Yhteistyössä

Tietoa

ParanormaaliBlogi.net on Suomen seuratuin rajatiedon media. Olemme uutisoineet paranormaaleista ja muista oudoista ilmiöistä vuodesta 2007 lähtien.

Facebook

Sivustomme käsittelee paranormaaleja sekä yliluonnollisia ilmiöitä, joihin kuuluvat mm. kummitukset, avaruusolennot, ufot, viljapeltokuviot ja enkelit.

PB sisältää tuoreita uutisia yliluonnolliselta saralta, kiinnostavimpia kuvia sekä videoita. Jo yli 1700 artikkelia/postausta!

Aihealueeseemme kuuluu paranormaalin lisäksi myös salaliitot, avaruus, tiede sekä muut asiat ja ilmiöt, jotka ovat jollain tapaa normaalista poikkeavia tai mielenkiintoisia.

Järjestämme myös paranormaaleja ilmiöitä käsitteleviä luentoja ja tapahtumia.

Lue lisää...

Lähetä juttuvinkki

Keskustelutuokiot

Tulossa:

Keskustelutuokio #2
Aihe: Unet - Unien maailma, selkounet ja unihalvaukset
Ajankohta: Ei vielä tiedossa
Tarkemmat tiedot ilmotetaan blogissa myöhemmin...

Äänitteet:

#1 - Maan ulkopuolinen elämä ja sen mahdollisuus

Wespa Pasiradion haastattelussa - Aiheena paranormaalit ilmiöt

Kalenteri

heinäkuu 2017
matiketopelasu
« kesä  
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31 

Arkistot

Palkinnot

parapsykologia

Sivu 1. Yhteensä 2.12

Parapsykologian tutkimusta Suomeen

Elämme mielenkiintoista vaihetta ihmiskunnan historiassa. Ihmisillä on aina ollut selittämättömiä kokemuksia ja paranormaaleihin ilmiöihin on uskottu kautta historian. Näiden kokemusten ja ilmiöiden tutkiminen on kuitenkin suhteellisen tuore ilmiö, erityisen paljon kehitystä tällä saralla on tapahtunut viimeisen 20 vuoden aikana teknisten ja tieteellisten edistysaskelien myötä.

Samanaikaisesti parapsykologian tutkimus on murroksessa, ja tutkimuksen painopiste tulee mitä todennäköisimmin siirtymään entistä enemmän kokemusten selvittelyyn, kenttätutkimuksiin sekä henkisyyteen. Toisaalta myöskin perinteiset tieteenalat ottavat paranormaalin tutkimuksen tahollaan entistä vakavammin, vaikka niiden kiinnostus ei kohdistukaan kysymykseen näiden ilmiöiden olemassaolosta. Alan kokeellinen tutkimus sinnittelee sekin silti edelleenkin, sillä useissa yliopistoissa harjoitetaan parapsykologian tutkimusta ja esimerkiksi naapurimaassamme Ruotsissa on alan professuuri Lundin yliopistossa. Viimeksi ruotsalaiset olivat esillä valtamediassa vajaa vuosi sitten kun professori Etzel Cardena raportoi tutkimustuloksista, jotka vaikuttaisivat hänen mukaansa todistavan telepatian olemassaolon.

Vaikka sekä Venäjän puolella että Ruotsissa on huomattavaa toimintaa parapsykologian tutkimuksen saralla, Suomi on jäänyt näissä asioissa pitkälti sivustakatsojan rooliin. Suomessakin on ja on ollut useita parapsykologian tutkijoita, kuten Jarl Fahler, Alex Kaivarainen ja Olavi Kiviniemi, mutta alan rahoitus on ollut hyvin vähäistä. Toistaiseksi suurin osa suomalaisten tekemistä tutkimuksista on joko toteutettu ulkomailla tai kotimaisena vapaa-ajan harrastuksena. Jarl Fahlerin perustama Parapsykologian instituutti onkin aloittanut määrätietoisen työskentelyn tämän asiantilan muuttamiseksi.

Ensimmäinen askel saada parapsykologiaan liittyvälle tutkimukselle pienimuotoista rahoitusta ja saada näin alalle jalansijaa Suomeen, muutoinkin kun harrastuspohjaisena toimintana. Tämä antaisi mahdollisuuden saada näyttöä toiminnan laadusta ja ennen kaikkea kerätä mittavaa pohja-aineistoa tulevia tutkimuksia varten. Akateemisen opiskelijan on helpompi tehdä parapsykologian tutkimusta suosivia valintoja varsinkin opinnäytetöiden yhteydessä ja uransa alkuvaiheissa, joka taas tarjoaa väylän erikoistua parapsykologian tutkimukseen. Tähtäimessä onkin luoda puitteet sille mahdollisuudelle, että Suomestakin voisi joskus löytyä parapsykologiaan erikoistunut tutkija tai tutkijoita – ei ainoastaan tavanomaisen akateemisen koulutuksen saaneita tutkijoita, jotka tekevät parapsykologian tutkimusta vapaa-ajallaan.

Vetoomus parapsykologian tutkimuksen puolesta

Nyt kenellä tahansa on mahdollisuus tukea tätä tavoitetta. Parapsykologian instituutti on nimittäin avannut adressin, jossa pyritään saamaan rahoitusta meneillään olevaan mittavaan tutkimushankkeeseen. Tutkimushanke on kaksiosainen, jossa ensiksi kartoitetaan suomalaisten selittämättömiä kokemuksia valtakunnallisen kyselytutkimuksen yhteydessä – parapsykologian tutkimuksen lähtökohtanahan ovat olleet tällaiset kokemukset. Toisessa osassa sitten pyritään kansainvälistä yhteistyötä hyödyntäen selvittämään, minkälaisen tutkimuksen avulla todennäköisimmin saadaan esille merkittävää uutta tietoa ensimmäisessä osassa esille tulleista asioista, ja minkälaiset tekijät tulevat vaikuttamaan käytännön mahdollisuuksiin saavuttaa tällaista tietoa sekä minkälaiset asiat jo olemassa olevista tutkimustuloksista ovat todennäköisimmin historiallisesti merkittävimpiä. Tässä yhteydessä on mahdollista arvioida alan kansainvälisen asiantuntijapaneelin avustuksella paranormaalia koskevaa todistusaineistoa aivan uudesta näkökulmasta!

Adressi on osoittautunut varsin menestyksekkääksi. Ensimmäisen viikon aikana se nousi adressit-palvelun etusivulle kuukauden suosituimpien adressien joukkoon Suomessa, ja nyt noin kahden viikon keräyksen tuloksena siihen on kertynyt jo yli 800 nimeä henkilöiltä, jotka kokevat tärkeäksi edistää parapsykologian tutkimusta Suomessa.

Mitä sinä voit tehdä tässä vaiheessa asian hyväksi? Tärkeintä on että käyt itse allekirjoittamassa adressin osoitteessa http://www.adressit.com/psi

Koska kaikki eivät välttämättä ole käyttäneet tuota sivustoa aiemmin, lyhyt kertaus siitä miten se toimii. Mentyäsi yllä mainitulle sivulle, löydät sivun alaosasta esittelytekstin jälkeen kohdan, johon tulee täyttää mm. etunimi, sukunimi ja asuinpaikka. Lisäksi siellä kysytään sähköpostiosoitetta ja halukkuuttasi tukea alan tutkimusta, mutta nämä kohdat ovat vapaaehtoisia – voit siis jättää ne tyhjäksi. Lopuksi vielä sinulle annetaan mahdollisuus piilottaa oma nimesi muilta ennen kuin lähetät nimesi adressiin.

Tämän jälkeen tärkeintä on levittää tietoa adressista mahdollisimman monelle. Tämä tarkoittaa, että adressia voi vapaasti mainostaa eri foorumeilla ja ryhmissä. Voit aloittaa adressista oman ketjun tai liittää tiedon osaksi jotakin jo olemassa olevaa ketjua. Voit esitellä adressin joko omin sanoin tai käyttää jotakin jo olemassa olevaa esittelyä.

