Facebook



Sivustomme käsittelee paranormaaleja sekä yliluonnollisia ilmiöitä, joihin kuuluvat mm. kummitukset, avaruusolennot, ufot, viljapeltokuviot ja enkelit.

PB sisältää tuoreita uutisia yliluonnolliselta saralta, kiinnostavimpia kuvia sekä videoita. Jo yli 1700 artikkelia/postausta!

Näkyjä hämärästä: Henkimaailma

Näkyjä hämärästä on artikkelisarja, joka käsittelee tunnettuja ja vähemmän tunnettuja yliluonnollisia ilmiöitä niiden keskellä pitkään eläneen silmin. Artikkeleissa ilmenevät faktat perustuvat vuosikausien tutkimuksiin, samoin kuin henkilökohtaisiin kokemuksiin.

Huomautus: Kuten kaikki yliluonnolliseen liittyvä materiaali, nämä artikkelit ovat avoimia spekulaatiolle. Näkyjä hämärästä kuitenkin lähtee liikkeelle siitä oletuksesta, että niissä kuvatut kokemukset ovat tosia. Teksti ei selittele eikä puolusta, vaan tutkii kriittisesti näkemäänsä ja vetää siitä johtopäätöksensä. Tämä näkökanta suositellaan pidettäväksi mielessä artikkeleita lukiessa.

Monissa kulttuureissa, niin aikaisemmin kuin tänäänkin, henkimaailma on ollut tärkeä osa ihmisen maailmankuvaa. On shamaaneja ja noitia, pappeja ja manaajia, jotka kukin omilla keinoillaan pyrkivät vaikuttamaan ”toiseen maailmaan”, joka on henkien ja yliluonnollisten voimien maailma. Erilaisiin aaveisiin ja henkiin uskominen tuntuu olevan ihmisessä lähes sisäänrakennettu ominaisuus, ja pelko näkymätöntä kohtaan elää sukupolvesta toiseen.

Henkiä on jaettu erilaisiin ryhmiin ja niiden on uskottu omaavan tietyntyyppisiä tehtäviä. On ollut hyviä ja pahoja ja niitä, jotka eivät ole oikein kumpaakaan. Yhdelle on uskottu suojelevan perhettä, toisen haluavan sille pahaa. Monesti henget liittyvät jollakin tavoin kuolemaan: joko ne ovat kuolleiden henkiä tai ne ovat muutoin yhteistyössä synkkien voimien kanssa. Nyky-yhteiskunnassa asetelma ei ole ratkaisevasti muuttunut. Ufot ja Loch Nessit jatkavat siitä, mihin henkiolennot ovat jääneet.

Versioita on siis kymmeniä. Mihin niistä kannattaisi uskoa? Keitä henkimaailmassa oikeasti asuu, ja mikä heidän suhteensa on ihmisiin? Henkilökohtainen kokemukseni on, että meitä ympäröi näkymätön maailmaa, joka suorastaan kuhisee elämää. Valtaosalla näistä asukkaista ei ole mitään kiinnostusta ihmisiin – järki käteen, miksi olisi? – mutta on niitäkin, joilla on syynsä olla yhteydessä meihin. On vaikea sanoa, milloin kukakin meedio saa todella yhteyden johonkin ja mikä se jokin oikeastaan on. Perusoletus, että kaikki kohdatut olennot ovat ihmishenkiä, on vähintäänkin väärä.

On luonnonhenkiä ja talonhenkiä ja kuolemanhenkiä ja mitä vielä siihen päälle. Henkimaailmaa voisi kutsua valtavaksi ekosysteemiksi, joka osin poikkeaa omastamme. Sillä on omat luonnonlakinsa ja valtava määrä sääntöjä, joita milloin kukakin noudattaa. Henkimaailman tuntemiseen voi varmastikin kuluttaa kokonaisen eliniän, kuten entisaikojen shamaanit, ja silti voi tuntua, ettei ole vielä tehnyt muuta kuin raapaissut sen maailman pintaa.

Koska ihmisellä luonnostaan on hyvin rajalliset keinot päästä yhteyteen tähän maailmaan (katso Aurat ja energia-artikkeli), ei liene ihme että niin monet kulttuurit ovat kehittäneet erityyppisiä rituaaleja, loitsuja ja maagisia esineitä tätä helpottaakseen.

Yksinkertainen aluejako
Moninaisuudestaan huolimatta henget on pääosin helppo jakaa eri pää- ja alakategorioihin. Pääkategorioita on kolme, jakaen henget niiden valon määrän mukaan: valkeat, mustat ja harmaat henget. Kuhunkin kategoriaan liitetään tietyt stereotyyppiset ominaisuudet, joita käsittelen seuraavaksi tarkemmin.

Valkeat henget mielletään suojelushengiksi, kuten enkeleiksi tai henkioppaiksi. Nykyisissä henkisissä suuntauksissa nämä ovat niitä, joihin yritetään päästä yhteyteen. Moni uskoo, että kullakin ihmisellä on yksi tai useampi suojelija, joka voi ottaa esimerkiksi eläimen muodon. Valkeisiin henkiin liitetään myös mielikuva voimasta: heillä on kyky karkoittaa pahoja henkiä tai auttaa ihmistä parantumaan.

Mustia henkiä kutsutaan usein myös pahoiksi hengiksi (henk.koht. mielipiteeni mukaan tämä on yleistystä). Kristinuskossa pahojen henkien roolia pitävät demonit, jotka yrittävät houkutella ihmisen mukanaan Helvettiin ja syntiin. Pahojen henkien on uskottu aiheuttavan sairauksia ja onnettomuuksia ihmisille, ja niiltä on pyritty suojautumaan erilaisin taikakeinoin. Pimeät henget voivat kuitenkin edustaa neutraalempia – vaikkakin yhtä pelottavia – voimia, kuten kuolemaa, pelkoa tai vihaa.

Harmaat henget muodostavat henkimaailman enemmistön. Nämä ovat ns. neutraaleja henkiä, joilla on usein hyvin voimakas suhde luontoon. On luonnonhenkiä, eläinhenkiä ja milloin mitäkin. Osaa näistä on hankala erottaa tummemmista variaatioista, eikä näytä olevan tavatonta, että esimerkiksi puissa asunut henki jää levottomana kiertämään hakkuualueelle kauan sen jälkeenkin, kun sen rakkaat puut on jo viety. Tähän kategoriaan voidaan laskea myös suomalaisen kansanperinteen haltijat, saunatontut ja niin edelleen.

Henkien kohtaaminen
Monille, jotka ensimmäistä kertaa joutuvat (tai uskovat joutuneensa) kosketuksiin henkiolentojen kanssa ensimmäinen reaktio on paniikki. Yleensä tämä johtuu siitä, että tapaamisen yhteydessä tapahtuu jotakin muuta pelottavaa; päässäsi ”kuuluu” omituisia ajatuksia, esineet liikkuvat, tuntuu kuin näkymättömät kädet koskettaisivat tai jotakin muuta samantyyppistä. Tämä tietenkin koskee pelkästään muita kuin valkeita henkiä, mutta niitä harvemmin säikähtää muutenkaan.

Tässä pari nyrkkisääntöä, joilla selviää kunnialla kohtaamisesta:
1) Pysy rauhallisena. Mitä ikinä olet kohdannutkaan, se ei tule voimaan satuttaa sinua enempää, kuin kuvittelet sen voivan (tästä voisikin joskus puhua enemmän). Joissakin tapauksissa strateeginen perääntyminen on silti paras ratkaisu. Kaikkea ei tarvitse kokea.

2) Ota selvää (jos pystyt), mistä oikein on kyse. Katso ympärillesi, mitä vihjeitä voit saada siitä, miksi henki antaa merkkejä itsestään? Haluaako se sinulta jotakin, onko sillä sinulle asiaa vai onko kyse yksinkertaisesti yleisestä huomionhakuisuudesta? Jos olet esimerkiksi autiotalossa (mitä ikinä siellä sitten teetkään), onko olemassa jotakin viitteitä siitä, miksi talo voisi olla levoton?

3) Puhu. a) ääneen, koska se helpottaa oloasi, b) hengelle, jos pystyt. Puhumalla selviät tilanteesta kuin tilanteesta. Kiristä, uhkaile, lahjo, imartele, mikä vain sattuu tuntumaan sopivalta. Teehetket demonien kanssa voi ehkä kuulostaa omituiselta ajatukselta, mutta se on parempi kuin riita siitä, hyppäätkö kalliolta alas vai et.

4) Kuulostele tunteitasi. Tuleeko mieleesi mielikuvia, lauseita tai tunteita, jotka eivät ns. ”kuulu sinne” (älä seuraa tätä neuvoa sokeasti, käytä tietenkin päätäsi). Joissakin tapauksissa intuitiosi kertoo enemmän, kuin luulisitkaan. Kyseenalaista kaikki, kerta toisensa jälkeen. Jos pelkäät, työnnä pelko pois ja poistu paikalta.

5) Jos seuralaisesi ei ole aivan sellainen, jonka kanssa haluaisit pistää teekutsuja pystyyn, kerro se tälle. Joskus kohteliaisuus riittää (katso kohta 3), mutta toisinaan sinun on pakko käskemällä käskeä häirikköäsi lähtemään. Erilaiset mielikuvaharjoitukset ovat hyviä. Kuvittele vaikka iso leka, jolla läimit häirikköäsi kauemmas. Ehket saa mitään aikaan, mutta ajatus on tärkein.

Viimeinen, muttei suinkaan vähäisin sääntö on numero 6, joka yksinkertaisesti sanoo: Älä hakemalla hae vaikeuksia. Jos pärjäät ilman omituisia seikkailuja, elä ilman niitä. Riippumatta siitä uskotko näkemääsi täysin todeksi vai et, pieniä mieliämme ole tarkoitettu siihen, että kuvittelemme kaikenlaisia mörköjä joka nurkan takana. Vilkas mielikuvitus on hyvä, mutta tuskin kukaan meistä haluaa ylenpalttisesti painajaisiakaan.

Jaa sosiaalisissa medioissa:

12 kommenttia aiheeseen: Näkyjä hämärästä: Henkimaailma

Sivu 1. Yhteensä 1.1
  • eremenko sanoo:

    Hengillä on ollut osa eri ihmisyhteisöjen kulttuureissa tuntemattomien ja ymmärryksen ulkopuolella olevien asioiden selittämisessä lähes koko maailman sivu. Henkimaailmaan uskominen on yhä voimissaan siellä, missä tieteen ja teoritisoinnin keinoin ei ole korruptoitu ihmismieliä.

    Toisaalta kehittyneissä ja teollistuneissa tieteeseen nojaavissa kulttuureissa henkimaailmaan uskominen ei ole kuitenkaan kadonnut, vaikka henkiä ei enää tarvitakaan järkeistämään ympärillämme näkyviä asioita. Sairaudet selittyvät ihmissilmin näkymättömillä bakteerreilla, luonnonmullistukset nojaavat fysiikan lakeihin yms… Yksinhkertaisesti moderneissa kulttuureissa 95 % ihmisistä ei koskaan koe (tai ainakaan myönnä kokeneensa) mitään, mikä vaatisi selityksekseen henkimaailman olemassaoloa. Ja lopunkin 5%:n kokemukset voidaan selittää sopivilla psykiatrisilla termeillä ja väärällä lääkityksellä 🙂

    Henkimaailmalla onkin lähinnä viihteen rooli nykyihmisten elämässä, mikä näkyykin vaikkapa paranormaaliblogin kaltaisten sivujen ja ghosthuntteri yms tv-ohjelmien suurena suosiona. Ihmiset hakevat henkimaailmastakin erilaisia elämyksiä ja kokemuksia. tässäkin artikkelissa annettiin varsin järkeviltä vaikuttavia ohjeita henkiin tutustuville. Mutta kysympä vaan, miksi koettaa tunkeutua ja tutkia henkimaailmaa, kun ihminen ei kuitenkaan koskaan pääse henkimaailman toiminnasta lopullisesti perille? Eikö tieto henkimaailman olemassaolosta riitä? Oma mielipiteeni on, että henkimaailman sorkkimisesta erilaisten kokemuksien ja näkemyksien saavuttamiseksi on enemmän haittaa kuin hyötyä. Todellisuudentaju voi hämärtyä, ihminen voi saada erilaisia pelkotiloja ja harhoja ja lopulta hänen käyttäytymisensä saa ulkopuolisen silmissä skitsofreenisia piirteitä. Kaikki aikanaan. Jos henget eivät häiritse meitä, miksi yrittää tunkeutua henkien reviirille? Kaikki aikanaan :). Kuoleman jälkeen kuitenkin luultavasti saamme oikean käsityksen siitä, mikä nyt on ihmissilmille salattua.

  • Blacky sanoo:

    Olen samoilla linjoilla. Toivottavasti tämä kanta ilmenee artikkelissakin. Tunnen lukuisia henkilöitä, joilla on mennyt pää sekaisin juuri niin kuin kuvailet. Niitä on todella ikävä yrittää lähteä setvimään.

    Toisaalta sitten on tilanteita, joissa herkät ihmiset vain joutuvat ”vaikeuksiin”. Niissä tilanteissa pitäisi tietää, miten toimia, ettei päädy juoksemaan päättömästi pitkin seinää. Sen jälkeen monilla sitten kiinnostus herääkin, ja lähdetään nimenomaan niitä hankaluuksia etsimään. Siitä ei tunnu koskaan seuraavan yhtään mitään hyvää.

  • Unknown sanoo:

    niin tai näin. Tuohon eremenkon tekstin kohtaan että miksi tieto henkimaailman olemassaolosta ei riitä, miksi pitää ottaa enemmän selvää ja tunkeutua henkine reviirille? niin eiköhän se ole vain ihmisrodulla veressä; ottaa asioista selvää, tiiedon jano ja kaiken hallitsiminen. Toki on niitäkin jotka käyttäytyy päinvastoin, mutta näin yleensä.

  • Ada sanoo:

    Miks tänne tulee vaan enää tämmösiä tylsiä tekstejä mitä (mä ainakaan) ei jaksa lukea? millon tänne tulee esim. jostain ihmissudesta videota tai jotain kuvia??

  • BlackCoyote sanoo:

    Ihmisiä kiinnostaa juuri se, mitä he eivät ole vielä tutkineet ja selvittäneet.

  • June* sanoo:

    Elämä olisi tajuttoman tylsää ilman kontaktia henkiin 😛 Mutta tietysti joillekin arkisiin asioihin keskittyneille se voi olla liikaa.

  • WM_ sanoo:

    Ada, itse en ainakaan taas näe ihmissusia sun muita satuolentoja niin mielenkiintoisina kuin mahdollisesti totta olevat asiat, ulottuvuudet ja mahdollisuudet, joista enemmän tietämällä ja joita opiskelemalla voisi saavuttaa jotain -jopa koko ihmiskunnan parhaaksi 🙂

  • Huttu sanoo:

    Oon Adan kanssa samaa mieltä, tänne tulee nykyään hirveesti kaikkea NewAge sekä henkimaailma juttua. Ei siinä mitään, joitakin voi kiinnostaa mutta mua ei, ja siksi onkin tän blogin lukeminen jääny aika vähälle.

    Ja jotenkin huomaa kommenttien vähyydestä että tietyt aiheet eivät pahemmin herätä keskustelua

    Ite kaipaisin enemmän juttua Ufoista, kummituksista, mullistavia uutisia avaruustutkimuksen ja tekniikan alueilta.

    Ehkä voisitte houkutella joukkoonne muutaman moderaattorin kirjoittamaan juttuja enemmän noista aiheista kun nyt tosiaan tuntuu että te kaikki kirjoitatte enemmän henkimaailmasta ja muusta newage ”hömpötyksistä”, chakrat ja energiatasojen värähtelyt ei oo mun juttuja

  • WM_ sanoo:

    Huttu, tulen julkaisemaan erään työnalla olevan artikkelin, joka kertoo mm. chakroista ja energiatasoista ja niiden käytöstä ihan jopa lääketieteen yhteydessä. Eli se aihe on siinä mielessä hyvin mielenkiintoinen, että sitä voi hyödyntää ja siitä on oikeasti hyötyäkin.

    Itse seuraan ”avaruus-uutisia”, joten lisääkin sieltä puolen materiaalia kun tulee jtn jännää.

    🙂

  • Carita Peura sanoo:

    Minulle vastikään eräs puolituttu sanoi, etten saa olla tekemisissä rajan tuolta puolen täällä käyvien kanssa.
    Mutta ne tulevat. Jo lapsena näin enteitä, en ainoastaan unissani vaan selkeästi valvetilassa.
    En ole niitä pelännyt. Paitsi kun ns. Paha kävi kutsumassa mukaansa, en mennyt lankaan,vaikka monin keinoin sitä yritti. Muistan, että tuolloin niskani takana oli jatkuvasti kuin valkealla hansikkaalla peitetty käsi ranteesta sormiin ja se ikään kuin ohjasi minua. On Paha käynyt muulloinkin, mutta vain ilkkumassa. Tätä kaikkea voisin jatkaa loputtomiin, sattumalta hypähdin tänne, en aiemmin tiennyt sivuistakaan. Ehkä jatkan toiste. Tiedän, että Kohtalon Sormi on mukana, se voi olla mitä tahansa kullekin, itse katson, että se ohjaa viime kädessä oikeisiin puroihin huuhtelemaan tomut kasvoiltani.-Saa kait tällä tavalla kommentoida?Kertokaa.

  • Optimistus sanoo:

    Ostimme paritalon puolikkaan syksyllä 2012 kuolinpesän saaneelta yhdistykseltä. Talon edellinen omistaja oli kuollut asuntoon sisälle 2011 talvella. Perheeseemme kuuluu lapsia, 2012 lapsien iät olivat 3v poika ja 10v tyttö.
    Itsekkin olen monitoimi-mies joka tykkää ratkaista arvoituksia/pulmia/hoitaa muksuja/tehdä ruokaa jne, ja ikää oli vuonna 2012 41 vuotta, vaimoni oli 38v myymäläpäällikkö.

    Tyttö on kavereillaan jne, nähnyt kauhuelokuvia ja on jonkin verran tietoinen yliluonnollisesta.
    Poika on kielellisen kehityshäiriön takia vähemmän yliluonnollisia asioita kerrottu, jos ollekaan, emmekä ole näyttäneet pojalle haamuja, tai pelottavia elokuvia / kertomuksia tai vastaavia joista useat pienet saavat painajaisia. Pojan kanssa käytämme tukiviittomia, osana keskustelua yms.

    Lapset ovat alusta lähtien pelänneet taloa, välillä enemmän, välillä vähemmän, joskus yhtä paikkaa, joskus toista.

    Vuonna 2014 kevät-talvella, poika oli yksin yläkerrassa jonkin aikaa leikkimässä yksinään autojen kanssa yläkerrassa, ja kun hetken päästä tulin pojan luokse, poika oli pöydän alla ja näytti viittoman että ”pelottaa”, ja että oli nähnyt silmät ilmassa tai joku oli katsellut häntä.

    Kesän lopussa tätini tuli käymään, ja hän on töissä vanhainkodilla, ja tekee monesti yövuoroja. Tätini on sen verran herkkä että pystyy kommunikoimaan henkien kanssa, ja hän olikin yöllä käynyt meidän talossamme olleen hengen kanssa pitkän keskustelun ja koettanut saada henkeä lähtemään. Henki oli suostunut.

