Haastattelussa Tapani Koivula Suomen Ufotutkijoista. Tässä haastattelun toinen osa.

Voitko mainita lyhyesti joitakin syitä ufojen saapumiselle? Eikö universumissa ole mielenkiintoisempia ja kehittyneempiä paikkoja kuin tämä murheenkolkka, jolla asukkaat edelleen yrittävät tappaa toisiaan sukupuuttoon?

– Juuri tuon takia olentojen lähestyminen onkin hienovaraista. Viime viikonvaihteessa kerroin Iso-Syötteen ufoseminaarissa, kuinka aikoinaan tuolla alueella ufoa ammuttiin hirvikiväärillä. Osa olennoista sivuuttaakin Maan tuhlaamatta aikaansa pikkuplaneetalle. Mutta on niitäkin, jotka väittävät olleensa maapallon lähiympäristössä aina siitä lähtien, kun ihmiskunta luotiin tälle planeetalle. Heidän mukaansa olemme evoluutiokokeilu, jonka kautta on tarkoitus testata, millaiseen elämään johtaa lähtötilanne, jossa älyllinen olento kehittyy vapaan tahdon varassa.

Miten tuo evoluutiokokeilu näyttää onnistuvan?

– Voisi ehkä sanoa välttävästi. On ajan kysymys, onnistummeko tuhoamaan elämän tältä kauniilta planeetalta. Toisaalta itse uskon, että meillä jokaisella on oikeus käyttää vapaata tahtoa, ja siksi meistä riippuu, tuhoutuuko elämä vai nouseeko se vielä uuteen lentoon ja kukoistukseen.

Mitä mieltä olet Suomen median tavasta lähestyä ufoilmiöitä?

– Se vaihtelee suuresti. Suomalainen media on pääasiassa toiminut sensuurina estämässä ufojen tulon suomalaisten tietoisuuteen. Ufouutisia on kaiken aikaa tullut ulkomailta, mutta jos toimittajat eivät suostu suomentamaan uutisia, se käytännössä merkitsee sensuuria. Johtavassa sanomalehdessä Helsingin Sanomissa oli peräti 25 vuoden ajan tiukka sensuuri sekä ufojen että muiden paranormaalien ilmiöiden suhteen. Vain pilkalliset ja humoristiset ufojutut sallittiin. Paikallisradiot ovat niiden perustamisesta lähtien olleet poikkeuksellisen kiinnostuneita ufoista. Vaikuttaa siltä, että kovin monet toimittajat arkailevat ufoja samasta syystä kuin yliopistojen uraputkeen päässeet tiedemiehet. Pelätään maineen menevän kolleegojen piirissä pelkästään jo sen vuoksi, että ufoaihe otetaan käsittelyn kohteeksi.

Tutkiiko SUT myös viljapeltokuvioita?

– Vaikka viljapeltokuviot eivät suoranaisesti ole tunnistamattomia lentäviä kohteita, niitä tutkitaan, koska niiden yhteydessä on esiintynyt outoja valopalloja. Kun Suomessa ilmestyi 1990-luvulla useita viljapeltokuvioita, itse tutkin niitä varsin perusteellisesti.

Mikä on SUT:n kanta Ufojen ja viljapeltokuvioiden yhteyteen?

– Edellinen vastaus ehkä kuvaa myös SUTin kantaa. SUT ei kuitenkaan ole virallisesti muodostanut mielipidettä viljapeltokuvioiden aitoudesta. Itse henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kaikki viljapeltokuviot eivät ole ihmisen tekemiä.

Mitä mieltä olet skeptikoiden suhtautumisesta ufoihin? Mitä sanoisit heille?

– Takavuosina olen uhrannut satoja tunteja väittelyihin skeppojen kanssa. Pääasiassa se on ollut hukkaan heitettyä aikaa. Useimmat skeptikot ovat sitä mieltä, että koska ensimmäistäkään paranormaalia ilmiötä ei ole todistettu, ei niihin kannata edes perehtyä. Siksi keskivertoskeptikkojen perustiedot paranormaaleista ilmiöistä ja niiden tieteellisestä tutkimuksesta ovat surkean heikkoja. Joukossa on onneksi poikkeusyksilöitä. Entistä Skepsiksen puheenjohtajaa Ilpo Salmea tapaan edelleen Hakaniemen torilla, ja hänen kanssaan on kiva keskustella eksoplaneetoista, kestävästä kehityksestä tai ufoista. Samoin nykyinen puheenjohtaja, insinööri Pertti Laine on varsin asiallinen ja ufoihin perehtynyt pohdiskelija.