Erityisen helppoa ja tehokasta adressista tiedottaminen on sitä varten perustetussa Facebook-tapahtumassa. Jotta mahdollisimman moni asian kannattaja hyödyntäisi tätä mahdollisuutta, Parapsykologian instituutti lahjoittaa 30 euron arvosta upeaa rajatiedon kirjallisuutta sille, joka kutsuu eniten asiaan mahdollisesti myötämielisesti suhtautuvia kavereitaan tähän ryhmään seuraavan kahden viikon aikana! Lisäksi jokaiselle yli 30 kaveria kutsuvalle lähtee Ultra-lehden parapsykologiaa käsittelevä teemanumero, niin kauan kuin niitä vain riittää.

Tapahtumakutsun lähettäminen tapahtuu seuraavasti:

1) Liityt omalla Facebook-tunnuksellasi tämän tapahtuman jäseneksi http://www.facebook.com/events/563157767065229/?fref=ts

2) Liityttyäsi tapahtumaan Kirlian-kuvan alapuolelle oikeaan ylälaitaan ilmestyy nappi ”kutsu kavereita” tai ”invite friends”. Kun klikkaat sitä hiirellä, avautuu sinulle lista Facebookissa olevista kavereistasi, joista voit sitten valita ne, joille haluat kutsun tähän tapahtumaan lähettää. Kutsun voi lähettää niin monelle kuin haluat, ainoa rajoitus on se että kutsua ei voi lähettää henkilölle, joka on kutsuttu tapahtumaan jo aiemmin.

3) Valittuasi sopivat henkilöt ja lähetettyäsi heille kutsun, voit sen jälkeen kertoa kuinka monelle henkilölle lähetit kutsun jos haluat saada palkinnon. Voit ilmoittaa siitä tapahtumasivulla, sähköpostitse osoitteeseen parapsykologian.instituutti@gmail.com tai yksityisesti Parapsykologian instituutille Facebookissa täällä.

Adressilla on edellytykset saavuttaa tavoitteensa vain jos riittävän moni sen huomaa ja muistaa allekirjoittaa. Jos olet vähänkin epävarma oletko jo allekirjoittanut sen, kannattaa varmuuden vuoksi täyttää se vielä uudestaan. Suuret kiitokset kaikille allekirjoittajille ja asian tukijoille!

Artikkelin on kirjoittanut Gamma.

Jaa sosiaalisissa medioissa:

Sisilian selittämättömät palot

Parapsykologia.blogspot.com -sivusto käsittelee artikkelissaan Sisilian Canneto di Caroniassa tapahtuneita outoja paloja sekä sähkölaitteiden sekoamisia. Oudot ilmiöt alkoivat vuoden 2004 alussa ja jatkuivat useita vuosia. Itsestään palamaan syttyi sohvia, sähkölaitteita, verhoja ja mm. vesiputkia. Joskus palo saattoi tapahtua suoraan todistajien katsellessa.

Ajan kuluessa alueelta sammutettiin mm. sähkön saanti kokonaan ja tehtiin erilaisia muutostöitä, mutta mikään ei näyttänyt auttavan.

Alueella tehtiin hydrogeokemiallisia, sähkömagneettisia, magneettisia ja seismisiä mittauksia, mutta mitään luonnollista selitystä vuosien tutkimustenkaan jälkeen ei tapauksille saatu. Päteväksi selitykseksi on ehdotettu mm. avaruuden asukkeja, sekä ns. poltergeist-ilmiötä.

Suosittelen lukemaan koko jutun kaikkine tietoineen ja analyyseineen täältä.

Jaa sosiaalisissa medioissa:

Ganzfeld

Termi ganzfeld tarkoittaa ”täyttä kenttää” ja juontuu efektistä, jossa aivot tuottavat hallusinaatioita visuaalisten ärsykkeiden puuttuessa. Tämä puutostila saadaan aikaan peittämällä koko näkökenttä staattisella, yksivärisellä peitteellä, esimerkiksi kahdella pingispallon puolikkaalla.

Parapsykologisissa tutkimuksissa, ns. ganzfeld-kokeissa, käytetään hermokohinasta syntyviä hallusinaatioita apuvälineenä ESP-ilmiötä etsittäessä. Ajatuksena on kutakuinkin se, että vielä tuntematon aisti tai jokin muu informaatiokanava siirtää visuaalista tietoa kahden ihmisen tajunnan välillä, ja satunnaisuudesta nousevat kuvat reagoivat jollain tapaa tähän informaatioon. Vastaanottava, pingispallot silmissä loikoileva henkilön siis odotetaan näkevän hallusinaatioissa lähettävän henkilön ajatteleman kuvan. Kokeilla pyritään todistamaan telepaattisen kommunikaatiokanavan olemassolo.

Standardisoidussa koeasettelussa lähettäjä ajattelee jotain kuvaa, ja puolen tunnin ganzfeld-session jälkeen vastaanottajalle näytetään lähettäjän ajattelema kuva sekä kolme muuta kuvaa. Näistä vastaanottaja valitsee yhden. Satunnaisesti valittaessa todennäköisyys oikean kuvan valitsemiseen on 25%. Ganzfeld-kokeissa tulokset ovat usein jotain aivan muuta.

Vuosien 1974 ja 1981 välillä toteutettiin 42 ganzfeld-koetta. Charles Honortonin myöhemmän meta-analyysin mukaan 55% kokeista tuotti positiivisen lopputuloksen ja oikeaan kuvaan osumisprosentti oli 38%. Yksittäisten kokeiden tulokset olivat hyvin vaihtelevia, toiset tutkijat saivat jatkuvasti parempia tuloksia kuin toiset. Parapsykologien mielestä tällainen vaihtelu voi aiheutua tutkijoiden, ja miksei tutkittavienkin, tiedostamattomista odotuksista, jotka vaikuttavat tuntemattomaan tiedonsiirtoväylään. Sinänsä järkeenkäypää, onhan tutkimuksen lähtökohdissakin kyse tajuntojen vaikutuksista toisiin. Skeptikot kuitenkin pitivät todennäköisempänä, että tutkimusasetteluiden virheet vaikuttivat tuloksiin. Honorton ja skeptinen psykologi Ray Hyman päättivät vuonna 1986 luoda yhtenäiset ohjeistukset Ganzfeld-tutkimuksille.

Tämän jälkeen tutkimuksia on tehty rutkasti lisää, niitä on analystoitu ja meta-analysoitu, varmaan löytyy myös meta-analyysien meta-analyyseja. Suurin osa analyyseistä antaa osumaprosentiksi suurinpiirtein kolmeakymmentä, eli tilastollisesti hyvinkin merkittävän poikkeaman. Vaihtelu on kuitenkin suurta, aina 25 prosentista 39:ään, riippuen siitä minkälaisia kokeita on otettu mukaan. Esimerkiksi negatiiviseen tulokseen päätyneet Julie Milton ja Richard Wiseman sisällyttivät analyysiinsä myös epästandardeja kokeita. Lähelle standardia pyrkineitä kokeita analysoidessaan tutkijat Deryl Bem, John Palmer ja Rickhard Broughton saivat sen sijaan jälleen tilastollisesti merkittäviä tuloksia.

Miksi sitten Ganzfeld-kokeiden tulokset eivät riitä todisteeksi telepatian olemassaolosta? Ensinnäkin meta-analyysi, jossa useamman tutkimuksen tulokset tulkitaan kuin yhden laajan tutkimuksen tuloksena, on yhtä altis tutkijan ennakko-odotuksille ja subjektiivisille näkemyksille kuin yksittäinenkin tutkimus. Toiseksi tilastollinen poikkeama ei vielä tee tuloksesta tieteellisesti merkittävää. Myöskään mitään olemassaolevaa, yleisesti hyväksyttyä ja testattavaa teoriaa ei telepatialle ole olemassa. Niin urpolta kuin se äkkiseltään kuulostaakin, täytyy ensin olla teoria, jota aletaan todistelemaan, pelkät todisteet eivät riitä tieteeksi. Siinä mielessä asia on kuitenkin järkeenkäypä, että poikkeamat eivät todista muuta kuin sen, että on olemassa poikkeamia. Vaikka ganzfeld-kokeissa siis saadaan jatkuvasti tilastollisesti merkittäviä tuloksia, ne eivät yksistään riitä todistamaan telepatian olemassaoloa. Jotain kummallista siellä pingispallonpuolikkaiden takana kuitenkin tapahtuu.

Lisää hyviä tutkimuksia siis tarvitaan. Joku vaan jos suostuisi niitä tekemään.

Wikipedia

Sceptics dictionary

Kuudes aisti – aivojen yliaistilliset mahdollisuudet

Artikkeli on aiemmin julkaistu Tajunta.netissä, jossa myös hiukan lisää aiheesta.

Jaa sosiaalisissa medioissa:

Parapsykologiaa käsittelevä tieteellinen blogi

Bongasimpas tällaisen mielenkiintoisen blogin, joka käsittelee Parapsykologiaa ja mm. tieteellisiä tutkimuksia alalta. Kaikki vahvistamaton tieto on jätetty pois ja pyritty käsittelemään vain tieteellisiä tutkimuksia yms.

Suosittelen lämpimästi.

Tämä on ”New Age -vapaa” parapsykologian esittelemiseen tarkoitettu blogi. Parapsykologialla tarkoitetaan tässä tieteellisin menetelmin tehtyä tutkimusta selittämättömästä tiedonsaannista tai selittämättömästä fyysisestä vaikutuksesta ympäristöön sellaisissa tapauksissa, joissa ihmisen (tai mahdollisesti eläimen) psyyke on ollut osallisena.

http://parapsykologia.blogspot.com/

Jaa sosiaalisissa medioissa:

Bilokaatio – osa 3

Kritiikkiä ja pohdintaa

Ihmisen tai eläimen bilokaatiota ei ole havaittu tutkimustilanteissa. Ainoa lähimmäksi päässyt ilmiö on toistaiseksi ollut molekyylitason bilokaatio. Suurimmalta osin tähän mennessä kerätty tieto bilokaatiosta on ollut kuulopuheita tai välikäden kautta saatuja todistajalausuntoja. Näin ollen skeptikot pitävät aihetta tutkimattomana ja pseudotieteenä.

Omasta mielestäni on valitettavaa, ettei aihetta ole laajemmalti haluttu tutkia, sillä avoimen tutkimuksen piirissä kiintoisammat aiheet ovat lähinnä telepatiaa, (joka joskin tarkemmin pohdittuna on eräänlaista ajatuksen bilokaatiota. 😉 )

Ilmiö oman uskomukseni mukaan on olemassa, mutta sen todellista luonnetta on vaikea kuvailla tällä tietomäärällä, joten tyydyn spekulaatioon. Pohdinkin taannoin olisiko mahdollista, että tällä ilmiöllä olisi jotenkin mahdollisia suhteita kvanttifysiikan ilmiöihin? Nykykäsitykset kuitenkin ovat hyvin kriittisiä tämänlaisille ilmiöille, jotenka – Avoimuutta odotellessa.

Lähteet:

Jaa sosiaalisissa medioissa:

Bilokaatio – osa 2

Guru siellä, guru täällä

Katolinen kirkko ei ole kuitenkaan ainoa tapauksien dokumentoija. Intiassa on useiden gurujen raportoitu ilmestyneen tai olleen useassa paikassa yhtä aikaa. Useimmiten tilanteeseen on liittynyt seuraavaa:

  • Guru on ollut todistetusti nukkumassa mutta tavattu toisaalla
  • Useampia kopioita on tavattu ympäri Intiaa
  • Ihmeitä on toteutettu bilokaatiotilanteessa

Nykypäivänäkin elävän intialaisen gurun, Sathya Sai Baban on sanottu ilmestyneen useassa paikassa yhtä aikaa. On huomattava kuitenkin, että todistajalausunnot ovat useimmiten Sai Baban omien seuraajien antamia. Bilokaatio ei ole kyseisen gurun ainoa ihmeteko, vaan hänen on kerrottu muun muassa: materialisoineen esineitä tyhjästä, tehneen ihmeparannuksia ja levitoinut. Sai Baban on myös sanottu materialisoineen sadonulkopuolisia hedelmiä useita kertoja.

Islantilainen, psykologian professori Erlendur Haraldsson tutki Sai Baban ihmetekoja, mutta ei tosin lähietäisyydeltä. Hän kirjoitti, että suurin materialisoitu kohde, jonka hän näki oli 12,5 cm halkaisijaltaan. Hän totesi Sai Baban toteutteen myös joitain Uudesta Testamentista löytyviä ihmeitä.

Spekulaationa mainittakoon: Kykenesikö Sai Baba materialisoimaan itselleen eteerisen ruumiin, vai onko hän taitava silmänkääntäjä? 🙂

Imagon kohennusta bilokaatiolla

Englantilainen runoilija ja seikkailija George Byron (1788-1824) löysi hyödyn bilokaatioilmiöstä. Hän pyrki vahvistamaan imagoaan palkkaamalla kaksoisolentoja ympäri Eurooppaa. Näin hän yritti saada itsestään okkultin tai nykytermein paranormaalin kuvan.

Valitettavasti, kuten on oletettavaa, hän jäi kiinni tempauksestaan. Tämä ei kuitenkaan laskenut miehen suosiota, vaan häntä pidetään nykyään ensimmäisenä modernina julkisuuden henkilönä. Saavutus on sekin.

Jatkuu..

Jaa sosiaalisissa medioissa:

Bilokaatio – osa 1

Yleistä

Bilokaatioksi kutsutaan ilmiötä, jossa sama ihminen on useassa paikassa yhtä aikaa. Useiden kristittyjen pyhimysten ja munkkien on sanottu kokeneen tai tehneen bilokaation. Ensimmäisten ylöskirjattujen joukossa oli Our Lady of the Pillar eli Neitsyt Maria vuonna 40 ilmestyksestään Espanjassa.

Tarkennettuna: henkilö voi ilmetä usealla eri tavalla. Hän saattaa olla täysin oma itsensä ja kommunikoida niin kuin tavallisesti hän tekee. Vaihtoehtoisesti hän saattaa muistuttaa henkeä tai haamua ja hänen kanssaan ei voi kommunikoida. Myös välinpitämättömyys ympäristöstään on dokumentoitu. Suora vaikutus tilanteisiin esimerkiksi ihmeen avulla on myös yleinen piirre.

Parapsykologiassa käytetään nimitystä ”eteerinen” kuvaamaan kaikkea sitä, millä on konkreettinen muoto mielikuvituksen ulkopuolella, mutta mitä ei pystytä luokittelemaan materian tasolla. Siispä, joissain tilanteissa bilokaation fyysisestä ilmenemisestä käytetään nimeä eteerinen ruumis. Vaihtoehtoisia termejä ovat doppelgänger tai double. Vaikkakin molempien termien suhteen on olemassa toisenlaisia ilmiöitä, on huomattava että eteerinen ruumis on myös käsitteenä epäselkeä. Osa parapsykologeista luokittelevat kuolemanrajakokemukset astraaliprojektion ja bilokaation käsitteiden alle.

Eteerisen ruumiin käsite ei ole sinänsä mikään uusi käsite, sillä senkaltaista termiä käytti sveitsiläissyntyinen alkemisti, lääkäri, astrologi ja okkultisti Paracelsus (11. marraskuuta tai 17. joulukuuta 1493 – 24. syyskuuta 1541). Hänen mukaansa meidän astraalinen kehomme (=sielu) ei voi kuolla, mutta on sen sijaan tehty pienistä tuhoutumattomista partikkeleista, joilla on kyky siirtyä eri todellisuuksien, maailmojen ja ulottuvuuksien välillä kuoleman jälkeen.

