Meni vähän myöhäiseksi tämän kuun ensimmäisen kokemussatsin julkaiseminen, mutta tässä se nyt tulee. Tällä hetkellä kokemuksia on jonossa/odottamassa julkaisua n. 90 kappaletta ja julkiseksi niitä lisäillään sivustolle lähiaikoina n. 5 kappaleen erissä.

Gummaukset kirjoitti:

Minä ja kaverini olimme kaverini äidin ja hänen miesystävänsä luona. Talo oli hyvin vanha, sodan aikainen. Olimme kaverini kanssa hänen huoneessaan yläkerrassa. Pistimme oven lukkoon (säpillä). Kumpikaan meistä, minä tai kaverini, ei ollut lähelläkään huoneen ovea, kaikki muut elolliset talossa oleilivat alakerrassa, ikkunat eivät olleet auki, eli läpivetoa ei voinut syntyä, eikä talossakaan ollut myös kaverini äidin miesystävän poikia, jotka olisivat voineet haluta pelotella meitä. Silti ovi aukesi itsekseen! Olimme myöskin tarkistaneet, että ovi menee kunnolla säppiin. Että sellaista. Kyllä pistää juttu vieläkin mietityttämään vaikka tapahtumasta onkin jo jonkin verran aikaa.

Muutkin talossa auvat ovat nähneet omituisia asioita tapahtuvan. Esimerkisi kaverini äiti on nähnyt, kuinka verhot avautuvat itsekseen ja menevät myös itsekseen kiinni, sekä omituisia hahmoja.

Totku kirjoitti:

En saanut yöllä unta, joten selailin nettiä yömyöhään. Kuulin joskus kolmen aikaan alakerrasta vinkunaa ja ajattelin koiran tahtovan asioilleen. Meidän pikku Pepi on niin hyvin kasvatettu, että emme käytä hihnaa muuten kuin rangaistuskeinona.

Siis päästin koiramme ulos ja se juoksi saman tien metsään tarpeilleen. Jonkin ajan kuluttua aloin ihmetellä, että mihin Pepi oli kadonnut, kun ei mistään kuulunut rapinaa tai muita ääniä. Aloin huutaa sitä nimeltä ja pian näin Pepin etsivän jotakin puskasta. Pian Pepi katosi varjoihin ja samalla takaa päin jokin hyppäsi reittäni vasten. Kauhistuin, ja huomasin Pepin istuvan aivan vieressäni, vaikka se oli ollut alle sekuntti sitten metsässä.

Minna kirjoitti:

1. Mummini asui minun ja vanhempieni kanssa samassa talossa noin vuoteen -95 asti, mutta joutui sitten dementian takia vanhainkotiin. Vuonna 1999 hän kuoli. Hänen kuolemisensa jälkeen talomme yläkerran wc alkoi vetäytyä itsestään, eli aivan kuin joku olisi käynyt siellä asioillaan. Mummini asui talomme yläkerrassa yksin jäätyään leskeksi. Tätä jatkui noin kolmisen kuukautta. Muistan hämärästi, kuinka isäni taisi jopa tarkistaa wc:n kunnon, mutta ei löytänyt mitään vikaa, ja wc jatkoi mölyämistään. Saattaa kuulostaa huvittavilta, mutta wc vetäytyi öisin ja päivisin itsekseen, ja se häiritsi tuon ajan elämistämme talossa, mutta aivan yllättäen kuin se alkoikin, se loppui.

2. Tämä tapahtui kun olin 13-vuotias. Asuin yhä samassa talossa kuin ed. tarinassani. Talomme on rakennettu 60-luvulla, joten talo saattaa narista itsekseen, mutta näille äänille en ole löytänyt selkoa. Kävin nukkumaan melko pirteänä, koska minut oli pakotettu nukkumaan. Makoilin sängyssäni eikä minua nukuttanut pätkääkään. Yhtäkkiä aloin kuulla ääntä, joka muistutti helmien vierimistä muoviputkessa. Talossamme joskus vierailee hiiriä, joten löin kovaa seinään, jotta ne olisivat säikähtäneet ja lopettaneet askareensa. Ääni silti jatkui, ja siirryin toiselle seinälle ja hakkasin sitä lujempaa. Ääni loppui, mutta aivan kuin tämä ”hiiri” olisi lyönyt minun takiani seinää, ja kuului lähes samanlainen lyömisääni seinän takaa, aivan samasta kohtaa johon minä löin. Seinän takana ei ollut muuta kuin ullakkovarasto. Pelästyin ja kömmin takaisin sänkyyn. Pian kuulin kummallisen ”Slurps” äänen (laita kieli kitalakeen ja imaise nope
asti ilmaa suuhusi). Pelästyin tätäkin aivan kauheasti ja aloin miettiä, kuulenkohan harhoja. Tämä säikyttely ei jäänyt tähän. Yhtäkkiä aloin kuulla, kuinka joku alkoi kävellä hitaasti portaita kohti yläkertaa, jossa nukuin. Portaat narisivat äänekkäästi. Pelkäsin kuollakseni ja toivoin, että tuo ääni loppuisi. Ääni jatkui ja voimistui. Menin kokonaan peittoni alle ja otin cd-soittimeni enkä uskaltanut enää kuunnella talon ääniä. Mitään tämän jälkeen sinä yönä ei tapahtunut. Aamulla herätessäni kysyin vanhemmiltani, olivatko he käyneet yläkerrassa. Kummallakaan ei ollut tarvetta siellä käydä enkä usko että he olisivat vain pelotelleet minua, koska mm. äidilläni on nuoruudestaan traumoja sisaruksiensa pelottelusta, joten hän vihaa koko touhua. Minua hirvittää yhä nukkua samassa huoneessa. En ole pystynyt nukkumaan yksin siellä muuten kuin kaksi valoa öisin päällä.

Vilja kirjoitti:

Kerran kun olin 13-vuotias, minua vuotta nuorempi kaverini oli yökylässä meillä. Tietenkin valvoimme pitkään, pidimme hauskaa ja juttelimme huoneessani. Olimme jo sijanneet vieraspedin ja olimme yövaatteissa, olin avannut oveni yöksi ja olimme käymässä nukkumaan, kun hiljaa istuessamme kuului kahdesti aivan selkeä ankan vaakunta. Se kuulosti niin typerältä, että aloimme nauramaan ja kysyimme toisiltamme kuuliko toinekin sen.

Mietimme ja tutkimme kaikki mahdolliset järkevät syyt äänelle, kun se vielä oli aivan selkeä, mutta kun emme löytäneet mitään erikoista äänenlähdettä, alkoi kieltämättä hieman hirvittämään. Asuimme vielä kaikenlisäksi silloin vanhassa talossa, jossa oli kuollut ihmisiä, emmekä olleet kuullet kuin joitakin epämääräisiä juttuja talon historiasta.

Mutta ankan vaakunta, ei kovin pelottavaa, mutta todellakin tahtoisin tietää, mistä se silloin aikoinaan lähti.

Black Cloud kirjoitti:

Olin noin 12-vuotias (olen vm-94). Oli kesäyö ja en saanut unta. Vihdoin ja viimein nukahdin ja tunsin kuinka joku tuijotti minua. Katsoin sänkyni päätyyn ja näin vanhanaikaisen naisen värikkäässä leningissä ja naisella oli myös suuri hattu ja pienenpieni musta päivänvarjo. En erottanut sen kasvoja kunnolla, mutta muistan, kun se alkoi puhumaan ja kikattelemaan. Kuin jollekkin muulle kuin minulle! En saanut puheesta selvää, mutta veikkaisisin että nainen oli noin 25-35vuotias. Muistan sanat naisen suusta: ”Onpa se söpö!” kauhistuin ja hautasin kasvot käsiini. Katsoin uudestaan sängyn päätyyn ja niin nainen oli poissa.

Joka yö kuulen kuinka korkokengät kopisevat puulattiaa vasten meidän ullakolla. Ei siellä ketään ollut, äänet vain kuuluivat. Talomme on 1900-luvulla rakennettu.

Tämä tapahtui meidän mummille, kun hän oli pieni. Hän asui vanhassa hirsikartanossa, joka oli rakennettu 1800-luvulla. Oli talvi ja mummumme tuli sisään. Hän meni uuninpangon päälle nukkumaan. Yöllä hän heräsi siihen, että joku itki ja vaikersi hänen vieressään. Hän katsoi sinne mistä ääni tuli ja näki kuinka pikkutyttö silitti öljylamppua jäisillä mustilla käsillään.

_________________________________________________________________________

Onko sinulle tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen yhteys(ät)paranormaaliblogi.net. Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestissäsi haluatko, että mainitaanko sivuillamme viestin yhteydessä nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiintyä tuntemattomana. Viesti näkyy vasta, kun se on julkaistu sivuston ylläpitäjän taholta.

Lomake:

Huom! Yllä oleva lomake on vain omia kokemuksia varten. Älä kommentoi viestejä yllä olevaan lomakkeeseen, vaan tee se käyttämällä kommenttikenttää.