– Yleisesti skeptikoille lähettäisin terveisiä, että ufot ja muut paranormaalit ilmiöt ovat liian kiehtovia ja todellisia, jotta ne on kuitattavissa pelkällä ivanaurulla. Skepsiksen olisi korkea aika aloittaa paranormaalien ilmiöiden tutkiminen, kuten järjestö lupasi, kun se 1980-luvun puolivälissä perustettiin.

Etkö pelkää, että sotkemalla ufotutkimukseen toinen epävarma tieteenala eli parapsykologia, pahennetaan entisestään sekasotkua ja tieteelliset pyrkimykset vajoavat huuhaan suohon?

– Tätä näyttävät pelkäävän sekä skeptikot että osa ufotutkijoista. Ns. rautalaivaufojen kannattajat kammoavat kaikenlaisia kontaktitapauksia tai parapsykologiaa. Tuo tieteellisyyden ensimmäisenä periaatteena mainostamani rehelliseen totuuteen pyrkiminen eli totuudellisuus, kuten hieno ajattelija Yrjö Kallinen aikoinaan asian muotoili, tarkoittaa myös sitä, että totuuden etsijällä täytyy olla rohkeutta kohdata totuus sellaisena kuin se vastaan kävelee. Olen tutkinut ufojen yhteydessä esiintyviä kontaktitapauksia ehkä enemmän kuin kukaan muu suomalainen. Olen tullut siihen tulokseen, että parapsykologia on universumin yleisin kommunikointimuoto.

Mitä ufotutkimuksen tieteellisyys käytännössä merkitsee, jos ajatellaan ilmoitetun ufohavainnon tutkimista?

– Ensinnäkin se merkitsee totuuteen pyrkimistä. Ufotutkijan tulee ilman ennakkoasenteita ottaa selvää, mistä ufohavainnossa on kysymys. Käytämme poissulkevaa lähestymistapaa eli käymme läpi kaikki mahdolliset luonnon tai teknologian ilmiöt, jotka voisivat selittää havainnon.

Jääkö mitään käteen?

– Voidaan arvioida, että 5-10% ilmoitetuista ufohavainnoista jää selittämättä normaaleilla ilmiöillä. Tosin osa niistäkin sisältää niin vähän yksityiskohtia, ettei niitäkään voi ilman muuta luokitella vieraiden planeettojen aluksiksi.

Jos olet tutkinut ufoja jo yli 40 vuoden ajan, mitä sinulle on jäänyt johtopäätökseksi? Jotain kouriintuntuvaa?

– Vaikka Suomen Ufotutkijat ry lähtee virallisesti ennakkoluulottomasta ajatuksesta, ettei ufojen alkuperää tunneta, itselläni on kyllä selkeitä näkemyksiä mielenkiintoisimpien ufotapausten taustalla hahmottuvasta todellisuudesta.

Eli on jotakin muutakin kuin nopeasti vilahtelevia valopalloja tai lentokoneiden virhehavaintoja?

– Ilman muuta. Itse olen vakuuttunut, että osa ufoista todellakin on vieraiden olentojen kulkuvälineitä. Jo kauan olen keskittynyt epämääräisten valopallojen sijasta tapauksiin, joissa on joko ufojen lähihavaintoja tai havaintoja taustalla toimivasta älystä.

Mistä tuo äly on peräisin?

– Laajasti ottaen mekin eli ihmiset olemme älyllisiä avaruusolentoja. Maa-planeetta kiitää avaruudessa kohti tuntematonta tulevaisuutta, eikä kukaan varmasti tiedä edes ihmisen alkuperää ja tarkoitusta. Kontaktitapauksiin perehtyneet ufotutkijat ovat esittäneet arvioita, joiden mukaan maapallolla vierailisi jopa kymmeniä erilaisia avaruusolentoja.

Mikä on oma arviosi?

