyssä. Keskellä yötä hän heräsi siihen kun hänen oma mummonsa(sanotaan häntä vaikka Hildaksi) tuli huoneeseen. Hildalla oli päässään suuri ja erikoinen hattu, joka kilisi. Hilda oli tanssinut sängyn vieressä kunnes oli alkanut viikata peittoa pois mummoni veljen päältä. Tässä vaiheessa mummoni oli alkanut huutaa äitiään huoneeseen: ”Äiti Hilda on täällä ja koittaa viedä veljeä”. Tässä vaiheessa mummoni äiti oli tullut huoneeseen ja Hilda katosi. Mummon äiti oli selittänyt, jotta illalla oli tullut tiedo, jotta Hilda on kuollut, rauhoitellut mummoani, jottei Hilda ole voinut olla siellä, mummoni on nähnyt vain unta. Huoneeseen oli sytytetty valot mummoni pyynnöstä ja silloin oli huomattu, jotta mummoni veljen päältä peitto oli viikattu sängyn jalkopäähän.

Penta kirjoitti:

Kuuntelimme musiikkia huoneessani, kun kaverini piirsi ruotsinvihkoon leikillään pentagrammin. Samaan aikaan hyllystä putosi Stephen Kingin unensieppaaja. Hyllyssä oli paljon muutakin tavaraa, mutta vain kirja putosi. Hylly oli ihan takanamme ja oli paikassa josta kirja ei voinut millään pudota helposti. Kaikenlisäksi kirja kääntyi aivan eri päin kuin ollessaan hyllyssä. Hylly oli aika matala, joten normaalisti kirja ei olisi voinut pudota täyttä kieppiä.

Lentävä tunnistamaton esine kirjoitti:

Olin kaverini kanssa ulkona pilveettömällä säällä klo. 7 aikaan, heinäkuun paikkeilla. Kaveri yllättäen huomasi taivaalla mustan, hitaasti liikkuvan pisteen. Hän kävi hakemassa kiikarit ja minä jäin vartioon, jottei hukattaisi sitä. Kun kaveri tuli, minä vilkaisin häneen päin ja hoputtelin häntä. Kun me katsoimme samaan suuntaan, missä musta piste oli ollut, niin se oli jo kerennyt katoamaan. Tämä tapahtui Kuusamon Wetterin lähellä. En ole varma, näkivätkö muut sitä, mutta ainakin minä vieläkin mietin, mikä se voisi olla.

^Nimetön^ kirjoitti:

Tämä tapahtui noin kaksi vuotta sitten ollessani yksin kotona. Huomasin lattialla matossa kuhmun/kohouman. Luulin sitä vain ilmakasautumaksi, mutta se alkoi yhtäkkiä liikkua villisti ympäriinsä maton alla. En ollut peloissani, mutta alkoi jotenkin ihmetyttää, sillä en omista hamsteria, enkä leikkiautoja? Yhtäkkiä kuhmu pysähtyi ja laskeutui tasaiseksi. Olin ihmeissäni ja hieman peloissani.  En enää uskalla pitää tuota mattoa huoneessani.

Pikkukivi kirjoitti:

Olin noin vuosi sitten tässä koneella datailemassa. Oli jo melkein keskiyö, joten oli pimeää. Minulla oli huoneeni ikkuna auki. Yhtäkkiä alkoi tuulla sisälle kylmä viima. Olin menossa sulkemaan ikkunan, kun jokin vaaleansininen hahmo katsoi minua mustilla tyjillä silmillä. Säikähdin ja juoksin nopeasti toiseen huoneeseen missä vanhempani katsoivat jotain leffaa. Olin peloissani, mutta en kertonut vanhemmille mitään vaikka he ihmettelivät, että miksi juoksin tuolla tavalla keskellä yötä. Jäin sinne sitten katsomaan sitä leffaa ja ajattelin, että olin vain nähnyt harhoja. Noin puolen tunnin päästä tuli sähkökatkos. Kesti hetki ennen kuin ikkunaan syttyi valo, jonka keskellä näkyi musta merirosvon pukuun pukeutunut hahmo. Hahmo näytti nauravan, mutta minkäänlaista ääntä ei kuulunut. Näkyä kesti ehkä 8 sekunttia. Me kaikki näimme sen ja olimme peloissamme. Juoksimme kaikki minun huoneeseeni ja lukitsimme oven. Laitoin ikkunan kiinni ja istuimme sängylleni viltin alle. Vanhempani jäivät yöksi huoneeseeni, mutta seuraavana päivänä yritimme olla kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Tässä luukun seitsemäntoista kokemukset.

