Search

Hotellin ikävät kummitukset

Teksti: Dana Matthews / Week in Weird

Pieni ja kaunis Lawrenceburg Kentuckyssä on leimaantunut paikaksi jossa kummittelee, ja The Anderson-nimisessä hotellissa vielä enemmän. Hotelli on ollut hylättynä jo 30 vuoden ajan, mutta ennen paikan hylkäämistä sen sisällä on manifestoitunut aggressiivisen paranormaaleja tapahtumia: vierailijoita ovat purreet näkymättömät leuat ja esineitä on materialisoitunut kuin tyhjästä. Tutkijat ovat jo pitkään olleet äimän käkenä vaikka tapahtumia on monet kerrat todistettu äärimmäisen läheltä. Kummittelu hotellissa on muuttunut niin arvaamattomaksi ja väkivaltaiseksi että paikka on päätetty sulkea kokonaan. Saimme kunnian olla viimeinen ryhmä ennen paikan lukitsemista, ja nyt ymmärrämmekin paremmin miksi hotelli haluttiin laittaa säppiin.

Vierailin hotellissa ensimmäisen kerran heinäkuussa 2015 ja jäin paikkaan välittömästi koukkuun. Ilman ruosteista neon-kylttiä et tietäisi paikassa olevan hotelli. Ystävämme/kollegamme Jeff Waldridge (Lawrenceburg Ghost Walk, FB) kutsui meidät tutkimaan hotellia sen jälkeen kun paranormaali tutkija Donnie Irvin oli kokenut outoja tapahtumia. Normaalin kummitusjahdin aikana, Irvin alkoi tuntemaan polttavaa kipua jalassaan. Kivun voimistuttua oli hänen pakko ottaa kenkä pois jonka jälkeen huomattiinkin että jalkaan olivat ilmestyneet tuoreet hampaanjäljet. Tapahtuma oli niin outo ettei kukaan pystynyt selittämään sitä mitenkään.

Majoituspaikka löydettiin Waldridgen ansiosta muutama vuosi sitten kun se oli vielä yleisesti auki, ja hotellin historia osoittautui varsin tylyksi luettavaksi, sillä paikassa oli tapahtunut mm. huumeidenkäyttöä, prostituutiota sekä kuolemaa (paljon epäluonnollisia kuolemia ja ainakin kolme itsemurhaa). Waldridge aavisteli löytäneensä piilossa olleen helmen.

Kun lupa tutkimuksiin oli annettu, ei kulunut kovinkaan pitkään kunnes hotellin käytävillä kuultiin aaveaskelia sekä ihmisvarjojen sujahtelua pitkin poikin rakennusta. Waldridgen seuraava löytö päästi kuitenkin helvetin valloilleen. Rakennuksen takaosien syvyyksissä, erään portaikon alapuolella lymyili patja veritahroineen. Patjan päällä eräs nuori tyttö avasi ranteensa vuosikymmeniä sitten, ja täten kirjautti itsensä itsemurhien tehneiden joukkoon. Patjaa ei olisi kannattanut vetää portaikon alta pois, sillä tämän jälkeen mm. vieraiden hiuksia revittiin näkymättömien voimien toimesta, oudot olennot raahasivat itseään pitkin käytäviä, sekä tutkijaa purtiin – kuten edellä jo mainittiin. Tahrat varmistettiin vereksi kun Waldridge suihkutti luminolia ja patja syttyi loistamaan kuin joulukuusi. Samaista ainetta käytetään poliisin rikosteknisissä tutkimuksissa kun pitää saada selville ovatko tahrat verta.

Tutkimusten edetessä paikasta löytyi lisää merkkejä yliluonnollisista voimista, sillä eräs lankunpätkä oli täynnä merkillistä kirjoitusta. Puupätkällä oli ilmiselvä yhteys kummitteluun, sillä lankun vaihtaessa huonetta paranormaalit ilmiöt muuttivat luonnettaan. Lauta oli saanut nimekseen The Summoning Tablet ja se lahjoitettiin paranormaaleja esineitä keräävälle museolle (The Traveling Museum of the Paranormal & Occult). Laudan tekstin merkitystä ei ilmeisesti ole vieläkään saatu ratkottua. Laudasta tehtiin vielä yksi mielenkiintoinen havainto, sillä paikassa jonne esine sijoitettiin väheni kummittelu merkittävästi. Täten voidaankin spekuloida, että hotellin silloiset asukkaat yrittivät häätää pahoja henkiä pois – jopa kyseisen laudan ja mystisen tekstin avulla.