Esimerkkitapauksia historiasta löytyy useita, mutta useimmiten ne rajoittuvat uskonnolliseen ympäristöön. Tämä lienee siksi, että aihetta on dokumentoitu katolisen kirkon piirissä ihmeen muodossa keskiajalla ja keskiaikainen kirkollinen valta ei mahdollistanut juurikaan toisenlaista dokumentointia, jollei se edistänyt valtaa (toim. huom. oma mielipide).

Paranormaalin tutkimuksen alkuajan pioneeri, Frederic W. H. Myers (helmikuu 6. 1843 – tammikuu 17. 1901),oli yksi Psyykkisen tutkimuksen seuran (SPR) perustajajäsenistä Englannissa. Hän toteutti tutkimuksia bilokaatiosta, mutta poismenonsa jälkeen aiheen kiinnostus katosi hiljakseen ja suurimmaksi kiinnostuksen kohteeksi tutkijoiden keskuudessa kasvoi telepatia.

Padre Pio

Nykypäivän bilokaatiota käsittelevät kirjat poikkeuksetta mainitsevat katolilaispyhimys Padre Pion, oikealta nimeltään Francesco Forgione (25. toukokuuta 1887 – 23. syyskuuta 1968). Hänen sanotaan useaan otteeseen toteuttaneen tai kokeneen bilokaation.

Kerrotaan, että bilokaation avulla Pio matkusti USA:han ja Pyhälle Maalle poistumatta San Giovanni Rotondosta (Italian eteläisiä kaupunkeja). Yhdellä kerralla hän oli todennut ”matkustelunsa” jälkeen: ”Viimeisen Aterian huone on muslimeiden valvonnan alla!”

Tunnetuin bilokaatiotapaus Padre Pion kohdalla tapahtui toisen maailmansodan aikana. Kerrotaan, että kun amerikkalaiset pommikoneet olivat tulossa pommittamaan San Giovannia – heitä vastaan käveli kaapupukuinen munkki 3 km korkeudessa. Tämän seurauksena koneet kääntyivät takaisin ja kaupunki säästyi pommitukselta. Padre Pion kohdalla bilokaatio ilmeni useimmiten ihmisten pelastuksena hengenvaarallisista tilanteista. Tilanteina on ollut muun muassa auto-onnettomuuden ehkäisy sekä itsemurhalta pelastaminen.

Jatkuu..

Jaa sosiaalisissa medioissa:

M-kentät ja telepaattikoirat

Morfogeeninen kenttä (M-kenttä) on englantilaisen biologin ja parapsykologin
Rupert Sheldraken käsite. Se kuuluu hänen kehittämäänsä formatiivisen
kausaation teoriaan
. (Todettakoon näin aluksi, että kyseistä tutkijaa on usein
syytetty näennäistieteellisyydestä, joskin hänen teorioitaan on tukenut
avoimesti esimerkiksi kvanttifyysikot David Bohm ja Hans-Peter Dürr
).

Ideana on, että M-kentät aiheuttavat samanlaisia muotoja samantapaisiin
ilmiöihin, joita maailmankaikkeudessa ilmenee. Sheldrake kuvaili esimerkiksi,
että kun tutkijaryhmä kykenee tuottamaan jonkin kemiallisen yhdisteen yhdessä
laboratoriossa, niin muiden tutkijaryhmien on helpompaa ja todennäköisempää
tuottaa se omissa laboratorioissaan. Yksinkertaisimmillaan: luonto säilöö
tietoa eräänlaisiin kenttiin, joiden kautta muut pääsevät tähän tietoon käsiksi.

Teoriaa on testattu monesti myös kokeellisesti. Esimerkiksi yhdessä kokeessa
ryhmälle amerikkalaisia koululaisia opetettiin japanilaisia lastenlauluja. Yksi
niistä oli vanha ja suosittu lastenlaulu, kun muut olivat ainoastaan tätä koetta
varten sävellettyjä. Lapset oppivat helpoiten suositun lastenlaulun, ja
tuloksen pääteltiin tukevan Sheldraken teoriaa.

Laulukokeen kohdalla on kuitenkin useita vaihtoehtoisia selityksiä, jotka
poistaisivat sen tuen teorialta. Ehkäpä vuosisatoja vanhalla lastenlaululla oli
piirteitä, jotka teki siitä helposti opittavan ja tästä syystä suositun.
Taustalla on niin voinut olla tarttuva sävelmä tai lapsea miellyttävät sanat.
Tällöin tulisi olettaa myös, että koetta varten kehitetyillä lauluilla ei ollut
näitä ominaisuuksia

Ongelmalliseksi teorian tekee kuitenkin se, ettei M-kenttiä ole vielä havaittu
suoraan. Teorian testaaminen ei ole tapahtunut täysin kelpoisilla tutkimuksilla,
sillä niiden tulokset ovat toistaiseksi helposti kyseenalaistettavissa, kuten
laulu-esimerkki edellä osoitti.

M-kenttien olemus ei putoa kauaksi puusta, kun sitä verrataan telepatiaan,
sillä Sheldraken mukaan M-kentät toimivat ”alikvanttitasolla”, ajan ja paikan
ulkopuolella. Tämä tarkoittanee, että M-kenttien vaikutus ilmenee välittömästi.
Vaikutusta Sheldrake kutsuu morfiseksi resonanssiksi.

Telepaattikoirat

Englannissa BBC on tehnyt ja dokumentoinut kokeita, joissa on mukana ollut
ihmisiä ja heidän koiriaan. Yhdessä näistä kokeista kuvattiin koiria,
joiden omistaja oli lähtenyt ulos kaupungille kiertelemään.

Tietyllä hetkellä omistajalle kerrottiin, että hänen tulee nyt lähteä suoraan
kotiin. Samaan aikaan kuvanauhalle tallentui kuinka omistajan koira nousi ylös
lepäämästä, meni ulko-ovelle ja alkoi odottamaan omistajansa paluuta. Kyseinen
koe toistettiin useita kertoja eri koirien ja omistajien kanssa samalla
tuloksella, joten sattuman sato kyettiin karsimaan hyvin pieneksi.

Koira-koetta voidaan myös katsoa tämän M-kentän lähestymistavalla, jolloin
koiralla ja omistajallaan olisi yhteinen M-kenttä, jonka morfinen resonanssi
ilmaisee välittömästi koiralle, että hänen omistajansa on palaamassa kotiin.

Spekulaatioita voidaan kehittää aiheesta monia. Esimerkiksi, moni on varmasti
kokenut tilanteita, jossa pystyy täyttämään toisen lauseita sanoilla tai
tietää puhelimen kohta soivan ja sen kuka sieltä soittaa. Kaikkia näitä
ilmiöitä on tutkittu myös muiden lähestymistapojen kautta ja toistaiseksi täysin selittävää
teoriaa ei ole kehitetty.

Seuraan itse mielenkiinnolla tämän suuntauksen kehitystä ja tutkimusta. Blogi-
kirjoitukseen on vaikea laittaa kaikkia mielenkiintoisia koetuloksia, joten
kannattaa tukeutua Google-hakuun tai sitten mennä suoraan tutkija R. Sheldraken
omille kotisivuille. http://www.sheldrake.org/papers/

Lähteet:
http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/morfogeneettinen_kentta.html
http://spritebts.twittermoms.com/story/526591528/bbc-seeking-ethical-insurance-shoppers-with-telepathic-pets-dog-news

http://www.nature.com/nature/journal/v401/n6756/full/401849a0.html
http://www.helium.com/items/611345-are-dogs-telepathic
http://www.sunpoint.net/~ranick24/sheldrake/

Mysteria – Herbert Genzmer,Ulrich Hellenbrand (2007-12-31)

Jaa sosiaalisissa medioissa:

Haastattelussa Tapani Koivula Suomen Ufotutkijoista, osa 2

Haastattelussa Tapani Koivula Suomen Ufotutkijoista. Tässä haastattelun toinen osa.