Orko kirjoitti:

Olin tietokoneella ja näyttömme yläpuolella oli taulu, josta pystyi katsomaan taaksensa. Olin omassa rauhassa kotosalla ja olin yksin, koska pikkusiskoni ja vanhempani oli kaupassa ja minä jäin kotiin koska olin kipeä. Tunsin että jokin tujotti minua, mutta eihän se ollut mahdollista millään tavalla koska olin yksin. Muutaman minuutin päästä katsoin tuohon tauluun ihan vahingossa ja takanani oli n.2m pitkä tummahahmo, mutten kiinnittänyt huomioo tohon. Sitten n.10 sekunnin päästä älysin, että mitä ihmettä näin. Tosin en tiedä oliko tuo nyt sitten kummitus tai joku muu henkimaailman olento, mutta pistää silti niskavillat pystyyn.

Kyseisessä asunnossa on myös mennyt telkkari päälle keskellä yötä, radio on mennyt päälle. Kun radio on laitetty päälle, niin se on saattanut sammua tai lisätä ääntä. Sitten pikkusiskoni kanssa keskustellessamme äänemme on alkanut kaikumaan vaikka yleensä ei ole kaikunut.

Kaikista pahin tapahtui asunossa, missä asuimme koska meidän asuntoa remontoitiin homeongelman takia. Minulla oli kelloradio, koska minulla ei yksinkertaisesti ollut kelloja seinällä, koska asuimme sielä vain pari viikoa.  En ollut vielä radiota asentanut verkkovirtaan ja siinä ei ollut pattereita sisällä. Heräsin aamuyöstä neljän aikaan, kun kyseisen härpätin oli mennyt päälle ja sielä kuului jotakin erikoista mylvintää. Mutta eihän se ollut mahdollista, koska siinä ei ollut virtaa! Laitoin sen sitten verkkovirtaan ja nyppäsin irti. Sen jälkeen se mylvintä loppui. En tiedä mikä nuo kaikki on aiheuttanut… Muutimme kyseisestä rakennuksesta pois syksyllä ja sen jälkeen ei ole tapahtunut mitään tuon tapaista.

Koski kirjoitti:

Olimme aamulla 8-10 aikoihin pyöräilemässä, kun kuului outoa surinaa ja pari minuuttia myöhemmin outo musta esine lensi meidän yli. Se oli joku 15m meidän yläpuolellamme. Seuraavana yönä myrskysi hirmuisesti ja satoi. Kello oli yöllä noin 03.00, kun kuulin mörinää ikkunan ulkopuolelta. Noin kello 03.20 taas kuului suhinaa, joka kesti 5-10 sekuntia. Seuraavana päivänä löysin takapihalta kuusen oksan, joka oli todella paksu. Sitä ei myrsky olisi voinut katkoa.

Andro kirjoitti:

Aivan ensimmäiseksi kerron tarinan jonka kuulin eräältä tuttavalta. Elettiin 1900-luvun puoliväliä. Tapahtumapaikka oli pohjanmaalla. Tämän kertonut henkilö oli perheensä ja ystävänsä kanssa mökillänsä, keskellä metsää. Paikalla oli Isä, Äiti, Sisko, Veli (henkilö joka kertoi minulle tämän tarinan) ja Veljen kaveri. Kaikki alkoi siitä kun päivä alkoi kääntyä illaksi ja kaikki olivat kerääntyneenä järven rantaan. Yhtäkkiä kaikki havaitsivat ison kiiltävän sikarinmuotoisen aluksen taivaalla. Kaikki olivat aivan ymmällään. Kukaan ei tiennyt, että mikä se oli! No ilta jatkui, ja pojan kaveri päätti lähteä kotiinsa. Hän oli liikkeellä polkupyörällä. Kotimatkallansa hän tunsi kummaa kihelmöintiä ja ihmetteli sitä suuresti. Matkan loppuvaiheilla tie kulki pienen laakson läpi ja tänne saavuttuaan poika koki elämänsä hämmästyksen. Alus, jonka kaikki olivat nähneet, oli laskeutuneena laakson pohjalle. Poika pelkäsi ajaa sen ohi, vaikka hänen kotinsa oli aivan kivenheiton päässä. Aikansa rohkeutta kerättyään hän lähti sen ohi, kotiin päin. Kun hän pääsi aluksen kohdalle hän tunsi ”kentän” tai jonkun energian, joka tuntui kihemöivän joka paikassa. Hän ei enää pelännyt ja kosketti alusta. Tämän jälkeen hän ei osannut kertoa tarinaa loppuunn tarkasti. Pojan vanhemmat ovat kertoneet hänelle, että kun hän tuli myöhään yöllä kotiin (tapahtumahetkestä useita tunteja, vaikka matkaa vain satoja metrejä) ja otti lakin pois päästään niin samalla putosivat kaikki hänen hiuksensa. Ne eivät koskaan ole sen jälkeen kasvaneet takaisin. Mahdollinen abduktio?

Toinen on viime heinäkuulta. Olimme kavereiden kanssa olleet juuri katsomassa helsingissä Ice Cubea ja fiilis oli korkealla. Päätimme mennä istumaan iltaa yhdelle korkealle kalliolle. Tähtitaivas oli mahtava ja ilta lämmin. Yhtäkkiä aikamme oltua siellä minulle tuli outo olo. Hetki tämän jälkeen kuun viereen ilmestyi kaksi todella kirkasta valoa, aivan tyhjästä! Valot olivat aikansa paikallaan, mutta yhtäkkiä ne lähtivät liikkumaan. Ne ikäänkuin tulivat alaspäin ja välillä katosivat ja välillä tulivat taas näkyviin. Kaikki jotka olivat mukana näkivät nämä valot.

Höpö kirjoitti:

Olin noin 4-vuotias, kun yksi yö näin jonkun painajaisen ja heräsin. Olin matkalla vanhempieni huoneeseen, kun yhtäkkiä aloin leijua. Leijuin ilmassa ja olo oli todella outo. Lensin heidän viereensä ja aamulla kun heräsin niin olin heidän sängyssään.  Myös myöhemmin kun olin ensimmäisellä tai toisella luokalla, niin hypimme hyppynarua tyttöjen kanssa ja minun vuoro oli hypätä. Muistan kun jäin leijumaan ilmaan pitkäksi aikaan ja tytöt vahvistivat leijumiseni. Opettaja sanoi meillä olevan hyvä mielikuvitus. Myöhemmin muistan kuinka juoksimme ja riehuimme luokassamme. Kiipesin korkean pöydän päälle ja hyppäsin. En heti tippunutkaan maahan, vaan jäin siihen hetkeksi leijumaan. Myöhemmin osa luokkakavereistani kysyi kuinka tein sen. Myös koulusta lähdettyäni muistan, kun otin todella pitkiä askeleita ja hetken kuluttua ne muuttuivat noin 3-5 metrin loikiksi ja pelkäsin, etten pystyisi pysähtymään ja hyppäisin liian korkealle. En ole kovin paljon uskaltanut puhua kenellekkään näistä, koska he kuvittelevat, että minulla olisi vilkas mielikuvitus, vaikka jotkut olivat silloin paikalla näkemässä kun leijuin ilmassa.

Coman kirjoitti:

Pari kaveriani oli kivisaaressa leirillä. Se sijaitsee helsingissä. Siellä monta ihmistä näki jotain valonvälähdyksiä. Vähän kuin olisi joku pallo tullut taivaalta lähemmäs ja välähtänyt. Välähdykset tapahtuivat noin 20-30 minuutin välein. Jotkut kuulivat myös jotain ihme surinaa samalla kun se pallo tuli. Hassua, että niin monta koki tuon, eli sen on pakko olla jotain.

Tässä luukun kuusitoista kokemukset.

Frost kirjoitti:

Näin viime viikolla jotain todella outoa. Näin todella ison ja kirkkaana hohtavan valopallon. Erikoisin asia oli se, että näin sen sisällä talossamme paljain silmin. Olin istunut hyvän tovin olohuoneessa läppärin ääressä, kun tuli vaan tunne, että nyt pitää katsoa ympärilleen ja olla varovainen. Näin valon eteisessämme. Sisimmässäni tunsin pelkoa, mutta jotenkin en halunnut näyttää sitä ulospäin.

Istun sohvalla ja yritin rauhoittua, mutta se valo katosi. Tätä kesti hädintuskin kymmentäkään sekuntia, mutta olen edelleen ymmälläni asiasta. Tässä samaisessa talossa on näkynyt runsaasti kirkkaita valoja ja vilkkuvia valoja. Nämä valot yleensä peittävät kokonaisen huoneen, eivätkä ole kotoisin ”normaalista” valon lähteestä. Huoneeni ikkunastakin on näkynyt sininen valo, joka seilasi ikkunassa edestakaisin. Myös talomme yläpuoletla kuuluu usein hurinaa ja toisinaan punainen valo kuultaa ikkunasta sisään.

Tänä aamuna sattui toinen erikoinen asia. Olin menossa vessaan ja yhtäkkiä jokin sammutti vessasta valon. Katkaisija oli kyllä päällä. Sanoin isälleni, että lamppu paloi. Isäni ei kuullut sitä, vaan itse meni vessaan ja kappas, lamppu kyllä syttyi tällä kertaa. Katsoin ihmeissäni ja äitini tokaisi, että ”taidat vaan olla niin sähköinen tyyppi”.

Mimmu kirjoitti:

Viime kesän alussa olimme kaverini kanssa juttelemassa joenrannalla olevalla rakennuksella. Aikamme olimme siellä jutelleet ja yhtäkkiä kuulimme kumpikin useaan otteeseen pikkuisen tytön äänen huutavan nimiämme. Katsoimme ympärillemme moneen suuntaan, mutta ei siellä näkynyt ketään. Silloin ihmettelimme, että ei kai kukaan niin pieni tyttö (arvelimme äänen perusteella tytön iäksi n. 3-5v.) tiedä nimiämme, saatika sitten menisi piiloon, kun etsimme häntä. Parin päivän päässä olimme samassa paikassa tämän saman kaverini kanssa ja lisäksemme mukana oli myös toinen kaverini. Istuimme siellä juttelemassa ja samassa kuulimme jälleen saman tytön äänen huutavan nimiämme. Tosin nyt tämä ”uusi kaverimme” ei kuullut yhtään mitään. Jälleen kerran jäimme vain avuttomina pyörittelemään päitämme ja etsimään ”huutajaa”.

Itselläni on nyt kahden viikon ajan ollut aina välillä koulussa tunnilla tunne, että nyt pitää laittaa puhelin äänettömälle. Koulussamme jos puhelin soi tunnilla, se varikoidaan loppupäiväksi. Seuraavalla tunnilla tai sitä seuraavalla puhelin on sitten alkanut soimaan taskussa. Yleensä minulle ei soita kukaan kesken koulupäivän, tai ylipäätänsäkkään. Onneksi kuitenkin olin totellut ”sisäistä ääntäni” ja laittanut puhelimeni äänettömälle.

Hybridfriend kirjoitti:

Olimme saksalaisen mieheni kanssa syyskuussa tavanomaisella Saksanreissulla autolla. Trier’issä tapasimme mielenkiintoisen naisen, joka sanoi olevansa hybridi. Hän kertoi, että hänen isänsä on toiselta planeetalta ja äitinsä on tavallinen Maan ihminen. Ensin vähän oudoksuin ajatusta, mutta…

Hän syntyi Ruotsissa. Lääkärit kertoivat vanhemmille: ”Lapsi on terve ja kaunis, mutta… me emme tiedä mikä hän on. Hänellä ei ole sukupuolta. Voitte kasvattaa hänet miten haluatte… pojaksi tai tytöksi.” He päättivät kasvattaa hänet pojaksi.

12-vuotiaana hän alkoi muistuttaa enemmän ja enemmän tyttöä. Lääkärit tutkivat häntä ja todettiin, että hänellä on kohtu ja kaikki naisen ”vehkeet” sisällään. Hänelle tehtiin leikkaus ja hänestä tuli tyttö, Julia. Samoihin aikoihin Julia sai ensimmäisen kontaktin ”oikeaan isäänsä” toiselta planeetalta. Sen jälkeen hän on käynyt ”siellä” ja kontakteja on silloin tällöin.

Julia on elänyt naisen elämää ja hänellä on 18-vuotias lapsi. Tällä hetkellä hän on kuitenkin naimisissa naisen kanssa Saksassa. Julia on siis lesbo. Vai onkohan kuitenkaan, kun oli alunperin poika?

Hän on kaunis ja naisellinen, mutta samalla poikamaisen näköinen sekä hyvin pitkä (yli 190 cm). ”Oikea isä” on myös pitkä, yli 250 cm.
Mitähän tästä ajattelisi? Pidän Juliasta kovasti ja hänestä tuli minulle oikein hyvä ja lämmin ystävä. Onko hybridejä olemassa? Onko Suomessa tavattu hybridejä? Toivoisin, että joku tutkija voisi kertoa minulle, voiko tälläista olla. Kaikkea muutakin jännää tapahtui Julian kanssa Saksassa.

Tia kirjoitti:

Olin varmaan 5-6v ja vanhempani olivat silloin vielä yhdessä. Asuimme edellisessä talossamme, joka oli rivitalo. Nukuin äitini ja isäni välissä heidän huoneessaan enkä saanut unta. Sitten ykskaks aloin näkemään, että verhojen ja oven, joka oli auki, takaa tuli jotain hahmoja. Ne olivat samantapaisia, kuin Egyptin jumalat (esim ihminen, jolla on härän pää) ja en tiedä onko tämäkin Egyptistä: nainen, jolla oli hiusten tilalla käärmeitä. Ne kävelivät huoneen perällä oven ja verhojen taakse ja sitten katosivat. Liikkuessaan he katsoivat minua.

Elina kirjoitti:

Kerran kun ystäväni oli yökylässä luonani, olimme menneet nukkumaan aamuyöstä. Hieman ennen auringon nousua, heräsimme kumpikin kamalaan jysäykseen. Emme huomanneet mitään erikoista, muuta kuin DVD-kotelon, joka oli vielä nukkumaan mennessämme kirjahyllyssä. Pointtini tässä on: 1 DVD-kotelosta ei voisi kuulua niin kovaa ääntä pudotessaan. 2 Kirjahyllyni on toisessa päässä huonetta ja DVD-kotelo oli päämme vieressä, kun heräsimme. DVD-kotelon olisi pitänyt lentää vaakasuorassa toiseen päähän huonetta.