Yhteistyössä

Tietoa

ParanormaaliBlogi.net on Suomen seuratuin rajatiedon media. Olemme uutisoineet paranormaaleista ja muista oudoista ilmiöistä vuodesta 2007 lähtien.

Facebook

Sivustomme käsittelee paranormaaleja sekä yliluonnollisia ilmiöitä, joihin kuuluvat mm. kummitukset, avaruusolennot, ufot, viljapeltokuviot ja enkelit.

PB sisältää tuoreita uutisia yliluonnolliselta saralta, kiinnostavimpia kuvia sekä videoita. Jo yli 1700 artikkelia/postausta!

Aihealueeseemme kuuluu paranormaalin lisäksi myös salaliitot, avaruus, tiede sekä muut asiat ja ilmiöt, jotka ovat jollain tapaa normaalista poikkeavia tai mielenkiintoisia.

Järjestämme myös paranormaaleja ilmiöitä käsitteleviä luentoja ja tapahtumia.

Lue lisää...

Lähetä juttuvinkki

Keskustelutuokiot

Tulossa:

Keskustelutuokio #2
Aihe: Unet - Unien maailma, selkounet ja unihalvaukset
Ajankohta: Ei vielä tiedossa
Tarkemmat tiedot ilmotetaan blogissa myöhemmin...

Äänitteet:

#1 - Maan ulkopuolinen elämä ja sen mahdollisuus

Wespa Pasiradion haastattelussa - Aiheena paranormaalit ilmiöt

Kalenteri

heinäkuu 2017
matiketopelasu
« kesä  
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31 

Arkistot

Palkinnot

Tapani Koivula

Sivu 1. Yhteensä 1.1

Rajatiedon Ufo-ilta avasi avaruuskulttuurin uusia maailmoja

Rajatieto TV:n UFO-illassa käytiin läpi mielenkiintoisia asioita. Suomen media on ollut kauan hiljaa niin sanotuista kontaktitapauksista, eli tapauksista joissa ihminen on kontaktissa suuremman älyn, eli vaikkapa avaruuskansalaisen kanssa. Shadow Cameran luotsaamassa Rajatieto TV:n keskustelutilaisuudessa avattiin tähän uuteen maailmaan uusia portteja.

Haastattelussa neljännen asteen yhteyden kokenut Arttu Tuomela kertoo mm. mieltä avaavasta kontaktikokemuksestaan harmaiden olentojen kanssa.

UFO-illan keskustelussa on mukana myös pitkän ajan pioneeri, ufo- sekä kontaktitutkija Tapani Koivula, sekä kosmista tietoisuutta jakava Kalevi Riikonen, joka järjestää paljon luentoja ja koulutustilaisuuksia kosmiseen tietoon liittyen. Kalevin opetusta on myös videomuodossa Secrets Open sivustolla.

Osallistu mukaan intergalaktiseen keskusteluun katsomalla alla oleva video.

  • Mainos: Ilmaise itseäsi omanlaisella t-paidalla, tai vaikkapa hupparilla. Take A Shirtin vaate-editori on helppokäyttöinen. Oiva idea suunnitella ja tilata vaikkapa lanipaita, tai ihan omanlainen t-paita itselle tai lahjaksi. Löydä sisäinen suunnitelijasi klikkaamalla tästä: http://takeashirt.net
    Käytä tilatessa hyödyksi alennuskoodi 2GIFT jolla saat 2 tuotetta tai enemmän sisältävissä tilauksissa tuotteet ilman postikuluja, koodi on voimassa 20.11.2016 asti.
Jaa sosiaalisissa medioissa:

Ratkeaako ufojen arvoitus? – Keskustelupaneeli

4.9.2009 Rajatiedon keskuksessa pidettiin keskustelupaneeli otsikolla ”Ratkeaako ufojen arvoitus?” Mukana keskustelupaneelissa olivat Tapani Koivula, Atso Haapanen, Ilpo V. Salmi, Jaakko Närvä ja Jorma Elovaara. Paneelin puheenjohtajana toimi Jani Lassila.

Tapani Koivula on harrastanut ufotutkimusta jo 40 vuotta ja erikoistunut erityisesti ufokontakteihin. Häneltä on ilmestynyt kaksi ufoaiheista kirjaa, joista parhaiten tunnetaan teos ”Ufojen kosminen viesti”. Viime vuosina Koivula on johtanut Suomen ufotutkijoiden toimintaa.

Atso Haapanen on useita teoksia julkaissut sotahistorioitsija, jonka uusin kirja käsittelee sota-arkistosta löytyneitä ufotapauksia. Nyt syksyllä ilmestyvä julkaisu on erityisen ajankohtainen, koska monet maat ovat viime aikoina ufotapauksia jo julkaisseet – onko nyt Suomen vuoro?

Ilpo V. Salmi on eläkkeellä oleva vararehtori ja Skepsiksen entinen puheenjohtaja, joka toimii Tieteellisen seurain valtuuskunnassa aktiivisena kansanvalistajana. Hän on perehtynyt tähtitieteeseen ja havaintopsykologiaan, jotka ovat keskeisiä tieteenaloja kysyttäessä onko ufoja ylipäätään olemassa ainakaan missään kiinnostavassa merkityksessä.

Jaakko Närvä on ufoista väitellyt uskontotieteilijä ja entinen Suomen ufotutkijoiden varapuheenjohtaja. Hänen asiantuntemuksensa ulottuu ufouskovaisuudesta uskonnollisuuden vaikutukseen ufotutkimuksessa.

Jorma Elovaara on entinen kirjakustantaja ja legendaarinen radiotoimittaja, jonka monet tuntevat New age aatteen pioneereina Suomessa.

Katso video keskustelusta Tajunta-blogin mediasfääristä.

Kiitos Qlippoth.

Jaa sosiaalisissa medioissa:

Haastattelussa Tapani Koivula Suomen Ufotutkijoista, osa 2

Haastattelussa Tapani Koivula Suomen Ufotutkijoista. Tässä haastattelun toinen osa.


Voitko mainita lyhyesti joitakin syitä ufojen saapumiselle? Eikö universumissa ole mielenkiintoisempia ja kehittyneempiä paikkoja kuin tämä murheenkolkka, jolla asukkaat edelleen yrittävät tappaa toisiaan sukupuuttoon?

– Juuri tuon takia olentojen lähestyminen onkin hienovaraista. Viime viikonvaihteessa kerroin Iso-Syötteen ufoseminaarissa, kuinka aikoinaan tuolla alueella ufoa ammuttiin hirvikiväärillä. Osa olennoista sivuuttaakin Maan tuhlaamatta aikaansa pikkuplaneetalle. Mutta on niitäkin, jotka väittävät olleensa maapallon lähiympäristössä aina siitä lähtien, kun ihmiskunta luotiin tälle planeetalle. Heidän mukaansa olemme evoluutiokokeilu, jonka kautta on tarkoitus testata, millaiseen elämään johtaa lähtötilanne, jossa älyllinen olento kehittyy vapaan tahdon varassa.

Miten tuo evoluutiokokeilu näyttää onnistuvan?

– Voisi ehkä sanoa välttävästi. On ajan kysymys, onnistummeko tuhoamaan elämän tältä kauniilta planeetalta. Toisaalta itse uskon, että meillä jokaisella on oikeus käyttää vapaata tahtoa, ja siksi meistä riippuu, tuhoutuuko elämä vai nouseeko se vielä uuteen lentoon ja kukoistukseen.

Mitä mieltä olet Suomen median tavasta lähestyä ufoilmiöitä?

– Se vaihtelee suuresti. Suomalainen media on pääasiassa toiminut sensuurina estämässä ufojen tulon suomalaisten tietoisuuteen. Ufouutisia on kaiken aikaa tullut ulkomailta, mutta jos toimittajat eivät suostu suomentamaan uutisia, se käytännössä merkitsee sensuuria. Johtavassa sanomalehdessä Helsingin Sanomissa oli peräti 25 vuoden ajan tiukka sensuuri sekä ufojen että muiden paranormaalien ilmiöiden suhteen. Vain pilkalliset ja humoristiset ufojutut sallittiin. Paikallisradiot ovat niiden perustamisesta lähtien olleet poikkeuksellisen kiinnostuneita ufoista. Vaikuttaa siltä, että kovin monet toimittajat arkailevat ufoja samasta syystä kuin yliopistojen uraputkeen päässeet tiedemiehet. Pelätään maineen menevän kolleegojen piirissä pelkästään jo sen vuoksi, että ufoaihe otetaan käsittelyn kohteeksi.

Tutkiiko SUT myös viljapeltokuvioita?

– Vaikka viljapeltokuviot eivät suoranaisesti ole tunnistamattomia lentäviä kohteita, niitä tutkitaan, koska niiden yhteydessä on esiintynyt outoja valopalloja. Kun Suomessa ilmestyi 1990-luvulla useita viljapeltokuvioita, itse tutkin niitä varsin perusteellisesti.

Mikä on SUT:n kanta Ufojen ja viljapeltokuvioiden yhteyteen?

– Edellinen vastaus ehkä kuvaa myös SUTin kantaa. SUT ei kuitenkaan ole virallisesti muodostanut mielipidettä viljapeltokuvioiden aitoudesta. Itse henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kaikki viljapeltokuviot eivät ole ihmisen tekemiä.

Mitä mieltä olet skeptikoiden suhtautumisesta ufoihin? Mitä sanoisit heille?

– Takavuosina olen uhrannut satoja tunteja väittelyihin skeppojen kanssa. Pääasiassa se on ollut hukkaan heitettyä aikaa. Useimmat skeptikot ovat sitä mieltä, että koska ensimmäistäkään paranormaalia ilmiötä ei ole todistettu, ei niihin kannata edes perehtyä. Siksi keskivertoskeptikkojen perustiedot paranormaaleista ilmiöistä ja niiden tieteellisestä tutkimuksesta ovat surkean heikkoja. Joukossa on onneksi poikkeusyksilöitä. Entistä Skepsiksen puheenjohtajaa Ilpo Salmea tapaan edelleen Hakaniemen torilla, ja hänen kanssaan on kiva keskustella eksoplaneetoista, kestävästä kehityksestä tai ufoista. Samoin nykyinen puheenjohtaja, insinööri Pertti Laine on varsin asiallinen ja ufoihin perehtynyt pohdiskelija.

– Yleisesti skeptikoille lähettäisin terveisiä, että ufot ja muut paranormaalit ilmiöt ovat liian kiehtovia ja todellisia, jotta ne on kuitattavissa pelkällä ivanaurulla. Skepsiksen olisi korkea aika aloittaa paranormaalien ilmiöiden tutkiminen, kuten järjestö lupasi, kun se 1980-luvun puolivälissä perustettiin.

Etkö pelkää, että sotkemalla ufotutkimukseen toinen epävarma tieteenala eli parapsykologia, pahennetaan entisestään sekasotkua ja tieteelliset pyrkimykset vajoavat huuhaan suohon?

– Tätä näyttävät pelkäävän sekä skeptikot että osa ufotutkijoista. Ns. rautalaivaufojen kannattajat kammoavat kaikenlaisia kontaktitapauksia tai parapsykologiaa. Tuo tieteellisyyden ensimmäisenä periaatteena mainostamani rehelliseen totuuteen pyrkiminen eli totuudellisuus, kuten hieno ajattelija Yrjö Kallinen aikoinaan asian muotoili, tarkoittaa myös sitä, että totuuden etsijällä täytyy olla rohkeutta kohdata totuus sellaisena kuin se vastaan kävelee. Olen tutkinut ufojen yhteydessä esiintyviä kontaktitapauksia ehkä enemmän kuin kukaan muu suomalainen. Olen tullut siihen tulokseen, että parapsykologia on universumin yleisin kommunikointimuoto.

Mitä ufotutkimuksen tieteellisyys käytännössä merkitsee, jos ajatellaan ilmoitetun ufohavainnon tutkimista?

– Ensinnäkin se merkitsee totuuteen pyrkimistä. Ufotutkijan tulee ilman ennakkoasenteita ottaa selvää, mistä ufohavainnossa on kysymys. Käytämme poissulkevaa lähestymistapaa eli käymme läpi kaikki mahdolliset luonnon tai teknologian ilmiöt, jotka voisivat selittää havainnon.

Jääkö mitään käteen?

– Voidaan arvioida, että 5-10% ilmoitetuista ufohavainnoista jää selittämättä normaaleilla ilmiöillä. Tosin osa niistäkin sisältää niin vähän yksityiskohtia, ettei niitäkään voi ilman muuta luokitella vieraiden planeettojen aluksiksi.

Jos olet tutkinut ufoja jo yli 40 vuoden ajan, mitä sinulle on jäänyt johtopäätökseksi? Jotain kouriintuntuvaa?

– Vaikka Suomen Ufotutkijat ry lähtee virallisesti ennakkoluulottomasta ajatuksesta, ettei ufojen alkuperää tunneta, itselläni on kyllä selkeitä näkemyksiä mielenkiintoisimpien ufotapausten taustalla hahmottuvasta todellisuudesta.

Eli on jotakin muutakin kuin nopeasti vilahtelevia valopalloja tai lentokoneiden virhehavaintoja?

– Ilman muuta. Itse olen vakuuttunut, että osa ufoista todellakin on vieraiden olentojen kulkuvälineitä. Jo kauan olen keskittynyt epämääräisten valopallojen sijasta tapauksiin, joissa on joko ufojen lähihavaintoja tai havaintoja taustalla toimivasta älystä.

Mistä tuo äly on peräisin?

– Laajasti ottaen mekin eli ihmiset olemme älyllisiä avaruusolentoja. Maa-planeetta kiitää avaruudessa kohti tuntematonta tulevaisuutta, eikä kukaan varmasti tiedä edes ihmisen alkuperää ja tarkoitusta. Kontaktitapauksiin perehtyneet ufotutkijat ovat esittäneet arvioita, joiden mukaan maapallolla vierailisi jopa kymmeniä erilaisia avaruusolentoja.

Mikä on oma arviosi?

– Itsekin olen kymmenien eri olentoryhmien kannalla. Toisaalta olen koko tämän 40 vuotta, jonka olen aktiivisesti tutkinut ufoja, samalla tutkinut parapsykologiaa ja henkimaailmaa. Olen myös vakuuttunut, että ympärillämme on muitakin toisen tason olentoja kuin avaruusolentoja. Näyttää siltä, että parapsyykkisesti herkät ihmiset näkevät tavallista useammin sekä avaruusolentoja että muita henkisiä olentoja, kuten kuolleiden sieluja, henkioppaita, enkeleitä ja luonnonhenkiä.