Voitko mainita lyhyesti joitakin syitä ufojen saapumiselle? Eikö universumissa ole mielenkiintoisempia ja kehittyneempiä paikkoja kuin tämä murheenkolkka, jolla asukkaat edelleen yrittävät tappaa toisiaan sukupuuttoon?

– Juuri tuon takia olentojen lähestyminen onkin hienovaraista. Viime viikonvaihteessa kerroin Iso-Syötteen ufoseminaarissa, kuinka aikoinaan tuolla alueella ufoa ammuttiin hirvikiväärillä. Osa olennoista sivuuttaakin Maan tuhlaamatta aikaansa pikkuplaneetalle. Mutta on niitäkin, jotka väittävät olleensa maapallon lähiympäristössä aina siitä lähtien, kun ihmiskunta luotiin tälle planeetalle. Heidän mukaansa olemme evoluutiokokeilu, jonka kautta on tarkoitus testata, millaiseen elämään johtaa lähtötilanne, jossa älyllinen olento kehittyy vapaan tahdon varassa.

Miten tuo evoluutiokokeilu näyttää onnistuvan?

– Voisi ehkä sanoa välttävästi. On ajan kysymys, onnistummeko tuhoamaan elämän tältä kauniilta planeetalta. Toisaalta itse uskon, että meillä jokaisella on oikeus käyttää vapaata tahtoa, ja siksi meistä riippuu, tuhoutuuko elämä vai nouseeko se vielä uuteen lentoon ja kukoistukseen.

Mitä mieltä olet Suomen median tavasta lähestyä ufoilmiöitä?

– Se vaihtelee suuresti. Suomalainen media on pääasiassa toiminut sensuurina estämässä ufojen tulon suomalaisten tietoisuuteen. Ufouutisia on kaiken aikaa tullut ulkomailta, mutta jos toimittajat eivät suostu suomentamaan uutisia, se käytännössä merkitsee sensuuria. Johtavassa sanomalehdessä Helsingin Sanomissa oli peräti 25 vuoden ajan tiukka sensuuri sekä ufojen että muiden paranormaalien ilmiöiden suhteen. Vain pilkalliset ja humoristiset ufojutut sallittiin. Paikallisradiot ovat niiden perustamisesta lähtien olleet poikkeuksellisen kiinnostuneita ufoista. Vaikuttaa siltä, että kovin monet toimittajat arkailevat ufoja samasta syystä kuin yliopistojen uraputkeen päässeet tiedemiehet. Pelätään maineen menevän kolleegojen piirissä pelkästään jo sen vuoksi, että ufoaihe otetaan käsittelyn kohteeksi.

Tutkiiko SUT myös viljapeltokuvioita?

– Vaikka viljapeltokuviot eivät suoranaisesti ole tunnistamattomia lentäviä kohteita, niitä tutkitaan, koska niiden yhteydessä on esiintynyt outoja valopalloja. Kun Suomessa ilmestyi 1990-luvulla useita viljapeltokuvioita, itse tutkin niitä varsin perusteellisesti.

Mikä on SUT:n kanta Ufojen ja viljapeltokuvioiden yhteyteen?

– Edellinen vastaus ehkä kuvaa myös SUTin kantaa. SUT ei kuitenkaan ole virallisesti muodostanut mielipidettä viljapeltokuvioiden aitoudesta. Itse henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kaikki viljapeltokuviot eivät ole ihmisen tekemiä.

Mitä mieltä olet skeptikoiden suhtautumisesta ufoihin? Mitä sanoisit heille?

– Takavuosina olen uhrannut satoja tunteja väittelyihin skeppojen kanssa. Pääasiassa se on ollut hukkaan heitettyä aikaa. Useimmat skeptikot ovat sitä mieltä, että koska ensimmäistäkään paranormaalia ilmiötä ei ole todistettu, ei niihin kannata edes perehtyä. Siksi keskivertoskeptikkojen perustiedot paranormaaleista ilmiöistä ja niiden tieteellisestä tutkimuksesta ovat surkean heikkoja. Joukossa on onneksi poikkeusyksilöitä. Entistä Skepsiksen puheenjohtajaa Ilpo Salmea tapaan edelleen Hakaniemen torilla, ja hänen kanssaan on kiva keskustella eksoplaneetoista, kestävästä kehityksestä tai ufoista. Samoin nykyinen puheenjohtaja, insinööri Pertti Laine on varsin asiallinen ja ufoihin perehtynyt pohdiskelija.

– Yleisesti skeptikoille lähettäisin terveisiä, että ufot ja muut paranormaalit ilmiöt ovat liian kiehtovia ja todellisia, jotta ne on kuitattavissa pelkällä ivanaurulla. Skepsiksen olisi korkea aika aloittaa paranormaalien ilmiöiden tutkiminen, kuten järjestö lupasi, kun se 1980-luvun puolivälissä perustettiin.

Etkö pelkää, että sotkemalla ufotutkimukseen toinen epävarma tieteenala eli parapsykologia, pahennetaan entisestään sekasotkua ja tieteelliset pyrkimykset vajoavat huuhaan suohon?

– Tätä näyttävät pelkäävän sekä skeptikot että osa ufotutkijoista. Ns. rautalaivaufojen kannattajat kammoavat kaikenlaisia kontaktitapauksia tai parapsykologiaa. Tuo tieteellisyyden ensimmäisenä periaatteena mainostamani rehelliseen totuuteen pyrkiminen eli totuudellisuus, kuten hieno ajattelija Yrjö Kallinen aikoinaan asian muotoili, tarkoittaa myös sitä, että totuuden etsijällä täytyy olla rohkeutta kohdata totuus sellaisena kuin se vastaan kävelee. Olen tutkinut ufojen yhteydessä esiintyviä kontaktitapauksia ehkä enemmän kuin kukaan muu suomalainen. Olen tullut siihen tulokseen, että parapsykologia on universumin yleisin kommunikointimuoto.

Mitä ufotutkimuksen tieteellisyys käytännössä merkitsee, jos ajatellaan ilmoitetun ufohavainnon tutkimista?

– Ensinnäkin se merkitsee totuuteen pyrkimistä. Ufotutkijan tulee ilman ennakkoasenteita ottaa selvää, mistä ufohavainnossa on kysymys. Käytämme poissulkevaa lähestymistapaa eli käymme läpi kaikki mahdolliset luonnon tai teknologian ilmiöt, jotka voisivat selittää havainnon.

Jääkö mitään käteen?

– Voidaan arvioida, että 5-10% ilmoitetuista ufohavainnoista jää selittämättä normaaleilla ilmiöillä. Tosin osa niistäkin sisältää niin vähän yksityiskohtia, ettei niitäkään voi ilman muuta luokitella vieraiden planeettojen aluksiksi.

Jos olet tutkinut ufoja jo yli 40 vuoden ajan, mitä sinulle on jäänyt johtopäätökseksi? Jotain kouriintuntuvaa?

– Vaikka Suomen Ufotutkijat ry lähtee virallisesti ennakkoluulottomasta ajatuksesta, ettei ufojen alkuperää tunneta, itselläni on kyllä selkeitä näkemyksiä mielenkiintoisimpien ufotapausten taustalla hahmottuvasta todellisuudesta.

Eli on jotakin muutakin kuin nopeasti vilahtelevia valopalloja tai lentokoneiden virhehavaintoja?

– Ilman muuta. Itse olen vakuuttunut, että osa ufoista todellakin on vieraiden olentojen kulkuvälineitä. Jo kauan olen keskittynyt epämääräisten valopallojen sijasta tapauksiin, joissa on joko ufojen lähihavaintoja tai havaintoja taustalla toimivasta älystä.

Mistä tuo äly on peräisin?

– Laajasti ottaen mekin eli ihmiset olemme älyllisiä avaruusolentoja. Maa-planeetta kiitää avaruudessa kohti tuntematonta tulevaisuutta, eikä kukaan varmasti tiedä edes ihmisen alkuperää ja tarkoitusta. Kontaktitapauksiin perehtyneet ufotutkijat ovat esittäneet arvioita, joiden mukaan maapallolla vierailisi jopa kymmeniä erilaisia avaruusolentoja.

