Todellisuuden perimmäinen olemus on paljosta tutkimisesta huolimatta yhä arvoitus. Tämän tutkimuksen yhtä osa-aluetta kutsutaan rajatiedoksi. Termillä ymmärretään yleensä sitä inhimillisen tietämyksen aluetta, joka sijoittuu johonkin tieteen ja uskomusten välimaastoon. Suhtautuminen tähän tutkimusalueeseen vaihtelee jyrkän skeptisestä täysin kritiikittömään herkkäuskoisuuteen. Puolueetonta analyyttistä tutkimustakin on tehty, mutta melko heikoin tuloksin. Osa rajatiedon piiriin lukeutuvaa materiaalia on totuusarvoltaan selvästi kyseenalaista, mutta joukkoon mahtuu myös varteenotettavaa ja kysymyksiä herättävää aineistoa.

Rajatiedon tarkka määrittely on hankalaa, koska tutkijoiden käsitykset siitä, mikä on rajatietoa, vaihtelevat suuresti. Vannoutuneen materialistin mielestä ei ole olemassakaan mitään fysiikan lakien tuolle puolen menevää, mutta monet selittämättömiä ilmiöitä kohdanneet tai niitä tutkineet sen sijaan ovat vakuuttuneita niiden todellisuudesta. Äärilaidalla ovat ne, joiden mielestä lähes kaikella on jokin henkinen olemus.
Tyypillisiä rajatiedon tutkimuspiiriin luettavia asioita ovat mm. erilaiset parailmiöt kuten ufot ja väitetyt humanoidikontaktit, peltokuviot, haamut, räyhähenget ja spritistiset ilmiöt. Muita kohteita ovat esim. uskonnolliset näyt ja ilmestykset, transsitilat, selvänäköisyys, ajatuksensiirto, aurat, jälleensyntymä, psykokinesia, homeopatia ja hypnoosi. Laajasti ottaen rajatieteellinen tutkimus kohdistuu siis asioihin, joille ei ole löydetty tyydyttävää ’luonnollista’ selitystä. Monen tutkijan motiivina onkin yrittää löytää kaikelle jokin luonnollinen selitys, mutta on myös niitä, jotka etsivät parailmiöistä tukea omille käsityksilleen.

Tämän aihepiirin tieteellisessä tutkimisessa on eräs suuri ongelma: jos tutkimuksen kohteena on ilmiö, jolle ei näytä löytyvän luonnollista selitystä, ainoa vaihtoehto on tulkita se parafyysiseksi eli yliluonnolliseksi. Tällöin herää kysymys: voidaanko siihen edes periaatteessa soveltaa tavanomaisia tieteellisiä tutkimusmetodeja? Kaikki tähänastiset, tarkoin valvotut yritykset osoittaa jonkin yliluonnollisen ilmiön olemassaolo ovat epäonnistuneet. Niinpä keinoiksi ovat jääneet lähinnä havaintojen kirjaaminen, tilastoiminen ja vertailu. Ennen sitä on vielä yritettävä selvittää havaintojen todenperäisyys, eli onko kyse todella aidosta ilmiöstä vai jostain muusta. Tästä aineistosta tutkijat saattavat sitten tehdä hyvinkin erilaisia, jopa aivan vastakkaisia johtopäätöksiä.

Laajassa mitassa parailmiöihin voitaisiin lukea myös sellaiset kaikille tutut asiat kuin tajunta ja tietoisuus. Niille ei ole tähän mennessä löydetty tieteellistä selitystä ja epäilen, ettei koskaan löydetäkään. Myöskään fyysisen materian ja ns. luonnonlakien sisintä olemusta ja alkuperää, maailmankaikkeuden synnyn perimmäistä alkusyytä tai elämän ja geneettisen koodin syntytapaa ja aiheuttajaa ei tiedetä. Teorioita niistä toki on, mutta yhtäkään ei voida varmuudella todistaa oikeaksi.

Rajatiedon tutkimusalue on siis verrattain laaja. Se sivuaa monelta osin myös niitä asioita, joista usein käytetään nimeä ’perimmäiset kysymykset’. Aikanaan ne olivat filosofian keskeistä aineistoa, mutta eivät vieläkään ole menettäneet ajankohtaisuuttaan. Enemmän tai vähemmän ne yhä koskettavat jokaista syvällisesti asioita pohtivaa.

Lähde: http://www.netikka.net/mpeltonen/index.html