Eli tekevätkö muidenkin planeettojen asukkaat temppuja telepatiakorteilla tai taivuttelevat lusikoita Uri Gellerin tyyliin?

– Parhaissa ufotapauksissa tulee esille monia parapsykologian muotoja, joilla olennot lähestyvät meitä. On telepatiaa, ruumiista irtautumista, kanavointia, muuntuneita tietoisuuden tiloja. Myös uni on muuntunut tietoisuuden tila, ja sitäkin avaruusolennot voivat käyttää ufokontaktin alkuvaiheessa.

Onko tuo rajakohta paljon puhuttu 2012?

– Saattaa olla. Itse en lataa turhia odotuksia tuolle maya-kalenterin viimeiselle vuosiluvulle. Myös vuosituhannen vaihteeseen luotiin samantapaisia odotuksia mullistuksista, mutta kovin vähän noista peloista ja toiveista toteutui. Ehkä todellisia mullistuksia, joita tapahtui vuosituhannen vaihteen tienoilla, oli World Trade Centerin terrori-isku, joka käynnisti hirvittävän terrorismin vastaisen taistelun. Samoin tsunami oli aikamoinen mullistus sekä fyysisesti että henkisesti. Ja ainakin itselleni jäi mysteerioksi sähköverkoston sammuminen suurissa kaupungeissa molemmin puolin Atlanttia. Sehän tapahtui myös Helsingissä.

Mitä sanoisit nuorille, jotka kiinnostuvat ufoista? Miten olisi syytä edetä?

– Kehotan yleensä samanaikaisesti kriittisyyteen ja ennakkoluulottomuuten. Jokainen ufotapaus on arvioitava erikseen. On myös tärkeää, ettei ufoista tai muustakaan mystiikasta muodostu pakopaikkaa. Niin kauan kuin elämme tässä muodossa ja tällä planeetalla, niin kauan on tärkeintä soveltaa käytännön elämään niitä viisauksia, joita olemme elämämme aikana oppineet

Lopuksi, onko teillä terveisiä paranormaaliblogin lukijoille?

– Paranormaaleihin ilmiöihin on syytä suhtautua samanaikaisesti sekä kriittisesti että ennakkoluulottomasti. Omakohtaiset kokemukset lisäävät kummasti ilmiöiden todistusvoimaa henkilökohtaisella tasolla. Siksi suosittelen omien potentiaalisten kykyjen herkistämistä. Parhaita keinoja siihen ovat meditaatio eli säännöllinen hiljaaolo, unien analysointi, luonnossa liikkuminen, kasvispainotteinen ruokavalio, alan tietouden lisääminen, kokijoiden tapaaminen ja yksinkertaisten telepatia-, selvänäkö- ym. kokeiden tekeminen.

Ja ettei haastattelusta jäisi liian vakava maku, kysynkin kevennykseksi, Mitä suunnitelmia teillä on kesälle?

– Luonnosta nauttiminen sekä täällä Inkoon kotipuutarhassa, että kesämökillä Tammisaaressa. Siihen oheistoiminnaksi sopii mahdollisten ufojen tiirailu ja hyvien kirjojen lukeminen. Jossain vaiheessa käyn Ultra-päivillä ja lomamatkalla Espanjassa. Alkusyksystä on Suomen Ufotutkijoiden perinteinen ufoseminaari, joka tällä kertaa pidetään Orivedellä Päiväkummun lomakeskuksessa.

Kiitän ja toivotan hyvää kesää koko paranormaaliblogin puolesta!

Katso myös osa 1 tästä.

Mainos: Henkisistä asioista, kuten henkioppaista/suojelusenkeleistä, meditaatiosta, kanavoinnista ym. kiinnostuneille

Jaa sosiaalisissa medioissa:

Haastattelussa Tapani Koivula Suomen Ufotutkijoista, osa 1

Haastattelussa Tapani Koivula Suomen Ufotutkijoista. Tässä haastattelun ensimmäinen osa. Toinen osa julkaistaan huomenissa.


Mikä on SUT?

– SUT eli FUFORA on Suomen Ufotutkijat ry, englanniksi Finnish UFO Research Association. Järjestö on Suomen suurin ufotutkimusta tekevä yhteisö. Seura perustettiin vuonna 1973. Itse olen siinä ollut mukana vuodesta 1974. Sitä ennen olin perustamassa jo vuonna 1968 Oulun Ufokerhoa. Ensimmäinen ufotutkimusseura Interplanetistit perustettiin vuonna 1962.

Miten yhdistyksenne määrittelee ufon?

– Kovin usein tiedotusvälineissä ufolla tarkoitetaan vieraiden sivilisaatioiden avaruusalusta. Yhdistyksemme pyrkii tieteellisyyteen, ja siksi meille ufo tarkoittaa lähtötilanteessa vain sitä mitä nuo kirjaimet merkitsevät eli Unidentified Flying Object (tunnistamaton lentävä kohde).

Kerro vähän itsestäsi

– Kaikkien näiden 41 vuoden ajan, joina olen aktiivisesti ufoja tutkinut, minulla on ollut melko monipuolinen siviiliminä. Samoihin aikoihin kun aloitin ufotutkimukset, aloitin arkkitehdin opinnot Oulun yliopistossa. Siinä sivussa olen tehnyt kaikkea minkä olen kokenut mielenkiintoisena ja tärkeänä: kirjoitellut pakinoita ja kirjoja, matkustellut 56 maassa, asunut Tansaniassa, juossut yhden maratonin ja hiihtänyt Finlandia-hiihdon, 76 km 20 asteen pakkasessa, pelannut kesät talvet futista ja lentistä, kerännyt yli 2000 erilaista tulitikkuetikettiä, pelannut shakkia internetissä tuhansia otteluita ja samalla käynyt maailmoita syleileviä keskusteluja pelikavereiden kanssa, vetänyt 5 vuoden ajan Radio Rajatietoa pääkaupunkiseudulla kuuluvassa Lähiradiossa, elänyt perhe-elämää, viihtynyt elokuvateattereissa ja kahviloissa, toiminut junissa amatööriterapeuttina… Sen verran vilkasta on ollut tässä elämässä, että seuraavan ehkä vietän leppoisammissa merkeissä jonkin eksoplaneetan kultaisilla hiekkarannoilla, humanoidityttöjen tarjoillessa eksoottisia drinkkejä.

Sanot, että SUT pyrkii tieteelliseen tutkimukseen. Onko teillä siihen edellytyksiä? Monellako jäsenistänne on tieteellinen koulutus?

– Tässä kohtaa on syytä olla nöyrä ja rehellinen. Tieteellisyyden tavoite pakostakin jää vajavaiseksi, koska vähemmistö jäsenistöstämme on saanut akateemisen koulutuksen. Tietysti kuka tahansa voi tehdä tieteellistä tutkimusta, mutta se vaatii kyllä laajaa itseopiskelua. Ehkä vajaalla 10 prosentilla jäsenistöstämme on akateeminen koulutus. Tutkimustemme rimaa yritämme pitää jollain korkeudella edellyttämällä tutkijajäseniltä ufoaiheisen testin läpäisemistä. Ja tutkijajäsenyyttä voi hakea vasta puolen vuoden perusjäsenyyden jälkeen.

Olet seuran varapuheenjohtaja ja entinen puheenjohtaja useamman vuoden ajalta. Mikä on oma koulutuksesi?

– Olen Oulun yliopistossa suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon eli valmistunut arkkitehdiksi. Parastaikaa valmistelen Ouluun väitöskirjaa alalta, jota olen viime vuosikymmeninä työssäni Helsingin kaupungilla tutkinut ja kehittänyt. Väitöskirjani otsikkona on ”Helsingin koulupohjaisten monitoimitalojen ekologinen tarkastelu”.

Miksi et tee väitöskirjaa ufotutkimuksesta?

– Olisi ollut liian vaikeaa saada läpi aidosti totuuteen pyrkivää väitöskirjaa. Ufoja ja muita paranormaaleja ilmiöitä saa jo tänä päivänä käsitellä suomalaisten korkeakoulujen graduissa ja väitöskirjoissa, kunhan et väitä, että ne ovat todellisia.

Eikös juuri valmistunut väitöskirja ufoista?

– Kyllä. Jaakko Närvä, joka muuten on meidän entinen varapuheenjohtajamme, väitteli viime joulukuussa Helsingin yliopiston uskontotieteen laitoksella. Jaakon väitöskirjassa on paljon mielenkiintoista aineistoa, mutta hänkin joutui keskittymään ufoilmiöiden uskonnollisiin piirteisiin, sen sijaan että olisi saanut pureutua keskeiseen kysymykseen, mitä ufot ovat ja onko osa niistä vieraiden sivilisaatioiden lentoaluksia.

Eli jäikö tuokin väitöskirja nollatutkimukseksi?

– Noin ei voi sanoa. Jaakon väitöskirja on uraauurtava, ja uskon, että sen jälkeen monen nuoren opiskelijan on helpompi saada ufoaiheisia yliopistotutkimuksia hyväksytyiksi. Väitöskirja kannattaa kyllä lukea jo senkin vuoksi, että se sisältää runsaasti mielenkiintoisia ufojuttuja. Osa niistä on lainattu ufokirjastani ”Ufojen kosminen viesti” ja toisaalta puheenjohtajamme Björn Borgin ufokirjoista.

Minkälainen on ufotutkijan tavallinen työpäivä?

– Koska olen normaalisti rakennuttaja-arkkitehtina Helsingin kaupungilla, en ehkä voi puhua ufotutkijan työpäivistä. Mutta ufotutkijan työ on mainiota vaihtelua mille tahansa tämän yhteiskunnan siviilityölle. Ufotutkijan arkipäivää on tutkia ilmoitettuja ufohavaintoja. Useimmiten tutkitaan jo havaittua ufoilmiötä, jolloin aluksi yritetään etsiä havainnolle normaalia selitystä. Jos sitä ei löydy, vertaillaan tapausta kansainvälisiin ufoilmiöihin. Usein löytyy mielenkiintoisia yhtymäkohtia. Tietyissä ufotapaustyypeissä merkillisetkin yksityiskohdat toistuvat. Esimerkiksi ufosieppauksissa ym. -kontakteissa esiintyy muistikatkoja. Samoin kohdehenkilöiden suhteen tapahtuu valikointia, niin että olentojen ulkopuolisiksi kokemat ihmiset lamaannutetaan tapahtumien ajaksi. Jälkeenpäin he korkeintaan muistavat olentojen saapumisen, mutta eivät mitään muuta. Samoin kontakteissa toistuvat tietyt viestit, esimerkiksi olentojen huoli maapallon saastumisesta. Sillä on ollut konkreettinen vaikutus myös omaan painotukseeni työelämässä. Viimeiset 15 vuotta olen erikoistunut ekologiseen rakentamiseen.

Mielenkiintoisimmissa ufotapauksissa otamme kokijoihin yhteyttä, yleensä puhelimella, mutta joskus myös vierailemalla heidän luonaan ja havaintopaikkoja tutkien. Silloin tällöin löytyy tapauksiin liittyviä kappaleita, joita pyritään tutkimaan laboratorioissa.

Suuri osa ufotutkijan työtä on osallistuminen kokouksiin ja seminaareihin, joko puheenjohtajana tai tavallisena osallistujana. Esitelmämatkat eri puolille Suomea ovat eräs mielenkiintoisimpia ja antoisimpia osa-alueita ufotutkijan työssä, samoin haastattelut tiedotusvälineisiin. Taustatiedon keruu ja opiskelu kuuluu oleellisena osana ufotutkijan arkipäivään. Lisätietoa hankitaan internetistä, kirjoista ja lehdistä.

Miten ajauduit ufotukimuksen pariin?

– Oulussa ilmestyvässä Kalevassa oli 1960-luvulla useita Matias Päätalon ufoartikkeleita. Kun Matias ilmoitti lehdessä, että Oulun Pikisaaressa perustettaisiin Oulun Ufokerho, olin heti valmis. Itsellenikin on silti jonkinasteinen mysteerio, miksi juuri minä olin yksi seitsemästä (7) oululaisesta, jotka saapuivat paikalle. Olihan Oulussa tuohon aikaan yli 80.000 asukasta, joista useimmat lukivat Kalevaa… Pitkän kokemukseni kautta uskallan väittää, että jollain tasolla minut on valittu levittämään ufotietoisuutta. Herkemmät ihmiset väittävät näkevänsä ympärilläni avaruusolentoja, jotka auttavat vastaamisessa, kun erilaisten tiedotusvälineiden kuten ParanormaaliBlogin edustajat yrittävät tehdä kimurantteja kysymyksiä.

Kerro muutama mielenpainuvin tapaus tutkimuksistasi?

– Juuri viime viikonvaihteessa kerroin Iso-Syötteen ufoseminaarissa tuossa samassa tunturimaastossa vuonna 1971 eli 38 vuotta sitten sattuneen ufotapauksen, jossa paikalliset Kellolammen veljekset ampuivat ufoa hirvikiväärillä. Ehkä hurjin yksityiskohta oli, että Unto Leinonen -niminen poromies väitti olleensa ampumishetkellä sisällä ufossa. Kahdelta eri taholta kuulin, että avaruusolennot kävivät nuhtelemassa veljeksiä, ja tuntuivat tietävän heidän asiansa pikkutarkasti, jopa pian tapahtuvaa kuolemaa myöten. Leinonen kertoi saaneensa parantajan lahjat ufo-olennoilta. Mielenkiintoista on, että tapauksesta on kaiken aikaa saatu lisää yksityiskohtia. Viimeksi oululainen ufotutkija Anja-Liisa Iisakka, jonka serkkuja Kellolammen veljekset olivat, kuuli veljesten kotiväeltä, että ampumisen jälkeen miehet konttasivat ampumispaikalla. He olivat varmoja, että koska he osuivat hirvikiväärillä ufoon, siitä olisi kaiken järjen mukaan pitänyt irrota palasia…

– Erittäin mielenkiintoinen oli myös ilmavoimien teknikon Osmo Lieneen ufotapaus. Hän teki veljensä kanssa lähihavainnon matalalla lentävästä konkreettisesta ufosta vuonna 1954 Turun lähellä. Pian sen jälkeen avaruusolennot tulivat heidän kotiinsa vierailulle. Heillä oli mukanaan nykyisten läppärien näköinen laite, jolla he esittelivät Osmolle tämän tulevia elämänvaiheita. Kahden käynnin jälkeen olennot ilmoittivat, että havaitsivat hänessä sen verran haitallisia luonteenpiirteitä, etteivät aikomuksista huolimatta valinneet häntä kontaktihenkilökseen, vaan ainoastaan varalle. Myöhemmin ilmavoimien teknikkona Osmo seurasi kiihtyvällä nopeudella lentävää ufoa, jonka nopeudeksi he mittasivat peräti 43.000 km/h.

