Näkyjä hämärästä: Aurat ja energia

Näkyjä hämärästä on artikkelisarja, joka käsittelee tunnettuja ja vähemmän tunnettuja yliluonnollisia ilmiöitä niiden keskellä pitkään eläneen silmin. Artikkeleissa ilmenevät faktat perustuvat vuosikausien tutkimuksiin, samoin kuin henkilökohtaisiin kokemuksiin.

Huomautus: Kuten kaikki yliluonnolliseen liittyvä materiaali, nämä artikkelit ovat avoimia spekulaatiolle. Näkyjä hämärästä kuitenkin lähtee liikkeelle siitä oletuksesta, että niissä kuvatut kokemukset ovat tosia. Teksti ei selittele eikä puolusta, vaan tutkii kriittisesti näkemäänsä ja vetää siitä johtopäätöksensä. Tämä näkökanta suositellaan pidettäväksi mielessä artikkeleita lukiessa.

Mitä energia on?
Itämailta länsimaihin on viime vuosikymmenten aikana rantautunut ajatteluumme filosofia aurasta, joka kertoo jotakin kehomme tilasta. On jopa väitetty, että neuvostoliittolaisen keksijä Semyon Kirlianin kehittämä valokuvausmenetelmä, ns. kirliankuvaus, onnistuisi vangitsemaan tämän näkymättömän kentän niin ihmisistä kuin esineistä.

Perinteisen käsityksen mukaan aura kuvastaa seitsemän päächakran toimintaa ja suhdetta toisiinsa. Näin syntyisi seitsemän väriä, joista (jostakin ironisesta syystä) ihmisen aurassa näkyisi aina yksi. Chakra-filosofia perustuu intialaiseen ayrveda-lääkintään. Kiinalaisessa lääketieteessä taas tunnetaan qi-energia, jota meridiaanit (energiakanavat) kuljettavat veren tavoin pitkin ihmisen kehoa.

Totuus ihmisen aurasta ei ole kuitenkaan aivan yksiselitteinen. Ayrveda-lääkinnän ”sateenkaari-ilmiön”  väittävät tänä päivänä nähneensä kaikki. Sen näkemiseen on lukuisia ohjeita, joista yleisin lienee tämä: aseta kätesi hämärässä huoneessa valkoista seinää vasten ja katso ikään kuin sormiesi ohi, niin näet hohtavan kentän kätesi ympärillä. Tämä toimii lähes 100%, mutta miksi? Merkitsevätkö auran värit todella jotakin, puhumattakaan siitä, että ne olisivat mittari yksilön viisaudesta (vert. turkoosi aura)?

Äärimmäisen todennäköistä on, että sateenkaari-ilmiö on pelkkää puppua. Sen psykologiset ja populaarikulturelliset aspektit – puhumattakaan tekemäni testien tulosten vaihtelevuudesta – antavat ymmärtää, että kyseessä on vain temppu, jolla meitä yritetään jujuttaa.

Mitä sitten on energia? Voiko sen nähdä ja mihin se vaikuttaa? Vastaus on: energiaa on kaikkialla ja kyllä, sen voi nähdä, mutta ei sillä tavoin kuin usein kerrotaan. Einsteinin suhteellisuusteorian mukaan energia ja massa ovat samoja asioita, eikä toista voi ilmetä ilman toista. Tieteen termeihin kuuluvat esimerkiksi Higgsin hiukkanen, jonka oletetaan antavan materialle sen painon. Tätä hiukkasta (tai bosonia) ei kuitenkaan ole vielä onnistuttu tieteellisissä kokeissa havaitsemaan. Monille tutumpi yhä teorian tasolla oleva energian muoto on pimeä aine, joka ei näy, mutta joka kuitenkin reagoi painovoimaan. Toisin sanoen, kaikki mitä me näemme ja olemme, on energiaa. Osa siitä näkyy, osa ei. Voi olla, että jonakin päivänä tiede havaitsee energiamuodon, joka selittää monien näkemän auran. Ja kenties ei.

Irroittautukaamme tieteen maailmasta tästä eteenpäin. Oivallettuani energian olevan kaikkialla ja kaikessa, pidin auran yleistä määritelmää vähintäänkin lapsellisena. Kokemusteni mukaan kaikesta elävästä kuitenkin voi tuntea – ja nähdä – energiaa, joka reagoi tavoin, jota tiede ei osaa selittää. Kvartsipohjaiseen kiveen koskeminen voi aiheuttaa ilmiön, joka muistuttaa lähinnä sähköiskua. Myös toisen ihmisen energiaan voi vaikuttaa esimerkiksi kosketuksellaan, mihin muun muassa Reiki-menetelmä pyrkii. Energian ominaisuudet ja luokat ovat kuitenkin huomattavasti yleisiä käsityksiä laajempi kokonaisuus, jota seuraavaksi käsittelen hieman lähemmin.

Ihmisen energiat
Ihmisen läpi kulkee energiavirta, jonka kiinalainen lääketiede tuntee nimellä qi. Kivun tai sairauden aikana energiavirta voi joutua epätasapainoon, mikä saattaa vaikuttaa ihmisen henkiseen hyvinvointiin. Psykologiasta tiedämme myös, että kaava toimii toisinpäin: psyykkinen hyvinvointi vaikuttaa kehoon. Meditaatio on yksinkertainen keino päästä kontaktiin oman ruumiinsa kanssa ja edistää sen pyrkimystä tasapainoon.

Sisäisen energiavirran lisäksi osa tästä energiasta muodostaa mm. auran. Herkkä henkilö voi tuntea sen läsnäolon viedessään kätensä vajaan tuuman etäisyydelle ihosta. Tämä energia on niin ”taipuisaa” ja ”kevyttä”, että siihen on helppo hetken harjoittelun jälkeen tarttua ja siitä voi muotoilla vaikkapa langan, jonka vetää läpi ystävänsä käden. Tämän energian ominaisuuksiin mielletään usein värit, joista ayrvedan seitsemän pääväriä eivät ole ainoat. Se reagoi herkästi mielikuvitukseen ja henkilön mielentilaan, paljastaen näin harjaantuneelle katsojalle siipien, sarvien ja eläinkumppanien muodossa toisesta enemmän, kuin tämä kenties on valmis avoimesti ilmaisemaan.

Värillisen auran lisäksi ihmistä kehystää energiakenttä, jota voisi kutsua nimellä ”läsnäolo”. Väriltään tämä energia on usein valkoista tai mustaa (harmaata esiintyy vain harvoin). Vaikkei läsnäolo kielikään kantajansa hyvyyden tai pahuuden asteesta, sen laadulla on ratkaiseva merkitys sen suhteen, miltä muista tuntuu hänen lähellään. Samalla ulkoaura muodostaa henkilön ympärille suojan, jonka reunaa vieraan ei ole suotavaa ylittää (tämäntyyppinen ilmiö tunnetaan myös psykologiassa, vaikken se nimeä nyt muistakaan). Yksinkertaistettuna tämä läsnäolo edustaa henkiön mielentilaa. Lisäksi on todennäköistä, että ns. energiavampyyrit pohjautuvat juuri tähän ilmiöön.

Näiden kahden energian lisäksi ihmisten persoonallisuudet jaetaan toisinaan neljän pääelementin mukaan. Elementtifilosofian mukaan ihminen tuntee vetoa tiettyyn elementtiin ja käyttää sitä henkisenä voimavaranaan. Tulen, veden, ilman ja maan stereotyyppiset ihmistulkinnat ovat monille varmasti tutut. Näiden lisäksi on kuitenkin syytä mainita elementteinä valo ja pimeys, jotka klichéistään huolimatta voidaan laskea samanlaisiksi voimavaroiksi kuin edellä mainitut.

Paikat, eläimet ja henkiolennot
Usein puhutaan sielusta. Monet alkuperäiskansat ovat palvoneet luonnonhenkiä ja -voimia, mitä New Age jatkaa tänäänkin. Eläinten tai kasvien sieluista on vaikea päästä yksimielisyyteen, mutta myös näiden läpi kulkee energiaa. On erittäin todennäköistä, että kaikella elävällä on tietoisuus, johon on mahdollista muodostaa yhteys, ellei fyysisesti, niin ”toisella tasolla”. Rakennuksilla ei ole tietoisuutta, mutta vaikuttaa siltä, että ihmisten läsnäolo ajan mittaan ”tarttuu” ja näinollen syntyy paikkoja, joihin on latautunut valtavia määriä energiaa. Tämän teorian mukaan erityisesti negatiivinen energia ajan mittaan pakkautuu, kunnes syntyy tiloja, joissa esiintyy tavallista enemmän yliluonnollista toimintaa.

Onkin mahdollista, että monet väitetyt kokemukset kummituksista ovat herkkien ihmisten reaktioita tähän energiaan. Jos rakennuksen seinät ovat kuin nauhuri, aave ei olekaan ihmisen sielu, vaan heijastus. Negatiivinen ja/tai pimeä energia houkuttelee myös herkästi luokseen erilaisia henkiä, mutta niistä joskus toiste. Tämä pakkautunut energia selittää sen pelon, joka ihmiselle vaistomaisesti syntyy esimerkiksi hautausmailla, autiotaloissa ja ajoittain jopa tiloissa, joissa ei ulkoisesti ole mitään vikaa. Samoin kuin kanssaihmisestä hohkaava läsnäolo, herkkä henkilö reagoi tähän energiaan tunteillaan.

Väitteeni on, että lukuisat kokemukset, joita ihmiset pitävät kohtaamisena henkien kanssa, ovat erityyppisten energioiden tulosta. Ihmisen mielellä näyttää olevan ominaisuuksia, joilla tämä pystyy vaikuttamaan tähän näkymättömään materiaan. Mielikuvituksen vallassa on helppo nähdä asioita, joita ei ole, mutta toisinaan nähdä sellaistakin, joka ainakin teoriassa on. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, ettei tällaisissa ole mitään vaaraa. Psykologiselta kannalta mainituilla ilmiöillä on suuri vaikutus ihmisiin, mutta fyysiseen maailmaan ne eivät onneksi ylety.

Miten nähdä energiaa?

Useimmille kyky nähdä ohi fyysisen maailma näyttää olevan synnynnäinen. Se kulkee käsi kädessä henkisen herkkyyden kanssa, mitä ei ole mahdotonta harjoittaa. Ensimmäinen askel on tiedostaa se informaation laajuus, joka kaiken aikaa kulkee ohi tottumattoman silmien. Kun ihminen oppii ymmärtämään, mitä kokee sisällään, hän ottaa askeleen lähemmäs ympäristönsä ymmärtämistä. Aito näkeminen lähtee sydämestä, eikä sillä ole juurikaan tekemistä fyysisen näkemisen kanssa.

Alitajunnalla on tässä suuri rooli, sillä tietoisesti ajatellessaan ihminen muokkaa ja tulkitsee luonnostaan sitä mitä näkee. Astuakseen maailmasta toiseen ihmisen on hylättävä kaikki ennakkokäsityksensä ja hypättävä vaistojensa matkaan. Muinaisten shamaanien tavoin kuka tahansa meistä voi löytää yhteyden maailmaan, josta harva osaa kuvitellakaan.