Blacky
Näkyjä hämärästä: Henkimaailma
Näkyjä hämärästä on artikkelisarja, joka käsittelee tunnettuja ja vähemmän tunnettuja yliluonnollisia ilmiöitä niiden keskellä pitkään eläneen silmin. Artikkeleissa ilmenevät faktat perustuvat vuosikausien tutkimuksiin, samoin kuin henkilökohtaisiin kokemuksiin.
Huomautus: Kuten kaikki yliluonnolliseen liittyvä materiaali, nämä artikkelit ovat avoimia spekulaatiolle. Näkyjä hämärästä kuitenkin lähtee liikkeelle siitä oletuksesta, että niissä kuvatut kokemukset ovat tosia. Teksti ei selittele eikä puolusta, vaan tutkii kriittisesti näkemäänsä ja vetää siitä johtopäätöksensä. Tämä näkökanta suositellaan pidettäväksi mielessä artikkeleita lukiessa.
Monissa kulttuureissa, niin aikaisemmin kuin tänäänkin, henkimaailma on ollut tärkeä osa ihmisen maailmankuvaa. On shamaaneja ja noitia, pappeja ja manaajia, jotka kukin omilla keinoillaan pyrkivät vaikuttamaan ”toiseen maailmaan”, joka on henkien ja yliluonnollisten voimien maailma. Erilaisiin aaveisiin ja henkiin uskominen tuntuu olevan ihmisessä lähes sisäänrakennettu ominaisuus, ja pelko näkymätöntä kohtaan elää sukupolvesta toiseen.
Henkiä on jaettu erilaisiin ryhmiin ja niiden on uskottu omaavan tietyntyyppisiä tehtäviä. On ollut hyviä ja pahoja ja niitä, jotka eivät ole oikein kumpaakaan. Yhdelle on uskottu suojelevan perhettä, toisen haluavan sille pahaa. Monesti henget liittyvät jollakin tavoin kuolemaan: joko ne ovat kuolleiden henkiä tai ne ovat muutoin yhteistyössä synkkien voimien kanssa. Nyky-yhteiskunnassa asetelma ei ole ratkaisevasti muuttunut. Ufot ja Loch Nessit jatkavat siitä, mihin henkiolennot ovat jääneet.
Versioita on siis kymmeniä. Mihin niistä kannattaisi uskoa? Keitä henkimaailmassa oikeasti asuu, ja mikä heidän suhteensa on ihmisiin? Henkilökohtainen kokemukseni on, että meitä ympäröi näkymätön maailmaa, joka suorastaan kuhisee elämää. Valtaosalla näistä asukkaista ei ole mitään kiinnostusta ihmisiin – järki käteen, miksi olisi? – mutta on niitäkin, joilla on syynsä olla yhteydessä meihin. On vaikea sanoa, milloin kukakin meedio saa todella yhteyden johonkin ja mikä se jokin oikeastaan on. Perusoletus, että kaikki kohdatut olennot ovat ihmishenkiä, on vähintäänkin väärä.
On luonnonhenkiä ja talonhenkiä ja kuolemanhenkiä ja mitä vielä siihen päälle. Henkimaailmaa voisi kutsua valtavaksi ekosysteemiksi, joka osin poikkeaa omastamme. Sillä on omat luonnonlakinsa ja valtava määrä sääntöjä, joita milloin kukakin noudattaa. Henkimaailman tuntemiseen voi varmastikin kuluttaa kokonaisen eliniän, kuten entisaikojen shamaanit, ja silti voi tuntua, ettei ole vielä tehnyt muuta kuin raapaissut sen maailman pintaa.
Koska ihmisellä luonnostaan on hyvin rajalliset keinot päästä yhteyteen tähän maailmaan (katso Aurat ja energia-artikkeli), ei liene ihme että niin monet kulttuurit ovat kehittäneet erityyppisiä rituaaleja, loitsuja ja maagisia esineitä tätä helpottaakseen.
Yksinkertainen aluejako
Moninaisuudestaan huolimatta henget on pääosin helppo jakaa eri pää- ja alakategorioihin. Pääkategorioita on kolme, jakaen henget niiden valon määrän mukaan: valkeat, mustat ja harmaat henget. Kuhunkin kategoriaan liitetään tietyt stereotyyppiset ominaisuudet, joita käsittelen seuraavaksi tarkemmin.
