Itsestään palaminen

Eräs merkillisimmistä ilmiöistä ovat itsestään palamaan syttyvät ihmiset. Tämä ilmiö on myös erittäin hyvin dokumentoitu. Tapauksista on muistiinmerkintöjä jo 1600 -luvulta alkaen ja viimeisin tapaus on peräisin 1990- luvulta.

Varsinkin kahta amerikkalaista tapausta on tutkittu perinpohjin:
Floridassa asuneen Mary Reeserin löysi hänen poikansa tullessaan kotiin 1951. Vain vasen jalka ja pieneksi kutistunut pääkallo löytyi palamattomana tuhkakasasta. Neljän metrin päässä olleet kynttilät olivat sulaneet, mutta vainajan vieressä olleet lehtipaperit ja liinavaatteet olivat ehjiä. Tapausta tutkinut tohtori Krogman on kokeiluissaan polttanut sekä kuivia että tuoreita luita, ja todennut, että luut hajoavat tuhkaksi vasta n. 1660 asteen kuumuudessa. Siksi on outoa, etteivät ruumiiden lähellä olevat esineet olleet palaneet. Tapaus jäi arvoitukseksi.

Selitystä vaille jäi myös vuonna 1966 Pennsylvaniassa tapahtunut tri Bentleyn kuolema. Hänet löysi mittarinlukija savun täyttämästä mutta muuten vahingoittumattomasta huoneesta. Tohtorista oli jäljellä vain palamaton jälkaterä tohveleineen ja läjä tuhkaa.

V. 1980 paloi walesilainen Henry Thomas tuhkaksi lukuunottamatta kalloa ja jalkoja polvesta alaspäin. Kummallista oli, että palamattomissa osissa jalkoja olivat myös housut jäljellä palamattomina. Metrin päässä ollut sohvakin oli jäänyt ehjäksi.

Yksi viime aikaisista tapauksista on Lancastershiressä sattunut Jacqueline Fitzsimon -nimisen koulutytön palaminen. Hän leimahti liekkeihin kävellessään alas portaita Haltonin yliopistossa vuonna 1985 käsikkäin ystävänsä kanssa. Tästä tapauksesta kerrottiin myös yhdessä TV-dokumentissa.

Eräässä toisessa, BBC:n tuottamassa tv-dokumentissa (v.1999) skeptiset tutkijat demonstroivat ihmisen palamista sianruhoa apunaan käyttäen. He uskoivat löytäneensä ilmiölle luonnollisen selityksen. Heidän mielestään ihmiskeho, tai paremminkin sen sisältämä rasva, saattoi palaa kuin kynttilä, jos sen lähellä on jokin palamista ylläpitävä ’sydänlanka’. Palaminen oli heidän mielestään hidas tapahtuma, joka vaati vähintään 5 – 10 tuntia. Lisäksi he uskoivat, että syttymisen aiheuttaa aina jokin luonnollinen syy – tulitikut, savuke, kynttilä, kaasuliekki tai takkatuli sekä jokin palamista alkuvaiheessa kiihdyttävä tekijä, esim. alkoholia sisältävä aine. Koska kyseessä on hidas prosessi, mikä sulattaa ja polttaa kehon rasvat, uhri väistämättä kuolee.

Kyseinen dokumentti oli kuitenkin melkoista pseudotiedettä. Tutkijat sivuuttivat täysin suuren joukon äskettäisiä, hyvin dokumentoituja tapauksia ihmisistä, jotka ovat kokeneet itsestään syttymisen ja selviytyneet siitä kertoakseen kokemastaan tai tapauksista, joista niiden silminnäkijät ovat antaneet tarkkoja ensikäden tietoja. Nämä kertomukset ovat selvässä ristiriidassa dokumentin tekijöiden ’tieteellisen selityksen’ kanssa kaikilta yksityiskohdiltaan.

Esim. John Staceyn (Lambeth, 1967) palaminen oli alkanut vatsasta sisältäpäin huoneessa, missä kaasu ja sähkö oli suljettuna, eikä tutkimuksissa löydetty muitakaan syttymisen aiheuttajia. 62 -vuotias Jean Saffin (Edmonton, Lontoo, 1982) leimahti palamaan istuessaan keittiöpöytänsä ääressä isänsä ja vävynsä läsnäollessa. Rouva paloi sukulaistensa silmien edessä ja kuoli myöhemmin sairaalassa. Lääkäri ei kuitenkaan halunnut kirjoittaa kuolinsyyksi itsestään palamista, koska ’sellaista ei ole’.

Agnes Phillips oli ostosmatkalla Sydneyn lähistöllä v. 1998 ja syttyi palamaan istuessaan tyttärensä pysäköidyssä autossa. Hän paloi tyttärensä ja erään ohikulkijan – joka yritti sammuttaa liekkejä – silmien edessä ja kuoli sairaalassa viikkoa myöhemmin. Palotarkastajan mukaan auton moottori ei ollut käynnissä tapahtumahetkellä, lähellä ollut syttyviä aineita eikä auton sähköjohdoista löydetty mitään vikaa. Kumpikaan naisista ei ollut tupakoija, ja lämpötila tuona päivänä oli korkeintaan 16 astetta.

Mrs Conwayn tapauksessa, mihin tv-dokumentissakin viitattiin, palomies saapui tutkimaan hänen jäännöksiään enintään 20 minuutin kuluttua saatuaan ilmoituksen, ehkäpä jo niin pian kuin 6 minuutin kuluttua. Palaminen ei siis suinkaan kestänyt tunteja, kuten dokumentin tekijät väittivät. Larry Arnold on julkaissut 1995 kirjan nimeltään Ablaze!, missä hän selostaa yli 400 itsestään syttymistä, joukossa useita hyvin dokumentoituja tapauksia, missä uhrit ovat selvinneet hengissä kokemastaan.

Lähde: http://www.netikka.net/mpeltonen/rajaind.htm