– Top-kymppiin luen myös perulaisen insinöörin Vlado Kapetanovichin ufokokemukset. Työskennellessään Andeilla vesivoimalan käyttöpäällikkönä hän joutui tutkimaan yhtäkkistä sähkökatkosta, ja löysi voimalan ulkopuolelle laskeutuneen ufon. Myöhemmin hän vietti ihmistä muistuttavien avaruusolentojen seurassa omien laskujensa mukaan 170 tunnin ajan. Tapasin Vladon kolmasti Perun matkoillani, enkä löytänyt hänessä mitään epäilyttävää. Hän itse epäili olentoja suurvaltojen agenteiksi koko sen ajan, kun hän heitä tapasi. Vasta heidän häivyttyään Vlado sai todisteet siitä, etteivät he voineet olla ihmisiä. Tärkein todiste hänelle oli, että olentojen ennustamat asiat toteutuivat tulevaisuudessa, kuten erään kaupungin tuhoutuminen vuorilta vyöryneiden jää- ja soramassojen vaikutuksesta.

Mikä on tällä hetkellä kuohuttavin ufotapaus Suomessa?

– Omassa kokemuspiirissäni Merivartioston infrapunavideoillaan kuvaamat sauvamaiset ufot, jotka Suomenlahden yläpuolella kiitävät mutkittelevaa rataansa. Sauvavideot ovat nyt parin vuoden ajan olleet kansainvälisillä nettisivuilla, mutta vieläkään ei niille ole löytynyt normaalia selitystä, eikä vastaavia videoita ole tarjottu mistään päin maailmaa. Jostakin syystä Merivartioston ufovideot ovat aktivoineet hämärämiehiä ufotutkimuksen ympärille. Itseäni on uhkailtu vankilatuomioilla ja miljoonan euron sakoilla. Ehkä ufot koetaan joissakin piireissä niin vaarallisena asiana, että ufotutkimusta yritetään kaikin tavoin estää.

Kerro vähän miten Suomen ufotutkimus on kehittynyt vuosien saatossa?

– Yksittäisten ufotutkijoiden tiedot ja taidot ovat kaiken aikaa kehittyneet, mutta itse ufotutkimuksessa on vielä paljon parantamisen varaa. Vain harvalla jäsenellä on tieteellinen koulutus, eikä Suomen Ufotutkijoilla ole ollut mahdollisuuksia järjestää kunnollista lisäkoulutusta jäsenistölleen. Käytännön ufotapausten tutkiminen on samalla parasta jatkokoulutusta uusille jäsenille. Lisääntyneen tiedon ja kokemuksen myötä meillä on nykyisin entistä parempi valmius esittää ufotapauksille normaaleja selitysmalleja tai nähdä merkittävien ufotapausten piirteet jo varhaisessa vaiheessa. Ehkä myös psykologisesti oikea ja hienovarainen lähestyminen suhteessa ufonnäkijöihin ja kontaktihenkilöihin on kehittynyt.

Tekevätkö Suomen ufotutkijat yhteistyötä ulkomaisten ufotutkijoiden kanssa?

– Ehkä eniten on ollut yhteistyötä virolaisten ufotutkijoiden kanssa. Suomen Ufotutkijat on tehnyt useita vierailuja Tallinnaan. Yhteyksiä on ollut myös venäläisiin ja ruotsalaisiin ufotutkijoihin. Internet on nostanut ufotutkimuksen kansainvälisyyden aivan uudelle vuosituhannelle. Meitä on kuitenkin vain kourallinen ufotutkijoita, jotka päivittäin on netin kautta yhteydessä ulkomaisiin ufotutkijoihin ja ufokanaviin. Monilla esteenä on kielitaidon puute. Mielestäni jokaisen ufoista kiinnostuneen on syytä parantaa englannin taitoaan päivittäin, koska valtaosa ufotutkimuksesta käydään englanninkielellä. Tosiasiahan on, että jopa lapset oppivat englantia.

Onko ufoista ja ufotutkimuksesta mitään hyötyä?

– Eipä juuri siinä mielessä kuin tänä päivänä koetaan hyödylliseksi kaikki se, mistä saadaan puristettua lisää rahaa. Asiaa tuleekin lähestyä sitä kautta, että jos yksikin ufotapaus on osoitus vieraiden olentojen saapumisesta maaplaneetalle, sillä on huikaiseva merkitys – tai pitäisi olla – ihmiskunnan ja maapallon tilanteeseen ja yhteiskunnallisiin vaikutussuhteisiin. Siksi onkin erittäin mielenkiintoista, että osa ufotutkijoista on paneutunut Eksopolitiikkaan. He pyrkivät pohtimaan, miten yhteiskunnan rakenteita tulisi kehittää tilanteessa, jossa avaruusolennot ovat jo saapuneet kauniille planeetallemme. Eksopolitiikan internet-sivuja kehittää oululainen Olli Pajula, joka myös on kutsuttu järjestön johtoryhmään.

Mitä mieltä olet tämän vuoden ufohavaintojen lisääntymisestä maailmalla? Onko Suomen päässä tullut vastaan yhtä isoa ufohavaintoryöppyä?

– Varsinaisesti ufohavaintojen määrä ei ole tänä vuonna lisääntynyt, ainakaan merkittävästi. Vaikutelma ufohavaintojen lisääntymisestä johtuu siitä, että suomalaiset toimittajat ovat jostakin syystä entistä kiinnostuneempia ufoista. Se taas saattaa johtua eräiden valtioiden päätöksistä julkistaa aikaisemmin salaisia ufoarkistojaan. Suomessa ilmoitetaan vuosittain noin 100 ufohavaintoa. Varsinainen ufohavaintojen ryöppy tuli 1990-luvun alussa, mutta sekin johtui Juhan af Grannin ufo-ohjelmasta, jolla oli peräti 2 miljoonaa katsojaa Suomessa ja moninkertainen määrä myöhemmin ulkomailla. Olin itse keskeisessä roolissa tuon tv-ohjelman tekemisessä. Grannin tietämys ufoista oli tuohon aikaan varsin vähäinen, ja siksi saatoin asiantuntijana ja käsikirjoittajana vaikuttaa voimakkaasti ohjelman sisältöön. Tuonkaan ohjelman jälkeen ufojen määrä ei sinänsä lisääntynyt, vaan ihmiset innostuivat ohjelman vaikutuksesta ilmoittelemaan eri aikoina tekemistään ufotapauksista. Ufotutkijoihin otti yhteyttä peräti 1000 havainnontekijää, joista yli 300 palautti haastattelulomakkeen. Tämä olikin aikamoinen lisäruiske suomalaiselle ufotutkimukselle, joka lähti uuteen nousuun.

Mitä mieltä olet entisen astronautin Edgar Mitchellin puheista, että maapallolla on vierailtu?

– Mitchellin lausunto ei ole mikään uutinen ufotutkijoille. Edgar Mitchell on jo vuosikymmenien ajan tukenut voimakkaasti sekä ufotutkimusta että myös muiden paranormaalien ilmiöiden tutkimista. Itselleni tosiasia, että avaruusolennot vierailevat maapallolla, kirkastui jo parin vuoden ufotutkimusten jälkeen. Siksi olen jo vuosikymmenien ajan keskittynyt olentotapauksiin epämääräisten valopallohavaintojen sijasta.

Onko selvinnyt, miksi ufot ja avaruusolennot ovat saapuneet maapallolle?

– Parhaiden ja toistuvien ufotapausten perusteella voidaan tehdä tiettyjä johtopäätöksiä. Samoin kontaktitapauksissa kontaktihenkilöt voivat saada satoja ja tuhansia sivuja tietoa avaruusolentojen alkuperästä.

Katso myös osa 2 tästä.

Jaa sosiaalisissa medioissa:

Hätisen Outo Hahmokuva Varmentui Feikiksi

FeikkiSuomen Ufotutkijat ry:n puheenjohtaja Tapani Koivula on tutkinut Kimmon outoja kuvia jo vuodesta 1993. Kimmon ottamalla filmillä, jossa myös ”outo hahmo” näkyy on useita muita tarkkoja kuvia, jotka on otettu juhlista, joissa oli n. 10 ihmistä ja kuvissa näkyy kauempana muovinen suoja, jossa on koristellut aaltomaiset reunukset ja lasi vettä. ”Humanoidikuva” on muodostunut, kun kamera on vahingossa zoomattu näyttämään osan tästä aaltoreunuksesta ja vesilasista. Kuvan epätarkkuus yhdistettynä outoon reunukseen, sekä vesilasiin on siis syynä tähän ”outoon hahmoon”. Kuvaa tarkemmin katsoessa huomaakin selvästi vasemmassa alakulmassa tämän vesilasin.

Kiinnostava valokuva näyttää, että arkipäiväistenkin asioiden kuvaaminen tietynlaisella tavalla voi johtaa virhetulkintoihin.

Kimmon oudot kuvat voit katsoa tästä

Kiitokset Tapani Koivulalle informaatiosta.

Jaa sosiaalisissa medioissa:

Sivu 1. Yhteensä 1.1
SecretsOpen

Graafista suunnittelua

Graafista suunnittelua

Kirjat, kirjakaupat ja lehdet

Ääretön verkkojulkaisu

Tajunta kauppa

Tähteläiset

Koulutusta

Tähtitieto