Mikä on oma arviosi?

– Itsekin olen kymmenien eri olentoryhmien kannalla. Toisaalta olen koko tämän 40 vuotta, jonka olen aktiivisesti tutkinut ufoja, samalla tutkinut parapsykologiaa ja henkimaailmaa. Olen myös vakuuttunut, että ympärillämme on muitakin toisen tason olentoja kuin avaruusolentoja. Näyttää siltä, että parapsyykkisesti herkät ihmiset näkevät tavallista useammin sekä avaruusolentoja että muita henkisiä olentoja, kuten kuolleiden sieluja, henkioppaita, enkeleitä ja luonnonhenkiä.

Eli tekevätkö muidenkin planeettojen asukkaat temppuja telepatiakorteilla tai taivuttelevat lusikoita Uri Gellerin tyyliin?

– Parhaissa ufotapauksissa tulee esille monia parapsykologian muotoja, joilla olennot lähestyvät meitä. On telepatiaa, ruumiista irtautumista, kanavointia, muuntuneita tietoisuuden tiloja. Myös uni on muuntunut tietoisuuden tila, ja sitäkin avaruusolennot voivat käyttää ufokontaktin alkuvaiheessa.

Onko tuo rajakohta paljon puhuttu 2012?

– Saattaa olla. Itse en lataa turhia odotuksia tuolle maya-kalenterin viimeiselle vuosiluvulle. Myös vuosituhannen vaihteeseen luotiin samantapaisia odotuksia mullistuksista, mutta kovin vähän noista peloista ja toiveista toteutui. Ehkä todellisia mullistuksia, joita tapahtui vuosituhannen vaihteen tienoilla, oli World Trade Centerin terrori-isku, joka käynnisti hirvittävän terrorismin vastaisen taistelun. Samoin tsunami oli aikamoinen mullistus sekä fyysisesti että henkisesti. Ja ainakin itselleni jäi mysteerioksi sähköverkoston sammuminen suurissa kaupungeissa molemmin puolin Atlanttia. Sehän tapahtui myös Helsingissä.

Mitä sanoisit nuorille, jotka kiinnostuvat ufoista? Miten olisi syytä edetä?

– Kehotan yleensä samanaikaisesti kriittisyyteen ja ennakkoluulottomuuten. Jokainen ufotapaus on arvioitava erikseen. On myös tärkeää, ettei ufoista tai muustakaan mystiikasta muodostu pakopaikkaa. Niin kauan kuin elämme tässä muodossa ja tällä planeetalla, niin kauan on tärkeintä soveltaa käytännön elämään niitä viisauksia, joita olemme elämämme aikana oppineet

Lopuksi, onko teillä terveisiä paranormaaliblogin lukijoille?

– Paranormaaleihin ilmiöihin on syytä suhtautua samanaikaisesti sekä kriittisesti että ennakkoluulottomasti. Omakohtaiset kokemukset lisäävät kummasti ilmiöiden todistusvoimaa henkilökohtaisella tasolla. Siksi suosittelen omien potentiaalisten kykyjen herkistämistä. Parhaita keinoja siihen ovat meditaatio eli säännöllinen hiljaaolo, unien analysointi, luonnossa liikkuminen, kasvispainotteinen ruokavalio, alan tietouden lisääminen, kokijoiden tapaaminen ja yksinkertaisten telepatia-, selvänäkö- ym. kokeiden tekeminen.

Ja ettei haastattelusta jäisi liian vakava maku, kysynkin kevennykseksi, Mitä suunnitelmia teillä on kesälle?

– Luonnosta nauttiminen sekä täällä Inkoon kotipuutarhassa, että kesämökillä Tammisaaressa. Siihen oheistoiminnaksi sopii mahdollisten ufojen tiirailu ja hyvien kirjojen lukeminen. Jossain vaiheessa käyn Ultra-päivillä ja lomamatkalla Espanjassa. Alkusyksystä on Suomen Ufotutkijoiden perinteinen ufoseminaari, joka tällä kertaa pidetään Orivedellä Päiväkummun lomakeskuksessa.

Kiitän ja toivotan hyvää kesää koko paranormaaliblogin puolesta!

Katso myös osa 1 tästä.

Mainos: Henkisistä asioista, kuten henkioppaista/suojelusenkeleistä, meditaatiosta, kanavoinnista ym. kiinnostuneille

Jaa sosiaalisissa medioissa:

Haastattelussa Tapani Koivula Suomen Ufotutkijoista, osa 1

Haastattelussa Tapani Koivula Suomen Ufotutkijoista. Tässä haastattelun ensimmäinen osa. Toinen osa julkaistaan huomenissa.


Mikä on SUT?

– SUT eli FUFORA on Suomen Ufotutkijat ry, englanniksi Finnish UFO Research Association. Järjestö on Suomen suurin ufotutkimusta tekevä yhteisö. Seura perustettiin vuonna 1973. Itse olen siinä ollut mukana vuodesta 1974. Sitä ennen olin perustamassa jo vuonna 1968 Oulun Ufokerhoa. Ensimmäinen ufotutkimusseura Interplanetistit perustettiin vuonna 1962.

Miten yhdistyksenne määrittelee ufon?

– Kovin usein tiedotusvälineissä ufolla tarkoitetaan vieraiden sivilisaatioiden avaruusalusta. Yhdistyksemme pyrkii tieteellisyyteen, ja siksi meille ufo tarkoittaa lähtötilanteessa vain sitä mitä nuo kirjaimet merkitsevät eli Unidentified Flying Object (tunnistamaton lentävä kohde).

Kerro vähän itsestäsi

– Kaikkien näiden 41 vuoden ajan, joina olen aktiivisesti ufoja tutkinut, minulla on ollut melko monipuolinen siviiliminä. Samoihin aikoihin kun aloitin ufotutkimukset, aloitin arkkitehdin opinnot Oulun yliopistossa. Siinä sivussa olen tehnyt kaikkea minkä olen kokenut mielenkiintoisena ja tärkeänä: kirjoitellut pakinoita ja kirjoja, matkustellut 56 maassa, asunut Tansaniassa, juossut yhden maratonin ja hiihtänyt Finlandia-hiihdon, 76 km 20 asteen pakkasessa, pelannut kesät talvet futista ja lentistä, kerännyt yli 2000 erilaista tulitikkuetikettiä, pelannut shakkia internetissä tuhansia otteluita ja samalla käynyt maailmoita syleileviä keskusteluja pelikavereiden kanssa, vetänyt 5 vuoden ajan Radio Rajatietoa pääkaupunkiseudulla kuuluvassa Lähiradiossa, elänyt perhe-elämää, viihtynyt elokuvateattereissa ja kahviloissa, toiminut junissa amatööriterapeuttina… Sen verran vilkasta on ollut tässä elämässä, että seuraavan ehkä vietän leppoisammissa merkeissä jonkin eksoplaneetan kultaisilla hiekkarannoilla, humanoidityttöjen tarjoillessa eksoottisia drinkkejä.

Sanot, että SUT pyrkii tieteelliseen tutkimukseen. Onko teillä siihen edellytyksiä? Monellako jäsenistänne on tieteellinen koulutus?

– Tässä kohtaa on syytä olla nöyrä ja rehellinen. Tieteellisyyden tavoite pakostakin jää vajavaiseksi, koska vähemmistö jäsenistöstämme on saanut akateemisen koulutuksen. Tietysti kuka tahansa voi tehdä tieteellistä tutkimusta, mutta se vaatii kyllä laajaa itseopiskelua. Ehkä vajaalla 10 prosentilla jäsenistöstämme on akateeminen koulutus. Tutkimustemme rimaa yritämme pitää jollain korkeudella edellyttämällä tutkijajäseniltä ufoaiheisen testin läpäisemistä. Ja tutkijajäsenyyttä voi hakea vasta puolen vuoden perusjäsenyyden jälkeen.

