Joulukalenteri 2008 – Luukku 20

Tässä luukun kaksikymmentä kokemukset.

Myyjä kirjoitti:

Olimme pikkuveljeni kanssa parvekkeella tupakoimassa ja siinä sitten juteltiin niitä näitä ufoista. Vähän ajan päästä sitten taivaan rannassa lensi musta laite. Kyseinen ufo; tunnistamaton lentävä esine näytti pallolta kuten yleensäkin kaikki näyttävät, jotka ovat tarpeeksi kaukana. Veikkailtiin siinä naurahdusten kera, että eihän tuo mitään ole. ”Lentokone se vain on”. Samaan aikaan se alkoi heittelehtiä. Näytti siltä, että laite olisi tehnyt kierrettä puolelta toiselle, vaikka lensikin todella suoraan. Vauhti vain kiihtyi koko ajan ja huomasimme, että tavallinen lentone tai helikopteri ei voisi millään tavalla liikkua edestakaisin niin kovaa vauhtia, puhumattakaan että vauhti kiihtyi hirvittävää vauhtia. Kumpikaan ei oikein usko ns. ufoihin. Se kyllä molemmilla herätti juteltavaa pitkäksi aikaa…

Tomahawk kirjoitti:

Olimme tyttöystäväni kanssa heidän vanhempiensa mökillä, jossa oli myös tyttöystäväni sisko. Lähdimme vanhempien kaupunkiasuntoon kahdestaan ja muut jäivät mökille. Asunnossa ajauduimme lempimään kylpyhuoneeseen ja kesken kaiken molemmat kuulivat kuinka eteisestä tyttöystäväni sisko huusi häntä nimeltä. Molemmat hätkähdimme, olihan hetkemme intiimi ja pelästyimme paljastuvamme. Puimme salamana päällemme ja astuimme huoneiston puollelle todeten, ettei asunnossa ollut lisäksemme ketään.

Toinen tapaus ulkomailta. Olimme hotellissa vaimoni kanssa. Vanha rakennus, kokolattiamaton alla puulattia. Kesken kesken yhdessäoloamme, kuulimme kuinka lattialankut narisivat ja joku pysähtyi ovemme taakse. Olimme olleet täysin hiljaa, ettei kukaan ollut pystynyt meitä kuulemaan. Askeleet poistuivat, mutta ennen kuin ne olivat pitkällä ehdin avata oven ja katsoa. Pitkällä käytävillä ei ollut ketään.

Medu96 kirjoitti:

Olin lukemassa näitä artikkeleja, kun yhtäkkiä kuulin radiostani huokaisuja ja vaimeaaa huutoa. Vähän ajan päästä lähdin huoneestani ja kun palasin, niin penkki jossa istuin oli liikkunut noin metrin ovelle päin. Selitystä en ole tähän vielä löytänyt, mutta saattoi olla, että kuulin harhoja ja, että huoneesta lähtiessäni tuoli oli liikkunut omien käsieni ansiosta.

Ida kirjoitti:

Olin kerran pikkuserkullani yötä. Me pelasimme hohtokivisotaa. Se on sellaista, että ’valoistutetaan’ hohtokiviä ja sitten ollaan pimeässä huoneessa ja heitellään toista niillä. Minä olin toisella puolella huonetta ja pikkuserkkuni sängyllään. Siinä sitten aloitimme sodan. Meillä oli hauskaa siihen asti, kun huomasin yhtäkkiä, että yhdestä nurkasta, missä kumpikaan meistä ei ollut lensi hohtokivi. Siinä sitten laitoin valot päälle ja selitin asian pikkuserkulleni, eikä sen jälkeen pelattu enää sinä iltana hohtokivisotaa.

Eräänä iltana olin yksin suihkussa, olin juuri tullut saunapuolelta. Suihkun ja saunan välissä on seinä. Pesin siinä itseäni, kun kuulin saunanpuolelta yskäisyn, vaikka olin yksin. Jatkoin siinä sitten peseytymistä, jolloin saunapuolelta kuului kolinaa. Ihan kuin meidän rautaista löylykauhaa ja rautaista löylykiulua olisi paukutettu yhteen.  Pelkäsin, mutta jatkoin silti pesemistä.

Sonja ja Emmiina:

Meille on tapahtunut useampaan otteeseen siten, että olemme toinen aikeissa soittaa toiselle ja samassa hetkessä kännykkä rupeaa soimaan. Eli vaikka me ei olla sovittu, että nähtäisiin koulun jälkeen niin kummasti se silti sattuu aina samoina päivinä ja miinuteilla, kun olemme aikeissa soittaa toisillemme. Emme ole kauhean useasti koulun jälkeen yhdessä.

Odotin kaveriani meille ja menin ulos odottamaan. Näin kaverini ja juoksin äkkiä nurkan taakse piiloon, että saisin pelästyttää ystäväni (teemme niin usein) ja sitten odotin siinä vähän aikaa eikä ketään näkynyt. Kun katsoin nurkan takaa en nähnyt ketään ja katsoin varmuuden vuoksi toiseenkin suuntaan, että jos olisin erehtynyt ja se olisi ollutkin joku muu, mutta ei ollut. Vähän ajan päästä kaverini tuli tietä pitkin ja aivan samoissa vaatteissa. Jopa muovikassi, joka roikkui pyörän sarvessa oli aivan samanlainen…