Joulukalenteri 2008 – Luukku 22
Tässä luukun kaksikymmentäkaksi kokemukset.
Abschied kirjoitti:
Olin yksin kotona ja istuin tietokoneella. Kuulin äitini huutavan minulle olohuoneesta. Hän kysyi minulta jotain ja vastasin myöntävästi. Kuulin myös isäni äänen. Nousin tietokoneelta ja puhelin niitä näitä olohuoneeseen kävellessäni. Olohuoneeseen päästyäni huomasin olevani yksin ja huutelin äitiä ja isää, mutta kukaan ei vastannut. Kerroin kokemuksesta vanhemmilleni, mutta he eivät uskoneet.
Kerran kun olin lähdössä kavereiden kanssa ulos ja katselin itseäni silmiin peilistä. Oli hiljaista. Pian kuulin vaimeaa lapsen naurua ja peilikuvani alkoi hymyillä pirullisesti vaikken itse hymyillyt. Pelästyin ja tunsin kuinka joku tarttui minua ranteesta. Pelästyin ja puin pikaisesti päälleni ja lähdin ulos.
Makailin sängyssäni ja tuijotin katta. Oli keskiyö. Marsuni yleensä pitää hirveää meteliä öisin, mutta nyt se oli hiljaa. Ihmettelin tätä ja nousin istumaan. Marsuni tuijotti jotain edessään, mutta en antanut sen häiritä. Ajattelin kirjoittaa päiväkirjaa ja tunsin jälleen jonkun tarttuvan minua ranteesta. Se tiuskaisi korvaani: ”jos avaat kirjan ja et katso minua poltan silmäsi” nostin katseeni ja näin sumuisen hahmon edessäni. Pelästyin ja huusin, vanhempani tulivat katsomaan mitä on tapahtunut. Itkin ja olin peloissani. He eivät käsittäneet miten peloissani olin.
Ros kirjoitti:
Lokakuussa olin helsingissä katselemassa korkeita kerrostaloja illalla. Yhtäkkiä siilmiini tuli tosi kirkas sininen valo, niin kirkas että piti pistää silmät kiinni. Katselin sitä samaa kohtaa ja siihen oli tullut joku pyöreä valo, joka meni aika lujaa. Se kirkastui ja himmeni pitkän aikaa, mutta sitten tuli samanlainen kirkas valo kuin alussa ja se katosi. Myös kaverini näkivät sen ja ihmettelemme mikä se oli?
Joo kirjoitti:
Olina jonkin aikaa sitten tupakalla, 30.10.08. Huomasin taivaalla olevan keltaisen esineen/aluksen ja se tuli kuin puskista. Aluksi en huomannut sitä, mutta kun se liikkui aika nopeaa vauhtia. Vauhti ja liike oli tasainen. No samantien otin sitten kännykän, että alan kuvaamaan. Kun jälkeenpäin katsoin videon, niin siinä ei näkynyt mitään. Tämä kyseinen esine/alus ei voinut olla lentokone tai helikopteri. Lentokone ja helikopteri eivät hohda keltaisena. Tästä taivaalla olevasta aluksesta ei lähtenyt myöskään minkäänlaista ääntä. Itsekkin jopa säikähdin kyseistä liikkuvaa esinettä. Tuli sellainen jännä fiilis. Eikös lentokone vilku kirkkaana ja sinipunasena tms. ja helikopterissa on myös jotain värejä. Joten ei voi tietää mikä tämä kyseinen juttu oli taivaalla, koska se loisti keltaisena vähän niinkuin katulamppu. Mikä oli tämä outo esine/alus taivaalla?
Johku kirjoitti:
Kun olin ihan pieni, ehkä neljän vanha, nukuimme isosiskoni kanssa yhteisessä huoneessamme josta näkyi käytävälle oven ollessa auki. Muistan, kun koko ajan heräilin siihen, että tuntui kuin joku tuijottaisi. Joka kerta kun avasin silmät, näytti siltä kuin käytävältä olisi joku tuijottanut huoneeseemme, silmät kiiluivat pimeässä ja ihan kuin tämä henkilö olisi hymyillyt ivallisesti. En tiedä tekikö pienen lapsen mielikuvitus kepposet vai olinko väsyneenä nähnyt harhoja. Lisäksi muistan nähneeni koko yön kummallisia painajaisia, jotka liittyivät äitiini.
Pari kuukautta sitten mennessäni nukkumaan kuulin ullakoltamme kummallisia ääniä, kuin joku olisi kävellyt ullakollamme ja lisäksi kuului outoa ääntä, jotain sellasta mitä en ole kuullut ennen, jotain, mitä en osaa tarkasti edes kuvailla. Se oli kuin metallista ja eläimellistä rääkynää. No, jokatapauksessa tätä jatkui kauan ja välillä ikkunasta kuului, kuin joku olisi raapinut sitä. Äänet loppuivat pari viikkoa sitten. Joskus noin vuosi sitten olimme kavereideni kanssa ulkona ja huomasimme, että ullakolle oli syttynyt valo, vaikka kaikki olivat olleet ulkona. Välillä pelottaa olla yksin kotona.
Jak kirjoitti:
Yksi koulututtuni n. 30v kertoi kerran, että kun hän meni sateisena yönä helsingistä forssaan päin, hän näki sadetakissa olevan ihmisen jolla oli sadettakin huppu päässä liftaamassa samaan suuntaan, kun hän oli mennyt. Hän oli ensin ajanut henkilön ohitse, mutta sitten tullut katumapäälle ja ajatteli, että kyllä kait sitä jonkun liftarin mukaan voi ottaa. Hän jarrutti ja pakitti vähänmatkaa paikalle missä liftari oli ollut, mutta liftari oli kadonnut. Sanottakoon vielä, että kuulemma ympärillä oli vain peltoa eikä ketään näkynyt enää missään.
Joulukalenteri 2008 – Luukku 21
Tässä luukun kaksikymmentäyksi kokemukset.
Moppi kirjoitti:
Asumme nykyjään eräässä vanhassa kauniissa puutalossa. Muutimme tähän ehkäpä viisi vuotta sitten. Muuton ajan tapahtui välillä outoja juttuja, tässä nyt yksi:
Olin tullut päivällä vanhasta asunnostamme mopin kanssa pesemään saunaa ja pesutiloja. Aikani kuurailin siellä, ja kun päätin lopettaa, niin luonnolisesti pesin kaikki välineet, mopin, sankon ja pari rättiä. Vein ne autoon ja aioin järjestellä tavaroita, mutta mieheni soitti minulle, että minun pitäisi hakea poikamme päiväkodista, kun mieheni oli joutunut ylitöihin. Lähdin siis viemään siivoustavaroita autoon ja poikaa hakemaan. Seuraavana päivänä menin jatkamaan siivousta, kun minulla oli mahtava viikon loma töistä. Vein mattoja mukanani, jotta voisin pestä ne. Meidän edellisessä asunnossamme kun ei ollut isoja pesutiloja, ja oli talvi. Menin siis mattojen kanssa kylppäriin, ja pesin ne matot. Aloin siirtää niitä lauteille kuivumaan, kun tallasin johonkin märkään. Katsoin maahan, ja huomasin että kiukaan alla oli noin sangolinen vettä mopin kera. Siis mopin pesupää oli kiukaan alla, joka oli ilmeisesti likainen, koska vesi oli hiukan mustaa. Moppi oli siis itsestään siirtynyt uuteen kotiimme, ja vedestä en tiedä mitään, koska saunassa ei ole vesijohtoja tmv.
Lisäksi muuton jälkeen tavaroita katoili n. viikon ajaksi ja sitten ne palautuivat kaikki olohuoneen pöydälle. Kummallisinta on, että kaikki liittyivät jollain tapaa siivoamiseen. Esim. tiski- ja muita pesuaineita, rättejä ja liinoja, lattia- ja pihaharjoja ym. En olisi kiinnittänyt kauheasti huomiota tavaroiden katoiluun, asuuhan täällä yksi pikkuvilperi, mutta miksi hän piilottaisi ulkoharjan jonnekin, ja toisi takaisin olohuoneen pöydälle?
Emmi kirjoitti:
Olin n. 14-vuotiaana, vuonna 2004 kaverillani kun ukkosti. Kaikki oli ihan hyvin, juttelimme ja naureskelimme keskenämme ihan tavallisille jutuille. Yhtäkkiä kuitenkin säikähdimme molemmat aika tavalla, kun kaverini huone alkoi täristä rajusti. Tavarat tippuivat pöydiltä ja ajattelimme, että salama on iskenyt hyvin lähelle taloa. Tärinään tuli tauko ja sitten se taas jatkui n. minuutin väliajoin. Tuijotimme vaan toistemme kauhistuneita katseita, sillä emme uskaltaneet mennä katsomaan mitä tapahtui. Vähän ajan päästä tärinä kuitenkin lakkasi, nousin ja hiivin varovaisesti ikkunaan. Näky salpasi henkeni. Viitoin kaverini katsomaan outoa näkyä. Noin 10 metrin päässä huoneen ikkunasta lensi omituisen näköinen littana alus, jossa oli edessä valtavat valot. Alus lensi kaaressa pois ikkunan luota sen verran kauas että se näkyi n. penaalin kokoisena ja sateen sumentamana läikkänä. Tuijotimme, kun aluksesta marssi ulos pitkiä ja sauvamaisia olentoja, jotka liikkuivat nurmikentällä. Vähän ajan kuluttua he kuitenkin lensivät takaisin öiselle taivaalle. Sovimme, ettemme kerro tästä kellekään, koska tiesimme ettei kukaan kuitenkaan uskoisi.
Hell on earth kirjoitti:
Tämä tapahtui muistaakseni joskus, kun olin 10v-vuotias, eli 90-luvun puolessa välissä. Olimme iso- ja pikkuveljen kanssa eräänä pimeänä talvi-iltana laskemassa mäkeä pulkilla. Mäen lävitse kulkee tie ja suurjännite-linja. Olimme jo lähdössä pois, koska alkoi olemaan liian pimeää. Mäen päällä huomasimme, että suurjännitelinjan yläpuolella n. 200- 300 m päässä meistä leijui punainen ”piste”. Välillä se pysyi paikallaan ja välillä se taas teki semmosia laiskoja liikkeitä oikealle ja vasemmalle. Emme osanneet sanoa siihen tilanteeseen yhtään mitään, olimme vain hiljaa ja ihmettelimme sitä leijuvaa pistettä vielä noin viisi minuuttia, kunnes juoksimme kotiin ja ilmoitimme vanhemmille tästä. Isän kanssa lähdimme vielä katsomaan sitä ”ilmiötä” sinne läheiselle mäelle, mutta ei siellä enään mitään näkynyt.
Demus kirjoitti:
Tämä tapahtui noin pari vuotta sitten Kuopiossa. Tarkemmin sanottuna Petosen ilmatilassa. Juttelin päiväsaikaan isäni kanssa ja huomasimme taivaalla lentävän tulipallon. Ihmettelimme oliko se tulessa oleva lentokone tai jotain muuta esim. avaruusromua. Tulipallo lensi lännestä itään päin ja sen alastulokulma oli todella loiva ihan kuin se laskeutuisi jonnekin kauas, arvelisin n. 50 kilometrin päähän. Omituisen tulipallosta teki se, että tulipallon pyrstö muutti suuntaansa, vaikka lentorata pysyi samana. Pyrstö saattoi olla äsken 40-asteen kulmassa ja kohta se oli 90-asteen kulmassa ylöspäin ja seuraavaksi 140-asteen kulmassa. Pyrstö pysyi kuitenkin kappaleen yläpuoliskolla, eikä kiepsahtanu kappaleen alle. Varsinkin kun tulipallo pääsi kauemmaksi meistä, pyrstö heilui hitaasti edestakaisin. Tulipallo lensi hitaasti (ei ainakaan syöksynopeutta) ja lensi kadoten horisontiin. Tapahtuman jälkeisinä päivinä televisiossa tiedoitettiin Kuopiossa ilmentyneen paljon meteoriitteja/meteoriittisadetta (olikohan termi klusterimeteoriitti?). Epäilen tätä, sillä mikä meteoriitti muuttaa pyrstönsä kulmaa lentosuunnasta huolimatta?
Nykyään äiti kirjoitti:
Olimme kaverini kanssa kesällä vuonna 98 kesäleirillä Seinäjoen suunnalla. Olin tuolloin 11-vuotias, en muista paikkaa tarkasti. Kyseessä oli kuitenkin jokin järven rannalla sijaitseva leirintäkeskus, johon kuului asuntola ja toimintarakennuksia. Yhtenä aurinkoisena, kirkkaana päivänä olimme kaverini kanssa kävelemässä rantaan päin, piha oli tyhjä. Yhtäkkiä näimme molemmat järvellä n. 150 metrin päässä rannasta omituisen, noin parimetrisen vesisuihkun, joka muistutti lähinnä sellaista minkä valaat välillä päästävät. Järvi oli tyyni, mistään ei kuulunut ääntä eikä missään näkynyt yhtäkään venettä tai vesiskootteria. Tunnelma oli jotenkin pelottava. Tämä jäi mieleeni, mikä lie sitten ollut.
Joulukalenteri 2008 – Luukku 20
Tässä luukun kaksikymmentä kokemukset.
Myyjä kirjoitti:
Olimme pikkuveljeni kanssa parvekkeella tupakoimassa ja siinä sitten juteltiin niitä näitä ufoista. Vähän ajan päästä sitten taivaan rannassa lensi musta laite. Kyseinen ufo; tunnistamaton lentävä esine näytti pallolta kuten yleensäkin kaikki näyttävät, jotka ovat tarpeeksi kaukana. Veikkailtiin siinä naurahdusten kera, että eihän tuo mitään ole. ”Lentokone se vain on”. Samaan aikaan se alkoi heittelehtiä. Näytti siltä, että laite olisi tehnyt kierrettä puolelta toiselle, vaikka lensikin todella suoraan. Vauhti vain kiihtyi koko ajan ja huomasimme, että tavallinen lentone tai helikopteri ei voisi millään tavalla liikkua edestakaisin niin kovaa vauhtia, puhumattakaan että vauhti kiihtyi hirvittävää vauhtia. Kumpikaan ei oikein usko ns. ufoihin. Se kyllä molemmilla herätti juteltavaa pitkäksi aikaa…
Tomahawk kirjoitti:
Olimme tyttöystäväni kanssa heidän vanhempiensa mökillä, jossa oli myös tyttöystäväni sisko. Lähdimme vanhempien kaupunkiasuntoon kahdestaan ja muut jäivät mökille. Asunnossa ajauduimme lempimään kylpyhuoneeseen ja kesken kaiken molemmat kuulivat kuinka eteisestä tyttöystäväni sisko huusi häntä nimeltä. Molemmat hätkähdimme, olihan hetkemme intiimi ja pelästyimme paljastuvamme. Puimme salamana päällemme ja astuimme huoneiston puollelle todeten, ettei asunnossa ollut lisäksemme ketään.
Toinen tapaus ulkomailta. Olimme hotellissa vaimoni kanssa. Vanha rakennus, kokolattiamaton alla puulattia. Kesken kesken yhdessäoloamme, kuulimme kuinka lattialankut narisivat ja joku pysähtyi ovemme taakse. Olimme olleet täysin hiljaa, ettei kukaan ollut pystynyt meitä kuulemaan. Askeleet poistuivat, mutta ennen kuin ne olivat pitkällä ehdin avata oven ja katsoa. Pitkällä käytävillä ei ollut ketään.
Medu96 kirjoitti:
Olin lukemassa näitä artikkeleja, kun yhtäkkiä kuulin radiostani huokaisuja ja vaimeaaa huutoa. Vähän ajan päästä lähdin huoneestani ja kun palasin, niin penkki jossa istuin oli liikkunut noin metrin ovelle päin. Selitystä en ole tähän vielä löytänyt, mutta saattoi olla, että kuulin harhoja ja, että huoneesta lähtiessäni tuoli oli liikkunut omien käsieni ansiosta.
Ida kirjoitti:
Olin kerran pikkuserkullani yötä. Me pelasimme hohtokivisotaa. Se on sellaista, että ’valoistutetaan’ hohtokiviä ja sitten ollaan pimeässä huoneessa ja heitellään toista niillä. Minä olin toisella puolella huonetta ja pikkuserkkuni sängyllään. Siinä sitten aloitimme sodan. Meillä oli hauskaa siihen asti, kun huomasin yhtäkkiä, että yhdestä nurkasta, missä kumpikaan meistä ei ollut lensi hohtokivi. Siinä sitten laitoin valot päälle ja selitin asian pikkuserkulleni, eikä sen jälkeen pelattu enää sinä iltana hohtokivisotaa.
Eräänä iltana olin yksin suihkussa, olin juuri tullut saunapuolelta. Suihkun ja saunan välissä on seinä. Pesin siinä itseäni, kun kuulin saunanpuolelta yskäisyn, vaikka olin yksin. Jatkoin siinä sitten peseytymistä, jolloin saunapuolelta kuului kolinaa. Ihan kuin meidän rautaista löylykauhaa ja rautaista löylykiulua olisi paukutettu yhteen. Pelkäsin, mutta jatkoin silti pesemistä.
Sonja ja Emmiina:
Meille on tapahtunut useampaan otteeseen siten, että olemme toinen aikeissa soittaa toiselle ja samassa hetkessä kännykkä rupeaa soimaan. Eli vaikka me ei olla sovittu, että nähtäisiin koulun jälkeen niin kummasti se silti sattuu aina samoina päivinä ja miinuteilla, kun olemme aikeissa soittaa toisillemme. Emme ole kauhean useasti koulun jälkeen yhdessä.
Odotin kaveriani meille ja menin ulos odottamaan. Näin kaverini ja juoksin äkkiä nurkan taakse piiloon, että saisin pelästyttää ystäväni (teemme niin usein) ja sitten odotin siinä vähän aikaa eikä ketään näkynyt. Kun katsoin nurkan takaa en nähnyt ketään ja katsoin varmuuden vuoksi toiseenkin suuntaan, että jos olisin erehtynyt ja se olisi ollutkin joku muu, mutta ei ollut. Vähän ajan päästä kaverini tuli tietä pitkin ja aivan samoissa vaatteissa. Jopa muovikassi, joka roikkui pyörän sarvessa oli aivan samanlainen…
Yleistä asiaa joulukalenterista
Menen tänään laivalle ja mm. siitä johtuen luukku #20 voi viivästyä iltaan, koska olen takaisin kotona lauantaina vasta joskus kahdeksan aikaan illalla. Pahoittelen viivästystä.
Katsokaa odotellessa vaikka tuo Nassim Harameinin luento. ;D
– Wespa
Nassim Haramein at the Rogue Valley Metaphysical Library
Nassim Haramein esitelmöi maailmankaikkeudesta, avaruudesta, energioista, mustista aukoista, ulottuvuuksista, viljapeltokuvioista ym. asioista tieteellisestä näkökulmasta. Hän tuo esille samalla mielenkiintoisia teorioita ja konsepteja maailmankaikkeuden ihmeellisyydestä.
Suosittelen kyseistä kahdeksantuntista luentoa/esitelmää kaikille englantia ymmärtäville ihmisille. Kyseinen video muutti omaa näkemystäni maailmankaikkeudesta ja on hyvä video myös skeptikoille, sillä se sisältää paljon tieteellistä asiaa. Jos ei ole kahdeksaa tuntia aikaa, niin video kannattaa katsoa pienemmissä osissa.
Osa 1
http://video.google.com/videoplay?docid=6151699791256390335
Osa 2
http://video.google.com/videoplay?docid=-1895475242307393956
Joulukalenteri 2008 – Luukku 19
Tässä luukun yhdeksäntoista kokemukset.
Marie kirjoitti:
Syysloman loppupuolella minä ja kolme ystävääni istuimme auton kyydissä. Kello oli noin kuusi aamulla ja oli sysipimeää. Ystäväni Nette (nimi muutettu) istui vasemmanpuoleisella ikkunapaikalla. Hän katsoi ulos ja näki kolme melko suurta, kolmion muotoista valoa kolmion muotoisessa kehässä. Koska olin seurueen ainut, joka uskoo ufoihin, Nette tökkäisi minua ja käski katsomaan. Kolmiot hohtivat kummallisesti, ja oikeanpuoleisella ikkunapaikalla istuva Anna (nimi muutettu) näki ne myös. Vain etupenkillä istuva Jasmin (nimi muutettu) ja hänen äitinsä Tuuli (nimi muutettu) eivät katsoneet. Auto oli ilmiön aikaan pienellä tiellä keskellä metsää. Kun olimme noin kymmenen sekuntia kaikki pällistelleet, ne katosvat jättäen jälkeensä kummallisen vanan. Katuvaloja ei ollut lähellä.
Nimetön kirjoitti:
Olen aloittanut spiritismin pelaamisen yli puoli vuotta sitten, muistaakseni. Pelasin kahden parhaan ystäväni kanssa. Pelit sujuivat hyvin aluksi, ja henki kertoi nimekseen Cefi. Kaveri kertoi, että hänen vanhempansa ja hän on havainnut talosaan kummittelua, mutta mitään pahaa ei ole tapahtunut, minäkin olen vaistonnut aina, ennen kuin olin asiasta edes tietoinen, että siinä talossa, tietyssä huoneessa on joku, jota en kykene näkemään. Tunnen vain kun se kävelee lähelleni. Joku ihmishahmo se on, siitä on valokuvakin. Se otettiin vahingossa, kun testattiin toimiiko salama kamerassa. Siinä on selvä ihmishahmo istumassa nojatuolissa ja se katsoo lattiaa. Naamalla näkyisi olevan ihan perusilme, en saa kunnolla selvää. En tiedä onko tuo mies vai nainen. Olen aina ajatellut sen olevan mies. Joku Cefi tyyppinen nimi oli kaverin selitysten mukaan edellisellä ihmisellä, joka asui heidän talossaan. Hän myi talon heille, se oli ollut puoliksi kauppa, ja puoliksi hänen asuntonsa jossa hän eleli. Spiritismipeleihin otettiin lisää ihmisiä mukaan, ensin yksi kaveri. Henki ei enää sanonut nimeään. Peli meni hyvin. Sitten tuli taas yksi lisää, meitä oli jo neljä pelaajaa. Pelasimme joka ilta parisen tuntia. Peli alkoi vähän jumitella. Se ei kertonut kysymyksiimme vastauksia. Se vain sanoi yhden numeron ja kirjaimen vuorotellen. Pelasin toisen ystäväni kanssa kerran ensimmäistä kertaa kahdestaan. Peli sekoili ja tuli koko ajan seitsemän ja joku kirjain, seitsemän ja joku kirjain… lopulta tuli 666 ja kantapäätäni pisti aivan älyttömästi. Siihen oli tullut itsestään syvä viilto, enkä pystynyt kävelemään. Tekisi mieli pelata uusikis pitkästä aikaa, mutta haluan vain unohtaa henkien maailmaan liittyvät jutut, koska ne vievät yöunet. Halusin kysyä Cefiltä, että tuleeko hän valosta. En kuitenkaan voi tehdä sitä, kuin parhaan ystäväni kanssa. Sen kanssa ainoastaan peli sujuu hyvin ja Cefi haluaa vain meihin kahteen yhteyden. Cefi ei ole tehnyt sen kummempia nyt pitkään aikaan, paitsi sen että suihkukopin liukuovi on kerran auennut itsestään ollessani suihkussa, ensin hitaasti ja sitten paiskautunut loppuun asti auki. Pamaus kuului.
Mira kirjoitti:
Kaverini ja hänen exänsä hakivat minut vapun viettoon v. 1998. Menimme kaverini kanssa sisälle, kun hänen exänsä ajoi auton autotalliin, lukitsi oven ulkopuolelta, tuli kanssamme sisälle ja ripusti avainnipun roikkumaan ulko-oveen sisäpuolelle kuten hänellä oli tapana.
Jonkin ajan kuluttua kaverin ex lähti hakemaan muutamaa tuttua myös viettämään vappua. Hän siis aivan normaalisti otti avainnipun ovesta, meni ulos avaamaan autotallin ovea, mutta sepä ei auennutkaan. Ei autotallin oven avaimella, eikä millään muullakaan avaimella. Hän kokeili useita kertoja, mutta ovi ei vain auennut, sillä mikään avaimista ei sopinut lukkoon. Hän tuli sitten sisälle aivan ymmällään kertomaan asiasta meille ja silloin kaverini huomasi, että avainnipussa ei enää ollut normaalia autotallin oven avainta (se oli kuulemma selvästi erotettavissa, sillä kyseessä oli ruosteinen, vanhahko Abloy-avain) vaan sen sijaan nippuun oli jostain ”ilmestynyt” täysin uusi avain, jota siinä ei aivan varmasti ennen ollut ollut ja joka ei käynyt mihinkään talon lukoista! Tämä uusi avain oli lähes käyttämättömän Abloy-avaimen näköinen.
Kaverini ja exänsä ihmettelivät tätä tovin eivätkä voineet käsittää, mistä oli kyse. Lopulta kaverin exä meni autotalliin sisäkautta ja pääsi sitä kautta avaamaan tallin oven, sisäpuolelta, joten kaverit saatiin vapun viettoon.
Kyseessä on joskus 40-50 -luvulla rakennettu omakotitalo, joka oli aikoinaan kaverini mummon omistuksessa. Entisen saunan paikalle oli rakennettu pieni asunto, jossa kaverini perheineen oli asunut lapsena ja johon hän oli nyt aikuisena muuttanut opiskelemaan. Tämän hänen asuntonsa ja talon omistajien (kaverin äidin veli ja hänen vaimonsa) asunnon välissä oli pieni eteiskäytävä, josta pääsi siis kumpaankin asuntoon sekä ulos ja autotalliin (sekä saunatiloihin). Ketään muita ei kuitenkaan tuolloin ollut kotona, sillä kaverini eno oli lähtenyt vaimoineen risteilylle vapuksi. Ulko-ovi oli lukossa, joten kukaan ei olisi voinut sisälle päästä vaihtamaan avainta; toiseksi, olisimme nähneet jos joku olisi tullut sillä ikkunoista näkee suoraan ulko-ovelle. Eteiskäytävän erotti tästä asunnosta vain tavallinen yksinkertainen sisäovi, ja olisimme aivan varmasti kuulleet, jos joku siinä sisällä olisi ollut vaihtamassa avainta.
Tultuaan takaisin risteilyltä kaverini ja exänsä olivat kertoneet enolle, mitä oli tapahtunut, eikä tämäkään ollut voinut käsittää, mitä oli tapahtunut. Lopulta he päätyivät kuitenkin varmuuden vuoksi vaihtamaan kaikki talon lukot. Tämä tapaus on kuitenkin edelleen täysi mysteeri, ja siihen kuulemma vielä viitataan monesti kun kaverini on enonsa luona käymässä :D. Ettei vain olisi vitsikkäät henget olleet asialla 😀 Todellisuus ei ole sitä, miltä se näyttää!
Niclas kirjoitti:
Olin yhtenä päivänä yöllä meidän uima-altaassa. Makasin selälläni uimapatjan päällä ja katselin taivaalle. Siellä lenteli tähden näkösiä outoja kirkkaita valoja. Ne lensivät kummatkin samaan suuntaan ja sitten ne alkoivat menemään ristiin ja rastiin. Vähän ajan päästä ne himmenivät ja hävisivät. Sitten taas vähän ajan päästä ne tulivat uudelleen näkyviin ja olivat ihan mielettömän kirkkaita. Taas ne pyörivät siellä ja sitten tuli iso välähdys, jolloin ne katosivat kokonaan.
Unknown kirjoitti:
Äitini näkee enneunia. Kerran se näki sellaista unta, että sillle tuli kauhea kiire aamulla ja se meni autoon ja ajo kännykkänsä päältä. Sen puhelin oli siinä unessa puoliksi sorassa pystyssä. Sitten se heräsi sen unen jälkeen vähän liian myöhään, söi äkkiä ja laittoi hiukset. Äiti meni autoon ja ihmetteli, että missä sen puhelin on. Se peruutti auton ja nous sitte kattomaan, että minkä päältä se oli ajanut. Sen puhelin oli siinä sorassa kuin sen unessakin.
Yhtenä päivänä äiti ajatteli, että sen pitäisi mennä käymään yhden sen kaverin luona sairaalassa. Hän ajatteli, että tekee sen huomenna. Seuraavana aamuna sen äidin kaverin mies soitti äidille ja sano, että tämä on kuollut.
Yhtenä päivänä hän ajatteli, että pitäisi mennä juttelemaan naapurin kanssa, kun ei ole nähnyt sitä vähään aikaan. Samana iltana kun äiti ja isä olivat lenkillä, niin meidän toinen naapurimme kertoi, että se oli kuollut.
Äiti näki kerran myös sellaista unta, että minulla oli kauhea kuume ja itkin, sekä huusin huoneessani, kun särki niin paljon joka paikkaan. Parin päivän päästä minulle tosiaan nousi kova kuume ja joka paikkaan sattui niin paljon, ettei henki kulkenut kunnolla.
Kummitukset häiritsevät Kolumbiassa
Kolumbiassa Armeniassa turvaudutaan jo kirkon apuun kummitusongelmassa.
Paikallinen Caracol -radiokanava kertoo, että kummitushavaintoja on tehty kaupungintalossa joulukuun alusta asti. Virkamiehet ovat pyytäneet kirkkoa apuun. Suunnitelmana on se, että papit suorittaisivat kaupungintalossa messun, jonka avulla kummituksista päästäisiin eroon.
Usea kaupungintalon työntekijä on ottanut kummittelujen takia lopputilin tai keskeyttänyt työnsä joksikin aikaa.
Havaintoihin kuuluu mm. tuntemattoman naisen näkeminen miesten WC:ssä, joka sitten vähän ajan päästä katosi oudosti suljetun oven läpi. Toisessa tapauksessa yövartijaa häiritsi aave, joka seurasi häntä autotallissa. Kummitus oli vetänyt häntä paidasta ja kuiskannut hänen korvaansa jotakin. Vartija oli ottanut myös autotallissa kuvan, jossa näkyi auton sisällä istuva pelastustyöntekijä, joka oli kuollut aikoja sitten. Kummittelun takia myös vartija on keskeyttänyt työnsä.
Lähde: iltalehti.fi
Kiitokset vinkistä Julhardille, sekä Captain_C:lle.
Bannerikilpailun voittaja on selvillä
Bannerikilpailun voitti banneri, jossa näkyy mystinen metsä. Bannerin suunnitteli Spiff.
Toivottakaamme paljon onnea Spiffille, joka voitti vapaavalintaisen tuotteen Paranormaali Blogin fanishopista.
Äänestyksen voittanut banneri
Tässä vielä äänestyksen tulokset.
Kuten tuloksista näkee, niin kilpailun voitti I. A tuli toiseksi 82 äänen erolla.
Suuri kiitos vielä kaikille kilpailuun osallistuneille, sekä kaikille äänestäjille. Kaikki kilpailuun tulleet työt olivat hienoja ja voittajaa oli varmasti vaikea valita. 🙂
Joulukalenteri 2008 – Luukku 18
Tässä luukun kahdeksantoista kokemukset.
Tuntematon kirjoitti:
Sukumme naisia sanotaan noidiksi, koska meillä kaikilla on kyky nähdä enneunia ja saada ”etiäisiä”, myös minulla. Tämä tapahtui kuitenkin mummolleni hänen ollessaan pieni.
Mummoni nukkui silloin veljensä kanssa samassa sängyssä. Keskellä yötä hän heräsi siihen kun hänen oma mummonsa(sanotaan häntä vaikka Hildaksi) tuli huoneeseen. Hildalla oli päässään suuri ja erikoinen hattu, joka kilisi. Hilda oli tanssinut sängyn vieressä kunnes oli alkanut viikata peittoa pois mummoni veljen päältä. Tässä vaiheessa mummoni oli alkanut huutaa äitiään huoneeseen: ”Äiti Hilda on täällä ja koittaa viedä veljeä”. Tässä vaiheessa mummoni äiti oli tullut huoneeseen ja Hilda katosi. Mummon äiti oli selittänyt, jotta illalla oli tullut tiedo, jotta Hilda on kuollut, rauhoitellut mummoani, jottei Hilda ole voinut olla siellä, mummoni on nähnyt vain unta. Huoneeseen oli sytytetty valot mummoni pyynnöstä ja silloin oli huomattu, jotta mummoni veljen päältä peitto oli viikattu sängyn jalkopäähän.
Penta kirjoitti:
Kuuntelimme musiikkia huoneessani, kun kaverini piirsi ruotsinvihkoon leikillään pentagrammin. Samaan aikaan hyllystä putosi Stephen Kingin unensieppaaja. Hyllyssä oli paljon muutakin tavaraa, mutta vain kirja putosi. Hylly oli ihan takanamme ja oli paikassa josta kirja ei voinut millään pudota helposti. Kaikenlisäksi kirja kääntyi aivan eri päin kuin ollessaan hyllyssä. Hylly oli aika matala, joten normaalisti kirja ei olisi voinut pudota täyttä kieppiä.
Lentävä tunnistamaton esine kirjoitti:
Olin kaverini kanssa ulkona pilveettömällä säällä klo. 7 aikaan, heinäkuun paikkeilla. Kaveri yllättäen huomasi taivaalla mustan, hitaasti liikkuvan pisteen. Hän kävi hakemassa kiikarit ja minä jäin vartioon, jottei hukattaisi sitä. Kun kaveri tuli, minä vilkaisin häneen päin ja hoputtelin häntä. Kun me katsoimme samaan suuntaan, missä musta piste oli ollut, niin se oli jo kerennyt katoamaan. Tämä tapahtui Kuusamon Wetterin lähellä. En ole varma, näkivätkö muut sitä, mutta ainakin minä vieläkin mietin, mikä se voisi olla.
^Nimetön^ kirjoitti:
Tämä tapahtui noin kaksi vuotta sitten ollessani yksin kotona. Huomasin lattialla matossa kuhmun/kohouman. Luulin sitä vain ilmakasautumaksi, mutta se alkoi yhtäkkiä liikkua villisti ympäriinsä maton alla. En ollut peloissani, mutta alkoi jotenkin ihmetyttää, sillä en omista hamsteria, enkä leikkiautoja? Yhtäkkiä kuhmu pysähtyi ja laskeutui tasaiseksi. Olin ihmeissäni ja hieman peloissani. En enää uskalla pitää tuota mattoa huoneessani.
Pikkukivi kirjoitti:
Olin noin vuosi sitten tässä koneella datailemassa. Oli jo melkein keskiyö, joten oli pimeää. Minulla oli huoneeni ikkuna auki. Yhtäkkiä alkoi tuulla sisälle kylmä viima. Olin menossa sulkemaan ikkunan, kun jokin vaaleansininen hahmo katsoi minua mustilla tyjillä silmillä. Säikähdin ja juoksin nopeasti toiseen huoneeseen missä vanhempani katsoivat jotain leffaa. Olin peloissani, mutta en kertonut vanhemmille mitään vaikka he ihmettelivät, että miksi juoksin tuolla tavalla keskellä yötä. Jäin sinne sitten katsomaan sitä leffaa ja ajattelin, että olin vain nähnyt harhoja. Noin puolen tunnin päästä tuli sähkökatkos. Kesti hetki ennen kuin ikkunaan syttyi valo, jonka keskellä näkyi musta merirosvon pukuun pukeutunut hahmo. Hahmo näytti nauravan, mutta minkäänlaista ääntä ei kuulunut. Näkyä kesti ehkä 8 sekunttia. Me kaikki näimme sen ja olimme peloissamme. Juoksimme kaikki minun huoneeseeni ja lukitsimme oven. Laitoin ikkunan kiinni ja istuimme sängylleni viltin alle. Vanhempani jäivät yöksi huoneeseeni, mutta seuraavana päivänä yritimme olla kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Viimeisimmät kommentit