Olet seuran varapuheenjohtaja ja entinen puheenjohtaja useamman vuoden ajalta. Mikä on oma koulutuksesi?

– Olen Oulun yliopistossa suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon eli valmistunut arkkitehdiksi. Parastaikaa valmistelen Ouluun väitöskirjaa alalta, jota olen viime vuosikymmeninä työssäni Helsingin kaupungilla tutkinut ja kehittänyt. Väitöskirjani otsikkona on ”Helsingin koulupohjaisten monitoimitalojen ekologinen tarkastelu”.

Miksi et tee väitöskirjaa ufotutkimuksesta?

– Olisi ollut liian vaikeaa saada läpi aidosti totuuteen pyrkivää väitöskirjaa. Ufoja ja muita paranormaaleja ilmiöitä saa jo tänä päivänä käsitellä suomalaisten korkeakoulujen graduissa ja väitöskirjoissa, kunhan et väitä, että ne ovat todellisia.

Eikös juuri valmistunut väitöskirja ufoista?

– Kyllä. Jaakko Närvä, joka muuten on meidän entinen varapuheenjohtajamme, väitteli viime joulukuussa Helsingin yliopiston uskontotieteen laitoksella. Jaakon väitöskirjassa on paljon mielenkiintoista aineistoa, mutta hänkin joutui keskittymään ufoilmiöiden uskonnollisiin piirteisiin, sen sijaan että olisi saanut pureutua keskeiseen kysymykseen, mitä ufot ovat ja onko osa niistä vieraiden sivilisaatioiden lentoaluksia.

Eli jäikö tuokin väitöskirja nollatutkimukseksi?

– Noin ei voi sanoa. Jaakon väitöskirja on uraauurtava, ja uskon, että sen jälkeen monen nuoren opiskelijan on helpompi saada ufoaiheisia yliopistotutkimuksia hyväksytyiksi. Väitöskirja kannattaa kyllä lukea jo senkin vuoksi, että se sisältää runsaasti mielenkiintoisia ufojuttuja. Osa niistä on lainattu ufokirjastani ”Ufojen kosminen viesti” ja toisaalta puheenjohtajamme Björn Borgin ufokirjoista.

Minkälainen on ufotutkijan tavallinen työpäivä?

– Koska olen normaalisti rakennuttaja-arkkitehtina Helsingin kaupungilla, en ehkä voi puhua ufotutkijan työpäivistä. Mutta ufotutkijan työ on mainiota vaihtelua mille tahansa tämän yhteiskunnan siviilityölle. Ufotutkijan arkipäivää on tutkia ilmoitettuja ufohavaintoja. Useimmiten tutkitaan jo havaittua ufoilmiötä, jolloin aluksi yritetään etsiä havainnolle normaalia selitystä. Jos sitä ei löydy, vertaillaan tapausta kansainvälisiin ufoilmiöihin. Usein löytyy mielenkiintoisia yhtymäkohtia. Tietyissä ufotapaustyypeissä merkillisetkin yksityiskohdat toistuvat. Esimerkiksi ufosieppauksissa ym. -kontakteissa esiintyy muistikatkoja. Samoin kohdehenkilöiden suhteen tapahtuu valikointia, niin että olentojen ulkopuolisiksi kokemat ihmiset lamaannutetaan tapahtumien ajaksi. Jälkeenpäin he korkeintaan muistavat olentojen saapumisen, mutta eivät mitään muuta. Samoin kontakteissa toistuvat tietyt viestit, esimerkiksi olentojen huoli maapallon saastumisesta. Sillä on ollut konkreettinen vaikutus myös omaan painotukseeni työelämässä. Viimeiset 15 vuotta olen erikoistunut ekologiseen rakentamiseen.

Mielenkiintoisimmissa ufotapauksissa otamme kokijoihin yhteyttä, yleensä puhelimella, mutta joskus myös vierailemalla heidän luonaan ja havaintopaikkoja tutkien. Silloin tällöin löytyy tapauksiin liittyviä kappaleita, joita pyritään tutkimaan laboratorioissa.

Suuri osa ufotutkijan työtä on osallistuminen kokouksiin ja seminaareihin, joko puheenjohtajana tai tavallisena osallistujana. Esitelmämatkat eri puolille Suomea ovat eräs mielenkiintoisimpia ja antoisimpia osa-alueita ufotutkijan työssä, samoin haastattelut tiedotusvälineisiin. Taustatiedon keruu ja opiskelu kuuluu oleellisena osana ufotutkijan arkipäivään. Lisätietoa hankitaan internetistä, kirjoista ja lehdistä.

Miten ajauduit ufotukimuksen pariin?

– Oulussa ilmestyvässä Kalevassa oli 1960-luvulla useita Matias Päätalon ufoartikkeleita. Kun Matias ilmoitti lehdessä, että Oulun Pikisaaressa perustettaisiin Oulun Ufokerho, olin heti valmis. Itsellenikin on silti jonkinasteinen mysteerio, miksi juuri minä olin yksi seitsemästä (7) oululaisesta, jotka saapuivat paikalle. Olihan Oulussa tuohon aikaan yli 80.000 asukasta, joista useimmat lukivat Kalevaa… Pitkän kokemukseni kautta uskallan väittää, että jollain tasolla minut on valittu levittämään ufotietoisuutta. Herkemmät ihmiset väittävät näkevänsä ympärilläni avaruusolentoja, jotka auttavat vastaamisessa, kun erilaisten tiedotusvälineiden kuten ParanormaaliBlogin edustajat yrittävät tehdä kimurantteja kysymyksiä.

Kerro muutama mielenpainuvin tapaus tutkimuksistasi?

– Juuri viime viikonvaihteessa kerroin Iso-Syötteen ufoseminaarissa tuossa samassa tunturimaastossa vuonna 1971 eli 38 vuotta sitten sattuneen ufotapauksen, jossa paikalliset Kellolammen veljekset ampuivat ufoa hirvikiväärillä. Ehkä hurjin yksityiskohta oli, että Unto Leinonen -niminen poromies väitti olleensa ampumishetkellä sisällä ufossa. Kahdelta eri taholta kuulin, että avaruusolennot kävivät nuhtelemassa veljeksiä, ja tuntuivat tietävän heidän asiansa pikkutarkasti, jopa pian tapahtuvaa kuolemaa myöten. Leinonen kertoi saaneensa parantajan lahjat ufo-olennoilta. Mielenkiintoista on, että tapauksesta on kaiken aikaa saatu lisää yksityiskohtia. Viimeksi oululainen ufotutkija Anja-Liisa Iisakka, jonka serkkuja Kellolammen veljekset olivat, kuuli veljesten kotiväeltä, että ampumisen jälkeen miehet konttasivat ampumispaikalla. He olivat varmoja, että koska he osuivat hirvikiväärillä ufoon, siitä olisi kaiken järjen mukaan pitänyt irrota palasia…

– Erittäin mielenkiintoinen oli myös ilmavoimien teknikon Osmo Lieneen ufotapaus. Hän teki veljensä kanssa lähihavainnon matalalla lentävästä konkreettisesta ufosta vuonna 1954 Turun lähellä. Pian sen jälkeen avaruusolennot tulivat heidän kotiinsa vierailulle. Heillä oli mukanaan nykyisten läppärien näköinen laite, jolla he esittelivät Osmolle tämän tulevia elämänvaiheita. Kahden käynnin jälkeen olennot ilmoittivat, että havaitsivat hänessä sen verran haitallisia luonteenpiirteitä, etteivät aikomuksista huolimatta valinneet häntä kontaktihenkilökseen, vaan ainoastaan varalle. Myöhemmin ilmavoimien teknikkona Osmo seurasi kiihtyvällä nopeudella lentävää ufoa, jonka nopeudeksi he mittasivat peräti 43.000 km/h.