Valkeat henget mielletään suojelushengiksi, kuten enkeleiksi tai henkioppaiksi. Nykyisissä henkisissä suuntauksissa nämä ovat niitä, joihin yritetään päästä yhteyteen. Moni uskoo, että kullakin ihmisellä on yksi tai useampi suojelija, joka voi ottaa esimerkiksi eläimen muodon. Valkeisiin henkiin liitetään myös mielikuva voimasta: heillä on kyky karkoittaa pahoja henkiä tai auttaa ihmistä parantumaan.
Mustia henkiä kutsutaan usein myös pahoiksi hengiksi (henk.koht. mielipiteeni mukaan tämä on yleistystä). Kristinuskossa pahojen henkien roolia pitävät demonit, jotka yrittävät houkutella ihmisen mukanaan Helvettiin ja syntiin. Pahojen henkien on uskottu aiheuttavan sairauksia ja onnettomuuksia ihmisille, ja niiltä on pyritty suojautumaan erilaisin taikakeinoin. Pimeät henget voivat kuitenkin edustaa neutraalempia – vaikkakin yhtä pelottavia – voimia, kuten kuolemaa, pelkoa tai vihaa.
Harmaat henget muodostavat henkimaailman enemmistön. Nämä ovat ns. neutraaleja henkiä, joilla on usein hyvin voimakas suhde luontoon. On luonnonhenkiä, eläinhenkiä ja milloin mitäkin. Osaa näistä on hankala erottaa tummemmista variaatioista, eikä näytä olevan tavatonta, että esimerkiksi puissa asunut henki jää levottomana kiertämään hakkuualueelle kauan sen jälkeenkin, kun sen rakkaat puut on jo viety. Tähän kategoriaan voidaan laskea myös suomalaisen kansanperinteen haltijat, saunatontut ja niin edelleen.
Henkien kohtaaminen
Monille, jotka ensimmäistä kertaa joutuvat (tai uskovat joutuneensa) kosketuksiin henkiolentojen kanssa ensimmäinen reaktio on paniikki. Yleensä tämä johtuu siitä, että tapaamisen yhteydessä tapahtuu jotakin muuta pelottavaa; päässäsi ”kuuluu” omituisia ajatuksia, esineet liikkuvat, tuntuu kuin näkymättömät kädet koskettaisivat tai jotakin muuta samantyyppistä. Tämä tietenkin koskee pelkästään muita kuin valkeita henkiä, mutta niitä harvemmin säikähtää muutenkaan.
Tässä pari nyrkkisääntöä, joilla selviää kunnialla kohtaamisesta:
1) Pysy rauhallisena. Mitä ikinä olet kohdannutkaan, se ei tule voimaan satuttaa sinua enempää, kuin kuvittelet sen voivan (tästä voisikin joskus puhua enemmän). Joissakin tapauksissa strateeginen perääntyminen on silti paras ratkaisu. Kaikkea ei tarvitse kokea.
2) Ota selvää (jos pystyt), mistä oikein on kyse. Katso ympärillesi, mitä vihjeitä voit saada siitä, miksi henki antaa merkkejä itsestään? Haluaako se sinulta jotakin, onko sillä sinulle asiaa vai onko kyse yksinkertaisesti yleisestä huomionhakuisuudesta? Jos olet esimerkiksi autiotalossa (mitä ikinä siellä sitten teetkään), onko olemassa jotakin viitteitä siitä, miksi talo voisi olla levoton?
3) Puhu. a) ääneen, koska se helpottaa oloasi, b) hengelle, jos pystyt. Puhumalla selviät tilanteesta kuin tilanteesta. Kiristä, uhkaile, lahjo, imartele, mikä vain sattuu tuntumaan sopivalta. Teehetket demonien kanssa voi ehkä kuulostaa omituiselta ajatukselta, mutta se on parempi kuin riita siitä, hyppäätkö kalliolta alas vai et.
4) Kuulostele tunteitasi. Tuleeko mieleesi mielikuvia, lauseita tai tunteita, jotka eivät ns. ”kuulu sinne” (älä seuraa tätä neuvoa sokeasti, käytä tietenkin päätäsi). Joissakin tapauksissa intuitiosi kertoo enemmän, kuin luulisitkaan. Kyseenalaista kaikki, kerta toisensa jälkeen. Jos pelkäät, työnnä pelko pois ja poistu paikalta.
5) Jos seuralaisesi ei ole aivan sellainen, jonka kanssa haluaisit pistää teekutsuja pystyyn, kerro se tälle. Joskus kohteliaisuus riittää (katso kohta 3), mutta toisinaan sinun on pakko käskemällä käskeä häirikköäsi lähtemään. Erilaiset mielikuvaharjoitukset ovat hyviä. Kuvittele vaikka iso leka, jolla läimit häirikköäsi kauemmas. Ehket saa mitään aikaan, mutta ajatus on tärkein.
Viimeinen, muttei suinkaan vähäisin sääntö on numero 6, joka yksinkertaisesti sanoo: Älä hakemalla hae vaikeuksia. Jos pärjäät ilman omituisia seikkailuja, elä ilman niitä. Riippumatta siitä uskotko näkemääsi täysin todeksi vai et, pieniä mieliämme ole tarkoitettu siihen, että kuvittelemme kaikenlaisia mörköjä joka nurkan takana. Vilkas mielikuvitus on hyvä, mutta tuskin kukaan meistä haluaa ylenpalttisesti painajaisiakaan.
Näkyjä hämärästä: Aurat ja energia
Näkyjä hämärästä on artikkelisarja, joka käsittelee tunnettuja ja vähemmän tunnettuja yliluonnollisia ilmiöitä niiden keskellä pitkään eläneen silmin. Artikkeleissa ilmenevät faktat perustuvat vuosikausien tutkimuksiin, samoin kuin henkilökohtaisiin kokemuksiin.
Huomautus: Kuten kaikki yliluonnolliseen liittyvä materiaali, nämä artikkelit ovat avoimia spekulaatiolle. Näkyjä hämärästä kuitenkin lähtee liikkeelle siitä oletuksesta, että niissä kuvatut kokemukset ovat tosia. Teksti ei selittele eikä puolusta, vaan tutkii kriittisesti näkemäänsä ja vetää siitä johtopäätöksensä. Tämä näkökanta suositellaan pidettäväksi mielessä artikkeleita lukiessa.
Mitä energia on?
Itämailta länsimaihin on viime vuosikymmenten aikana rantautunut ajatteluumme filosofia aurasta, joka kertoo jotakin kehomme tilasta. On jopa väitetty, että neuvostoliittolaisen keksijä Semyon Kirlianin kehittämä valokuvausmenetelmä, ns. kirliankuvaus, onnistuisi vangitsemaan tämän näkymättömän kentän niin ihmisistä kuin esineistä.
Perinteisen käsityksen mukaan aura kuvastaa seitsemän päächakran toimintaa ja suhdetta toisiinsa. Näin syntyisi seitsemän väriä, joista (jostakin ironisesta syystä) ihmisen aurassa näkyisi aina yksi. Chakra-filosofia perustuu intialaiseen ayrveda-lääkintään. Kiinalaisessa lääketieteessä taas tunnetaan qi-energia, jota meridiaanit (energiakanavat) kuljettavat veren tavoin pitkin ihmisen kehoa.
Totuus ihmisen aurasta ei ole kuitenkaan aivan yksiselitteinen. Ayrveda-lääkinnän ”sateenkaari-ilmiön” väittävät tänä päivänä nähneensä kaikki. Sen näkemiseen on lukuisia ohjeita, joista yleisin lienee tämä: aseta kätesi hämärässä huoneessa valkoista seinää vasten ja katso ikään kuin sormiesi ohi, niin näet hohtavan kentän kätesi ympärillä. Tämä toimii lähes 100%, mutta miksi? Merkitsevätkö auran värit todella jotakin, puhumattakaan siitä, että ne olisivat mittari yksilön viisaudesta (vert. turkoosi aura)?
Äärimmäisen todennäköistä on, että sateenkaari-ilmiö on pelkkää puppua. Sen psykologiset ja populaarikulturelliset aspektit – puhumattakaan tekemäni testien tulosten vaihtelevuudesta – antavat ymmärtää, että kyseessä on vain temppu, jolla meitä yritetään jujuttaa.
Mitä sitten on energia? Voiko sen nähdä ja mihin se vaikuttaa? Vastaus on: energiaa on kaikkialla ja kyllä, sen voi nähdä, mutta ei sillä tavoin kuin usein kerrotaan. Einsteinin suhteellisuusteorian mukaan energia ja massa ovat samoja asioita, eikä toista voi ilmetä ilman toista. Tieteen termeihin kuuluvat esimerkiksi Higgsin hiukkanen, jonka oletetaan antavan materialle sen painon. Tätä hiukkasta (tai bosonia) ei kuitenkaan ole vielä onnistuttu tieteellisissä kokeissa havaitsemaan. Monille tutumpi yhä teorian tasolla oleva energian muoto on pimeä aine, joka ei näy, mutta joka kuitenkin reagoi painovoimaan. Toisin sanoen, kaikki mitä me näemme ja olemme, on energiaa. Osa siitä näkyy, osa ei. Voi olla, että jonakin päivänä tiede havaitsee energiamuodon, joka selittää monien näkemän auran. Ja kenties ei.
Irroittautukaamme tieteen maailmasta tästä eteenpäin. Oivallettuani energian olevan kaikkialla ja kaikessa, pidin auran yleistä määritelmää vähintäänkin lapsellisena. Kokemusteni mukaan kaikesta elävästä kuitenkin voi tuntea – ja nähdä – energiaa, joka reagoi tavoin, jota tiede ei osaa selittää. Kvartsipohjaiseen kiveen koskeminen voi aiheuttaa ilmiön, joka muistuttaa lähinnä sähköiskua. Myös toisen ihmisen energiaan voi vaikuttaa esimerkiksi kosketuksellaan, mihin muun muassa Reiki-menetelmä pyrkii. Energian ominaisuudet ja luokat ovat kuitenkin huomattavasti yleisiä käsityksiä laajempi kokonaisuus, jota seuraavaksi käsittelen hieman lähemmin.
Ihmisen energiat
Ihmisen läpi kulkee energiavirta, jonka kiinalainen lääketiede tuntee nimellä qi. Kivun tai sairauden aikana energiavirta voi joutua epätasapainoon, mikä saattaa vaikuttaa ihmisen henkiseen hyvinvointiin. Psykologiasta tiedämme myös, että kaava toimii toisinpäin: psyykkinen hyvinvointi vaikuttaa kehoon. Meditaatio on yksinkertainen keino päästä kontaktiin oman ruumiinsa kanssa ja edistää sen pyrkimystä tasapainoon.
Sisäisen energiavirran lisäksi osa tästä energiasta muodostaa mm. auran. Herkkä henkilö voi tuntea sen läsnäolon viedessään kätensä vajaan tuuman etäisyydelle ihosta. Tämä energia on niin ”taipuisaa” ja ”kevyttä”, että siihen on helppo hetken harjoittelun jälkeen tarttua ja siitä voi muotoilla vaikkapa langan, jonka vetää läpi ystävänsä käden. Tämän energian ominaisuuksiin mielletään usein värit, joista ayrvedan seitsemän pääväriä eivät ole ainoat. Se reagoi herkästi mielikuvitukseen ja henkilön mielentilaan, paljastaen näin harjaantuneelle katsojalle siipien, sarvien ja eläinkumppanien muodossa toisesta enemmän, kuin tämä kenties on valmis avoimesti ilmaisemaan.
Värillisen auran lisäksi ihmistä kehystää energiakenttä, jota voisi kutsua nimellä ”läsnäolo”. Väriltään tämä energia on usein valkoista tai mustaa (harmaata esiintyy vain harvoin). Vaikkei läsnäolo kielikään kantajansa hyvyyden tai pahuuden asteesta, sen laadulla on ratkaiseva merkitys sen suhteen, miltä muista tuntuu hänen lähellään. Samalla ulkoaura muodostaa henkilön ympärille suojan, jonka reunaa vieraan ei ole suotavaa ylittää (tämäntyyppinen ilmiö tunnetaan myös psykologiassa, vaikken se nimeä nyt muistakaan). Yksinkertaistettuna tämä läsnäolo edustaa henkiön mielentilaa. Lisäksi on todennäköistä, että ns. energiavampyyrit pohjautuvat juuri tähän ilmiöön.
Näiden kahden energian lisäksi ihmisten persoonallisuudet jaetaan toisinaan neljän pääelementin mukaan. Elementtifilosofian mukaan ihminen tuntee vetoa tiettyyn elementtiin ja käyttää sitä henkisenä voimavaranaan. Tulen, veden, ilman ja maan stereotyyppiset ihmistulkinnat ovat monille varmasti tutut. Näiden lisäksi on kuitenkin syytä mainita elementteinä valo ja pimeys, jotka klichéistään huolimatta voidaan laskea samanlaisiksi voimavaroiksi kuin edellä mainitut.
Paikat, eläimet ja henkiolennot
Usein puhutaan sielusta. Monet alkuperäiskansat ovat palvoneet luonnonhenkiä ja -voimia, mitä New Age jatkaa tänäänkin. Eläinten tai kasvien sieluista on vaikea päästä yksimielisyyteen, mutta myös näiden läpi kulkee energiaa. On erittäin todennäköistä, että kaikella elävällä on tietoisuus, johon on mahdollista muodostaa yhteys, ellei fyysisesti, niin ”toisella tasolla”. Rakennuksilla ei ole tietoisuutta, mutta vaikuttaa siltä, että ihmisten läsnäolo ajan mittaan ”tarttuu” ja näinollen syntyy paikkoja, joihin on latautunut valtavia määriä energiaa. Tämän teorian mukaan erityisesti negatiivinen energia ajan mittaan pakkautuu, kunnes syntyy tiloja, joissa esiintyy tavallista enemmän yliluonnollista toimintaa.
Onkin mahdollista, että monet väitetyt kokemukset kummituksista ovat herkkien ihmisten reaktioita tähän energiaan. Jos rakennuksen seinät ovat kuin nauhuri, aave ei olekaan ihmisen sielu, vaan heijastus. Negatiivinen ja/tai pimeä energia houkuttelee myös herkästi luokseen erilaisia henkiä, mutta niistä joskus toiste. Tämä pakkautunut energia selittää sen pelon, joka ihmiselle vaistomaisesti syntyy esimerkiksi hautausmailla, autiotaloissa ja ajoittain jopa tiloissa, joissa ei ulkoisesti ole mitään vikaa. Samoin kuin kanssaihmisestä hohkaava läsnäolo, herkkä henkilö reagoi tähän energiaan tunteillaan.
Väitteeni on, että lukuisat kokemukset, joita ihmiset pitävät kohtaamisena henkien kanssa, ovat erityyppisten energioiden tulosta. Ihmisen mielellä näyttää olevan ominaisuuksia, joilla tämä pystyy vaikuttamaan tähän näkymättömään materiaan. Mielikuvituksen vallassa on helppo nähdä asioita, joita ei ole, mutta toisinaan nähdä sellaistakin, joka ainakin teoriassa on. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, ettei tällaisissa ole mitään vaaraa. Psykologiselta kannalta mainituilla ilmiöillä on suuri vaikutus ihmisiin, mutta fyysiseen maailmaan ne eivät onneksi ylety.
Miten nähdä energiaa?
Useimmille kyky nähdä ohi fyysisen maailma näyttää olevan synnynnäinen. Se kulkee käsi kädessä henkisen herkkyyden kanssa, mitä ei ole mahdotonta harjoittaa. Ensimmäinen askel on tiedostaa se informaation laajuus, joka kaiken aikaa kulkee ohi tottumattoman silmien. Kun ihminen oppii ymmärtämään, mitä kokee sisällään, hän ottaa askeleen lähemmäs ympäristönsä ymmärtämistä. Aito näkeminen lähtee sydämestä, eikä sillä ole juurikaan tekemistä fyysisen näkemisen kanssa.
Alitajunnalla on tässä suuri rooli, sillä tietoisesti ajatellessaan ihminen muokkaa ja tulkitsee luonnostaan sitä mitä näkee. Astuakseen maailmasta toiseen ihmisen on hylättävä kaikki ennakkokäsityksensä ja hypättävä vaistojensa matkaan. Muinaisten shamaanien tavoin kuka tahansa meistä voi löytää yhteyden maailmaan, josta harva osaa kuvitellakaan.
Näkyjä hämärästä: Linkit – ihmisten väliset siteet
Näkyjä hämärästä on artikkelisarja, joka käsittelee tunnettuja ja vähemmän tunnettuja yliluonnollisia ilmiöitä niiden keskellä pitkään eläneen silmin. Artikkeleissa ilmenevät faktat perustuvat vuosikausien tutkimuksiin, samoin kuin henkilökohtaisiin kokemuksiin.
Huomautus: Kuten kaikki yliluonnolliseen liittyvä materiaali, nämä artikkelit ovat avoimia spekulaatiolle. Näkyjä hämärästä kuitenkin lähtee liikkeelle siitä oletuksesta, että niissä kuvatut kokemukset ovat tosia. Teksti ei selittele eikä puolusta, vaan tutkii kriittisesti näkemäänsä ja vetää siitä johtopäätöksensä. Tämä näkökanta suositellaan pidettäväksi mielessä artikkelia lukiessa.
On huomattu, että ihmisten välillä kulkee eräänlaisia yhteyksiä, jotka on nimetty linkeiksi. Ne kulkevat kaikkien niiden välillä, jotka ovat olleet kosketuksissa keskenään. Tämä koskee niin niitä jotka ovat tavanneet fyysisesti ja niitä jotka ovat puhuneet esimerkiksi puhelimessa.
Kukaan ei vielä tässä vaiheessa tiedä, milloin linkki tarkkaan ottaen syntyy ja mitkä ovat niiden syntymisen edellytykset. Perheenjäsenten ja hyvien ystävien välillä kulkee aina linkki. On myös tapauksia, joissa henkilöillä on tuntunut olevan välillään linkki jo ennen kuin he ovat edes kuulleet toisistaan. Näissä harvinaisissa tapauksissa on yleistä, että linkki on myös harvinaisen vahva.
Todennäköisintä on, että luonnolliset linkit syntyvät tunnesiteistä. Linkkejä voi myös luoda, mutta ne jäävät helposti paljon heikommiksi, ainakin siihen asti että välille ehtii syntyä luonnolliselle linkille tarvittavat olosuhteet. Linkkien vahvuuteen vaikuttavat mm. henkilöiden perusenergiat (ne jotka pysyvät lähes muuttumattomina koko elämän läpi), toisen kanssa vietetty aika ja sen laatu sekä henkilöiden suhtautuminen toisiinsa. Syntyykö esimerkiksi vihamiesten välille voimakas linkki, on epäselvää, mutta mahdollista. Linkkejä on löydettävissä myös ihmisten ja henkiolentojen välillä. Kuinka paljon henkiolennot muodostavat linkkejä toisiinsa, ei myöskään tiedetä varmasti.
Linkit voisi siis kuvata lukuisina pieninä lankoina, jotka punoutuvat toisiinsa ja muodostavat näin langan (tai parhaissa tapauksissa paksun köyden), joka yhdistää henkilöt toisiinsa. Koskemattomana luonnollinen linkki pysyy lähes muuttumattomana jopa vuosia. Linkkien on helpompi voimistua kuin heiketä, mikä merkitsee, että vaikka kahden henkilön yhteydenpito vähenee tai loppuu kokonaan, se ei välttämättä merkitse linkin katoamista tai heikkenemistä. On epäselvää, miten toisen henkilön kuolema vaikuttaa linkin olemassaoloon, mutta monet elämäntilanteen muutokset saattavat heikentää linkkiä tai jopa tuhota sen. Helpoin tapa näivettää linkki on katkaista yhteydenpito henkilön kanssa ja olla enää ajattelematta tätä. Pieninkin ajatus kuitenkin ruokkii linkkiä uudestaan, joten käytännössä linkit pysyvät sellaisenaan vuosikaudet.
On myös tapauksia, joissa henkilöiden välille on muodostunut kaksi linkkiä, joista molemmat ovat yksisuuntaisia. Näin tapahtuu, jos henkilöt ajattelevat toisistaan hyvin toisistaan eroavia asioita, samoin kuin tuntevat toisin toisiaan kohtaan. Hyvä esimerkki tästä lienee henkilö, joka arvostaa toista suuresti, ja arvostettu, joka on vain vähän tai ei lainkaan kiinnostunut toisen arvostuksesta tai huomiosta – kenties jollakin tasolla, mutta ei siinä mielessä. Tässä vaiheessa parallellilinkit ovat täysin uusi havainto, joita ei ole edes päästy tutkimaan lähempää, vain niiden olemassaolo on todistettu.
Valtaosan olemassaolostaan linkit viettävät näkymättöminä ja kuin olemattomina. Ne voidaan havaita arjessa helpoiten voimakkaina, jolloin niiden yleisin ilmenemismuoto on heikko telepatia. Tunteet ja ajatukset siirtyvät henkilöltä toiselle kuin huomaamatta. Kahdelle toisilleen läheiselle ihmiselle asia tuntuu niin luonnolliselta, ettei sitä tule edes tutkittua. Linkit kuitenkin kiinnittävät huomiota itseensä siinä vaiheessa, kun kaksi toisilleen lähes tuntematonta ihmistä pystyvät täydentämään lähes jokaisen toisen lauseen ja ajatuksen. Henkilö saattaa myös tuntea, kuinka toinen ajattelee tätä, jopa pitkien välimatkojen päästä. Linkit pystyvät välittämään monenlaisia haluja, tunteita ja ajatuksia, sekä myös energiaa. Hyvin voimakkaiden linkkien välillä saattavat kulkea jopa erilaiset hahmot, siivet ja jopa luonteenpiirteet. Missä kulkevat linkkien rajat ja mihin kaikkeen niitä olisi mahdollista käyttää, ei ole laajemmin tutkittu. Mielenkiintoisimpiin tutkimusalueisiin kuulunee luotaaminen linkkejä pitkin henkilöstä toiseen, niin että päätyy lopulta itselleen täysin tuntemattoman ihmisen luokse.
Energiatasolla linkit on mahdollista oppia näkemään tai aistimaan. Ne sijaitsevat pääasiassa niskassa ja takaraivossa. Linkit vaikuttavat sijoittuvan tiettyyn pään osaan riippuen siitä, minkä laatuisia ne ovat. On mahdollista, että linkit seuraavat suunnilleen samaa aluejakoa kuin itse aivot. Pääsääntöisesti voimakkaammat linkit ovat kuitenkin löydettävissä etenkin niskasta.
Linkit ovat myös eri värisiä. Tähän vaikuttaa oletettavasti se, millä tavalla ne ovat syntyneet. Valtaosa luonnollisista linkeistä ovat lähes valkoisia. Osan on nähty olevan myös punertavia – yleensä voimakkaita, ”erikoisempia” linkkejä. Tiedetään myös mustista linkeistä, jotka ovat erilaisten pahantahtoisten henkien ihmisiin asettamia siteitä, joiden kautta ne voivat yrittää hallita tai satuttaa tätä tai tämän läheisiä (suunnistamalla linkkien avulla).
Linkkejä on myös mahdollista katkaista, mikä saattaa tulla ajankohtaiseksi etenkin ei-toivottujen linkkien kohdalla. Toimivaksi ratkaisuksi on huomattu kuvitella sakset, joilla leikkaa halutun linkin poikki. Mikä tahansa muu samantyyppinen mielikuvaharjoitus on todennäköisesti yhtä toimiva. Linkit ovat kuitenkin sitkeitä – niiden leikkaaminen tai irti repiminen sattuvat henkisesti. Näinollen linkin leikkaaminen itse poikki saattaa osoittautua jopa mahdottomaksi. Ihmisellä tuntuu olevan omat vaistonsa, jotka vastustavat linkkien satuttamista. Linkkejä voi myös nykiä tai jopa solmia yhteen – mitä tahansa mitä normaalille langallekin voi tehdä.
Viimeisimmät kommentit