– Itsekin olen kymmenien eri olentoryhmien kannalla. Toisaalta olen koko tämän 40 vuotta, jonka olen aktiivisesti tutkinut ufoja, samalla tutkinut parapsykologiaa ja henkimaailmaa. Olen myös vakuuttunut, että ympärillämme on muitakin toisen tason olentoja kuin avaruusolentoja. Näyttää siltä, että parapsyykkisesti herkät ihmiset näkevät tavallista useammin sekä avaruusolentoja että muita henkisiä olentoja, kuten kuolleiden sieluja, henkioppaita, enkeleitä ja luonnonhenkiä.

Eli tekevätkö muidenkin planeettojen asukkaat temppuja telepatiakorteilla tai taivuttelevat lusikoita Uri Gellerin tyyliin?

– Parhaissa ufotapauksissa tulee esille monia parapsykologian muotoja, joilla olennot lähestyvät meitä. On telepatiaa, ruumiista irtautumista, kanavointia, muuntuneita tietoisuuden tiloja. Myös uni on muuntunut tietoisuuden tila, ja sitäkin avaruusolennot voivat käyttää ufokontaktin alkuvaiheessa.

Onko tuo rajakohta paljon puhuttu 2012?

– Saattaa olla. Itse en lataa turhia odotuksia tuolle maya-kalenterin viimeiselle vuosiluvulle. Myös vuosituhannen vaihteeseen luotiin samantapaisia odotuksia mullistuksista, mutta kovin vähän noista peloista ja toiveista toteutui. Ehkä todellisia mullistuksia, joita tapahtui vuosituhannen vaihteen tienoilla, oli World Trade Centerin terrori-isku, joka käynnisti hirvittävän terrorismin vastaisen taistelun. Samoin tsunami oli aikamoinen mullistus sekä fyysisesti että henkisesti. Ja ainakin itselleni jäi mysteerioksi sähköverkoston sammuminen suurissa kaupungeissa molemmin puolin Atlanttia. Sehän tapahtui myös Helsingissä.

Mitä sanoisit nuorille, jotka kiinnostuvat ufoista? Miten olisi syytä edetä?

– Kehotan yleensä samanaikaisesti kriittisyyteen ja ennakkoluulottomuuten. Jokainen ufotapaus on arvioitava erikseen. On myös tärkeää, ettei ufoista tai muustakaan mystiikasta muodostu pakopaikkaa. Niin kauan kuin elämme tässä muodossa ja tällä planeetalla, niin kauan on tärkeintä soveltaa käytännön elämään niitä viisauksia, joita olemme elämämme aikana oppineet

Lopuksi, onko teillä terveisiä paranormaaliblogin lukijoille?

– Paranormaaleihin ilmiöihin on syytä suhtautua samanaikaisesti sekä kriittisesti että ennakkoluulottomasti. Omakohtaiset kokemukset lisäävät kummasti ilmiöiden todistusvoimaa henkilökohtaisella tasolla. Siksi suosittelen omien potentiaalisten kykyjen herkistämistä. Parhaita keinoja siihen ovat meditaatio eli säännöllinen hiljaaolo, unien analysointi, luonnossa liikkuminen, kasvispainotteinen ruokavalio, alan tietouden lisääminen, kokijoiden tapaaminen ja yksinkertaisten telepatia-, selvänäkö- ym. kokeiden tekeminen.

Ja ettei haastattelusta jäisi liian vakava maku, kysynkin kevennykseksi, Mitä suunnitelmia teillä on kesälle?

– Luonnosta nauttiminen sekä täällä Inkoon kotipuutarhassa, että kesämökillä Tammisaaressa. Siihen oheistoiminnaksi sopii mahdollisten ufojen tiirailu ja hyvien kirjojen lukeminen. Jossain vaiheessa käyn Ultra-päivillä ja lomamatkalla Espanjassa. Alkusyksystä on Suomen Ufotutkijoiden perinteinen ufoseminaari, joka tällä kertaa pidetään Orivedellä Päiväkummun lomakeskuksessa.

Kiitän ja toivotan hyvää kesää koko paranormaaliblogin puolesta!

Katso myös osa 1 tästä.

Mainos: Henkisistä asioista, kuten henkioppaista/suojelusenkeleistä, meditaatiosta, kanavoinnista ym. kiinnostuneille