M-kentät ja telepaattikoirat
Morfogeeninen kenttä (M-kenttä) on englantilaisen biologin ja parapsykologin
Rupert Sheldraken käsite. Se kuuluu hänen kehittämäänsä formatiivisen
kausaation teoriaan. (Todettakoon näin aluksi, että kyseistä tutkijaa on usein
syytetty näennäistieteellisyydestä, joskin hänen teorioitaan on tukenut
avoimesti esimerkiksi kvanttifyysikot David Bohm ja Hans-Peter Dürr).
Ideana on, että M-kentät aiheuttavat samanlaisia muotoja samantapaisiin
ilmiöihin, joita maailmankaikkeudessa ilmenee. Sheldrake kuvaili esimerkiksi,
että kun tutkijaryhmä kykenee tuottamaan jonkin kemiallisen yhdisteen yhdessä
laboratoriossa, niin muiden tutkijaryhmien on helpompaa ja todennäköisempää
tuottaa se omissa laboratorioissaan. Yksinkertaisimmillaan: luonto säilöö
tietoa eräänlaisiin kenttiin, joiden kautta muut pääsevät tähän tietoon käsiksi.
Teoriaa on testattu monesti myös kokeellisesti. Esimerkiksi yhdessä kokeessa
ryhmälle amerikkalaisia koululaisia opetettiin japanilaisia lastenlauluja. Yksi
niistä oli vanha ja suosittu lastenlaulu, kun muut olivat ainoastaan tätä koetta
varten sävellettyjä. Lapset oppivat helpoiten suositun lastenlaulun, ja
tuloksen pääteltiin tukevan Sheldraken teoriaa.
Laulukokeen kohdalla on kuitenkin useita vaihtoehtoisia selityksiä, jotka
poistaisivat sen tuen teorialta. Ehkäpä vuosisatoja vanhalla lastenlaululla oli
piirteitä, jotka teki siitä helposti opittavan ja tästä syystä suositun.
Taustalla on niin voinut olla tarttuva sävelmä tai lapsea miellyttävät sanat.
Tällöin tulisi olettaa myös, että koetta varten kehitetyillä lauluilla ei ollut
näitä ominaisuuksia
Ongelmalliseksi teorian tekee kuitenkin se, ettei M-kenttiä ole vielä havaittu
suoraan. Teorian testaaminen ei ole tapahtunut täysin kelpoisilla tutkimuksilla,
sillä niiden tulokset ovat toistaiseksi helposti kyseenalaistettavissa, kuten
laulu-esimerkki edellä osoitti.
M-kenttien olemus ei putoa kauaksi puusta, kun sitä verrataan telepatiaan,
sillä Sheldraken mukaan M-kentät toimivat ”alikvanttitasolla”, ajan ja paikan
ulkopuolella. Tämä tarkoittanee, että M-kenttien vaikutus ilmenee välittömästi.
Vaikutusta Sheldrake kutsuu morfiseksi resonanssiksi.
Telepaattikoirat
Englannissa BBC on tehnyt ja dokumentoinut kokeita, joissa on mukana ollut
ihmisiä ja heidän koiriaan. Yhdessä näistä kokeista kuvattiin koiria,
joiden omistaja oli lähtenyt ulos kaupungille kiertelemään.
Tietyllä hetkellä omistajalle kerrottiin, että hänen tulee nyt lähteä suoraan
kotiin. Samaan aikaan kuvanauhalle tallentui kuinka omistajan koira nousi ylös
lepäämästä, meni ulko-ovelle ja alkoi odottamaan omistajansa paluuta. Kyseinen
koe toistettiin useita kertoja eri koirien ja omistajien kanssa samalla
tuloksella, joten sattuman sato kyettiin karsimaan hyvin pieneksi.
Koira-koetta voidaan myös katsoa tämän M-kentän lähestymistavalla, jolloin
koiralla ja omistajallaan olisi yhteinen M-kenttä, jonka morfinen resonanssi
ilmaisee välittömästi koiralle, että hänen omistajansa on palaamassa kotiin.
Spekulaatioita voidaan kehittää aiheesta monia. Esimerkiksi, moni on varmasti
kokenut tilanteita, jossa pystyy täyttämään toisen lauseita sanoilla tai
tietää puhelimen kohta soivan ja sen kuka sieltä soittaa. Kaikkia näitä
ilmiöitä on tutkittu myös muiden lähestymistapojen kautta ja toistaiseksi täysin selittävää
teoriaa ei ole kehitetty.
Seuraan itse mielenkiinnolla tämän suuntauksen kehitystä ja tutkimusta. Blogi-
kirjoitukseen on vaikea laittaa kaikkia mielenkiintoisia koetuloksia, joten
kannattaa tukeutua Google-hakuun tai sitten mennä suoraan tutkija R. Sheldraken
omille kotisivuille. http://www.sheldrake.org/papers/
Lähteet:
http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/morfogeneettinen_kentta.html
http://spritebts.twittermoms.com/story/526591528/bbc-seeking-ethical-insurance-shoppers-with-telepathic-pets-dog-news
http://www.nature.com/nature/journal/v401/n6756/full/401849a0.html http://www.helium.com/items/611345-are-dogs-telepathic
http://www.sunpoint.net/~ranick24/sheldrake/
Mysteria – Herbert Genzmer,Ulrich Hellenbrand (2007-12-31)
11 kommenttia aiheeseen: M-kentät ja telepaattikoirat
Vastaa
Hitsi, todella mielenkiintoisia juttuja.
Olen ennenkin kuullut tuosta koirien tavasta vaistota mm. jos omistaja kuolee tai ajattelee koiraa.
