Teksti : Jeremy Hart / Wired.com

Vuonna 1953, Josef Stalin allekirjoitti suunnitelman huippusalaiselle ydinsukellusvenetukikohdalle, josta tuli koti pelottavalle  Mustanmeren Laivastolle.

Ukrainassa, Krimin niemimaan rannikolla, Balaklavan kylän liepeillä sijaitseva piilotettu tukikohta on tilavuudeltaan noin 14 neliökilometriä ja sen rakentaminen vei yhdeksän vuotta. Sisäänmeno on naamioitu vakoilukoneilta. Tukikohta kestäisi suoran ydiniskun, ja se kykenisi ylläpitämään 3000 henkilöä kuukauden ajan varustetuilla tarvikkeilla. Paras puoli paikassa on kuitenkin se, että sukellusveneet liikkuivat vapaasti vakoilukoneiston saavuttamattomissa.

Historiallisen Kylmän Sodan ”g-piste” toimii nykyään museona. Wired.com pääsi paikkaan erikoisluvalla, ja he ovatkin ensimmäisiä paikassa, jossa Neuvostoliittolaiset rekat ja perävaunut kuljettivat ohjuksiaan ja tarvikkeitaan 40 vuoden ajan.

Ajaessamme sisään luolamaiseen kompleksiin kyyti oli puhdasta ”James Bondia”, mutta saavuttuamme paikan sydämeen, mielen valtasi ymmärrys että tämä todellakin on ollut Kylmän Sodan yksi operatiivisista hermokeskuksista.

Paikallinen opas kertoi, että paikka oli jaettu selkeästi kahteen osaan: sukellusvenekanavan toisella puolella hoidettiin pelkästään tukikohdan pyörittäminen, ja toisella puolella varusteltiin ydinkärkiä. Tämän jälkeen tuli uutispommi…

Opas on itse työskennellyt tukikohdan operatiivisella puolella viiden vuoden ajan taskussaan 2-tason turvallisuusluokitus, (korkein luokitus on 3) ja hän ei ollut koskaan tiennyt että paikassa on ydinkärkiä. Hän tiesi asiasta vasta sen jälkeen, kun oli aloittanut opashommat.

– Siihen aikaan kulttuurimme oli sellainen, että emme kyselleet asioista jotka eivät meille kuuluneet. Yleinen sanonta siihen aikaan oli: mitä vähemmän tiedät, sitä paremmin yösi nukut, opas kertoi.

Asioiden salailu ei rajoittunut pelkästään omiin työntekijöihin, vaan toiminta salattiin luonnollisesti myös ulkopuolisilta. Yksi hyvä esimerkki tästä oli, kun Balaklava kirjaimellisesti pyyhittiin pois kartalta vuonna 1957, ja palautettiin vasta 1992. Balaklavan naapuri Sevastopol oli massiivisen vartiointikoneiston alaisuudessa. Jos Sevastopolista oli tulossa esim. sukulaisia käymään, joutuivat he erittäin intensiiveihin tarkastuksiin.

Saavuimme lopulta tukikohdan todelliseen sydämeen, paikkaan jossa ydinkärjet sijaitsivat. Vaikka alue onkin nyt kovin hiljainen, emme voineet muuta kuin kuvitella millaista toiminta oli ollut kun 50 ydinkärkeä seisoi valmiina toimintaan. Opas osoitti myös laitetta, johon oli kiinnitetty ihmisen hius. Tämä yleisvekotin oli kosteusmittari, jonka avulla katsottiin että kosteusprosentti pysyy tasan 60 prosentissa. Vaihtelu suuntaan taikka toiseen olisi johtanut räjähdykseen, joka olisi tuhonnut koko tukikohdan. Räjähdyksen voima olisi syönyt myös vuoren sekä osan ympäristöstä. Jos hius alkoi taipumaan, oli se merkki insinööreille että kosteutta oli säädettävä, ja pian.

Nyt paikkaa koristaa monet jahdit, sekä paikalliset kalastajat – niillä paikoilla missä sukellusveneet olivat. Jos tämä ei ole merkki kehittymisestä, niin mikä sitten on?

—————————————–

LÄHDE (sisältää kuvia ja videon)