– Top-kymppiin luen myös perulaisen insinöörin Vlado Kapetanovichin ufokokemukset. Työskennellessään Andeilla vesivoimalan käyttöpäällikkönä hän joutui tutkimaan yhtäkkistä sähkökatkosta, ja löysi voimalan ulkopuolelle laskeutuneen ufon. Myöhemmin hän vietti ihmistä muistuttavien avaruusolentojen seurassa omien laskujensa mukaan 170 tunnin ajan. Tapasin Vladon kolmasti Perun matkoillani, enkä löytänyt hänessä mitään epäilyttävää. Hän itse epäili olentoja suurvaltojen agenteiksi koko sen ajan, kun hän heitä tapasi. Vasta heidän häivyttyään Vlado sai todisteet siitä, etteivät he voineet olla ihmisiä. Tärkein todiste hänelle oli, että olentojen ennustamat asiat toteutuivat tulevaisuudessa, kuten erään kaupungin tuhoutuminen vuorilta vyöryneiden jää- ja soramassojen vaikutuksesta.

Mikä on tällä hetkellä kuohuttavin ufotapaus Suomessa?

– Omassa kokemuspiirissäni Merivartioston infrapunavideoillaan kuvaamat sauvamaiset ufot, jotka Suomenlahden yläpuolella kiitävät mutkittelevaa rataansa. Sauvavideot ovat nyt parin vuoden ajan olleet kansainvälisillä nettisivuilla, mutta vieläkään ei niille ole löytynyt normaalia selitystä, eikä vastaavia videoita ole tarjottu mistään päin maailmaa. Jostakin syystä Merivartioston ufovideot ovat aktivoineet hämärämiehiä ufotutkimuksen ympärille. Itseäni on uhkailtu vankilatuomioilla ja miljoonan euron sakoilla. Ehkä ufot koetaan joissakin piireissä niin vaarallisena asiana, että ufotutkimusta yritetään kaikin tavoin estää.

Kerro vähän miten Suomen ufotutkimus on kehittynyt vuosien saatossa?

– Yksittäisten ufotutkijoiden tiedot ja taidot ovat kaiken aikaa kehittyneet, mutta itse ufotutkimuksessa on vielä paljon parantamisen varaa. Vain harvalla jäsenellä on tieteellinen koulutus, eikä Suomen Ufotutkijoilla ole ollut mahdollisuuksia järjestää kunnollista lisäkoulutusta jäsenistölleen. Käytännön ufotapausten tutkiminen on samalla parasta jatkokoulutusta uusille jäsenille. Lisääntyneen tiedon ja kokemuksen myötä meillä on nykyisin entistä parempi valmius esittää ufotapauksille normaaleja selitysmalleja tai nähdä merkittävien ufotapausten piirteet jo varhaisessa vaiheessa. Ehkä myös psykologisesti oikea ja hienovarainen lähestyminen suhteessa ufonnäkijöihin ja kontaktihenkilöihin on kehittynyt.

Tekevätkö Suomen ufotutkijat yhteistyötä ulkomaisten ufotutkijoiden kanssa?

– Ehkä eniten on ollut yhteistyötä virolaisten ufotutkijoiden kanssa. Suomen Ufotutkijat on tehnyt useita vierailuja Tallinnaan. Yhteyksiä on ollut myös venäläisiin ja ruotsalaisiin ufotutkijoihin. Internet on nostanut ufotutkimuksen kansainvälisyyden aivan uudelle vuosituhannelle. Meitä on kuitenkin vain kourallinen ufotutkijoita, jotka päivittäin on netin kautta yhteydessä ulkomaisiin ufotutkijoihin ja ufokanaviin. Monilla esteenä on kielitaidon puute. Mielestäni jokaisen ufoista kiinnostuneen on syytä parantaa englannin taitoaan päivittäin, koska valtaosa ufotutkimuksesta käydään englanninkielellä. Tosiasiahan on, että jopa lapset oppivat englantia.

Onko ufoista ja ufotutkimuksesta mitään hyötyä?

– Eipä juuri siinä mielessä kuin tänä päivänä koetaan hyödylliseksi kaikki se, mistä saadaan puristettua lisää rahaa. Asiaa tuleekin lähestyä sitä kautta, että jos yksikin ufotapaus on osoitus vieraiden olentojen saapumisesta maaplaneetalle, sillä on huikaiseva merkitys – tai pitäisi olla – ihmiskunnan ja maapallon tilanteeseen ja yhteiskunnallisiin vaikutussuhteisiin. Siksi onkin erittäin mielenkiintoista, että osa ufotutkijoista on paneutunut Eksopolitiikkaan. He pyrkivät pohtimaan, miten yhteiskunnan rakenteita tulisi kehittää tilanteessa, jossa avaruusolennot ovat jo saapuneet kauniille planeetallemme. Eksopolitiikan internet-sivuja kehittää oululainen Olli Pajula, joka myös on kutsuttu järjestön johtoryhmään.

Mitä mieltä olet tämän vuoden ufohavaintojen lisääntymisestä maailmalla? Onko Suomen päässä tullut vastaan yhtä isoa ufohavaintoryöppyä?

– Varsinaisesti ufohavaintojen määrä ei ole tänä vuonna lisääntynyt, ainakaan merkittävästi. Vaikutelma ufohavaintojen lisääntymisestä johtuu siitä, että suomalaiset toimittajat ovat jostakin syystä entistä kiinnostuneempia ufoista. Se taas saattaa johtua eräiden valtioiden päätöksistä julkistaa aikaisemmin salaisia ufoarkistojaan. Suomessa ilmoitetaan vuosittain noin 100 ufohavaintoa. Varsinainen ufohavaintojen ryöppy tuli 1990-luvun alussa, mutta sekin johtui Juhan af Grannin ufo-ohjelmasta, jolla oli peräti 2 miljoonaa katsojaa Suomessa ja moninkertainen määrä myöhemmin ulkomailla. Olin itse keskeisessä roolissa tuon tv-ohjelman tekemisessä. Grannin tietämys ufoista oli tuohon aikaan varsin vähäinen, ja siksi saatoin asiantuntijana ja käsikirjoittajana vaikuttaa voimakkaasti ohjelman sisältöön. Tuonkaan ohjelman jälkeen ufojen määrä ei sinänsä lisääntynyt, vaan ihmiset innostuivat ohjelman vaikutuksesta ilmoittelemaan eri aikoina tekemistään ufotapauksista. Ufotutkijoihin otti yhteyttä peräti 1000 havainnontekijää, joista yli 300 palautti haastattelulomakkeen. Tämä olikin aikamoinen lisäruiske suomalaiselle ufotutkimukselle, joka lähti uuteen nousuun.

Mitä mieltä olet entisen astronautin Edgar Mitchellin puheista, että maapallolla on vierailtu?

– Mitchellin lausunto ei ole mikään uutinen ufotutkijoille. Edgar Mitchell on jo vuosikymmenien ajan tukenut voimakkaasti sekä ufotutkimusta että myös muiden paranormaalien ilmiöiden tutkimista. Itselleni tosiasia, että avaruusolennot vierailevat maapallolla, kirkastui jo parin vuoden ufotutkimusten jälkeen. Siksi olen jo vuosikymmenien ajan keskittynyt olentotapauksiin epämääräisten valopallohavaintojen sijasta.

Onko selvinnyt, miksi ufot ja avaruusolennot ovat saapuneet maapallolle?

– Parhaiden ja toistuvien ufotapausten perusteella voidaan tehdä tiettyjä johtopäätöksiä. Samoin kontaktitapauksissa kontaktihenkilöt voivat saada satoja ja tuhansia sivuja tietoa avaruusolentojen alkuperästä.

Katso myös osa 2 tästä.

Jaa sosiaalisissa medioissa:

Sivu 1. Yhteensä 2.12
SecretsOpen

Graafista suunnittelua

Graafista suunnittelua

Kirjat, kirjakaupat ja lehdet

Ääretön verkkojulkaisu

Tajunta kauppa

Tähteläiset

Koulutusta

Tähtitieto