Joulukalenteri 2008 – Luukku 21

Tässä luukun kaksikymmentäyksi kokemukset.

Moppi kirjoitti:

Asumme nykyjään eräässä vanhassa kauniissa puutalossa. Muutimme tähän ehkäpä viisi vuotta sitten. Muuton ajan tapahtui välillä outoja juttuja, tässä nyt yksi:

Olin tullut päivällä vanhasta asunnostamme mopin kanssa pesemään saunaa ja pesutiloja. Aikani kuurailin siellä, ja kun päätin lopettaa, niin luonnolisesti pesin kaikki välineet, mopin, sankon ja pari rättiä. Vein ne autoon ja aioin järjestellä tavaroita, mutta mieheni soitti minulle, että minun pitäisi hakea poikamme päiväkodista, kun mieheni oli joutunut ylitöihin. Lähdin siis viemään siivoustavaroita autoon ja poikaa hakemaan. Seuraavana päivänä menin jatkamaan siivousta, kun minulla oli mahtava viikon loma töistä. Vein mattoja mukanani, jotta voisin pestä ne. Meidän edellisessä asunnossamme kun ei ollut isoja pesutiloja, ja oli talvi. Menin siis mattojen kanssa kylppäriin, ja pesin ne matot. Aloin siirtää niitä lauteille kuivumaan, kun tallasin johonkin märkään. Katsoin maahan, ja huomasin että kiukaan alla oli noin sangolinen vettä mopin kera. Siis mopin pesupää oli kiukaan alla, joka oli ilmeisesti likainen, koska vesi oli hiukan mustaa. Moppi oli siis itsestään siirtynyt uuteen kotiimme, ja vedestä en tiedä mitään, koska saunassa ei ole vesijohtoja tmv.

Lisäksi muuton jälkeen tavaroita katoili n. viikon ajaksi ja sitten ne palautuivat kaikki olohuoneen pöydälle. Kummallisinta on, että kaikki liittyivät jollain tapaa siivoamiseen. Esim. tiski- ja muita pesuaineita, rättejä ja liinoja, lattia- ja pihaharjoja ym. En olisi kiinnittänyt kauheasti huomiota tavaroiden katoiluun, asuuhan täällä yksi pikkuvilperi, mutta miksi hän piilottaisi ulkoharjan jonnekin, ja toisi takaisin olohuoneen pöydälle?

Emmi kirjoitti:

Olin n. 14-vuotiaana, vuonna 2004 kaverillani kun ukkosti. Kaikki oli ihan hyvin, juttelimme ja naureskelimme keskenämme ihan tavallisille jutuille. Yhtäkkiä kuitenkin säikähdimme molemmat aika tavalla, kun kaverini huone alkoi täristä rajusti. Tavarat tippuivat pöydiltä ja ajattelimme, että salama on iskenyt hyvin lähelle taloa. Tärinään tuli tauko ja sitten se taas jatkui n. minuutin väliajoin. Tuijotimme vaan toistemme kauhistuneita katseita, sillä emme uskaltaneet mennä katsomaan mitä tapahtui. Vähän ajan päästä tärinä kuitenkin lakkasi, nousin ja hiivin varovaisesti ikkunaan. Näky salpasi henkeni. Viitoin kaverini katsomaan outoa näkyä. Noin 10 metrin päässä huoneen ikkunasta lensi omituisen näköinen littana alus, jossa oli edessä valtavat valot. Alus lensi kaaressa pois ikkunan luota sen verran kauas että se näkyi n. penaalin kokoisena ja sateen sumentamana läikkänä. Tuijotimme, kun aluksesta marssi ulos pitkiä ja sauvamaisia olentoja, jotka liikkuivat nurmikentällä. Vähän ajan kuluttua he kuitenkin lensivät takaisin öiselle taivaalle. Sovimme, ettemme kerro tästä kellekään, koska tiesimme ettei kukaan kuitenkaan uskoisi.

Hell on earth kirjoitti:

Tämä tapahtui muistaakseni joskus, kun olin 10v-vuotias, eli 90-luvun puolessa välissä. Olimme iso- ja pikkuveljen kanssa eräänä pimeänä talvi-iltana laskemassa mäkeä pulkilla. Mäen lävitse kulkee tie ja suurjännite-linja. Olimme jo lähdössä pois, koska alkoi olemaan liian pimeää. Mäen päällä huomasimme, että suurjännitelinjan yläpuolella n. 200- 300 m päässä meistä leijui punainen ”piste”. Välillä se pysyi paikallaan ja välillä se taas teki semmosia laiskoja liikkeitä oikealle ja vasemmalle. Emme osanneet sanoa siihen tilanteeseen yhtään mitään, olimme vain hiljaa ja ihmettelimme sitä leijuvaa pistettä vielä noin viisi minuuttia, kunnes juoksimme kotiin ja ilmoitimme vanhemmille tästä. Isän kanssa lähdimme vielä katsomaan sitä ”ilmiötä” sinne läheiselle mäelle, mutta ei siellä enään mitään näkynyt.

Demus kirjoitti:

Tämä tapahtui noin pari vuotta sitten Kuopiossa. Tarkemmin sanottuna Petosen ilmatilassa. Juttelin päiväsaikaan isäni kanssa ja huomasimme taivaalla lentävän tulipallon. Ihmettelimme oliko se tulessa oleva lentokone tai jotain muuta esim. avaruusromua. Tulipallo lensi lännestä itään päin ja sen alastulokulma oli todella loiva ihan kuin se laskeutuisi jonnekin kauas, arvelisin n. 50 kilometrin päähän. Omituisen tulipallosta teki se, että tulipallon pyrstö muutti suuntaansa, vaikka lentorata pysyi samana. Pyrstö saattoi olla äsken 40-asteen kulmassa ja kohta se oli 90-asteen kulmassa ylöspäin ja seuraavaksi 140-asteen kulmassa. Pyrstö pysyi kuitenkin kappaleen yläpuoliskolla, eikä kiepsahtanu kappaleen alle. Varsinkin kun tulipallo pääsi kauemmaksi meistä, pyrstö heilui hitaasti edestakaisin. Tulipallo lensi hitaasti (ei ainakaan syöksynopeutta) ja lensi kadoten horisontiin. Tapahtuman jälkeisinä päivinä televisiossa tiedoitettiin Kuopiossa ilmentyneen paljon meteoriitteja/meteoriittisadetta (olikohan termi klusterimeteoriitti?). Epäilen tätä, sillä mikä meteoriitti muuttaa pyrstönsä kulmaa lentosuunnasta huolimatta?

Nykyään äiti kirjoitti:

Olimme kaverini kanssa kesällä vuonna 98 kesäleirillä Seinäjoen suunnalla. Olin tuolloin 11-vuotias, en muista paikkaa tarkasti. Kyseessä oli kuitenkin jokin järven rannalla sijaitseva leirintäkeskus, johon kuului asuntola ja toimintarakennuksia. Yhtenä aurinkoisena, kirkkaana päivänä olimme kaverini kanssa kävelemässä rantaan päin, piha oli tyhjä. Yhtäkkiä näimme molemmat järvellä n. 150 metrin päässä rannasta omituisen, noin parimetrisen vesisuihkun, joka muistutti lähinnä sellaista minkä valaat välillä päästävät. Järvi oli tyyni, mistään ei kuulunut ääntä eikä missään näkynyt yhtäkään venettä tai vesiskootteria. Tunnelma oli jotenkin pelottava. Tämä jäi mieleeni, mikä lie sitten ollut.