Olen myös kuullut, että koira osaisi suunnistaa kotiin vaikka sen veisi minne asti laatikossa, mutta siitä en ole kuullut todisteita.
”Olen myös kuullut, että koira osaisi suunnistaa kotiin vaikka sen veisi minne asti laatikossa, mutta siitä en ole kuullut todisteita”
En ole itsekään törmännyt todisteisiin, mutta tässä on taannoin ollut uutisiakin eläimistä, jotka ovat löytäneet tiensä monenkin sadan kilometrin säteeltä kotiin. Uutiset tosin ovat aina hieman korostettuja ja eivät välttämättä täysin totuudenmukaisia.
Vaihtoehtojahan on niin mahdottoman useita, millä periaatteella koira löytäisi tien kotiin.
Mutta jos nyt spekuloidaan, vaikka tämän M-kentän avulla: Koira voisi saada tietoa ympäristöstään sen kautta / vaistomaista ymmärrystä joka veisi sitä takaisin sen mukaan mitä se on vaistonut aluksi jo laatikon sisällä. Ja tämän avulla toimisi niin, että palaa lähtöpaikkaan.
Jännempi homma, jos tällaista voisi tutkia laajemmin. Harmillista, että tällaisesta ei osata olettaa mitään yhteiskunnallista hyötyä (mutta eipä tuosta sosiologiastakaan aina ole 😉 )
Mitä nyt tuli mieleen koiran ja isännän/emännän välisestä ”yhteydestä”, niin kyseessä voi olla myös se että koira vaistoaa omistajansa tulon hajun perusteella, onhan koirilla ja muilla karvaisilla eläimillä tarkka vainu, jopa kilometrien päähän yltyvä.
Ja mitä tuohon laatikkojuttuun tulee; ihmisistä jää maahan tarkka hajujälki, jota koira tai muu eläin seuraa ja löytää siten kotiinsa.
En tiedä isännän/emännän ja koiran välisestä yhteydestä mitään, mutta isännän ja emännän välisellä M-kentällä ei kannata pojat sitte pelleillä.
Erään ystäväni koirat menivät aikoinaan aina 20-30 minuuttia ennen tämän äidin töistä tuloa odottamaan etuovelle. Tämä tapahtui joka päivä, aika hassua. 😀
Ja tämä koskee kyllä kissaa, mutta oli hassua että juuri kun oltiin muutettu asunnosta toiseen niin kissamme karkasi ja oli 2 viikkoa poissa jonka jälkeen ilmestyi vanhan asuntomme ovelle joka sijaitsi ehkä n. 8 kilometrin päässä uudesta asunnosta. Entinen naapurimme joka muutti vanhaan asuntoomme niin ihmetteli vaan kun joku yritti aamulla tulla sisään ja siellä se kissa oli, se kun osaa avata oven. 😀 Taisi olla koti-ikävä.
paljastan teille salaisuuden…
Koirat ovat todellisuudessa humanoidirotu, joka valvoo ja ohjailee ajatuksiamme.
Kissat taas ovat henkimaailmaa ja ottavat vanhojen talojen vaeltavia aaveita sisälleen… Siksi ne palaavat vanhaan kotiinsa takaisin..
Älkää kertoko kenellekään tästä. hyssss….
Tenskunen, olen nähnyt kuinka kissa hyökkää aaveen kimppuun..
ylai, olet paranormaaliblogin kirjoittajista niitä harvoja (ellet ainoa) joka perustelee kirjoittamaansa järkevillä argumenteillä ja osaat erottaa tekstissä omat näkemyksesi faktoista. Teksteistäsi huomaa että olet perehtynyt näihin asioihin monelta kantilta. Pidän kirjoituksistasi juuri siitä syystä. Paranormaaleista asioista on hankala kirjoittaa neutraalisti. On kuitenkin mukavaa että kirjoitat myös omat näkemyksesi teksteihin, koska osaat tehdä sen tyylikkäästi. Ja laitat lähteet rehdisti pienintäkin yksityiskohtaa myöten.
Täällä on paljon muidenkin kirjoitamia kiinnostavia artikkeleita, mutta niissä kirjoittajien omat näkemykset tulevat kirjoitusten läpi, eivät erillisinä ajatuksina, ja niitä esitetään välillä jopa faktoina ihan vain että saataisiin lukija uskomaan se mitä itse uskotaan. olisi hyvä jos teillä olisi joku ”pääkirjoittaja” jonka seulan läpi tekstit menisivät, että niistä tulisi tyylillisesti yhtenevämpiä, ei sillä että itse juttujen aiheiden tarviisi muuttua tai mitään sellaista. lukijalla on ihan luonnostaan tietty tyylinkaipuu, jota Ylain tekstit tyydyttävät.
eiku hups tää tais olla sun eka artikkeli! no oli kuitenkin hyvä ja neutraali. (akateemisuuden näkee..) on täällä ehkä sitten toinenkin hyvä kirjoittaja.
Juu, olen samaa mieltä kanssasi, tämä oli erittäin hyvä artikkeli!
Sanon tuohon pääkirjoittaja -juttuun sen, että itse en edes yritä kirjoittaa tylsää uutistekstiä, mutta otan huomioon kommenttisi jatkoa varten 🙂
Lukekaa ”Miksi koira tietää milloin isäntä tulee kotiin”, muistaakseni juuri tuon Rupertin kirjoittama. Erittäin mielenkiintoinen kirja. Ja täytyy kyllä myöntää, että omat koirani tietävät myös täsmälleen milloin olen tulossa kotiin. Se on erikoista, sillä teen vuorotyötä ja olen joka päivä hieman eriaikaan kotona.