Facebook



Sivustomme käsittelee paranormaaleja sekä yliluonnollisia ilmiöitä, joihin kuuluvat mm. kummitukset, avaruusolennot, ufot, viljapeltokuviot ja enkelit.

PB sisältää tuoreita uutisia yliluonnolliselta saralta, kiinnostavimpia kuvia sekä videoita. Jo yli 1700 artikkelia/postausta!

Selvänäköinen soturi

Meditaatio

OOBE:t eli ruumiistapoistumiskokemukset yhdistetään usein kuolemanrajakokemuksiin, mutta myös syvän meditaation, unen tai jopa täyden päivätajunnan aikana monien kerrotaan kokeneen kehostapoistumista. Out of Body Experience – muuntuneessa tajunnantilassa ihminen kokee olevansa irtautuneena fyysisestä kehosta ja voivan halutessaan matkata minne tahansa. Tällöin kyseessä on ns. astraaliprojektio, eli astraalimatkailu, jossa henkilö kokee matkaavan jopa toisille planeetoille asti.

OobeSuurvaltojen tiedustelupalvelujen tiedetään harjoittaneen jo vuosikymmeniä ruumiistairtautumista (remote viewing), jota käytetään psyykkisessä sodankäynnissä. Amerikkalainen David Morehouse kertoo kirjassaan Selvänäköinen Soturi, kuinka hän 80-luvun puolivälin jälkeen ryhtyi hallituksen salaisen tiedusteluyksikön kaukokatsojaksi. Hänet värvättiin Stargate-ohjelmaan, huippusalaiseen ryhmään, jossa koulutettiin selvänäköisiä vakoojia. Stargate-ohjelman takana toimi Keskustiedustelupalvelu (CIA) ja Puolustustiedustelupalvelu (DIA).

David Morehouse on monilla kunniamerkeillä palkittu kolmannen sukupolven upseeri, erikoisjoukkojen jalkaväkimies ja ilmavoimien sissikomppanian komentaja. Hän kertoo kuinka sai enkeleiksi kutsumiltaan hahmoilta astraali-agenttina matkatessaan henkistä johdatusta, joka lopulta johti siihen, ettei halunnut olla enää mukana CIA:n luotsaamassa kaukokatsontaprojektissa. David kertoo kirjassaan yksityiskohtaisesti kaukokatsomisesta, mm. astraalimatkoista toisille planeetoille.

David Morehouse Remote Viewing on Fox News 2001

Joe McMoneaglen oli David Morehousen kollega tiedusteluyhteisössä.

Testing Joe McMoneagle – The Remote Viewer

Jaa sosiaalisissa medioissa:

30 kommenttia aiheeseen: Selvänäköinen soturi

Sivu 1. Yhteensä 1.1
  • Teugamo sanoo:

    OOBE ja remote viewing on kaksi eri asiaa. OOBEssa ihmisen tietoisuus irtaantuu fyysisestä ruumiista ja ikäänkuin leijuu haluamaansa paikkaan. Kaukokatsomisessa käytetään useimiten koordinaatteja, joiden perusteella kaukokatsoja piirtää paperille viivantapaisen söherryksen, josta kaukokatsoja kykenee määrittelemään mitä koordinaattien sijaitsemassa paikassa on.

    Opetusäänite kaukokatsomisesta: https://www.youtube.com/watch?v=3xB0MSsl4yk

  • Ogeli sanoo:

    OOBE’t todistavat sen, että tietoisuus ei ole ruumiiseen tai aivoihin sidottu. Tietoisuus vain ohjaa tätä maallista lihamöykkyämme, joka tomuksi ajan myötä muuttuu kaiken muun tavoin. ”Minä olen”-tietoisuus taas on ikuisesti olemassa.

    Tässä eräs maailman parhaimmista kaukokatselijoista:
    https://www.youtube.com/watch?v=mGrXHq6hsG4
    https://www.youtube.com/watch?v=rqcn1JmqHpo

  • Entity sanoo:

    Ruumiistairtautumiskokemukset eivät todista muuta kuin sen, että jotkut ihmiset kokevat jossain tilanteessa irtautuvansa ruumiistaan. Tietoisuutta ei vielä ole selitetty, mutta veikkaan ettei se ole niin selvärajainen ilmiö kuin arkijärjellä olisi helppo kuvitella. Siitä olen ihan varma, että ihmiset joilla on vahva usko johonkin ja vilkas mielikuvitus, eivät löydä etsimiään totuuksia, koska vaikka he totuuteen törmäisivätkin, he eivät tunnistaisi sitä ellei se vastaisi romanttista mielikuvaansa totuudesta.

  • Teugamo sanoo:

    Useimmiten kun ihminen on ”varma” jostakin, niin hän on päätöksensä tehnyt, eikä näe muita vaihtoehtoja. Esim. kun uskovainen ”tietää” Jumalan olevan olemassa. Asioille, joita ei voi (ainakaan vielä) tieteellisesti mitata, ei voi antaa tarkkaa määritelmää. On vain hypoteeseja siitä miten asiat voisivat olla. OOBE kokemus voi ihan hyvin olla vain aivojen aistiharha, jossain tilanteessa, mutta esim. Vesa-Matti Loirin kertomusta omista astraalimatkoistaan ei voi myöskään sivuuttaa. En näe syytä miksi hän valehtelisi asiasta. Oli asia niin tai näin, ei kannata lyödä kantaansa lukkoon asiasta josta ei ole varmuutta. Tärkeintä on pitää mieli avoinna, sulkeutumisen sijaan.

  • Ogeli sanoo:

    Jos tuhannet tai miljoonat kertoisivat samasta asiasta samalla tavalla niin onko silloin muka harhasta tai valheesta kyse? Vaikea uskoa.

  • Höpönpöpö sanoo:

    Tuhannet tai miljoonat ovat myös nähneet unta, jossa osaavat lentää. On aivan loogista, että aivomme tuottavat samankaltaisia hallusinaatioita samankaltaisissa olosuhteissa sillä olemme fysiologisesti melko samankaltaisia. Näitä ruumiista irtautumisia on testattu esimerkiksi sijoittamalla leikkaussalin lampun päälle esineitä, joita potilaat eivät alhaalta käsin ole voineet havaita ja tällöin ne, jotka ovat saaneet OOBE-kokemuksen ja kertoneet leijailleensa lampun yläpuolelle eivät kuitenkaan ole näitä havainneet. Kyse on vain aivokemian häiriöstä. Aineeton entiteetti ei edes kykenisi liikkumaan. Ogeli nyt uskoo juuri mitä haluaa ja totta kai kokemus voi kokijastaan tuntua hyvinkin todelliselta ja uskottavalta. Jos tämä OOBE olisi oikeasti mahdollista meillä olisi siitä jo pätevät todisteet, niin paljon asiaa on tutkittu. Enkä nyt keksi edes miksi Illuminaatti asiaa peittelisi. Mutta kertokaa ihmeessä. 🙂

  • Shōgun sanoo:

    ”Kyse on vain aivokemian häiriöstä”
    Miten selitetään tapaus että syntymästään saakka ollut henkilö näkee kuolemanrajakokemuksessa. Tapaus oli hänelle järkytys kun ensi kerran pystyi näkemään värejä ym. Tuo esimerkki tuli Tanskalaisessa ohjelmassa kaikuja tuonpuoleisesta

  • Ogeli sanoo:

    Siis OOBE-ilmiötähän on todella paljon tutkittu. Vain tietämätön sanoisi, että kyseessä on aivokemian häiriö…

    http://www.monroeinstitute.org/

  • Shōgun sanoo:

    Oops. Edelliseen, piti sanoa että syntymästään asti sokea henkilö.

  • Höpönpöpö sanoo:

    Jep. On todellakin todella paljon tutkittu. Eikä vakavasti otettavia todisteita ruumiistairtautumisesta ole ilmennyt. Kas kun tietoisuutemme ei ole mikään vaelteleva sielu. Harmi, ettette edes kuoltuanne tule tätä tajuamaan. Silloin kun ette tajua ettekä tiedosta enää yhtikäs mitään. Tosin ettepä näytä näin tekevän elossakaan… 😀

  • TheWonderer sanoo:

    @Höpönpöpö

    Oletko kenties kuollut kun tiedät noin paljon tietoisuudesta ja siitä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu? 😀

    Mun mielestä se että kuoleman jälkeen ei olisi mitään, on vähintäänkin ongelmallinen. Miten voi olla ”ei mitään”? Ja jos kuoleman jälkeen ei tapahdu mitään, niin kuinka me voimme sitten edes puhua siitä? Jo sanomalla että ”mitään ei tapahdu”, kehittää ihmisen mieli jo jonkinlaisen käsityksen ”ei mistään”.

    Ja jos sanoo tietävänsä mitä kuoleman jälkeen seuraa, niin täytyy asiasta olla jonkinlainen käsitys. Ja ihmisellä ei voi olla käsitystä asiasta (kuten kuolemanjälkeinen tila) jota hän itse ei ole kokenut tai josta joku toinen ei ole hänelle kertonut. Toki aina voi esittää väitteitä, mutta niillä ei ole ilman todisteita mitään arvoa.

    Ja sitten se tietoisuus… Jos meillä jokaisella on erillinen tietoisuus joka sitten katoaa kuoleman jälkeen, niin mistä tämä tietoisuus on peräisin? Ja miten se tietoisuus voisi vaan kadota täysin kuoleman yhteydessä? Tiedehän on todistanut että maailmassa mikään ei yksinkertaisesti katoa. Aine ja energia vaan muuttaa olomuotoaan. Tämän vuoksi tietoisuuden katoaminen kuoleman hetkellä on mahdotonta. Siis jos tietoisuus on asia mikä on millään tavalla yhteydessä fyysiseen maailmaan.

    On hassua miten monet skeptikot ovat kuolemanjälkeisen suhteen aika moisia ”uskovia”. He ovat vakuuttuneita siitä että tietävät juuri mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. No, eipä heidän väitteillään ole yhtään sen enempää pohjaa kuin uskovien jutuilla Taivaasta tai Helvetistä.

  • Höpönpöpö sanoo:

    @ TheWonderer

    Ensimmäiseen kysymykseesi voit yrittää keksiä vastauksen luettuasi vastaukseni muihin esittämiisi. Vastaan niihin jokaiseen siinä järjestyksessä kuin ne esitit ja pahoittelen jo etukäteen joutuvani toistamaan itseäni, sillä niin kovasti tunnut haluavan monimutkaistaa maailman yksinkertaisinta ja luonnollisinta asiaa. Elämä alkaa syntymästä ja päättyy kuolemaan.

    Ennen syntymäänikään en ollut olemassa, (ja turha nyt alkaa saivarrella sikiöistä, siittiöistä yms) joten miksi olisin kuoltuani? Puhua taas voimme ihan mistä tahansa mikä päähämme pälkähtää. Katsos, ihmisen mieli on siitä jännä, että voimme kuvitella asioita, joita ei ole ja voimme kuvitella myös mahdottomia. Tämä on ihan peruskauraa. Vaikkapa se, että voimme kuvitella kaikkitietävän ja kaukaaviisaan jumaluuden ei toki todista sellaisen olemassaolosta.

    Käsitykseni kuoleman jälkeisestä tilasta perustuu siis kuten edeltä käy ilmi tilaani ennen syntymääni. Tajuntani ei tuolloin ollut vielä syntynyt ja kuollessani se kuolee mukanani. Aivotoiminnan lakatessa tietoisuuteni yksinkertaisesti sammuu. Sen jälkeen en enää koe enkä tunne mitään. Pelottavaa? 🙂 Ei minusta.

    Ihmisellä voi ja yleensä onkin käsityksiä myös asioista, joita hän ei ole kokenut tai joista hän ei ole muilta kuullut. Jos sinulla ei ole lienet hyvin poikkeuksellinen. Yleensä ihmiselle ominaista on lähes äärettömän värikäs mielikuvitus.

    Todisteita päinvastaisesta ei ole laisinkaan. Paitsi tämän tapaisten huuhaa-sivustojen artikkeleissa… Sielunvaellus, reinkarnaatio, energiakehomme ikuisuus tai edes kuolemattomuus tässä ovat niitä uskomattomia väitteitä, joiden esittäjien pitäisi pohjata vahvoihin evidensseihin.

    Tietoisuus on peräisin aivotoiminnastamme. Ja se tietenkin katoaa kun aivotoimintamme lakkaa. Tiedehän on todistanut, että materiaali tai energia ei katoa. Tietoisuus ei ole kumpaakaan. Jos moista väität pyydän sinua todistamaan väitteesi edes jotenkin.

    Ja hassua on kuvitelmasi kuolemattomuudestasi. Vähän kyllä myös surullista niin kuin itsekeskeisyys aina.

  • Höpönpöpö sanoo:

    P.S. Pitää vielä hämmästellä viimeistä kappalettasi, TheWonderer. Kumpikohan kanta nyt tarkalleen ottaen on lähempänä uskonnollisuutta, käsitys, että persoona jatkaa elämäänsä jollain tasolla kuoleman jälkeen vai käsitys, jonka mukaan kuolema on loppu? 😀 Varsin vankkaa pohjaa jälkimmäiselle käsitykselle antaa mm. se tosiseikka, ettei mikään todista muuta. Loogisesti jo ideakin jonkinlaisesta aineettomasta tietoisuudesta on niin absurdi, ettei siitä taida tiedeyhteisökään olla vakavasti kiinnostunut. Lähinnä se saattaisi olla mielenkiintoinen spekuloinnin aihe fiktiossa. On totta, ettemme kovin paljon tiedä siitä miten tietoisuutemme muodostuu, mutta ajatus, että se olisi jotenkin itsenäinen toimija ja riippumaton aivotoiminnastamme vaatii kyllä melkoisesti enemmän uskoa kuin maallisempi oletus.

    P.P.S. Jos jo käsite ’ei mitään’ on hankala hahmottaa, kuten kommenttisi alussa kuvailet saattaa kyllä muukin tässä problematiikassa tuottaa tuskastumista.

  • Höpönpöpö sanoo:

    @ TheWonderer

    Kirjoitit: ”Tiedehän on todistanut että maailmassa mikään ei yksinkertaisesti katoa. Aine ja energia vaan muuttaa olomuotoaan. Tämän vuoksi tietoisuuden katoaminen kuoleman hetkellä on mahdotonta. Siis jos tietoisuus on asia mikä on millään tavalla yhteydessä fyysiseen maailmaan.”

    Täsmennän vielä tätä. Jos tietoisuutemme on aivotoimintamme tuotosta (ja siis tavallaan yhteydessä fyysiseen maailmaan, jopa siitä riippuvainen) miksi sen pitäisi olla ainetta tai edes energiaa? Muodostaaksesi ajatusrakennelmia tarvitset materiaa eli aivosi ja energiaa, jotta aivosi toimisivat ja jaksaisivat tuottaa ajatuksia, mutta eivät ajatuksesi ole sen enempää materiaa kuin energiaakaan. Vain näiden mahdollistamaa tuotosta. ’Katoaminen’ on tässä yhteydessä hieman harhaanjohtava termi, pikemminkin aivotoimintamme loppuessa sen tuottama tietoisuuskin vain sammuu koska aivot, jotka tietoisuuden mahdollistavat lakkaavat tuottamasta sitä. Voit luultavasti kuvitella vaikkapa jäätelötehtaan, joka tuottaa jäätelöä. Kun tehdas lopettaa toimintansa toukokuussa ei kesäkuun jäätelötuotanto minnekään katoa. Sitä vain ei ole koska tuotantolaitos ei enää toimi.

  • TheWonderer sanoo:

    @Höpönpöpö

    Mitä evidenssejä sinulla sitten on? Teet vain joukon vahvoja oletuksia joille näkemyksesi asiasta rakentuvat. Oletat esimerkiksi sen että tietoisuus on täysin sidoksissa yksilöön ja on vain ihmisen aivojen sivutuote. Mutta kuitenkin seuraavaksi väität että ajatukset eivät ole ainetta eivätkä energiaa. Eli siis sanot ettei ajatuksia tai tietoisuutta olemassa! Hämmentävä näkemys. Ei maailmassa voi olla mitään mikä olisi irrallista materiasta tai energiasta. Se on yksinkertaisesti mahdotonta!

    Tietoisuuden on siis pakko olla kiinteä osa maailmaa. Muuten sitä ei voisi olla olemassa. Ja kun asia on niin, niin voiko olettaa että meillä jokaisella olisi vain oma tietoisuutemme, joka on täysin irrallinen muusta maailmasta. Fysiikkahan todistaa että kaikki aine ja energia on loppujen lopuksi yhtä. Näin ollen tietoisuuskin on osa tuota ykseyttä eikä se voi kuolla pois yhden ihmisen kuoltua. Sen täytyy jatkua jossakin muodossa.

    Luonnossa kaikki säilyy ikuisesti muuttaen vain muotoaan. Kehomme maatuvat kuoltuamme ja muuttavat olomuotoaan ja en näe mitään syytä olettaa että tietoisuus olisi jotenkin erilainen juttu.Tietoisuuskin pysyy, tosin se muuttaa olemassaoloaan samoin kuin maatuva ruumis. Ei ole siis oletettavaa että persoonamme säilyisivät kuoleman jälkeen. Ja teoriat jonkinlaisesta sielun reinkarnaatiosta ovat epätodennäköisiä, koska yksittäisen, pysyvän sielun olemassaolo on lähes mahdottomuus.

    Mielikuvituksesta sanoisin vielä sen verran että ethän voi kuvitella asiaa josta sinulla ei ole mitään tietoa tai havaintoa. Kuolemanjälkeisyydestäkin tiedät vain sen takia että joku on kertonut sinulle siitä. Esimerkiksi ihminen joka ei ole koskaan kuullut vaikka appelsiinin olemassaolosta ei voi piirtää kuvaa appelsiinista vaikka kuinka yrittäisi. Voit kuvitella vain sen minkä jollain tasolla tiedät.

  • Ogeli sanoo:

    Skeptikkojen ongelma on tietämättömyydestä kumpuava ylimielisyys, agnostikotkin ovat usein mukavempia kun tyytyvät edes sanomaan, ”että en tiedä”, joka on nöyrempi näkökanta tietämättömyydelle. Materialististen tiedemiesten ongelma on taas se, että olettavat meidän olevan robotteja ja että olisimme vain tyhjästä ilmaantuvia persoonia, jotka katoavat taas ajan usvaan. Mikä järki siinä olisi? Se ei myös pidä paikkaansa, että ei olisi tutkittu kuolemanjälkeistä elämää vakavasti otettavissakin paikoissa. Etsivä löytää kyllä tieto muualtakin kuin paranormaaliblogista. Sama juttu tulee ufoihin, jos edes yksi niistä miljoonista ufohavainnosta on oikea niin se tarkoittaa ettemme ole yksin täällä ja emme kyllä koskaan ole olleetkaan.

    Mutta olen huomannut sen, että skeptikkoja ei oikeastaan aja halu saada selville totuutta niinkuin useita meitä totuudenetsijöitä ajaa. Paatuneilla skeptikoilla on tärkeää vain olla ”oikeassa” ja perustella itselle ja muilleen jämähtänyttä ajatusmaailmaansa vähän kuin fundamentaliuskovaiset tekevät. Se on henkistä laiskuutta mielestäni. Ihmisen pitäisi olla jatkuvasti kiinnostunut maailman mysteereistä ja ennenkaikkea tietoisuuden mysteeristä. Vasta kuollessaan moni ihminen näkee valon (kirjaimellisesti) ja sitten höpönpöpönkin kaltaiset ihmiset joutuvat myöntämään itselleen, että mitään sellaista asiaa kun kuolemaa ei ole.

    Sitten muistat taas kaiken henkimaailmassa ystäviesi luona ja palaat taas maan päälle uuden identiteetin kanssa etkä muista yhtään mitään ja toistat samoja horinoita, kunnes lopulta lukuisten elämien jälkeen läpäiset muistamattomuuden verhon ja alat kiinnostua henkisyydestä, se vain rupeaa vetämään sinua mukaansa etkä voi vastustaa sitä, koska olet vihdoinkin heräämässä tästä todellisuudesta ja tajuat, että fyysinen maailma on vain illuusiota ja teatteria. Lopulta tajuat ettet ole kehosi ja mielesi vaan todellinen itsesi on jotain paljon syvempää ja ikuista. Tajuat, että olemme kaikki osa yhtä ja erillisyys on vain mielen harhaa.

    “There is no matter as such. All matter originates and exists only by virtue of a force which brings the particle of an atom to vibration and holds this most minute solar system together. We must assume behind this force the existence of a conscious and intelligent mind. This mind is the matrix of all matter.” – Max Planck, quantum theorist

  • TheWonderer sanoo:

    On erikoinen asia miksi juuri tieteellisyyden nimeen vannovat ”skeptikot” tappelevat kovasti huipputason fysiikan löytöjä vastaan. Vaikuttaa siltä että ne skeptikot elävät yhä maailmassa joka ei koostukaan atomeista vaan jossain todellisuudessa missä meidän aistiemme havainnot ovat korkein totuus. Miksiköhän on niin vaikea myöntää sitä että materia sellaisena kuin meidän aistimme sen havaitsevat, on vain jonkinlaista harhaa?

    On toki hyvin vaikea myöntää sitä että loppujen lopuksi itseä ei ole olemassa. Kenties tämä on se syy miksi monet skeptikot kieltävät maailman ykseyden. Jos me kaikki olemme osa jotakin ikuista tietoisuuden virtaa, niin silloin maalliset halumme ja tavoitteemme käyvät melko yhdentekeviksi. Ja onhan kauhea tilanne jos huomaa tapelleensa koko elämänsä ajan asioita vastaan joita ei oikeasti edes ole olemassa! Kyllä minultakin meni aikaa että saatoin myöntää sen. Ja olin ennen skeptikko ja fanitin Richard Dawkinsia ja Christopher Hitchensiä. Mutta sitten tajusin että heidän näkemyksenä perustuvat ainoastaan uskoon, uskoon siitä että jokainen meistä on täysin erillinen muusta maailmasta ja että tietoisuutemme on jokin tyhjyydestä syntyvä aivojen tuote. Eikä tuollainen oletus ole sen enempää sidoksissa faktoihin kuin vaikka Jumalan…

    Maailma on ihmeellinen ja olen iloinen että voin myöntää sen. Ja on todella hienoa katsoa yöllä tähtiä ja tietää että itse koostuu samasta materiasta kuin ne ja muu maailma. Ja ihmisten vihaaminenkin on käynyt turhaksi, miten voisin vihata jotakuta joka on loppujen lopuksi samaa ikuista energiaa ja tietoisuutta kuin minä? Sehän olisi sama kun alkaisin tapella itseäni vastaan!

    Ja miksi skeptikoiden mielestä on niin paha asia että ihminen pitää kaikkea maailmaa yhtenä? Onko paha asia jos ajattelee että sen vuoksi me kaikki olemme samanarvoisia? Onko todella väärin kokea yhteyttä luonnon kanssa ja sen vuoksi pyrkiä suojelemaan sitä?

  • Höpönpöpö sanoo:

    Luetun ymmärtäminen ja logiikka ei todellakaan ole teidän vahvoja puolianne. Ja halunne uskoa niin vahva ette huh…

    Tässä nyt pätee sama kuin jumaluuksien todistelussa, TheWonderer. Olematonta on vaikea todistella olemattomaksi, joten sillä, joka väittää sitä olevaksi on todistamisen taakka. Esittämäni käsitys tietoisuuden loppumisesta kuolemaan nyt vaan on se looginen johtopäätelmä, jonka kumoajan tulee esittää todisteet väitteelleen. Ja kuten tiedät, sellaisia ei ole. Näin ollen asian pohtiminen spekulointia vakavammin ei ole kovin kiinnostavaa.

    Miten ihmeessä ajatuksen on pakko olla ainetta tai energiaa koska se on riippuvainen näistä? Ajatuksemme ja tietoisuutemme eivät ole materialistisia asioita, joten meuhkaamisesi ’yksinkertaisista mahdottomuuksista’ on hyvin omituista. Perustellaksesi väitteesi sinun tulisi kyetä osoittamaan ajatus aineeksi tai materiaksi. Muuten keuhkoamisesi tästä aiheesta on täysin vailla pohjaa. Kumpaa ajatus sitten on, ainetta vai energiaa? Onko sillä mielestäsi jommankumman ominaisuuksia? Voitko koskettaa ajatusta tai tarkastella sitä millään kuviteltavissa olevalla mittalaitteella? Edes mielikuviteltavissa olevalla? Entä voitko teoriassakaan valjastaa tätä energiaa tuottamaan jotain materialistista?

    Ja päätelmistäsi mielikuvituksesta… Kukas se sitten kertoi sille ensimmäiselle ihmiselle, joka näitä pohti kuolemanjälkeisestä elämästä? Totta kai mielikuvituksemmekin pohjaa tiedoillemme, mutta ei sen mitä tiedämme tarvitse sitä rajoittaa. Uusia innovaatioita syntyy myös tietojemme kyseenalaistamisesta. Mutta pitää myös erottaa mikä on kyseenalaistettavissa. Minusta on helppoa kuvitella jonkun kuvittelevan ja piirtävän appelsiinin, banaanin tai vaikka byghöckträätti-hedelmän. Tuskin hän kuitenkaan piirtämäänsä appelsiiniksi kutsuisi ennen kuin joku appelsiinin tavannut kertoisi hänelle piirroksensa muistuttavan appelsiinia. Appelsiinimaisen hedelmän mielikuvittelu onnistuu kyllä appelsiinista kuulemattomaltakin. Luovuus ja leikki taitavat olla harvinaista herkkuja sinun elämässäsi. Jos te wanna-believe-tyypit ymmärtäisitte, että tietoisuutemme erityispiirteisiin kuuluu juurikin kyky kuvitella asiat niin kuin ne eivät ole ja kuvitella asioita, joita ei ole, saattaisitte ehkä oppia erottamaan mielikuvituksen tuotteet (kuten vaikka jumaluudet ja kuolemattoman sielun) todellisuudesta.

  • Höpönpöpö sanoo:

    Ja tuohon uudempaan kommentointiisi. Kumpi nyt onkaan egoistisempaa, Kuvitella olevansa ikuinen osa maailmankaikkeutta vai käsitys, että oma tietoisuus on häviävä ja sikäli maailmankaikkeudelle kohtalaisen merkityksetön vierailija?

    Entä se, että haluaa suojella luontoa ja varjella muita olentoja, vaikka tietää, että itselle on viimeistään sadan vuoden päästä yhdentekevää onko pallomme elinkelpoinen?

    Ilmeisesti skeptikot eivät kuitenkaan ole osa tuota universumin kaikkeuden ykseyttä, johon tunnette kuuluvanne, sillä eikö heidän mollaamisensa olisi sama kuin mollaisitte itseänne..?!? 😀 Logiikkanne ontuu vaikkette sitä kykenekään havaitsemaan.

  • Höpönpöpö sanoo:

    Ogelin kysymykseen ”mikä järki siinä olisi”, vastaan kysymällä miksi olemassa olollemme pitäisi olla jokin ’järkevä’ selitys? Sattuman leikkiä täällä kaikki näyttäisi olevan. Ja eikö ole juuri egoistista olla hyväksymättä sitä, ettei elämällä ole muuta tarkoitusta kuin minkä itse sille asetat. Olemme oman elämämme päähenkilöitä, mutta maailmankaikkeuden mittakaavassa tekemisillämme tai olemisellamme ei ole mitään merkitystä. Tästä huolimatta voimme pyyteettömästi pyrkiä hyvään ja yrittää rakentaa jälkeemme tuleville mukavahkot olemassaolon mahdollisuudet. Jonkin kuvitteellisen palkinnon odottaminen hamassa tulevaisuudessa, oli se sitten Taivaiden Valtakunta tai kohoaminen ns. vanhojen sielujen saati valaistuneiden joukkoon on omahyväistä itsepetosta.

  • TheWonderer sanoo:

    Sinähän se tässä olet todistelemassa olematonta olevaiseksi. Väität että kuoleman jälkeen on olemassa jokin ääretön ja loputon tyhjiö. Minä väitän vain niin että maailman olemassaolo ei ole riippuvainen meistä itsestämme. En väitä tietäväni sitä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Sinä kuitenkin väität että kuolemaa seuraa jokin eksakti ”tyhjiö” joka vaikuttaa ottavan mielessäsi jopa jonkinlaisen ”jumallallisen” tilan.

    Kerrataanpas vähän aivojen ja mielen toimintamekanismeja kun ne ovat sinulta unohtuneet!

    Aivoissa tietoisuus ja elossa oleminen havaitaan neuronien ja solujen välisenä sähköisenä ja kemiallisena viestintänä. Neuronit välittävät viestejä synapsien kautta. Tässä mielessä on melko varma olettaa että tietoisuus on juurikin sähköistä toimintaa ja energiaa. Ajatuksetkin jättävät fyysisiä merkkejä, jotka voidaan havaita esimerkiksi kuvaamalla aivoja tai mittaavalla aivosähkökäyrää. Jos aivoissa ei havaita minkäänlaista sähköistä toimintaa, on ihminen kuollut.

    Ja mitään ei voi syntyä tyhjästä, ei ainakaan nykyisen tieteen mukaan. Ja tämä pätee myös aivojen sähköiseen toimintaan eli toisin sanoen tietoisuuteemme. Energia ei voi maailmasta kadota tyhjiöön. On suuri mysteeri että mistä tietoisuus on silloin peräisin. Siihen minulla tai kellään muullaan ei ole toistaiseksi varmaa vastausta. Mutta se että sanoo kaiken syntyvät ihmeen lailla tyhjästä, on mahdottomuus.

    Elämäni on kylläkin oikein luovaa ja iloista, tosin se ei nyt millään tapaa liity tähän asiaan. Ja tuo wannabelieve-heitto on muuten hyvä esimerkki ad hominemista…

    Jos ihminen siis pystyisi ajattelemaan mitä vaan, riippumatta kokemuksistaan tai tiedoistaan, niin eikö se olisi aika vahva peruste kollektiiviselle tietoisuudelle josta ihminen saa mieleensä kaiken sen mitä ei ole itse nähnyt tai tiennyt? Vai ilmaantuvatko kaikki ajatuksetkin vain ”tyhjästä”?

    ”Entä se, että haluaa suojella luontoa ja varjella muita olentoja, vaikka tietää, että itselle on viimeistään sadan vuoden päästä yhdentekevää onko pallomme elinkelpoinen?”

    Tuo argumenttihan oikeuttaa täydellisen väliinpitämättömyyden muita ihmisiä ja maailmaa kohtaan jos ne eivät vaikuta suoraan itseen. No, onneksi kaikki eivät ajattelet tuolla tavoin vain ihmisllä on yleensä jonkinlainen moraali ja kyky toimia empaattisesti. Ja jos vain sillä on väliä mikä koskettaa omaa itseä, niin miksi silloin edes mennä auttamaan vaikka jäiselle tielle kaatunutta vanhusta tai estää toisen ihmisen pahoinpitely?

  • TheWonderer sanoo:

    @Höpönpöpö

    Skeptikot ovat minusta loppujen lopuksi vain itsepäisiä tyyppejä jotka jaksavat aina tapella maailman olemassaolon lakeja vastaan. En minä teitä inhoa.

  • Höpönpöpö sanoo:

    Huokausten huokaus… Voiko enempää vääristellä toisen sanomisia? Vai etkö vaan oikeasti ymmärrä lukemaasi?

    TheWonderer: ”Sinähän se tässä olet todistelemassa olematonta olevaiseksi. Väität että kuoleman jälkeen on olemassa jokin ääretön ja loputon tyhjiö. Minä väitän vain niin että maailman olemassaolo ei ole riippuvainen meistä itsestämme. En väitä tietäväni sitä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Sinä kuitenkin väität että kuolemaa seuraa jokin eksakti ”tyhjiö” joka vaikuttaa ottavan mielessäsi jopa jonkinlaisen ”jumallallisen” tilan.”

    Väitin vain, että tietoisuutemme lakkaa kun aivomme kuollessamme lakkaavat toimimasta. Itse olet nyt kehittänyt tämän ’eksaktin tyhjiön’ -teoriasi. Missä olen väittänyt, että maailman olemassaolo olisi mitenkään riippuvainen kenenkään tietoisuudesta? Ja mitä helvattua höpiset jostain muka väittämästäni jumalallisuudesta?!? Väität nyt minun esittäneen täysin päinvastaisuuksia niille seikoille, joista kirjoitin…

    ”Aivoissa tietoisuus ja elossa oleminen havaitaan neuronien ja solujen välisenä sähköisenä ja kemiallisena viestintänä. Neuronit välittävät viestejä synapsien kautta. Tässä mielessä on melko varma olettaa että tietoisuus on juurikin sähköistä toimintaa ja energiaa. Ajatuksetkin jättävät fyysisiä merkkejä, jotka voidaan havaita esimerkiksi kuvaamalla aivoja tai mittaavalla aivosähkökäyrää. Jos aivoissa ei havaita minkäänlaista sähköistä toimintaa, on ihminen kuollut.”

    Kuvaat tässä aivojen toimintaa, mutta mehän keskustelemme tämän aivotoiminnan tuotoksesta, ajatuksista ja tietoisuudesta. Aivosähkökäyrä nimenomaan ei kuvaa ajatuksia vaan sitä fyysistä toimintaa, niitä sähköisiä impulsseja ja kemiallisia reaktioita, jotka mahdollistavat ajatustoiminnan ja tietoisuutemme. Yritäpä nyt keskittyä ja miettiä edes hieman mistä kirjoitat. Edelleenkään itse tietoisuus ei ole ainetta eikä energiaa ja juuripa siksi sen tutkiminen on erittäin haastavaa. Voimme nähdä miten ja missä se syntyy, mutta emme itse tutkimuksen kohdetta.

    ”Ja mitään ei voi syntyä tyhjästä, ei ainakaan nykyisen tieteen mukaan. Ja tämä pätee myös aivojen sähköiseen toimintaan eli toisin sanoen tietoisuuteemme. Energia ei voi maailmasta kadota tyhjiöön. On suuri mysteeri että mistä tietoisuus on silloin peräisin. Siihen minulla tai kellään muullaan ei ole toistaiseksi varmaa vastausta. Mutta se että sanoo kaiken syntyvät ihmeen lailla tyhjästä, on mahdottomuus.”

    Joudun toistamaan itseäni, koska selkeästi et nyt osaa erottaa edellä olevan esimerkkini jäätelötehdasta sen tuottamasta jäätelöstä. Aivojemme sähköinen toiminta ei siis ole kuten tässä esität yhtä kuin tietoisuutemme vaan tietoisuus on aivotoimintamme tuotos. Miten vaikeaa voi näiden perusasioiden erottaminen toisistaan olla? En ole väittänyt tietoisuutemme syntyvän tyhjästä vaan nimenomaan, että sen syntyminen edellyttää toimivia aivoja.

    ”Jos ihminen siis pystyisi ajattelemaan mitä vaan, riippumatta kokemuksistaan tai tiedoistaan, niin eikö se olisi aika vahva peruste kollektiiviselle tietoisuudelle josta ihminen saa mieleensä kaiken sen mitä ei ole itse nähnyt tai tiennyt? Vai ilmaantuvatko kaikki ajatuksetkin vain ”tyhjästä”?”

    Mietippä tätäkin pari piirua syvemmältä. Jos mielikuvituksemme olisi riippuvainen kollektiivisista kokemuksistamme, miten koskaan syntyisi uusia ajatuksia, näkökulmia, innovaatioita, keksintöjä, mullistavaa taidetta, musiikkia..? Ja jonkunhan tässä kuvitteellisessa kollektiivissa olisi silloin joka tapauksessa pitänyt ensimmäisenä ajatella jokin jotta muut voisivat kuvitella sen? Aivan absurdi ajatusrakennelma. Ja miksi ajatus, joka siis ei ole mitään konkreettista, ei ainetta eikä energiaa ei voisi syntyä tyhjästä? Yritä nyt ymmärtää, että juuri siksi mielikuvituksemme on rajaton sillä sitä eivät tietenkään sido fyysisen maailman lait ja rajat. Et vieläkään ole todistanut tietoisuuden olevan ainetta tai energiaa, joten älä käsittele sitä niin kuin se olisi jompaa kumpaa.

    ”Entä se, että haluaa suojella luontoa ja varjella muita olentoja, vaikka tietää, että itselle on viimeistään sadan vuoden päästä yhdentekevää onko pallomme elinkelpoinen?”

    ”Tuo argumenttihan oikeuttaa täydellisen väliinpitämättömyyden muita ihmisiä ja maailmaa kohtaan jos ne eivät vaikuta suoraan itseen. No, onneksi kaikki eivät ajattelet tuolla tavoin vain ihmisllä on yleensä jonkinlainen moraali ja kyky toimia empaattisesti. Ja jos vain sillä on väliä mikä koskettaa omaa itseä, niin miksi silloin edes mennä auttamaan vaikka jäiselle tielle kaatunutta vanhusta tai estää toisen ihmisen pahoinpitely?”

    Lueppa tuokin lauseeni uudelleen. Juuri se kertoo moraalin tasosta, että vaikka asia ei koske itseä niin siihen kiinnittää huomionsa ja siitä välittää. Argumentti ei tietenkään oikeuta yhtikäs mitään, mutta olet oikeassa, että tämänkaltaisen maailmankuvan omaava voisi olla täydellisen välinpitämätön vaan – ylläripylläri – yleensä asia on juuri päinvastoin. Eikö alhaisesta moraalista kieli pikemminkin se, että tarvitsee henkilökohtaisen siteen vaikkapa esimerkkisi pahoinpitelyyn mennäkseen auttamaan uhria? Eikö auttamisen syyksi riitä se, että näkee toisen hädässä? Sinusta näköjään ei. Mutta jos kuvittelet olevasi kollektiivisen tietoisuuden kautta kaikkien kanssa yhtä niin kumpaa autat uhria vai pahoinpitelijää?

    Yritä nyt oikeasti skarpata ja mieti asioita edes hieman pidemmälle ennen kuin julistat mikä on mahdollista ja mikä ei.

  • Höpönpöpö sanoo:

    @ TheWonderer

    Vaikuttaisi siltä kuin kuvittelisit ajatustemme ja siten tietoisuutemme olevan jonkinlainen meistä riippumaton ulkopuolinen voima, joka valtaa meidät tahdostamme riippumatta? Tämä ei ole oikeastaan kovinkaan harvinainen harhaluulo. Monethan kuvittelevat myös ettemme voi tunteillemme mitään vaan ne saavat meidät milloin vihastumaan, milloin ihastumaan, joskus jopa rakastumaan tahdoimmepa tai emme.

    Tämänkaltainen maailmankuva on kuitenkin vastuunpakoilua ja suurta itsepetosta. Olemme itse vastuussa siitä miten asioihin reagoimme ja miten toimimme, jopa tunteistamme. Teemme valintamme itse, olivatpa ne sitten tietoisia tai tiedostamattomia. Tietoisuutemme on meille vain väline, jonka avulla muodostamme minämme kokemuksiemme ja niiden johdosta muodostamiemme ajatuskuvioiden ja maailmankuvamme mukaan. Toki prosessiin voidaan monin tavoin yrittää vaikuttaa ja tässä usein onnistutaankin, mutta vastuu ajatuksistamme ja teoistamme on silti viime kädessä itsellämme.

  • TheWonderer sanoo:

    @Höpönpöpö

    ”Voimme nähdä miten ja missä se syntyy, mutta emme itse tutkimuksen kohdetta.”

    No, voitko sitten väittää perustellusti yhtään mitään asiasta? Jos siis et pääse sitä edes tarkastelemaan. En ymmärrä miksi tietoisuuden pitäisi olla jokin muusta erillinen asia. Miksei se voisi olla fyysinen ilmiö siinä missä aivojen sähköinen toiminta?

    ”Joudun toistamaan itseäni, koska selkeästi et nyt osaa erottaa edellä olevan esimerkkini jäätelötehdasta sen tuottamasta jäätelöstä. Aivojemme sähköinen toiminta ei siis ole kuten tässä esität yhtä kuin tietoisuutemme vaan tietoisuus on aivotoimintamme tuotos. Miten vaikeaa voi näiden perusasioiden erottaminen toisistaan olla? En ole väittänyt tietoisuutemme syntyvän tyhjästä vaan nimenomaan, että sen syntyminen edellyttää toimivia aivoja.”

    Mutta miksi aivot synnyttävät kyseisenlaisen ilmiön? Miksi tietoisuuden kaltainen ilmiö on tuossa tapauksessa edes olemassa? Väitteesi anna perustavaa laatua oleviin kysymyksiin mitään vastausta, se vain siirtää kysymyksiä edemmäs.

    Ja miksi tietoisuuden tulisi olla sidottu vain ihmisen aivoihin jos se on kerta kaikkiaan asia jonka kemiallinen/sähköinen toiminta voi saada aikaan? Eivät ihmisen aivotkaan koostu muulle luonnolle vieraasta materiasta.

    ”Mietippä tätäkin pari piirua syvemmältä. Jos mielikuvituksemme olisi riippuvainen kollektiivisista kokemuksistamme, miten koskaan syntyisi uusia ajatuksia, näkökulmia, innovaatioita, keksintöjä, mullistavaa taidetta, musiikkia..? Ja jonkunhan tässä kuvitteellisessa kollektiivissa olisi silloin joka tapauksessa pitänyt ensimmäisenä ajatella jokin jotta muut voisivat kuvitella sen?.”

    Erillaiset ideat yhdistyvät synnyttäen jotain mikä vaikuttaa täysin uudelta. Taidekin on aina kehittynyt yhdistelemällä jo olemassaolevia ideoita toisiinsa. Mitään ei taaskaan synny tyhjästä’. Ja jos ihmiset olisivat aina voineet kuvitella mitä vaan, niin minkä vuoksi sitten ihmislajilta olisi mennyt kymmeniä tuhansia vuosia keksiä niinkin yksinkertainen asia kuin vaikka tuli tai pyörä? Kehitys ei ole mahdollista ilman ajatusten ja mielipiteiden vaihtoa. Kollektiivinen alitajunta on tosin vain yksi hypoteesi eikä välttämättä ainoa mahdollisuus.

    ”Lueppa tuokin lauseeni uudelleen. Juuri se kertoo moraalin tasosta, että vaikka asia ei koske itseä niin siihen kiinnittää huomionsa ja siitä välittää. Argumentti ei tietenkään oikeuta yhtikäs mitään, mutta olet oikeassa, että tämänkaltaisen maailmankuvan omaava voisi olla täydellisen välinpitämätön vaan – ylläripylläri – yleensä asia on juuri päinvastoin. Eikö alhaisesta moraalista kieli pikemminkin se, että tarvitsee henkilökohtaisen siteen vaikkapa esimerkkisi pahoinpitelyyn mennäkseen auttamaan uhria? Eikö auttamisen syyksi riitä se, että näkee toisen hädässä? Sinusta näköjään ei. Mutta jos kuvittelet olevasi kollektiivisen tietoisuuden kautta kaikkien kanssa yhtä niin kumpaa autat uhria vai pahoinpitelijää?”

    Onko asia yleensä päinvastoin? En ole itse huomannut merkkiä siitä. Joten kyseessä on sinun subjektiivinen kokemukseksi eikä mikään yleisesti todistettavissa oleva fakta.

    Moraali on aina henkilökohtainen asia. Meillä jokaisella on käsityksemme oikeasta ja väärästä. Sinänshän se mikä auttajan perimmäinen motiivi on, ei ole olennainen asia. Joko autat tai et. Jotkin ajatusmallit toki voivat johtaa väliinpitämättömyyteen. Yltiöindividualistinen näkemys itsestä muusta maailmasta täysin irrallisena olentona on yksi ajatusmalli mikä on hyvää kasvualustaa itsekkäälle ja muille vahingolliselle toiminnalle.

  • TheWonderer sanoo:

    ”Vaikuttaisi siltä kuin kuvittelisit ajatustemme ja siten tietoisuutemme olevan jonkinlainen meistä riippumaton ulkopuolinen voima, joka valtaa meidät tahdostamme riippumatta? Tämä ei ole oikeastaan kovinkaan harvinainen harhaluulo. Monethan kuvittelevat myös ettemme voi tunteillemme mitään vaan ne saavat meidät milloin vihastumaan, milloin ihastumaan, joskus jopa rakastumaan tahdoimmepa tai emme.”

    En vain oleta että me olisimme muita eläimiä ihmeellisempiä olentoja. Samaa biomassaa me olemme kuin vaikka apinat tai koirat, olemme vain rakentuneet eri tavoin. Ja sama tietoisuus ja sen mekanismit pätevät meihinkin, tosin vain eri tavoin johtuen biologiastamme.

    Ja ihminen ei monesti voi tunteilleen mitään. Usein tunteet ovat ensimmäinen reaktiomme tapahtumiin. Tämä johtuu osittain selviytymisvietistä ja halusta lisääntyä. Ihminen ei voi irrottaa itseään tunteistaan. Eikä pidäkään. Ja tunteet tuovat ainakin omaan elämääni rikkautta enkä haluaisi menettää niitä. Mutta se on taas sitten aivan toinen keskustelu…

    ”Tämänkaltainen maailmankuva on kuitenkin vastuunpakoilua ja suurta itsepetosta. Olemme itse vastuussa siitä miten asioihin reagoimme ja miten toimimme, jopa tunteistamme. Teemme valintamme itse, olivatpa ne sitten tietoisia tai tiedostamattomia. Tietoisuutemme on meille vain väline, jonka avulla muodostamme minämme kokemuksiemme ja niiden johdosta muodostamiemme ajatuskuvioiden ja maailmankuvamme mukaan. Toki prosessiin voidaan monin tavoin yrittää vaikuttaa ja tässä usein onnistutaankin, mutta vastuu ajatuksistamme ja teoistamme on silti viime kädessä itsellämme.”

    Oletko ikinä kuullut alitajunnasta tai tiedostamattomasta? Pelottava fakta on tässä kohtaa se että meidän tahtomme ei ole aina vapaa. Me olemme orjia joillekin itsemme ulkopuolella tapahtuville asioille tai sisällämme oleville.

  • Höpönpöpö sanoo:

    No, niin, tämän pidemmälle en näkisi mitään syytä keskustelua jatkaa. Molempien pointit taisivat tulla julki ja jotain samansuuntaistakin ajatuksissamme näen. Käsitteitä määrittelemme eri tavoin, ja selkeästi meillä on vaikeuksia ymmärtää joitain toistemme johtopäätelmiä. Keskustelu on jo rönsyillyt oman mielenkiintoni ulottumattomiin ja vaarassa sortua itsetarkoitukselliseen saivarteluun itse aiheen kannalta epäoleellisista seikoista.

    Päätän omalta osaltani tähän, kiitoksia osallistumisesta ja ajatustesi jakamisesta.

  • Jaanpa raportin sanoo:

    Ystäväni oli norjan reissullaan nähnyt autosta harmaan matalalla paikallaan ilmassa olleen harmaan, isohkon kohteen, jossa oli ollut välkkyviä valoja. Ko. kohde oli ollut metsän yllä. Kun ystäväni ja seuralaisensa oli pysäyttäneet auton ja yrittäneet mennä katsomaan, oli kohde kadonnut jo näkyvistä.

    Ystäväni on lähemmäs 40v naisihminen eikä muutenkaan varmasti olisi keksinyt tuota päästään. Tuon tarkempaa kuvausta ei ole, eikä tulla koskaan saamaan. Tämä jossakin Suomen puolella, Lapissa, lähellä norjaa.

  • Yliluonnollinen maailma on aivan yhtä todellinen kuin se mitä me nyt silmillämme näemme. Jopa tieteessä on alettu hyväksymään, että on enempi ulottuvuuksia kuin aika-avaruusjatkumon neljä ulottuvuutta ja säieteoria puhuu jopa 10 ulottuvuudeesta.

    Näissä maailmoissa on ihmisen älyn ylittäviä olentoja, joista kaikki eivät suinkaan tahdo ihmisille hyvää vaan moni on lähes tullut hulluksi tai tappanut itsensä oltuaan yhteydessä näihin.

    Nämä ruumiittomat henget joihin ihmiset voivat olla yhteydessä, ovat joko celestialisia olentoja jotka tunnemme enkeleinä tai ne ovat ruumiittomia sieluja, joita kutsutaan demoneiksi, riivaajiksi, saastaisiksi hengiksi tai jopa jumaliksi, joksi ne mielellään tekeyvytä.

    Mutta mistä nämä ruumiittomat henget ovat tulleet? Mitä vaikutuksia niillä on meidän ulottuuteemme ja mikä on niiden kohtalo? Tässä artikkelissa esimerkkejä näiden kohtaamisesta sekä miten niistä voi päästä myös irti.

    http://ennustuksia.com/riivaajat/

  • Entity sanoo:

    Ensiksi pyydän anteeksi, että en jaksanut lukea kaikkia kommentteja, joissa seurakunta todisti vahvasti.

    Tietoisuus saattaa olla seurausta tarpeeksi monimutkaisesta rakenteesta, jonka osat kommunikoivat keskenään, kokonaisuudessa on jotain ”ylimääräistä” joka ei ole osiensa summa. Eli monimutkaisessa järjestelmässä on tunne siitä mitä on ollut monimutkainen järjestelmä. Itsetietoisuus ei ole välttämätöntä.
    Vaikka ajattelu on seurausta aineen ja energian prosesseista, se on ns. paikallinen maksimi, eli aine ja energia jotka tuottavat ihmisen ajatuksia tuottavat niitä vain niin kauan kun ne muodostavat ihmisen aivot (ja kehon, kuten joidenkin tutkimusten mukaan myös näyttäisi). Hajaantuneena ympäri maailmankaikkeutta, niissä ei ole jäljellä mitään tietoa siitä mitä ne joskus olivat.

    Jos vilpittömästi etsitte totuutta, miksi ette vaikuta ollenkaan lähestyvän sitä mistään suunnasta? Ei se niin sanottu salatiedekään ole oikeasti niin kauhean salaista, kun sitä alkaa etsiä. Maailma on väärällään mestareita ja joogeja, joilta kysellä. Kirjoja on kirjoitettu ja tutkimusta tehdään koko ajan. Vanhat salaisuudet vuotavat maailmaan, koska sellaista salaseuraa ei vielä olekaan, joka pystyisi ikuisesti oppejaan vaalimaan. Myöskään moderni tiede ei ole niin kauhean kaukana näistä menneen ajan mysteereistä, eikä sitäkään ole keltään suljettu, tiedon hankkiminen vaatii vain hermoja ja aikaa.

    Oletteko muuten koskaan miettineet miksi henkisellä tiellä edistyneet totuuden etsijät eivät pidä blogeja tai kommentoi foorumeilla, vaan erakoituvat arvokkaine tietoineen ja seurustelevat korkeintaan vain keskenään?

Sivu 1. Yhteensä 1.1

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *