Demonit. Nuo pelkoa herättävät oliot, jotka asustavat helvetissä ja palvovat herraansa Saatanaa. Ne aiheuttavat onnettumuuksia, huonoa onnea ja tauteja ympäri maailmaa tavoitteenaan saattaa ihmiset kärsimään. Vai onko näin? Mitä sana ”demoni” todellisuudessa pitää sisällään?

Demoni, eli daimoni oli antiikin kreikkalaisten jumaluusolento, joka oli joko ihmisen kaksoisolento tai suojelusenkeli. Antiikin kreikan filosofi, Sokrates, väitti, että hänellä oli oma Demoni, joka antoi hänelle neuvoja. Antiikin lopulla kristinuskossa demoni tuli merkitsemään riivaajia ja pahoja henkiä, jotka ovat yhteydessä saatanaan. Kristityt kehittivät myös demoneita vastaan oman suojelusolennon, enkelin ja täten antaen aluperäiselle negatiivisen kuvan. Teologiassa ja okkultismissa demoneja koskevia oppeja kutsutaan demonologiaksi.

Lucifer (tunnetummin Saatana) oli arkkienkeli, jonka Jumala karkoitti taivaasta Luciferin ylpeyden ja kunnianhimoisuuden takia. Näinollen hänestä tuli itse paholainen ja hänen seuraajistaan demoneita kristillisten käsitysten mukaan.

Meidän täytyy silti ymmärtää, että demonit eivät välttämättä ole yhteydessä kristinuskoon, olettaen, että ne olisivat olemassa. Vaikka sana ”demoni” viittaakin kristillisiin käsitteihin, ne eivät välttämättä ole lainkaan yhteydessä kristinuskoon.

–

Kristillisessä perinteessä demonit jaetaan seuraavasti:

– Pseudothei eli valejumalat (haluavat tulla palvotuiksi jumalina), ruhtinaana Beelzebub

– Mendariorum eli valehtelun henget (huijaavat ihmisiä mm.’vale-ennustuksilla’), johtajana Python

– Iniquitatis eli vihan astiat, johtajana Belial

– Pahuuden kostajat, johtajana Asmodeus

– Prestigiator eli arvovaltaiset (viettelevät ihmisiä mm. matkimalla ihmeitä), johtajana Saatana

– Ilman henget (aiheuttavat ruttoa), johtajana Marizim

– Raivottaret, johtajana Abaddon

– Criminators eli panettelijat, johtajana Astaroth

– Temptators eli viekoittelijat, johtajana Mammon

Lähteet: Suurimmaksi osaksi Wikipedia, sekä hajannaiset artikkelit ympäri internettiä.