    Hienoa, ongelma ohitse…. Tai ei sittenkään.

    Eilen illalla, Vaimoni ja tyttö olivat jo makuuhuoneessa menossa nukkumaan, ja pojan piti mennä myöskin (vaimoni ja lapset nukkuu samassa huoneessa kun tyttö haluaa olla lähellä äitiä ja poika myös, ja itse tykkään nukkua viileämmässä alakerrassa jossa kukaan ei töni nukkuessaan minua).

    Poika kuitenkin ei halunnut mennä makuuhuoneeseen (tulevaan hänen omaan huoneeseensa nukkumaan) vaan kertoi että siellä pelottaa.
    Poika tuli sohvalle, kun minä olin koneella, ja lähdin kyselemään ”miksi pelottaa”.
    Poika vastasi että hän näkee makuuhuoneen katossa laihan tädin joka on mustassa pitkässä autossa istumassa.
    Eli luultavimmin henki on jo tajunnut olevansa kuollut ja odottaa ruumisautossa lähtöä.

    Kysyin lisää, ja poika kertoi että tädillä oli ollut kissa joka oli raapinut seiniä (totta, edellisellä kuolleella tädillä oli ollut kissa, mutta emme olleet koskaan kertoneet pojalle että kuolleella edellisellä asukkaalla oli ollut kissa. Erittäin harvoin hän on saattanut kuulla mainittavan että alakerran tapetissa on vieläkin kissankarvoja, mutta viime kerrasta on varmaan 3kk.)
    ”Ja nyt se kissa on eri kodissa”, jatkoi poikani sanoen ja viittoen.

    Kerroin pojalle nyt ensimmäistä kertaa edellisestä asukkaasta.
    Täti joka aiemmin asui täällä, hänellä oli kissa, mutta kun täti kuoli ja haudattiin niin kissa annettiin hoitoon muualle.
    Täti oli kiltti, naapurimme tiesivät hänet, eikä halunnut kenellekkään pahaa, mutta hän kuoli yksi kotona tapaturman seurauksena ja joutui kestämään kovaa kipua pitkän aikaa.

    Kuolleella ei ollut lapsia, eikä kai muitakaan sukulaisia, ehkä yksi sisko tms. Joten hänen lähtönsä talostamme on voinut siksi viivästyä, kun ei tiedä mihin menisi, tai siitä ruumiautosta puuttuu kuljettaja.

    Eli vaikka me aikuiset emme näe kuollutta, on 5v poikamme siihe kykenevä, ja tyttökin, vaikka on nyt lähes 24/7 puhelimessaan kiinni, välillä vaistoaa epätavallista.

    Nyt olen pyytänyt tätiämme, että hän auttaisi ja koettaisi saada hengen lähtemään.

    En ole itse uskovainen, enkä ateisti, en kiellä haamujen olemassaoloa, mutta en täysin sitä hyväksykkään. Mutta pojan selostukset johdosta, se pistää ajattelemaan asioita. Mutta ennenkaikkea, pyrkimys että pojan ei tarvitse pelätä kotona ollessaan.
    Jos tätini ei pysty auttamaan, pitää lähteä koettamaan kaikkia konsteja, merisuolaa, kynttilöitä, puhumista, jne.

    Ihan oikeita toimivia ehdotuksia otetaan vastaan, mihin henki pitäisi ohjata menemään (valoa kohti, tunneliin jossa valoa, aurinkoon)? Miten ohjata henki pois talosta, tai toiseen huoneeseen (pannuhuoneeseen vaikka).
    ka.vankka@gmail.com

  • Elmeri sanoo:

    Moi
    Jos ei muuten lähde niin tilatkaa pappi kotiin.yksi konsti aukase ikkunat niin henki pääsee lähtemään.

Sivu 1. Yhteensä 1.1

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *