Luukku 14

Vuonna 1971 Belmez’in kylässä Etelä-Espanjassa lapsi oli huomannut ihmiskasvot, jotka olivat itsestään kuvautuneet laattalattiaan. Kasvoissa oli surulliset ja huolestuneen oloiset piirteet. Mitkään tunnetut väriaineet eivät olleet hahmottaneet kuvaa. Kun perheen jäsenet koettivat pestä ja hangata kasvoja pois, he kauhistuivat nähdessään, miten silmät vain avautuivat yhä laajemmiksi ja ilmeen tulevan yhä surullisemmaksi.

Säikähtänyt talonomistaja puretutti lattian ja korvasi nuo pelottavat lattialaatat betonilla. Mutta n. kolme viikkoa myöhemmin ilmaantuivat lattiaan toiset kasvot, joiden piirteet olivat entistä selvemmät. Asia oli nyt saanut käänteen, joka oli yksinkertaisen kylänväen käsityskyvyn ulkopuolella ja paikalliset viranomaiset saivat ryhtyä tutkimaan asiaa. Viranomaiset määräsivät, että osa lattiasta, johon kasvot olivat ilmestyneet, oli otettava irti. Tutkimukset aloitettiin. Työmiehet löysivät lattian alta keskiaikaisen hautausmaan jäännöksiä. Sillä välin ilmestyivät kolmannet kasvot, sitten neljännet ja vihdoin kokonainen ryhmä. Keittiö suljettiin ja sinetöitiin. Neljät kasvot lisää, joukossa yhdet naisen, ilmestyivät salaperäisesti toiseen osaan taloa., mutta ne olivat viimeiset. Ilmiö häipyi yhtä selittämättömästi kuin se oli alkanutkin.

Kuvat olivat houkutelleet taloon kaikenlaisia asiantuntijoita. Epäilevimmätkään heistä eivät voineet todistaa, että kuvat olisivat olleet ihmisen tekemiä. Yhä enemmän ymmälleen he joutuivat kuulemistaan äänistä, kun erittäin herkkiä mikrofoneja sijoitettiin taloon. Mikrofoneista kuului ääniä, joita pelkällä korvalla ei voinut erottaa: outojen kielten puhetta ja tuskaisia huokailuja, jotka myötäilivät lattian kasvojen silmistä kuvastuvaa ahdistusta. Kukaan ei toistaiseksi ole kyennyt todella tyydyttävästi selittämään Belmez’in kasvojen arvoitusta.

Ylempi kuva on otettu tapahtuman ajankohtana ja alempi kuva monia vuosia myöhemmin.

Voit lukea lisää vaikkapa Wikipediasta.