Itsestään palaminen
Eräs merkillisimmistä ilmiöistä ovat itsestään palamaan syttyvät ihmiset. Tämä ilmiö on myös erittäin hyvin dokumentoitu. Tapauksista on muistiinmerkintöjä jo 1600 -luvulta alkaen ja viimeisin tapaus on peräisin 1990- luvulta.
Varsinkin kahta amerikkalaista tapausta on tutkittu perinpohjin:
Floridassa asuneen Mary Reeserin löysi hänen poikansa tullessaan kotiin 1951. Vain vasen jalka ja pieneksi kutistunut pääkallo löytyi palamattomana tuhkakasasta. Neljän metrin päässä olleet kynttilät olivat sulaneet, mutta vainajan vieressä olleet lehtipaperit ja liinavaatteet olivat ehjiä. Tapausta tutkinut tohtori Krogman on kokeiluissaan polttanut sekä kuivia että tuoreita luita, ja todennut, että luut hajoavat tuhkaksi vasta n. 1660 asteen kuumuudessa. Siksi on outoa, etteivät ruumiiden lähellä olevat esineet olleet palaneet. Tapaus jäi arvoitukseksi.
Selitystä vaille jäi myös vuonna 1966 Pennsylvaniassa tapahtunut tri Bentleyn kuolema. Hänet löysi mittarinlukija savun täyttämästä mutta muuten vahingoittumattomasta huoneesta. Tohtorista oli jäljellä vain palamaton jälkaterä tohveleineen ja läjä tuhkaa.
V. 1980 paloi walesilainen Henry Thomas tuhkaksi lukuunottamatta kalloa ja jalkoja polvesta alaspäin. Kummallista oli, että palamattomissa osissa jalkoja olivat myös housut jäljellä palamattomina. Metrin päässä ollut sohvakin oli jäänyt ehjäksi.
Yksi viime aikaisista tapauksista on Lancastershiressä sattunut Jacqueline Fitzsimon -nimisen koulutytön palaminen. Hän leimahti liekkeihin kävellessään alas portaita Haltonin yliopistossa vuonna 1985 käsikkäin ystävänsä kanssa. Tästä tapauksesta kerrottiin myös yhdessä TV-dokumentissa.
Eräässä toisessa, BBC:n tuottamassa tv-dokumentissa (v.1999) skeptiset tutkijat demonstroivat ihmisen palamista sianruhoa apunaan käyttäen. He uskoivat löytäneensä ilmiölle luonnollisen selityksen. Heidän mielestään ihmiskeho, tai paremminkin sen sisältämä rasva, saattoi palaa kuin kynttilä, jos sen lähellä on jokin palamista ylläpitävä ’sydänlanka’. Palaminen oli heidän mielestään hidas tapahtuma, joka vaati vähintään 5 – 10 tuntia. Lisäksi he uskoivat, että syttymisen aiheuttaa aina jokin luonnollinen syy – tulitikut, savuke, kynttilä, kaasuliekki tai takkatuli sekä jokin palamista alkuvaiheessa kiihdyttävä tekijä, esim. alkoholia sisältävä aine. Koska kyseessä on hidas prosessi, mikä sulattaa ja polttaa kehon rasvat, uhri väistämättä kuolee.
Kyseinen dokumentti oli kuitenkin melkoista pseudotiedettä. Tutkijat sivuuttivat täysin suuren joukon äskettäisiä, hyvin dokumentoituja tapauksia ihmisistä, jotka ovat kokeneet itsestään syttymisen ja selviytyneet siitä kertoakseen kokemastaan tai tapauksista, joista niiden silminnäkijät ovat antaneet tarkkoja ensikäden tietoja. Nämä kertomukset ovat selvässä ristiriidassa dokumentin tekijöiden ’tieteellisen selityksen’ kanssa kaikilta yksityiskohdiltaan.
Esim. John Staceyn (Lambeth, 1967) palaminen oli alkanut vatsasta sisältäpäin huoneessa, missä kaasu ja sähkö oli suljettuna, eikä tutkimuksissa löydetty muitakaan syttymisen aiheuttajia. 62 -vuotias Jean Saffin (Edmonton, Lontoo, 1982) leimahti palamaan istuessaan keittiöpöytänsä ääressä isänsä ja vävynsä läsnäollessa. Rouva paloi sukulaistensa silmien edessä ja kuoli myöhemmin sairaalassa. Lääkäri ei kuitenkaan halunnut kirjoittaa kuolinsyyksi itsestään palamista, koska ’sellaista ei ole’.
Agnes Phillips oli ostosmatkalla Sydneyn lähistöllä v. 1998 ja syttyi palamaan istuessaan tyttärensä pysäköidyssä autossa. Hän paloi tyttärensä ja erään ohikulkijan – joka yritti sammuttaa liekkejä – silmien edessä ja kuoli sairaalassa viikkoa myöhemmin. Palotarkastajan mukaan auton moottori ei ollut käynnissä tapahtumahetkellä, lähellä ollut syttyviä aineita eikä auton sähköjohdoista löydetty mitään vikaa. Kumpikaan naisista ei ollut tupakoija, ja lämpötila tuona päivänä oli korkeintaan 16 astetta.
Mrs Conwayn tapauksessa, mihin tv-dokumentissakin viitattiin, palomies saapui tutkimaan hänen jäännöksiään enintään 20 minuutin kuluttua saatuaan ilmoituksen, ehkäpä jo niin pian kuin 6 minuutin kuluttua. Palaminen ei siis suinkaan kestänyt tunteja, kuten dokumentin tekijät väittivät. Larry Arnold on julkaissut 1995 kirjan nimeltään Ablaze!, missä hän selostaa yli 400 itsestään syttymistä, joukossa useita hyvin dokumentoituja tapauksia, missä uhrit ovat selvinneet hengissä kokemastaan.
Poltergeist -ilmiö
Poltergeist eli räyhähenki- tapauksia on myös melko hyvin dokumentoitu. Katolisen kirkon piirissä on vieläkin käytössä manausrituaali, jolla näitä riivaajina pidettyjä henkiä yritetään karkoittaa. Parapsykologia on yrittänyt selittää ilmiötä mm. psykokinesialla. Erään teorian mukaan jonkun – tavallisesti murrosikäisen nuoren – sisäiset ristiriidat saisivat jotenkin aikaan erilaisia ääniä, kolinaa, esineiden liikkumista ja rikkoutumista. Teorian heikkous on siinä, että toistaiseksi ei ole kiistatonta näyttöä psykokinesiana tunnetun ilmiön olemassaolosta. Koetilanteissa, jotka nekin ovat kiistanalaisia, on saatu liikkumaan vain mitättömän pieniä tai keveitä esineitä. Tosin väitetään joissakin kokeissa esineiden jopa siirtyneen tuntemattomalla tavalla toiseen huoneeseen. Poltergeist- tapauksissa ovat kuitenkin liikkuneet raskaatkin huonekalut, kuten kaapit ja vuoteet, esineet ovat lentäneet ilmassa mutkitellen ja väistellen ja mm. vettä on tullut selittämättömistä syistä ja paikoista.
Vuonna 1990 Yorkshiren tyttökoulussa oli räyhähenki seurannut erästä tyttöä kolistellen äänekkäästi, sammutellen valoja, heitellen kirjoja ja muita esineitä ja kiskonut vuodevaatteet tytön yltä tämän nukkuessa. Koska muutkin tytöt kuulivat tämän mellastelun aikaansaaman paukeen ja kolinan, he ryhtyivät henkilökunnan kanssa vartioimaan, nähdäkseen, oliko ilmiölle luonnollista selitystä. Mitään ei nähty. Lopulta kutsuttiin pappi apuun, hän suoritti menonsa ja räyhähenki katosi. Rosenheimissa etelä- Saksassa räyhähenki aiheutti sekasortoa erään lakimiehen toimistossa hyökkäämällä puhelimen ja toimistokoneiden kimppuun, räjäytellen sähkölamppuja, vetäen auki laatikoita ja kääntäen loisteputkia kannoissaan. Birminghamissa kokonainen katu, Thornton Road, joutui kiviä viskelevän poltergeistin kohteeksi. Se rikkoi kadun varrella olevia ikkunoita yli kuukauden ajan, eikä jatkuva poliisivalvonta pystynyt löytämään asiaan mitään järjellistä selitystä.
Eräs tunnetuimmista poltergeist-tapauksista on mm. Manaaja-elokuvalle aiheen antanut tapahtumasarja Daly Cityssä, Kaliforniassa vuodelta 1972. Talossa lenteli esineitä , asukkaita saatettiin kuristaa tai vääntää heidän käsivarsiaan selän taakse. Kun tätä oli kestänyt melkein kaksi vuotta, pariskunta kääntyi viimein pastori Patzeltin puoleen, joka suoritti manaamisrituaalin, jonka jälkeen ilmiöt vähitellen lakkasivat. Elokuvassa päähenkilönä oli teini-ikäinen tyttö, mutta todellisuudessa kyseessä oli nuori pariskunta, jolla oli vastasyntynyt lapsi.
Manaaja- elokuva ilmeisesti hyödynsi myös toista tunnettua, Matthew Manningin tapausta vuodelta 1967. Häiriöt alkoivat vaivihkaa Matthewin olllessa 11 vuoden ikäinen. Kevyehköjä esineitä alkoi siirtyillä epätavallisiin paikkoihin kenekään näkemättä, jolloin tietysti epäiltiin lasten olleen asialla. Lapset kuitenkin vakuuttivat syyttömyyttään. Omituiset tapahtumat jatkuivat, ja lopulta perheen isä ilmoitti asiasta poliisille. Poliisi kehoitti kääntymään Psyykkisen tutkimusseuran puoleen, joka alkoikin tutkia asiaa. Häiriöt jatkuivat ja pahenivat. Isoja huonekaluja alkoi siirtyä paikoiltaan ja kaatuilla. Matthewin sänky alkoi täristä ja nousi ylös lattiasta siirtyen sitten huoneen toiseen nurkkaan. Matthew oli suunniltaan pelosta ja meni vanhempiensa huoneeseen nukkumaan. Aamulla koko talo oli kuin pommin jäljiltä. Sama toistui monena päivänä, lisäksi lattialle ilmestyi vesilammikoita ja seinille töherryksiä. Esineitä lenteli ilmassa tehden jopa 90 asteen suunnanmuutoksia kesken lennon. Mellastelu lakkasi vähitellen Matthewin pantua merkille, että hänen keskittymisensä piirtämiseen tai automaattikirjoituksen harjoitteluun hillitsi räyhähenkeä ja piti lopulta sen poissa.
Vastaavia dokumentoituja tapauksia tunnetaan muitakin viime vuosikymmeniltä. Eräs merkillisimmistä tapahtui Massachusettsissa asuvalle Martinin perheelle vuonna 1963. Eri paikoista talon seiniä alkoi kuulua poksahteluja ja suihkuta sisään vesiryöppyjä. Ne kestivät yleensä parikymmentä sekuntia ja toistuivat noin neljännestunnin välein. Lopulta koko talo oli niin veden vallassa, että perhe joutui muuttamaan Martinin äidin luo. Pian myös tämän talon viisi huonetta olivat veden vallassa. Palokunta tutki talon, mutta putkistosta ei löytynyt vuotokohtia. Vuodot kuitenkin jatkuivat, kerran jopa apulaissheriffin ollessa paikalla. Martin halusi säästää äitiään enemmiltä vahingoilta ja palasi perheineen takaisin kotiinsa. Sen päävesijohto suljettiin ja putkisto tyhjennettiin, mutta ’aavesuihkut’ jatkuivat entiseen tapaan. Martinit joutuivat jälleen muuttamaan asuntoa, mutta vielä sinnekin vesiryöppyjen aiheuttaja seurasi heitä. Aikanaan ne kuitenkin loppuivat, mutta arvoitukseksi jäi miksi ne loppuivat ja mikä ne aiheutti.
Lähde: http://www.netikka.net/mpeltonen/rajaind.htm
Aiheeseen liittyvä video:
Enfieldin Poltergeist
Mitä ovat peltokuviot?
Viljapeltokuvio on pellolle ilmestynyt kuvio, joka on syntynyt viljan painautuessa maata vasten. Samalle pellolle voi ilmestyä useita erikokoisia kuvioita ja niitä saattavat yhdistää viivat.
Viljapeltokuvioita on havaittu erityisesti Englannissa, mutta myös muun muassa Suomessa, Venäjällä, Japanissa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Cereologiaksi kutsutussa näennäistieteessä viljapeltokuvioiden on tulkittu olevan ulkoavaruuden vierailijoiden ja näiden ufojen aikaansaannoksia. Erilaisia muitakin teorioita tornadoista, pyörteisistä tuulista ja pallosalamista on esitetty.
Tämänhetkisten tutkimustulosten valossa valtaosa kuvioista on tehty pilailutarkoituksessa, osan syntymekanismia ei ole vielä tarkoin selvitetty. Osa kuvioita esittävistä valokuvista on osoittautunut kuvamanipulaatioksi.
Kun kaksi eläkeläismiestä väitti tehneensä kaikki Englannin peltokuviot, siitä uutisoitiin näyttävästi TV:ssä ja lehdistössä. Tuolloin miehet myös kertoivat jo lopettaneensa kuvioiden tekemisen. Kuitenkin kuvioita ilmestyy jatkuvasti sekä Englannissa että muuallakin, vaikka niistä ei ole suuremmin uutisoitu. Kaikkiaan niitä on kirjattu jo yli 10 000 eri puolilla maailmaa. Useimmat ovat melko yksinkertaisia ja selvästi ihmistekoisia, mutta joukossa on myös erittäin monimutkaisia ja suuritöisiä. Tietysti on mahdollista, että nekin ovat ihmistekoisia, vaikka on vaikea ymmärtää, miten ne on pystytty tekemään yön hämäryydessä muutaman tunnin aikana kenenkään näkemättä.
Satoja tarkkoja yksityiskohtia sisältävän suurikokoisen kuvion tekeminen ei onnistu yhdeltä eikä kahdelta ihmiseltä, ja suuren joukon taas luulisi pakostakin jättävän peltoon myös kuvioon kuulumattomia jälkiä ja tulevan helposti nähdyksi. Eräässä valtavan kokoisessa kuviossa esimerkiksi on 400 ympyrää jotka ovat noin kymmentä eri kokoa ja kauniissa ja erittäin säännöllisessä järjestyksessä. Toisessa kuviossa on satoja kolmioita ja yhdessä peräti 1600 tarkkarajaista neliötä. Kaikki ne ovat syntyneet yhden yön aikana.
Lähteet: http://www.netikka.net/mpeltonen/rajaind.htm, sekä fi.wikipedia.org
Paranormaaleja kokemuksia
Ajattelin nyt sitten tähän blogiinikin kirjoittaa omista yliluonnollisista ja vähemmän yliluonnollisista kokemuksistani.
Kokemus 1:
Heräsin aamulla kovaan humisevaan ääneen. Avasin verhot ja katsoin ikkunasta ja näin taivaalla lentävän esineen, joka meni todella kovaa vauhtia ja oli näkyvissä vain muutamia sekunteja. Esine/UFO oli musta ja vesipisaran muotoinen (terävä edestä, paksumpi takaa). Tapahtuma sattui 2001 syyskuussa.
Kokemus 2:
Oli yö ja istuin kotona katsomassa televisiota, kunnes katsoin ulos ikkunastani, josta näkyy takapihamme. Näin ikkunassa tai oikeastaan sen edessä (ulkopuolella) vaaleat kasvot. Muutin katselukulmaani, menin ikkunan eteen ja tarkistin, että heijastuvatko kasvot jostain, mutta eivät heijastuneet, vaan ne olivat selvästi ulkona. Katsoin kasvoja ihmeissäni ja n. 15 sekunnin kuluttua ne katosivat. Kasvot näin joskus 2002-2005 välisenä aikana (en muista tarkkaa ajankohtaa).
Kokemus 3:
Tämä ei ole yksi kokemus, vaan oikeastaan muutama samantyyppinen kokemus. Nukuin ihan normaalisti kotonani. Näin unta jossa heräsin ja näin, kun nojatuolistani (joka on sängyn vieressä) nousi outoa savun tapaista ainetta ja minulle tuli hyvin pelottava olo, kunnes heräsin oikeasti ja samalla näin nojatuolin täsmälleen samassa kohtaa. Toisella kertaa näin, että kirjahyllyn reunasta muodostui kasvot, kunnes heräsin ja näin kirjahyllyn herätessäni samassa kohtaa ihan kuin olisin ollut hereillä. Kolmannella kertaa näin, että vieressäni olevat verhot heiluivat ja samalla minulle tuli outo väsynyt olo, en pystynyt liikkumaan ja väsytti kamalasti, joten nyrkkeilin ilmaa, jotta saisin voimia. Samantien sitten heräsin ja taas näin huoneeni samasta kohtaa ja tällä kertaa olin siis verhoihin päin. Luulen, että olen ollut unessa, mutta silmäni ovat olleet ainakin osittain auki ja tämän takia ympäristö ja uneni ovat sekoittuneet keskenään. Luultavasti ovat olleet jonkin asteisia valveunia.
– Wespa
Onko sinulle tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen paranormaal(ät)wippies.fi. Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestissäsi haluatko, että mainitaanko sivuillamme viestin yhteydessä nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiintyä ilman nimeä. Viesti näkyy vasta, kun se on julkaistu sivuston ylläpitäjän taholta.
Lentävä noita – Video 2
Onko kyseessä todellakin lentävä noita/olento, vai kenties ihmisen tekemä laite?
Viimeisimmät kommentit