Lopulta hotellin tapahtumat kiirivät maineikkaiden aavetutkijoiden, Nick Groffin ja Katrina Weidmanin korviin, ja he tutkivatkin paikan ohjelmassaan Paranormal Lockdown (kausi 1). Kuvausten aikana ryhmän kameramiestä purtiin – kuulostaako tutulta toiminnalta? Episodin tv-ensi-illan jälkeen monet tutkijaryhmät tulivat paikanpäälle todistamaan samoja tapahtumia, ja useat vannoivatkin etteivät enää ikinä astu jalallaan samaiseen hotelliin. Tämän jälkeen hotellin omistajat päättivät yhteistuumin sulkea paikan kokonaan.

Hotellin historiasta voidaan toki vieläkin nauttia, mutta vain ulkopuolella. Rakennus on nyt tiukasti lukittu eikä kenelläkään ole sinne mitään asiaa. Kummittelu tulee kuitenkin olemaan ikuisesti Lawrenceburgin ”ruokalistalla”, ja esimerkiksi tulevana kesänä järjestettävä kummituskävely antaa osviittaa siitä mitä kaupungissa on tapahtunut paranormaalien ilmiöiden saralla – mukana tietenkin myös Andersonin hotelli!

Paranormal Lockdown: The Anderson Hotel-jakso YouTubessa

LÄHDE

Jaa sosiaalisissa medioissa:

4 kommenttia aiheeseen: Hotellin ikävät kummitukset

Sivu 1. Yhteensä 1.1
  • kummitus sanoo:

    kyllä me kummituksetkin tarvitsemme välillä lomaa

  • Jesse sanoo:

    Free kanavalta tuli viime vuoden loppupuolella Paranormal Lockdown sarja, missä yhdessä jaksossa näytettiin, kun aavetutkijat menivät the Anderson-nimiseen hotelliin ja kameramiestä purtiin siellä selkään.

  • Arska sanoo:

    Hurja paikka siis tämä The Anderson hotelli, jossa paranormaali aavetutkijoita ja kameramiehiä purraan milloin mistäkin.

    Ehkä nyt tämä pieni ja kaunis Lawrenceburg Kentuckyssä saa ainakin kuuluisuutta ja mainetta kun on leimaantunut paikaksi, jossa kummittelee ja erityisesti tämä The Anderson hotelli vielä enemmän. Hyvä juttu pienen paikkakunnan kannalta ajatellen…

    Henkimaailma ja Aaveet

    Aaveita on pyritty selittämään kolmella eri tavalla: joidenkin mielestä ne ovat henkimaailman ilmiöitä, joidenkin mielestä mekaanisten ilmiöiden synnyttämiä ja joidenkin käsitysten mukaan psyykkisistä syistä johtuvia ilmiöitä.

    Vakiintunein on se käsitys, että aaveet ovat henkimaailman olentoja ja tämän käsityksen mukaan aaveet ovat älyllisiä olentoja.

    Jotkut ovat sitä mieltä että aaveet ovat vainajien henkiä, jotka muistuttavat ulkomuodoltaan ja vaatetukseltaan maan päällä eläneitä ihmisiä. Ne toimivat samoin kuin nämä eläessään toimivat ja kummittelevat tietyissä paikoissa, joihin niitä sitovat syyllisyyden- tai katumuksentunteet, kaipaus tai tottumus. Ne voivat olla ihmisiä kohtaan pahansuopia, hyväntahtoisia tai välinpitämättömiä.

  • Arska sanoo:

    Kaikki merkilliset kummitukset eivät suinkaan ole aina ihmisiä. On tunnettu kuvaus kummitusbussista, jonka sanotaan kulkeneen vanhaa reittiään Lontoossa.

    On myös on nähty hajalle pommitetun talon aave: talo seisoi tontilla sellaisena kuin se joskus oli ollut. Aavevaatteita, -kirjeitä, -rahoja, jopa -koneita on ilmestynyt. Aave-eläin on joskus nähty – tai kuultu, yksinään ilman ihmishaamuja. On mielenkiintoista, että aavekissat tuntuvat ilmestyvän yksin, kun taas aavekoirat tavallisimmin ilmestyvät aaveihmisten seurassa. Tämä saattaa olla heijastuma elävien kissojen ja koirien luonteenpiirteistä.

    Aavejunista on paljon havaintoja. Aavejuna on (aavekulkuneuvo) kummitus, joka ilmentyy junan muodossa. Tyypillinen aavejuna käsittää pelkästään veturin tai sen osan, kuten valonheittimen valon, vaikkakin kummitus- ja kaupunkitarinoissa mainitaan myös kokonaisia aavejunia.

    Useimmat aavejunahavainnot ja -ilmiöt on kirjattu Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa, joiden rautatieverkostot olivat laajimmillaan 1900-luvun puolivälissä. Joidenkin tarinoiden aavejunat ilmestyvät kummittelemaan, koska ne ovat tuhoutuneet vakavissa onnettomuuksissa. Jotkin ilmiöt liittyvät historiallisiin tapahtumiin.

    Aavejunahavaintoja

    Harmaa juna havaittiin ensimmäisen kerran entisellä Highland Railwayn ratalinjalla Glasgow’n lähellä Skotlannissa vuonna 1921. Havainnoitsijan mukaan junassa oli veturin lisäksi neljä himmeästi valaistua vaunua. Ilmiö havaittiin uudelleen vuonna 1929, ja tuolloin junan ilmoitettiin leijuneen. Junasta ei ole tehty havaintoja sen jälkeen, ja rataosuus purettiin 1930-luvulla.

    British Railin omistama Deltic-sarjan dieselveturi Nimbus havaittiin pääradalla Crewen lähistöllä yhdeksän kuukautta sen jälkeen kun se oli romutettu.

    Republicin aavejunana tunnettu ilmiö on toistuva kummittelutapaus. Ilmiö on havaittu useaan otteeseen Republicissa, Ohiossa. Tarinan mukaan veturin ajovaloa muistuttava valoilmiö liittyy vuonna 1887 tapahtuneeseen onnettomuuteen, kun Chicago Limited Express -pikajuna törmäsi pysähtyneeseen tavarajunaan. Turmassa menehtyi 16 henkeä, jotka paloivat kuoliaaksi.

    St. Louisin aavejuna on lähellä St. Louisin pikkukaupunkia Saskatchewanissa Kanadassa tavattava toistuva valoilmiö.
    St. Louisin aavejuna tai St. Louisin valoilmiö on St. Louisin ja Prince Albertin välillä, 130 kilometrin päässä Saskatoonista Kanadan Saskatchewanissa esiintyvä, kaupunkitarinoiden mukaan yliluonnollinen valoilmiö. Valoilmiötä kutsutaan St. Louisin aavejunaksi, sillä se havaitaan öiseen aikaan Canadian National Railwayn omistamalla, nyt jo puretulla rautatielinjalla. Valoilmiö on havaittu useaan kertaan 1920-luvulta lähtien.

    Kuvaus

    Valoilmiö muodostuu kirkkaasta valosta, joka muistuttaa lähestyvän junan ajovaloja. Toisinaan kirkkaan valon luona havaitaan myös punainen valohehku. Paikallisen version mukaan valoilmiöön liittyy Canadian Nationalin palveluksessa työskennelleen veturinkuljettajan kuolema: rataa tarkastamassa ollut veturinkuljettaja sai surmansa toisen junan osuessa häneen, ja kuljettajan haamun kerrotaan etsivän irronnutta päätään ratapenkereeltä. Canadian Nationalin arkistoista ei kuitenkaan löydy tietoja vastaavasta tapahtumasta. Erään paikallisen asukkaan mukaan valoilmiöön liittyisi junaryöstö 1900-luvun alkupuolelta. Asukkaan tarinan mukaan ryöstäjät pysäyttivät junan, jolloin junan konduktööri astui ulos punainen lyhty kädessään, ja ryöstäjät ampuivat hänet. Tarinan mukaan kirkas valo on veturin ajovalo, ja pieni punainen hehku on peräisin konduktöörin lyhdystä.

    Valoilmiö on nähty toistuvasti useiden vuosien aikana, siitäkin huolimatta että rautatie rakennuksineen on purettu. Silminnäkijät kuvailevat valon näyttävän lähestyvän heitä, mutta ei koskaan saavuttavan heitä. Joissakin tapauksissa valon havainneet ovat lähteneet sitä kohti, jolloin valo on kadonnut ja syttynyt uudelleen kirkkaana etsijöiden selän takana siten, että etsijöiden varjot lankeavat ratapenkereelle.

    Selitys

    Sittemmin paikalliset opiskelijat ovat selittäneet ja toistaneet ilmiön osoittamalla kyseessä olevan kaukaisen auton valot. Selitys kuitenkin on kuitenkin asetettu kiistanalaiseksi koska valoilmiö on havaittu ennen autojen yleistymistä ja läheisen autotien rakentamista.

    Presidentti Abraham Lincolnin hautajaisjunan sanotaan yhä kummittelevan alkuperäisellä reitillään.

    Silverpilen on metrojuna, jonka sanotaan kummittelevan Tukholman metrossa.

Sivu 1. Yhteensä 1.1

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *